Archive for the ‘Politiikkaa’ Category

Verotuksen tulevaisuuden haasteet

Yhteiskunnan eri tahojen yleiseksi käsitykseksi tuntuu vakiintuneen se, että me eläkeläiset olemme vain rasite kansantaloudelle. Useat peräkkäiset hallituksetkin ovat omaksuneet tämän käsityksen. Vahvana todisteena on vanhustenhoidon alennustila. Totuus on kuitenkin aivan tilastojen valossakin toisenlainen. Eläkkeen saajien yhä kasvava joukko ansaitsee kuulla muutakin kuin valeuutisia.

Valtion tuloverokertymä oli vuonna 2017 kokonaisuudessa n. 30 miljardia. Eläkkeistä peritty vero puolestaan oli n. 6,3 miljardia eli n. 21 % koko tuloverokertymästä. Ikärakenteen valossa eläkeläisten osuus verokertymästä on kasvamassa. Yhä suurempi osuus eläkkeistä tulee eläkerahastoilta ja pienenevä osuus on rahojen kierrätystä kansaneläkkeen muodossa. Työeläkkeiden merkitys on kansantaloudelle huomattava, koska ne eivät rasita valtion kassaa, vaan vero-osuus on siirto eläkevakuutusyhtiöiden rahastoista valtion pohjattomaan pussiin.

Tässä mielessä eläkeindeksin leikkaus onkin varsin ristiriitainen päätös valtion talouden kannalta. Ilman leikkausta valtion verotulot olisivat nyt huomattavasti suuremmat. Verotuksessa on eläketulovähennys, jonka tulorajan ylittänyt eläketulo ei enää saa tätä vähennystä hyväkseen. Tämä vähennyksen yläraja ja progressiivinen valtion verotus olisivat merkinneet huomattavaakin valtion verotulojen lisääntymistä eläkerahastoilta. Ylärajan alittavilla eläketuloilla indeksikorotuksen säilyttäminen olisi merkinnyt ostovoiman kasvua ja ehkä kulujen säästöä Kelassa. Kun tällaisia taustavaikutuksia ei päätöksiä tehtäessä oteta huomioon, niin on ihan pakko miettiä, millä perusteilla hallituksen ministerien avustajat valitaan.

Kun ennusteiden mukaan tulevaisuudessa on näkyvissä jonkinasteinen lama eli kulutuskysynnän väheneminen, niin se merkitsee, että eläkkeistä maksettujen verojen suhteellinen osuus kasvaa. Nykyisellä taloudellisella kehityksellä eläkeläisten osuus olisi vuonna 2025 ehkä 25-27 % koko verokertymästä. Mahdollinen talouslama voi kuitenkin johtaa siihen, että kertymä onkin 30 % tai jopa yli sen. Tämä johtuu siitä, että laman aikana palkansaajien verokertymä pienenee lomautuksien, irtisanomisien ja muista laman vaikutuksista johtuen.

Eläketulot ovat eräänlainen vakio, johon eivät vaikuta nousu- eivätkä laskusuhdanteet. Palkoista perittävät verot sen sijaan riippuvat voimakkaasti suhdanteista ja erityisesti kansainvälisestä kilpailukyvystä. Eläkeläisten kannalta tällainen yhtälö onkin erittäin pelottava. Kun valtion menot vain jatkavat kasvuaan ja veropohja on niin laaja, että verohallinto alkaa jo putoilla sen reunoilta niin, mitkä ovat hallituksen vaihtoehdot. Hyvin houkutteleva vaihtoehto on korottaa eläkeläisten verotusta. Eläkeläisten oma voima ei näytä riittävän vastustamaan ja verottajan kannalta verotulojen ennustettavuus on 100 %!

Valtiolla ja kunnilla toki riittää vaihtoehtoja, mutta näille vaihtoehdoille on sitten vahvoja vastustajia ”hyväveliverkostojen” kautta. Perinteinen demokratia onkin jo kriisissä. Tutkimusten mukaan demokratian suosio on länsimaissa ollut laskussa jo pitkään. Miksi? Onko demokratia joutunut hyväksikäytön uhriksi?

Kommentit pois päältä artikkelissa Verotuksen tulevaisuuden haasteet

Lääkkeiden saatavuus


Menin apteekkiin saamani uuden reseptin kanssa. Siellä minulle sanottiin, että lääke vaatii Fimealta erityisen maksullisen luvan, mutta lääkettä ei ole nyt saatavilla Suomesta. Etsin sitten Saksasta netti-apteekkia joka löytyikin Hampurin rautatieasemalta. Lähetin sinne kyselyn ja sieltä vastattiin välittömästi, että tuotetta on saatavilla. Ilmoitettiin myös, että lääke on Euroopan lääkeviraston hyväksymä, eikä tarvita mitään maksullisia erityislupia. Lääke tuli postissa viikossa ja koska hinta oli puolet Suomen hinnoista maksullisen luvan kanssa, niin en hakenut Kelasta korvausta.

Viime kesänä sitten piti ostaa lisää kolesterolilääkettä, mutta sitäkään ei ollut. Soitin kaikki Lahden apteekit läpi ja tarkistin myös nettiapteekit, mutta mistään ei löytynyt. Sitten googlasin lääkettä ja sitä löytyikin torniolaisesta kivijalka-apteekista. Otin yhteyttä sinne, mutta sieltä ilmoitettiin, että he eivät voi lähettää lääkettä postissa, vaan se pitäisi noutaa heiltä henkilökohtaisesti. Aika naurettava juttu! Nettiapteekit voivat vapaasti lähettää lääkkeitä postissa, mutta kivjalka-apteekeilta se on kielletty?

No ei siinä sitten mitään. Otin taas yhteyttä hampurilaiseen apteekkiin, mutta sieltäkään ei löytynyt juuri tätä lääkettä. Korvaava lääke kuitenkin löytyi, joten tilasin taas lääkkeen sieltä ja sain sen juuri, kun omat lääkkeeni loppuivat. Tiedän myös tapauksia, joissa terveysasema on tilannut sydänlääkkeitä THL:n kautta ulkomailta, mutta Päijät-Hämeessähän tällainen ei onnistu, koska siitä aiheutuu lisäkuluja!

Meillä on ministeriö, THL ja Fimea, jotka vain seisovat tumpit suorina ja kertovat, että maasta puuttuu n. 1500 lääkettä osa jopa potilaille elintärkeitä. Byrokratia on jotenkin siedettävää, mutta hallinnollinen idiotismi ei ole hyväksyttävää. Voi olla niinkin, että suurista kaupungeista lääkkeet ovat loppu, mutta pienemmillä paikkakunnilla ja maaseutuapteekeissa niitä saattaa olla. Eikö tällaisena digiaikana voida luoda tietokantaa vaikka OmaKantaan, josta selviää piilossa olevat lääkkeet. Samalla pitäisi mahdollistaa lääkkeiden siirrot apteekkien välillä. Onko liian vaikea asia hallinnon kolmikannalle.

Apteekit voisivat myös tilata lääkkeitä toisten EU-maiden apteekeista, mutta tämäkin on kielletty EU-direktiiveillä. Tähänkin on hyvä syy ja lobbarit ovat hoitaneet asian. Kun katselee lääkkeiden hintoja eripuolilta Euroopan nettiapteekeista, niin hintaerot Suomen hintoihin ovat suuret. Lääkevalmistajien hinnoittelu perustuu ostovoimapariteettiin ja Suomen hintoihin lisätään Kelakorvaus! Asiaa vielä hämätään sillä, että rakkaalla lapsella on useita eri nimiä, jolloin kuluttajat eivät aina huomaa, että kyse on yhdestä ja samasta lääkkeestä.

Siis yksityinen kansalainen voi tilata lääkkeitä, mistä haluaa ja ottaa riskin omalle kontolleen. Hallinnollisen byrokratian takia tätä eivät voi tehdä sairaanhoitopiirit tai kansalliset apteekit. Jotain tässäkin on pielessä, koska suomalaisomisteinen Baltian suurin tukkuri toimii myy lääkeitä kaikkiin Baltian maihin, Venäjälle ja huhujen mukaan myös Ruotsiin. Ei ilmeisesti myy Suomeen, koska kilpailisi emoyhtiönsä kautta.

Viimeisimmän tilaukseni osalta ajattelin, että pitää testata lääkekorvauksen saaminen Kelasta. Kelan sivuilta löytyi kaavake, jolla voitiin hakea korvausta ulkomaan matkoilla ostetuilta lääkkeiltä. Vaikka lääkkeiden saatavuus on yhä paheneva, niin vielä ei ole kaavaketta, jossa olisi pelkästään ulkomailta tilatuille lääkkeille korvaushakemus. Hain siis korvausta Kelasta ja olen odottanut sitä nyt 14 viikkoa!

Kommentit pois päältä artikkelissa Lääkkeiden saatavuus

Demokratia vs. politiikka


Politiikkaa pidetään yleensä demokratian toteuttamisen välineenä, mutta onko se sitä? Suomalaisessa politiikassa on kolme kerrosta. Peruspilarina ovat poliittiset puolueet. Toiseen kerrokseen kuuluvat vaaleilla valitut puolueiden edustajat, jotka vaaleihin ovat asettaneet puolueet. Kolmannessa kerroksessa valtaa käyttävät maan tavan mukaan poliittisesti valittu julkinen hallinto.

Demokratia alkaa horjua ja menettää merkitystään siinä vaiheessa, kun puolueet nimittävät edustajiaan valtiollisiin ja paikallisiin vaaleihin. Pääsääntöisesti edustajat valitaan tiukasti jäsenistöstä. Jotkut puolueet käyttävät valinnassaan myös jäsenäänestystä. Näitä äänestyksiä ei kuitenkaan valvo mikään puolueeton elin, joten niitä voidaan manipuloida mielin määrin.

Edustajien valinnassa ei myöskään ratkaise pätevyys, vaan näkyvyys. Näin vaalien lopputuloksena onkin joukko henkilöitä joiden osaaminen ja pätevyys vaihtelevat suuresti. Päättäjien päätöksentekoon vaikuttavat vahvasti myös puoluetoimistojen käskytys. Uhkan on aina, että jos ei noudata puolueen piiskurien toiveita, niin ei ole ehkä ehdolla seuraavalla kerralla.

Kolmas kerroskin on hyvin hankala. Kun puhutaan työllistämisasteesta, niin unohdetaan, että kolmas osa työllistetyistä on julkisen sektorin palveluksessa. Tällaisella määrällä on valtava poliittinen valta. Joissain tapauksissa valta ylittää jopa puolueiden vallan, koska viranhaltijat ovat käytännössä maan tavan mukaan erottamattomia. On siis hyvin todennäköistä, että monissa tärkeissä asioissa häntä heiluttaakin koiraa.

On kuitenkin asioita, joissa edes VVM ei pysty heiluttamaan rahan jakoa, vaikka sitä tukisivat niin EU kuin IMF. 90-luvun laman aikana oltiin aika lähellä tilannetta, jossa hallintoa olisi jouduttu purkamaan rahoitusta kestävälle tasolle. Lamasta päästiin nousemaan, ei yksistään Nokian menestyksen myötä, vaan siirtämällä tehtäviä ja kustannuksia piiloon kuntien harteille. Asia, jota on Suomessa vastustettu, on ns. Viron tasavero-malli. Kun tehtäviä ja kustannuksia siirrettiin kunnille, niin siirrettiin pitkässä juoksussa verotusta kunnalliseen tasaveromalliin. Siis siihen, jota poliittisesti vastustetaan näkyvästi edelleen.

Kun nyt sitten eripuolilla maailmaa taivastellaan populismin nousua, niin kannattaisi katsoa peiliin. Populismin nousu on kansan suurten joukkojen tapa ilmaista epäluottamuksensa vanhojen puolueiden toiminnan uskottavuuteen. On helposti ennustettavissa, että populismin nousu jatkuu siihen asti kunnes vanhat puolueet alkavat toimia lupaustensa mukaisesti. Vaihtoehtoisesti syntyy uusia puolueita, mutta kestää kauan hankkia ja ansaita luottamus.  

Nykyaikaisen demokratian päivittämiseen tarvitaan digitalisaatiota. Vaalikaudet ovat liian pitkiä, jotta muutoksen nopeassa rytmissä voitaisiin pysyä mukana. Siksi tavalla tai toisella digitaalisesti on pystyttävä ottamaan huomioon kansalaisten mielipiteet suurissa päätettävissä asioissa. On luonnollista, että vanhat puolueet pelkäävät muutosta, koska se vie niiltä ideologista valtaa. Tämän päivän ainoa ideologia on se, mihin rahat riittävät. Ongelmat pitää priorisoida  ja se ei valitettavasti enää kestä ideologioita!

Kommentit pois päältä artikkelissa Demokratia vs. politiikka

Hyvinvointiyhteiskunta kipuilee


Kun sotakorvaus kipuilut olivat päättyneet viimeisen junavaunun häipyessä itään, kansa halusi jotain uutta ja parempaa. Parempiin aikoihin tarvittiin kuitenkin yleislakko, joka sitten piirsikin poliittiset rajat vuosikymmeniksi. Punamultahallitukset alkoivat rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa Ruotsin mallin mukaan. Koska omaa kokemusta ja osaamista ei oikein ollut, niin aloitettiin kopioimalla Ruotsin lainsäädäntöä. Kopioiminen on kuitenkin petollista, koska kopioitavan takana on aina jokin idea tai filosofia, jotka pitäisi ensin sisäistää!.

Aina sieltä 1950-luvulta 1970-luvulle saakka hyvinvointivaltion käsite oli merkittävässä asemassa hallitusohjelmissa. Jonkinlaisena taitekohtana on tutkimuksissa ollut 1990-luvun lama ja sen aikaiset hallitukset. Tuolloin tehtiin rankkaa julkisen sektorin säästöpolitiikkaa ja erityisesti kustannusten uusjakoa valtion ja kuntien välillä. Esko Ahon hallituksen tehtävänä oli hyväksyä se tosiasia, että maailma muuttuu ja rahat eivät riitä kaikkeen hyvään. Kilpailukykyä korvaava devalvaatiomahdollisuuskin oli menetetty markan syöksykierteen mukana (EMU).

Muutoksia ei tehty edes talouden elpymisen myötä. Paavo Lipposen toinen hallitusohjelma (1999) yritti vielä nostaa hyvinvointieetosta pintaan. Tosin eläkeläiset ajettiin sivuraiteelle. Koska koalitiohallituksissa on pakko tehdä kompromisseja, niin hyvinvointi-instituutiot mainitaan vielä Jyrki Kataisenkin ohjelmassa. Sipilän hallituksen ohjelmasta sitten hyvinvointipolitiikka on hävinnyt alkuperäisessä pohjoismaisessa muodossaan.

Hyvinvointiyhteiskunnan perustukset lepäävät vahvasti eurossa. Hyvinvoinnin ylläpito vaatii paljon rahaa, jota globaalissa kilpailussa on pienelle maalle melkoinen ongelma. Jaettavaa rahaa syntyy vientivetoisessa maassa vain silloin, kun kansallinen tuotanto pystyy tuottamaan kilpailukykyisesti riittävää lisäarvoa. Tätä kakkua on jakamassa suuri joukko maita, joilla hallinnolliset rakenteet ovat kustannustehokkaampia ja näin ollen myös yritysten työvoimakustannukset kevyempiä.

Sipilän hallitus yritti kiilata tähän kilpailuun bisnesmallilla. Alkoi siirtyminen yritysjohtamisen malliin. Sen ongelma kuitenkin oli, että toimitusjohtaja (pääministeri) ei yksin voinut päättää asioista. Raivokas sote-yritys on oiva todiste. Hyvinvoinnin jakamisen mallit ovat puolueiden välillä hyvin eriperusteisia. Mitä suurempi on puolueiden määrä, sitä vaikeampaa on hyvinvoinnin jakaminen oikeudenmukaisesti. Sipilän hallituksen mukanaan tuoma ideologinen muutos johtaa enemmän yksilön vastuun ja vapauden suuntaan kuin vanha kehdosta hautaan ideologia. Tämän myötä Suomi on ottanut askeleen täysin uuteen suuntaan – tuntemattomaanko?

Nyt aloitettu Rapautuva hyvinvointivaltio vaatii remontin-ohjelman voi jo nyt valitettavasti  ennustaa epäonnistuvan. Kyse on aika paljon sote-uudistuksen kaltaisesta remontista, jossa taistellaan sitten ideologioiden ja perustuslaillisten erimielisyyksien viidakoissa, joista paperimieskään ei ota selvää. Ainoa keino olisi ottaa apuun digitaalisuus ja algoritmit, joiden avulla kysellään kansan mielipiteitä siitä, miten menetellään, kun vaalilupauksia ei voidakkaan pitää. Yksi puolue on nyt aloittanut kansalaisten  mielipiteiden kuulemisen online. Sieltä tulee joka viikko sähköpostilla mielipidekysely tulevista eduskunnassa päätettävistä asioista. Halunsa mukaan jokainen voi niihin vastata.

Nykyisessä nopeasti muuttuvassa maailmassa 4-vuotiskausi ja sille vaaleissa annetut lupaukset, on selvästi mennyttä aikaa. Jo vuosia on ehdoteltu sähköistä neuvoantavaa kyselyä kansalaisilta tärkeimmistä asioista. Syitä ja selityksiä tunnistautumisesta lähtien on tullut. Paineen purkuun keksittiin kansalaisaloite, jonka tulokset ovat olleet surkeita. Ongelma ydin on se, että uudistuksiin ei löydy poliittista tahtoa. Kansan mielipide ei saa mennä yli puolueiden tavoitteiden. Se onkin demokratian pahin sudenkuoppa! Valta sokaisee!

Kommentit pois päältä artikkelissa Hyvinvointiyhteiskunta kipuilee

Maakuntavero

Kun veropohjan laajentamisen rajat ovat tulleet vastaan, niin pitänee lisätä kerroksia. Kun puhutaan maakuntaverosta, niin ei puhuta lainkaan siitä pitäisikö sitä kompensoida kunta- vai valtion verosta. Se onkin kaksijakoinen asia, koska verot ovat rakenteeltaan erilaisia. Kuntavero on tasavero, kun valtion vero on progressiivinen.

Yleinen maan tapa on ollut, että uusia veroja laadittaessa, vanhoihin veroihin ei ole puututtu. Näin todennäköisesti tulee käymään nytkin ja maakuntaverosta tulee taas yksi vero lisää. Jos ja kun näin käy, heijastusvaikutukset kansalliseen talouteen tulevat olemaan suuret. Ostovoima sakkaa ja kulutus alkaa laskea. Se puolestaan heikentää yritysten kannattavuutta ja johtaa irtisanomisiin ja lomautuksiin. Tämänhän poliitikot varsin hyvin ymmärtävät?

Maakuntaverosta keskusteltaessa on myös unohdettu yleinen sairausvakuutusmaksu, jota peritään eläkeläisiltä, palkansaajilta ja yrityksiltä. Tällä maksullahan on tarkoitus kattaa sotekuluja kuten maakuntaverollakin. Pitää myös muistaa, että maakuntavero aiheuttaa kustannuksia, koska on taas rakennettava yksi hallintohimmeli ja virkamieskunta hallinnoimaan sitä. Tämän lisäksi tietysti tarvitaan myös luottamushenkilölauma muka johtamaan viranomaisia.

Koko maakuntahallinto ideana on jo sinällään epäonnistunut. Poliittinen lähtökohta on hyvin subjektiivinen ja sillä pyritään vain lisäämään poliittista vaikutusvaltaa. Käytännössä tämä ei lisää alueellista tasa-arvoa näin suuressa maassa, jossa asutus harvenee ja etäisyydet kasvavat pohjoiseen mentäessä. Onko siis ajatuksena, että maakuntavero on Uudellamaalla 10 % ja Lapissa 20 %?

Onko esim. Valtion Taloudellinen Tutkimuskeskus tai ministeriö laskenut, mikä maakuntaveron suuruus pitäisi olla ja mikä sen jälkeen tulisi olemaan kokonaisvero eli kunnallis-, maakunta- ja valtionvero yhteensä? Onko tutkittu muiden EU-maiden malleja? On maita, joissa koko terveyden huolto hoidetaan valtion toimesta. Ovatko päättäjät edes kuulleet, mikä on NHS? 

On muistettava, että globaalissa maailmassa ja yhteisvaluutassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se, että yleisissä verovertailuissa käsitellään yleensä vain valtionveroja ja unohdetaan kokonaan kunnallis- ja kirkollisverot, ei enää oikein tahdo toimia. Kun Eestissä on vain yksi verokanta, eikä siellä ole lainkaan kunnallisveroa, niin tilastotieteilijät julkeavat väittää, että Suomessa verotus on kevyempää kuin Eestissä.

Wahlroos on asiallisesti ottaen aika pitkälle oikeassa siinä, että politiikalta sinänsä on karannut mopo käsistä. On liian monta vaikutusvaltaista intressipiiriä, jotka eivät tajua sitä, että globalisaation käki on alkanut munia lintukodon pesään!

Kommentit pois päältä artikkelissa Maakuntavero

Ristiriitaisia vetovoimatekijöitä


Lahteen halutaan lisää veroja maksavia asukkaita. Vetovoimatekijät ovat kuitenkin ristiriidassa toiminnan kanssa. Yliopistoa on hehkutettu laajasti, mutta mikä on totuus? LUT tuli Lahteen Lappeenrannasta. Lappeenrannan väkiluku on kasvanut vuoden 1980 68 814 asukkaasta 72 909 asukkaaseen vuonna 2017. Kasvu on ollut siis keskimäärin 110 henkeä vuodessa. Perustellusti voisi sanoa, että yliopisto ei ole asukaslukua liiemmälti kasvattanut, joten voi olettaa, että Lahdessakaan ei näin käy.

Opiskelijat eivät myöskään tuo suuremmin verotuloja kaupunkiin. Suurin kaupunkiin jäävä tulo onkin varmaan vuokratulo. Koska Lahdessa ei ole myöskään akateemisen tutkinnon suorittaneille juurikaan työpaikkoja, niin valmistuneet kaikkoavat muualle. Näin se on mennyt Lappeenrannassakin. LUT taisi etsiä Lahdesta kokonaan jotain muuta kuin pelkkää yhteistyökumppania?

Tilanne ei ole kuitenkaan muuttunut kovin paljon 1990-luvulta, jolloin aloitettiin koulutus insinööristä diplomi-insinööriksi. Koulutuksen tarkoitus oli houkutella lahtelaiset yritykset jatkokouluttamaan työntekijöitään, mutta homma lässähti pahasti. Yrityksiä ei homma kiinnostanut! Kurssi laitettiin avoimeen hakuun ja muutama jopa valmistui.

Asukkaita houkutellaan myös kaavoituksella. Kaavoitetaan maata kerrostaloille, omakotitaloille ja rivitaloille. Jotenkin kaavoitus vaikuttaa kuitenkin tekosyyltä avohakkuille, jotka nekään eivät kaupungintaloutta hetkauta sinne eikä tänne. Sen sijaan mahdollisia asukkaita näky ei houkuttele paitsi, jos se näkyy hinnassa. Lisähoukuttimina ovat tietysti kaukolämmön maksut, joita ei voi kilpailuttaa. Kilpailua koetetaan vielä torjua maalämpöä vainoamalla. Kaavoituksessa on myös kaksi selvää linjaa radanvarsi hesalaisten houkuttimena ja Ranta-Kartano eläkeläisten kaupunkiin saamiseksi. Kuinka mahtaa käydä?

Varsinainen vetovoimatekijä on myös paikallinen sähkönsiirto. Kun havaittiin, että sähkölämmitys ei nyt enää kasva, niin alettiin rassata kilpailulta suojattuja siirtohintoja taivaisiin. Lahti Energian sähkö kulki suurimmaksi osaksi maan alla, jo ennen, kuin asiasta alettiin hälistä. Kilpailu sähkön hinnasta on niin kova, että sen tuottaminen ei ole paikallisesti oikein kannattavaa. Siksi kaupungin intressi oli nostaa siirtohinnat huippuunsa. Koska omakotiasujia halutaan ehdottomasti lisää, niin omakotiasujille laitettiin vielä varmuudeksi tehomaksu, että varmaan menisivät tontit kaupaksi.

Kaupunki rakastaa erityisesti lapsiperheitä siitähän kertovat jo kaupungin eripuolilla olevat parakkikoulut. Keskustaan rakennetaan sitten mammuttilukio, joka on saanut alan ammattilaisten piirissä jopa niin kovaa kritiikkiä, että oikeusasiamiehen apuakin on tarvittu. Pahin ongelma näyttää kuitenkin olevan se, että opettavia suita on vähemmän, koska resurssit häipyvät turpoavaan hallintoon. Mihinkähän on unohtunut priorisointi? Kumpi on tärkeämpi oppilas vai kasvoton hallinto?

Kirsikkana vetovoimakakun päällä, ikään kuin kukkulan kunkkuna, on suurten kaupunkien korkein veroäyri. Sehän ei missään nimessä ole kaupungin päättäjien syytä. Hehän ovat uhri! He ovat uhrauttaneet itsensä hyvinvointiyhtymälle. Eihän se ole päättäjien vika, että kaupungin väestö vanhenee ja tarvitsee enenevässä määrin terveydenhoidon palveluita? Vai olisiko sittenkin? Kun perusterveys oli kaupungin sisäinen juttu, ei kustannuksista, palvelusta ja säästöistä ollut oikein tarkkaa kuvaa. Nyt ne pahuksen kulut tulevat laskuina yhtymältä. Kauhea poru on siitä, että kun ei Lahti saa budjetoitua yhtymän kustannuksia kohdalleen. Mistähän tämä menneisyyden taakka oikein kertoo?

Summa summarum: Tervetuloa asumaan Lahteen.   

Kommentit pois päältä artikkelissa Ristiriitaisia vetovoimatekijöitä

European Election


In Britain, the European Parliament elections will be a very special situation. After the extension of Brexit, there has been silence about Brexit. There will then be elections of new Parliament members where dozens or hundreds of candidates will travel around the country to obtain voices to become selected meps.

It is their duty to talk to Brexit very vigorously. How do the government and Prime Minister May respond to this? Will they be in front of a completely impossible situation. If the turnout is very high, it should tell that that the whole Brexit has to be canceled. The thing is that when the people are revealed that they have been cheated, the people can change their minds.

Conservatives only have now terrible fear of how to give up. Ministers have left government so that the doors do not stay on their hinges. In Britain, not only does the prime minister’s exchange no longer help, nor does it seem to help the differences within parliament. The new referendum on Brexit is scary, but even more frightening would be new elections.

If Brexit will really take place, the conservative funding base will in great danger. The business world is opposed to Brexit in a rather monotonous way, why finance conservative in next election? As I have already said on many occasions, the Irish DUP does not accept the return of the hard boundary between Ireland. Back Stop is nothing but junk. There is either a hard border or no! There are no technical methods to soften the transnational border.

I look forward with excitement that ITV will make Britain a reality show on the EU election

Kommentit pois päältä artikkelissa European Election

Vaihtoehtona konserni?

Konsernirakenne alkoi vakiintua kuntayhteisöissä käyttöön 1990-luvulla. Sen loppuvuosina konsernien rakentelu kunnissa suorastaan räjähti. Samaan aikaan valtio säästösyistään alkoi siirtää omia tehtäviään kunnille. Valtio pyrki kompensoimaan näitä rahoituksellaan, mutta eihän säästöjä synny, jos kaikki olisi kompensoitu täysin.

Mielenkiintoista tässä operaatiossa on se, että kaikki päätöksien tekijät istuivat kuntien valtuustoissa ja hallituksissa. Tämä on loogisesti ajatellen jotenkin ristiriitaista, kuntien luottamusmiehet päättävät itse lisätä kuntien kustannuksia. Pääarkkitehti hommassa oli silloinen pääministeri Paavo Lipponen. Siirtoja tehtiin ja konserneja rakennettiin niin kovalla kiireellä, että julkisen hallinnon avoimuus siirtyi suoraan osakeyhtiölain liikesalaisuuksien piiriin. Konserneissa kyse lienee piilottaa suorien verojen korotukset osakeyhtiöiden tuotoilla? Vastassa on kuitenkin avoimen sektorin kilpailu!

Vaikeaksi tällaisen yhtälön tekee myös se, että mahdolliset valitukset osakeyhtiöistä on tehtävä maksullisiin käräjäoikeuksiin. Jos ne olisivat kuntien omia tehtäviä, niin valitustiet olisivat täysin toiset. Aina vain mutkikkaammaksi tilanne muuttuu, jos sotessa ryhdytään yhtiöittämään sairaanhoitoyksiköitä. Minne silloin valitetaan ja kuka valvoo osakeyhtiöiden toimintaa?

Kuntien täysin omistamien osakeyhtiöiden asema on monessa muussakin mielessä hyvin kyseenalainen. Ensinnäkin niillä saatetaan vaarantaa kilpailua yksityisten yhtiöiden kanssa. Kilpailuviranomaiset valvovat tilannetta, mutta on runsaasti esimerkkejä siitä, että prosessit ovat liian pitkiä ja usein myös kalliita. Kun on kyse osakeyhtiöstä, niin silloin maksetaan voitoista myös verot. Kunnat eivät ole verovelvollisia, joten jos tehtävät hoituisivat kunnan omana toimintana, vältyttäisiin veroilta.

Veroja voidaan tietysti kiertää, kuten ulkomaiset yhtiöt tekevät eli konsernipankilla ja sen perimillä ylisuurilla koroilla. Näinhän tehdään myös Lahdessa. Useimmissa tapauksissa menestyvät yritykset saisivat lainaa suoraan pienemmillä koroilla, mutta silloin verot olisivat suuremmat ja osingot pienemmät. Sitten on konserniyhtiöitä, joille ei pitäisi konsernipankista antaa luottoja ollenkaan, koska konkurssissa kaupunki eli veronmaksajat kantavat tappiot. Onko kukaan missään laskenut hyötyjä?

Merkittävin Lahden konserniyhtiö on Lahti Energia ja sen tytäryhtiö LE-sähköverkko Oy. Sähkönsiirto on alueellinen monopoli, jota valvoo Energiavirasto. Tilanne mutkistui sähkönkäyttäjien kannalta, kun sähkö vapautettiin kilpailulle, mutta sähkönsiirtoa ei. Syntyi tilanne, jossa sähkön myynnin tappioita oli mahdollista kompensoida siirtohintoja nostamalla. Kun tähän yhtälöön vielä ympättiin kaapelointivelvoite, niin Energiavirasto on kyllä aika pahan paikan edessä. Ollaan tilanteessa, jossa sähkönkäyttäjät eri puolilla maata ovat täysin eriarvoisessa asemassa.

Lahdessa LE-sähköverkko Oy ei ole itsenäinen yhtiö, kun kaikki sen hallituksen jäsenet ovat Lahti Energian toimihenkilöitä? Yhtiön on siis eräänlainen kumileimasin, jonka tarkoituksena lienee pönkittää emoyhtiön taloutta? Tytäryhtiön tuotot olivat 2013 7,2 milj., 2014 6,2 milj., 2015 3,5 milj., 2016 7,6 milj. ja 2017 9,3 milj. Vuoden 2015 jälkeen yhtiön tulos on siis parantunut n. 60 %. Tästä voisi päätellä, että suurimmat investoinnit on tehty 2013 – 2015 ja loppu on sitten siirtohinnoittelun kerman kuorintaa, jonka avulla yritetään välttää kaupungin kalliiden rakenteiden uudistaminen.

Jotta ahneus ei loppuisi tähän, niin siirryttiin rankaisemaan erityisesti sähkölämmitteisiä omakotitaloja tehomaksuilla. Tämä on vähintäänkin kaksinaismoraalista, koska ihmisiä suorastaan houkuteltiin käyttämään sähkölämmitystä. Sellainen perustelu, että tällaisissa rakennuksissa voidaan säännellä kulutushuippuja, on todella kuluttajien pitämistä tyhminä! Kyllä se on pakkasherra, joka sen huipun määrittelee. Vähän tietysti helpottaa, jos ei lämmitä saunaa kovilla pakkasilla!

Kommentit pois päältä artikkelissa Vaihtoehtona konserni?

Demokratian alamäki

Paljon on vettä virrannut siitä, kun punainen viiva ensikerran vedettiin äänestyslippuihin.  Tiedemiehet todistelevat, että tekninen kehitys on miljoona kertaa nopeampaa kuin ihmisen oma evoluutio. Demokratian alussa tehtävät päätökset olivat hyvinkin kansantajuisia ja kansan valitut eri tasoilla pystyivät hyvinkin tekemään päätöksiä. Alkuperäinen demokratian ajatus oli, että kansa valitsee edustajia hoitamaan yhteisiä asioita! Hiljalleen kuitenkin tilanne alkoi polarisoitua.

Samaan aikaan kun Hyvinvointisuomea ryhdyttiin yleislakon jälkeen rakentamaan, alkoivat päätettävät asiat myös tulla yhä monimutkaisemmiksi. Hyvinvoinnin rakentamisella oli kiire, vasemmisto pääsi hallitukseen. Maalaisliitolla ei oikein ollut muuta mahdollisuutta, kuin tinkiä omille äänestäjilleen parhaita mahdollisia etuja. Huvittavaa hyvinvointilainsäädännön valmistelukiireessä oli se, että suuri osa lainsäädännöstä kopioitiin Ruotsista ilman minkäänlaista strategiaa.

Tämän sulle-mulle-politiikan seduraukset ovat nyt nähtävissä tilanteena, jossa kukaan ei enää hallitse kokonaisuutta. Sosiaalipuoli näyttää olevan täysin sekasortoisessa tilassa. Terveydenhuollossa on kaksi eri maailmaa. Työtä tekevät ovat luonnollisesti erityisasemassa palveluiden suhteen. Julkisella puolella jonot venyvät tutkimuksiin pääsyssä ja vanhuksen kuolevat hiljalleen koteihinsa. Tätä ongelmaa yritetään nyt ratkoa soteuudistuksen avulla. Suuri häviäjä on myös maatalous, kun ei voi edes mennä lakkoon. Sen sijaan duunari porskuttaa ja uhkailee jopa hallitusta. Ollaanko siirtymässä anarkiaan, jossa ay-liike sanelee ehdot eduskunnalle?

1980.luvulla alkoi sitten digikehitys digittää. Sen kehitys olikin huimaavan nopeaa ja osa vanhemmasta väestöstä jäi aika lailla sivuraiteelle. Julkinen hallinto panostaakin digitaalisuuteen vähät välittäen siitä, miten suuri osa kansasta pärjää tablettien, läppärien ja muiden älyvempaimien kassa. Kaiken lisäksi myös raha on muuttumassa digitaaliseksi, joten pankkikonttorit ovat kovaa vauhtia vähenemässä.

Kaiken kaikkiaan ollaan aika pitkällä sellaisessa tilanteessa, jossa suuri joukko päättäjistä ei enää pysty arvioimaan omien päätöstensä laatua. Tästä seuraa kaksi asiaa. Virkamiehet ja – naiset alkavat johtaa kuntien ja valtioiden hallintoja. Toisekseen puolueen sisäpiiri valistaa riviedustajia siitä, miten pitäisi äänestää. Kaiken lisäksi on vahvaksi vaikuttajaksi noussut some, jossa voi levittää millaisia valheita tahansa. Kaikki tämä on tehnyt tavallisista äänestäjistä yhä tyytymättömämpiä, koska heidän mielestään tavallisen kansan asiat ovat päätöksen teossa unohtuneet.

Tyytymättömyys on sitten demokratioissa muuttunut populismiksi, jota lietsovat valtaa ahnehtivat poliitikot. Esimerkkejä on runsaasti alkaen Brexitistä Trumpin vaalivoittoon. Demokratian pesuajatus on siis unohtunut päättäjiltä ja pitkä kehitys on johtanut nykyiseen tilanteeseen. Äänestäjätkään eivät enää tiedä, mikä on totta ja mitkä uutiset ovat valeuutisia. Tavallista kansaa on hirveän helppo hämätä ja vihastuttaa valtapitäjiin.

Suomen kansallisen talouden elinehto on vienti. Siksi olisikin syytä puhaltaa yhteiseen hiileen siten, että kilpailukyky säilyy. Nyt kuitenkin on jämähdetty tilanteeseen, jossa oppositio vastustaa hallitusta asiassa kuin asiassa. Nyt näyttää myös siltä, että ay-liike alkaa tukea oppositiota poliittisten lakkojen avulla. Yhteisten asioiden hoito on mitä suurimmassa määrin muuttumassa huonoon suuntaan. Nyt ei ajatella kansan yhteistä etua, vaan kokonaan jotain muuta. Ajatellaan omaa etua ja puolueen etua.

Nyt valtava joukko vanhoja kansanedustajia on päättänyt lopettaa. Uusiutuminen ei ole pahaksi, mutta, mutta… Samanaikaisesti käyttäytyminen eduskunnassa on muuttunut enemmän somekeskustelun suuntaan.  Jos uudet edustajat yhtyvät tähän huonon käytöksen genreen, niin sitten ollaan todella vaarallisessa tilanteessa. Miten demokratia voidaan palauttaa, vai voidaanko lainkaan? Kansalaisaloite on yksi tie. Se on kuitenkin osoittautunut tehottomaksi, koska vain harva asia on edennyt edes eduskuntaan asti. Tämäkin on osoitus demokratian rapautumisesta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Demokratian alamäki

Äänestäjän kuluttajansuoja

Kuntiin ympäri maata on perustettu kuntien omistamia konserniyhtiöitä. Virkahenkilöstöt johto etunenässä, ovat perustelleet perustamisia tehokkuuden lisääntymisellä ja kustannusten alenemisella. Vähintään yhtä suuri sisäinen ja salainen peruste on ollut kätkeä päätöksiä ja siten myös tuloksia osakeyhtiölain siunattuun suojaan. Suurin osa näistä yhtiöistä ei nimittäin nettisivuillaan julkaise tilinpäätöksiään, kuten muut yhtiöt. Sellaisen voi kyllä asioista kiinnostunut tilata alle 7 eurolla.

Näihin yhtiöihin kuuluu myös Lahden Pysäköinti Oy. Sen sivuilta ei löydy tilinpäätöstietoja, joten toimittajat kirjoittavat, mitä heille kerrotaan. Tosin tilinpäätöstä voi käydä katsomassa yhtiön konttorissa, mutta se edellyttää tiettyjä taitoja. Tilinpäätöksestäkään ei välttämättä selviä tulojen ja menojen yksityiskohdat.  Kaiken kaikkiaan yhtiön kohdalla tilanne on se, että kukaan ei tarkalleen tiedä toriparkin todellisia kustannuksia. Urakkasumma on vain yksi osa totuutta.

Toriparkin rakentamiseen liittyi monia liitännäistöitä, jotka menivät suoraan kaupungin piikkiin. Näiden rajanvetokin on melkoisen vaikeaa, koska siinä on aina ongelma, että ”olisi pitänyt joka tapauksessa tehdä”. Suorat rakennuskustannukset ovat olleet jossain haarukassa 23 – 25 miljoonaa euroa.

Puhuttaessa yo. Yhtiön tuotoista, niin niihin vaikuttavat myös kadunvarsipysäköintien korotukset ja maksullisten pysäköintialueiden kasvu. Esimerkkinä suunniteltu sataman alueen ja Vesijärvenkadun sataman puoleisen pään pysäköinnin maksullisuus.

Julkisuudessa on nyt puhuttu 15 miljoonan lainasta konsernipankilta. Ei siis haluta puhua siitä, miten veronmaksajilta lainattua 8 – 10 miljoonaa kuoletetaan tai aiotaan kuolettaa – koroista puhumattakaan. On helppoa unohtaa, että myös verovelvollisten sijoitusten pitää, jotta veroäyri ei jatkuvasti nousisi.

Suomessa maan tapa on, että poliitikko voi selvitä ilman rangaistusta melkeinpä mistä tahansa. Useimmissa muissa demokratioissa töppöilijät ja valehtelijat eroavat omasta tahdostaan. Suomessa poliittinen asema on saavutettu etu niin kauan, kunnes äänestäjät tuomitsevat. Totuus kuitenkin on, että valehtelemalla selviää aika pitkälle.

Kuntien konserniyhtiöt ovat vain yksi äänestäjien kuluttajansuojan kannalta ongelmallinen tapa. Poliitikkojen oman edun kannalta tietojen salaaminen on ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää.  Tätä lisää vielä julkisen sanan haluttomuus selvittää asioiden taustoja. Yksi MOT-ohjelma ei riitä kattamaan kaikkien paikkakuntien suhmurointia. Perutuslakiin tarvitaankin pykälä äänestäjän kuluttajansuojasta, jotta holtiton rahankäyttö saadaan aisoihin.

Lopuksi tekee mieleni siteerata Margaret Thatcheria: ” I want my money back!”

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Äänestäjän kuluttajansuoja

WP Login