Archive for the ‘Politiikkaa’ Category

Soteongelmat ovat olleet pitkään tilastoissa

Jouduin perehtymään Suomen väestön ikärakenteeseen eli demografiaan tehdessäni väitöstutkimusta vuosituhannen alussa. Tilastoista kävi täysin selväksi, että ikäpyramidi tuottaa suurten ikäluokkien johdosta runsaasti eläkeläisiä hyvin lyhyen ajan sisällä. Lähetin huolestani sähköposteja sekä Lahden kaupungin johtajalle, että muutamalle lahtelaiselle kansanedustajalle. Kysyin onko tähän varauduttu mitenkään. Kukaan ei vastannut, eikä muutoinkaan reagoinut asiaa.

Päättäjien ongelma oli silloin aivan sama kuin vielä nytkin. He kuuluivat työterveyspalvelujen piiriin ja julkinen sektori oli heille täysin vieras – paitsi budjetin säästökohteena. Yritin viesteissäni selittää, että muutaman vuoden kuluessa yli puolimiljoonaa ihmistä siirtyy työterveydestä julkiselle puolelle, jonka kapasiteetti ainakin Lahdessa oli jo tuolloin kovilla. Viestini eivät saaneet minkäänlaista vastakaikua.

Ihan uteliaisuudestani istuin yhden päivän Paavolan terveysasemalla ja seurasin sen toimintaa. Päivän aikana tuli muutama henkilö isojen paperinippujen kanssa. Päästessään ”tiskille” he kertoivat päässeensä eläkkeelle ja toivat tullessaan siellä printatut potilastietonsa. Ensimmäiseltä potilaalta kysyttiin kotiosoitetta. Kerrottuaan sen, hänelle sanottiin, että ette kuulu tälle terveysasemalle ja annettiin uusi osoite.

Toiselle asiakkaalle sanottiin, että heillä ei ole arkistotilaa työterveyspuolen papereille, joten ne voisi viedä kotiin. Tämä asia on nyt korjaantunut, mutta vasta muutama vuosi sitten, kun Kela käynnisti netissä kantaohjelmiston. Valitettavaa vain on, että Lahdessakin on kymmeniä tuhansia iäkkäitä, joilla digipalveluita ei ole. He eivät myöskään välttämättä osaa niitä käyttää. Vaikka ne nyt ovatkin netissä, niin monet lääkärit valittavat, että ei ole aikaa niitä kaivella. Etenkään keskussairaala ei myöskään lähetä enää potilaskertomuksia postissa kotiin, jos ei osaa pyytää.

Tilastoista on siis ollut näkyvissä soteuudistuksen tarve suurten ikäluokkien johdosta jo hyvin pitkään. Ilmeistä onkin, että sen paremmin virkamiehet kuin päättäjätkään eivät ole ymmärtäneet, mitä julkiselle sektorille merkitsee käytännössä siirtyminen yhdestä järjestelmästä toiseen. Kaksinapaista polarisoitunutta järjestelmää on ilmeisesti hyvin vaikea ymmärtää sieltä toiselta puolelta. Nytkin oppositio halua välttämättä torjua uudistuksen ja jättää eläkkeelle siirtyvät ja vanhukset heitteille.

Niinhän se tuppaa olemaan, että päättäjät ajattelevat vain ihan korkeintaan seuraavaa budjettivuottaan. Se, mitä tapahtuu 5 – 10 vuoden päästä, on muitten ja tulevien sukupolvien ongelma. Mutta vanha sanonta on, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, joten tervetuloa siviiliin!

Kommentit pois päältä artikkelissa Soteongelmat ovat olleet pitkään tilastoissa

Populismi – vaihtoehtoinen demokratiako?

Populismi on vallannut alaa laajalti maailmassa. Koto-suomessa populismi on jo historiallista, koska Suomen Maaseudun puoletta voidaan pitää sen perustana. Viimeisissä eduskuntavaaleissa populismi johti perussuomalaiset jytkyyn. Nyt myös Itävallassa, Saksassa, Italiassa, Puolassa, Unkarissa ja Yhdysvaltojen presidentin vaaleissa on populismi näyttänyt demokratialle taivaan merkit. Kaiken kruununa on vielä twitter.

Mistä tämä kaikki johtuu? Se kertoo äänestäjien kyllästymisestä nykyisiin puolueisiin ja niiden tapaan toimia. Turhautuneilla ihmisillä on nykymaailmassa vain kaksi vaihtoehtoa: nousta barrikadeille tai antautua populismille. Populismia on äänestänyt niin paljon väkeä, että kaikki eivät voi olla tyhmiä. Voikin olla niin, että populisteja äänestävät haluavat näyttää vanhoille puolueille keskisormeaan.

Toistaiseksi populistien saavutukset ovat vallankäytössä olleet vaisuja. Lähinnä seurauksena on ollut hämmennys poliittisessa kentässä. Pahimmat vaihtoehdot ovat nyt mahdollisia Italiassa ja siellä tehtävät ratkaisut saattavat järkyttää koko Eurooppaa. Toinen vakava tilanne on Yhdysvalloissa, jossa Trumpin arvaamattomuus jo nyt järkyttää koko maailmankauppaa.

Onko tälle kehitykselle vaihtoehtoja? Päättäjät tarjoavat digitaalisuutta vaihtoehdoksi joka paikkaan. Vain yhteen asiaan se ei kelpaa. Kun esiin nousee digitaalinen neuvoantava kansanäänestys, niin siihen sitten löytyy vaikka minkälaisia esteitä. Tietosuoja on se perälauta, johon asia törmää. Ei auta vaikka pankit, terveydenhuolto, pelastustoimi yms. käyttävät tietotekniikkaa ilman pelkoa tietoturvan järkkymisestä.

Sen verran on taivuttu, että on luotu Kansalaisaloite-järjestelmä, jonka kautta kansalaiset voivat saada asioitaan esille. Tämän heikkous on kuitenkin se, että siitä voivat hallitus ja eduskunta valita mieleisensä ja tyrmätä poliittisesti epäsopivat. Eläkeindeksi loistavan esimerkkinä! Se ei siis vastaa neuvoantavaa digitaalista kasanäänestystä. Syykin on selvä! Se kaventaisi vakavasti poliittisten puolueiden ja heidän edustajiensa päätäntävaltaa!

Nykyinen demokraattinen toimintamalli tai perinne on siis vakavan valinnan edessä. Yrittää tulla toimeen populismin arvaamattomuuden kanssa tai lisätä digitaalisesti kansanvaltaa. Tässä on muistettava, että kyseessä on vain neuvoantava äänestys. On kuitenkin selvää, että pitää olla nykyistä vankemmat perustelut, jotta kansan mielipide voitaisiin ohittaa. Yli puolet eduskunnasta voi hyvin olla väärässä, mutta enemmistö kansasta tuskin.

Kansan ottaminen mukaan suoraan päätöksen tekoon lisäisi myös poliittista aktiivisuutta ja  myös äänestysvilkkautta.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Populismi – vaihtoehtoinen demokratiako?

Demokratiaa vai näennäisdemokratiaa?

Demokratiaa pidetään kehittyneiden maiden yhtenä peruspilarina. Käytännössä demokratia eri kulttuurien välillä kuitenkin vaihtelee runsaasti ja rajanveto on vaikeaa. On olemassa hyvin liberaalia demokratiaa ja toisaalta hyvinvointiyhteiskunnan kehdosta-hautaan-demokratiaa. Tässä voisi vertailukohtana pitää Yhdysvaltoja ja pohjoismaisia hyvinvointivaltioita.

Demokratia suomalaisessa kulttuurissa on teoriassa 100 vuotta vanha. Sitä ennen olimme Ruotsin siirtomaa ja Venäjän suuriruhtinaskunta. Mielenkiintoista on, että Suomen teollisuus ja liike-elämä alkoivat kehittyä voimakkaasti vasta Tsaarin vallan alaisuudessa. Ruotsi on pitänyt huolen omista eduistaan ja kantoi Suomen viennistä erilaisia tulleja. Tämä rokotti raskaasti esimerkiksi tervan vientiä.

Nykyiselleen yhteiskunta alkoi kehittyä vasta suurlakon jälkeen, jolloin vasemmisto otti voimakkaan otteen poliittisesta kentästä. Toisaalta demokratiaa haittasi pahasti Kekkonen, joka eväsi kokoomukselta pääsyn hallituksiin vuosikymmenten ajan. Kekkosen politiikka johti maan eräänlaiseen näennäisdemokratiaan hyvä-veli-verkostojen kautta. Esimerkiksi idänkauppaan pääsivät mukaan vain ne yritykset, jotka Kekkonen hyväksyi.

Näistä ajoista jälkikaikuina ovat vielä poliittiset nimitykset, joihin kansan äänestystulokset alkavat vaikuttaa vuosikymmenien viiveellä. Virkamieskunta vaihtuu pääasiassa vain eläkkeelle siirtymisten kautta. Vapaaehtoista vaihtuvuutta julkiselta yksityiselle sektorille on hyvin vähän. Etenkin nykyaikana lyhyempi työvuosi korvaa pienet palkkaerot.

Kun siis menemme vaaliuurnille ja äänestämme valtaan uudet henkilöt ja uudet puolueet, niin välttämättä mikään ei muutu. Valtuutetuille, kansanedustajille ja hallituksille tarjoillaan pöytiin esityksiä vuosikymmeniä sitten poliittisesti valittujen virkailijoiden asenteiden pohjalta. Nämä virkailijat elävät vielä ajassa, jossa rahalla ei ollut suurta merkitystä. Viennin kilpailukyky korjattiin devalvaatioilla, kotimaan ongelmat painamalla lisää markkoja ja inflaatio pani köyhät kyykkyyn. Rikkaiden omaisuus sen sijaan päivittyi inflaation mukana.

Nämä harmaat taustavoimat puolestaan estävät tämän vuosituhannen edellyttämät rakenteelliset muutokset ja päivitykset julkisessa hallinnossa. Nykyinen lainsäädäntökin on rakennettu niin, että vahtikoiria tarvitaan joka puolella, koska kaikkia ja kaikkea pitää vahtia ja valvoa kehdosta hautaan. Kun Valvira esimerkiksi sanoo, että synnyttäminen jossain sairaalassa on lainvastaista, mutta maantiellä autossa se ei sitä ole, niin säätely on kyllä aivan poissa tolaltaan. Suomalaisessa hallintokulttuurissa on järjen käyttö kielletty!

Mitä sitten tulee vaaleihin, niin äänestäjät eivät voi valita joukoistaan parhaita henkilöitä hoitamaan heidän asioitaan. Ne henkilöt, joita saamme valita, valitaan puolueiden sisäpiiriireissä. Väitetään, että ehdokkaat valitaan jäsenäänestyksillä, mutta onko näissä äänestyksissä puolueettomia ulkopuolisia tarkkailijoita? Ei ole! Näin ollen ääntenlaskennassa voidaan käytännössä päättää, kuka pääsee ehdokkaaksi ja kuka ei!

Kun meillä on puolueiden valitsemat edustajat ja vanhan vallan aikaisten poliittisten mandaattien perusteella valitut virkailijat, niin elämmekö ihan oikeissa demokratiassa vai vaihtoehtoisessa demokratiassa?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Demokratiaa vai näennäisdemokratiaa?

Pallo hukassa?

Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän rakentamisessa näyttäisi olevan ongelmia. Vaikka yhtymä on vasta alkutaipaleellaan, niin asioihin on syytä ottaa kantaa jo tässä vaiheessa. Eräs suurimmista ongelmista on se, että jotakuinkin kaikilta valtuuston ja hallituksen jäseniltä puuttuu kokemusta julkisen terveydenhoidon hoitoketjuista. Jäsenet ovat kuuluneet ja kuuluvat ehkä edelleen työterveydenhuollon piiriin.

Työterveydenhuollossa ei ole likikään samanlaisia ongelmia kuin julkisella puolella. Työterveydessä pääsee lääkärin vastaanotolle nopeasti jopa samana päivänä. Samoin jatkohoitoon pääsy on nopeampaa kuin julkisella puolella. On siis kiistattoman selvää, että kansalaiset eivät ole perustuslain edellyttämässä tasa-arvoisessa hoitosuhteessa.

Myös paikallisessa yhtymässä on selkeitä ongelmia. Nykyisessä yhtymässä, jossa hoitoketju on yhtenäisen hallinnon alla ja sen pitäisi toimia joustavasti, terveyskeskukset ja keskussairaala toimivat edelleen kuten ennen. Mitään suoraa ja joustavaa hoitoketjua ei vielä toistaiseksi ole? Lahden ongelmia vielä lisää muusta yhtymästä poikkeava tietojärjestelmä, joita Lahden sisälläkin lienee kaksi. Nastola kuulunee samaan kuin muu yhtymä, joten Lahden yhteydenpito Nastolaan nilkuttaa.

Yhtenä esimerkkinä ovat keskussairaalan uudet käytännöt. Potilaskertomusta ja siihen liittyviä mahdollisia ohjeita jatkohoidosta terveyskeskuksessa ei lähetetä kirjallisena potilaalle, ellei sitä osaa erikseen pyytää. Lääkärit laittavat kiireidensä mukaan ne Kanta-ohjelmaan, josta ne löytyvät luettaviksi Omakannasta. Kuitenkin esimerkiksi kroonikoiden lääkärit sanovat, että Lahdessa on tuhansia ja jopa enemmän, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää, syystä tai toisesta, sähköisiä palveluja.

Valtakunnallisesti on Kelan tutkimuksen mukaan yli 2 miljoonaa suomalaista, jotka eivät ole antaneet lupaa jakaa potilastietojaan. Lupa annetaan Hyvis.fi-ohjelmaan. Tässäkin on syytä ihmetellä, miksi potilastiedot ovat Hyviksessä, mutta potilaskertomukset tulevat Kanta-ohjelmaan. Onko potilaan itse päivitettävä ne hyvikseen? Miten potilastietojen jako toimii nyt esimerkiksi Keskussairaalan ja Lahdessa toimivien terveyskeskusten välillä? Oman kokemukseni mukaan ei toimi, ellei potilas ole itse valppaana. Ainakin toistaiseksi mahdolliset jatkohoito-ohjeet on itse printattava Omakannasta ja toimitettava terveyskeskukseen. Miten se käytännössä onnistuu, en osaa neuvoa!

Potilaiden, tai siis asiakkaiden, kuten heitä nyt kutsutaan, mielipiteet on vaikea saada järjestelmässä, oikeisiin osoitteisiin. Jälleen kerran on mahdollista antaa palautetta sähköisesti osoitteessa www.phhyky.fi. Mutta, mitä sitten tapahtuu, ei olekaan kovin läpinäkyvää. Keskussairaalalla on oma asiakasraati, mutta se keskittyy vain keskussairaalaan, eikä koko hoitoketjuun. Tarvittaisiinko koko yhtymälle oma asiakasraati, jotta käyttäjien mielipiteet saataisiin riittävän tehokkaasti päättäjien tietoon?

Mikä sitten on Lahden kaupunginsairaalan tuleva tehtävä. Sen varustetaso on liian vaatimaton edes monien syöpien diagnosointiin. Tämä edellyttää edelleen lähetteitä erikoissairaanhoitoon keskussairaalaan? Lehdistössä liikkuvien huhujen mukaan, kaupunginsairaalan pääterveysasemalle keskitettäisiin joitakin alueterveyskeskuksia. Lahtihan ei enää näistä asioista päätä, joten yhtymän päättäjien on tarkkaan mietittävä päätöksensä ja niiden seuraukset.

Lopuksi on korostettava, että hoitohenkilökunnan palvelevat kädet tekevät näissäkin olosuhteissa parhaansa. Ongelma on hallinnon muutosjohtajien ja hallituksen hapuilevissa käsissä. Kaikki riippuu siitä, kuinka nopeasti ko. kädet saavat oikean otteen hoitoketjuista niin, että potilaat saavat parhaan mahdollisen palvelun.

Kommentit pois päältä artikkelissa Pallo hukassa?

Vallankumous

Maanantaina 19.8.1991 astuin Lahdessa Leningradiin menevään iltajunaan. Saavuin Leningradiin iltakymmenen aikoihin ja ihmettelin, miksi siellä oli niin hiljaista ja autiota. Sain sentään asemalta taksin ja lähdimme ajamaan kaupungin etelälaidalle. Kaupungin kadut olivat täysin autiot ja tyhjät, mutta kaikissa ikkunoissa loistivat valot. Lahdesta lähtiessäni ei ollut mitään tietoa, mitä oli mahdollisesti tapahtumassa tai tapahtunut.

Kuskin puheessakaan ei ollut yhtään tuttua sanaa, josta olisi päässyt jyvälle. Kun saavuin lentokentän lähellä olevaan majapaikkaani, siellä olevat kollegat ihmettelivät, miksi olin tullut. Olin tullut kuten oli sovittu.  Vasta silloin he alkoivat yhteen ääneen selittää, että Moskovassa on meneillään vallankumous. Televisiosta ei aiheesta tullut juuri mitään, mutta radion kaupallinen ranskalainen musiikkikanava lähetti koko ajan uutisia tapauksesta.

Kuulimme, että Moskovan suunnalta oli tulossa panssaridivisioona kohti Leningradia. Pelättiin ilmeisesti mellakoita kaupungissa, joka oli kuitenkin täysin autio ja hiljainen. Isäntäni kuitenkin lähettivät jonkun tankkaamaan minulle pakoautoa, koska pahimmassa tapauksessa julkinen liikenne pysähtyisi ja Suomeen pääsy niillä olisi mahdotonta.

Aamuyöstä kuitenkin saimme huojentavan tiedon, että Anatoli Sobtšak, Leningradin pormestari, oli onnistunut pysäyttämään panssarit Leningradin rajalle. Hän oli saanut komentajan vakuuttuneeksi siitä, että Leningrad oli rauhallinen, eikä ketään ollut kaduilla. Uutisista saimme myös kuulla, että kapina oli kukistettu ja Jeltsin puhui joukoille panssarivaunun päältä.

Matkaohjelma meni kuitenkin uusiksi, koska liikenne oli sekaisin, emmekä päässeet suunnitelman mukaan Siperiaan Uralin taakse. Paikalla oli virolainen kollegani, jonka mukana päätin lähteä Tallinnaan, koska paluu junalla Suomeen oli epävarmaa. Lähdimmekin lounaan jälkeen ajelemaan kohti Tallinnaa. Matkalla meiltä ei juuri kyselty mitään, vaan miliisit istuivat kopeissaan.

Jöhvissä etelästä Pihkovasta tuleva tie liittyy Narva-Tallinna tiehen. Liittymän jälkeen alkoi tien varressa olla kaikenlaista matkalle hyytynyttä kuljetuskalustoa lähinnä autoja ja miehistönkuljetuskalustoa. Tankatessamme kuulimme, että venäläinen panssarikolonna oli matkalla Pihkovasta kohti Tallinnaa. Romua oli matkalla kuitenkin niin paljon, että pani hämmästelemään, mitä kaikkea Tallinnaan asti on selvinnyt. Pani myös miettimään, että tätäkö armeijaa länsi on vuosikymmenet pelännyt.

No oli sinne TV-aseman mäelle selvinnyt muutamia panssariajoneuvoja, joita oli runsas joukko tallinnalaisia vastassa. Olivat vaunujen miehistöt kyselleet, että missähän maassa olemme? Oli varmaan laitettu johtovaunun navigaattoriin vain tv-torni kohteeksi. Tallinnassa oli varsin rauhallista ja majoituin iltasella Viru hotelliin. Seuraavana aamuna selvisi, että venäläiset olivat sulkeneet sataman, joten jouduin olemaan internoituna hotelliin. Parissa päivässä virolaiset kuitenkin saivat neuvoteltua venäläiset pois satamasta ja laivaliikenne palasi aikatauluihinsa ja pääsin takaisin Suomeen.

Nyt TV-aseman ylätasanteella toimii hieno gurme-ravintola, josta on kirkkaalla ilmalla huikeat näköalat. Sisääntuloaulassa sen sijaan on historiaa ja valokuvia edellä mainitusta tapahtumasta.

Vallanvaihdon jälkeen sanoin Pietarin henkilökunnallemme, että menee 15 vuotta ennen, kuin täällä demokratia saadaan mallilleen. Minulle vastattiin, että viisi vuotta riittää. Olimme molemmat väärässä. Nyt on tästäkin kulunut 25 vuotta. Syynä on ehkä se, että insinööri Jeltsinin suurin saavutus oli nostaa Venäjän tennis kansainväliselle tasolle.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Vallankumous

Investoinnit ja työpaikat

Yhteiskuntasopimuksen jouduttua vähintäänkin jäähylle, on syytä palauttaa mieliin, mitä kansainväliset tutkimukset asioista sanovat. Hallitus, eduskunta, poliitikot, puolueet ja kaikenlaiset kaikkitietävät besserwisserit eivät voi luvata investointeja eivätkä työpaikkoja edes juhlapuheissaan. Kansainväliset tutkimukset (esim. Porter) todistavat, että valtiovalta voi ainoastaan luoda puitteet investoinneille ja niiden mahdollisesti synnyttämille työpaikoille.
Michael Porterin julkaisi kirjansa kansojen kilpailukyvystä (The Competitive Advantage of Nations) vuonna 1990. Hänen helposti ymmärrettävä selvityksensä kansallisista kilpailueduista (competitive advantage) sisältää käsityksen mm. avainasemassa olevasta maantieteellisestä sijainnista. Se on ristiriidaton yhä kasvavan tutkimusten määrän kanssa siitä riippuvuussuhteesta, joka vaikuttaa yritysten, teollisuuden, julkisten ja kvasi- julkisten instituutioiden innovaatioihin ja kasvuun alueellisissa keskittymissä.
Porterin työ käsittää case-tutkimuksia useiden maiden kilpailukyvystä todisteita yritysten ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta yritysten kasvuun ja innovaatioihin. Yhdysvaltalainen tutkimus on kaiken kaikkiaan enemmän sidoksissa käytäntöön kuin meillä Suomessa. Porterin ja muiden tutkijoiden tutkimukset osoittavat selvästi, että globaaleilla markkinoilla toimittaessa valtiot, niiden hallitukset ja poliittiset toimijat voivat vain luoda edellytykset kilpailukykyisen toimintaympäristön kilpailukykyisille yrityksille. Innovaatiot puolestaan liikkuvat pääomien perässä.
Valitettavasti Suomi ei kuulu globaalien kilpailukykyisten valtioiden joukkoon oman valuutan ja devalvaatiomahdollisuuksien siirryttyä historiaan. Maan rajojen ulkopuolelta on kyllä yritetty ohjeistaa Suomea uuteen uljaaseen globaaliin markkinatalouteen. Nämä asiantuntijat eivät ole kuitenkaan osanneet ottaa huomioon sitä, että Suomi on oman valuutan aikana rakennettu hyvinvointivaltioksi, jota on käytännössä mahdoton purkaa.
1990-luvun lamasta alkaen on rakenteita yritetty muuttaa mitä erilaisimmin keinoin. Yhteiskuntasopimus 2.0 näyttää sekin epäonnistuvan. Tämä todistaa kiistatta sen, että valta ei ole kansan valitsemalla eduskunnalla. Valta on Suomessa työntekijöiden valitsemalla ammattiyhdistysliikkeellä. Vain vastuut on delegoitu kansan demokraattisesti valitsemalle eduskunnalle.
Demokratian irvikuva tässä nykyisessä järjestelmässä on vielä sekin, että suurimman osan työssä kävijöistä työllistävät pienet- ja keskisuuret yritykset on täysin sivuutettu neuvottelupöydistä. Tätä yritettiin muuttaa paikallisella sopimisella, mutta laihoin tuloksin. Käteen jäi vain luu. Paikallisesti voidaan edelleen sopia vain konkursseista!
Eräs hyvin vaikea taustatekijä koko rakennelmassa on se, että ammattiyhdistysliike on niin vauras, että vaikka jäseniä ja jäsentuloja ei olisi lainkaan, niin nämä organisaatiot voivat toimia maailman tappiin. Siis vaikkei niillä olisi ainuttakaan jäsentä. Tämä mahdollistaa sen uhon, jota saamme nyt seurata.
On syytä pitää mielessä, että yritykset toimivat ja investoivat silloin ja siellä, missä toteavat investointien kannattavan. Uusia työntekijöitä palkataan samoin silloin, kun se on toiminnan ja tuottavuuden kannalta kannattavaa. Suurten suomalaisten yritysten liikevaihdosta jo yli 80 % tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolelta. Nykyisessä tilanteessa pienten yritysten, jotka ovat etupäässä teollisia yrityksiä, toiminta tutkimusten mukaan loppuu kokonaan.
Moneen kilpailijamaahan verrattuna Suomessa yritysklustereita on vähän. Yksityisen sektorin rakenne on melko köyhä, joten se ei tarjoa riittävää suojaa kansantaloudellemme. Teollisuus ja rakentaminen ovat kaikkein eniten kansantalouteen jakovaraa tuottavia aloja. Jos ja kun pienet teolliset yritykset katoavat markkinoilta, maamme on entistä alttiimpi globalisaation haittavaikutuksille. Historia on todistanut, että uhoa seuraa aina tuho. Se olisi syytä muistaa nyt ennen, kuin on liian myöhäistä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Investoinnit ja työpaikat

Potilaspalveluiden tietojärjestelmät

Erilaisia potilaiden tietopalvelujärjestelmiä on maassamme kehitetty miljardeilla euroilla. Suurin osa rahoista on mennyt hukkaan. Sote-uudistusta on rakennuttu vuosia väellä ja voimalla. Nyt on kuitenkin vasta vedetty suuria linjoja. Käytännön tasoon, kuten esimerkiksi näihin digipalveluihin ei ole juuri ollut aikaa paneutua. Uusiakin on kehitteillä. Näitä ovat Apotti, Una ja Spotti. Keskustelevatko nämä keskenään eli siirtyvätkö tiedot järjestelmästä toiseen, ei taida olla kenenkään tiedossa. Mutta rahaa palaa! Miksi ei saada yhtä valtakunnallista järjestelmää, joka olisi kaikille yhteinen, kun Sote-uudistus valmistuu?
Nyt on käytössä kaksi valtakunnallista järjestelmää. Hyvis (hyvis.fi) on useiden sairaanhoitopiirien käyttämä järjestelmä. Siihen voi kirjautua mm. pankkitunnuksilla. Tietokantaan voi laittaa omat henkilö- ja potilastietonsa. Olen kuitenkin todennut, että lääkärit ja sairaanhoitajat eivät sieltä juuri vaivaudu potilaan tietoja hakemaan. Tällä hetkellä järjestelmässä voi lähinnä varata lääkärin lähetteellä tulevien laboratorionäytteiden ottopaikan ja ajan.
Toinen Hyviksen ongelma on se, että kun lääkäri laittaa sinne lähetteen näytteiden ottoa varten vaikkapa toukokuulle 2016. Hyvikseen tulee kuitenkin tieto, että näytteidenoton pitää tapahtua ennen huhtikuuta 2017. Eli aikaan tulee noin vuosi lisää. Vasta, kun tulee kirjallinen kutsu vastanotolle, voi Hyviksestä varata haluamansa laboratorion ja ajan netin kautta. Toisin sanoen tässä on tavallaan kaksinkertainen työ etenkin kroonikoiden osalta. On vain odotettava sitä kirjallista kutsua ja ohjeita laboratoriokäynnille.
Sekaannuksia on syntynyt. Kun Lahden ja PHKS:n laboratoriot yhdistettiin, niin keskussairaalaan ei enää tarvitse mennä näytteiden ottoon. Uusi konserniyhtiö ei voi kuitenkaan antaa asiakkaalle ”vapaita” käsiä, vaan näytteiden ottoon on mentävä kaupunginsairaalaan. Tämä johtuu siitä, että uudenkaan Lahden käyttämä Pegasus-tietojärjestelmä ei seurustele kenenkään tai minkään muun järjestelmän kanssa. Nastolan perukoiltakin joudutaan ajelemaan Lahteen näytteiden ottoon. Kaiken lisäksi kaupunginsairaalan näytteiden otto on ”parkkimaksullinen”.
Toinen valtakunnallinen järjestelmä on Kelan ylläpitämä Kanta (omakanta.fi) järjestelmä. Se on paljon laajempi ja sinne tulevat lääkärissä käynnit potilaskertomuksineen, laboratorionäytteiden tulokset, sähköiset reseptit jne. Nettisivulla on myös mahdollisuus antaa palautetta kuten Hyviksessäkin. Kanta-ohjelma palautteeseen reagoidaan nopeasti ja ohjelmaa muokataan kaiken aikaa asiakaslähtöisempään suuntaan. Hyviksen palaute puolestaan katoaa johonkin mustaan aukkoon, josta ei leviä minkäänlaisia gravitaatioaaltoja ohjelmaa ylläpitävälle Hyvis-ICT-yhtiölle.
Huvittavaa tässä on se, että laboratorioajat pitää varata Hyviksestä, mutta tulokset tulevat Omakantaan. Olisikohan syntynyt säästöjä, jos nämä järjestelmät olisi yhdistetty? Miksi ihmeessä Suomessa pitää kaikki tehdä näin monimutkaiseksi? On toki niin, että kun digiloikassa liikkuu paljon rahaa, niin jokainen kynnelle kykenevä haluaa siitä osansa. Mitä useampi projekti on vireillä, sitä useampi niistä hyötyy myös rahallisesti. Mitä väliä, kansa maksaa!
Kuitenkin kaikkein suurin ongelma näissä julkisen puolen tietojärjestelmissä on se, että ne suunnitellaan aina ylhäältä alaspäin. Hallinnon organisaatiot tilaavat, mitä luulevat toiminnan tehostamiseksi tarvittavan. Ohjelmistojen tekijät lisäävät yhtälöön omat luulonsa ja niillä mennään. Tässä systeemissä kukaan ei kuuntele asiakasta eli lopullista käyttäjää. Siihen voisi auttaa vain asiakkaan mahdollisuus interaktiiviseen palautteeseen, joka myös otettaisiin vakavasti. Siihen saattaa kuitenkin olla esteenä se, että projektien kustannukset ovat kertaluonteisia. Palautteen kautta ohjelman saaminen toimivaksi, merkitsee lisäkustannuksia.
Ehkä nyt olisi aika harkita näissä suurissa ja kalliissa ohjelmistojen kehittelyssä myös elinkaarimallin käyttöönottoa. Tätä puolustaisi se, että nykyinen konsensusmalli ei toimi, koska tärkein osapuolia eli asiakas, ei ole mukana. Toki ohjelmia olisi mahdollista testata asiakasnäkökulmasta, mutta eihän sellainen nähtävästi ole byrokratiassa soveliasta. Avoimella sektorilla tällaiseen töpeksi-miseen ei olisi varaa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Potilaspalveluiden tietojärjestelmät

Euroopan Unionin valuvikoja

Euroopan Unionin valuviat ovat syvälle sen alkulähteillä. Euroopan parlamentin edeltäjiä olivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinen edustajakokous, joka muodostui jäsenvaltioiden parlamenttien edustajista. Samalla periaatteella koottiin Euroopan yhteisöjen yhteinen Euroopan parlamentaarinen edustajakokous. Näihin elimiin jäsenmaiden hallitukset nimesivät ”hyvin” palvelleita poliitikkoja, joiden painoarvo kotimaan politiikassa oli huvennut. Koko asiaa ei pidetty merkityksellisenä.
Aluksi parlamentti olikin lähinnä kokeneiden poliitikkojen keskustelukerho, jolle poliittiset päättäjät antoivat lähinnä viihdearvoa. Elimen valta kuitenkin kasvoi 2000-luvulla kansallisten parlamenttien työtä ohjaavaksi ”Euroopan eduskunnaksi”. Voisi todeta, että häntä alkoi heiluttaa koiraa. Suomenkin ensimmäiset mepit valitsi eduskunta. Tässäkin valinnassa on samoja merkkejä poliittisesta palkitsemisesta, kuitenkaan aliarvioimatta ketään.
Nykyisen kaltaisen Euroopan parlamentin jäsenet eli epävirallisesti europarlamentaarikot tai tuttavallisemmin ”mepit” (MEP, Member of the European Parliament), on vuodesta 1979 valittu suorilla vaaleilla. Näissä vaaleissa korvattiin eduskunnan vuonna 1995valitsemat mepit.
Kaikissa maissa kuitenkin vaalien ehdokkaat nimeävät puolueet, joten puolueilla on mahdollisuus palkita pitkäikäisiä poliitikkoja laittamalla heidät ehdokkaiksi vaaleihin. Suomessa on kuitenkin joissakin puolueissa laitettu nuorempiakin poliitikkoja Euroopan parlamenttiin kasvamaan korkoa ja hyvä niin, koska nyt tarvitaan eduskunnassa kansainvälistä kokemusta ja näkemystä. Tämä alkaa nyt näkyä hallitusten kokoonpanoissa.
Suomessa peräänkuulutetaan vaikuttamista Euroopan parlamentissa. Vaikka suomalaiset mepit olisivat kuinka kyvykkäitä tahansa, niin vaikuttaminen on vaikeaa, jos suurin osa muista mepeistä on lähetetty parlamenttiin vain odottelemaan eläkepäiviä. Meppien keski-ikä on kuitenkin laskenut, koska uusista jäsenvaltioista on tullut parlamenttiin paljon nuoria edustajia.
EU:n nykyisen sotkuisen tilanteen selityksenä on kuitenkin ainakin osittain se, että alkuvaiheessa parlamentin meno oli hälläväliä-tyylistä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kreikka, jonka tiedettiin päässeen Euroopan Unioniin ”väärillä papereilla”. Vanhoilta ajoilta on myös selvinnyt, kuinka avustuksia jaettiin myös, miten sattuu. Tästä tällaisesta kärsivät etenkin Pohjoisen-Euroopan maat, joissa toimintakulttuuri oli säntillisempi.
Historiassa on riittävästi esimerkkejä siitä, kuinka väärille raiteille joutunut hallintokulttuuri muodostuu ”maan tavaksi”, jota on myöhemmin hirvittävän vaikea, ellei mahdotonta muuttaa. Voidaan varsin perustellusti sanoa, että EU on toistaiseksi ollut historiansa vanki. Viimeinen osoitus jahkailevasta ja hitaasta päätöksen teosta on pakolaiskriisi, jonka keskellä nyt elämme. Rajavalvonnan rakenteita aletaan rakentaa vasta nyt, kun miljoonat turvapaikanhakijat ovat jo täällä ja jäsenvaltiot ovat alkaneet suojata itseään aidoilla.
Paradoksaalista on myös terroristien pääsy vapaasti Eurooppaan. Tästä syytetään sitä, että tiedustelutieto ei ole liikkunut EU:n sisällä. Mitä ihmettä? Schengenin sopimus sallii vapaan liikkumisen myös terroristeille! Jo 9/11 tapahtumien jälkeen olisi pitänyt herätä perustamaan Eurooppaan European Intelligence Agency eli EIA keräämään ja jakamaan tiedustelutietoa. Sen sijaan nyt jokainen jäsenvaltio kerää ja säilyttää tiedot omana tietonaan.
Kun Suomessa on jälleen kerran herätty siihen todellisuuteen, että suljetun yhteiskunnan ja oman valuutan aikoina rakennettu byrokratia ei enää toimi vapaassa Euroopassa ja globaalissa maailmassa, niin samanlaisia valuvikoja on myös Euroopan Unionissa. Molemmissa tapauksissa on syytä katsoa peiliin ja laittaa asiat kuntoon.

Kommentit pois päältä artikkelissa Euroopan Unionin valuvikoja

Vallatonta vallankäyttöäkö?

Iiro Viinanen kirjoitti ay-liikkeen vallankäytöstä (ESS 25.5.15). Jutusta unohtui kuitenkin työnantajapuoli, jota neuvotteluissa edustaa EK eli maan suuryritykset. Suurimmalle työnantajaliitolle Suomen Yrittäjille ei ole näissä pöydissä tilaa löytynyt. Suuret yritykset ovat työehtoneuvottelupöydissä piirtäneet suuria linjoja silloin, kun kaikki virheet korjattiin devalvaatioilla heidän tahtonsa mukaan.
Kärsijöinä olivat duunarien lisäksi myös kotimaassa kauppaa käyvät yrittäjät ja heidän yrityksensä. Ay-pomot huijasivat jäseniään muka yötä myöten kestävillä neuvotteluilla ja saamillaan palkankorotuksilla. Mikäli nämä pomot eivät tienneet, että seuraava devalvaatio taas nollaa palkankorotuksen tuontivetoisen inflaation kaventaessa ostovoimaa, he olivat todella typeriä. Asiathan eivät kuitenkaan aina ole sitä, miltä niiden halutaan näyttävän.
Kun nyt puhutaan työajan pidentämisestä, niin suurin viimeinen työajan lyhennys oli varsinainen. puhallus. Pekkasvapaat otettiin käyttöön paperimiesten painostaessa ja uhatessa lakoilla. Työaika lyheni kaikilta, mutta kukaan ei huomannut, että paperimiehillä oli jo itse asiassa 35 tunnin työviikko, koska he tekivät ns. 5-vuorotyötä. Näin kuitenkin saatiin aikaan yleinen 37,5 tunnin työviikko pekkasvapaiden muodossa.
Nyt on sitten ay-liikkeellä peiliin katsomisen paikka. He pullistelevat edelleen, vaikka jäsenmäärät ovat euroa edeltävistä ajoista laskeneet. Ay-liike eli SAK, Akava ja STTK ilmoittavat yhteiseksi jäsenmääräkseen 2 246 905 jäsentä. Tilastokeskus (TOL 2015/1) ilmoittaa jäsenmääräksi 2 043 000 ja TEM:n työolobarometri puolestaan 900 000, josta jäseniä on vain 750 000. Loput 150 000 ovat vain työttömyyskassojen jäseniä. Ääripäiden ero on siis peräti 1 300 000? Lisäksi Tilastokeskus ilmoittaa, että palkansaajien kokonaismäärä maaliskuussa 2015 on 2 382 000, joten käytännössä kaikki olisivat ay-liikkeen jäseniä.
Mikä on todellisuudessa ay-liikkeen neuvotteluvoima? Yllä olevia lukuja arvioidessa tulee mieleen takavuosien vasemmistonuorien eli siis myös demarien luova jäsenkirjanpito, jolla yritettiin saada valtion avustuksia mahdollisimman paljon. Julkisuudessa todettiin, että jäsenmäärät eivät pidä paikkaansa, mutta lopullinen totuus haudattiin poliittisten katakombien syövereihin. Lienee perusteltua olettaa, että myös ay-liike käyttää nuorisoliikkeen oppeja, mutta onko työnantajilla kanttia katsoa tämä bluffi.
Todelliset jäsenmäärät olisi verrattain helppo selvittää, koska työnantajat keräävät kaikki ay-jäsenmaksut ay-liikkeen puolesta ja pitävät niistä tilastoja, jotka menevät suoraan verottajalle. Ihan mielenkiinnon vuoksi EK ja Suomen Yrittäjät voisivat selvittää asian ja katsoa perustuuko ay-liikkeen valta itse asiassa vallattomuuteen eli bluffiin.
Joustoja olisi helppo tämän selvityksen jälkeen myös lisätä poistamalla yrityksiltä tämä jäsenmaksujen keräyspakko, joka on etenkin pienille yrityksille kustannus ja riesa. Tällaista käytäntöä ei ole missään muualla maailmassa ja nyt olisi aika Suomessakin siirtyä tälle vuosituhannelle ja säätää maksujen keräys vapaaehtoiseksi. Kaikki muutkin Suomen yritykset keräävät itse jäsenmaksunsa, miksi tähän ei pystyisi myös mahtipontinen ay-liike?

Kommentit pois päältä artikkelissa Vallatonta vallankäyttöäkö?

Poissa silmistä poissa mielestä

Megatrendiksi muodostunut kuntien tehtävien ulkoistaminen ja toimintojen yhtiöittäminen ei ole sujunut kaikilta osiltaan odotusten mukaisesti. EU direktiivi edellyttää kilpailuttamista tietyn suurusluokan hankkeista. Kilpailuttamisessakin on ollut monia ongelmia, mutta pahin on se, mitä direktiivi ei edellytä. Kokemus on tähän mennessä osoittanut, että kun sopimus on tehty kilpailuttamisen jälkeen, niin toteutumista ei valvota millään tavoin.
Lahdessa on selviä esimerkkejä mm. tienpidosta, että valvonta on ulkoistettu kuntalaisille. Viranomaiset tulevat katsomaan vasta suuren porun jälkeen jos silloinkaan. Mihin perustuu se luottamus, että ilman valvontaa urakoitsija tekevät juuri niin kuin on sovittu. Kuntalaiset puolestaan eivät voi valvoa sopimuksia, koska heillä ei ole sopimusehtoja tiedossaan, eivätkä he ole sopimusosapuolia.
Myös puunkaato tai metsänhoito, on nostettu kaupunkilaisten huomioon. Sekin toiminta on näköjään ulkoistettu. Valittelin siitä muutama vuosi sitten, kun Kiiliäisvuoren reuna-alueita siivottiin. Meni siihen pari vuotta ennen, kuin tukit ja risut korjattiin luontopolulta pois. Pusikoiden lävitse piti rämpiä, jos halusi luontoreitille päästä. Totta on myös se, että viime vuosikymmenien aikana Lahden metsät pääsivät kasvamaan liian vanhoiksi ja siksi niitä pitää nyt kaataa aika raa’alla kädellä.
Valvonnan puute kumoaa kilpailutuksen hyödyt täysin. Kilpailun voittanuthan voi ilman valvontaa jättää soveltuvilta osiltaan sopimusehtoja täyttämättä. Tällöin on selvää, että kaupunki tuhlaa veronmaksajien veroeuroja tehottomaan toimintaan. Tällainen valvomattomuus saattaa olla jopa hengenvaarallista silloin kun sitä tapahtuu esim. ulkoistetuissa terveyspalveluissa. Kuka valvoo terveyskeskuksissa ulkoistettuja palveluita, vai valvooko kukaan. Jonkinlainen valvonta olisi paikallaan etenkin silloin, kun lääkäri on suomea taitamaton ulkomaalainen.
Yhtiöittämisen ongelma puolestaan on siinä, että yleensä sama henkilöstö jatkaa uuden konserniyhtiön palveluksessa. Mihin ihmeen ajatukseen perustuu sellainen ajatus, että jos ei ole oltu tyytyväisiä yhtiöitettävän elimen toimintaan, niin se jotenkin paranisi, kun toiminta yhtiöitetään. Vanha sananlasku väittää, että vanha koira ei opi uusia temppuja. Lahdessakin on maksettu konserniyhtiöiden tappioita miljoonia euroja. Ne kertovat toiminnan tehottomuudesta ja huonosta johtamisesta.
On myös perusteltua näyttöä siitä, että apuun kutsutut kallispalkkaiset konsultit venyttävät uskottavuuttaan ja tekevät raporttejaan tilaajan toiveiden mukaan. Tämä on inhimillistä sinänsä, koska se takaa lisää töitä kaupungilta. Konsulttien käytöstä saadut hyödyt ovat siis varsin kyseenalaisia. Kansan valitsemilla edustajillakaan ei juuri ole sanan valtaa, kun konsulttien raportit esitetään Jumalan sanaa vastaavana totuutena.
Yritysmaailmassa ei tällaista tapahdu juuri lainkaan, koska siellä konsulttien on näytettävä ja todistettava osaamisensa, jotta tilaaja voisi heidän työstään hyötyä. Onnistuminen takaa yleensä lisää töitä. Kuntien konsultoinneissa sen sijaan epäonnistumista ei muista kukaan. Virkamiehillä ei ole taloudellista vastuuta asioiden mennessä pieleen. Hallinto-oikeus korkeintaan nuhtelee.
Ainoa taho, joka voisi asioihin puuttua, on media. Medialla on kuitenkin hyvin pitkät itsesensuurin perinteet, joista eroon pääseminen kestää muutaman sukupolven. Toinen haitta on myös tietysti se, että YLEä lukuun ottamatta media on ajettu verotuksella ahtaalle. Sillä ei ole aikaa eikä varaa tutkivaan journalismiin. Liian paljon joudutaan menemään niiden tiedotteiden mukaan, joita julkiselta taholta saadaan. Median riski onkin siinä, että maksavat tilaajat alkavat ottaa kantaa jaloillaan.

Kommentit pois päältä artikkelissa Poissa silmistä poissa mielestä

WP Login