Archive for the ‘Politiikkaa’ Category

Vallankumous

Maanantaina 19.8.1991 astuin Lahdessa Leningradiin menevään iltajunaan. Saavuin Leningradiin iltakymmenen aikoihin ja ihmettelin, miksi siellä oli niin hiljaista ja autiota. Sain sentään asemalta taksin ja lähdimme ajamaan kaupungin etelälaidalle. Kaupungin kadut olivat täysin autiot ja tyhjät, mutta kaikissa ikkunoissa loistivat valot. Lahdesta lähtiessäni ei ollut mitään tietoa, mitä oli mahdollisesti tapahtumassa tai tapahtunut.

Kuskin puheessakaan ei ollut yhtään tuttua sanaa, josta olisi päässyt jyvälle. Kun saavuin lentokentän lähellä olevaan majapaikkaani, siellä olevat kollegat ihmettelivät, miksi olin tullut. Olin tullut kuten oli sovittu.  Vasta silloin he alkoivat yhteen ääneen selittää, että Moskovassa on meneillään vallankumous. Televisiosta ei aiheesta tullut juuri mitään, mutta radion kaupallinen ranskalainen musiikkikanava lähetti koko ajan uutisia tapauksesta.

Kuulimme, että Moskovan suunnalta oli tulossa panssaridivisioona kohti Leningradia. Pelättiin ilmeisesti mellakoita kaupungissa, joka oli kuitenkin täysin autio ja hiljainen. Isäntäni kuitenkin lähettivät jonkun tankkaamaan minulle pakoautoa, koska pahimmassa tapauksessa julkinen liikenne pysähtyisi ja Suomeen pääsy niillä olisi mahdotonta.

Aamuyöstä kuitenkin saimme huojentavan tiedon, että Anatoli Sobtšak, Leningradin pormestari, oli onnistunut pysäyttämään panssarit Leningradin rajalle. Hän oli saanut komentajan vakuuttuneeksi siitä, että Leningrad oli rauhallinen, eikä ketään ollut kaduilla. Uutisista saimme myös kuulla, että kapina oli kukistettu ja Jeltsin puhui joukoille panssarivaunun päältä.

Matkaohjelma meni kuitenkin uusiksi, koska liikenne oli sekaisin, emmekä päässeet suunnitelman mukaan Siperiaan Uralin taakse. Paikalla oli virolainen kollegani, jonka mukana päätin lähteä Tallinnaan, koska paluu junalla Suomeen oli epävarmaa. Lähdimmekin lounaan jälkeen ajelemaan kohti Tallinnaa. Matkalla meiltä ei juuri kyselty mitään, vaan miliisit istuivat kopeissaan.

Jöhvissä etelästä Pihkovasta tuleva tie liittyy Narva-Tallinna tiehen. Liittymän jälkeen alkoi tien varressa olla kaikenlaista matkalle hyytynyttä kuljetuskalustoa lähinnä autoja ja miehistönkuljetuskalustoa. Tankatessamme kuulimme, että venäläinen panssarikolonna oli matkalla Pihkovasta kohti Tallinnaa. Romua oli matkalla kuitenkin niin paljon, että pani hämmästelemään, mitä kaikkea Tallinnaan asti on selvinnyt. Pani myös miettimään, että tätäkö armeijaa länsi on vuosikymmenet pelännyt.

No oli sinne TV-aseman mäelle selvinnyt muutamia panssariajoneuvoja, joita oli runsas joukko tallinnalaisia vastassa. Olivat vaunujen miehistöt kyselleet, että missähän maassa olemme? Oli varmaan laitettu johtovaunun navigaattoriin vain tv-torni kohteeksi. Tallinnassa oli varsin rauhallista ja majoituin iltasella Viru hotelliin. Seuraavana aamuna selvisi, että venäläiset olivat sulkeneet sataman, joten jouduin olemaan internoituna hotelliin. Parissa päivässä virolaiset kuitenkin saivat neuvoteltua venäläiset pois satamasta ja laivaliikenne palasi aikatauluihinsa ja pääsin takaisin Suomeen.

Nyt TV-aseman ylätasanteella toimii hieno gurme-ravintola, josta on kirkkaalla ilmalla huikeat näköalat. Sisääntuloaulassa sen sijaan on historiaa ja valokuvia edellä mainitusta tapahtumasta.

Vallanvaihdon jälkeen sanoin Pietarin henkilökunnallemme, että menee 15 vuotta ennen, kuin täällä demokratia saadaan mallilleen. Minulle vastattiin, että viisi vuotta riittää. Olimme molemmat väärässä. Nyt on tästäkin kulunut 25 vuotta. Syynä on ehkä se, että insinööri Jeltsinin suurin saavutus oli nostaa Venäjän tennis kansainväliselle tasolle.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Vallankumous

Investoinnit ja työpaikat

Yhteiskuntasopimuksen jouduttua vähintäänkin jäähylle, on syytä palauttaa mieliin, mitä kansainväliset tutkimukset asioista sanovat. Hallitus, eduskunta, poliitikot, puolueet ja kaikenlaiset kaikkitietävät besserwisserit eivät voi luvata investointeja eivätkä työpaikkoja edes juhlapuheissaan. Kansainväliset tutkimukset (esim. Porter) todistavat, että valtiovalta voi ainoastaan luoda puitteet investoinneille ja niiden mahdollisesti synnyttämille työpaikoille.
Michael Porterin julkaisi kirjansa kansojen kilpailukyvystä (The Competitive Advantage of Nations) vuonna 1990. Hänen helposti ymmärrettävä selvityksensä kansallisista kilpailueduista (competitive advantage) sisältää käsityksen mm. avainasemassa olevasta maantieteellisestä sijainnista. Se on ristiriidaton yhä kasvavan tutkimusten määrän kanssa siitä riippuvuussuhteesta, joka vaikuttaa yritysten, teollisuuden, julkisten ja kvasi- julkisten instituutioiden innovaatioihin ja kasvuun alueellisissa keskittymissä.
Porterin työ käsittää case-tutkimuksia useiden maiden kilpailukyvystä todisteita yritysten ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta yritysten kasvuun ja innovaatioihin. Yhdysvaltalainen tutkimus on kaiken kaikkiaan enemmän sidoksissa käytäntöön kuin meillä Suomessa. Porterin ja muiden tutkijoiden tutkimukset osoittavat selvästi, että globaaleilla markkinoilla toimittaessa valtiot, niiden hallitukset ja poliittiset toimijat voivat vain luoda edellytykset kilpailukykyisen toimintaympäristön kilpailukykyisille yrityksille. Innovaatiot puolestaan liikkuvat pääomien perässä.
Valitettavasti Suomi ei kuulu globaalien kilpailukykyisten valtioiden joukkoon oman valuutan ja devalvaatiomahdollisuuksien siirryttyä historiaan. Maan rajojen ulkopuolelta on kyllä yritetty ohjeistaa Suomea uuteen uljaaseen globaaliin markkinatalouteen. Nämä asiantuntijat eivät ole kuitenkaan osanneet ottaa huomioon sitä, että Suomi on oman valuutan aikana rakennettu hyvinvointivaltioksi, jota on käytännössä mahdoton purkaa.
1990-luvun lamasta alkaen on rakenteita yritetty muuttaa mitä erilaisimmin keinoin. Yhteiskuntasopimus 2.0 näyttää sekin epäonnistuvan. Tämä todistaa kiistatta sen, että valta ei ole kansan valitsemalla eduskunnalla. Valta on Suomessa työntekijöiden valitsemalla ammattiyhdistysliikkeellä. Vain vastuut on delegoitu kansan demokraattisesti valitsemalle eduskunnalle.
Demokratian irvikuva tässä nykyisessä järjestelmässä on vielä sekin, että suurimman osan työssä kävijöistä työllistävät pienet- ja keskisuuret yritykset on täysin sivuutettu neuvottelupöydistä. Tätä yritettiin muuttaa paikallisella sopimisella, mutta laihoin tuloksin. Käteen jäi vain luu. Paikallisesti voidaan edelleen sopia vain konkursseista!
Eräs hyvin vaikea taustatekijä koko rakennelmassa on se, että ammattiyhdistysliike on niin vauras, että vaikka jäseniä ja jäsentuloja ei olisi lainkaan, niin nämä organisaatiot voivat toimia maailman tappiin. Siis vaikkei niillä olisi ainuttakaan jäsentä. Tämä mahdollistaa sen uhon, jota saamme nyt seurata.
On syytä pitää mielessä, että yritykset toimivat ja investoivat silloin ja siellä, missä toteavat investointien kannattavan. Uusia työntekijöitä palkataan samoin silloin, kun se on toiminnan ja tuottavuuden kannalta kannattavaa. Suurten suomalaisten yritysten liikevaihdosta jo yli 80 % tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolelta. Nykyisessä tilanteessa pienten yritysten, jotka ovat etupäässä teollisia yrityksiä, toiminta tutkimusten mukaan loppuu kokonaan.
Moneen kilpailijamaahan verrattuna Suomessa yritysklustereita on vähän. Yksityisen sektorin rakenne on melko köyhä, joten se ei tarjoa riittävää suojaa kansantaloudellemme. Teollisuus ja rakentaminen ovat kaikkein eniten kansantalouteen jakovaraa tuottavia aloja. Jos ja kun pienet teolliset yritykset katoavat markkinoilta, maamme on entistä alttiimpi globalisaation haittavaikutuksille. Historia on todistanut, että uhoa seuraa aina tuho. Se olisi syytä muistaa nyt ennen, kuin on liian myöhäistä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Investoinnit ja työpaikat

Potilaspalveluiden tietojärjestelmät

Erilaisia potilaiden tietopalvelujärjestelmiä on maassamme kehitetty miljardeilla euroilla. Suurin osa rahoista on mennyt hukkaan. Sote-uudistusta on rakennuttu vuosia väellä ja voimalla. Nyt on kuitenkin vasta vedetty suuria linjoja. Käytännön tasoon, kuten esimerkiksi näihin digipalveluihin ei ole juuri ollut aikaa paneutua. Uusiakin on kehitteillä. Näitä ovat Apotti, Una ja Spotti. Keskustelevatko nämä keskenään eli siirtyvätkö tiedot järjestelmästä toiseen, ei taida olla kenenkään tiedossa. Mutta rahaa palaa! Miksi ei saada yhtä valtakunnallista järjestelmää, joka olisi kaikille yhteinen, kun Sote-uudistus valmistuu?
Nyt on käytössä kaksi valtakunnallista järjestelmää. Hyvis (hyvis.fi) on useiden sairaanhoitopiirien käyttämä järjestelmä. Siihen voi kirjautua mm. pankkitunnuksilla. Tietokantaan voi laittaa omat henkilö- ja potilastietonsa. Olen kuitenkin todennut, että lääkärit ja sairaanhoitajat eivät sieltä juuri vaivaudu potilaan tietoja hakemaan. Tällä hetkellä järjestelmässä voi lähinnä varata lääkärin lähetteellä tulevien laboratorionäytteiden ottopaikan ja ajan.
Toinen Hyviksen ongelma on se, että kun lääkäri laittaa sinne lähetteen näytteiden ottoa varten vaikkapa toukokuulle 2016. Hyvikseen tulee kuitenkin tieto, että näytteidenoton pitää tapahtua ennen huhtikuuta 2017. Eli aikaan tulee noin vuosi lisää. Vasta, kun tulee kirjallinen kutsu vastanotolle, voi Hyviksestä varata haluamansa laboratorion ja ajan netin kautta. Toisin sanoen tässä on tavallaan kaksinkertainen työ etenkin kroonikoiden osalta. On vain odotettava sitä kirjallista kutsua ja ohjeita laboratoriokäynnille.
Sekaannuksia on syntynyt. Kun Lahden ja PHKS:n laboratoriot yhdistettiin, niin keskussairaalaan ei enää tarvitse mennä näytteiden ottoon. Uusi konserniyhtiö ei voi kuitenkaan antaa asiakkaalle ”vapaita” käsiä, vaan näytteiden ottoon on mentävä kaupunginsairaalaan. Tämä johtuu siitä, että uudenkaan Lahden käyttämä Pegasus-tietojärjestelmä ei seurustele kenenkään tai minkään muun järjestelmän kanssa. Nastolan perukoiltakin joudutaan ajelemaan Lahteen näytteiden ottoon. Kaiken lisäksi kaupunginsairaalan näytteiden otto on ”parkkimaksullinen”.
Toinen valtakunnallinen järjestelmä on Kelan ylläpitämä Kanta (omakanta.fi) järjestelmä. Se on paljon laajempi ja sinne tulevat lääkärissä käynnit potilaskertomuksineen, laboratorionäytteiden tulokset, sähköiset reseptit jne. Nettisivulla on myös mahdollisuus antaa palautetta kuten Hyviksessäkin. Kanta-ohjelma palautteeseen reagoidaan nopeasti ja ohjelmaa muokataan kaiken aikaa asiakaslähtöisempään suuntaan. Hyviksen palaute puolestaan katoaa johonkin mustaan aukkoon, josta ei leviä minkäänlaisia gravitaatioaaltoja ohjelmaa ylläpitävälle Hyvis-ICT-yhtiölle.
Huvittavaa tässä on se, että laboratorioajat pitää varata Hyviksestä, mutta tulokset tulevat Omakantaan. Olisikohan syntynyt säästöjä, jos nämä järjestelmät olisi yhdistetty? Miksi ihmeessä Suomessa pitää kaikki tehdä näin monimutkaiseksi? On toki niin, että kun digiloikassa liikkuu paljon rahaa, niin jokainen kynnelle kykenevä haluaa siitä osansa. Mitä useampi projekti on vireillä, sitä useampi niistä hyötyy myös rahallisesti. Mitä väliä, kansa maksaa!
Kuitenkin kaikkein suurin ongelma näissä julkisen puolen tietojärjestelmissä on se, että ne suunnitellaan aina ylhäältä alaspäin. Hallinnon organisaatiot tilaavat, mitä luulevat toiminnan tehostamiseksi tarvittavan. Ohjelmistojen tekijät lisäävät yhtälöön omat luulonsa ja niillä mennään. Tässä systeemissä kukaan ei kuuntele asiakasta eli lopullista käyttäjää. Siihen voisi auttaa vain asiakkaan mahdollisuus interaktiiviseen palautteeseen, joka myös otettaisiin vakavasti. Siihen saattaa kuitenkin olla esteenä se, että projektien kustannukset ovat kertaluonteisia. Palautteen kautta ohjelman saaminen toimivaksi, merkitsee lisäkustannuksia.
Ehkä nyt olisi aika harkita näissä suurissa ja kalliissa ohjelmistojen kehittelyssä myös elinkaarimallin käyttöönottoa. Tätä puolustaisi se, että nykyinen konsensusmalli ei toimi, koska tärkein osapuolia eli asiakas, ei ole mukana. Toki ohjelmia olisi mahdollista testata asiakasnäkökulmasta, mutta eihän sellainen nähtävästi ole byrokratiassa soveliasta. Avoimella sektorilla tällaiseen töpeksi-miseen ei olisi varaa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Potilaspalveluiden tietojärjestelmät

Euroopan Unionin valuvikoja

Euroopan Unionin valuviat ovat syvälle sen alkulähteillä. Euroopan parlamentin edeltäjiä olivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinen edustajakokous, joka muodostui jäsenvaltioiden parlamenttien edustajista. Samalla periaatteella koottiin Euroopan yhteisöjen yhteinen Euroopan parlamentaarinen edustajakokous. Näihin elimiin jäsenmaiden hallitukset nimesivät ”hyvin” palvelleita poliitikkoja, joiden painoarvo kotimaan politiikassa oli huvennut. Koko asiaa ei pidetty merkityksellisenä.
Aluksi parlamentti olikin lähinnä kokeneiden poliitikkojen keskustelukerho, jolle poliittiset päättäjät antoivat lähinnä viihdearvoa. Elimen valta kuitenkin kasvoi 2000-luvulla kansallisten parlamenttien työtä ohjaavaksi ”Euroopan eduskunnaksi”. Voisi todeta, että häntä alkoi heiluttaa koiraa. Suomenkin ensimmäiset mepit valitsi eduskunta. Tässäkin valinnassa on samoja merkkejä poliittisesta palkitsemisesta, kuitenkaan aliarvioimatta ketään.
Nykyisen kaltaisen Euroopan parlamentin jäsenet eli epävirallisesti europarlamentaarikot tai tuttavallisemmin ”mepit” (MEP, Member of the European Parliament), on vuodesta 1979 valittu suorilla vaaleilla. Näissä vaaleissa korvattiin eduskunnan vuonna 1995valitsemat mepit.
Kaikissa maissa kuitenkin vaalien ehdokkaat nimeävät puolueet, joten puolueilla on mahdollisuus palkita pitkäikäisiä poliitikkoja laittamalla heidät ehdokkaiksi vaaleihin. Suomessa on kuitenkin joissakin puolueissa laitettu nuorempiakin poliitikkoja Euroopan parlamenttiin kasvamaan korkoa ja hyvä niin, koska nyt tarvitaan eduskunnassa kansainvälistä kokemusta ja näkemystä. Tämä alkaa nyt näkyä hallitusten kokoonpanoissa.
Suomessa peräänkuulutetaan vaikuttamista Euroopan parlamentissa. Vaikka suomalaiset mepit olisivat kuinka kyvykkäitä tahansa, niin vaikuttaminen on vaikeaa, jos suurin osa muista mepeistä on lähetetty parlamenttiin vain odottelemaan eläkepäiviä. Meppien keski-ikä on kuitenkin laskenut, koska uusista jäsenvaltioista on tullut parlamenttiin paljon nuoria edustajia.
EU:n nykyisen sotkuisen tilanteen selityksenä on kuitenkin ainakin osittain se, että alkuvaiheessa parlamentin meno oli hälläväliä-tyylistä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kreikka, jonka tiedettiin päässeen Euroopan Unioniin ”väärillä papereilla”. Vanhoilta ajoilta on myös selvinnyt, kuinka avustuksia jaettiin myös, miten sattuu. Tästä tällaisesta kärsivät etenkin Pohjoisen-Euroopan maat, joissa toimintakulttuuri oli säntillisempi.
Historiassa on riittävästi esimerkkejä siitä, kuinka väärille raiteille joutunut hallintokulttuuri muodostuu ”maan tavaksi”, jota on myöhemmin hirvittävän vaikea, ellei mahdotonta muuttaa. Voidaan varsin perustellusti sanoa, että EU on toistaiseksi ollut historiansa vanki. Viimeinen osoitus jahkailevasta ja hitaasta päätöksen teosta on pakolaiskriisi, jonka keskellä nyt elämme. Rajavalvonnan rakenteita aletaan rakentaa vasta nyt, kun miljoonat turvapaikanhakijat ovat jo täällä ja jäsenvaltiot ovat alkaneet suojata itseään aidoilla.
Paradoksaalista on myös terroristien pääsy vapaasti Eurooppaan. Tästä syytetään sitä, että tiedustelutieto ei ole liikkunut EU:n sisällä. Mitä ihmettä? Schengenin sopimus sallii vapaan liikkumisen myös terroristeille! Jo 9/11 tapahtumien jälkeen olisi pitänyt herätä perustamaan Eurooppaan European Intelligence Agency eli EIA keräämään ja jakamaan tiedustelutietoa. Sen sijaan nyt jokainen jäsenvaltio kerää ja säilyttää tiedot omana tietonaan.
Kun Suomessa on jälleen kerran herätty siihen todellisuuteen, että suljetun yhteiskunnan ja oman valuutan aikoina rakennettu byrokratia ei enää toimi vapaassa Euroopassa ja globaalissa maailmassa, niin samanlaisia valuvikoja on myös Euroopan Unionissa. Molemmissa tapauksissa on syytä katsoa peiliin ja laittaa asiat kuntoon.

Kommentit pois päältä artikkelissa Euroopan Unionin valuvikoja

Vallatonta vallankäyttöäkö?

Iiro Viinanen kirjoitti ay-liikkeen vallankäytöstä (ESS 25.5.15). Jutusta unohtui kuitenkin työnantajapuoli, jota neuvotteluissa edustaa EK eli maan suuryritykset. Suurimmalle työnantajaliitolle Suomen Yrittäjille ei ole näissä pöydissä tilaa löytynyt. Suuret yritykset ovat työehtoneuvottelupöydissä piirtäneet suuria linjoja silloin, kun kaikki virheet korjattiin devalvaatioilla heidän tahtonsa mukaan.
Kärsijöinä olivat duunarien lisäksi myös kotimaassa kauppaa käyvät yrittäjät ja heidän yrityksensä. Ay-pomot huijasivat jäseniään muka yötä myöten kestävillä neuvotteluilla ja saamillaan palkankorotuksilla. Mikäli nämä pomot eivät tienneet, että seuraava devalvaatio taas nollaa palkankorotuksen tuontivetoisen inflaation kaventaessa ostovoimaa, he olivat todella typeriä. Asiathan eivät kuitenkaan aina ole sitä, miltä niiden halutaan näyttävän.
Kun nyt puhutaan työajan pidentämisestä, niin suurin viimeinen työajan lyhennys oli varsinainen. puhallus. Pekkasvapaat otettiin käyttöön paperimiesten painostaessa ja uhatessa lakoilla. Työaika lyheni kaikilta, mutta kukaan ei huomannut, että paperimiehillä oli jo itse asiassa 35 tunnin työviikko, koska he tekivät ns. 5-vuorotyötä. Näin kuitenkin saatiin aikaan yleinen 37,5 tunnin työviikko pekkasvapaiden muodossa.
Nyt on sitten ay-liikkeellä peiliin katsomisen paikka. He pullistelevat edelleen, vaikka jäsenmäärät ovat euroa edeltävistä ajoista laskeneet. Ay-liike eli SAK, Akava ja STTK ilmoittavat yhteiseksi jäsenmääräkseen 2 246 905 jäsentä. Tilastokeskus (TOL 2015/1) ilmoittaa jäsenmääräksi 2 043 000 ja TEM:n työolobarometri puolestaan 900 000, josta jäseniä on vain 750 000. Loput 150 000 ovat vain työttömyyskassojen jäseniä. Ääripäiden ero on siis peräti 1 300 000? Lisäksi Tilastokeskus ilmoittaa, että palkansaajien kokonaismäärä maaliskuussa 2015 on 2 382 000, joten käytännössä kaikki olisivat ay-liikkeen jäseniä.
Mikä on todellisuudessa ay-liikkeen neuvotteluvoima? Yllä olevia lukuja arvioidessa tulee mieleen takavuosien vasemmistonuorien eli siis myös demarien luova jäsenkirjanpito, jolla yritettiin saada valtion avustuksia mahdollisimman paljon. Julkisuudessa todettiin, että jäsenmäärät eivät pidä paikkaansa, mutta lopullinen totuus haudattiin poliittisten katakombien syövereihin. Lienee perusteltua olettaa, että myös ay-liike käyttää nuorisoliikkeen oppeja, mutta onko työnantajilla kanttia katsoa tämä bluffi.
Todelliset jäsenmäärät olisi verrattain helppo selvittää, koska työnantajat keräävät kaikki ay-jäsenmaksut ay-liikkeen puolesta ja pitävät niistä tilastoja, jotka menevät suoraan verottajalle. Ihan mielenkiinnon vuoksi EK ja Suomen Yrittäjät voisivat selvittää asian ja katsoa perustuuko ay-liikkeen valta itse asiassa vallattomuuteen eli bluffiin.
Joustoja olisi helppo tämän selvityksen jälkeen myös lisätä poistamalla yrityksiltä tämä jäsenmaksujen keräyspakko, joka on etenkin pienille yrityksille kustannus ja riesa. Tällaista käytäntöä ei ole missään muualla maailmassa ja nyt olisi aika Suomessakin siirtyä tälle vuosituhannelle ja säätää maksujen keräys vapaaehtoiseksi. Kaikki muutkin Suomen yritykset keräävät itse jäsenmaksunsa, miksi tähän ei pystyisi myös mahtipontinen ay-liike?

Kommentit pois päältä artikkelissa Vallatonta vallankäyttöäkö?

Poissa silmistä poissa mielestä

Megatrendiksi muodostunut kuntien tehtävien ulkoistaminen ja toimintojen yhtiöittäminen ei ole sujunut kaikilta osiltaan odotusten mukaisesti. EU direktiivi edellyttää kilpailuttamista tietyn suurusluokan hankkeista. Kilpailuttamisessakin on ollut monia ongelmia, mutta pahin on se, mitä direktiivi ei edellytä. Kokemus on tähän mennessä osoittanut, että kun sopimus on tehty kilpailuttamisen jälkeen, niin toteutumista ei valvota millään tavoin.
Lahdessa on selviä esimerkkejä mm. tienpidosta, että valvonta on ulkoistettu kuntalaisille. Viranomaiset tulevat katsomaan vasta suuren porun jälkeen jos silloinkaan. Mihin perustuu se luottamus, että ilman valvontaa urakoitsija tekevät juuri niin kuin on sovittu. Kuntalaiset puolestaan eivät voi valvoa sopimuksia, koska heillä ei ole sopimusehtoja tiedossaan, eivätkä he ole sopimusosapuolia.
Myös puunkaato tai metsänhoito, on nostettu kaupunkilaisten huomioon. Sekin toiminta on näköjään ulkoistettu. Valittelin siitä muutama vuosi sitten, kun Kiiliäisvuoren reuna-alueita siivottiin. Meni siihen pari vuotta ennen, kuin tukit ja risut korjattiin luontopolulta pois. Pusikoiden lävitse piti rämpiä, jos halusi luontoreitille päästä. Totta on myös se, että viime vuosikymmenien aikana Lahden metsät pääsivät kasvamaan liian vanhoiksi ja siksi niitä pitää nyt kaataa aika raa’alla kädellä.
Valvonnan puute kumoaa kilpailutuksen hyödyt täysin. Kilpailun voittanuthan voi ilman valvontaa jättää soveltuvilta osiltaan sopimusehtoja täyttämättä. Tällöin on selvää, että kaupunki tuhlaa veronmaksajien veroeuroja tehottomaan toimintaan. Tällainen valvomattomuus saattaa olla jopa hengenvaarallista silloin kun sitä tapahtuu esim. ulkoistetuissa terveyspalveluissa. Kuka valvoo terveyskeskuksissa ulkoistettuja palveluita, vai valvooko kukaan. Jonkinlainen valvonta olisi paikallaan etenkin silloin, kun lääkäri on suomea taitamaton ulkomaalainen.
Yhtiöittämisen ongelma puolestaan on siinä, että yleensä sama henkilöstö jatkaa uuden konserniyhtiön palveluksessa. Mihin ihmeen ajatukseen perustuu sellainen ajatus, että jos ei ole oltu tyytyväisiä yhtiöitettävän elimen toimintaan, niin se jotenkin paranisi, kun toiminta yhtiöitetään. Vanha sananlasku väittää, että vanha koira ei opi uusia temppuja. Lahdessakin on maksettu konserniyhtiöiden tappioita miljoonia euroja. Ne kertovat toiminnan tehottomuudesta ja huonosta johtamisesta.
On myös perusteltua näyttöä siitä, että apuun kutsutut kallispalkkaiset konsultit venyttävät uskottavuuttaan ja tekevät raporttejaan tilaajan toiveiden mukaan. Tämä on inhimillistä sinänsä, koska se takaa lisää töitä kaupungilta. Konsulttien käytöstä saadut hyödyt ovat siis varsin kyseenalaisia. Kansan valitsemilla edustajillakaan ei juuri ole sanan valtaa, kun konsulttien raportit esitetään Jumalan sanaa vastaavana totuutena.
Yritysmaailmassa ei tällaista tapahdu juuri lainkaan, koska siellä konsulttien on näytettävä ja todistettava osaamisensa, jotta tilaaja voisi heidän työstään hyötyä. Onnistuminen takaa yleensä lisää töitä. Kuntien konsultoinneissa sen sijaan epäonnistumista ei muista kukaan. Virkamiehillä ei ole taloudellista vastuuta asioiden mennessä pieleen. Hallinto-oikeus korkeintaan nuhtelee.
Ainoa taho, joka voisi asioihin puuttua, on media. Medialla on kuitenkin hyvin pitkät itsesensuurin perinteet, joista eroon pääseminen kestää muutaman sukupolven. Toinen haitta on myös tietysti se, että YLEä lukuun ottamatta media on ajettu verotuksella ahtaalle. Sillä ei ole aikaa eikä varaa tutkivaan journalismiin. Liian paljon joudutaan menemään niiden tiedotteiden mukaan, joita julkiselta taholta saadaan. Median riski onkin siinä, että maksavat tilaajat alkavat ottaa kantaa jaloillaan.

Kommentit pois päältä artikkelissa Poissa silmistä poissa mielestä

Piiri pieni pyörii

Kirjoitin aikaisemmin siitä, kuinka pieni piiri päättää, ketä saamme äänestää. Eduskunnan viimemetreillä todennäköisesti historiaan jäävä tapaus Rajamäki paljasti vielä karumman totuuden: nekään, jotka eduskuntaan äänestämme eivät saa vapaasti päättää, kuinka missäkin asiassa äänestävät. Vain sellainen edustaja voi äänestää omantuntonsa mukaan, joka jättää eduskunnan! Tämäkö on perustuslain henki?
Puoluetoimistot ovat riistäneet kansanedustajien perustuslain takaaman vapauden äänestää edustamiaan äänestäjiä oman ja äänestäjien valtuutusten tahdon mukaisesti. Omantunnon ja ryhmästä tai puolueesta erottamisen välillä on vain se veteen piirretty viiva. Äänensä puolueelle antaneilla äänestäjillä ei ole mitään väliä!
Tämä tapaus todistaa, että asioistamme päättä vielä pienempi, ehkä vain muutaman sadan ihmisen joukko. Onko tämä demokratiaa? Nykyisen hallituksen päätöksenteon arvoketju osoittaa, että nämä päättäjät ovat siirtyneet pörssimaailmasta tunnettuun kvarttaalijohtamiseen! Valtiota, vaikka pientäkään, ei voida johtaa kvarttaaliperiaatteella. Vain pitkäjänteinen politiikka lisää uskottavuutta ja herättää ulkomaisten investoijien kiinnostuksen.
Kaiken edellä olevan lisäksi valtakunnan päätöksentekoon osallistuvat työmarkkinajärjestöt. Näillä järjestöillä pitäisi olla korkeintaan oikeus lobbaukseen. Nyt ne kuitenkin ajavat suoraan konsensusmallin mukaisesti omien jäsentensä etuja. Kuinka demokraattisesti ay-liikkeen edustajat valitaan? SAK:ssa enemmistönä ovat demarit, joka näkyy myös eduskunnassa. EK puolestaan noudattaa vain suuryritysten mielipiteitä ja toiveita. Suomen suurin työnantajajärjestö Suomen Yrittäjät on jätetty täysin päätöksenteon ulkopuolelle.
Markkinatalouden termein Suomea siis johdetaan oligopolisesti kansan tahto jokseenkin unohtaen. Pitäisikö perustuslakia muuttaa siten, että myös kansanedustajien kausia rajoitettaisiin esimerkiksi kolmeen kauteen. Tulevissa vaaleissa äänestäjillä onkin vain kaksi mahdollisuutta: löytää osaava ja luotettava edustaja tai heittää pensselit santaan. Jos viime mainittu toteutuu ja äänestysprosentti jää alhaiseksi, niin puolueilla on itsetutkistelun paikka!
Pienen kansallisvaltion on oltava nopea ja joustava pärjätäkseen isojen maiden joukossa. Suomessa on liian monta järjestöä, jotka ajavat vain omaa etuaan ei Suomen hyvinvointivaltion etua. Kolmikantainen päätöksenteko on vienyt liikaa valtaa demokratialta. Tämä on tulevan hallituksen suurin haaste!

Kommentit pois päältä artikkelissa Piiri pieni pyörii

Kohti katastrofia

Jegor Gaidar kirjoittaa kirjassaan Imperiumin tuho seuraavasti Neuvostoliiton romahduksen syistä: ”1920-luvun lopulla ja 1930-luvulla muodostuneet instituutiot olivat liian jäykkiä, eivätkä sallineet maan sopeutua 1900-luvun lopun yleismaailmallisen kehityksen haasteisiin.” Tämän voi suomettaa seuraavasti: 1960- ja 1970-luvuilla alkanut hyvinvointipalveluiden luominen muodosti Suomeen sellaisia instituutioita, jotka olivat liian jäykkiä kohtaamaan 2000-luvun yleismaailmallisen kehityksen ja euron tuomat haasteet.

Samalla tavoin kuin Neuvostoliitto, Suomi on sotien jälkeen tehtyjen päätöstensä vanki. Veropohja on niin laaja ja kokonaisverotus jo niin korkea, että julkisen sektorin tulopohjan laajentaminen ei ole enää vaihtoehto. Paras osoitus rakenteellisista valuvioista on se, että samaan aikaan kun suuret ikäluokat lähtevät eläkkeelle, niin työttömyys vain kasvaa. Työttömiä alkaa todellisuudessa olla suurten ikäluokkien verran.

Aina 2000-luvulle asti yrittäjiä pidettiin rikollisina ja yrityksiä riistäjinä. Nyt osittain samat henkilöt yllyttävät ihmisiä ottamaan riskejä ja perustamaan yrityksiä. He eivät näytä olevan tietoisia siitä, että edelleen voimassaoleva lainsäädäntö on vieläkin perusteiltaan yrittämistä syyllistävä. Jos yrittäminen olisi sellainen riskitön rahasampo, kuin poliitikot antavat ymmärtää, niin kaikki poliitikot olisivat yrittäjiä. Tässä olisi peiliin katsomisen paikka.

Kuntarakenneuudistus ja sote eivät ratkaise näköpiirissä olevia ongelmia. Ne saattavat aiheuttaa päättäjille hetkellistä euforiaa ja siirtää todelliset ongelmat seuraavien ja sitä seuraavien vaalien ylitse. Suomen kunnallishallinto maalla perustuu 6. helmikuuta 1865 annettuun asetukseen ja kaupunkien osalta 8. joulukuuta 1873 annettuun asetukseen. 1990-luvulla alkoi kuntien kurjallistaminen, kun hallitus alkoi puolustaa luottoluokitustaan siirtämällä yhä enemmän aikaisempia velvoitteitaan kunnille. Velkaa otettiin kansan pitämiseksi pois barrikadeilta.

Kuntien yhdistämisestä on nyt niin paljon kokemuksellista aineistoa, että ne eivät ole säästöjä tuoneet. Näennäiset säästöt syntyvät nyt siitä, että yhdistettyjen kuntien kuluja verrataan uuden kunnan kuluihin. Vertailevaa tutkimusta siitä, onko säästöjä syntynyt, kun verrataan kuntien kuluja ennen kuntaliitosta, ei tiettävästi ole. Irtisanomissuoja on viisi vuotta tai jopa enemmän. Yhdistymishetkellä eivät siis kulut pienentyneet. Irtisanomisten ja normaalin poistumisen myötä kulut pienenevät, mutta kuinka paljon lähtötilanteeseen verrattuna.

Sote-uudistuksen myötä noin puolet kuntien budjettivallasta siirtyy pois demokraattisesti valituilta valtuustoilta toistaiseksi määrittelemättömään mustaan aukkoon. Jo nyt Suomi on täysin perustuslakimme vastaisessa tilassa. Kansalaiset eivät ole tasa-arvoisia lakisääteisten palvelujen suhteen. Tällä tietoa sote vain pahentaa tilannetta. Itse en usko väitteeseen, että nyt mahdollisesti päätettävää uudistusta tuunaillaan ajan mittaan paremmaksi. Historia pikemminkin todistaa, että koko sosiaali- ja terveydenhuolto on sellainen sillisalaatti, että se ei ole kenenkään hallinnassa. Tuunausta on tehty viimeiset 50 vuotta ja nyt on paikka paikan päällä.

Ehkä päättäjien kannattaisi tutkia lähemmin Viron-mallia. Virossa ei ole kunnallisveroa lainkaan. Hallinnotkin ovat paljon pienempiä. Tartossa on asukkaita noin 98 000, mutta kaupungin henkilöstöä on vain 314. Lahtea ei voi suoraan verrata, koska toimintamalli on tyystin erilainen. Ihan mutkia suoraksi vetämällä voisi todelliset uudistukset aloittaa ottamalla valtion haltuun koko sosiaali- ja terveydenhuollon, vanhuspalvelut ja koulutuksen. Näitä keskittämällä ja sopeuttamalla nykyiseen tilanteeseen, voitaisiin saada aikaan todellisia säästöjä.

Kunnallisveron voisi poistaa kokonaan ja yhteisestä potista maksaa kunnille suhteessa pääluvun mukaan. Sote-uudistus voimaan tullessaan vain kierrättää jo puolet kunnallisverosta pois paikallisesta päätäntävallasta. Kiinteistöveron voisi säilyttää kunnallisena verona, lisättynä jätemaksuilla yms. Kunnan valtuustot ja hallitukset sekä kunnalliset konserniyhtiöt voisi myös säilyttää nykyisellään. Konserniyhtiöiden merkitys kasvaisi ja niiden hallitukset pitäisi tavoitteiden saavuttamiseksi ammattimaistaa.

Nykyisen hallintomallin suurin perustuslaillinen ongelma on se, että kansalaiset joutuvat maksamaan saamistaan hyvin eritasoisista palveluista hyvin erisuuruisia veroja. Epätasa-arvon paradoksi on siinä, että pienimmän veroäyrin kunnassa on jopa paremmat palvelut kuin suurimman veroäyrin kunnassa. Nyt suunnitellut uudistukset eivät korjaa tilannetta paremmaksi. Kosmeettisten uudistusten aika on ohi. Nyt on töitä kirveellä.

 

No Comments »

Sopeutumisen suuri tuska

Kaukolämpö. Kaukolämmön hinta on vuodentakaisesta noussut Lahdessa n. 12 %. Tämä siitä huolimatta, että polttoaineiden hinnat ovat laskeneet jopa 20 %. Yhtiön kannalta tämä on ymmärrettävää, koska kaukolämpöä toimittava kaupungin konserniyhtiö on monopoliasemassa. Sama yhtiö toimii myös kilpailluilla sähkömarkkinoilla, joilla sähkön hintaa ei voi helposti nostaa. Ratkaisu on siis yhtiön ainoa mahdollisuus tuottaa Lahden kaupungin sille määräämät tulot.

Kaukolämpö näyttääkin olevan eräänlainen kiinteistöveron jatke, koska yhtiö saa kaupungilta pakotteellista tukea. Tämä tuki tulee tonttikauppojen yhteydessä, joihin sopimuksiin liittyy ehto liittyä kaukolämpöverkkoon. Vaihtoehtoja on siis tasan kaksi: kaukolämpö vai tontti. Asukkaillakin on vain kaksi mahdollisuutta. Pitää joko muuttaa pois tai maksaa kaukolämmöstä. Tuoko tämä lisää omakotirakentajia ja asukkaita Lahteen, on jo laajempi poliittinen kysymys.

Vesimaksut. Joitakin aikoja taaksepäin vesimaksujen korotuksia perusteltiin sillä, että veden kulutus on vähentynyt. Lahti Aqua pumppaa hyvää, mutta ilmaista pohjavettä, joten korotus perustuu ilmeisesti muihin kustannuksiin ja kaupungin tahtoon kuin veden hintaan. Vesi on vanhin voitehista ja ilmeisesti tästä johtuen sen putkista tuleva hinta on valtion valvonnassa. On siis kaksi erilaista monopolia, joita kuitenkin valvotaan täysin eri tavoin. Kaukolämpö on villi ja vapaa ja vesi puolestaan valvottu.

Ekomaksu. Kun ekomaksua aikoinaan ajettiin kuin kärmestä pyssyyn, niin vastustajat pelkäsivät, että taas syntyy uusi vero. Puolustajat puolestaan väittivät kirkkain otsin, että ekomaksuja ei koroteta. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että aluksi ekomaksu oli 14 euroa vakituiselta asunnolta, mutta ensi vuodeksi sen on ilmoitettu nousevan 21,50 euroon. Ekomaksu on siis noussut 50 % vuodesta 2008. Samaan aikaan kuitenkin maksun kerääjä PHJ ilmoittaa jätemäärien supistuneen jopa 20 %.

Jätemaksut. PHJ on ilmoittanut myös jätemäärien vähentymiseen vedoten, että myös jätemaksuja korotetaan. Ekomaksua ei voi kilpailuttaa, eikä myöskään jätemaksujen kilpailuttaminen ole helppoa tavalliselle asukkaalle. Jätehuoltoyhtiöillä olisi ehkä mahdollisuus kuljettaa jätteet halvimmalle kaatopaikalle, mutta sitä rajoittavat kuljetuskustannukset. Tällaisen mahdollisuudenkin voi varmaan Lahden kaupunki torjua väittämällä, että Lahdessa tuotetut jätteet kuuluvat PHJ:lle. Kaikki kaupungissa tuotettu jäte olisi siis kaupungin omaisuutta, josta menee eräänlainen omaisuusvero eli jätemaksu.

Kiinteistövero. Kiinteistöveron korotusta on taas perusteltu sillä, että Suomessa on Euroopan halvimmat kiinteistöverot. Voi olla niinkin, mutta useimmissa muissa EU-maissa kiinteistöveroon sisältyy myös muita palveluita. Tällaisia kiinteistöveroon sisältyviä palveluja ovat mm. jätemaksut ja jätteiden kuljetus. Maiden väliset verovertailut ovat muutoinkin täysin mahdottomia. Ekomaksu puolestaan on hyvin harvinainen tässä suomalaisessa muodossaan. Kansainvälisissä tutkimuksissa on tällä vuosituhannella todisteltu, että tällaiset tasamaksut rasittavat eniten kaikkein köyhimpiä. Ecotax tai green tax on kansainvälisesti kytketty etenkin autojen päästöihin.

Green City. Miten edellä olevat korotukset sopivat Lahden Green City strategiaan? Vai onko kyse kotimaisen kulutuksen lisäämiseen pakottamisesta? Kotimaisen kulutuksen lisäämisen katsotaan nostavan Suomen uuteen nousuun. Ainakin, jos on uskomista Valtiovarainministeriön taloustietäjiin. Jotenkin tämä tuntuu kuitenkin ristiriitaiselta. Jos edellä esitetyt korotukset ovat seurausta kulutuksen vähenemisestä, niin näyttää siltä, että veronmaksaja häviää aina. Kun kulutus vähenee niin jätteet vähenevät, mutta työttömyys ja verot nousevat. Mitä mieltä asiasta ovat Vihreät De Gröna, jotka ovat täysin rinnoin päätöksiä tekemässä? Samaa voi kysyä kaikilta vihreiltä ja piilovihreiltä.

Suomessa näyttääkin olevan niin, että söit tai säästit, niin suomalainen häviää aina!

No Comments »

Mikä on YK:n rooli ja vaikutusvalta?

Kansainliitto perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtävänään aseistariisunta, valtioiden välisten asioiden ratkaisu ja elinolosuhteiden ylläpito. Yhdistyneet kansakunnat korvasi Kansainliiton toisen maailmansodan jälkeen. Kansainliitto sortui siihen, että sen päätöksillä ei ollut enää mitään käytännön merkitystä. Valtiot kuittasivat päätökset olankohautuksella.

Esimerkkinä tästä oli mm. se, että joulukuussa 1939 Kansainliitto tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen. 14. joulukuuta 1939 se jopa erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään, mutta tämä ei saanut Neuvostoliittoa pysäyttämään hyökkäystään. Talvisota paljasti yleisen näkemyksen mukaan sen, miten vähän Kansainliitto pystyi tekemään sellaisissa tilanteissa, joissa joku valtio lähti röyhkeän hyökkäyspolitiikan tielle.

Yhdistyneet Kansakunnat (YK) perustettiin Kansainliiton raunioille jotakuinkin samoista lähtökohdista kuin Kansainliitto aiemmin. Se on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö ja perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa nimenomaan Kansainliiton korvaajaksi. Maailmanjärjestö perustettiin toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia. Toisin sanoen melkein samoilla sanoin kuin Kansainliitto vuosikymmeniä aikaisemmin.

Hyvistä yrityksistä huolimatta näyttää historian valossa siltä, että maapallolla ei ole eletty sekuntiakaan ilman sotia. Siitä lähtien kun ensimmäinen ihminen iski puupaalun maahan ja sanoi että tämä maa on minun, maapallolla ei ole olut hetkeäkään, ettei jossain sodittaisi. Kaikki muu näyttää muuttuvan ja vain sota on pysyvää ja aina läsnä. Tätä ei ole YK pystynyt muuttamaan. Valtaan, talouteen ja omistukseen liittyviä sotia käydään jatkuvasti. Arabikevät aloitti uuden kauden sotimisessa. Näitä tapahtumia YK:ssa on seurattu lähinnä vain katseella?

YK on ajautunut nyt jotakuinkin samaan tilaan kuin Kansainliitto aikoinaan. Israel ei ole noudattanut kymmeniin vuosiin Yhdysvaltojen suosiollisella passiivisuudella YK:n sille asettamia velvoitteita. Tämä perustuu Turvaneuvoston veto-oikeuksiin, joiden avulla suurvallat pyrkivät tukemaan omia liittolaisiaan ja vaikutusvaltaista sotateollisuuttaan. Käytetään veto-oikeutta ja myydään kilvan kaikille konfliktien osapuolille aseita.

YK:n on uudistuttava. Sitä perustettaessa esim. terroristeista ei tiedetty käytännössä mitään. Nyt terroristiliikkeet ovat näkymätön maailman mahti. Neuvostoliiton hajoaminen synnytti valtatyhjiön, jossa oikein kukaan ei pysty kontrolloimaan tiettyjä asioita. Kaipuu Neuvostoliittoon on vielä monien sydämissä. Vaikka kuri ja järjestys olivat tiukkoja, niin kenenkään ei oikein tarvinnut tehdä mitään, jos ei halunnut. Jos ei tehnyt mitään, ei myöskään tehnyt mitään puoluetta vastaan.

Veto-oikeutta ei voi poistaa. Voitaisiin kuitenkin harkita samaa tapaa, jota käytetään tennisotteluissa. Hawk eye’n käyttö on sallittu vain 3 kertaa erässä. Myös veto-oikeudelle tulisi asettaa maksimi käyttömäärä per vuosi. Ei tämäkään välttämättä poista ongelmia, mutta ehkä se lisäisi harkintaa kimppakäytöksissä ja lisäisi äänestys aktiivisuutta. Veto-oikeutta ei välttämättä kannata käyttää liittolaisen puolesta, jos sitä saattaa joutua käyttämään omiin tarpeisiinsa!

Ammuttiinko tämän vuosisadan uudet Mainilan laukaukset Itä-Ukrainassa? Toimiiko Venäjä samoin kuin Neuvostoliitto loppuvuodesta 1939 ja jättää noudattamatta itse hyväksymäänsä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman? Onko YK:lla riittävästi voimaa erottaa Venäjä YK:sta. Tasapuolisesti sama koskee muutamia muitakin maita.

No Comments »

WP Login