Archive for the ‘Pakinat’ Category

Suomen talous on viennistä riippuvainen

Otsikon slogania on toisteltu vuosikymmenet mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Suomen viennin historiaa ei kuitenkaan kovin yleisesti tunneta. Useimmiten Suomen viennin katsotaan alkaneen joskus 1500-luvulla tervan viennistä. Terva olikin ensimmäinen teollinen vientituote ja innovaatio. Tuotanto perustui kuivatislausmenetelmään, jonka oli kait saattanut alkuun evoluutio. Suomalaisella tervalla tervattiin käytännössä kaikki eurooppalaiset sota- ja kauppalaivat. Arkangelilaiset yrittivät vähän häiriköidä, mutta ei merkittävin tuloksin.

Suomen markkinaosuus tervamarkkinoilla oli siis aivan ylivoimainen. Sitten tulivat kuitenkin rautalaivat ja niitä ei sitten enää tervattu. Seuraava likimain samanlaisiin markkinaosuuksiin päässyt tuote oli Nokian puhelimet. Nokialle kävi kuitenkin vanhan englantilaisen viisauden kohtalo: Mitä suurempia ne ovat, sitä kovemmalla rytinällä ne kaatuvat!

Suomen vienti alkoi kuitenkin jo 1000 vuotta ennen tervan tehtailua. Länsi-Rooman valtakunta tuli tiensä päähän ja merirosvot valtasivat Välimeren. Kiinasta Länsi-Eurooppaan jatkunut silkkitie joutui merirosvojen armoille. Jokunen vuosi siinä vierähti ennen, kuin saatiin aikaan Idän Silkkitie. Se alkoi Konstanttinopolista ja kulki joki reittejä pitkin Staraja Ladogaan, josta reitti jatkui Suomenlahtea Tukholman esi-kaupunkiin Birkaan ja sieltä edelleen maa- ja merireittejä länsimarkkinoille.

Varustamoina toimivat eri maiden viikingit, jotka tarjosivat myös turvapalveluja kauppiaille. Säistä riippuen viikinkialukset kulkivat joko pohjoista reittiä Suomen rannikon suojassa tai eteläistä reittiä Eestin rannikkoa. Metsissään elelevät suomalaiset näkivät näiden uljaiden laivojen lipuvat rannikoillaan ja halusivat tietää, mitä laivoissa kuljetetaan. Niinpä he toivat rantakallioille pyytämiään kaikenlaisia turkiksia kuten oravan nahkoja. Kun tämä muinainen kirppis oli täytetty, sytytettiin rantakalliolle mainostuli herättämään ohikulkijoiden mielenkiinnon.

Kokeneet kauppiaat ottivat heti tilaisuudesta vaarin ja tulivat katsomaan, mitä rannalla tapahtuu. No turkiksethan olivat kovaa kauppatavaraa  ja täplikkäät erityisesti ruhtinaiden ja kuninkaiden suosikkeja. Suomalaiset katselivat puiden kätköistä, miten kauppa alkaa sujua. Silkkitien kauppiaat jättivät sitten kallioille suolaa, koruja, kultaisia kolikoita, tekstiilejä jne. maksuksi ja palasivat takaisin laivoilleen. Suomalaiset puolestaan tulivat katsomaan onko maksu riittävä. Jos kaupoista syntyi yhteisymmärrys, niin suomalaiset korjasivat maksut talteen ja poistuivat rannalta. Kauppiaat tulivat laivoiltaan ja korjasivat vuodat talteen.

Tällainen kaupankäynti alkoi noin 500 luvulla jaa. Idän silkkitie sulkeutui joskus 1000-luvun alussa. Turkikset olivat kuitenkin vuosisatojen kuluessa tehneet Suomen tunnetuksi vuodistaan ja asiasta kiinnostuivat Hansa-kauppiaat ja turkiskauppa jatkui. Lounais-Suomeen alkoi myös tulla maahanmuuttajia, jotka kotiutuivat tänne. He olivat pääasiassa saksalaisia ja ruotsalaisia kristittyjä. Näitä kristittyjä ruotsalaiset ristiretkeläiset käyttivät tekosyynä ja tulivat muka kastamaan suomalaisia pakanoita.

Syy oli kuitenkin aivan toinen! Ortodoksit olivat tulossa idästä valtamaan Suomen uskontomarkkinoita ja tätä Vatikaani ei voinut hyväksyä. Näihin tarpeisiin syntyivät Viipurin linna ja Savon linna, joiden avulla saatiin uskontomarkkinoille rauha ja maajako. Taloudellisesti Suomen ongelma on kuitenkin siinä, vetääkö vienti vai ei. Nahkojen viennillä ei ollut tarvetta rahoittaa hallintohimmeleitä, joita Suomi on nyt kurkkua myöden täynnä. 

Suomen vienti on ollut hieman yksipuolista ja ennen näitä tietokonepelejä keskittynyt investointituotteisiin. Kulutustuotteiden myynti on hyvin vaikeaa, eikä perustu enää siihen, että kyllä hyvä tuote aina itse itsensä myy. Sen sijaan insinöörituotteet ovat toinen juttu. Kun insinööri myy insinöörille, niin ei aina tarvita edes yhteistä kieltä. Piirustukset ja kuvat pöydälle ja siitä se lähtee. Toisaalta tutkimusten mukaan markkinointitaitoisia insinöörejä tarvittaisiin lisää parituhatta vuosittain.       

Kommentit pois päältä artikkelissa Suomen talous on viennistä riippuvainen

Arvon mekin ansaitsemme

Veteraaneja on taas juhlittu arvokkain menoin. On kuitenkin pari ryhmää, jotka ovat jääneet vaille huomiota. Talojen emännät ja sota-ajan kakarat. Sodan aikana talojen emännät pyörittivät tiloja ja pitivät elintarvikehuoltoa yllä. Tuontiruokaa ei maahan saatu, koska Suomi on saari vähän samalla tavoin kuin Krim. Emäntien lisäksi kotitiloillaan olivat lapset, jotka aivan pienestä pitäen joutuivat mukaan talojen töihin kykyjensä mukaan.

 
Separaattorin veivaaminen ja kirnun jynssääminen onnistuin jo hyvin nuoriltakin. Sota-aikana käytössä oli vielä puisia pystykirnuja. Varsinainen veivi oli puinen keppi. Sen päässä oli pyöreä puinen laikka, jossa oli parin tuuman reikiä. Kun sen laittoi tuvan lattialle ja itse seisoi tuvan penkillä, niin ihan kolmevuotiaskin pystyi kirnuamaan voita.

Maatiloilla oli runsaasti kanoja, lampaita, sikoja, lehmiä ja hevosia. Kanojen ruokinta oli muuten mukavaa, mutta mustasukkainen kukko vähän ärhenteli. Rattaitakin pystyi kuljettamaan, kun oli hevoselle ystävällinen. Heinätöissä tarvittiin myös apua. Siellä piti seipäiden nappuloita kanniskella heinän korjaajille. Maatalossa oli kaikenlaista puuhaa ihan pienille lapsillekin. Talot olivat yleensä kaukana toisistaan, joten leikkikavereita ei ollut lähellä. Työ korvasi leikit.


Näiden lisäksi ovat vielä ne naiset, jotka pitivät elintärkeät tehtaat pyörimässä. Käytännössä siis koko sota-ajan ikäluokat ovat veteraaneja ja arvostuksensa ansainneet. Kyllä heillekin pitäisi suoda oma liputus päivä. Emme ole täällä enää pitkään.

Kommentit pois päältä artikkelissa Arvon mekin ansaitsemme

Vappumietteitä – Kansantalous

Vappumietteitä:
Hallitusneuvottelujen yhteydessä käydään taas kovaa vääntöä kansantaloudesta. Kun istuin kymmenien muiden opiskelijoiden kanssa Lappeenrannassa yliopiston auditoriossa kuuntelemassa kansantaloustieteen luentoa, niin minua yli 40 vuotta nuoremmat opiskelijat olivat hipi hiljaa. Päätin sitten esittää professorille kysymyksen. Miksi yhä puhumme itsenäisen Suomen kansantaloudesta (National Economy), kun meillä ei ole omaa valuuttaa eikä täydellistä määräysvaltaa omaan talouteemme? Minua ainakin 15 vuotta nuorempi professori katsoi minua pitkää, keräsi kansionsa ja poistui auditoriosta. Sainkin hänestä vaikutusvaltaisen vihamiehen koko opiskelun ajaksi.
Kansantaloustiedettä on opetettu Suomessa kaikissa yliopistoissa. National Economy käsite on kuitenkin suometettu eli muunnettu suomalaisiin olosuhteisiin sopivaksi. Alkuperäinen teoria perustuu kuitenkin taloustieteeseen maissa, joissa valuutta määräytyy kansainvälisillä markkinoilla ja globaali kilpailu toimii. Suomi on elänyt tätä aikaa vasta vajaat 20 vuotta. EU:n jäsenenä Suomi on ollut reilut 20 vuotta. Tämä on ilmeisesti ollut suurelle osalle valtion virkamiehiä ja taloustieteilijöitä liian lyhyt aika oivaltaa, että vanhat talouden pelisäännöt eivät enää päde.
Hallitusneuvotteluja käytäessä olisi syytä muistaa, että elämme EU:ssa ja globaalissa kilpailussa, jonka ehtoja ei voi päättä kolmikantaisesti. AY-liikkeelle asia on hyvin vaikea hyväksyä, vaikka se ymmärrettäisiinkin. Tästä kertovat viimevuoden lakkopäivät. Kehittyneempien talouksien maissa tällaista ei tapahdu. Suomi voi parantaa omaa talouttaan vain hyväksymällä globaalitalouden reunaehdot. Kreikan esimerkki kertoo, että pitää elää yhteisten sääntöjen mukaan, tai itkeä ja elää.

Lomakkeen yläreuna

Lomakkeen alareuna

Kommentit pois päältä artikkelissa Vappumietteitä – Kansantalous

Eurovaalit


Eurovaalit on vähän harhaanjohtava nimitys. Eurostahan ei aikoinaan meillä käyty vaaleja, vaan se päätettiin hallitustasolla. Niin tai näin, niin Britanniassa Euroopan parlamentin vaalit aiheuttavat hyvin erikoislaatuisen tilanteen. Siellä suunnalla on jatkoajan jälkeen oltu kovin hiljaa Brexitistä. Tähän saumaan sitten tulevat vaalit, joissa kymmenet ja sadat ehdokkaat vaeltavat ympäri saarivaltiota hankkimassa ääniä tullakseen valituiksi mepeiksi.

Heidänhän on pakko puhua Brexitiä vastaan tosi ponnekkaasti. Miten tähän vastaavat hallitus, brexiteerit ja pääministeri May? Taitavat olla täysin mahdottoman tilanteen edessä. Jos äänestysprosentti nousee hyvin korkeaksi, sen pitäisi kertoa, että koko Brexit on peruttava. Asiahan on niin, että kun kansalle paljastuu, että heitä on huijattu, niin kansa voi muuttaa mieltään.

Konservatiiveilla on vain hirveä pelko siitä, miten pitäisi antaa periksi. Hallituksesta on lähtenyt ministereitä niin, etteivät ovet meinaa pysyä saranoillaan. Sama meininki on Trumpin hallinnossa. Britanniassa ei vain pääministerin vaihto enää auta, eikä näytä myöskään auttavan ministerienkään erot. Uusi kansanäänestys Brexitistä pelottaa, mutta vielä enemmän pelottavat uudet vaalit.

Jos nimittäin Brexit toteutuu, niin konservatiivien rahoituspohja häviää. Yritysmaailma vastustaa Brexitiä melko yksituumaisesti, miksi silloin rahoitettaisiin konservatiivien ja brexiteerien vaalikassoja? Kuten olen jo aiemmin useasti todennut, Irlannin DUP ei hyväksy kovan rajan palauttamista Irlantien välille. Back Stop eli perälauta on pelkkää roskaa. Siellä joko on raja tai ei ole rajaa! Mitään teknisiä menetelmiä valtioiden välisen rajan pehmentämiseksi ei ole.

Odotan oikein jännityksellä, että ITV tekee Britannia EU-vaaleista reality shown. Sitä kelpaisi katsella täältä kauempaa ihan ilkikurisen mielellään.   

Kommentit pois päältä artikkelissa Eurovaalit

Pekuloontia

Spekulointi on vastakohta jälkiviisastelulle. Spekulointi on eräänlaista tulevaisuuden ennustelua tapahtuneiden asioiden perusteella. Käydyt eduskuntavaalit antavat erityisen aiheen spekuloinnille. Lähtökohtana on se, että vaalit ovat lähes aina puhdasta jälkiviisastelua. Paitsiossa olleet väittävät, että olisivat tehneet kaiken paremmin ja lupaavat vaalilupauksissaan maat ja taivaat.

Pidettyjen vaalien perusteella onkin monia syitä pekuloora. Ensinnäkin naisten määrä kasvoi edustajista liki puoleen. Tästä voivat miehet olla syvästi huolissaan, koska tunnetusti naisten aivokurkiainen on suurempi ja antaa väitetysti monipuolisemman kuvan päätettävistä asioista. Löytävätkö naiset toisensa yli puoluerajojen, vai alistutaanko puoluetoimistojen saneluun. Tämä tulee olemaan erityisen tärkeää soteuudistuksessa, joka on pakko tehdä.

Pekuloontia aiheuttaa myös nuorten suuri määrä. Konkarikansaedustajista suuri määrä jätti vaalit sikseen. Suuri syy ei ollut ehkä niinkään ikä, vaan käytöskulttuurin muuttuminen. Eihän vielä ole saavutettu brittien huutelukulttuuria, mutta asiattomuus on lisääntynyt. Nuorten tulevaisuuden näkymät ovat aika kehnot, koska he joutuvat maksamaan yhteiskunnan velkataakan. Tämä tulisi myös somettajien ottaa huomioon!

Vaalien jälkispekuloinnissa on synnytetty kaksijakoinen Suomi. Ei tosin samanlaisena kuin Britanniassa tai yhdysvalloissa. Edustajissa on sekä säästäjiä että velkaannuttajia. Saavatko uudet edustajat ja erityisesti nuoret, jotka nämä velat tulevat maksamaan, velkaannuttajat kuriin. Yleinen vaaliteema oli, että jätetään jälkipolville puhtoinen maailma. Tämä kuitenkin liittyi vain ilmaston muutokseen, ei niinkään velkaantumiseen. Lopputulos on kuitenkin sama. Pihiseekö henki ilmansaasteiden vai velkataakan johdosta!

Talouden tähtitaivaan merkit ovat nyt hyvin huonossa asennossa. Vaikka Yhdysvaltain ja Kiinan välille syntyisi jonkinlainen kauppasopu, niin Trump tarvitsee suojakilvekseen uusia kohteita ja nyt on EU kohteena. Trump huitelee kuin sokea pimeässä sinne tänne puolustaakseen lupaustaan Amerikka Ensin. Globaalissa maailmassa, jossa nykyisin kaikki liittyy kaikkeen, se ei tahdo onnistua. Pienen viennistä elävän Suomen on siis oltava hyvin tarkkana. Markka takaisin ja Eurooppa hajalle, ei ainakaan meitä palvele.    

Ilman spekulointiakin seuraava vaalikausi tulee vaatimaan verta, hikeä ja kyyneleitä.  

Kommentit pois päältä artikkelissa Pekuloontia

Näkyykö tunnelissa valoa?

Maailman talous toimii vain yhden kortin varassa. Se kortti on kulutus!   Se kortti alkaa olla pelattu loppuun. Kulutus ei voi enää kasvaa samalla nopeudella kuin tähän asti, koska luonnonvarat ovat rajallisia ja ilmastonmuutos uhkaa planeettaamme. Kulutuskysyntä kyllä voisi kasvaa Kaakkois-Aasiassa ja kehittyvissä talouksissa.

Jos ja kun kulutus vähenee ja robotisaatio yleistyy, niin myös työpaikat vähenevät. Se taas merkitsee verotulojen vähenemistä, mutta kustannusten kasvua. Tämä on ns. hyvinvointi yhteiskunnille aivan mahdoton yhtälö. Nykyisen lainsäädännön mukaan se merkitsee yhä kasvavaa velanottoa julkisensektorin kaikilla tasoilla. Yksikään maa ei ole mennyt konkurssiin, mutta sekin lienee mahdollista.

Monen maan kohdalla tilanne on sellainen, että syntyvyys vähenee ja tämä pienentää kulutuskysyntää. Kiina on malliesimerkki, koska siellä väestönkasvu räjähti käsiin. Syntyvyyttä ryhdyttiin säätelemään yhden lapsen politiikalla. Nyt ollaan tilanteessa, jossa vanhenevia sukupolvia hoitamaan tarvittaisiin lisää lapsia. Nyt suunnitellaan kahden lapsen politiikasta siirtymistä vanhaan malliin eli lapsia saa olla niin paljon kuin perhe haluaa.

Venäjällä väestö vähenee ja vanhenee myös. Siellä joudutaan nostamaan eläkeikää, jotta yhteiskunta yleensä toimisi. Koko EU:ssa on sama tilanne vain maakohtaisesti eri mittakaavoissa. Tulijoita olisi Eurooppaan Välimeren täydeltä, mutta heihin suhtaudutaan penseästi ja radikalisoituneet rasistisesti. Kansalaisen on vaikea nähdä kokonaiskuvaa, jos poliitikotkaan eivät sitä näe, saati pysty kuvaamaan. Tehdään utopistisia strategioita jo 2030-luvulle ilman minkäänlaisia faktoja.

Suomen tilanne on tulevaisuuden kannalta varsin haasteellinen. Suuret ikäluokat alkavat olla pääsääntöisesti eläkkeellä. Eläkeläiset ovat puolestaan hyvin epätasa-arvoisessa tilanteessa keskenään, mutta osallistuvat kulutuskysyntään mahdollisuuksiensa mukaan. Työeläkettä keränneet ovat paremmassa asemassa kuin kansaneläkettä tai peruseläkettä saavat. Syntyvyys vähenee huolestuttavasti ja vuonna 2025 peruskoulunsa aloittavia on enää n. 46 000. Myös kuolleisuus on ylittänyt jo syntyvyyden ja väestömäärää pitävät enää yllä maahanmuuttajat.

Kun suuret ikäluokat ja sitä ennen syntyneet siirtyvät ajasta ikuisuuteen niin, mitähän kulutus siitä tykkää? Vanhuksille tarjotaan kotihoitoa periaatteella, poissa silmistä, poissa mielestä. Melko pienistäkin eläkkeistä maksetaan veroja, joten kun liki miljoona ihmistä lakkaa maksamasta veroja, niin eduskunnan budjettipalaverissa voi olla hiljaista. Poliittisessa toiminnassa vallitsee putkinäkö. Nähdään juuri seuraavaan mutkaa, mutta ei sen taakse.

Jos tunnelissa siis näkyy valoa, niin olkaa varovaisia nykyiset päättäjät. Sieltä voi olla tulossa tavarajuna!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Näkyykö tunnelissa valoa?

Luomutuotteet

Jouduin työmatkoillani seuraaman luomutuotteiden kaupan kehitystä Saksassa 1970-luvun alusta alkaen. Saksassa olivat vaatimukset luomuviljelyyn sellaiset, että maan piti olla kesannolla kolme vuotta, ennen luomuviljelyn aloittamista. Jossain suomalaisessa tutkimuksessa todettiin, että kaikki suomalaiset viljelysmaat olisivat olleet jo sinällään Saksan normien mukaisesti valmiita luomutuotantoon.

Saksalaisissa marketeissa oli jo tuolloin kymmeniä hyllymetrejä luomutuotteille ja kasvu oli nopeaa. Oheistuotteina myytiin mm. pieniä sähkömyllyjä, joilla jyvät voitiin jauhaa luomujauhoiksi. 90-luvulle tultaessa ajattelinkin, että tästä pitää kirjoittaa juttu Etelä-Suomen Sanomiin. Niinpä sitten kirjoitin jutun.

Silloinen päätoimittaja laittoi viestiä ja kehotti kirjoittamaan edelleen juttuja vain Venäjän kaupan muuttuvista näkymistä. Hän lisäsi, että koko luomujuttu on vain pelkkää hössötystä, eikä siitä koskaan mitään tule. Olin aikalailla hämmästynyt, koska teoriassa koko Suomen maataloustuotannon olisi pystynyt myymään luomuna Saksaan. Suomen koko tuotanto olisi silti ollut niin pieni, että se ei olisi markkinoita hetkauttanut. Joka tapauksessa juttuani ei julkaistu koskaan ja jatkoin kirjoittelua idänkaupasta.

Luomutuotannon viennissä on kuitenkin perustavaa laatua oleva ongelma. Yksikään tuottaja ei ole riittävän suuri pystyäkseen yksin harjoittamaan vientiä. Ehkä nykyisellään postimyyntinä, mutta ei tukkumarkkinoilla. Tässä asiassa olisi syytä ottaa mallia maataloustuotteiden viennistä Tanskasta. Tanskan vientii Englantiin on massiivista. Heillä on siellä omat varastot, kylmävarastot ja omat logistiikkapalvelut. Kaupoissa tuotteet pekonista alkaen kilpailevat paikallisten ja muiden maiden tuotteiden kanssa. Tanskalaisilla on myös omat kylmäkuljetusalukset lihalle, voille, maitotuotteille, kananmunille jne.

Kun Suomessa oli aikoinaan voivuori, niin kyllä silloin oli Valion voita Englannissa. Suomen valtio tuki kauppaa ja vientihinta oli markan kilo. Englannissa hinta kaupoissa oli 6 markkaa kilo tarjouksissa. Luomutuotteiden viennin osalta sormi osoittaa suoraan MTK:n näköalattomuuteen. Tuotteiden vienti antaisi viljelijöille mahdollisuuden saada aikaan kilpailu tuotteittensa arvoketjun kohentamisessa.

Nyt jalostajat ja kauppa sanelevat hinnat pienillä markkinoilla. Luomutuotteet ovat jo pitkälle jalostettuja tuotteita, jotka voivat ohittaa kotimaiset ostokartellit. MTK:llahan on jo omistuksessaan maailman laajuisesti toimiva Metsäliitto Group, joten kyllä viennin osaamista on! Toinen vaihtoehto toki on, että luomuviljelijät itse keräävät voimansa yhteen ja rakentavat itsenäisesti Organic Finnish Food-ketjun ja laittavat kotisivut laulamaan.

Kommentit pois päältä artikkelissa Luomutuotteet

Liftari kauppalopo

Olin rakennusmestariksi valmistumiseni jälkeen ollut muutaman kuukauden teknisenä neuvojana ensimmäisessä työpaikassani, kun kollegani soitti Helsingistä. Meillä oli esittelytilaisuuksia Jyväskylässä ja hän lupasi poimia minut kyytiin matkalta. Noihin aikoihin ei ollut kännyköitä, vaan yhteyttä pidettiin asiakkaissa ja hotellista. Sain sitten yhtenä iltapäivänä viestin, että minun pitäisi olla seuraavan aamuna Helsingissä ja auto mukana. Selvisi, että sen päivän liikenne Lahteen oli ohi, joten mikä neuvoksi.
No ainoa keino oli kokeilla liftausta. Seisoin siinä sitten etelään menevän moottoritien pientareella puku päällä, kravatti kaulassa ja salkku kainalossa. Rekkakuskit katselivat pitkää, kunnes joku auto ohitti rekan ja pysähtyi vähän kauemmas. Hölkkäsin sinne ja avasin auton oven ja kukas siellä olikaan statiikan opettajani Arvi Tiainen Tekusta: Ei näytä menevän hyvin sinullakaan, hän sanoi nauraen. Kerroin sitten matkalla koko tarinan ja aamulla olin Hesassa sopimuksen mukaan. Oma-aloitteisuus palkitsee kauppamiehen!

Matkalla Lahteen selvisi, että Arvilla oli asfalttifirma ja hänellä oli keikka Jyväskylän pohjoispuolelloa. Tuohon aikaan tekun kesälomat olivat 4 kuukautta, koska tarvittiin työkokemusta, eikä opintoavustuksia tai lainoja tunnettu. Arvi hyödynsi tämän ajan asfaltoimalla teitä eri puolilla Suomea.

Kommentit pois päältä artikkelissa Liftari kauppalopo

Kansainvälistyminen

Vienti johtaa ajan mittaan tavalla tai toisella myös kansainvälistymiseen. Muitakin syitä toki on. Vaikka Nokian vienti oli suurta ja muodosti merkittävän siivun Suomen kokonaisviennistä, niin Nokian liikevaihdosta n. 80 % oli tuontikomponentteja. Näin on monilla muillakin aloilla. Tässäkin taas kuitenkin vaikuttaa suuruuden ekonomia. Logistiikka rajoittaa jälleen kustannustehokasta tuontia, jos tuote on tarkoitettu vientiin.

Kansainvälistymisessä suomalaiset yritykset ovat tehneet paljon virheitä etenkin lähialueilla kuten Venäjällä ja Baltiassa. Ruotsikaan ei ole aivan ongelmaton kohdemaa. Suomalaiset ovat yleensä tottuneet siihen, että sana ja kättä päälle-sopimukset pitävät. Näin ei valitettavasti ole. Syitä on monia. Kansainvälisessä kanssakäymisessä on yleensä melko selkeät pelisäännöt ja kohdemaissa on yleensä lainsäädäntö, jonka mukaan mennään.

Baltian maissa lainsäädäntöä vasta opetellaan ja suurin ongelma ovat tuomioistuimet. Tuomioistuimissa on vasta vanha sukupolvi vaihtumassa ja vanhat neuvostokäytännöt ovat vielä tuomareiden aivokurkiaisissa. Kun maat liittyivät EU:in, niin tuomioistuinten henkilökuntaa ei koulutettu lainkaan länsimaisiin oikeuskäytäntöihin. Monet suomalaiset tekivätkin yhteisyrityksiä 90-luvun alkupuoliskolla vain, koska yrityksillä oli määräaikainen verovapaus. Maan toimintaympäristöä ei ajateltu lainkaan.

Tehtiin sopimus paikallisen yrityksen kanssa ja annettiin alkupääomaa. Kun tultiin kuukauden päästä katsomaan, niin pihassa oli johtajan Mersu ja kassa oli tyhjä. Menestyneet yritykset laittoivat Suomesta omaa henkilökuntaa oppimaan ja valvomaan toimintaa alusta alkaen. Kaikissa näissä maissa on kansainvälisiä tilitoimistoja, jotka hoitavat kaikki tarvittavat rahankäyttöön liittyvät tehtävät laskutuksesta palkan maksuun. Tällä tavoin päästään jo aika pitkälle ja samalla opitaan ja sopeudutaan paikalliseen kulttuuriin. Parasta on, jos kaappaa kohdemaasta 2-3 paikallista alan osaajaa ja perehdyttää heitä Suomessa yrityksen kulttuuriin ja suomalaisten tapoihin 6 – 12 kk.

Venäjä on sitten kokonaan oma juttunsa. Ne poliitikot ja virkamiehet, jotka Neuvostoliiton hajottua, suorastaan yllyttivät yrityksiä sijoittumaan Venäjälle, eivät todella ymmärtäneet, mitä tekivät! Sanonta, että venäjällä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy, pitää täysin paikkansa. Sellainen liiketoiminta, joka on teknistä ja jota on suhteellisen vaikea oppia, on siellä aika turvassa. Tämä johtuu siitä, että venäläinen luonne ei ole kovin pitkäjänteinen. Ulkomaisia yrityksiä voidaan ihan viranomaisten suojeluksessa kaapata, eikä oikeuslaitoksesta ole mitään apua. Venäläisten suurin ongelma näissä kaappauksissa kuitenkin on se, että kannettu vesi ei pysy kaivossa.

Kansainvälistymisessä on sitten vielä huomioitava Suomen verottaja. Paikalliset verotarkastajat eivät juuri osaa kieliä, eivätkä liioin ymmärrä kansainvälisestä toiminnasta tai EU:n yleisistä käytännöistä ja säännöistä. Ainoastaan Uudellamaalla on yksikkö, jolla on jotain osaamista kansainvälistymisessä. Tiedän tapauksen, jossa paikallinen verottaja katsoi yksityisen henkilön saaneen virolaisesta yrityksestä peiteltyä osingonjakoa. Ensinnäkin Suomen verottajalla ei ole oikeutta tehdä tällaista päätöstä ulkomaisen yrityksen osalta. Tässä tapauksessa ko. henkilö ei ollut edes yrityksen osakas, verottaja oli vain olettanut, että henkilö on osakas. Vuoden 2002 verotus päättyi mittavien KRP:n tutkimusten jälkeen vasta vuonna 2005, kun hovioikeus päätti asian verottajan tappioksi.

Kansainvälisen toiminnan yhteydessä puhutaan myös paljon ns. siirtohinnoista. Näiltä verottajan päätöksiltä on vaikea säästyä. Tämä johtuu siitä, että Suomen verottajalla ei ole oikeutta tarkastaa ulkomaisen yhtiön kirjanpitoa tai edes tilinpäätöstä. Näin ollen jälleenmyyntihinta on pystyttävä todistamaan jollain muulla tavoin. Verottaja vertaa siirtohintaa kotimaan myyntihintoihin, joilla ei ole globaalissa kaupassa mitään tekemistä kohdemaan hintojen kanssa.

Kansainvälistyminen on aina mittava operatiivinen ratkaisu, eikä siihen pidä ryhtyä sinisilmäisesti.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kansainvälistyminen

Rakennusten pahoinvointi

Tällaista rakennusten pahoinvointia kutsutaan myös korjausvelaksi. On kuitenkin niin, että Suomessakin on jopa satoja vuosia vanhoja rakennuksia, jotka voivat hyvin. Maailmalla vanhemmissa sivistysvaltioissa tällaisia rakennuksia on lukemattomia määriä. Mistä siis rakennusten pahoinvointi johtuu? Syitä on useita.

Kun kaupungistuminen vahvistui 1960-luvun alussa, niin asuntojen kysyntä taajamissa ylitti tarjonnan. Jotta jonkinlainen tasapaino olisi saavutettu, niin perinteisistä rakentamistavoista jouduttiin pääosin luopumaan. Tilalle tuli elementtirakentaminen. Tämä uusi tekniikka edellytti kuitenkin uusien rakennusmateriaalien käyttöönottoa. Näitä uusia lämpöeristeitä ja kosteussulkuja löytyikin Euroopasta täysin erilaisista ilmasto-olosuhteista.

Näiden toimivuudesta ei Suomessa tiedetty mitään, eikä aikaa ollut tehdä vuosia kestäviä testejä. Niinpä suurteollisuus laittoi lobbarit asialle ja tuotteita otettiin surutta käyttöön ja vastuu siirtyi kuluttajille eli kunnille ja asuntojen omistajille. Elementtejä ei suojattu kuljetuksissa eikä varastoitaessa työmaille. Motto oli, että eihän mineraalivilla voi kastua, sehän on mineraalia. No nyt tiedetään paremmin!

Toinen ongelman perusta on se, että jostain kumman syystä vanhojen painovoimailmastoitujen rakennusten ilmastoinnit automatisoitiin ilman, että muutokset vaikutukset rakennusten fysiikkaan olisi otettu huomioon. Perusajatus lienee ollut, että kun ilmastointi automatisoidaan niin, että se on käytössä vain rakennusten toiminta-aikoina, syntyy säästöjä. Jos olisi kuultu muitakin asiantuntijoita kuin ilmanvaihtoasiantuntijoita, niin tilanne olisi saattanut aueta päättäjille paremmin.

Tästä todisteena on se, että hyvin harvoissa kerrostaloissa on homeongelmia. Näissä rakennuksissa ilmanvaihto toimii pääsääntöisesti 24/7. Öiseen aikaan ilmanvaihtoa voidaan pienentää, mutta sitä ei suljeta kokonaan. Tämä takaa sen, että kosteuden kulkusuunnat rakenteissa säilyvät vakioina. Julkisissa rakennuksissa kosteus sen sijaan tiivistyy välillä sinne mineraalivillan puolelle, joka ei väitteiden mukaan koskaan kastu.

Kosteuseristeitä kaipaavissa rakenteissa käytettiin hyvin pitkään eristeenä kuumabitumia. Se siveltiin lattiapintoihin ja sokkeleihin ja toimi eristeenä hyvin. Sen ongelma oli bitumin puoliintumisaika, joka olosuhteista riippuen oli 15 – 20 vuotta. Tänä aikana bitumissa olevat sideaineet haihtuivat ja bitumi mureni. Helpoimmin tämä haihtumisprosessi on nähtävissä huopakatoissa, joissa sideaineena on myös bitumipohjaisia aineita. Ongelma tässä on se, että tieto ei ole siirtynyt rakentajilta kiinteistöstä huolehtiville. Asia on tullut esille vasta, kun kellariin on alkanut tulla vettä tai rakenteisiin kosteusvaurioita.

Yksityisiä kiinteistöjä valvovat omistajat taitojensa ja halukkuutensa mukaan. Nykyisin vaaditaan jopa hoito- tai kunnostussuunnitelma. Julkisissa rakennuksissa ei ole toistaiseksi vaadittu vastaavaa ja päätökset ovat poliittisesti valittujen päättäjien tahdon varassa. Se tahto on nyt todettu hyvin kevyeksi. Jos jostain on pitänyt säästää, niin sitten on säästetty rakennusten välttämättömistä huolloista. Vaikka virkamiehet olisivatkin olleet asioista perillä, niin budjeteissa on punakynä heilunut.

Remonteillakin olisi voinut selvitä. Meitä yli 50 vuotta sitten valmistuneita rakentajia on vielä hyvissäkin voimissa, mutta meidän tarjoamamme ilmainen tieto ja apu eivät ole kelvanneet. Lahden Tilakeskuksesta ei vastata viesteihin ja kohdattaessa yleensä haistatellaan. Työmaille i ole mitään asiaa.

Nyt, kun ollaan housut kintuissa, niin on säästettävä jostain muualta. Remontit eivät ole tuottaneet tulosta, koska ei tiedetä, kuinka ja millaisista materiaaleista rakennukset on tehty. Miljoonia on kaadettu remonttien Kankkulan kaivoon ja nyt sitten joudutaan purkamaan ja rakentamaan uutta. Mutta mistä rahat? Säästetään opetuksesta. Mutta tästä ei synny tarvittavia kymmeniä miljoonia. Vaadittavat summat voisivat syntyä, jos koulutus keskeytettäisiin pariksi vuodeksi kokonaan ja henkilökunta lomautettaisiin. Sitä ei kuitenkaan laki salli. Elinkaarimalli taitaa olla ainoa tapa päästä yksityisten säästöpossulle.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Rakennusten pahoinvointi

WP Login