Archive for the ‘Pakinat’ Category

Rakennusten pahoinvointi

Tällaista rakennusten pahoinvointia kutsutaan myös korjausvelaksi. On kuitenkin niin, että Suomessakin on jopa satoja vuosia vanhoja rakennuksia, jotka voivat hyvin. Maailmalla vanhemmissa sivistysvaltioissa tällaisia rakennuksia on lukemattomia määriä. Mistä siis rakennusten pahoinvointi johtuu? Syitä on useita.

Kun kaupungistuminen vahvistui 1960-luvun alussa, niin asuntojen kysyntä taajamissa ylitti tarjonnan. Jotta jonkinlainen tasapaino olisi saavutettu, niin perinteisistä rakentamistavoista jouduttiin pääosin luopumaan. Tilalle tuli elementtirakentaminen. Tämä uusi tekniikka edellytti kuitenkin uusien rakennusmateriaalien käyttöönottoa. Näitä uusia lämpöeristeitä ja kosteussulkuja löytyikin Euroopasta täysin erilaisista ilmasto-olosuhteista.

Näiden toimivuudesta ei Suomessa tiedetty mitään, eikä aikaa ollut tehdä vuosia kestäviä testejä. Niinpä suurteollisuus laittoi lobbarit asialle ja tuotteita otettiin surutta käyttöön ja vastuu siirtyi kuluttajille eli kunnille ja asuntojen omistajille. Elementtejä ei suojattu kuljetuksissa eikä varastoitaessa työmaille. Motto oli, että eihän mineraalivilla voi kastua, sehän on mineraalia. No nyt tiedetään paremmin!

Toinen ongelman perusta on se, että jostain kumman syystä vanhojen painovoimailmastoitujen rakennusten ilmastoinnit automatisoitiin ilman, että muutokset vaikutukset rakennusten fysiikkaan olisi otettu huomioon. Perusajatus lienee ollut, että kun ilmastointi automatisoidaan niin, että se on käytössä vain rakennusten toiminta-aikoina, syntyy säästöjä. Jos olisi kuultu muitakin asiantuntijoita kuin ilmanvaihtoasiantuntijoita, niin tilanne olisi saattanut aueta päättäjille paremmin.

Tästä todisteena on se, että hyvin harvoissa kerrostaloissa on homeongelmia. Näissä rakennuksissa ilmanvaihto toimii pääsääntöisesti 24/7. Öiseen aikaan ilmanvaihtoa voidaan pienentää, mutta sitä ei suljeta kokonaan. Tämä takaa sen, että kosteuden kulkusuunnat rakenteissa säilyvät vakioina. Julkisissa rakennuksissa kosteus sen sijaan tiivistyy välillä sinne mineraalivillan puolelle, joka ei väitteiden mukaan koskaan kastu.

Kosteuseristeitä kaipaavissa rakenteissa käytettiin hyvin pitkään eristeenä kuumabitumia. Se siveltiin lattiapintoihin ja sokkeleihin ja toimi eristeenä hyvin. Sen ongelma oli bitumin puoliintumisaika, joka olosuhteista riippuen oli 15 – 20 vuotta. Tänä aikana bitumissa olevat sideaineet haihtuivat ja bitumi mureni. Helpoimmin tämä haihtumisprosessi on nähtävissä huopakatoissa, joissa sideaineena on myös bitumipohjaisia aineita. Ongelma tässä on se, että tieto ei ole siirtynyt rakentajilta kiinteistöstä huolehtiville. Asia on tullut esille vasta, kun kellariin on alkanut tulla vettä tai rakenteisiin kosteusvaurioita.

Yksityisiä kiinteistöjä valvovat omistajat taitojensa ja halukkuutensa mukaan. Nykyisin vaaditaan jopa hoito- tai kunnostussuunnitelma. Julkisissa rakennuksissa ei ole toistaiseksi vaadittu vastaavaa ja päätökset ovat poliittisesti valittujen päättäjien tahdon varassa. Se tahto on nyt todettu hyvin kevyeksi. Jos jostain on pitänyt säästää, niin sitten on säästetty rakennusten välttämättömistä huolloista. Vaikka virkamiehet olisivatkin olleet asioista perillä, niin budjeteissa on punakynä heilunut.

Remonteillakin olisi voinut selvitä. Meitä yli 50 vuotta sitten valmistuneita rakentajia on vielä hyvissäkin voimissa, mutta meidän tarjoamamme ilmainen tieto ja apu eivät ole kelvanneet. Lahden Tilakeskuksesta ei vastata viesteihin ja kohdattaessa yleensä haistatellaan. Työmaille i ole mitään asiaa.

Nyt, kun ollaan housut kintuissa, niin on säästettävä jostain muualta. Remontit eivät ole tuottaneet tulosta, koska ei tiedetä, kuinka ja millaisista materiaaleista rakennukset on tehty. Miljoonia on kaadettu remonttien Kankkulan kaivoon ja nyt sitten joudutaan purkamaan ja rakentamaan uutta. Mutta mistä rahat? Säästetään opetuksesta. Mutta tästä ei synny tarvittavia kymmeniä miljoonia. Vaadittavat summat voisivat syntyä, jos koulutus keskeytettäisiin pariksi vuodeksi kokonaan ja henkilökunta lomautettaisiin. Sitä ei kuitenkaan laki salli. Elinkaarimalli taitaa olla ainoa tapa päästä yksityisten säästöpossulle.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Rakennusten pahoinvointi

Yhdistyvätkö Irlannit?

Kiista Irlantien välisestä rajasta kiihtyy kiihtymistään. Ennen Euroopan Unionia etelän ja pohjoisen raja on ollut tiukasti vartioitu aina vuoteen 1993, jolloin solmittiin Maastrichtin sopimus. Jouduin ylittämään rajan lukuisia kertoja 1970 ja 1980 luvuilla. Lentoyhteyttä Dublinin ja Belfastin välillä ei ollut ja junayhteyksiä oli harvoin ja ne olivat hitaita. Oli siis pakko kulkea autolla. Rajalla oli betoniporsaita ja piikkilankaa, koska IRA oli voimissaan.

Eire eli Irlannin tasavalta oli vielä 1970-luvulla hyvin maatalousvaltainen ja viljelijöillä oli jopa niin vahva asema, että he pystyivät estämään maatalouden verotuksenkin. Eräs hallitus yritti saada maataloudelle 1 % veron, mutta hallitus kaatui välittömästi. Saadakseen maan talouden jotenkin kuntoon, hallitus saattoi voimaan verovapauslain 1970-luvulla ulkomaisille yrityksille 10 vuodeksi. Tämä toikin maahan etupäässä yhdysvaltalaisia yrityksiä. Tämä siksi, että mailla oli sopimus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta. Ts. kun verovapaus oli voimassa, niin veroja ei tarvinnut maksaa myöskään Yhdysvalloissa.

Kun rajat avautuivat ja tullit poistuivat sisämarkkinoilla, niin myös Pohjois-Irlanti hyötyi ja sen talous alkoi kasvaa. Alueella oli aikoinaan ollut voimakas laivanrakennusteollisuus, mutta se oli näivettynyt ja kuihtunut jo 1960-luvulla. Osa syyllinen oli alueen jatkuvalla rauhattomuudella, jossa brittijoukot taistelivat IRA:a vastaan päivittäin. Avoimet rajat siis hyödyttivät koko saaren talouselämää ja yhteiselo rauhoittui muutoinkin.

Nyt ollaan todella vaikean tilanteen edessä, koska Brexit uhkaa sulkea rajat uudelleen. Tämä paluu entiseen ei varmaan miellytä irlantilaisia etelässä eikä pohjoisessa. Tajutaanko Brysselissä, millainen valtti heillä on käsissään? Jos saadaan jonkinlainen sopu, että Irlannista muodostuu jonkinlainen erityisalue, niin se kyllä avaa briteille tullittomat portit Eurooppaan. Ei ole iso asia kierrättää papereita Eiren kautta. Toisaalta portti on myöskin auki Yhdysvaltain markkinoille, koska aivan ilmeisesti Yhdysvallat ja UK tekevät jonkinlaisen tullisopimuksen.

Poliittisesti Sin Fei on aina ollut halukas Irlantien yhdistämiseen. Sitä on vastustanut pohjoisessa DUP, jonka tuki Brexitissä on välttämätön Theresa Maylle. Mutta tässä kohden myös DUP on ahtaassa raossa. Jos tulliraja astuu voimaan, niin DUP voi hävitä Pohjois-Irlannin kartalta seuraavissa vaaleissa ja eihän sellaista kukaan poliitikko voi sallia tapahtuvaksi. Isoa kuvaa sotkevat myös uskontokunnat, koska etelä on pääsääntöisesti katolilaista ja pohjoisessa on rinnalla vahva protestanttinen liike.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Yhdistyvätkö Irlannit?

Kaasusumuttimet

Kun 90-luvun alussa kuljin asuntoautollani työmatkoilla Venäjällä, Valkovenäjällä, Baltiassa ja Ukrainassa, niin aina piti olla mukana kaasusumutin. Useimmiten sain yöpyä asiakkaan vartioidussa pihassa portivahdin kopin kupeessa. Joskus kuitenkin oli pakko yöpyä ihan katujen varsillakin. Silloin yleensä jätin radion  hiljaa päälle, jolloin ohikulkijat luulivat, että autossa oli useampia ja hereillä. Koskaan ei tarvinnut suihketta käyttää, mutta pelottelemaan joutui etenkin Pietarissa.

Kun Pietarissa pysähtyi katuvaloihin, niin siellä oli näitä tuulilasinpesijöitä. Ne tulivat roikkumaan siihen kuskin ikkunaan ja jos ei suostunut maksamaan tuulilasinpesusta, niin spreijasivat tuulilasin maalilla. Silloin kun avasi ikkunan ja vilautti kaasusumutinta, niin kyllä häipyivät.

Poliisitkin tulivat liikennevaloissa kyselemään ja jos sattui olemaan apukuskin ovi auki, niin kaveri nappasi istuimelta, mitä siinä sattui olemaan. Yleesä siinä oli kokista ja jatoin purtavaa. Poliisit myös pysäyttelivät aiheettomasti ja yrittivät saada käsiinsä ajokortin. Jos sattui antamaan, niin lähtivät oitis ja heitä piti seurata poliisiasemalle, jossa sitten pyydettiin rahaa. Piireissä tieto kuitenkin kulki nopeasti ja pantiin ovet lukkoon ja painettiin ajokortti ikkunaruutuun.

Sumuttien kanssa ongelma kuitenkin oli se, että Suomessa sumuttimet olivat jo silloin kiellettyjä, mutta ei ollut missään paikkaa, jossa niitä olisi voinut laillisesti säilyttää seuraavaa matkaa varten. Piti vain rikkoa lakia ja piilotella sumutinta!

Kommentit pois päältä artikkelissa Kaasusumuttimet

Yliopistomaailma

Ollessani jatko-opiskelijana LUT:ssa, professorini pyysi minua kirjoittamaan oppikirjan puutuotteiden markkinoinnista. Se tulisi olemaan Lappeenrannan teknillisen yliopiston oppikirjasarjan oppikirja no 1. Nyt, kun googlaa tätä sarjaa, niin se oli myös sarjan viimeinen. En silloin ollut niin paljon sisällä yliopistomaa-ilmassa, että olisin tajunnut tulleeni hyväksikäytetyksi professorin kampanjassa rehtoriksi.
Puolisentoista vuotta meni kirjan kirjoittamiseen ja matkalla selvisi, että aiheesta ei ole aikaisemmin kirjoitettu yhtään kirjaa ainakaan Euroopassa. Sain käsikirjoituksen valmiiksi ja vein sen proffan luettavaksi. Hän piti kirjaa hyvänä, mutta lupasi pyytää mielipidettä yliopiston kaupalliselta puolelta. Muutaman viikon kuluttua sain sitten kutsun mennä tapaamaan kaupallisen yliassistenttia. Tämä naishenkilö oli sellainen alle kolmekymppinen pitkän linjan yliopistolainen. Hänen ainoa kommenttinsa oli, että kirjassa oli liian vähän lähdeviitteitä.
Pyysin häntä suosittelemaan lisäviitteitä. Hän kuitenkin totesi, että ala on hänelle vieras, eikä hän voi suositella mitään. Kysyin vielä, oliko hän koskaan myynyt mitään tai osallistunut millään tavoin markkinointiin. Ei ollut. Hän vain opetti markkinointia. Näinhän se yleensä on yliopistoissa, että eletään pelkän teorian varassa. Jotten olisi polttanut hihojani, niin oli pakko sanoa, että olen myynyt puutuotteita yli 30 vuotta eri puolilla maailmaa ja olen toiminut useita vuosia Lontoossakin markkinoinnin johtajana. Tältä pohjalta niitä lähdeviitteitä on tullut.
Tästä lähtivät sitten juorut kiertämään yliopistoa. Tämä prosessi sitten opetti minulle, kuinka suuria ovat kateus, selkäpuukottaminen ja asemista kilpailu yliopistomaailmassa. Yritysmaailmassa tehokkuuden mittarit ovat aika selkeitä, mutta yliopistossa asema pitää näköjään hankkia muilla keinoin. Koska olin valmistunut tuotantotalouden osastolta, mutta olin jatko-opiskelijana puuteollisuudessa, niin kuulin erikoisesta tapahtumasta. Näiden osastojen professorit olivat ottaneet yliopiston käytävällä kovaäänisesti yhteen siitä, kenelle kunnia kirjastani kuuluu.
Olin tehtävän saadessani ymmärtänyt, että tilaaja eli yliopisto, kustantaa kirjan ja hoitaa sen markkinoinnin. En tiedä oliko syynä edellinen kateuskohtaus vai mikä, mutta pitkän väännön jälkeen jouduin julkaisemaan kirjan omakustanteena. Silti se oli kuitenkin oppikirjasarjan oppikirja no 1. Surkuhupaisaa oli myös se, että edes yliopiston kirjastolla ei ollut varaa ostaa kirjaa, vaan minun piti se lahjoittaa. Kirjasta ei edes kerrottu yliopiston nettisivuilla. Oppilaitokset eri puolilla Suomea ostivat kirjaa kyllä niin, että sain painatuskulut kasaan. Kirja poiki myös luentoja oppilaitoksissa eri puolilla Suomea.
Sitten sain postia Virosta Luuan Metsäülikoolista. Professori Aino Mölder oli nähnyt kirjanEEA Suomen vierailullaan ja halusi ostaa sen. Lähetin hänelle vapaakappaleen, koska tämä oppilaitos oli alansa johtava korkeakoulu Virossa. Muutaman viikon kuluttua sain sähköpostia Ainolta. Hän kertoi, että Viron valtion vienninedistämisyritys Estonian Export Agency oli halukas ostamaan kirjan vironkieliset kustannusoikeudet. Melko nopeasti Tallinnassa lyötiin kaupat lukkoon. Aino käänsi kirjan viroksi ja se käännettiin myös venäjäksi. Hauska juttu oli, että pienessä Virossa kirjaa myytiin enemmän kuin Suomessa.
EEA oli myös hakenut EU:lta rahoitusta kirjan esitelmöintiin Virossa, joten asiasta tuli suurempikin projekti. Kiertelin sitten EU:n konsulttina 10 päivää eripuolilla Viron yrittäjäyhdistyksiä luennoimassa kirjasta. Tästä on kulunut aikaa jo liki 20 vuotta, mutta kirjani Metsäst Turule on kuulemma vielä Tallinnassa kansalliskirjastossa. Lopulta tämä yliopiston riitely ja hyväksikäyttö osoittautui ihan hyväksi bisnekseksi minulle. Yliopisto jäi sen sijaan nuolemaan näppejään ja siitä jouduin kärsimään myöhemmissä opiskelun vaiheissa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Yliopistomaailma

Kasvotonta palvelua

Sotien jälkeen naapuritalossa asui vanhahko mieshenkilö yksinään. Joka vuoden ensimmäinen arkipäivä hän otti piirongin laatikosta pankkikirjansa ja meni pankkiin. Pankissa pankkineidin oli laskettava tiskille hänen säästönsä pennilleen. Kun hän näki, että rahat olivat tallessa, hän palasi kotiin ja laittoi pankkikirjansa takaisin piirongin laatikkoon. Silloin palvelulla oli kasvot. Silloin pankillakin oli kasvot.

Sitten 80-luvulla Suomessakin päätettiin, että on aika siirtyä teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan. Silloin myös oletettiin, että ihminen palvelee ihmistä. Ei mennyt kovin pitkään, kun ihmiskasvot tulivat palveluissa liian kalliiksi ja alettiin siirtyä digiaikaan. Kasvot alkoivat häipyä palveluista ja kehitys pudotti myös suuren joukon ihmisiä digipalvelujen ulkopuolelle. Kelan tutkimuksen perusteella on syytä epäillä, että jopa yli 2 miljoonaa suomalaista on tavalla tai toisella digipalvelujen ulkopuolella? Kun kasvollistakaan palvelua ei ole monilla aloilla, niin suuri joukko ihmisiä on palveluiden ulkopuolella.

Näyttää siltä, että siirryttiinkin savupiippuyhteiskunnasta ja vanhoista kunnon palveluista huononevien palveluiden suuntaan. Nyt ei ole pankeissa tiskejä, ei ole pankkineitejä, eikä ole monissa pankeissa enää käteistä rahaakaan. Pankit pelästyivät ja pelastuivat 1990-luvun lamasta vähentämällä kasvoja ja tiskejä. Nyt ne keulivat digitaalisilla palveluilla, joita suuri osa vanhenevasta väestöstä ei pysty hyödyntämään tai vain hyvin vähäisessä määrin.

Kirjauduin vakuutusyhtiön nettisivuille. Ei ollut yllätys, että oikeassa alakulmassa oli chattiruutu. Sen sijaan yllätyin, kun siinä ruudussa luki: Olen chattirobotti. Esitä minulle yksinkertaisia ja selkeitä kysymyksiä. Palvelut eivät ole ainoastaan muuttuneet kasvottomiksi, vaan ne ovat muuttuneet myös maksullisiksi. Maksullisia palvelunumeroita kyllä löytyy jokaiselta kotisivulta. Kun soitat joku robotti vastaa: jos haluat palvelua suomeksi, paina #1. Jos haluat teknistä palvelua paina… Kun sitten löydät palvelun, jota haluat: Olet jonossa sijalla #5. Ja mittari tikittää euroja yhtiön kassaan.

Nyt onkin markkinatalouden paikka näyttää toimivuutensa. Tässä tilanteessa pitäisi yritysten löytää markkinarako tai myyntivaltti. Olisiko se mahdollisesti kasvollinen ja ystävällinen palvelu? Jospa kuluttajat haluaisivat vaikkapa maksaa hieman siitä kasvollisesta palvelusta? Mikä on se ensimmäinen yritys, joka uskaltaa testata teorian toimivuuden? Digi digi minne hävisi se palveluyhteiskunta? Ja sitten vielä ihmetellään, minne ovat hävinneet työpaikat!

Viimeisimpien tutkimusten mukaan digitalisoinnin mukana häviävät työpaikat korvautuvat monin verroin uusilla työpaikoilla. Joka uskoo tämän väitteen ilman todellista näyttöä, niin katsokoon tutkimusten tekijöiden taustoja. Olisivatko mahdollisesti omat lehmät ojissa?

Kommentit pois päältä artikkelissa Kasvotonta palvelua

Kotimainen veroparatiisi

Ihmettelen, miksi Suomessa toimivat yritykset käyttävät ulkomaisia veroparatiiseja. Suomesskain voi päästä kokonaan ilman veroja. Kikka on siinä, että pitää muuttaa OY AY:ksi. Silloin ei verottaja häiritse. Kaikki uudet yritykset pitäisi perustaa jo alun alkaen ay:ksi. Jossain siellä verolaeissa on pykälä, että ammattiyhdistysliikkeen (AY) ei tarvitse maksaa veroja liiketoiminnastaa. Kaikki OY:t ovat yleishyödyllisiä, koska ne työllistävät enemmän kuin AY:t! OY:t eivät myöskään tarvitse lakkokassoja, koska rahat käytetään investointeihin.

Investoinnit puolestaan lissävät työpaikkoja, jos tekijöitä löytyy. Näin syntyy lisää verotuloja osingoista ja tuloveroista!

Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimainen veroparatiisi

Mistä ihminen on tullut?

Jos kaikki alkoi Aatamista ja Eevasta, niin sittenhän olemme kaikki sukua keskenämme. Heidän lapsensahan joutuivat jatkamaan ja kasvattamaan sukuaan sisarusten kesken. Nykyisin sitä sanotaan sukurutsaksi, joka johtaa moniin perinnöllisiisn sairaksiin. Tiedämmekö olivatko Aatami ja Eeva valkoisia? Jos näin oli niin sitten evoluutio on luonut tummaihoisille UV-suojan melanoomaa vastaan. Me valkoiset tarvitsemme jo Suomessakin aurinkovoiteita, koska se paistaa täällä niin harvoin.
Alkuräjähdyskin on aika outo juttu. Miten tyhjä voi räjähtää? Jos ei ole mitään niin, mikä räjähtää? Tässä voi käydä niin, että jo nyt ollaan menossa sinne, mistä on tultukin!
Kommentit pois päältä artikkelissa Mistä ihminen on tullut?

Eipäs unohdeta maaseutua

Pormestarit ovat koonneet kokoon C21 isojen kaupunkien lobbausryhmän ajamaan etujaan ja mikäpäs siinä. Historia on moneen kertaan kuitenkin osoittanut, että maantieteelle emme täällä Suomessa voi mitään. Huoltovarmuus ei lepää kaupunkien varassa ainakaan niin kauan, kun Tallinnasta ei ole kiskoja Eurooppaan. Sitä paitsi kaupunkien taloudet ovat niin erilaisia, että pormestarien olisi syytä varautua C21:n yhteisen budjettiin.

Viro puolestaan on pystynyt pitämään huolen Suomen huoltovarmuudesta aina kieltolain ajoista alkaen. Kiivas julkinen keskustelu osoittaa, että volyymit vain kasvavat. Kaiken lisäksi on vahvaa näyttöä siitä, että huolto toimii kelillä kuin kelillä. Tilanne vielä varmistuu, kun saadaan tunneli lahden alitse Tallinnaan. Huoltovarmuuden katteeksi saattaisin helposti vielä Latviakin.

Jos nämä meidän mepit olisivat näissä maatalouskysymyksissä ajan tasalla, eivätkä vain vastustaisi metsänistutuksia suuressa viisaudessaan, niin ehkä jotain olisi vielä tehtävissä. Voisivat nämä isänmaan mepit kutsua koko mepistön maaseutukiertueelle Suomeen. Täällä voisi sitten näyttää kuinka meillä sato kasvaa ja se puidaan upottavilta pelloilta. Mutta tästähän olisi ihan liikaa vaivaa! Rahaa pitää tulla ja kivaa pitää olla! Viinin ja hyönteisten nauttiminen Brysselin gourmet-ravintoloissa se se on hienoa ja kivaa.

Kaupungit voivat ajaa omia agendojaan, mutta maataloutta ja maaseutua ei voi unohtaa. Ei ainakaan ennen, kuin on kehitetty siemenvilja, joka itää asfaltilla ja lehmät lentävät jäljellä oleviin metsiin omille appeilleen. Puitakaan ei ollut tarvis istuttaa, kun lehmät muokkasivat metsäpohjan otollisiksi puiden siemenille. Silloinhan meillä oli monimuotoiset metsät, joita nyt suojellaan! Että sellaista putkinäköä!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Eipäs unohdeta maaseutua

Maakuntauudistuksen taustat

Miksi tarvitaan maakuntauudistus? VM:n tiedotteessa sanotaan seuraavasti:

Maakuntauudistus tarvitaan, koska palvelujen saatavuudessa ja laadussa on eroja kuntien ja alueiden välillä. Myös palvelujen rahoittaminen käy entistä vaikeammaksi, sillä väestö ikääntyy ja tarvitsee enemmän palveluja.

Edellistä ei perustella tarkemmin, mutta saattaa olla niin, että jäljet johtavat pitkälle 1990-luvun ankeisiin aikoihin. Tuolla vuosikymmenellä valtio alkoi innokkaasti säästää ja siirsi omia tehtäviään suurin määrin kunnille. Tarkoitus oli kompensoida kuntia näiden tehtävien suorittamisesta, mutta siihenkään eivät oikein rahat riittäneet. Valtio velkaantui kunnille, eikä kenelläkään taida vielä olla selvää kuvaa siitä, onko velat maksettu.

Lahden veroäyri oli 1993 vielä 17,75 ja säilyi samana käytännössä koko vuosikymmenen. Sama tapahtui useimmissa kunnissa, mutta nousu alkoi jo aiemmin. Mutta mistä johtuu näin suuri veroäyrin nousu erityisesti tällä vuosikymmenellä. Syitä varmaan on useita, mutta erään syyn avasi Jyrki Joensuu Etelä-Suomen Sanomien kirjoituksessaan 1.9.2017.

Sama on pääteltävissä myös maakuntauudistuksen perusteluissa. Kun valtio alkoi siirtää omia tehtäviään kunnille 1990-luvulla, niin ainakin virkamieskunnalla piti olla hyvin tiedossa suomalaisten ikärakenne. Graafisesti se muistutti erehdyttävästi Rubensin leveälanteista neitoa. Leveän lantion muodostivat suuret ikäluokat. Hoikka yläpää muodostui vanhemmista ikäluokista. Alavartalo kertoi jo silloin, että syntyvyys laskee.

Tästä olisi ollut helppo päätellä, mitä tapahtuu, kun suuret ikäluokat siirtyvät yksityisestä terveydenhuollosta julkiselle sektorille. Jouduin tämän tosiasian eteen tehdessäni väitöstutkimusta. Lähetin silloin useita sähköposteja sekä Lahden kaupunginjohtajille että kansanedustajille. Kysyin viesteissäni, onko tilanteeseen varauduttu? Yksikään heistä ei vastannut. Asian voi siis tulkita: ei voisi vähempää kiinnostaa! (EVVK).

Kustannuspaineet ovat nyt terveydenhuollossa sellaiset, jotka olisi voitu ennakoida hyvissä ajoin ja varautua niihin pidemmällä aikavälillä. Kuten niin monet muutkin asiat, kuten esim. homekoulut, todistavat, suomalainen poliittinen päätöksentekokulttuuri on hyvin lyhytjänteinen. Vaalien välillä päätetään korkeintaan päivänpolttavista asioista. Vaalien alla tehdään päätöksiä ääntenkalastelumielessä. Loput päätöksistä ovat sulle-mulle-päätöksiä. Kuten Jyrki Joensuu totesi, kuntalaisten etu on EVVK!

Nyt avuksi on päätetty ottaa maakuntauudistus, mutta auttaako se? Eikö tämä kuitenkin ole muutoin nollasummapeliä paitsi, että hallintohimmeleitä tulee lisää ja kustannukset kasvavat. Kaiken lisäksi osa maakunnista on niin pieniä, että toteutuuko tavoite palvelujen tasa-arvoisesta laadusta ja saatavuudesta?

Onko tässäkin syytä pelätä, että kyseessä on jälleen silmänkääntötemppu, jolla yritetään vain peitellä vanhoja epäonnistuneita päätöksiä. Ikärakenteen muutos joka pelastaisi tilanteen, ei taida onnistua peitot heilumaan tai synnytystalkoillakaan. Joidenkin laskelmien mukaan viimeinen suomalainen syntyy nykyisen trendin mukaan joskus 2050-luvulla. Vaihtoehdot ovat siis vähissä. Joko peitot heiluu tai sitten vuosisadan loppupuolella Suomessa on enemmän muita kuin meitä eli olemme vähemmistönä omassa maassamme.

Lisäksi on vielä kysymys siitä, kuinka maakuntahallinto rahoitetaan. Suurin ongelma on se, että kukaan ei tiedä, paljonko tämä uusi systeemi maksaa. On esitetty, että kunnat pannaan laskemaan veroäyriään ja valtion verot nousevat. Uudistuksella väitetään saatavan säästöjä, mutta kun ei ole selvää tietoa kustannuksista, niin on vaikea puhua säästöistäkään. Varmaa on vain se, että julkisella puolella asiakasmäärät kasvavat, joten tehostamisella kulut voivat laskea vain per asiakas. Sen sijaan kokonaiskustannukset nousevat.

Jos sen sijaan maakunnat ryhtyvät itse kantamaan veroja toimintansa rahoittamiseksi niin, miten se rakennetaan? Onko veromalli valtionverotuksen kaltainen progressiivinen vai kuntamallin mukainen tasavero lukuisine vähennyksineen? Syntyykö maahan silloin jonkinlainen liittovaltio, jossa kunnat siirtyvät valtion alaisuudesta maakuntien alaisuuteen? Ei voi välttyä ajatukselta, että veronmaksaja on tulevaisuudessa yhtä aikaa sekä ojassa että allikossa!

Kommentit pois päältä artikkelissa Maakuntauudistuksen taustat

Suomi keulii

Sään suhteen Suomi on ollut varmaan tänä kesänä maailman huono-onnisin maa. Ilmaston muutosta on hehkutettu iät ja ajat jopa niin, että nyt täällä pitäisi jo kasvaa rehumaissia suurin määrin. Vähän on kuitenkin ollut vaisua lämpimien alueiden kasvien leviäminen Suomeen.

Olisikohan syynä se, että päästöt Suomessa ovat jo niin alhaiset, että täällä ei ilmastonmuutos enää toimi? Päästöt ovat täällä jo niin pienet, että muut maat vain kateellisina seuraavat ja yrittävät panna kapuloita rattaisiin. Savupiiput ovat hävinneet ja lopuissa on sellaiset suodattimet, että saasteet pois.

Metsien hiilinielut tehostavat saasteiden torjuntaa niin tehokkaasti, että muut maat haluavat Suomen vähentävän hakkuita, jotta Suomi ei pääsisi kukkoilemaan. Minkähän laisia tieteilijöitä niissä kokouksissa on Suomesta ollut neuvottelemassa. Kiinnostaisi nimittäin tietää, miksei ole pyritty ottamaan nettohakkuujärjestelmää käyttöön?

Suomessahan velvoitetaan hakkuut korvaamaan uusilla istutuksilla, jotta tulevaisuudessakin olisi metsiä. Kyllä kait nämä kasvavat puut vähentävät ilman hiilidioksidia suhteessa ehkä jopa enemmän kuin yli-ikäiset metsät? Suomea sorsivat maat puolestaan laskevat varmaan niin, että nykymenolla Suomesta loppuvat metsät kohlakkoin kokonaan. Sitten ei enää ole nieluja.

Nyt Suomi on kuitenkin peruuttanut koko ilmastonmuutoksen. Kohta on alettava työntämään lisää hiilidioksidia ilmakehään. LUT:ssa tutkijat ovat tehneet hiilidioksidista syötävää proteiinia. Se on vielä kaikenlisäksi ihan luomua, jos sähkö tuotetaan auringolla. LUT:n katot ovat laidasta laitaan täynnä aurinkopaneeleita. Niitä on jopa parkkikatoksien katoilla. Se on varmaan innoittanut? Wau!

Tässä keksinnössä saattaa kuitenkin olla sellainen vaara, että kun ihmisen nielusta tulee hiilinielu, niin Suomessa kesäkelit eivät tästä parane. Jaakkokin pääsee kortistoon. Ilmaston tutkijoilla taisi mennä sormi syvälle suuhun ja ovat aivan hiljaa. Miettivät varmaan, että mistä nyt saisi rahoitusta tutkimuksiin. Rahoitustahan saa tutkimuksiin vain silloin, kun aihe on oikein pelottava.

Eikä tässä kaikki! Vielä suurempi merkitys on rokotekeksinnöllä, jolla voidaan hillitä 1. tyypin diabetesta.  Vielä suurempi juttu olisi rokote tyypin 2. Diabetekseen. Sen torjuntaan ei oikein ole muuta keinoa kuin eines- ja roskaruokien myynnin kieltäminen. Neuvostovirossa tyypin 2 diabetes oli hyvin harvinainen. Kuuleman mukaan se on nyt räjähdysmäisesti kasvanut. Olisikohan syynä muutos ruokailutavoissa. Ennen noudatettiin Gostin normia kaikissa neuvostomaissa.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Suomi keulii

WP Login