Archive for the ‘Kolumnit’ Category

Markan kaipuu

Se näyttää olevan niin, että alle nelikymppisiltä on vanhan oman markan aikaiset tapahtumat pahasti kadoksissa. ”Jos meillä olisi oma valuutta, niin kikyä ei olisi tarvittu” paljastaa koko asian. Asian äänen sanonut varmaan koetti hakea lausahduksellaan ihan jotain muuta kuin etsiä tietä markan paluulle.

Ihan vain muistin virkistämiseksi vielä 1970-luvulla työmatkoilla ulkomailla liikkuvat joutuivat anomaan matkavaluuttansa Suomen Pankilta. Anomuksen käsittely kesti viikkoja. Suomalaiset Eurocardit eivät kelvanneet vielä 1980-luvun alussa ulkomailla ostosten tekoon. Ne kelpuutettiin vain joissakin hotelleissa ja ravintoloissa. Kotimaan pankissa sai valuuttaa vaihtaa vain sen verran, että sillä yöpyi kaupunkihotellissa Euroopassa vain kaksi yötä.

Markka-aika oli ketju devalvaatio-palkkavaatimukset-inflaatio ja jälleen devalvaatio. Tällä ketjulla oli monenlaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja kansantalouteen. Ensinnäkin se takasi työllisyyden ay-liikkeen puuhamiehille ja organisaatiossa eläville. Jatkuvat palkkaneuvottelut ja lakot pitivät siitä huolen.

Vastapuolella se vaikutti esimerkiksi metsäteollisuuteen niin, että käytännössä tuotekehitys laitettiin hyllylle odottelemaan kovempaa kilpailua. Kauppaa hoidettiin keskitetysti yhdistysten kautta ja yritysten vientimiehet olivat vain asiakkaiden viihdyttäjiä.

Pienemmille yrityksille markka merkitsi jatkuvaa valuuttariskien pelkoa. Vientiasiakkaat eivät ostaneet mitään Suomen markoissa. Kustannukset nousivat aina devalvaatiota kohti ja kannattavuus laski. 1980-luvulla rahapolitiikka vedettiin tappiin, kun markan annettiin keinotekoisesti vahvistua yli 30 %. VAT:n tutkimukset 90-luvulta osoittavat, että ilman markan kellutusta, meillä ei enää olisi metsäteollisuusyrityksiä lainkaan.

Devalvaatioaikakauden paras esimerkki olivat ns. suhdannesahat. Ne aloittivat aina sahauksen devalvaation jälkeen ja painoivat terät punaisina aina siihen asti, kun inflaatio söi katteet. Sitten pantiin sahat seisomaan. Varsinainen sahateollisuus puolestaan myi olosuhteiden pakosta tuotteensa päämarkkinoille Ruotsin kruunuissa ruotsalaisten määrätessä hinnat.

Sen sijaan euroon liittyminen laittoi liikkeelle massiivisen tuotekehityksen, jonka tuloksia saamme nyt ihastella. Suuria tehtaita nousee eri puolille niin, että huolestuneimmat pelkäävät jo metsävarojen loppuvan. Puujätteistä tehdään energiaa aina polttoaineita myöden. Lisääkin on tulossa pitkässä juoksussa, joten uusiutuvat raaka-aineet eli metsät nostavat Suomen vielä kukoistukseen, vaikka EU:n jarrumiehet kuinka vastustaisivat kehitystä.

Vasemmistollehan euro on tietysti katkera paikka, koska devalvaatiot aina kasvattivat kansan mielestä karvoja vasemmiston rintaan. Devalvaatioiden jälkeisissä neuvotteluissa ei haluttu rehvastella sillä, että tuleva inflaatio syö kyllä palkkojen ostovoiman hyvin nopeasti. Sen sijaan raharikkaiden porvareiden omaisuuden arvoon inflaatio ei pystynyt. Inflaatio vain nosti kiinteän omaisuuden arvoja ja useimmiten omaisuuden päivitys oli enemmän kuin inflaation määrä. Kuinkas kävi, duunari hävisi aina ja kunnon kapitalisti voitti.

On hyvin surullista, että politiikassa tyhmyys pakkaa tiivistyä. Oma ja puolueen etu ovat tärkeämpiä kuin maan etu.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Markan kaipuu

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöittäminen

Osakeyhtiön perustaminen on nykyisin varsin yksinkertainen prosessi. Sen sijaan otsikossa mainitunlaisen yrityksen perustaminen on hyvin monimutkainen tehtävä. Hallitus kuitenkin aikoo lähteä tälle tielle, mutta en ole missään nähnyt perustamismallia. Päijät-Hämeessä ollaan asiassa etunojassa, mutta täälläkään en ole nähnyt minkäänlaisia kommentteja juridiikan asiantuntijoilta?

Osakeyhtiön perustamisessa ´lähtökohtana ovat sijoittajat ja pääoman tarve eli osakepääoman suuruus. Tässä tapauksessa osakkaita ovat alueen kunnat, jotka ovat halukkaita sijoittamaan pääomia yhteiseen yhtiöön. Osakeyhtiön osakkaaksi pakottaminen ei onnistu!

Seuraava ongelma on, mitä sijoitetaan? Sijoitetaanko silkkaa kahisevaa vai kiinteää omaisuutta? Rahan sijoittamien vaatisi ilmeisesti lainan ottoa, koska tällaisia summia ei kuntien kassoista taida löytyä. Sen sijaan kunnilla on terveyskiinteistöjä, joita voidaan sijoittaa apporttina osakepääomaan. Jos omaisuudella on kaupallista arvoa, niin suurta ongelmaa ei ole. Nyt kuitenkin esim. vuodeosastoja on lakkautettu, joten niitä ei voida käyttää apporttiomaisuutena.

Suuri ongelma tulee myös olemaan tällaisen omaisuuden arvon määrittely, koska Heinolan tapauksessa on nähty, että sairaalakiinteistön myynti ei ole helppo tehtävä, eikä arvo vastaa kustannuksia. Jos kuitenkin jonkinlainen arvo löytyy ja omaisuus hyväksytään sijoitukseksi, niin joka tapauksessa omaisuuteen kohdistuvat velat jäävät osakkaan kontolle. Jos yhtiö ottaisi velat vastatakseen, niin silloinhan olisi kyseessä nollasummapeli, eikä ainakaan äänioikeutta syntyisi.

Kun velat siis jäävät sijoittajan vastuulle, niin sijoitukselle on saatava tuottoa, jotta sijoituksista voidaan huolehtia. Tämä puolestaan edellyttää, että yhtiön on tuotettava voittoa. Kun yhtiön tarkoitus on tuottaa palveluita omistajilleen ja muille halukkaille kuluttajille, niin palveluiden hinnoittelu tulee olemaan haastava tehtävä. Jos yhtiö myy palvelujaan omistajilleen halvemmalla kuin ulkopuolisille, niin verottaja katsoo sen peitellyksi osingonjaoksi. Tästä syntyy mielenkiintoinen ongelma, koska kunnathan eivät ole verovelvollisia. Tällainen hinnoittelu voi myös vääristää markkinoita.

Sitten koko tilanne muuttuu jälleen, kun valtio astuu maakuntien kautta kuvaan mukaan ja alkaa rahoittaa osakeyhtiön toimintaa. Osakeyhtiön osakkaiden valtaa yhtiössä voi muuttaa ainoastaan, jos valtio tai maakunta ostaa koko yhtiön. Toinen vaihtoehto on sosialisointi Venäjän öljy-yhtiöiden malliin. Tällaisessa tapauksessa sosialisoija joutuisi kyllä ottamaan myös velat vastattavakseen, mutta siitä se soppa syntyisi. Varmaankin pitäisi asettaa totuuskomitea arvioimaan, paljonko kunnilta velkoja siirretään. Olisiko Lahdessa vastapeluri konsernipankki?

Sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtiöittämisessä on siis vielä hyvin paljon avoimia kysymyksiä, jotka pitäisi ratkaista laillisesti ja oikeudenmukaisesti. Toistaiseksi joudutaan menemään vanhalla tilaaja-tuottajamallilla. Tässä mallissa PHHYKYssä on valtuusto ja hallitus, mutta mallin muuttaminen osakeyhtiöksi ei ole mikään läpihuutojuttu. Valtakin muodostuu täysin uudelta pohjalta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöittäminen

Tietotekniikan vangit

Onko meistä tullut tietotekniikan vankeja? Ostin ensimmäisen Applen Commodoren 1983. Sen keskusmuisti oli 64 kb ja siinä oli taulukkolaskentaohjelma. Tämä laite ja matriisiprintteri maksoivat silloin 20.500 suomalaista markkaa. Ilman printteriä hinta oli noin 300 markkaa/kb. Nyt hinta liikkuu jossain 0,0006 markkaa/kb. Reilussa 30 vuodessa hinta on siis laskenut jonkin verran.

Tällaisella keskusmuistilla varustettuun laitteeseen rakensin laskutusohjelman, palkkalaskentaohjelman, Keran lainanhakuohjelman ja hinnoittelu- ja jälkilaskentaohjelmat. Jonkin ajan kuluttua siihen sai myös kirjanpito-ohjelman. Kun ajattelee, mitä tällaisella primitiivisellä laitteella pystyi jo silloin tekemään, niin on pakko miettiä, mihin kaikkeen me tarvitsemme nykyisten kannettavien ominaisuuksia ja kapasiteettia.

Noihin aikoihin ei ollut verkkoja, mutta ilmeisesti jonkun mielessä oli jo World Wide Web. Webissähän on tietysti paljon hyviä ominaisuuksia, mutta vanhoissa laitteissa ei tarvinnut mietiskellä tietosuojaa eikä hakkereita. Nyt meillä on nettiin liittyvää rikollisuutta, valeuutisia, kyberuhkia, verkkosodankäyntiä ja vaikka mitä uhkia. Kaiken lisäksi somemaailma ja nettipelit riivaavat ihmisiä ja panevat heidän päänsä täysin pyörälle.

Toinen samanlaisen kehityskaaren käynyt laite on puhelin. Ihan ensimmäiset kannettavat puhelimet olivat tangenttipuhelimia. Ne olivat parannettuja laitteita sotilasradioista. Niissä oli vain yksi puhesuunta kerrallaan eli yhtä aikaa ei voinut puhua. Painettiin tangenttia, kun haluttiin itse puhua ja vapautettiin, kun toinen sai puhua. Joskus toivoo, että vieläkin olisi niin. Nämä laitteet tulivat markkinoille myös 1980-luvun alussa.

Nokia ja Eriksson olivat ensimmäiset eurooppalaiset laitteet. Ne olivat ”luuripuhelimia”, joissa oli suuri kannettava akku. TV:ssä oli jopa kotimainen sarja, jossa bisnesmies kuljeskeli ympäriinsä kanniskellen tätä puhelinlaitetta mukanaan. Sittemmin siihen tuli varusteet, joilla sitä voi käyttää myös autoissa. Tätäkin laitetta pystyi jo vakoilemaan, koska se toimi radioaalloilla.

Minun ensimmäinen NMT 450-puhelimeni oli Eriksson ja hankin sen joskus 1984. Se maksoi silloin 18.500 markkaa eli n. 3000 euroa. Näiden hintojen perusteella voi sanoa, että inflaatio ei ole vaikuttanut puhelimien ja tietokoneiden hintoihin, vaan asialla on ollut voimakas deflaatio.

Vuonna 1987 myyntiin tullut Mobira Cityman 900 oli Nokia-Mobiran ensimmäinen matkapuhelin. Se painoi kuitenkin vielä liki 800 gr. ja maksoi 24 000 markkaa (n. 4000 euroa). Tämä puhelin kantoi myös lempinimeä halko. Näiden laitteiden kanssa päivän vietettyään, ei tarvinnut harkita punttisalilla käyntejä. Kyllä ne mainiosti kävivät käsipainoista.

Noista ajoista maailma on muuttunut niin paljon, että kaikilla on älypuhelimet, läppärit tai tabletit, joissa on kaikenkarvaisia applikaatioita ja ominaisuuksia. Olemme maailmanlaajuisesti reaaliajassa yhteydessä toisiimme kaikenlaisten verkkojen kautta ja meitä valvovat isot veljet ja kuka ties mitkä muut tahot.

Tiedemiehet sanovat, että tekninen kehitys on miljoona kertaa nopeampaa kuin ihmisen evoluutio. Kun tähän vielä lisätään robotit, niin me alamme olla kehittämämme tekniikan vankeja. Joillakin on panta jalassa, mutta useimmilla se on taskussa. Kun puhelin on avoinna, meidän kulkumme on tiedossa!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Tietotekniikan vangit

Soteurakka

Ulkopuolisena on vaikea puuttua soteuudistuksen yksityiskohtiin, mutta isompaa kuvaa on mahdollista tarkastella. Kansalaisen näkökulmasta nyt näyttää siltä, että ideologinenkin takki on monessa puolueessa kääntynyt edelliseltä vaalikaudelta. Nyt pitäisi kuitenkin ideologiat unohtaa, kun kyseessä on näin suuri uudistus. Nyt tarvitaan samaa henkeä, jolla sotakorvaukset maksettiin aikoinaan.

Yhteen hiileen pitäisi puhaltaa niin, että tuhkat eivät pöllyä toisten silmille. On aivan selvää, että näin suuri uudistus ei ole valmis pelkästään eduskunnan aamenella. Kyseessä on tuotanto- tai hoitoketjun uudistus, jossa kaksi täysin erilaista toimintakulttuuria yritetään yhdistää yhdeksi hoitoketjuksi. On täysin varmaa, että tällainen uudistus ei mene putkeen kerralla, vaan tarvitaan ongelmiin nopeasti reagoiva järjestelmä, jolla pakolliset muutokset voidaan hoitaa välittömästi.

Palautetta on odotettavissa niin potilailta kuin henkilöstöltäkin. Ne ovat käytännön toiminnassa ilmeneviä ongelmia, joiden korjaaminen ei voi kestää vuosien poliittista vääntöä. Aluksi muutokset on saatava voimaan nopeasti ja pragmaattisesti, eikä poliittinen asiantuntemattomuus saa niitä jarruttaa!

Suuren ongelman tulee muodostamaan myös potilasturvallisuus. Osakeyhtiölaki ei tunne potilasasiamiehiä, eikä nykyistä hallintomenettelyä. Osakeyhtiömuodossa ongelmat siirtyvät nykyisistä hallintomenettelyistä käräjäoikeuksiin, joten on selvää, että yhtiöittämistä varten tarvitaan uusi laki. Meillä on jo esim. Asunto-osakeyhtiölaki ja samankaltainen erikoislaki tarvitaan tähänkin. As. Oy lain suurin puute on sen valvonta. Käytännössä julkista valvontaa ei ole lainkaan, vaan yksittäisen osakkaan on haettava oikeutta käräjillä.

Ongelmallista on myös se, mitä voidaan sairaanhoidossa ja sosiaaliturvassa piilotella liikesalaisuuksien piiriin. Näistähän on esimerkkejä kuntakonserneista eri puolilta maata. Hallinto-oikeus-menettelyssä virkamiehen sanktio oli yleensä pään silitys vastakarvaan, mutta käräjillä on toisenlaiset tuomiot. Hyvinvointiosakeyhtiön haastaminen käräjille on myös yksityishenkilölle kallis juttu, vaikka jutun voittaisikin ja kulut maksaisi hävinnyt osapuoli. Uudessa laissa pitäisikin tarkastella syyttäjän tehtäviä tavallista tarkemmin.

Myös valinnan vapaus asettaa omat haasteensa. Tähän asti valinnan vapaus on ollut lähinnä valintapakko, kun julkiselle puolelle ei ole päässyt säädetyssä ajassa. Nyt valintapakko on myös akuuteissa tapauksissa taannut tarvittaessa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Sitä on julkisella puolella terveyskeskuksissa saattanut joutua odottamaan kuukausia, ellei jopa vuosia. Valintapakko on syntynyt tilanteissa, joissa julkiselle puolelle ei ole päässyt ja on ollut varaa mennä yksityiselle. Olisiko siis täysin mahdotonta ajatella, että julkinen sektori antaa maksusitoumuksen silloin, kun se ei itse pysty antamaan lain säätämää palvelua? Siten täyttyisi vallinnanvapaus.

Kun nykyinen järjestelmä on todettu kansalaisten kannalta epätasa-arvoiseksi, niin jostain on joskus aloitettava. Kansa ikääntyy ja syntyvyys vähenee, joten koko palvelutarve muuttuu. Joudutaanko kohta lastenneuvoloista tekemään vanhusten neuvoloita? Jos tämä uudistus nyt haudataan, suuret ikäluokat ehtivät poistua keskuudestamme enne seuraava yritystä. Sitäkö oppositio haluaa?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Soteurakka

Konjakkikauppias

Monet tuntevat Monnet-konjakin laadukkaana konjakkina. 1950-luvulta lähtien asiakasillallisten jälkeen kahvin kanssa oli tapana tarjota Monnet mieheen ja useimmiten monet. Sen sijaan harvemmilla on tiedossa, miten konjakkikaupparatsu yhdistyy merkittävällä tavalla Euroopan Unioniin.

Monnet oli maailman kansalainen, jonka ajoi kansainvälisyyteen konjakki. Hän nimittäin syntyi alkoholista toimeentulonsa saavaan perheeseen Cognacissa.  Hän jätti koulunkäyntinsä kesken ollessaan vasta kuusitoista ja siirtyi myymään konjakkia ympäri maailmaa. Hänen myyntialueensa alkoi Länsi-Kanadan preerioilta päätyen Niilin yläjuoksun kyliin Egyptissä.

Käännekohdaksi hänen kansainvälisessä ajattelussaan hän itse pitää tapausta, joka sattui hänelle Calgaryssä hänen ollessaan matkalla Lääkehatusta (Medicine Hat) Hirventurpaan (Moose Jaw).  Hän oli etsiskelemässä Calgaryssä vossikkaa, kuitenkaan löytämättä sellaista.  Tällöin hän kysyi paikallisilta lähintä tallia hevosen saamiseksi. Mies oli kehottanut häntä ottamaan oman hevosensa ja lähettämään sen takaisin, kun ei enää tarvitsisi sitä. Myöhemmin Monnet totesi tämän olleen hänen ensimmäinen opetuksensa kansainvälisien resurssien yhteiskäytöstä.

Hänen ideassaan, jossa keskityttiin priorisointiin ja osoitettiin kansantaloudellinen suunta kansallistetulle osalle elinkeinoelämää, muodostui Ranskan sodanjälkeinen tuotemerkki, joka erotti sen marxilaisesta talousjärjestelmästä. Sen tarkoituksena olikin nimenomaan muodostaa uusi kansantaloudellinen toimintamalli kommunismin ja markkinatalouden väliin.

Vaikka Jean Monnet’lla ei koskaan ollut minkäänlaista merkittävää virallista asemaa, tuli hänestä eräs sodan jälkeisen ajan merkittävimpiä henkilöitä. Hänet muistetaankin parhaiten ”Euroopan isänä” – Euroopan Unionin ideoijana ja rakentajana. Ensin hänen oli kuitenkin tehtävä suunnitelma, joka tulisi ravistelemaan Ranskan irti sen talouden pattitilanteesta ja modernisoisi sen perustuksiaan myöden.

Ensimmäisessä maailmansodassa hänellä oli tärkeä tehtävä liittoutuneiden huollon – logistiikan – organisoinnissa. Tässä tehtävässään hän alkoi kehittää laajaa kansainvälistä ystävyysverkostoa molemmin puolin Atlantin. Vuonna 1919 olleessaan 31-vuotias hänet nimitettiin korkeaan virkaan, mutta kyllästyneenä hän luopui siitä pari vuotta myöhemmin ja palasi takaisin perheyritykseen. Pian hän kuitenkin luopui kokonaan konjakista ja siirtyi kansainvälisen pankkitoiminnan pariin.

Ranskaa rasittivat sodan jälkeen mittava maksutaseen vaje ja teollisuuden rappeutuminen.  Tilanne tarvitsi nopeasti toimenpiteitä ja niinpä syntyikin ”Monnet Plan”.  Hän esitti suunnitelmansa de Gaullelle Washingtonissa elokuussa 1945, joka pyysi häntä ryhtymään heti toimeen.  Monnet aloitti perustamalla toimistonsa aluksi hotelli Bristoliin Pariisissa sijoittaen työpöytänsä kylpyammeen päälle. Myöhemmin hään muutti toimistonsa pääministerin asunnon läheisyydessä sijaitsevaan kaupunkitaloon.

Siellä hän suunnitteli pienellä henkilökunnalla ja erittäin salassa pidetyillä operaatioilla Ranskan talouden tulevaisuuden suunnitelman. Monnet’in tarkoituksena ei ollut tieteellisen tarkasti suunnitella toimenpiteitä vaan pikemminkin luoda optimistinen tulevaisuuteen suuntautuva järjestelmä. Suunnitelmassa varattiin selvä ja merkittävä tila pienyrittäjyydelle kansantaloudessa.

Winston Churchill oli Zürichin yliopistossa 19.9.1946 pitämässään puheessa esittänyt Saksan ja Ranskan liittoa ensimmäisenä askeleena yhtenäisempään Eurooppaan. Perimmäisenä syynä oli sotariskien minimointi. Tätä puhetta seurasikin Eurooppaa yhdistävien sopimusten sarja. Ensiksi muodostettiin 17.3.1948 kollektiivisen puolustuksen ja taloudellisen yhteistoiminnan liitto (Western Union), johon kuuluivat Iso-Britannia, Ranska ja Benelux- maat, sitten OEEC (Organization for European Economic Cooperation), 4.4.1949 NATO ( North Atlantic Treaty Organization) ja Strassburgin sopimus Euroopan neuvostosta 5.5.1949.

Ehkä Euroopan kehityksen kannalta tärkeimmän tapahtuman muodosti ns. Schumanin julistus 9.5.1950.  Jean Monnetin aloitteesta Ranskan ulkoministeri esitti, että Ranskan ja Saksan liittotasavallan hiili- ja terästeollisuus saatettaisiin maiden yhteisen elimen alaisuuteen. Järjestelmä olisi avoin kaikille halukkaille eurooppalaisille valtioille. Tämä ehdotus johti 19.4.1951 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (ECSC, European Coal and Steel Community) perustamiseen.  Jäseniksi tulivat Belgia, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat ja Saksan liittotasavalta eli ns. kuutoset.  Tätä sopimusta pidetään nykyiseen Euroopan Unioniin johtaneena sopimuksena.  Vuodesta 1985 alkaen toukokuun 9. on juhlittu Eurooppa päivänä.

EU:n juuret ovat siis syvällä pysyvän rauhan saamiseksi Eurooppaan kahden tuhoisan sodan jälkeen. Talousliitto vahvisti kehitystä. Kun yritykset pääsevät vapaasti sijoittamaan rajojen yli, niin intressit sotilaallisiin yhteenottoihin vähenevät, koska taloudelliset menetykset kohdistuisivat kaikkiin osapuoliin. Nyt kuitenkin alkaa useiden Euroopan maiden vaalien alla näyttää siltä, että punainen lanka ja EU:n identiteetti alkaa olla hukassa. Ongelmaa korostavat vielä Puolan ja Unkarin omapäiset sooloilut.

Nähtäväksi jää, löytääkö Eurooppa itsensä ulos ongelmistaan. Liittovaltiokehitys näyttää mahdottomalta ja sanktiopolitiikkakaan ei näytä toimivan. Nyt tarvitaan eurooppalainen ”think tank” kehittämään EU v.?.0. Kun nyt taivastellaan Brexitin aiheuttamia taloudellisia menetyksiä niin, mitkä olisivat seuraukset koko EU:n hajoamisesta kunkin yksittäisen valtion kohdalla? Paluuta entiseen ei taida olla?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Konjakkikauppias

Valemuisto

Populismi on valtaamassa alaa eripuolilla maailmaa ja viimeistään Trumpin valinta presidentiksi on osoittanut sen voiman. On olemassa useita kansainvälisten yliopistojen tutkimuksia populismista ja sen teorioista. On selvitetty myös sitä millaisiin ihmisryhmiin populismi vaikuttaa parhaiten. Sen sijaan vähemmän on selvityksiä siitä, millä tavoin voidaan synnyttää haluttuun suuntaan vaikuttavaa populismia. Yhdysvaltain presidentin vaalit osoittivat, että manipulointi on selkein keino, mutta miten se saadaan aikaan?

Valemuisto on muisto, joka voi kokemuksellisesti tuntua hyvinkin todelta, mutta joka todellisuudessa on osittain virheellinen tai jopa kokonaan keksitty. Valemuistot voivat olla iloisia tai surullisia. Ilmiöstä, jossa informaatio ”saastuttaa” muiston, käytetään nimitystä interferenssi. Valemuiston luomiseen tarvitaan jonkinlainen aavistus, että jotain tärkeää on tapahtunut mutta se on unohdettu tai torjuttu alitajuntaan. Aavistus saa ihmisen hakemaan apua tai tukea muistolle.

Valemuiston luomiseksi tarvitaan myös jonkinlainen aavistus ja uskottava auktoriteetti, joka sanoo tietävänsä, mistä on kyse. Lisäksi muistelijan on pidettävä auktoriteettia uskottavana. Uskottavuus puolestaan luodaan erilaisilla mielikuvilla. Yksi tällainen on luoda mielikuva siitä, että henkilö tuntee asian ja olosuhteet.

Valemuistoilla voidaan siis synnyttä populismia ja ohjata sitä oikeaan suuntaan. Trump nosti Ruotsin tikun nenään juuri tällä tavalla. Ensin hän kehui Ruotsia ja ruotsalaisia. Sitten hän alkoi luoda valemuistoja ”kuvitelkaa – Ruotsissa”. Tarkoituksena oli varmaan luoda omien äänestäjien keskuudessa uskottavuutta.

Samalla se kuitenkin loi valemuistoja ja hajaannusta Ruotsissa. Samaa hän yrittää nyt myös Ranskassa ja Saksassa. Perinteisessä diplomatiassa tämä ei olisi tullut kuuloonkaan, mutta tästä Trump ei piittaa. Tarkoitus oli myös siirtää keskustelu pois omista töppäyksistä.

Putin käytti huomion siirtämiseen pois kotimaasta luomalla kriisejä ja sotia. Yhdysvalloissa tämä ei vielä onnistu, joten piti keksiä jotain muuta. Oikealla tavalla valeuutisista voidaan luoda valemuistoja. Kun näitä toistellaan tarpeeksi usein, muistot muuttuvat ”oikeiksi” muistoiksi. Lopulta kuitenkin, jos historia toistaa itseään, käy kuin Neuvostoliitolle. Tulee niin sanotusti pää vetävän käteen.

Trumpin neuvonantajissa pitää olla mukana joku asian ammattilainen. Hän iski vahvasti tähän aika kultaa muistot-ilmiöön. Ihanat vanhat hiilikaivokset ja raskas teollisuus palautetaan. Se tuo onnea ja autuutta. Tähän oli helppo iskeä. Eläkeläiset muistelivat näitä kultaisia aikoja, jotka eivät koskaan palaa. Jos ne palaavatkin, niin robotit korjaavat suurimman osan työpaikoista, koska toiminta ei ole muutoin kannattavaa.

 

 

 

 

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Valemuisto

Kasaa-itse kalusteet (D-I-Y)

Tehdessäni lopputyötäni 1972 Markkinointi Instituuttiin Helposti kasattavien kalusteiden viennistä Britanniaan, en osannut kuvitellakaan, että nyt 2000-luvulla joutuisin itse kasaamaan liki kaikki ostamani kalusteet. Eipä silloinen työnantajanikaan Isku, korviaan lotkauttanut D-I-Y-ajatukselle. Nyt likimain kaikki puulevyistä valmistetut kalusteet, ostipa ne myymälästä tai netistä, on itse koottava.

Kasattaville kalusteille on myös ollut maailman markkinoilla tarve. Muuttaessamme Englantiin, tarvitsimme lipaston. Menimme läheiseen myymälään ja hämmästyksemme oli suuri. Mitään ei ollut varastossa. Toimitusaika oli 6-8 kuukautta, mutta maksaa piti heti. Kyllähän se sitten aikanaan tuli, mutta tällaiseen palveluun eivät asiakkaat olleet tyytyväisiä.

Selkeän signaalin uudelle trendille antoi öljykriisi, joka laittoi kuljetuskustannukset huimaan nousuun. Tällaiseen kehitykseen olisi voitu varautua myös Suomessa. Kansainvälisissä yrityksissä tulevaisuuden tutkimus alkoi jo 1960-luvulla. Silloin sen otti käyttöön RAND-yhtiön matemaatikkona toiminut Olaf Helmer. Suomalaisessa teollisuudessa tulevaisuuden tutkimuksesta huolehti pitkään devalvaatio. Mikä lienee tilanne nyt?

Helposti (?) koottavien kalusteiden valmistus UK:ssa alkoi 1970-luvun puolessa välissä keittiökalusteista. Britanniassa, samoin kuin monessa muussa maassa, kiinteätkään kalusteet eivät sisälly uuden asunnon hintaan. Ne piti hankkia ja asennuttaa itse. Siksi ne olivat otollinen tuote aloittaa D-I-Y. Suomessa tällaista käytäntöä oli vaikea ymmärtää. Nyt suomalaisilla rakentajilla Venäjällä, on myös tällainen vaihtoehto. Suomalaiset roudasivat pitkään suuria komuutteja tanskalaisiin jakelukeskuksiin.

Kasattavien kalusteiden pienet pakkauskoot mahdollistivat kokonaan toisenlaisen ja laajemman markkinointialueen. Tässä kehityksessä suomalaiset jäivät lähtökuoppiin ja markkinat avautuivat ulkomaisille tuotteille ja myyntiketjuille. Näistä voi mainita laajoilla markkina-alueilla toimivat Ikean ja Jyskin.

Suomessa alan ”vanhan” teollisuuden ongelma on ollut pitkään se, että markkinointihenkilöstöä on pidetty välttämättömänä pahana. Heitä ei ole kuunneltu riittävästi ja he ovat pääsääntöisesti olleet ”insinöörien jaloissa”. Kyllä hyvä tuote aina itse itsensä myy! Palkat ovat myös olleet suhteessa muihin pieniä. Näin yhteydet asiakkaisiin ja markkinoihin ovat olleet hakusessa.

Ehkä on myös laajemmin insinöörien syyksi luettava se, että kalusteiden kokoamisohjeet ovat edelleen hakusessa. Olen joutunut itse kasaamaan vuosien varrella kymmeniä kalusteita ja kokoamisohjeissa on ollut havaittavissa suuria puutteita. Joissakin tapauksissa ohjeita ei ole ollut lainkaan. Yleisin puute on, että ohjeissa luetellaan numeroittain osat, mutta osissa ei ole vastaavia numeroita. Ruuvit ja helat saattavat olla samassa pussissa kaikki ja niitä saattaa puuttuakin. Koita siinä sitten huonosta kopiosta selvittää, mikä osa kuuluu mihinkin.

Tällaisena digi-aikana asia olisi helposti korjattavissa. Kaikilla on nykyisin nettisivut, jonne kasausohjeet voisi laitta videoina. Välttämättä ei tarvitsisi edes kymmenkielisiä kasausohjeita, kun laittaisi vain nettiosoitteen kasaussivulle. Niitä tehdessä insinöörikin voisi saada jonkun ”ahaa-elämyksen”. Tällainen käytäntö on jo pitkään ollut käytössä esim. lentokoneiden huollossa. Uudet osat saattavat vaatia uutta tekniikkaa, jolloin video-opastus on välttämätön apukeino.

Myymälöistä ostettaessa on helppo marssia takaisin, jos ongelmia esiintyy. Netistä ostettaessa ainoa keino on sähköposti tai ehkä puhelin. Näillä välittäjillä on vain yleensä sellainen ongelma, että ”en osaa sanoa, pitää kysyä valmistajalta”. Odottele siinä sitten päiviä tgai viikkoja! Myymälöissä mallikalusteet on aina kuitenkin joku koonnut, joten sieltä löytyy helpommin neuvoja. Myymälöistä saa nykyisin myös asennuspalveluita. Kalusteiden kasaajat ovat siirtyneet tehtaista pyörien päälle! Tässä olisi laajempikin businessidea.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Kasaa-itse kalusteet (D-I-Y)

Tilastot ja kuinka niitä käytetään

Erilaisia tilastoja laaditaan tolkuttomasti Suomessakin, mutta miten on niiden tulkinta?  Tulkitaanko niitä tarkoitusperäisesti eli subjektiivisesti vai tarkoitukseen sopivalla tavalla? Tilastoissa ja niiden tulkinnassa on suurin ongelma se, että tulkitsijoiden tiedossa ei juuri koskaan ole tilaston kaikkia muuttujia. Tiedossa ei myöskään usein ole, mihin tarkoitukseen tilasto on alun perin tehty.

Käytännön on lukemattomia esimerkkejä siitä, mitä ja miten tilastoja julkistetaan. Nyt on juuri saatu tilastoja siitä, että Lahdessa on työttömyys laskenut. Tämä on otettu annettuna totuutena, mutta sen vastaparametri on, ovatko työpaikat lisääntyneet. Työttömyyden lasku on muodostumassa trendistä megatrendiksi, koska suuret ikäluokat poistuvat markkinoilta eläkkeelle. Kaupungin talouden kannalta tärkeää on saada lisää työpaikkoja eli veronmaksajia.

Valtakunnallisesti ajatellen on helppo yhtyä Donnerin ajatukseen siitä, että Suomeen on saatava 40 000 hengen vuosittainen pakolaiskiintiö. Viime vuonna suomalaisten määrä lisääntyi vain reilulla 120 hengellä. Tämän verran oli syntyneitä enemmän kuin kuolleita. Tilastollinen todennäköisyys tältä pohjalta on se, että jo ensi vuosikymmenellä kuolleisuus ylittää syntyvyyden. Toisin sanoen suomalaiset ovat kuolemassa sukupuuttoon. Tätä trendiä vahvistaa rasismi ja muukalaisviha pyrkimällä estämään maahanmuuttoa!

Kaupunki on myös tiedottanut, että väkiluku vuoden 2014 lopussa oli Lahdessa 118 000. Aikaisemmin kaupunki ilmoitti: ”Lahti on Suomen yhdeksänneksi suurin kaupunki, jonka väkiluku oli vuoden 2014 lopussa 103 754.”  Jostain syystä kaupunki on halunnut ilmoittaa Nastolankin asukasmäärän jo 2014 tilastoon. Miksi? Tällaisella tilaston vääristämisellä on oltava jokin painava syy.

Joistakin tilastoista puolestaan ei piitata lainkaan. Parhaita esimerkkejä on Suomen väestön ikärakenne (demografia). Jo 2000-luvun alussa viimeistään oli selvää, että suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle 2010-luvulla. Päättäjiltä jäi joko huomaamatta tai ymmärtämättä, mitä seurauksia tästä on. Kirjoitin useaan kertaan Lahden kaupunginjohtajalle, että eläköityminen aiheuttaa suuria paineita terveyspalveluissa, koska eläkkeelle lähtevät siirtyvät työterveyshuollosta kuntien kustantamaan terveyshuoltoon.

Vieteistäni seurasi vain suuri hiljaisuus. Varmaan päättäjät ajattelivat silloin, että no se on monen vaalikauden päässä. Se on silloin toisten päättäjien murhe. Tätä täydellistä piittaamattomuutta paikataan nyt soteuudistuksella. Kunnat eivät jaksaneet tätä taakkaa yksin kantaa, joten asia oli pakko korjata, mutta vasta sitten, kun oli jo housuissa.

Sama todennäköisyys on nyt peruskoulutuksessa edessä. Syntyvyys vähenee hurjaa vauhtia ja kohta koulut ammottavat tyhjyyttään. Nyt kuitenkin korjataan homekouluja vanhan kapasiteetin mukaiseen kuntoon. Trendi kuitenkin näyttää siltä, että suuri osa näistä kouluista ammottaa tyhjyyttään jo 2030-luvulla. Vaihtoehto tietenkin on, että niissä opetetaan maahanmuuttajia, mutta ehkä heiltä ei vaadita enää pakkoruotsia.

Esimerkkejä tilastojen väärinkäytöstä, ymmärtämättömyydestä ja täydellisestä piittaamattomuudesta riittää niin paljon, että niitä on mahdoton listata yhdessä jutussa. Historia kuitenkin todistaa supisuomalaiseksi maan tavaksi sen, että Suomessa muutokset tehdään vasta pakon edessä. Onko tämä sukupolvi viisaampi kuin edeltäjänsä, vai jäävätkö ongelmat seuraaville sukupolville, jää nähtäväksi.

 

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Tilastot ja kuinka niitä käytetään

Rakentava riita

Sokrates lanseerasi käsitteen, joka on yleisesti käännetty sanoilla hyvä riita. Merkitys ei kuitenkaan ole aivan sama, koska käsitteenä hyvällä riidalla pyritään parantamaan ja kehittämään olevaa. Näin ollen parempi käännös olisikin rakentava riita.

Kun hyvinvointi alkoi kehittyä, niin poliitikot ryhtyivät käyttämään sanontaa, jonka mukaan asiat riitelevät eivät henkilöt. Tämä viittaisi edellä mainittuun rakentavaan riitelyyn. Rakentava riitely edellyttää kuitenkin sekä hyvää esiintymistaitoa että väittelytaitoa. Monissa muissa kulttuureissa puhe- ja väittelytaito kuuluvat jo ainakin toisen asteen koulutukseen.

”Mikään ei paljasta miehen ja naisen saamaa kasvatusta paremmin kuin se tapa, jolla he kiistelevät”, (väittelytaidon englantilainen klassikko G.B. Shaw 1856 – 1950). Näiden taitojen oppimista ei voida edellyttää kotikasvatuksessa, joten se pitäisi sisällyttää oppiaineeksi korkeakouluihin ja yliopistoihin. En osaa arvioida opetuksen vaikutusta someraivoon, mutta politiikassa se saataisi olla merkittävä avaus.

Anglosaksisessa kulttuurissa julkiset väittelyt kouluissa ovat yleisiä ja voittajat palkitaan. Asuessani Britanniassa, minua aina ihmetytti kuinka missä tahansa tilaisuudessa, kuka tahansa saattoi pitää ex-tempore puheen asiaan liittyvästä aiheesta. Oman kokemukseni perusteella teekkareita ei saa esittämään luennoilla ajatuksiaan edes aseella uhaten. Aiempi koulutus on suorastaan nujertanut heidät.

Ensimmäinen oppilaitosten välinen väittely järjestettiin 1400-luvulla Cambridgen ja Oxfordin opiskelijoiden välillä. Britanniassa väittely onkin jo kauan kuulunut parlamentin tulevien jäsenten peruskoulutukseen. Myös Yhdysvalloissa väittelyllä on pitkät perinteet, vaikka Clintonin ja Trumpin väliset väittelyt olivatkin todellinen rimanalitus väittelyperinteestä.

Will Cannon niminen eläkkeellä ollut, mutta takaisin töihin sodan jälkeen kutsuttu rautatieläinen, sattui poikkeamaan paikallisen ay-kokoukseen Lontoon lähistöllä sijaitsevassa Readingin kaupungissa.  Kokouksen kestäessä hän päätti tehdä kokoukselle aloitteen. Pitämässään puheessa hän kutsui aloitettaan nimellä ”nationalization”. Suomeksi tämä tarkoittaa kansallistamista. Aloite hyväksyttiin puoluekokouksessa 1944 ja historia kertoo loput.

Argumentaatio eli perustelu on rakentavan keskustelun peruspilari ja liittyy läheisesti akateemiseen elämään. Jo keskiajan yliopistoissa väittely oli keskeinen opetusmenetelmä, sillä keskustelun ja väittelyn katsottiin kehittävän asioiden erittely- ja systematisointitaitoja sekä kriittistä ajattelua. Oman kokemukseni mukaan tämä puuttuu melko täydellisesti suomalaisista yliopistoista. Kateederilta saarnaavaa professoria ei voi kyseenalaistaa.

Menin itse yliopistoon vasta 55-vuotiaana, joten työuran aikana oli kertynyt paljon kysyttävää. Vastauksia ei vain tahtonut kirjanoppineilta professoreilta löytyä muiden oppilaiden edessä. Yksityisissä keskusteluissa jouduin itse vastailemaan heidän kysymyksiinsä. Tohtorin väitöstilaisuudetkaan eivät juuri tee poikkeusta säännöstä, koska suurin osa asioista on sovittu etukäteen. Tämä käytäntö ei juuri poikkea eri kulttuureiden välillä.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Rakentava riita

Hoitokulttuurien fuusio

Fuusio on strateginen päätös, jolla etsitään synergiaa ja säästöjä. Säästöt ovat tavoite, johon pyritään, mutta ensin on saatava synergia toimimaan. Tämä edellyttää heti alussa rakenteiden sopeuttamista, jonka seurauksena säästöt syntyvät. Fuusioissa siis ei yleensä mennä eurot edellä, koska muutosvaiheessa on aina päällekkäisiä kustannuksia.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä on tarkoituksena fuusioida perus- ja erikoissairaanhoito yhdeksi hoitoketjuksi. Peruslähtökohtana on kaksi erilaista organisaatiota ja hoitokulttuuria. Perusterveydenhoito on toiminut kuntien kustannusvastuulla ja erikoissairaanhoito kuntien yhteisenä haasteena.

Tällaisesta asetelmasta johtuen ainakin osa kunnista on pyrkinyt hoitamaan jopa erikoisosaamista vaativat tehtävät itse, jotta lähetteitä keskussairaalaan voitaisiin vältellä mahdollisimman laajasti. Tämän toiminnan seurauksena monet tapaukset ovat päätyneet keskussairaalaan viime hetkellä, jolloin niiden kustannukset pääsääntöisesti kallistuvat. Tämä osoittaa, että on säästetty väärässä paikassa. Vaikka Lahdessa tiedetään, että kaupungilla ei ole tarvittavia laitteita esim. monien syöpäsairauksien diagnosoimiseen, niin potilasta on pyöritetty henkihieveriin oman organisaation sisällä.

Toivottavaa säästöjen syntymiseksi on, että tällainen pyörittely poistuu ja potilaiden hoitoketju lyhenee ajallisesti, jolloin on säästöjä odotettavissa. Hoitoketjujen lyhentäminen kahden erilaisen toimintakulttuurin välillä ei ole läpihuutojuttu. Organisaatiossa ei ole riittävästi auttavia käsi, mutta hallinnossa syntyy huomattavaa päällekkäisyyttä niin kuin yleensä kaikissa fuusioissa. Hallinnon harvennusta tarvitaan etenkin kuntien perusterveyshuollossa.

Kun nyt vielä pari vuotta toimitusjohtajana toiminut henkilö erotetaan, niin ollaan kyllä todella heikolla jäällä. Kaiken lisäksi erottaminen on kuin etusormen näyttö edelliselle hallitukselle, joka johtajan valitsi. Tällainen historia antaa tulevalle johtajalle mahdollisuudet vaatia todella rankkaa ja kallista johtajasopimusta.

Hallintohimmelien alkupäässä on hoitoketjussa runsaasti esikuntaupseereita, joista osa jopa haluaa takaisin kenttätöihin. Osa puolestaan vastustaa muutosta, joka on säästöjen syntymiseksi tehtävä, huolimatta tiukasta kollegiaalisuudesta lääkärien kesken. Tämä on pakollinen muutos, jotta tekeviä käsiä saadaan lisää ja sen myötä syntymään säästöjä.

Mikäli yhtymästä muodostetaan nyt tai myöhemmin osakeyhtiö, niin myös palkkapolitiikkaa on muutettava. Palkkoja on tarkasteltava tehtävien mukaan, eikä siihen tarvita nimityksiä ylilääkäreiksi tai muiksi titteliherroiksi palkkaluokkavaatimusten täyttymiseksi. Palkkojen pitää perustua osaamiseen ja työn määrään tavalla tai toisella.

Kun ajatellaan osakeyhtiötä ja sen budjetointia, niin budjetit laaditaan yhtiön organisaatiossa sisäisesti. Budjettia eivät laadi osakkaat! Nyt on kuitenkin käynyt täysin kiistatta selväksi, että uuden yhtymän budjettia laativat kaikki kunnat omien reunaehtojensa mukaan.

Pitää ottaa huomioon, että kunnat ovat vuoden 2017 alusta palvelujen ostajia ja markkinataloudessa on aina niin, että se joka tilaa myös maksaa. Jos on kilpailua, niin silloin voi valita. Kunta ei kuitenkaan voi mennä yhtymään kuin tekemään sopimuksia – ei määräämään hintoja. Omituista tällaisessa kuviossa on se, että myyjät ja ostajat ovat samoja henkilöitä. Uuden organisaation budjettia ei laadita tarpeiden mukaan, vaan kunnallisten säätötavoitteiden perusteella.

Kunnille tilanne tulee olemaan erinomaisen vaikea, mikäli valinnan vapaus toteutuu. Kunnan on käytävä läpi Kelan tautinimikkeet ja kilpailutettava hoitopalvelut case by case, jotta edullisin mahdollinen palvelumyyjä selviää. Kuinka tämä ratkaistaan sote-uudistuksessa vuoden 2019 jälkeen, on varsin mielenkiintoista. Edellyttääkö EU laajaa kilpailutusta, jossa esimerkiksi Viro on mukana?

Nykyinen budjettihässäköinti on siis täysin perusteetonta ja muistuttaa enemmän elävältä hautaamista kuin loogista fuusion suunnittelua. Valinnan vapaus saattaa pahimmillaan johtaa uuden yhtymän hoitokapasiteetin vajaakäyttöön.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Hoitokulttuurien fuusio

WP Login