Archive for the ‘Kolumnit’ Category

Maakunnan liikelaitos?

Ismo Rautiainen kirjoittaa 13.6 Uusi Lahdessa, että jos maakuntauudistus tulee, niin maakuntavaltuusto ja hallitus päättävät mm. sotepalveluista. Tätä tarkoitusta hoitamaan perustetaan maakunnan liikelaitos. Sen vastuulle tulevat viranomaispäätökset kuten erikoissairaanhoito, erikoissotepalvelut jne.

Juridisesti tällainen muutos on varsin suuri, mutta muutoksen juridisista seurauksista en ole nähnyt puhuttavan missään. Liikelaitoksesta puhuttaessa oletan, että kyse on samanlaisesta osakeyhtiöstä, kuin nykyiset kuntien konserniyhtiöt ovat. Jos tämä on tarkoitus, niin tarvitaan runsaasti muitakin lakimuutoksia. Liikelaitoksen on mm. pidettävä oy-lainmukainen kirjanpito.

Kuntien konserniyhtiöissä on jo totuttu siihen, että asioita salaillaan liikesalaisuuksien nojalla. Sopiiko tällainen salailu sotepalveluihin? Tällaisen maakunnan liikelaitoksen tulos ei muodostu samalla tavoin kuin yleensä osakeyhtiöissä, vaan se perustuu suurimmalta osaltaan valtion rahoitukseen. Miten tällainen yhtiö voi toimia, kun sen hallintoelimet eivät päättää vapaasti tuloistaan ja menoistaan? Millaiset ovat ohjeet potilaiden priorisointiin?

Ongelmaksi muodostuvat myös asiakkaiden valitukset eli reklamaatiot varsinaisesta palvelutoiminnasta. Tähän asti on käytössä ollut potilasasiamies ensimmäisessä vaiheessa. Hänen valtuuksillaan on tosin päässyt vain siirtämään asioita organisaation sisällä takaisin lähtöruutuun. Varsinainen valitustie ovat sitten olleet Valvira, Potilasturvakeskus ja muut hallintohimmelit ja lopulta hallinto-oikeus. Osakeyhtiömallissa ei näitä polkuja voi enää kulkea.

Mahdolliset valitukset osakeyhtiön toiminnasta tekevät ensivaiheessa Kuluttajavalituslautakunta, josta asiat sitten siirtyvät käräjäoikeuksiin. Tietenkin on myös mahdollista varojen salliessa, haastaa liikelaitos suoraan oikeuteen. Tällaisessa tapauksessa on kuitenkin se vaara, että asiakas joutuu itse maksamaan oikeudenkäyntikulut. Vastuut myös muuttuvat, koska käräjäoikeusjärjestelmä ei silittele päitä.

Edellisen perusteella onkin syytä kysyä, millainen potilasturva on maakunnan liikelaitoksen asiakkailla? Auttaako tässä ongelmassa palvelulupaus, joka maakuntahallituksen ja –valtuuston suunnitelmissa nyt on? Siinä maakuntahallinto antaa lupauksen, liikelaitos lunastaa lupauksen ja valtio maksaa. Vaikuttaa melkoisen ongelmalliselta yhtälöltä.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Maakunnan liikelaitos?

Kiinnostaako vienti?

Vuosituhannen vaihteessa teimme Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa useita vuosia kestävän tutkimuksen Kaakkois-Suomen puuteollisuusyritysten kiinnostuksesta vientiin. Vain muutama prosentti oli kiinnostunut ja vain muutama aloitti viennin. Pääviesti oli, että kun menee hyvin, niin menköön. Merkittävä syy tähän oli yrittäjien ikärakenne. Pienteollisuudessa omistajien ikä alkaa lähennellä eläkeikää.

Julkisuudessa ja etenkin poliittisissa piireissä yrityksiä suorastaan yllytetään aloittamaan vientitoiminta. Nämä henkilöt eivät yleensä tiedä viennistä mitään. Vienti on hyvin yrityskohtainen asia ja näin globaalina digi-aikana se on myös hyvin toimialakohtainen. Meillä on aloja, jotka toimivat hyvin verkossa, mutta myös aloja, joilla tekniikka ja kuljetuskustannukset näyttelevät suurta osaa.

Tässäkin on taas todettava, että maantieteelle emme voi mitään. Tämä johtaa siihen, että pienin kuljetusyksikkö on yksi 20 jalan merikontti. Sekin olisi saatava mahdollisimman täyteen. Tuskaa voisi hieman helpottaa Tallinnan tunneli, mutta se on vielä aika pitkässä puussa. Teollisuudella haasteena on siis riittävä tuotanto viennin aloittamiseksi.

Suomen kotimarkkina on hyvin pieni turvaamaan selustaa viennille. Peukalosääntö yleensä on, että vientiin ei saisi mennä tuotannosta yli 50 %. Jos vienti jostain syystä romahtaa, niin tämän suhteen kanssa voi vielä jotenkin elää. Pieni tuotanto rajoittaa kaiken lisäksi kohdemaiden määrää, eikä sekään ole hyvä asia.

Nokian menestyksen salaisuus oli verkostovalmistus. Muilla kilpailijoilla oli oma tuotanto, mittava henkilökunta ja kalliit rakennukset. Nokian verkosto oli joustava ja erittäin nopea. Uuden mallin prototyypin valmistus kesti n. 48 tuntia. Tähän eivät kilpailijat pystyneet. Samanlainen verkostoituminen pk-teollisuudessa voisi avata merkittäviä vientimahdollisuuksia. Verkostotoiminnassa on kuitenkin oltava aina ”veturiyritys”, joka koordinoi ja vastaa toiminnallisesta kokonaisuudesta.

Viennin aloittaminen edellyttää perusteellista selvitystä kilpailusta kohdemarkkinoilla. Ensimmäiseksi on valittava sopivia kansainvälisiä messuja, joilla on alan toimijoita. Messuilta saa hyvän käsityksen oman alan kilpailutilanteesta, tuotteista ja niiden trendeistä. Messuja on kierrettävä ainakin parina vuonna, jotta saa riittävästi tuntumaa.

Nykyisin on myös tärkeää laatia omat nettisivut. Niiden on oltava riittävän informatiivisia mielenkiinnon herättämiseksi. Pelkkä fi-pääte ei ole aina riittävä, vaan on laadittava myös sivusto kohdemaan päätteillä ja/tai .com. Nämä voidaan linkittää omalle kotisivulle, jossa on riittävä kielivalikoima eli kohdemaiden kielistä tekstiä. Nettisivut ovat kuitenkin vain digitaalinen käyntikortti, jolla potentiaaliset asiakkaat saadaan kiinnostumaan tuotteista ja palveluista. Sivuja pitää myös päivittää!

Vienti ei myöskään ala maata polkemalla. Usein siihen menee vähintään 2 – 3 vuotta. Riippuen tuotteesta, saatetaan myös tarvita paikallista agenttia tai muuta samantyyppistä paikallista asiantuntemusta. On myös otettava huomioon, että maksuajat viennissä saattavat venyä, jolloin viennin rahoitus on oma ongelmakenttänsä. Sen sijaan markka-ajasta valuuttariskit ovat pienentyneet huomattavasti. Ennen euroon liittymistä 80-luvun lopulla monet viejät joutuivat ahdinkoon, kun markkaa keinotekoisesti vahvistettiin muutamassa vuodessa yli 30 %. Sellaista määrää ei millään alalla pystytä tehostamistoimilla kuromaan umpeen.

Vientiä ei voi myöskään harjoittaa oto. Siihen on panostettava osaavaa henkilökuntaa. Pelkästään logistiikka on vaativa ja tärkeä osa viennin kokonaisuutta. Tavarat on saatava asiakkaalle mahdollisimman edullisesti ja sovittuun aikaan. Koska nykyisin käytetään kuljetuksissa paljon kontteja, niin niiden rahdit etenkin mannerten välillä vaihtelevat suuresti. Tämä johtuu mannerten välisestä kuljetusten tasapainosta. Jos esimerkiksi Kiinasta tulee Eurooppaan enemmän kontteja, kun täältä menee takaisin Kiinaan, niin rahdit ovat jopa puolta halvempia täältä Kiinaan kuin Kiinasta tänne.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kiinnostaako vienti?

Maakuntauudistus ja verotus

Maakuntauudistuksen yhteydessä on verotuksen muutoksista kirjoitettu satoja sivuja. On keskusteltu lähinnä siitä pitäisikö maakunnille antaa verotusoikeus ja siitä, että kunnilta poistuu n. 60 % kuluista. On myös mainittu, että kunnille pitää muutoksen jälkeen asettaa verokatto. Tässä on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Kyseessä on laajempi ja radikaalimpi verotuksen muutos kuin, mitä jostain syystä annetaan ymmärtää. Sanoja on paljon, mutta minkäänlaisia laskelmia vaikutuksista ei ole?

Kuinka uudella jopa yli puolet pienemmällä kunnallisverolla katetaan kuntien velat? Tämä on kuntien kannalta oleellinen kysymys. Kun korot ovat olleet pitkään alhaalla, kunnat ovat olleet iloisia lainanottajia. Jos ja kun korot väistämättä nousevat, vaikkeivät nyt edes euroa edeltävälle tasolle 6 – 10 % välille, niin korotukset saavat aikaan rumaa jälkeä.

Toinen ja ehkä suurempi kysymys veronmaksajien kannalta on kuntien tasaverosta siirtyminen valtion progressiiviseen veroon. Onko tämä syy salata asiaa, koska kyllä Valtiovarainministeriössä pitää olla käsitys muutoksen laajuudesta ja riskeistä. Sekä kuntaverotuksessa että valtionverotuksessa on suuri määrä erilaisia vähennyksiä, jotka väistämättä joudutaan arvioimaan uudelleen. Tiedossa on vain, että invalidivähennys poistuu kuntaverotuksesta ja eläkevähennys pienenee – mitä muuta?

Valtion tuloveron osalta ei voida mennä suoraan kiristämään progressioruuvia, koska se varmasti johtaisi tilanteeseen, jossa verovelvollisten oikeusturva menisi vessasta alas. Uudesta verotusmallista pitäisi nopeasti tehdä simulaatioita ja katsoa, miten olisi paras toimia. Toinen vielä radikaalimpi vaihtoehto olisi siirtyä vaikkapa Viron mallin mukaiseen tasaveroon myös valtion tuloveroissa.

Viron tasaveromallissa ei ole lainkaan mitään vähennyksiä, mutta on olemassa poikkeustapauksia, joissa vähennyksiä voi saada. Palkansaaja ei Virossa, kuten ei esim. Britanniassa, tee veroilmoitusta lainkaan. Verotus tapahtuu työnantajan tekemän ilmoituksen mukaan. Jos verovelvollisella on verotukseen huomautettavaa, hän voi täydentää ilmoitustaan.

Kun tarkastellaan Lahden tilannetta, niin veroäyrin pitäisi laskea 20,75 % 8,28 % tämän hetken tietojen mukaan vuodesta 2019 alkaen. Verotuksesta em. osa siirtyy siis kunnallisesta tasaverosta progressiiviseen valtion veroon. Samalla kunnallisveron poistoista poistuu kokonaan mm. invalidivähennys ja kunnallinen eläkevähennys pienenevät. Miten tämä radikaali veromuutos toteutetaan, näyttää olevan avoin kysymys. Muutos on kuitenkin suurin, jota verotuksessa on Suomessa koskaan tehty.

Lahden vuoden 2017 tilinpäätöksessä verokertymä oli ilman erittelyä n. 453 milj. Tämä varmaan sisältää myös yhteisöveron, jonka osuus vastaisuudessa myös pienenee. Veromuutos merkitsisi sitä, että Lahden verotuotto putoaisi n. 185 miljoonaan. Kuitenkin ensi vuoden talousarviossa verotuotoiksi on arvioitu 473 milj. eli pientä kasvua. Vuoden 2020 arvioitu verotuotto on 487 milj. Tämä yhtälö ei nyt jotenkin toimi. Jos kerran maakuntauudistus siirtää verotusta kunnilta valtiolle niin, miten tämä on huomioitu Lahden talousarviossa?

Tämän hetkisten tietojen mukaan yksikään Suomen kunta ei ole talousarvioissaan millään tavoin huomioinut nyt tiedossa olevaa kunnallisveron muutosta? Miksi? Miten tämä asia hoidetaan verovuoden keskellä, kun verohallinto siirtyy uuteen veromalliin?   

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Maakuntauudistus ja verotus

Soten digisotkut  

Ministeriö väittää kirkkain silmin, että Suomi on terveydenhuollon sähköisissä järjestelmissä maailman johtavia maita. Yhdessä suhteessa tämä pitää paikkansa. Suomessa on erilaisia järjestelmiä enemmän kuin missään muualla maailmassa. Kaikki alkoi siitä, kun innokkaat amatöörit päättivät, että Suomessa ei tarvita yhtenäistä koko maan kattavaa sähköistä terveydenhuollon tietojärjestelmää. Jokainen halukas hankkikoon itse omalla kustannuksellaan omansa.

Tämä johti siihen, että maassa on tuhansia keskenään toimimattomia järjestelmiä ja monilla paikkakunnilla vielä useita. Tämä on johtanut terveys- ja sosiaalipalveluissa kaaokseen ja on maksanut veronmaksajille miljardeja. Jos olisi salaliittoteorioiden kannattaja, niin voisi ajatella, että isot tietotalot lobbasivat ministeriön ammattitaidottomia virkamiehiä ja saivat tämän mittavan puhalluksen aikaiseksi.

Nyt on sitten tulossa maakuntauudistus, jonka tärkeimpänä asiana on soteuudistus. Kurjuus ei kuitenkaan näytä loppuvan tähän. Maahan jää ainakin kaksi erillistä tietojärjestelmää toinen Uudelle maalle (Apot) ja toinen muuhun Suomeen (?). Lahti on tässä suhteessa erikoisessa tilanteessa, koska Lahti tulee sähköisesti kuulumaan muuhun Suomeen, mutta on hoidollisesti suuntautunut Helsinkiin. Olen yrittänyt kysellä päättäjiltä, ovatko nämä järjestelmät yhteensopivia. Kukaan ei tunnu tietävän, eikä asia tunnu suuremmin kiinnostavan. Sitten kyllä itketään ja osoitellaan sinne tänne, kun on housuissa!

Lahden osalta asia on vielä kummallisempi, koska nyt käytössä oleva täysin susi järjestelmä (LifeCare) joudutaan muutaman vuoden kuluessa vaihtamaan taas siihen muun Suomen yhteiseen järjestelmään. Kaikki joudutaan siis aloittamaan alusta ja epävarmuus säilyy siitä, toimivatko järjestelmät ja keskustelevatko ne Uudenmaan järjestelmien kanssa.

HYKYssä laboratoriotoiminnat yhdistettiin ja sielläkin on nyt omat sotkunsa järjestelmissä. Tiedot menevät Kantaan, jos menevät ja laboratoriolähetteet suuntautuvat Lahdessa minne tahansa sattumanvaraisesti. Nyt tätäkin himmeliä ollaan liittämässä ja yhdistämässä taas isompaan kokonaisuuteen tietämättä lainkaan mitä tapahtuu digipuolella. Ovatko järjestelmät taas eri paria?

Kun Virossa ryhdyttiin kehittämään järjestelmää, joka toimii kaikkialla, niin toiminnassa oli yksi suuri ero Suomeen verrattuna. Kun sirullista henkilökorttia alettiin testata, niin netissä oli puhelinnumero ja sähköpostiosoite, joihin voi ottaa yhteyttä ongelmatilanteissa. Se oli suora linkki ohjelman tarjoajalle ja koodareille. He saivat suoran palautteen käyttäjältä ja asiat saatiin korjattua nopeasti.

Suomessa on tilanne täysin toinen. Tällä tietojärjestelmien ostajat eivät tienneet, mitä halusivat. Myyjät puolestaan eivät tienneet, mitä näille tumpeloille pitäisi toimittaa. Kun esim. paikallisissa terveydenhuollon tietojärjestelmissä oli ongelmia, niin asiakkaalla ei ollut mitään tietoa, mihin ottaa yhteyttä. Olin yhteydessä terveyskeskukseen. Sieltä viesti meni jollekin asiaan vihitylle, mutta siihen perehtymättömälle sairaanhoitajalle. Kun hän sitten otti yhteyttä ja kertoi, ettei hän ymmärrä asiasta mitään, mutta hän laittaa asian järjestelmän toimittajalle. On täysin selvää, että kun asia menee näin monen mutkan kautta koodaajalle, niin viesti on varmaan matkalla muuttunut niin, että koodari ei tiedä, mitä tehdä.

Yhteiseksi nimittäjäksi ongelmiin Kela kehitti Kanta-järjestelmän. Se on yhtenäinen tietokanta, johon pääsevät niin potilaat kuin lääkäritkin. Siinäkin on ainakin yksi suuri ongelma. Kun lääkäri lähettää potilaan sairaskertomuksen ja mahdolliset laboratoriotulokset Kanta-järjestelmään, niin hän ei tiedä, menivätkö ne perille. Vain potilas tietää parin viikon odotusajan jälkeen, ovatko tiedot tulleet Omakantaan vai eivät. Tämä riippuu jälleen siitä lähettävästä tietojärjestelmästä. Kela on asian suhteen voimaton!

Poliitikot ja muut silmäätekevät toistelevat jatkuvasti, että ICT on tätä päivää. Valitettavaa on, että esimerkiksi Soteuudistuksessa tämä on toistaiseksi unohdettu. Tämä on suuri ja kallis virhe! Sähköisten järjestelmien rakentamisen on kuljettava yhtä jalkaa organisatoristen uudistusten kanssa. Pitää myös ottaa huomioon, että jos hoitohenkilökunnalta menee puolet ajasta erilaisten ohjelmien kanssa leikkimiseen, niin se on kaikki pois tehokkuudesta ja veronmaksajien pussista! Mikäli näin ei toimita, on edessä jälleen kallis ja tehoton sekamelska!

Kommentit pois päältä artikkelissa Soten digisotkut  

Onko tehokkuus demokratian tuho?

Harkimo on osittain oikeassa arvostellessaan hallitusta tehottomuudesta. Kiky sopimus on esimerkki finnin puristelusta, kun pitäisi puhkaista paise. Jo kymmeniä vuosia sitten Porter kirjoitti, että valtion tehtävä on luoda yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö. Ainoastaan yrittämisen ja yritysten kautta syntyy se jakovara, jolla hyvinvointiyhteiskunta on mahdollista ylläpitää.

Demokratian piti alun perin olla yhteisten asioiden hoitamista, mutta se on muuttunut omien toveripiirien (puolue) etujen ajamiseksi. Kompromissit vesittävät päätöksen teon ja vain ja ainoastaan lisäävät kustannuksia. Tästä esimerkkejä ovat tehoton YK, tehoton EU, tehoton Suomi, tehottomat kunnat jne.

Globalisaatiossa myös valtiot joutuvat yhä enemmän kilpailemaan siitä, miten tehokkaita ne ovat. Vain tehokkuudella voidaan tarjota yrityksille riittävän kilpailukykyinen toimintaympäristö. Suomen bruttokansantuotteesta n. 60 % kierrätetään erilaisten julkisen vallan himmeleiden kautta takaisin kentälle. Tämä 60 % kerätään veroina ja erilaisina maksuina yrityksiltä ja yksityisiltä. Sen jälkeen viisaat viranomaiset päättävät sen uudelleen jaosta. Vaikutus on pääasiassa byrokraatteja työllistävä!

Tämä jako perustuu kymmeniin tuhansiin lakipykäliin, joita ei enää hallitse se kuuluisa Erkkikään. Joka päivä on julkisuudessa tietoja, että jako on mennyt vähän pieleen. Joku on kuollut kotihoidon tietämättä kotiinsa ja jäänyt sinne viikkokausiksi. Byrokratia on kohonnut toimimattomuutensa tasolle ja muuttunut tehottomuudeksi. Hallitus toisensa jälkeen on epäonnistunut rakenteiden muuttamisessa dynaamisemmiksi.

Tämä johtaa lopulta siihen, että hyvinvointivaltio romahtaa varojen puutteeseen. Veroja ei voi enää nostaa! Se keino on tullut tiensä päähän. Tehottomuus tuhoaa myös demokratian, joka ei ole pystynyt ymmärtämään globaalin maailman uusia normeja. Hyvä todiste tästä on se, että jopa EKP huutaa inflaatiota avuksi. Inflaatio on kuitenkin tulonsiirto palkansaajilta omistavalle luokalle. Omaisuuksien arvot päivittyvät aina inflaation myötä ja velkojen arvo laskee.

Suurimpia kärsijöitä ovat tavalliset palkansaajat ja eläkeläiset. Inflaation syö heidän ostovoimaansa, jota sitten vielä erikseen leikataan jättämällä inflaatiokorotukset tekemättä. Inflaatio nostaa aina myös korkotasoa, joka sekin osuu tavallisiin palkansaajiin ja asuntovelallisiin. Suomen tapauksessa se sattuu pahasti myös valtion ja kuntien talouteen, joita on rahoitettu huolettomalla velanotolla. Kun korot nousevat vaikka 5 %, niin siihen eivät sitten enää veronkorotukset riitä maakuntauudistuksen jälkeen.

Onko mitään tehtävissä hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi. ON! Kauhuskenaario on, että valtio voi sosialisoida yksityiset eläkeyhtiöt ja ottaa sieltä käyttöön 200 miljardia. Kun eläkejärjestelmä on saatettu valtion haltuun, kuten muualla EU:ssa, niin sitten onkin helppo alkaa leikata työeläkkeitä. Tämähän voidaan toteuttaa helposti kolmikantakonsensuksella ilman suurempaa huolta tulevista vaaleistakaan, kun vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Tälläkin konstilla ongelmat jäävät ja rahat loppuvat ajan myötä.

Onko mahdollista rakentaa tehokas hyvinvointiyhteiskunta – siinäpä kysymys!

Kommentit pois päältä artikkelissa Onko tehokkuus demokratian tuho?

Kaavoitusmonopoli on purettava!

Lahden maanhankinta- ja kaavoitustavoitteet ovat peräisin ajalta, jolloin kaupungin väkiluvun oletettiin ja toivottiin kasvavan 1000 asukkaalla per vuosi. Kaupunki lähetti 28-sivuisen lehtisen Kaavoituskatsaus. Siinä kerrotaan mm., että 2017 valmistui 582 kerrostaloasuntoa, 63 rivitaloasuntoa ja 93 omakotitaloa. Vastapainona tälle tiedolle on, että Lahdessa on myymättömiä kaksioita 468 kpl, kolmioita 311, omakotitaloja 269 kpl ja rivareita 236 kpl eli yhteensä 1284 asuntoa.
Lehtisessä ei kerrota paljonko tontteja on kokonaisuudessaan tarjolla. Kaupungin maan hankinta ja kaavoitus toimivat nähtävästi ilman minkäänlaista ohjausta. Maata ostetaan ja kaavoitetaan vain, koska se on kivaa! Panostukset ovat varmaan kymmeniä miljoonia. Ongelma tässä on se, että maanhankinta ja kaavoitus ei perustu minkäänlaiseen kysyntään. Ihmetellä täytyy, miksi tarkastuslautakunta ei ole asiaan perehtynyt. Voisin hyvin kuvitella, että kaupungin nykyisellä kasvuvauhdilla maata on jo kymmeniksi vuosiksi ja maanhankinnan ja kaaVirovoituksen voisi panna jäähylle.
Virossa valtio ja kunnat eivät hanki tai kaavoita maata kuin aivan poikkeustapauksissa. Yksityiset rakentajat ostavat maata tarpeensa mukaan ja kaavoittavat ne omalla kustannuksellaan. Kunta hyväksyy kaavan ja sen jälkeen rakentaja aloitta rakentamalla kunnallistekniikan eli kadut, vesijohdot, viemärit, sähkön, tietoliikenneyhteydet ja katuvalaistuksenkin. Tällainen toiminta ei sido yhteiskunnan varoja, mutta yhteiskunta saa työpaikkoja, valmiita asuinalueita ja veronmaksajia. Suomalainen järjestelmä maksaa paljon veronmaksajille ja työllistää koko maassa julkisella sektorilla tuhansia.
Kommentit pois päältä artikkelissa Kaavoitusmonopoli on purettava!

Mitkä ovat syyt tyytymättömyyteen?

Lahti on ollut tyytyväisyystutkimuksissa häntäpäässä. Tietämättä tutkimuskysymyksiä, on vaikea arvioida tieteellisesti tulokseen johtaneita syitä. Onkin siis syytä popularisoida hieman tuloksia ja heittää arvauksia. Lehdistö ottaa usein tällaiset kyselyt annettuina totuuksina, koska ei ole aikaa selvittää taustoja. Jos katukyselyissä kysellään ihmisiltä mielipiteitä, niin vastauksilla ei päästä asian ytimeen.

Voisiko siis olla niin, että kaupunkilaiset eivät ole tyytymättömiä kaupunkiinsa? Voisiko olla niin, että kaupunkilaiset ovat tyytymättömiä päätöksen tekijöihin ja päätöksiin? Voisiko olla niin, että useat 1 äänen enemmistöllä tehdyt päätökset, jotka osuvat kaupunkilaisten kukkaroon, aiheuttavat tyytymättömyyttä? Onko mahdollista, että näin tehtyjen päätösten demokraattisuutta epäillään? Onko ne saatu painostamalla tai ketun häntä kainalossa?

Entäpä sitten kuntaliitoksessa annetut lupaukset, joiden nyt jälkeenpäin voidaan katsoa olevan harkittua harhaanjohtamista? Tavallisessa kuntalaisessa tällainen herättää varmasti tyytymättömyyttä ja pahaa mieltä. Trendiksi tällainen harhaanjohtaminen muodostuu silloin, kun voidaan todistaa, että edellisessäkin kuntaliitoksessa nastolalaisia vedätettiin. Tosin siitä on niin kauan, että nyt päätöksiä tehneet eivät edes tiedä, että viimeksi tehty liitos ei ollut ensimmäinen.

Salailu on myös muodostumassa kunnissa maan tavaksi. Tähän on keksitty oiva väline. Sitä kutsutaan yhtiöittämiseksi. Peitetarina on, että sillä saadaan lisää tehokkuutta, kun päästään kilpailemaan avoimesti muiden yksityisten toimijoiden kanssa. Varjopuoli tässä on kuntademokratian kannalta se, että osakeyhtiössä tehdyt päätökset, etenkin huonot, voidaan kätkeä liikesalaisuuksien piiriin. Samoin voidaan jakaa vaihtoehtoisia totuuksia toiminnasta!

Kun tähän vielä lisätään uuden uljaan kuntayhtymän muodostaminen säästöt ensin ja asiakkaat vasta sitten, alkaakin jo kuppi mennä nurin. Käytännössä terveyspalvelut ovat menneet huonompaan suuntaan ja palvelujen tilalle on syntynyt säästöjä. Halleluja! Suurin syy ei ehkä ole tietojärjestelmien karkaaminen lapasesta suorahankinnan myötä. Sen myötä potilasturvallisuus on vähintäänkin uhanalainen monelta osin.

Suurin syy on 10 cm organisaation tunkeminen 5 cm putkeen. Erilaiset kulttuurit ja jopa suuresti toisistaan poikkeavat palkkausjärjestelmät, puhumattakaan työajoista, eivät todellakaan voi johtaa sormia napsauttamalla parempaan palveluun. Jättämällä perusterveydenhuolto suurimmassa kunnassa eli Lahdessa oman onnensa nojaan, sotketaan hyvin toiminut keskussairaalakin kaaokseen. Tämä on myös johtanut siihen, että Akuutista on muodostunut Lahden läntinen terveysasema, joka sekin on tukkeutunut!

Ja kuten aina kukaan ei ota vastuuta. Päättäjät, jotka sössivät yhtymisen, palkittiin hyvillä luottamustehtävillä ainakin Lahdessa. Poliittisten päättäjien vastuunkanto on pahasti hakusessa. Viranomaisten pitäisi toimia virkavastuulla, mutta kukaan ei näytä ottavan sitä vastuuta kantaakseen. Tämä on Suomessa maan tapa. Hallinto-oikeusjärjestelmä on hampaaton. Vanhemmissa demokratioissa osataan erota ihan itse, jos on kerran mokan tehnyt. Suomessa virkavastuu on saavutettu etu, jossa päätöksen tekijä voi siirtää vastuun vaikka asiakkaalle tai potilaalle. Virkakoneisto on aina vähän enemmän oikeassa kuin kansalainen!

Kommentit pois päältä artikkelissa Mitkä ovat syyt tyytymättömyyteen?

Eutanasia

Nuorisoparlamentti äänesti ylivoimaisesti eutanasian puolesta. Kun miettii heidän ikäänsä, niin mitähän tästä pitäisi ajatella? Ovatko he kenties nähneet ja aistineet isovanhempiensa tai heidän vanhempiensa tuskan? Omia kokemuksia tuskin vielä on. Joka tapauksessa eutanasia on kansalaisaloitteenkin perusteella joskus käsiteltävä eduskunnassa.

Asian käsittelyyn sisältyy paljon suuria tunteita ja myös tekopyhyyttä. Onko esimerkiksi elvytyskielto vain peitelty eutanasia? Miten se käytännössä eroaa eutanasiasta? Se saattaa vain olla pitkäkestoisempi ja kivuliaampi kuin varsinainen eutanasia.

Nyt sitten keskustellaan saattohoidosta, joka oikeus pitäisi kirjata lakiin. Lukuisien esimerkkien valossa miltä tahansa lainsäädännön alueelta voidaan todeta, että laki sinänsä ei turvaa mitään. Onko yhteiskunnalla varoja valvoa jokaista saattohoitopotilasta 7/24? Jos hoitoa ei valvota, niin seurauksena on budjettisäästöistä johtuva heitteillejättö! Terveydenhuollossa laki sallii heitteillejätöstä yleensä vain sakkorangaistuksen, joka on halvempi vaihtoehto, kuin varsinainen saattohoito.

Jos sitten tarkastellaan yhteiskunnan kannalta isoa kuvaa, niin eutanasia toisi suuria säästöjä talouteen. Tämä on etenkin ajankohtaista nyt, kun suuret ikäluokat alkavat tulla elinkaarensa loppumetreille. Meitä pelottaa yhä enemmän joutuminen ”kunnan elätiksi”, kuten ennen sanottiin. Silloin vanhuksia huutokaupattiin julkisesti. Soteuudistuksessa näyttää nytkin olevan huutokauppa käytössä. Kutsutaanpa kilpailuttamista millä nimellä tahansa!

Kotihoito on myös agendalla. Esimerkit kuitenkin kertovat karua tarinaa siitä, että kodeista on muodostunut vankiloita, joissa hoitajat käyvät moikkaamassa, jos ehtivät. Laitoshoito on kallista ja sielläkin on resursseista pulaa. Potilaat ovat kuitenkin silmien alla ja omaiset voivat puolustaa heidän oikeuksiaan. Kotona ollaan poissa silmistä ja poissa mielestä. Valittaminen on vaikeampaa, koska sitä ei voi tehdä kasvotusten. Kotihoidossa on erinomaisen välttämätöntä saada aikaan portti suoralle palautteelle!

Eutanasia on kuitenkin jokaisen viimeinen henkilökohtainen päätös testamentin lisäksi. Ilmeisesti tästä syystä on otettu sama laki eutanasian vastustajien käyttöön. Onko ihminen täysissä ruumiin ja sielun voimissa tahtoessaan eutanasian? No ei varmasti! Entä jos elvytyskieltoon lisättäisiin mahdollisuus eutanasiasta? Sitten varmaan kysyttäisiin, onko elvytyskielto tehty täydessä ymmärryksessä?

Vähemmälle huomiolle tässä on jäänyt niiden kokemusten selvittäminen, joita on saatu niissä maissa, joissa eutanasia on ollut sallittua. Nythän tällä selvästi rahastetaan, kun Suomestakin on käytävä ulkomailla kuolemassa. Paradoksaalista on, että ennen piti abortitkin käydä tekemässä ulkomailla. Mikä ero siis on abortilla ja eutanasialla? Ulkopuoliset tekevät molemmat.

Kommentit pois päältä artikkelissa Eutanasia

Onko Yk saavuttanut kykenemättämyytensä huipun?

Kansainliitto perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtävänään aseistariisunta, valtioiden välisten asioiden ratkaisu ja elinolosuhteiden ylläpito. Yhdistyneet kansakunnat korvasi Kansainliiton toisen maailmansodan jälkeen. Kansainliitto sortui siihen, että sen päätöksillä ei ollut enää mitään käytännön merkitystä. Valtiot kuittasivat päätökset olankohautuksella.

Esimerkkinä tästä oli mm. se, että joulukuussa 1939 Kansainliitto tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen. 14. joulukuuta 1939 se jopa erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään, mutta tämä ei saanut Neuvostoliittoa pysäyttämään hyökkäystään. Talvisota paljasti yleisen näkemyksen mukaan sen, miten vähän Kansainliitto pystyi tekemään sellaisissa tilanteissa, joissa joku valtio lähti röyhkeän hyökkäyspolitiikan tielle. Ukrainassa eletään nyt vastaavanlaisessa tilanteessa.

Yhdistyneet Kansakunnat (YK) perustettiin Kansainliiton raunioille jotakuinkin samoista lähtökohdista kuin Kansainliitto aiemmin. Se on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö ja perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa nimenomaan Kansainliiton korvaajaksi. Maailmanjärjestö perustettiin toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia. Toisin sanoen melkein samoilla sanoin kuin Kansainliitto vuosikymmeniä aikaisemmin.

YK on ajautunut nyt jotakuinkin samaan tilaan kuin Kansainliitto aikoinaan. Israel ei ole noudattanut kymmeniin vuosiin Yhdysvaltojen suosiollisella passiivisuudella YK:n sille asettamia velvoitteita. Tämä perustuu Turvaneuvoston veto-oikeuksiin, joiden avulla suurvallat pyrkivät tukemaan omia liittolaisiaan ja vaikutusvaltaista sotateollisuuttaan. Syyrian sota on kestänyt vuosia ja myös siviilejä on kuollut satoja tuhansia. Veto-oikeus näyttää olevan yhtä, kuin lupa sotia!

YK:n on uudistuttava. Sitä perustettaessa esim. terroristeista ei tiedetty käytännössä mitään. Nyt terroristiliikkeet ovat näkymätön maailman mahti. Neuvostoliiton hajoaminen synnytti valtatyhjiön, jossa oikein kukaan ei pysty kontrolloimaan tiettyjä asioita. Kaipuu Neuvostoliittoon on vielä monien sydämissä länsimaissakin.

Veto-oikeutta ei voi poistaa. Voitaisiin kuitenkin harkita samaa tapaa, jota käytetään tennisotteluissa. Veto-oikeutta voisi käyttää vain esimerkiksi 3 kertaa vuodessa. Ei tämäkään välttämättä poista ongelmia, mutta ehkä se lisäisi harkintaa kimppakäytöksissä ja lisäisi äänestys aktiivisuutta. Veto-oikeutta ei välttämättä kannata käyttää liittolaisen puolesta, jos sitä saattaa joutua käyttämään omiin tarpeisiinsa!

Ammuttiinko tämän vuosisadan uudet Mainilan laukaukset Itä-Ukrainassa? Toimiiko Venäjä samoin kuin Neuvostoliitto loppuvuodesta 1939 ja jättää noudattamatta itse hyväksymänsä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman? Minskin sopimus on vain sanoja paperilla. Onko YK:lla riittävästi voimaa erottaa Venäjä YK:sta, koska sanktiotkaan eivät näytä auttavan  Venäjää johtaa entinen vakooja ja hehän saavat tehdä mitä tahansa saavuttaakseen tavoitteensa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Onko Yk saavuttanut kykenemättämyytensä huipun?

Liikenteenpäästöt

Ollaanko varmasti ihan vakavissaan, kun puhutaan liikenteenpäästöjen vähentämisestä? Liikennepolttoaineet ja verotus liittyvät toisiinsa kaikissa EU-maissa kuin paita ja peppu. Jos aletaan oikein miettiä, puhuvatko hallitukset liikennepäästöjen vähentämisestä tosissaan, nousee esiin monta ihmetyksen aihetta.

Vedyllä toimivien polttokennoautojen valmistus loppui kuin seinään 2006. Miksi myös autojen valmistajat lopettivat lupaavasti alkaneen valmistuksen niin nopeasti?  Yksi syy saattoi olla se, että vetyä voi valmistaa kotioloissa vaikka järvivedestä.  Tämä olisi katkaisut pahasti polttoaineen verotusketjun ja vähentänyt radikaalisti valtioiden verotuloja. Olisi pitänyt säätää kieltolaki, joka kieltää vedyn valmistuksen kotona kuin pontikan keiton. Tällainen olisi kuitenkin ollut mahdoton valvoa.

Sitten alkoivat tulla markkinoille biopolttoaineet. Suomen metsäteollisuus ei ollut lainkaan kiinnostunut tuotekehityksestä markka-aikana. Silloin tuotekehittelystä vastasi devalvaatio. Kun euro otettiin käyttöön, niin oli pakko ryhtyä harrastamaan tuotteiden kehittelyä. Jos tässäkin asiassa halliotus olisi vakavissaan vähentämässä päästöjä, niin kyllä biopolttoaineiden verotusta pitäisi muuttaa niin, että hinta olisi sama kuin hiilipohjaisilla.

Nyt on kuitenkin asia jätetty autoilija vastuulle, jonka pitää maksaa valtiolle siitä, että vähentää päästöjä. Eihän valtio voi omasta pussistaan päästöjen vähennyksiä maksaa – paitsi tietysti tuulivoimaloissa. Biopolttoaineet ovat siis muutaman prosentin kalliimpia kuin ne enemmän saastuttavat tavalliset bensat ja dieselit.

Sitten ovat nämä sähköautot. Ne ovat kovin kalliita ja ajomatkatkin vielä melko lyhyitä. Norjassa on subventoitu näiden autojen ostoa rajusti, mutta meillä tuki on mitätön. Sähköautoon on nyt kehitetty pieni diesel, joka lataa akkuja ja saa aikaan säätöjä ja samalla vähentää päästöjä. Sähköauton yleistymisen esteenä on hinnan lisäksi jälleen verotus. Sähköä autonlataukseen on vaikea verottaa raskaammin, kuin teollisuus- ja kotitalouskäyttöön.

Kotitalouksien verotus on jo tapissaan ja sähkölaskussa enää vain kolmannes on energian hintaa. Loput ovat sitten monopolin alaisia siirtomaksuja ja veroja. Jos yleistä sähkön verotusta nostettaisiin, niin se alentaisi ostovoimaa. Koko autokanan sähköistäminen siis pienentäisi jälleen roimasti valtion verotuloja. Se ei myöskään ole mahdollista, koska veropohjaa ei ole enää mahdo0llista laajentaa korvaamaan polttoaineiden verotusta. Polttoaineiden hinnasta yli 70 % on veroja ja sitä on vaikea korvata.

Edellä olevan perusteella siis voi tulla sellaiseen johtopäätökseen, että liikennepäästöjen vähentäminen on noidankehä, josta on vaikea päästä ulos. Jos tästä päästäisiin ulos, niin valtiolle jäisi Musta Pekka käteen ja olisi pakko purkaa rakenteita säästöjen saamiseksi. 100-vuotiaan Suomen veronkierrossa on jo niin paljon kolesterolia, että tulppa ei ole kaukana. Viroistaan kynsin hampain kiinnipitävien olisi jo aika hyväksyä tosiasiat!

Kommentit pois päältä artikkelissa Liikenteenpäästöt

WP Login