Archive for the ‘Kolumnit’ Category

Vetovoimatekijöistä

Lahdessa on vuosikymmeniä ollut strategia, joka perustuu kaupungin väkiluvun kasvuun. Nastolan liittämistä lukuun ottamatta tämä toiveajattelu on pettänyt strategistit vuosi toisensa perään. On hyvin perustelua kysyä miksi? Tässä yhteydessä on puhuttu kaupungin vetovoimatekijöistä, mutta mitä ne oikeasti ovat? Onko kukaan kaupungin organisaatiossa miettinyt, miksi ihmiset muuttavat ja etenkin mitkä ovat kohderyhmät, jotka muuttoa harkitsevat?

Kohderyhmiä voisi kuvitella olevan ainakin kolme. Työn perässä muuttajat, paikkakunnalle opiskelemaan tulevat ja eläkeläiset. Mitä sitten ovat ne tekijät, jotka näitä ryhmiä kaupunkiin vetäisivät. Ensimmäinen ryhmä edellyttää työpaikkoja ja mielellään kilpailua työntekijöistä, jotta on mahdollisuus myös vaihtaa työpaikkaa paikkakunnalla. Seuraava edellytys on palkkaa sopivat asunnon saanti. Asumiskustannukset ovat kaikenlisäksi Laahdessa korkeat!

Työnperässä muuttajat ovat useimmiten nuoria lapsiperheitä, joille lasten tarpeet ovat tärkeitä. Miten tämä asia on hoidettu Lahdessa? Päiväkotipaikoista ja niiden henkilökunnasta on pulaa. Kouluissa toimitaan suuressa määrin parakeissa ja koulukuljetuksissakin on ongelmia. Lapset eivät kuulu työterveyden piiriin, joten terveys ja sosiaalipuolellakin mennään säästöt edellä. Kaiken lisäksi kiusaamista ei oikein ole saatu kouluissa hallintaan, mutta tämä on koko maan yhteinen ongelma. Houkutteleeko lapsiperheitä muuttamaan etenkin, kun niitä työpaikkojakaan ei tunnu tänne syntyvän suurin määrin???

Tutkimusten mukaan opiskelijat tulevat Lahteen käymään vaan, mutta ei olemaan. Kun valmistutaan, niin muutetaan sinne, missä työpaikkoja on eli Uudellemaalle, Tampereen seudulle, Turkuun, Ouluun jne. Opiskelijoiden verotuotto kaupungin kassaan ei sekään ole suuren suuri. Jos asiaa tutkittaisiin, niin saattaisi osoittautua, että opiskelijat kuluttavat enemmän kaupungin varoja, kuin maksavat veroja. Mutta onhan se niin hienoa, että Lahti voi kutsua itseään yliopistokaupungiksi. Eikö?

No, entäpä sitten eläkeläiset? Mikä heitä vetäisi Lahteen? Eläkeläiset tuskin kaipaavat omakotitontteja, vaan enemmän tulee mieleen edulliset asunnot. Asunnon sijainti hiljaisessa ja autiossa kaupungin keskustassa on tietenkin houkutteleva. Hinnatkaan eivät ole Helsinkiin verrattuna korkeita. Sitten tietenkin ryhdytään miettimään, että mitä Lahden korkeilla veroilla saa täällä palveluita. No eläkeläisellä, joka Lahteen muuttaa, ei eläke voi olla kovin pieni, mutta kyllä se vero kuitenkin on maan korkeimpia, vaikka voisikin käyttää yksityisiä palveluja. Se on katsokaas niin, että eläketulonvähennyksen tuloraja on 25 000 euroa. Sen ylittävistä eläkkeistä joutuu maksamaan täyden kunnallisveron!

Kaiken edellä olevan perusteella kaupungin päättäjät ovat toimineet juuri päinvastoin, kun strategioissa on esitetty ja toivottu. Jollei asia olisi niin vakava meidän vanhojen lahtelaisten veronmaksajien osalta, niin alkaisi naurattaa tällainen päätön touhu. Oikein kovasta naurattaisi, jos se tapahtuisi jossain kilpailevassa kunnassa. Mitä sitten pitäisi tehdä?

Niitä työpaikkoja olisi ensiksi saatava! Entisessä vilkkaassa teollisuuskaupungissa päätettiin 70-luvun lopulla tehdä strateginen päätös siirtyä teollisesta yhteiskunnasta jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan. Strategisia virheitä on siis tehty ennenkin. Tässähän toki seurattiin vaan maailmalla yleistyvää megatrendiä. Ideoiden ja tuotteidenkin kopiointi vaatii kuitenkin perusteellista harkintaa ja oman paikkakunnan vahvuuksien tunnistamista. Lahdessa ei ymmärretty sitä, että teollisuus on eniten jakovaraa tuottava yritysmuoto. Tästä hyvä esimerkki on Kreikka, joka yrittää selvitä palvelemalla turisteja.

Esitän lopuksi rakentava ehdotuksen, jonka olen jo aiemmin tuonut julki FB:ssani. Rakennetaan Lahteen radan varteen vaihteeksi asuntojen keskelle toimistokaupunki- Tämä siis BW Towerin esimerkin mukaan. Sen ehdottomat vetovoimatekijät ovat nopeat yhteydet Helsinkiin, Lentokentälle ja Pietariin. Tällä voisi houkutella jopa ulkomaisten yritysten edustustoja Lahteen. Koska teollisuutta ei näytä syntyvän lisää, niin tällä tavoin olisi mahdollista saada työpaikkoja ja jopa niitä veronmaksajia lisää kaupunkiin.

Kommentit pois päältä artikkelissa Vetovoimatekijöistä

Liikenteen päästöt

Liikenteen päästöt muodostavat Euroopassa noin 20 % kaikista päästöistä. Suomessa on yritetty monin eri tavoin vähentää liikenteen päästöjä, mutta 30 vuoteen ne eivät ole juuri vähentyneet. Erityisesti Suomessa liikenteen verotus on hyvin monimuotoista ja raskasta. Siksi liikenteen päästöjen vähentämisestä puhuminen on hyvin kaksinaismoraalista. Liikenteen verotulot ovat monissa maissa niin merkittäviä valtioiden talouksille, että niiden todellinen vähentäminen on vaikeaa.

Kun raha valtion kirstuun kilahtaa, niin päästöt ilmaan vilahtaa! Näin on varsin helppo todeta.

Erinomainen esimerkki verotuksen voimasta on vetyä käyttävien polttokennoautojen häviäminen markkinoilta pari vuosikymmentä sitten. Tuotekehittelyyn oli panostettu paljon, koska ilmaston kannalta vety oli täysin puhdasta. Vetyä poltettaessa syntyy käytännössä vain vettä. Vedyn valmistusteknologia on kaiken aikaa kehittynyt nopeasti ja nyt sitä voidaan valmistaa mm. aurinkokennojen avulla.

Suomessa kokeillaan parhaillaan myös hyvin edullista ja tehokasta vedyn valmistusta puuhakkeen avulla. Sen perustana saattaa olla vanha hiilen poltossa käytetty tekniikka, jolloin hiilitulen päälle sumutettiin vettä. Vesi muuttui korkeassa lämpötilassa vedyksi ja paransi huomattavasti hiilenpolton tehoa. Ongelma onkin nykyisin jälleen se, että vedyn valmistusta on vaikea verottaa. Jospa vaikka joku keksisi tuottaa vetyä kotona, niin sehän vastaisi pontikan keittoa. Tarvittaisiin vedyn valmistukseen kieltolaki.

Nyt on nouseva trendi sähköautot, mutta Suomessa sekin törmää kovaan ja monimutkaiseen verotukseen. Ensin verotetaan autoja erilaisilla veroilla, vaikka päästöjä ei olekaan. Sen lisäksi tulevat sähköverot ja siirtomaksut, jotka ovat kaksi kolmasosaa sähkölaskusta. No siinäkin on nyt avuksi tulleet aurinkosähkökennot, joilla polttoaine saadaan ainakin ilman veroja ja siirtomaksuja. Akkujen valmistus ei ole sekään saasteetonta, mutta siitä ei paljon puhuta.

Ministeri Orpo on kauhistuttavan ilmastoraportin myötä todennut, että ensi vuosikymmenellä on autovero poistettava Suomesta kokonaan, jotta tavoitellut liikenteen päästöt voitaisiin puolittaa. Tavoitetta nimittäin vaikeuttaa se, että Suomessa on Euroopan vanhin ja saastuttavin autokanta. Koska kuitenkin verotus on sillä tavoin nollasummapeliä, että jos jostain veroja vähennetään, niin jostain niitä on lisättävä. Tämä merkitsee sitä, että liikenteen polttoaineiden verotusta on korotettava.

Tässä tapauksessa häviäjä on aina autoilija, tehtiinpä mitä tahansa. Virossa autoissa ei ole kuin ALV eli Käibemaksu, mutta sielläkin on jouduttu nostamaan liikenteen polttoaineiden hintoja valtion muihin tarpeisiin. Kun on kyse valtion taloudesta ja veroista, niin toistaiseksi tilanne on kuin varis tervatulla laudalla, Jos ei ole nokka kiinni, niin on pyrstö. Vaikka planeetta pelastettaisiin tuleville sukupolville, niin verotukselta ei pelastu kukaan!

Kommentit pois päältä artikkelissa Liikenteen päästöt

Rakentamisen rakenteelliset ongelmat

Rakennusmestarien koulutus tapahtui aina 90-luvun puoliväliin asti teknillisissä kouluissa 3 vuotta kestävänä monipuolista rakennusalan koulutusta. Siihen sisältyi myös tienrakennus, LVI, sähkötyöt jne. Kesäloma oli 4 kuukautta, jolloin saatiin päivitettyä tietoa rakentamisesta ja hankittua säästöjä seuraavaa lukukautta varten. Koulutukseen vaadittiin vähintään kahden vuoden pituinen työskentely rakennustyömailla.

Opiskelemaan pääsivät myös työmailla kokemusta hankkineet ammattikoulun rakennusalan koulutuksen saaneet. Opetukseen pääsy ratkaistiin sitten tiukoilla pääsykokeilla, koska hakijoita oli paljon. Kaiken lisäksi ensimmäisenä jouluna heikosti menestyneet saivat lähteä.

Ammattikorkeakoulujen perustamisen 1995–1997 yhteydessä perinteinen rakennusmestari- eli rakennusalan teknikkokoulutus (120 ov) päättyi. Silloin ajateltiin, että AMK-insinöörit korvaavat rakennuksilla rakennusmestarit. Näin ei kuitenkaan käynyt useistakin syistä. AMK-insinööreillä ei ollut juurikaan alalta käytännön kokemusta. Toinen syy oli se, että insinööri-nimikkeellä on eräänlainen herrastatus, jonka edellytys on siisti sisätyö.

Käytännön syistä ja ilmeisesti rakennusliikkeiden painostuksesta johtuen, koulutus aloitettiin kuitenkin uudestaan vuonna 2007. Entinen koulutus korvattiin ammattikorkeakouluissa 160 opintoviikon tuotantopainotteisella koulutusohjelmalla, johon sisältyy 20 opintoviikon pituinen työpaikkaopintojakso. Tutkintonimike oli aluksi ”rakennusmestari”, mutta opiskelijoiden toivomuksesta perään lisättiin AMK

Rakennusmestarin nykymuotoista AMK tutkintoa ja teknikon tutkintoa ei voida rinnastaa toisiinsa, vaikka niihin viitataankin rakennusmestarin ammattinimikkeellä. Tämä johtuu koulutussisällön eroavaisuuksista. Nykymuotoisen rakennusmestaritutkinnon suorittaneiden henkilöiden toimimisesta pelkän AMK tutkinnon pohjalta esim. pientalohankkeen pääsuunnittelijana on rakennusalalla hyvin vähän kokemusta. Tämä johtuu koulutusohjelman suppeudesta ja koulutuksesta valmistuneiden henkilöiden vähäisestä määrästä. Nykyisen RKM AMK-tutkinnon voi suorittaa myös etänä netissä oman työn ohella.

Reilun 10 vuoden katkos koulutuksessa merkitsi myös ns. ”hiljaisen” tiedon katoamista opetuksesta. Ongelmaa vielä korostaa se, että opettajien käytännön rakentamisen osaaminen ei ole rakentamisen historian osalta ajan tasalla. Nämä ovat syyt siihen, miksi homeisia rakenteita ei osata korjata. Ei tunneta 1950 – 1970-lukujen rakennustapoja ja materiaaleja. Etenkin silloisten kosteuseristeiden elinkaari oli enintään vain 20 vuotta.

Historia eí tunnu liiemmin kiinnostavan nykyrakentajia. Päätelleen siitä, että vuosikymmenen alussa yritin lahjoittaa 6-osaisen 1960-luvulla painetun rakennusalan tietokirjan Lahden Tilakeskukselle. Kirjasarjassa esiteltiin kaikki rakennusalan käytössä olleet, materiaalit, rakennustavat, standardit ja hyvin paljon tietoa sen hetkisistä, laeista, asetuksista ja aiemmista rakennustavoista. Kirja olisi varmaan ollut hyödyllinen homekoulujen remontteja suunniteltaessa. Kirjasarja ei kelvannut, ei kiinnostanut, me osaamme nämä hommat.

Keskustelin asiasta myös silloisen viraston päällikön Kurosen kanssa. Hän kuitenkin totesi, että Tilakeskus ei kuulu hänen alaisuuteensa. Se on suoraan kaupunginhallituksen alainen ja käytännössä sitä johtaa kaupunginjohtaja. Myöhemmin hän ilmoitti kysyneensä asia, mutta vastaus oli myös – ei kiinnosta!

Se, että vain pyramidit ovat ikuisia, on unohtunut niin poliitikoilta kuin kuntien rakennusten huolloista vastaavilta. Vanha sanonta kuuluu, että tyhmyydestä sakotetaan. Mitä suurempi moka, siitä suurempi rangaistus! Miten meillä rakennetaan, kun viimeiset oikeat rakennusmestarit ovat eläkkeellä? Koko rakennusala tarvitsee suuria rakenteellisia muutoksia!

Kommentit pois päältä artikkelissa Rakentamisen rakenteelliset ongelmat

Maailmankirjat sekaisin

Tulevaisuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota heikkoihin signaaleihin, trendeihin ja megatrendeihin. Tärkeimpänä lähtökohtana pitkän vuosikymmenien päähän ulottuvat tarkastelun lähtökohtana on arvioida heikkojen signaalien kehittyminen megatrendeiksi. Siihen tarvitaan tarkkaa ja analyyttistä tilastojen arviointia, mutta myös pragmaattista lähestymistapaa.

Poliittisessa päätöksenteossa sen sijaan ei ajatella kuin sen hetkistä puolueen ja henkilökohtaista tilannetta seuraavissa vaaleissa. Monipuoluevaltioissa päätökset tehdään kompromisseina ja tämä yhtälö on demokratian suurin sudenkuoppa. Kompromisseilla rakennetaan pääasiassa kalliita hallintohimmeleitä, joita on erittäin vaikea purkaa. Viro on hyvä esimerkki puhtaalta pöydältä aloittamisesta, jossa on otettu oppia muiden virheistä.

Tällä hetkellä maailmalla tapahtuu paljon ja signaaleja ja trendejä on monissa eri vaiheissa. Nämä ovat poliittisia ja etenkin kauppapoliittisia heikkoja signaaleja on eri puolilla maailmaa. Lisäksi ilmaston muutos on vahvistumassa megatrendiksi, jota poliittiset ambitiot kasvattavat eksponentiaalisesti. Näitä vahvistavat myös eri tavoin ja eri suunnilla autoritääriset johtajat useissa eri maissa.

Ehkä kaikkein merkittävin on kuitenkin Kiinan kehitys kansainvälisillä areenoilla. Kiinan historia ja kiinalainen kulttuuri poikkeavat länsimaisesta kulttuurista kuin yö ja päivä. Yhdysvallat ovat nyt länsimaisen kulttuurin keihäänkärki ja mitä siellä tapahtuu? Nykyinen presidentti saa siellä enemmän tuhoa aikaan kuin yksikään vieraanvallan agentti. Jos Trump äänestetään vielä toiselle kaudelle, niin 2030-luvulla Yhdysvalloista on jäljellä vain savuavat rauniot.

Vaikka tulevat presidentit yrittäisivät palata ajassa aikaan ennen Trumpia, niin kuka enää uskoo Yhdysvaltoihin. EU:ssa tilanne ei ole käytännössä juurikaan parempi. Jäsenmaat ovat eripuraisia keskenään, koska alueella on yli 200 eri kulttuuria eli useita maiden sisällä. Kirsikkana kakun päällä on brexit ja tilanne Espanjan Kataloniassa. Länsimaisen markkinatalouden ja demokratian kohtalo näyttää siis hyvin kilpailukyvyttömältä mallilta johtamaan tulevaisuuden maailmaa.

Siinä missä länsimainen kulttuuri Eurooppa-lähtöisesti on ollut maailman valloittamista, on kiinalainen kulttuuri ja Kiina joutuneet puolustamaan itseään niin lännestä kuin idästäkin tulevia aggressioita vastaan. Kiina ei siis ole ollut valloittaja vaan valloitettu ja miehitetty maa. Tämä antaa täysin erilaisen näkökulman toiminnalle vieraiden valtioiden kanssa. Kiina tarjoaakin länsimaiselle markkinataloudelle vakavasti otettavan haasteen.

Se on kiinalainen markkinatalous. Tällaisessa markkinataloudessa päätökset tehdään nopeasti ja pääomat ovat välittömästi käytössä. On muistettava, että jo nyt Kiinan valuuttavaranto on likimain yhtä suuri kuin USA:n valtion velka. Toisaalta Kiina on myös rahoittanut kauppaansa Yhdysvaltoihin ja sen saatavat ovat melkoiset. Vaikka Yhdysvallat ovat iso kotimarkkina, niin Trumpin politiikalla eli sulkemalla itsensä, se ei pysty maksamaan velkojaan saati pitämään valtion talouttaan yllä.

Kiina on näyttänyt strategiansa, joka on pitkälle samanlaista kuin länsimaissakin, mutta ei niin aggressiivista. Perustetaan kiinalaisia yrityksiä hiljalleen tärkeimpiin kohdemaihin ja tullaan osaksi näiden maiden elinkeinoelämää. Kiinana valtio voi tukea strategisesti tärkeitä hankkeita hyvin nopeasti ilman monimutkaisia poliittisia koukeroita, joita länsimaissa harrastetaan. Tämä strategia on opittu lännestä, jossa myös raha ratkaisee. Tällä tavoin käytetään lännen omia aseita ja saadaan aikaan veretön vallan anastus, jos niin halutaan. Todennäköisesti Kiina ei kuitenkaan halua vallankumousta, vaan tehdä bisnestä etabloitumalla kohdemaihinsa.

EU:a perustettaessa parlamenttiin valittiin jäsenmaiden hallitusten toimesta täysin palvelleita vilttiketjun poliitikkoja. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että jäsenmaissa ei aluksi otettu koko unionia kovin vakavasti. Siksi valittiin poliitikkoja, joille näin haluttiin korvata heidän palvelunsa isänmaalleen. EU:n nykyistä tilannetta tarkasteltaessa tämä hällä-väliä-asenne johti nykyiseen sekasortoiseen tilanteeseen, jossa muodon vuoksi tehtaillaan erilaisia direktiivejä. Monet direktiivit eivät toimi samalla tavoin Välimeren maissa ja Skandinaviassa.

Talouskriisit osoittavat, että valvonta on ollut lepsua avustusten ja kansallisten talouksien suhteen. Myös lahjontaa ja muita väärinkäytöksiä on tullut ilmi, koska EU:n virkailijat ovat tottuneet niihin synnyinmaissaan. Kuten eräs saksalainen asiakkaani totesi jo 1970-luvulla, että Alppien eteläpuolelta ei ole koskaan tullut mitään hyvää. Tästä todisteena ovat nyt Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali. Vaikka talouskriisi alkoikin Yhdysvalloista, niin se paljasti väärinkäytökset myös Euroopassa.

Mitä sitten tulee EU:n direktiiveihin, niin niitä noudatetaan eri jäsenmaissa täysin eri tavoin. Tämä johtuu pääosin siitä, että direktiivien valvonta on annettu maan omille hallituksille. Toinen ongelma on, että direktiivien valvontaa ja niistä aiheutuvia kuluja ei korvata millään tavoin. Esimerkkinä voisi ottaa laivojen rikkipäästöjen valvonnan. Olen kuullut lähialueen maissa sanottavan, että ei ole varaa tällaiseen kalliiseen valvontaan. Jos EU palkkaa valvontajärjestelmän ja sen henkilöstön, niin kaikin mokomin. Suomessa ei kulujen perään kysellä, vaan kaikki vaan veronmaksajan piikkiin.

Venäjä muodostaa mielenkiintoisen arviointikohteen. Kun kävin Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin usean vuoden työasioissa eri puolilla Venäjää, niin tilanne oli aika samalla lailla sekasortoinen kuin Baltian maissa. Samanlaista kehitystä kuin, mitä tapahtui Virossa, ei ole tapahtunut lainkaan Venäjällä. Toki maa on paljon suurempi ja vaikeampi hallita. Virossa ei toki myöskään ollut niin paljon varastettavaa kuin Venäjällä. Venäjällä Jeltsinin jälkeen valittiin patriotismiin perustuva populistinen linja, jonka takuumiehinä olivat FSB, FSO ja vastaavat järjestöt.

Yksityistäminen hoidettiin niin, että maahan syntyi oligarkkiyhteisö. Siinä oli kaksi eri kerrosta. Parhaat lähtöasemat markkinatalouden ensimerkeistä hyötymiseen oli niillä, joilla oli vaikutusvaltainen virka kommunistisessa puolueessa. Nämä ”nomenklatuuraoligarkit” pystyivät valtuuksiensa avulla kohtelemaan Venäjän taloutta ikään kuin se olisi heidän yksityistalouttaan. He hyödynsivät eroa, joka vallitsi Venäjän alhaisten, kiinteiden hintojen ja ulkomaisten markkinaehtoisten hintojen välillä. Tämä hoidettiin niin, että vain he saivat vientilisenssejä, joita ei myönnetty yrityksille. Kun myytiin dollareissa ja ruplan arvo putosi kuin kivi, voitot olivat satoja prosentteja. Tiesin myös tapauksia, joissa myyjille ei maksettu lainkaan.

Oligarkkien kerman muodostavat nykyiset venäläiset miljardöörit. Heidän asemansa perustuu siihen, että he eivät osallistu politiikkaan ja ovat uskollisia presidentti Putinille. Putinin puolueen rahoituksiin ja muihin valtapuolueen rahoitusprojekteihin toki saa ja pitääkin osallistua. Totuus näiden Venäjän rikkaiden taustalla on se, että heidän alkupääomansa on tavalla tai toisella ”peritty” Neuvostoliiton valtion varoista. Samana yönä, kun Jeltsin nousi valtaan, Gosbankin (Neuvostoliiton valtion pankki) koko valuutta- ja kultavaranto lastattiin lentokoneisiin Sheremetjevon lentokentällä. Koneiden suuntana olivat Kypros, Malta, Gibraltar ja Sveitsi. Näin sadat miljardit dollarit löysivät uudet isännät. Joukossa oli epäilemättä näitä ”nomenklatuuraoligarkkeja”. Se vain kuitenkin on niin, että kannettu vesi ei kaivossa pysy!

Yhä yleistyvät mielenosoitukset ovat sellainen heikko signaali, joka mitä todennäköisimmin johtaa 2040 – 2050 luvulla megatrendiin. Noihin aikoihin viimeisetkin neuvostoliittolaiset kommunistit ja ”nomenklatuuraoligarkit” ovat siirtyneet neuvostoajasta ikuisuuteen. Valtaan ovat siirtyneet itsenäisen Venäjän aikana ja heidän jälkeensä syntyneet. Maan taloudessa on saatava aikaan täydellinen uudistuminen, jotta maan valtavat luonnonrikkaudet voidaan jalostaa kaupallisiksi tuotteiksi ja nostaa koko kansan elintasoa. Oligarkkien perilliset ovat joko onnistuneet jatkamaan isiensä töitä, tai laajemmissa suvuissa omaisuudet ovat jakautuneet sukupolvien vaihtuessa.

On mahdollista ja jopa todennäköistä, että uusi Venäjä valitsee yhteistyön lännen kanssa, koska Kiina on salakuljettamalla verottanut idässä venäläisiä metsiä ja korjannut näin jalostusarvon äiti Venäjältä. Yhteistyö saattaa jopa mennä niin pitkälle, että Venäjä liittyy EU:n jäseneksi noina vuosikymmeninä, ellei jo aiemmin. Energia on se, joka sitoo molempia yhteen.  Ken elää, hän näkee!

Kommentit pois päältä artikkelissa Maailmankirjat sekaisin

Investoinnit

Julkisuudessa ollaan jälleen kerran huolissaan investoinneista Suomeen ja kyseenalaistetaan osinkoja. Investoinneilla on kuitenkin omat aikataulusääntönsä, jotka eivät kriitikoille aina avaudu. Sellu- ja paperiteollisuus investoivat aina 1980-luvulle saakka nousukauden aikana. Siitä yleensä seurasi, että investoinnit valmistuivat laskukauden kynnyksellä. Tämä merkitsi sitä, että investoinneista ei saatu heti alussa täyttä hyötyä, vaan jouduttiin odottelemaan nousukautta. Se saattoi myös haitata huippukysynnän tuloksen tekoa.

Sittemmin tilanne on muuttunut. Mutta esiin on noussut toinen ongelma. Investointien aloittaminen laskukauden aikana rasittaa pahasti kassavirtoja. Näin ei ole kaikissa kilpailijamaissa. Viro on hyvä esimerkki, koska siellä voi hyvinä aikoina säästää tulevia investointeja varten, kun säästöistä ei tarvitse maksaa veroja.

Suomessa on asiasta keskusteltu, mutta sillä on niin kova vastustus, että tuskin se menee koskaan läpi. Sen sijaan voisi olla mahdollista lainmuutoksilla sallia yrityksille investointirahasto. Sinne voisi tuloksesta siirtää tietyn osan verotta tulevia investointeja varten. Myös suunnitelman mukaiset poistot ovat selvä ongelma investointeja ajatellen. Etenkin laskusuhdanteissa saattaa syntyä tilanteita, joissa poistot vievät tuloksen pahasti pakkaselle.

Suomen säännöt on laadittu valtion talouden kannalta, ei yritysten ja kansantalouden kokonaisuutta ajatellen. Jos lamakausien aikana olisi mahdollista käyttää investointeihin, niin myös työttömyys olisi paremmin hallinnassa. Verolakeja laadittaessa olisi ymmärrettävä kansantalouden kokonaiskuva, eikä vain tuijotettava yksittäisen lain valtiolle tuomiin hetkellisiin voittoihin. Taistelun voi helposti voittaa, mutta sodan hävitä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Investoinnit

Afrikkalaisten vaellus

Kansainvaellukset erilaisista syistä eivät ole maailman historiassa harvinaisia. DNA-tutkimusten perusteella kaikki alkoi Luoteis-Afrikasta ja ympyrä sulkeutuu nyt. Toinen fakta on, että alueelliset tyhjiötkin ovat aina täyttyneet. Sotien jälkeinen syntyvyyden kasvu alkaa nyt olla kulminoitumassa, kun samanaikaisesti syntyvyys vähenee eri puolilla maailmaa ja etenkin Euroopassa. Siellä, missä syntyy paljon lapsia ja keski-ikä on suhteellisen alhainen, elinolosuhteet ovat jopa hengenvaarallisia.

Asiaa on koetettu korjata erilaisilla kehitysapuohjelmilla, mutta tulokset ovat olleet hyvin vaatimattomia. Osasyynä on ollut korruptio ja myös hallinnollisiin rakenteisiin on hävinnyt paljon varoja. Tätä taustaa vasten on todennäköistä, että valtiot sinänsä eivät voi parantaa merkittävästi elinoloja alueilla, joilta ihmiset lähtevät vaeltamaan Eurooppaan. Ratkaisevaan osaan näyttäisivät tulevan Afrikan luonnonvaroja hyödyntävät suuryritykset. Ne ovat välillisesti estäneet demokratiaa edellyttävän keskiluokan syntymistä Afrikan maihin.

Keskiluokka saa puolestaan aikaan kysyntää ja edistää näin kulutusta. Maailmantalouden kannalta olisi suuri merkitys, jos Afrikan rikkaudet jakaantuisivat tasaisemmin ja synnyttäisivät kysyntää. Tämä edellyttää täysin uutta ajattelutapaa kansainvälisissä yrityksissä ja myös uudenlaista yhteistyötä. Jospa vaikka suuret kansainväliset kulutustarvikkeita valmistavat yritykset pääsisivät yhteisymmärrykseen asiasta öljy- ja kaivosyhtiöiden kanssa ja ryhtyisivät kaatamaan autoritaarisia hallituksia ja lisäämään näin demokraattista kehitystä ja kapitalismia vauraissa valtioissa.

Nykyisessä mallissa luonnonrikkauksista vaurastuvat vain harvat ja valitut pienet piirit. Ne eivät pysty lisäämään kulutusta juuri nimeksikään. Varat jäävät veroparatiisien pankkitileille piiloon ja kansan ulottumattomiin. Muutos aiheuttaisi sen, että pakolaisuus Eurooppaan vähenisi, koska pakottava tarve pienenisi. Silloin vanhenevien kansakuntien tarpeisiin olisi valittavissa siirtolaisia tarpeen mukaan.

Ratkaisuun tarvitaan siis valtioita ja yrityksiä vaikkapa WTO:n tai YK:n koordinoimina. Kiina näyttäisi jo olevan tällä tiellä Afrikassa, jossa se rakentaa infrastruktuuria ja on itse laajasti paikalla. Saattaa siis syntyä kilpailu kiinalaisen kommunismin ja läntisen mallin välille.

Kommentit pois päältä artikkelissa Afrikkalaisten vaellus

Maakunnan liikelaitos?

Ismo Rautiainen kirjoittaa 13.6 Uusi Lahdessa, että jos maakuntauudistus tulee, niin maakuntavaltuusto ja hallitus päättävät mm. sotepalveluista. Tätä tarkoitusta hoitamaan perustetaan maakunnan liikelaitos. Sen vastuulle tulevat viranomaispäätökset kuten erikoissairaanhoito, erikoissotepalvelut jne.

Juridisesti tällainen muutos on varsin suuri, mutta muutoksen juridisista seurauksista en ole nähnyt puhuttavan missään. Liikelaitoksesta puhuttaessa oletan, että kyse on samanlaisesta osakeyhtiöstä, kuin nykyiset kuntien konserniyhtiöt ovat. Jos tämä on tarkoitus, niin tarvitaan runsaasti muitakin lakimuutoksia. Liikelaitoksen on mm. pidettävä oy-lainmukainen kirjanpito.

Kuntien konserniyhtiöissä on jo totuttu siihen, että asioita salaillaan liikesalaisuuksien nojalla. Sopiiko tällainen salailu sotepalveluihin? Tällaisen maakunnan liikelaitoksen tulos ei muodostu samalla tavoin kuin yleensä osakeyhtiöissä, vaan se perustuu suurimmalta osaltaan valtion rahoitukseen. Miten tällainen yhtiö voi toimia, kun sen hallintoelimet eivät päättää vapaasti tuloistaan ja menoistaan? Millaiset ovat ohjeet potilaiden priorisointiin?

Ongelmaksi muodostuvat myös asiakkaiden valitukset eli reklamaatiot varsinaisesta palvelutoiminnasta. Tähän asti on käytössä ollut potilasasiamies ensimmäisessä vaiheessa. Hänen valtuuksillaan on tosin päässyt vain siirtämään asioita organisaation sisällä takaisin lähtöruutuun. Varsinainen valitustie ovat sitten olleet Valvira, Potilasturvakeskus ja muut hallintohimmelit ja lopulta hallinto-oikeus. Osakeyhtiömallissa ei näitä polkuja voi enää kulkea.

Mahdolliset valitukset osakeyhtiön toiminnasta tekevät ensivaiheessa Kuluttajavalituslautakunta, josta asiat sitten siirtyvät käräjäoikeuksiin. Tietenkin on myös mahdollista varojen salliessa, haastaa liikelaitos suoraan oikeuteen. Tällaisessa tapauksessa on kuitenkin se vaara, että asiakas joutuu itse maksamaan oikeudenkäyntikulut. Vastuut myös muuttuvat, koska käräjäoikeusjärjestelmä ei silittele päitä.

Edellisen perusteella onkin syytä kysyä, millainen potilasturva on maakunnan liikelaitoksen asiakkailla? Auttaako tässä ongelmassa palvelulupaus, joka maakuntahallituksen ja –valtuuston suunnitelmissa nyt on? Siinä maakuntahallinto antaa lupauksen, liikelaitos lunastaa lupauksen ja valtio maksaa. Vaikuttaa melkoisen ongelmalliselta yhtälöltä.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Maakunnan liikelaitos?

Kiinnostaako vienti?

Vuosituhannen vaihteessa teimme Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa useita vuosia kestävän tutkimuksen Kaakkois-Suomen puuteollisuusyritysten kiinnostuksesta vientiin. Vain muutama prosentti oli kiinnostunut ja vain muutama aloitti viennin. Pääviesti oli, että kun menee hyvin, niin menköön. Merkittävä syy tähän oli yrittäjien ikärakenne. Pienteollisuudessa omistajien ikä alkaa lähennellä eläkeikää.

Julkisuudessa ja etenkin poliittisissa piireissä yrityksiä suorastaan yllytetään aloittamaan vientitoiminta. Nämä henkilöt eivät yleensä tiedä viennistä mitään. Vienti on hyvin yrityskohtainen asia ja näin globaalina digi-aikana se on myös hyvin toimialakohtainen. Meillä on aloja, jotka toimivat hyvin verkossa, mutta myös aloja, joilla tekniikka ja kuljetuskustannukset näyttelevät suurta osaa.

Tässäkin on taas todettava, että maantieteelle emme voi mitään. Tämä johtaa siihen, että pienin kuljetusyksikkö on yksi 20 jalan merikontti. Sekin olisi saatava mahdollisimman täyteen. Tuskaa voisi hieman helpottaa Tallinnan tunneli, mutta se on vielä aika pitkässä puussa. Teollisuudella haasteena on siis riittävä tuotanto viennin aloittamiseksi.

Suomen kotimarkkina on hyvin pieni turvaamaan selustaa viennille. Peukalosääntö yleensä on, että vientiin ei saisi mennä tuotannosta yli 50 %. Jos vienti jostain syystä romahtaa, niin tämän suhteen kanssa voi vielä jotenkin elää. Pieni tuotanto rajoittaa kaiken lisäksi kohdemaiden määrää, eikä sekään ole hyvä asia.

Nokian menestyksen salaisuus oli verkostovalmistus. Muilla kilpailijoilla oli oma tuotanto, mittava henkilökunta ja kalliit rakennukset. Nokian verkosto oli joustava ja erittäin nopea. Uuden mallin prototyypin valmistus kesti n. 48 tuntia. Tähän eivät kilpailijat pystyneet. Samanlainen verkostoituminen pk-teollisuudessa voisi avata merkittäviä vientimahdollisuuksia. Verkostotoiminnassa on kuitenkin oltava aina ”veturiyritys”, joka koordinoi ja vastaa toiminnallisesta kokonaisuudesta.

Viennin aloittaminen edellyttää perusteellista selvitystä kilpailusta kohdemarkkinoilla. Ensimmäiseksi on valittava sopivia kansainvälisiä messuja, joilla on alan toimijoita. Messuilta saa hyvän käsityksen oman alan kilpailutilanteesta, tuotteista ja niiden trendeistä. Messuja on kierrettävä ainakin parina vuonna, jotta saa riittävästi tuntumaa.

Nykyisin on myös tärkeää laatia omat nettisivut. Niiden on oltava riittävän informatiivisia mielenkiinnon herättämiseksi. Pelkkä fi-pääte ei ole aina riittävä, vaan on laadittava myös sivusto kohdemaan päätteillä ja/tai .com. Nämä voidaan linkittää omalle kotisivulle, jossa on riittävä kielivalikoima eli kohdemaiden kielistä tekstiä. Nettisivut ovat kuitenkin vain digitaalinen käyntikortti, jolla potentiaaliset asiakkaat saadaan kiinnostumaan tuotteista ja palveluista. Sivuja pitää myös päivittää!

Vienti ei myöskään ala maata polkemalla. Usein siihen menee vähintään 2 – 3 vuotta. Riippuen tuotteesta, saatetaan myös tarvita paikallista agenttia tai muuta samantyyppistä paikallista asiantuntemusta. On myös otettava huomioon, että maksuajat viennissä saattavat venyä, jolloin viennin rahoitus on oma ongelmakenttänsä. Sen sijaan markka-ajasta valuuttariskit ovat pienentyneet huomattavasti. Ennen euroon liittymistä 80-luvun lopulla monet viejät joutuivat ahdinkoon, kun markkaa keinotekoisesti vahvistettiin muutamassa vuodessa yli 30 %. Sellaista määrää ei millään alalla pystytä tehostamistoimilla kuromaan umpeen.

Vientiä ei voi myöskään harjoittaa oto. Siihen on panostettava osaavaa henkilökuntaa. Pelkästään logistiikka on vaativa ja tärkeä osa viennin kokonaisuutta. Tavarat on saatava asiakkaalle mahdollisimman edullisesti ja sovittuun aikaan. Koska nykyisin käytetään kuljetuksissa paljon kontteja, niin niiden rahdit etenkin mannerten välillä vaihtelevat suuresti. Tämä johtuu mannerten välisestä kuljetusten tasapainosta. Jos esimerkiksi Kiinasta tulee Eurooppaan enemmän kontteja, kun täältä menee takaisin Kiinaan, niin rahdit ovat jopa puolta halvempia täältä Kiinaan kuin Kiinasta tänne.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kiinnostaako vienti?

Maakuntauudistus ja verotus

Maakuntauudistuksen yhteydessä on verotuksen muutoksista kirjoitettu satoja sivuja. On keskusteltu lähinnä siitä pitäisikö maakunnille antaa verotusoikeus ja siitä, että kunnilta poistuu n. 60 % kuluista. On myös mainittu, että kunnille pitää muutoksen jälkeen asettaa verokatto. Tässä on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Kyseessä on laajempi ja radikaalimpi verotuksen muutos kuin, mitä jostain syystä annetaan ymmärtää. Sanoja on paljon, mutta minkäänlaisia laskelmia vaikutuksista ei ole?

Kuinka uudella jopa yli puolet pienemmällä kunnallisverolla katetaan kuntien velat? Tämä on kuntien kannalta oleellinen kysymys. Kun korot ovat olleet pitkään alhaalla, kunnat ovat olleet iloisia lainanottajia. Jos ja kun korot väistämättä nousevat, vaikkeivät nyt edes euroa edeltävälle tasolle 6 – 10 % välille, niin korotukset saavat aikaan rumaa jälkeä.

Toinen ja ehkä suurempi kysymys veronmaksajien kannalta on kuntien tasaverosta siirtyminen valtion progressiiviseen veroon. Onko tämä syy salata asiaa, koska kyllä Valtiovarainministeriössä pitää olla käsitys muutoksen laajuudesta ja riskeistä. Sekä kuntaverotuksessa että valtionverotuksessa on suuri määrä erilaisia vähennyksiä, jotka väistämättä joudutaan arvioimaan uudelleen. Tiedossa on vain, että invalidivähennys poistuu kuntaverotuksesta ja eläkevähennys pienenee – mitä muuta?

Valtion tuloveron osalta ei voida mennä suoraan kiristämään progressioruuvia, koska se varmasti johtaisi tilanteeseen, jossa verovelvollisten oikeusturva menisi vessasta alas. Uudesta verotusmallista pitäisi nopeasti tehdä simulaatioita ja katsoa, miten olisi paras toimia. Toinen vielä radikaalimpi vaihtoehto olisi siirtyä vaikkapa Viron mallin mukaiseen tasaveroon myös valtion tuloveroissa.

Viron tasaveromallissa ei ole lainkaan mitään vähennyksiä, mutta on olemassa poikkeustapauksia, joissa vähennyksiä voi saada. Palkansaaja ei Virossa, kuten ei esim. Britanniassa, tee veroilmoitusta lainkaan. Verotus tapahtuu työnantajan tekemän ilmoituksen mukaan. Jos verovelvollisella on verotukseen huomautettavaa, hän voi täydentää ilmoitustaan.

Kun tarkastellaan Lahden tilannetta, niin veroäyrin pitäisi laskea 20,75 % 8,28 % tämän hetken tietojen mukaan vuodesta 2019 alkaen. Verotuksesta em. osa siirtyy siis kunnallisesta tasaverosta progressiiviseen valtion veroon. Samalla kunnallisveron poistoista poistuu kokonaan mm. invalidivähennys ja kunnallinen eläkevähennys pienenevät. Miten tämä radikaali veromuutos toteutetaan, näyttää olevan avoin kysymys. Muutos on kuitenkin suurin, jota verotuksessa on Suomessa koskaan tehty.

Lahden vuoden 2017 tilinpäätöksessä verokertymä oli ilman erittelyä n. 453 milj. Tämä varmaan sisältää myös yhteisöveron, jonka osuus vastaisuudessa myös pienenee. Veromuutos merkitsisi sitä, että Lahden verotuotto putoaisi n. 185 miljoonaan. Kuitenkin ensi vuoden talousarviossa verotuotoiksi on arvioitu 473 milj. eli pientä kasvua. Vuoden 2020 arvioitu verotuotto on 487 milj. Tämä yhtälö ei nyt jotenkin toimi. Jos kerran maakuntauudistus siirtää verotusta kunnilta valtiolle niin, miten tämä on huomioitu Lahden talousarviossa?

Tämän hetkisten tietojen mukaan yksikään Suomen kunta ei ole talousarvioissaan millään tavoin huomioinut nyt tiedossa olevaa kunnallisveron muutosta? Miksi? Miten tämä asia hoidetaan verovuoden keskellä, kun verohallinto siirtyy uuteen veromalliin?   

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Maakuntauudistus ja verotus

Soten digisotkut  

Ministeriö väittää kirkkain silmin, että Suomi on terveydenhuollon sähköisissä järjestelmissä maailman johtavia maita. Yhdessä suhteessa tämä pitää paikkansa. Suomessa on erilaisia järjestelmiä enemmän kuin missään muualla maailmassa. Kaikki alkoi siitä, kun innokkaat amatöörit päättivät, että Suomessa ei tarvita yhtenäistä koko maan kattavaa sähköistä terveydenhuollon tietojärjestelmää. Jokainen halukas hankkikoon itse omalla kustannuksellaan omansa.

Tämä johti siihen, että maassa on tuhansia keskenään toimimattomia järjestelmiä ja monilla paikkakunnilla vielä useita. Tämä on johtanut terveys- ja sosiaalipalveluissa kaaokseen ja on maksanut veronmaksajille miljardeja. Jos olisi salaliittoteorioiden kannattaja, niin voisi ajatella, että isot tietotalot lobbasivat ministeriön ammattitaidottomia virkamiehiä ja saivat tämän mittavan puhalluksen aikaiseksi.

Nyt on sitten tulossa maakuntauudistus, jonka tärkeimpänä asiana on soteuudistus. Kurjuus ei kuitenkaan näytä loppuvan tähän. Maahan jää ainakin kaksi erillistä tietojärjestelmää toinen Uudelle maalle (Apot) ja toinen muuhun Suomeen (?). Lahti on tässä suhteessa erikoisessa tilanteessa, koska Lahti tulee sähköisesti kuulumaan muuhun Suomeen, mutta on hoidollisesti suuntautunut Helsinkiin. Olen yrittänyt kysellä päättäjiltä, ovatko nämä järjestelmät yhteensopivia. Kukaan ei tunnu tietävän, eikä asia tunnu suuremmin kiinnostavan. Sitten kyllä itketään ja osoitellaan sinne tänne, kun on housuissa!

Lahden osalta asia on vielä kummallisempi, koska nyt käytössä oleva täysin susi järjestelmä (LifeCare) joudutaan muutaman vuoden kuluessa vaihtamaan taas siihen muun Suomen yhteiseen järjestelmään. Kaikki joudutaan siis aloittamaan alusta ja epävarmuus säilyy siitä, toimivatko järjestelmät ja keskustelevatko ne Uudenmaan järjestelmien kanssa.

HYKYssä laboratoriotoiminnat yhdistettiin ja sielläkin on nyt omat sotkunsa järjestelmissä. Tiedot menevät Kantaan, jos menevät ja laboratoriolähetteet suuntautuvat Lahdessa minne tahansa sattumanvaraisesti. Nyt tätäkin himmeliä ollaan liittämässä ja yhdistämässä taas isompaan kokonaisuuteen tietämättä lainkaan mitä tapahtuu digipuolella. Ovatko järjestelmät taas eri paria?

Kun Virossa ryhdyttiin kehittämään järjestelmää, joka toimii kaikkialla, niin toiminnassa oli yksi suuri ero Suomeen verrattuna. Kun sirullista henkilökorttia alettiin testata, niin netissä oli puhelinnumero ja sähköpostiosoite, joihin voi ottaa yhteyttä ongelmatilanteissa. Se oli suora linkki ohjelman tarjoajalle ja koodareille. He saivat suoran palautteen käyttäjältä ja asiat saatiin korjattua nopeasti.

Suomessa on tilanne täysin toinen. Tällä tietojärjestelmien ostajat eivät tienneet, mitä halusivat. Myyjät puolestaan eivät tienneet, mitä näille tumpeloille pitäisi toimittaa. Kun esim. paikallisissa terveydenhuollon tietojärjestelmissä oli ongelmia, niin asiakkaalla ei ollut mitään tietoa, mihin ottaa yhteyttä. Olin yhteydessä terveyskeskukseen. Sieltä viesti meni jollekin asiaan vihitylle, mutta siihen perehtymättömälle sairaanhoitajalle. Kun hän sitten otti yhteyttä ja kertoi, ettei hän ymmärrä asiasta mitään, mutta hän laittaa asian järjestelmän toimittajalle. On täysin selvää, että kun asia menee näin monen mutkan kautta koodaajalle, niin viesti on varmaan matkalla muuttunut niin, että koodari ei tiedä, mitä tehdä.

Yhteiseksi nimittäjäksi ongelmiin Kela kehitti Kanta-järjestelmän. Se on yhtenäinen tietokanta, johon pääsevät niin potilaat kuin lääkäritkin. Siinäkin on ainakin yksi suuri ongelma. Kun lääkäri lähettää potilaan sairaskertomuksen ja mahdolliset laboratoriotulokset Kanta-järjestelmään, niin hän ei tiedä, menivätkö ne perille. Vain potilas tietää parin viikon odotusajan jälkeen, ovatko tiedot tulleet Omakantaan vai eivät. Tämä riippuu jälleen siitä lähettävästä tietojärjestelmästä. Kela on asian suhteen voimaton!

Poliitikot ja muut silmäätekevät toistelevat jatkuvasti, että ICT on tätä päivää. Valitettavaa on, että esimerkiksi Soteuudistuksessa tämä on toistaiseksi unohdettu. Tämä on suuri ja kallis virhe! Sähköisten järjestelmien rakentamisen on kuljettava yhtä jalkaa organisatoristen uudistusten kanssa. Pitää myös ottaa huomioon, että jos hoitohenkilökunnalta menee puolet ajasta erilaisten ohjelmien kanssa leikkimiseen, niin se on kaikki pois tehokkuudesta ja veronmaksajien pussista! Mikäli näin ei toimita, on edessä jälleen kallis ja tehoton sekamelska!

Kommentit pois päältä artikkelissa Soten digisotkut  

WP Login