Archive for the ‘Kolumnit’ Category

?%, %, %


Joku viisas matemaatikko on joskus sanonut, että prosenttilaskua ei olisi pitänyt koskaan keksiä. Monissa julkisen sektorin laskelmissa prosentti on kuin Jeesuksen veli – vähintään. Prosentti kertoo etupäässä muutoksista suuntaan tai toiseen. Se ei kuitenkaan kerro absoluuttista tulosta.

Hyvä esimerkki on yleisesti käynnissä oleva keskustelu työllisyysasteesta, huoltosuhteesta ja hyvinvointiyhteiskunnan koossa pitämisestä. Kun nyt on tavoitteena 75 % työllisyysaste, johon valtion koko budjetti perustuu, niin samassa yhteydessä ei kerrota, paljonko työtätekevien määrän on oltava, jotta hyvinvointia voidaan ylläpitää???

Kun tarkastellaan suurten ikäluokkien siirtymistä eläkkeelle, niin muutos vähentää aktiivi-iässä olevien työntekijöiden määrää oleellisesti. Ennusteiden mukaan tämä 75 % tavoite edellyttääkin jo vuonna 2035 82 % työllisyysastetta, jotta sama määrä työtätekeviä käsipareja olisi työssä turvaamassa hyvinvointia. Ovatko päättäjät miettineet tätä? Vai suhtaudutaanko asiaan samalla leväperäisyydellä kuin suurten ikäluokkien siirtymiseen työterveydestä julkiselle puolelle terveyspalveluja? Kun tätä ei otettu huomioon silloin, kun asia oli tiedossa parikymmentä vuotta sitten, niin nyt on niin sanotusti löysät housuissa!

Toisaalta huoltosuhdetta mietittäessä olisi myös otettava huomioon asian toinen pää eli syntyvyys. Syntyvyys menee niin kovaa vauhtia alaspäin, että huoltosuhteen kohtaantoa pitäisi myös miettiä. Meillä on olemassa Tilastokeskus, VATT jne., joista ennakoivaa tietoa löytyy ja myös mahdollisuuksia tehdä riittävän tarkkoja tulevaisuuden ennusteita. Mutta ketä kiinnostaa? Historia todistaa satavarmasti, että poliitikot elävät vain tätä päivää ja kuluvaa vaalikautta! Historiallinen huominen ja ylihuominen eivät kiinnosta. Tulevat ongelmat jääkööt lastenlasten murheeksi.

Ilmastonmuutos on vähän eri asia, koska sillä on helppo tehdä politiikkaa ja pelotella erityisesti tulevia sukupolvia keskipitkällä tähtäimellä. Tässäkin pelataan prosenteilla. Ilmaston lämpenemisen tilastoja tarkasteltaessa, ilmasto lämpeni aivan yllättäen, kun Neuvostoliitto hajosi. Selitys, joka silloin saatiin, on unohtunut. Köyhä Venäjä nimittäin sulki kaikki syrjäisillä kylmillä alueilla olevat sadat säähavaintoasemat. Jäljelle jäivät vain kaupungeissa lämpimissä olosuhteissa olevat asemat.

Pitkässä juoksussa Suomesta tulee hiilineutraali, kun väestö vähenee. Taustamuuttuja on kuitenkin maahanmuuttajat, joita yritykset tarvitsevat työvoiman vähentyessä. Vihervasemmistolle on turha kertoa, että tilastollisesti suurimmat päästöt ovat alueilla, joihin on kaikkein vaikein, ellei mahdoton, vaikuttaa. Ilmasto muuttuu, mutta niin se on muuttunut miljardeja vuosia. Nyt uusi taustamuuttuja on ihminen, mutta on täysin mahdotonta arvioida, kuinka paljon prosentuaalisesti ihminen muutokseen vaikuttaa ja mitkä ovat muut taustamuuttujat.

Kommentit pois päältä artikkelissa ?%, %, %

Kolmas tasavalta ja populismi

Suomen kolmas tasavalta joutuu kohtaamaan avautuvan kansainvälisen kilpailun huomattavasti vähentyneen yritysten määrän ja toisaalta ennätysmäisen työttömyyden vallitessa (Esko Passila, Kauppaa Faaraoiden Egyptistä Euroopan Unioniin, 2000). Suomen toinen tasavalta perustui keynesiläiseen sekatalousideologiaan. Siinä katsottiin, että valtion osuus on merkittävä, eikä yrityksillä ole johtavaa asemaa. Tämä johti myöhemmin hyvinvointivaltiokäsitteeseen, joka nyt voi pahoin.

Tästä voi taas todeta, että aate oli hyvä, mutta jätkät pilasivat sen. Alkuperäinen tarkoitus oli säästää hyvinä aikoina ja elvyttää säästöillä lamakausina. Päättäjät kuitenkin törsäsivät hyvinä aikoina ja sitten elvytettiin velkarahalla. Suomessa tämä on vuosikymmenten saatossa johtanut siihen, että hyvinvointiyhteiskuntaan ei enää riitä edes lainarahat. Tähän on johtanut se Junckerin laki, että poliitikot tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta eivät sitä, miten sitten pysyä vallan kahvassa.

Tämä on johtanut siihen, että valtiot ovat polarisoituneet. Toisella puolella on pakkovalta, jota hallitaan sotilas- ja poliisivoimin itsevaltiaiden johdolla. Toisella laidalla on valheisiin perustuva twiiteillä johdateltu populismi. Kaikki tämä johtuu siitä, että alkuperäinen demokratia on väljähtynyt, eikä kansan tahto enää näy päätöksenteossa. Kansat ovat tyytymättömiä päättäjiinsä ja se on johtanut populismin nousuun maailmalla.

Populismi (latinan sanasta populus, ’kansa’) on politiikan tyyli tai löyhä poliittinen ideologia, jonka mukaan politiikan pitäisi olla ”kansan tahdon” ilmausta. Populistit korostavat yhteiskunnan jakoa tavalliseen kansaan ja puoluepopuloihin, joita he pitävät vallankäyttöön korruptoituneina. Näyttöjen perusteella populisteilla on itsellään lehmä vielä pahemmin ojassa kuin vanhoilla puolueilla. Miten siis demokratia voidaan päivittää tulevaisuuden tarpeisiin?

Populismi tullee olemaan melko lyhytaikainen tähdenlento, kun sen tavoitteet paljastuvat kansalle. Digitaalisena aikana ainoa demokratiaa korjaava toimenpide on kuulla kansaa tarkemmin. Nyt ollaan tilanteessa, jossa viranomaiset johdattelevat päättäjiä, kuin sitä kuuluisaa pässiä narussa. Asioita salaillaan, jota oma valta ja työpaikat hallintohimmeleissä voitaisiin säilyttää. Tällaista suhmurointia on Lahdessakin alkamassa paljastua karuimmalla mahdollisella tavalla.

Kansalaisaloite on yksi yritys kansanvallan parantamiseksi. Sekin on kuitenkin pahasti keskeneräinen, koska silla ei voi vaikuttaa kuntien päätöksentekoon. Puutteita on myös siinä, että esitykset seikkailevat eduskunnan eri valiokunnissa jopa niin kauan, että ne vanhenevat. Toisaalta neuvoantavia nettiäänestyksiä päättäjät vihaavat kuin ruttoa, koska se vähentää etenkin puoluetoimistojen päätösvaltaa.

Ainoa mahdollisuus parantaa kansanvaltaa on kolmas valtiomahti. Lehdistön pitäisi ottaa käyttöön neuvoantava nettiäänestys paikallistasolla ja arvioida sen jälkeen, miten kansan tahtoa on noudatettu. Sveitsissä on tällainen torimielipidemalli, joka ei kuitenkaan näin digi-aikana ole oikea ratkaisu. On kuitenkin kiistatonta, että kun päätöksenteko on etääntynyt kansasta ja historiassa, se ei ole koskaan tietänyt mitään hyvää. Päättäjien vaihtaminenkaan ei ole auttanut, joten jotain tarttis tehdä!

Tulevaisuus ei ole kiveen hakattu. Tulevaisuutta voidaan ja pitää voida muuttaa. Muutostarve pitää kuitenkin hyväksyä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kolmas tasavalta ja populismi

Somevallankumous


Kun Euroopassa pyrittiin yksinvallasta kansanvaltaan, niin kansa lähti kaduille aseistettuna ja päitä putoili. Ranskan vallankumous tarjosi kaikille miehille äänioikeuden ja siitä alkoi pitkä tie nykyiseen demokratiaan. Nyt länsimaissa on siirrytty taistelemaan sanan miekoilla sosiaalisessa mediassa, jossa valeuutiset leviävät kaikille halukkaille. Lehdistön vapaus takasi painetulle sanalle vallan vahtikoiran aseman, mutta entäs nyt?

Some talloo painetun sanan varpaille ja puukottaa selkään, minkä ehtii. Subjektiiviset asenteet ja mielipiteet leviävät avoimissa ja pimeissä verkoissa kuin ebola. Tähän pahimmanlaatuiseen kulkutautiin ei ole rokotetta keksitty, vaikka se olisi tuiki tarpeellinen. Lehdistön mahdollisuudet tutkivaan ja analyyttiseen journalismiin kapenevat kustannuspaineiden alla.

Etenkin populismi elää verkoissa. Kun Yhdysvaltoja johdetaan twiiteillä, niin se ei anna hyvää kuvaa yhdysvaltalaisesta demokratiasta. Toisella puolella maapalloa Kiinassa ja Venäjällä rajoitetaan sananvapautta ja lehdistö on hallitsijoiden peukalon alla. Tässä mielessä demokratiavaje alkaa olla pahasti polarisoitunut.

Välimaastossa Euroopassa populistipuolueet ovat kasvattaneet suosiotaan, joka ilmeisesti johtuu tyytymättömyydestä nykyiseen demokratiaan. Kaikilla sukuun ja säätyyn katsomatta on äänioikeus, mutta saadaanko sille vastinetta. Tuppaa olemaan maan tapa, että luvataan ummet ja lammet, mutta vaalien jälkeen pestään kätöset kuin Pontius Pilatus. Vuosikymmenten saatossa kansa on kyllästynyt olemaan äänettömänä maksajana vallan valtiaiden tuhlailulle.

Sotesotku on erinomainen esimerkki siitä, miten yksi vaalikausi on liian lyhyt välttämättömienkin hankkeiden läpiviemiseen. Aloitteita voi tehdä netissä ja kerätä tarvittavat 50 000 klikkausta. Sen jälkeen eduskunta sitten kääntää peukut alaspäin ja suurin osa ei edes päädy käsittelyyn. Internet tarjoaisi todellisiakin mahdollisuuksia esimerkiksi neuvoa-antaviin äänestyksiin. Se kuitenkin rajoittaisi valtaapitävien valtaa tai osoittaisi ainakin heidän moraaliset ulottuvuutensa.

Tällaista valtaa ei voi missään tapauksessa antaa kansalle. Hillotolppa pitää olla vahvasti valittujen päättäjien käsissä, koska kansan muisti on lyhyt. Demokratialla alkaa olla someaikana pahanlaatuinen uskottavuusongelma. Velaksi eläminen on ollut maan tapa ja ennusteiden mukaan velkojen maksu jää tulevaisuudessa yhä harvempien harteille. Näin ei voi jatkua! Jotenkin demokratia vaatii päivityksen Demokratia 2.0.         

Kommentit pois päältä artikkelissa Somevallankumous

Koulutuksen tavoitteet

Sorsan hallituksen ajoista on tavoitteena ollut kouluttaa mahdollisimman suuri osa nuorista yliopistoissa. Itä-Suomen Yliopisto määrittelee tavoitteet näin: ”Yliopistossa opiskelun tavoitteena on tieteellinen ajattelu ja ongelmanratkaisu. Koko korkeakoululaitosta koskee puolestaan tieteellinen tutkimus, siihen kytkeytyvä korkein opetus ja erilaiset palvelutehtävät. Nämä luovat yhdessä akateemista kulttuuria ( https://www.uef.fi/fi/)”

Vastaako tavoite työelämän vaatimuksia? Missä ovat ne työpaikat, joissa voidaan suorittaa pelkkää tieteellistä tutkimusta ja ongelmien ratkaisua? Opiskelijoiden kannalta tärkeämpää olisi asettaa koulutuksen tavoitteeksi muuttuva toimintaympäristö ja tulevaisuuden työpaikat. Tätä puolustaa yritysten hätähuuto kohtaamattomuudesta. Työpaikkoja on, mutta niihin ei löydy osaajia. Hallitusten tavoitteena näyttää olleen akateeminen loppututkinto – ei työhön soveltuvuus!

Pitäisikö siis koulutuksen tavoitteita muuttaa? Se edellyttäisi myös sitä, että professorin virkaan ei hyväksyttäisi ilman avoimen sektorin työkokemusta. Vain sellainen kokemus ja yhteydet antaisivat edes jonkinlaisen kuvan työelämän tarpeista. Toinen ongelma on se, että työtehtävät muuttuvat niin nopeasti ja koulutusohjelmat hitaasti, että yhtälö on hyvin vaikea ratkaistava pelkän teorian avulla.

Ammattikoulu-uudistus oli vahva esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ei ole mitään käsitystä markkinoiden vaatimuksesta. Uudistuksessa työnopettajien eli käden taitojen opettajien koulutusvaatimukseksi asetettiin AMK-insinööri? Pystyykö tällainen insinööri opettamaan kädestä pitäen sorvausta, muurausta, hitsausta, LVI-töitä jne.? Se on nyt nähty, ettei pysty. Yritykset eivät halua ottaa palvelukseensa suoraan koulusta valmistuneita. Näin ollen on perusteltua kysyä, mitä tähän auttaa toisen asteen pakko-opetus? Ammatillisia perustaitoja on opetettava sellaisten ammattilaisten, jotka itse osaavat esimerkillään ohjata! Nämä osaajat ovat nyt yrityksissä!

Akateemisia työttömiä on n. 40 000, joista suuri osa on insinöörejä. Savupiippujen myötä näyttävät katoavan myös insinöörien työpaikat? Työttömyysluvut eivät edes kerro sitä, kuinka moni on koulutustaan vastaamattomissa töissä. Tällaiset luvut viittaavat siihen, että jossain vaiheessa jollain tavalla joudutaan suorittamaan muuntokoulutusta. Siihen kuluu turhia työttömyysvuosia ja paljon rahaa. Suomalainen koulujärjestelmä on rakennettu siten, että valmistuvat olisivat suoraan valmiita töihin.

Ennen oli pääasiassa näin, mutta ei enää. Yrityksillä ei ole jätetty tähän oppimiseen mitään osaa. Tämä on varmistettu työehtosopimuksilla, joilla on määritetty palkkataso riippumatta siitä, onko henkilö pätevä tehtävään. Oppipoika, kisälli ja mestari tuotti maahan paljonosaajia. Kunnianhimoiset opettajien pätevyysvaatimukset ja totaalinen ymmärtämättömyys työelämän nykyvaatimuksista, on ohjannut ammatillisen koulutuksen täysin väärille urille. Tavalla tai toisella yhteys muuttuvaan ja robotisoituvaan tuotantoelämään on järjestettävä. Kunnianhimoisen koulutuksen tavoite on oltava työpaikka valmistuville!

Kommentit pois päältä artikkelissa Koulutuksen tavoitteet

Onko sairauksilla hinnasto?

Olen niin perin juurin kyllästynyt kuntien ja Etlarin marmatukseen yhtymän budjettiylityksistä. Näyttää siltä, että yhtymän hallituksessakaan ei ymmärretä, että sairaanhoidon tai hyvinvoinnin budjettia ei voi rakentaa kuten kuntien tai yritysten budjetteja. On joko mentävä sen mukaan kuin kuluja kertyy, tai rakennettava budjetti normaalista poikkeavin perustein.

Historiallisesti on todistettu, että niin kuntien kuin valtionkin budjetit rakennetaan lyhyellä tähtäimellä, joka yleensä on vaalikausi. Tämä ei päde terveydenhuollossa. Viimeistään 90-luvulta alkaen on ollut selvää, että suuret ikäluokat tulevat poistumaan työterveyshuollosta. Tämän hoitomuodon rahoittajia ovat olleet yritykset ja Kela (valtio/veronmaksajat) Tältä osalta syntyy säästöjä, mutta niistä ei kukaan pukahda mitään.

Lyhyellä aikavälillä kaikki nämä kulut siirtyivät kunnille ja nyt kuntayhtymille. Soten kaaduttua valtionavut menetettiin ainakin lyhyellä tähtäimellä. Suuret ikäluokat syntyivät n. 5-7 vuodessa, jonka jälkeen syntyvyys ”normalisoitui”, Yhtä lyhyessä ajassa tapahtui siirtymä julkiselle sektorille. Yksityisiä terveyspalveluja käyttävien joukko on marginaalinen. Lukumääräisesti siirtyvien joukko on 400 – 500 tuhatta. Tämä on kuntien rahoitukselle melkoinen jytky!

Tämä siirtymä on tilastollisesti ollut kaikkien päättäjien nähtävissä! Olisiko tähän voitu varautua, on ollako vaiko ei olla-kysymys. Yksikään kunta tai edes kuntayhtymä ei olisi yksin pystynyt varautumaan tähän. Eri hallituksilla olisi ollut mahdollisuuksia varautua tilanteeseen ainakin osittain. Kelalle syntyy säästöjä siirtymästä ja ne olisi voitu siirtää kuntien tai sotejärjestelmän hyväksi. Tämä olisi saattanut onnistua, jos sote olisi onnistunut ensi yrittämällä. Nyt kuitenkin aikaa tärvättiin siihen, kenen hattuun sulka tulee. Vaan eipä tullut takkia, eikä edes kukkaroa. Nyt onkin kysymys vain siitä, minkä puolueen vaipat kestävät.

Nyt julkisen terveydenhuollon budjetoinnissa on otettava huomioon:

  1. Yhtymän alueen ikääntymisennuste,
  2. Edellisen perusteella ikäluokkien yleisin tautien kehityspolku,
  3. Ko. tautien kustannusennusteet,
  4. Oman kokonaisuutensa muodostavat sitten kodeissa selviytyminen ja siihen liittyvät kustannustekijät,
  5. Oman osansa muodostavat myös rakenteelliset tekijät eli se, missä potilaita hoidetaan – lähellä vai keskitetysti.

Näiden tekijöiden pohjalta voisi lähteä liikkeelle ja kannatettavaa olisi saada aiheista väitöskirjatasoista tutkimusta.

Perinteinen kuntien budjetointi suoritettiin arvioimalla tulevan vuoden inflaatio, jota sitten sopivasti ”nokitettiin”. Nykyisessä tilanteessa on joko suunniteltava asiat terveydenhuollon asiakkaiden tarpeiden perusteella tai itkettävä ja maksettava. Ne ovat ainoat vaihtoehdot!

Kommentit pois päältä artikkelissa Onko sairauksilla hinnasto?

Ilmastonmuutoksen syyt


Ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa syitä löytyy rajattomasti aina keskustelijan mielipiteistä tarkoituspohjaisiin syihin. Asiassa ei ehkä nähdä metsää puilta. Suurin syyllinen julkisessa keskustelussa on se kuuluisa savupiippu, joka työntää taivaalle sakeanaan kaikenalisia myrkkyjä. Luonto ei aina kuitenkaan myrkyty, vaikka niin väitetään.

Hyvä esimerkki on vuosikymmenien takaa Ruhrin teollisuusalueelta. Siellä oli savupiippuja kuin puita viidakossa. Ne työnsivät taivaalle mustaa savua peittäen taakseen kaiken. Yksi asia kuitenkin ihmetytti. Se oli hevoskastanja, joka vain rehotti entistä enemmän. Kun tiedemiehet alkoivat tutkia asiaa, niin selvisi, että myrkkyjen laskeuduttua puun lehdille tapahtui tuntematon kemiallinen reaktio. Puun lehti muutti myrkyt itselleen sopivaksi ravinnoksi.

Nyt Ruhrin taivas on kirkas ja silti siellä kasvaa vielä hevoskastanjoita ja enemmän myös muuta kasvillisuutta. No eiväthän hevoskastanjat voi koko maailmaa pelastaa, mutta ovat yksi esimerkki luonnon evoluutiosta. Ilmastonmuutoksen syyt ovat kuitenkin aivan ruohonjuuritasolla, mutta niistä halutaan vaieta monista syistä.

Ensimmäinen perustavaa laatua oleva syy on eläke. Maissa, eli siis monissa kehittyvissä maissa, ei ole minkäänlaista eläkejärjestelmää. Näissä maissa on evolutionäärinen eläkejärjestelmä, jollainen oli Suomessakin pitkään vielä sotien jälkeen. Perheisiin syntyi paljon lapsia, joiden perinteinen tehtävä oli huolehtia vanhemmistaan heidän ikääntyessään. Kehittyvissä Afrikan ja Aasian maissa tämä on edelleen ainoa eläketurva.

Jos todella halutaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen, niin kansainvälisesti näihin maihin pitäisi järjestää kansaneläkejärjestelmä vaikkapa YK:n kautta. Pitkällä aikavälillä maapallon väestö alkaisi vähentyä. Kiinan yhden lapsen politiikkaa ei näihin maihin saada aikaiseksi, johtuen poliittisista järjestelmistä. Yhden lapsen politiikalla saatiin Kiinassakin vain aikaan tilanne, jossa ikäpyramidi kääntyi päälaelleen.

Toinen perustavaa laatua oleva syy on globaali jatkuvan kasvun tavoittelu. Globaalille taloudelle ei riitä vain korvaava tuotanto, vaan vaaditaan lisää kulutusta. Kasvava kulutus voi valistuneen arvion mukaan lisätä ilmastopäästöjä saman verran, kuin niitä sopimuksilla vähennetään. Jatkuvaan kasvuun eivät halua puuttua valtiotkaan, koska niille on tärkeä BKT, koska jos BKT laskee, niin myös verotulot laskevat ja sehän ei passaa. Jos verotulot laskevat, niin poliittiset päättäjät joutuvat koviin ristipaineisiin kansalaisten ja hallintohimmeleiden väliin.

Lopuksi on siis pakko todetta, että ilmastokysymyksissä ollaan kuin se kuuluisa tikka tervatulla laudalla – jos ei ole nokka kiinni, niin sitten on pyrstö!  

Kommentit pois päältä artikkelissa Ilmastonmuutoksen syyt

Potilaan hoitoketju

Henkilö kirjoitti nimimerkillä Etelä-Suomen Sanomissa vaimonsa suolistosyövän diagnosointiongelmista. Tarina oli täsmälleen samanlainen kuin minun kohdallani vuonna 2011. Siis 8 vuotta sitten. Silloin perusterveydenhuolto kuului kaupungille, mutta nyt perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat yhtä ja samaa organisaatiota. Tästä huolimatta mitään kehitystä ei ole tapahtunut?

Omalta kohdaltani olen nämä vuodet asiaa ihmetellyt ja tutkinutkin. Ensimmäinen ihmettelyn aihe on, miksi tällaisissa tapauksissa ei oteta verikokeissa syöpämarkkereita, kun kuitenkin otetaan kaikenlaisia muita kokeita? Tulokset voisivat saada jopa keikkalääkärinkin kellot soimaan. Se sijaan otetaan RTG ja ultrat, joissa vain hyvin harvoin jos koskaan suolistosyövät paljastuvat.

Mitkä ovat näiden tapausten ne kuuluisat hyvät käytännöt – vai onko niitä? Jostain syystä ainakin Lahdessa on perusterveydenhuoltoon iskostunut ajatus, että tulee ylemmältä taholta moitteita, jos lähetetään keskussairaalaan TT-kuvauksiin. Kuten kirjoittaja totesi, näin ei todellakaan synny säästöjä. Tällainen toimintamalli lisää paitsi kuoleman riskiä myös valtavasti kustannuksia.

Tällaiset esimerkit kertovat, että pallo ei todellakaan ole kenenkään hallussa. Ainoa tapa löytää säästöjä on tämän hoitoketjun kustannusrakenne selvitettävä potilaan vastaanotolta aina kuntoutukseen asti. Ongelmana tietenkin on, onko osaamista tällaisen kartoituksen tekemiseen? Se näyttää ainakin selvältä, että terveyskeskuksissa ei ole osaamista vaikeiden tautien diagnosointiin. Ainoa ratkaisu tähän pulmaan on lähete keskussairaalaan, jos terveyskeskuksessa menee sormi suuhun.

Lahden kaupungin sairaalassa on RTG-laitteet ja ultra. Pitäisikö myös olla laitteet tietokonekuvauksiin vai käyttää vuokrauspalvelua. Jonot keskussairaalaan saattavat olla liiankin pitkiä. Yhtymää lyötiin kasaan hellurei ja hellät tunteet-meiningillä, joka vain pahensi tilannetta entisestään. Maan hallitus jo totesi sote-uudistuksen liian suureksi kertaprojektiksi ja erosi. Kuntayhtymän hallituskin erosi kunnallisvaalien tuloksena. Nytkin näyttää hallituksessa tulevan muutoksia todennäköisten ministerinimitysten johdosta.

Näinkin suuria maakunnallisia uudistuksia ei tehdä sormia napsauttamalla. Ne tehdään pitkäjänteisellä suunnitelmallisella työllä. Hyvinvointiyhtymässä olisikin jäsenkuntien mietittävä hallituksen kokoonpanoa ainakin kokonaisen vaalikauden ajaksi. Hyvätkään pätkäjäsenet eivät pysty viemään tällaista hanketta maaliin. Osaajia pitäisi etsiä muualtakin kuin Lahdesta. Poliittiset mandaatit eivät saa olla etusijalla. Vain osaaminen aikaansaa tarvittavia säästöjä!  

Kommentit pois päältä artikkelissa Potilaan hoitoketju

?Onko syytä olla huolissaan?


Teknillisissä oppilaitoksissa lopetettiin rakennusmestarien koulutus 29.3.1996.  Ammattikorkeakouluissa käynnistettiin 20 insinööritutkintoon johtavan suuntautumisvaihtoehdon rinnalle kokeiluluonteisesti 160 opintoviikon tuotantopainotteinen rakennusalan koulutusohjelma, Tutkintonimikkeeksi tuli rakennusmestari (AMK). Väliaikana koulutettiin rakennusinsinöörejä (AMK) joiden tarkoitus oli korvata rakennusmestarit työmailla.

Alan järjestöt näkivät kuitenkin jo tuolloin, etteivät ns. tuotantopainotteiset (TUPA) insinöörit tule korvaamaan työmailla vanhan opetusohjelman mukaista rakennusmestareiden työnjohto-osaamista. Tuolloin rakennusteollisuus ei vielä kiinnittänyt asiaan huomiota, vaikka työmailla jo tiedettiin tosiasia, että AMK-insinöörit ”viihtyvät” työmaiden työnjohtotehtävissä vain lyhyen ajan. Kiersin konsulttina 2000-luvun toisella puolella kymmeniä rakennustyömaita. Vanhoilla mestareilla oli jo silloin huoli tulevaisuuden osaajista.

Uusi rakennusalan työnjohdon koulutusohjelma alkoi syksyllä 2007 kuudessa ammattikorkeakoulussa, mutta perinteinen ja arvostettu rakennusmestarien koulutuspaikka Lahti, ei ollut näiden joukossa. Merkittävää on se, että syksyllä 2007 käynnistyneet työnjohdon koulutusohjelmat ovat täysin uusia ohjelmia. Ne eivät ole entistä teknikkokoulutusta korvaavia opetusohjelmia. Uuden rakennus- ja talotekniikan tuotantojohdon koulutusohjelman, tutkintonimike rakennusmestari (AMK), koostuu 210 opintopisteestä sekä kuuden kuukauden pakollisesta ennakkoharjoittelusta. Lisäksi tutkinnon voi suorittaa myös etänä.

Aiemmassa koulutuksessa vaadittiin 24 kuukauden kokemus rakennusalalta ja koulutus kesti 3 vuotta. Kaksi 4 kuukauden kesälomaa työskenneltiin rakennustyömailla eri tehtävissä.  Rakennusalalta poistuu luonnollisen ikääntymisen vuoksi joka vuosi noin 750–900 alan ammattilaista. Heistä merkittävä osa on toiminut työmaan vastuullisissa työnjohdon ja projektin johtamistehtävissä. Näihin tehtäviin ei käytännöllisesti ole maassamme koulutettu vuoden 2000 jälkeen yhtään henkilöä. Ensimmäiset uudet rakennusmestarit valmistuivat syksyllä 2011.

Rakennettu ympäristömme luo puitteet lähes kaikille toiminnoillemme ja vaikuttaa jokaisen päivittäiseen elämään. Rakennettu omaisuus muodostaa kaksi kolmasosaa kansallisvarallisuudestamme ja on keskeinen osa kulttuuriperintöämme. Tehtyjen tutkimusten mukaan nykyiset rakennusmestarit (AMK) eivät omaa pätevyyttä edes omakotitalojen suunnitteluun. Miten sitten tullaan tulevaisuudessa takaamaan rakentamisen laatu ja rakentamisen perinteen jatkuvuus?

Remonteissa on jo nähtävissä kalliita epäonnistumisia, koska 12 vuoden tauko koulutuksessa katkaisi hiljaisen tiedon siirtymisen sukupolvilta toisille. Erityisesti julkisten rakennusten huollossa tehdyt säästöt kostautuvat nyt miljardiluokassa. Suuri syy näissäkin on osaamisessa, koska ei tunneta vanhoja rakennustapoja ja materiaaleja.

Säästöt näin tärkeässä asemassaa olevien rakentajien koulutuksessa osoittavat päättäjien välinpitämättömyyttä alan vaatimuksista. Kuinka monta kattoa pitää romahtaa ja taloa sortua ennen, kuin koulutuksen rakenne saadaan vastaamaan alan tarpeita?   

Kommentit pois päältä artikkelissa ?Onko syytä olla huolissaan?

Julkisen sektorin tulevaisuus


Julkisen sektorin palveluksessa on n. 600 000 työntekijää eli siis neljännes työssä käyvästä väestöstä. Ennen sanottiin, että leipä on pitkä mutta kapea. Tämä heijastui siten, että julkisen sektorin työsuhteet olivat pitkiä ja vaihtuvuus vähäinen. Tämä merkitsee sitä, että eläkkeelle lähtee aivan lähivuosina runsaasti väkeä.

On arvioitu, että lyhyen ajan sisällä siirtyy eläkkeelle lähinnä kunnilta jopa parisataatuhatta työntekijää. Tämä aiheuttaa suuren ongelman, koska se synnyttää kilpailua työvoimasta yksityisen sektorin ja julkishallinnon välillä. Kilpailua näyttää jo syntyneen, koska valtionhallinnossa yleisin työnimike on erikoisasiantuntija. Palkkataulukoissa ei tällaista nimikettä ole, joten palkat ilmeisesti sovitaan vapaan kilpailun mukaan.

Eläkkeelle lähtevien määrä on kuitenkin lyhyen ajan sisällä niin suuri, että uusien rekrytoinnissa tulee suuria ongelmia. Vaihtoehdotkin ovat vähissä. Jos lähdetään kilpailemaan palkoilla, niin veroäyri joutuu kovaan paineeseen. Toisaalta, jos tämä alkaa haitata yksityisen sektorin kilpailukykyä, niin yritykset alkavat sijoittua edullisempiin maihin. Näin on jo tapahtunutkin, mutta ei välttämättä ole nähty kuin jäävuoren huippu.

Ongelman ratkaisuun ei ole kovin monia keinoja. Digitalisaatio alkaa vaikuttaa pidemmällä aikavälillä, kun käyttäjien taidot lisääntyvät tulevien sukupolvien myötä. Suomen ongelma on kuitenkin se, että digitalisoituminen julkishallinnossa on kuin sillisalaatti. Erilaisia ohjelmistoja on tuhansia ellei jopa kymmeniä tuhansia. Olisi tarvittu keskitetty ohjaus. Tämä johtuu siitä, että hallitukset, eduskunta ja tämä vanha eläkkeelle jäävä virkakunta ei ole aikoinaan tajunnut asiaa. Olisi pitänyt toimia kuten Virossa, joka pääsi hyötymään Suomen ongelmista puhtaalta pöydältä.

Toinen vaihtoehto on nopea rakenteiden purku, jonka poliittinen toteutus näyttää olevan todella vaikeaa. Perinne Suomessa näyttää olevan, että muutoksia tehdään vasta, kun on jo niin sanotusti housuissa. SOTE on tästä erinomainen esimerkki. Väestön siirtyminen suurin joukoin työterveydenhuollosta julkiselle puolella oli tiedossa jo 1990-luvulla. Suhtautuminen oli kuitenkin sama, kuin tähänkin muutokseen eli ei kuulu meidän ikäluokan päätettäviin. Tämä muutos on kuitenkin niin lähellä, että se iskee seuraaviin hallituksiin hyvin kipeästi.

Muutokseen ei riitä pelkkä höyläys, vaan alas on ajettava kokonaisia virastoja. Näitähän meillä riittää, koska monilla aloilla on täysin päällekkäisiä toimintoja EU:n virastojen kanssa. Viro on viisaasti selvinnyt jättämällä tietyt asiat EU:n päätösten varaan. Kaikkein mahtavin paradoksi on nyt julkisuuteen nostettu vanhusten hoito. Isoveli valvoo kaikkea mahdollista, mutta näyttää siltä, että vain muodollisesti. Tämäkin vähäinen valvonta voitaisiin hoitaa digitaalisesti paljon tehokkaammin!


Kommentit pois päältä artikkelissa Julkisen sektorin tulevaisuus

Toiveajattelun kustannukset

Etelä-Suomen Sanomissa oli 13.1.2019 laajasti faktaa Lahden väestökehityksestä. Silmiinpistävintä oli kuitenkin kaupungin valtapuolueiden toivomukset siitä, että tavoitteena on nosta asukasmäärä 150 000 vuoteen 2030 mennessä. Kommenteissa todettiin, että tavoitteet on asetettava riittävän korkealle.

Tavoitteita asetettaessa on kuitenkin otettava huomioon myös realiteetit. Tässä yhtälössä tärkeä taustamuuttuja on Lahtelaisten ikärakenne. Kuntaliiton tietojen mukaan vuoden 2017 lopussa Lahden väestöstä yli 65-vuotiaita oli n. 28 000 ja heistä yli 75-vuotiaita n. 3 000. Vuoteen 2030 on aikaa 12 vuotta. Se merkitsee, että silloin samoilla prosenttiluvuilla laskettuna yli 77-vuotiaita on mahdollisesti 28 000, joista sitten yli 87-vuotiaita n. 3 000.

Suurten ikäluokkien elinajanodote on kuitenkin miehillä 82 vuotta ja naisilla 87 vuotta.  Nämähän ovat kuitenkin tilastollisia keskiarvoja, joiden perusteella voi vain ennakoida, että muiden elämää lyhentävien tekijöiden kanssa 2030-luvulla poistuu kaupungin väkirakenteesta ainakin 20 000 asukasta. Väestön lisääntyminen ei siis ole mikään lineaarinen tapahtuma, kun vielä samaan aikaan syntyvyys laskee.

Väestön lisäystä ennusteltaessa on siis otettava huomioon myös väestön poistuma, jossa on suurten ikäluokkien johdosta odotettavissa kansan- ja kaupungintaloudellinen tsunami, jollaista Suomi ei ole kokenut kuin lähinnä sodissa. Suurten ikäluokkien siirtyminen työterveyshuollosta julkiseen terveydenhuoltoon aiheutti jo ennakoimattomuudellaan pakkosoten! Tilastollisesti asia oli hyvinkin tiedossa, mutta ilmeisesti odoteltiin, että ongelmat hoituvat itsekseen.

Tällaiseen ajattelumalliin löytyy myös yo. kirjoituksista ja sinänsä piilotettua kritiikkiä. Viranhaltijat maanhankinta ja kaavoitusosastoilla ottavat tavoitteet tosissaan, koska on varauduttava siihen, että infrastruktuuri on valmis tällaiseen väestön lisäykseen. Tarvitaan kaavoitettua maata, jotta voidaan rakentaa asuntoja lisääntyvälle väestölle. Tämä aiheuttaa kaupungille kuluja. Kaupunki joutuu nimittäin korvaamaan energia- ja vesiyhtiöille niiden tekemät työt, joista kaupunki itse saa korvauksen vasta luovuttaessaan tontit. Kuinka paljon kaupungin taseessa on tällaisia sijoituksia jo nyt?

Maanhankinta- ja kaavoitusosastolla ei ole kovin paljon kaupallista ajatteluakaan. Sieltä tuli juuri tieto satojen tonttien kaavoittamisesta Kymijärven pohjoisrannoille. Kuinkahan moni tontti esim. Kytölän alueen sadoista tonteista jää myymättä, kun kilpailijana ovat Kymijärven kauniit rannat ja maisemat? Toivottavasti näitä alueita ei hakata aukoiksi ja pilata siten kauniit maisemat ja myyntivaltit!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Toiveajattelun kustannukset

WP Login