Archive for the ‘Kolumnit’ Category

 Perustuslain toimivuus selvitetään

Tähän selvitykseen on useita syitä. Perustuslain 6 § takaa kansalaisille tasa-arvon. Laissa luetellaan useita seikkoja, joissa tasa-arvo pitää ottaa huomioon. Laissa ei ole kuitenkaan mainittu kotikuntien tasa-arvoista lain pakottavana kohtana. On tehty useita tutkimuksia siitä, kuinka suuria kunnallisverojen erot ovat eri puolilla maata. Nämä erot ovat tuhansia euroja riippuen siitä asutko rikkaassa kunnassa vai köyhässä.

Veroerot eivät myöskään takaa palvelujen saatavuutta ja niiden laatua. Sotepalvelut poikkeavat myös huomattavasti kuntien ja maakuntien välillä. Näitä eroja yritetään nyt tasa-arvoistaa soten avulla. Uudistus ei kuitenkaan onnistu sormia napsauttamalla ja päivityksiä tullaan tarvitsemaan paljon. Mutta se näkee, joka elää!

Toinen suuri epätasa-arvo piilee työterveyden ja julkisen sairaanhoidon välillä, Jo työnsä tehneet ja eläkkeelle siirtyneet saavat taistella hoitoajoista koko terveydenhuollon arvoketjun matkalla. Työterveydenhuollossa päästään hoitoon ja tutkimuksiin paljon nopeammin kuin nyt julkisella puolella. Tämä ei ole kansalaisten kannalta lainkaan tasa-arvoista, vaan se törkeästi syrjivää. Tulevassa soteuudistuksessa tämä pitäisi perusteellisesti selvittää. Pelkkä valinnanvapaus ei epäkohtaa korjaa.

Vanhusten kotihoito on erinomainen esimerkki siitä, että kansalainen ei ole kovin tärkeä päättäjille, kun on kyse säästöistä. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kun on poissa silmistä, niin on myös poissa mielestä. Jos sellaiset vanhukset, jotka eivät pärjää kotona, sijoitettaisiin sairaaloiden vuodeosastoille, niin tilastot kertoisivat nopeasti, mikä on vanhuksen, siis ihmisen, todellinen hinta. Mulle hetioikeusasiamies,  nyt- sukupolvea ei kuitenkaan näy kiinnostavan, ketkä tämän hyvinvointiyhteiskunnan ovat rakentaneet ja sen puolesta sotineet!

Perustuslakia tutkittaessa edellä olevat ym. vastaavat seikat tulisi tarkasti selvittää. Tulisi myös nykyisessä järjestelmässä antaa Eduskunnan oikeusasiamiehelle laillista valtaa päätöksiinsä. Sekään ei ole tasa-arvoista, että ihmiset joutuvat nyt käymään läpi pitkät ja kalliit oikeustaistelut puolustaessaan perustuslaillisia oikeuksiaan. Suurella osalla kansalaisia ei siihen ole mahdollisuuksia.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan eri tuomioistuinten päätökset poikkeavat samoista rötöksistä jopa vuosilla. Useissa tapauksissa kunnat ja viranhaltijat ovat jättäneet noudattamatta jopa Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksiä. Miten nämä toteuttavat kansan yhdenvertaisuutta?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa  Perustuslain toimivuus selvitetään

Irlanti, Irlanti, Irlanti  

Tutkimuksiaan Lontoossa tehnyt Lenin, totesi aikoinaan, että jos Englanti pitäisi valloittaa, se olisi helpointa tehdä Irlannin kautta. Meillä oli toimisto Belfastissa 70- ja 80-luvuilla ja koko Irlanti kuului sen myyntialueeseen. Tästä johtuen jouduin ylittämään nyt kiistellyn rajan useita kertoja vuodessa etelään ja takaisin.

Täältä katsoen on vaikea ymmärtää rajan merkitystä, mutta paikallisille se on nykyisin elinehto. Kun liikuin siellä autolla Belfastin ja Dublinin väliä, niin rajanylityspaikoilla oli betoniporsaita, piikkilankaa ja aseistettuja miehiä. Raja oli suunnilleen yhtä vartioitu kuin nyt Venäjälle mentäessä. Etenkin tavaraliikenne oli tarkasti vartioitua, koska aseita salakuljetettiin etelästä pohjoiseen.

Aseita kuljetettiin myös tavallisissa siviiliautoissa. Se tapahtui niin, että esim. hotellien parkkipaikoilla yöaikaan murtauduttiin autoihin yleisavaimin ja kätkettiin aseita niihin. Usein rajoja ylittävät poikkesivat rajanylityksen jälkeen pohjoisella puolella pubiin, jolloin mahdolliset aseet vietiin pois. Jos jatkoi matkaa suoraan aselastin kanssa, niin tiellä asemiehet pysäyttivät, purkivat lastin ja toivottivat hyvää matkaa.

Noista vuosista koko raja-alue on käytännöllisesti katsoen kadonnut. Alueen maatilat toimivat molemmin puolin rajaa ja se homma loppuisi kokonaan. Mikäli maatalous jatkuisi molemmin puolin rajaa, niin se ruuhkauttaisi raja-asemat totaalisesti ja tavaraliikenne olisi pulassa. Englannissa pelätään satamien ruuhkautumista, mutta sama tapahtuisi myös Irlantien välisillä rajoilla. Irlantien yhteinen väkiluku on n. 6,5 milj. joista Pohjois-Irlannissa asuu n. 1,9 milj. On ehkä helpompi kuvitella, mitä tapahtuisi, jos Suomi jaettaisiin kehä kolmoselta kahteen osaan.

Rajan osalla on vain kolme vaihtoehtoa: auki, kiinni tai Irlannit muodostavat yhteisen osavaltion. Tämä merkitsee Pohjois-Irlannin eroa Yhtyneistä Kuningaskunnista. Tämä puolestaan johtaisi melko varmasti myös Skotlannin eroon ja kuningaskunnan loppua. Skotlannin menetys olisi Englannille merkittävä, koska kaikki öljyesiintymät ovat Skotlannin merialueilla. Vähemmän julkisuudessa ollut asia on se, että syvällä Irlannin meren pohjassa on valtavat öljy- ja kaasuesiintymät. Ne ovat toistaiseksi vielä kannattamattomia, mutta jonain päivänä niitäkin varmaan aletaan pumpata.

Suomi on tehnyt kauppaa Britannian kanssa ainakin 1500-luvulta alkaen. Ensimmäinen hittituote oli terva. Sen jälkeen alkoi saarelle mennä sahatavaraa, koska suurin osa Britannian metsistä oli hakattu sotalaivojen rakennustarpeiksi. Kun liittoumat alkoivat kehittyä, niin avuksi saatiin FinnEfta ja sitten tämä EU. Mikäli ero tapahtuu, niin joku järjestely varmaan syntyy.

Joka tapauksessa Britannia on jo nyt hajalla ja haavat varsin syvällä. Kun kaikenlisäksi näyttää vielä siltä, että Venäjä on sekaantunut Brexit-äänestykseenkin, niin saarivaltio veti todella itsensä kunnolla kölin ali. Brittien itsensä mielestä Brexitistä onkin tullut Brexshit. Britit ovat aina osanneet laskea leikkiä myös omalla kustannuksellaan. Saa nähdä, kuinka tämä leikki päättyy!

Kommentit pois päältä artikkelissa Irlanti, Irlanti, Irlanti  

Kabinettidemokratiaa

Suomen teollisuuden historia ei ole kovin pitkä. Kun tervanpolttoa ei lasketa, niin metsäteollisuus alkoi 1800-luvun lopulla. Ruotsin vallan aikana oli hankalaa, koska Ruotsi pyrki kantamaan ”vientitulleja”. Venäjän vallan aikakausi olikin liberaalimpaa Joka tapauksessa ammattiyhdistysliike syntyi suuryritysten katveeseen. Ensimmäinen yleislakko viime vuosituhannen alussa säikäytti yritykset ja valtiovallan, koska Euroopasta oli tullut useita varoittavia esimerkkejä.

Varsinaisesti Työehtosopimuslaki syntyi 7.6.1946. Silloinkaan osapuolina ei ollut pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Ennen sotia ei juuri ollut muuta kuin maatalousyrittäjiä ja kauppaliikkeitä. Näitä alkoi syntyä vasta sotakorvausten myötä, kun suurten yritysten voimat eivät yksinään riittäneet sotakorvauksia täyttämään. Sotakorvausten toimittamisissa olivat myös työntekijät kovilla ja koko kansa meni talkoohengellä.

Kun sitten sotakorvaukset oli maksettu, työväestö halusi päästä tulevaisuudessa jaolle tuloksista ja siihen tarvittiin jälleen yleislakko. Tästä alkoi sitten kabinettidemokratia eli kolmikanta, jossa valtio toimi varsin äänettömänä jäsenenä. Muina osapuolina SAJ ja sittemmin SAK ja työnantajapuolelta EK:n edeltäjä SYT ja myöhemmin EK. Suomen Yleinen Työnantajaliitto on hieman harhaanjohtava, koska siihen eivät kuuluneet pienet yritykset eli nykyisin Suomen Yrittäjiin kuuluvat yritykset.

Tätä rakenteellista ongelmaa ei ole saatu korjattua ja siksi niin työlainsäädäntö kuin työmarkkinaneuvottelutkin osoittautuvat enemmän kahden kerroksen toiminnaksi, kuin koko yrityskenttää yhdistäväksi toiminnaksi. Pienet yritykset kuitenkin kahlittiin yhteisiin pelisääntöihin ay-liikkeen toimesta kirjaamalla sopimuksiin yleissitovuus. Tällainen pykälä ei silloin merkinnyt SYT:lle mitään ja ay-liike sai pienistä ja keskisuurista yrityksistä niskalenkin.

Nyt kuitenkin koko yrityskentän rakenne on muuttunut. EK:n jäsenistön ulkopuolisissa yrityksissä on enemmän työntekijöitä, kuin EK:n jäsenistössä. Tästä huolimatta Suomen Yrittäjiä on vieroksuttu ja katsottu nenän vartta alaspäin. Tällainen asenne on demokratian vastaista ja siihen on tultava muutos!

Kolmikannan konsensusmalli rakensi työmarkkinoille ja kansantalouteen syklisen mallin. Malli muodostui jatkuvista inflaatioista ja devalvaatioista. Kotimarkkinoilla toimiville yrityksille tämä oli raskasta aikaa. Kolmikannassa tehtiin tyhmiä päätöksiä, mutta mitä väliä. Kun talous alkoi sakata, niin devalvaatiota peliin. Ironista tämä on siksi, että ay-johtajat tiesivät varsin hyvin, mihin ylisuuret palkankorotukset ja muut edut johtavat. Selityskin jäsenille oli helppo: eihän me devalvaatiolle mitään voida ja taas meni ostovoima viemäristä alas.

Koiviston presidenttikaudella pyrittiin sitten inflaatiota hillitsemään. Pääministerinä hän teki ensimmäisen devalvaation syksyllä 1967. Sen vaikutuksia yritettiin rajata hintasäännöstelyllä, joka epäonnistui. 1980-luvulla otettiin käyttöön toinen keino. Markkaa ryhdyttiin keinotekoisesti vahvistamaan jopa revalvoinnilla. Tämä oli täysin amatöörimäistä toimintaa ja johti markan vahvistumiseen päävaluuttojen suhteen noin 35 % vajaassa 10 vuodessa.

1990-luvun alussa jopa SYT:n jäsenet horjuivat konkurssien porteilla. Suomen Pankissa uhottiin VATT:n tutkimusten mukaan, että saavat tulla vuorineuvokset polvillaan kerjäämään devalvaatiota. Sitten kupla puhkesi, eikä edes devalvaatio auttanut enää. Markka piti panna kellumaan ja sen arvo palasi 10 vuotta taaksepäin. Valuuttalainat muuttuivat markoissa yrityksille ylivoimaisiksi ja yli 40 000 yritystä joutui konkurssiin. Tämä johti lopulta siihen, että markasta jouduttiin luopumaan ja siirtymään €uron siipien suojaan! Tämä oli ainoa nopea puolustuskeino korporatismia vastaan.

EK lähti neuvottelupöydistä, mutta SAK ja muut ay-liitot jäivät kärvistelemään kolmikannan hiilloksille. Nyt on kuitenkin niin, että yhteisvaluutassa markkinavoimat lopulta päättävät, missä kaappi seisoo. Ay-liikkeen on joko suostuttava joustoihin työnantajien kanssa tai sitten itkettävä ja nöyrryttävä. Tällainen poteroista ammuskelu ei ole tätä aikaa ja johtaa vain siihen, että automaatio, robotismi ja siirtyminen helpompiin toimintaympäristöihin, vievät työpaikat ja johtavat kansallistalouden matokuurille!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Kabinettidemokratiaa

HYKY ja sen haasteet

Kuntayhtymän perustaminen meni pieleen alusta alkaen. Näin isoa organisaatioiden yhteen hitsaamista ei voida toteuttaa hajoita ja hallitse periaatteella. Yhdistymisessä oli mukana useita eri toimintakulttuureita ja jopa erilaisia palkkaus- ja tietojärjestelmiä. Ihan tavallisella järjellä olisi ollut perusteltua saada kaikki samalle viivalle, mutta oli liian kiire. Lahden kaupungin sosiaali- ja terveysjärjestelmät olivat täydellisessä kaaoksessa ja rahapulassa. Lahti käytti suurta päätösvaltaa ja sen päättäjät aloittivat säästöt lopettamalla ja sulkemalla yksiköitä täysin mielivaltaisesti ja vastuuttomasti.

Toinen suuri virhe koko järjestelmässä on se, että kuntien budjettisäästöt ratkaisevat yhtymän ja keskussairaalan rahoituksen. Missä on sellainen saman kokoluokan yhtiö maailmassa, jossa osakkaat päättävät yhtiön budjetista. Yleinen tieto tässäkin on se, että Lahti on vuosikausia alibudjetoinut toimialan rahoituksen. Sitä ei ole suinkaan tehty juustohöylällä vaan pajavasaralla.

Oikea tapa lähteä budjetoimaan tällaista palvelualaa, on perehtyä alueen ja kuntien ikärakenteeseen ja arvioida sen tulevaa kehitystä. Tilastotietoa on kyllä tarpeeksi! Esitin vuosituhannen alussa parillekin Lahden kaupunginjohtajalle kysymyksen, miten on sosiaali- ja terveydenhuollossa otettu huomioon suurten ikäluokkien siirtyminen työterveydenhuollosta julkiseen terveydenhuoltoon. En saanut minkäänlaista vastausta. Nykyiseen ongelmaan, jossa neljännes kaupungin asukkaista on yli 65-vuotiaita ja määrä kasvaa nopeasti, ei haluttu varautua. Asenne oli, se on sen ajan murhe. Se aika on NYT!

Lahti etunenässä syytetään nyt yhtymää tuhlailusta ja hallinnon suuruudesta. Hyökkäys on paras puolustus etenkin silloin, kun on vaalit tulossa ja osa tunareista pyrkii eduskuntaan. Päättäjät ottavat hyvin harvoin jos koskaan syyt omille niskoilleen. Jos on oikein vaikea paikka, niin otetaan konsultit avuksi ja annetaan heille tarkat ohjeet. Kun sitten menee pieleen, niin voi aina syyttää ”asiantuntijoita” virheistä antamalla heille lisää tehtäviä. Entisillä yhtymän päättäjillä on vakava peiliin katsomisen paikka.

On tietysti myös muistettava, että taustamuuttujana on myös sote-uudistus. Ilmeisesti on laskettu sen varaan, että se syntyy ajallaan ja päästää Lahden pälkähästä. Nyt ei vain näytä käyvän niin, vaan aloitus siirtyy vuodella tai kahdella. On myös se vaara, että uudistus ei toteudu lainkaan ja Äiti-Lahti on todellisesti nesteessä. Ei riitä uhkailu ja pelottelu veroäyrin ja kiinteistöverojen yms. nostoilla. Silloin alkaa olla lähellä case Karkkila eli ministeriön ihmiset tulevat kertomaan, missä kaappi seisoo.

Pajulahdessa pidettiin valtuustoseminaari ja säästösyistä hyvä niin. Näissä seminaareissa olisi kuitenkin syytä pysyä asialinjoilla, eikä tilata sinne puhujia joille on istutettu ylioptimistinen Lahti Ensin-fantasiamaailma puheisiinsa. Rahalla saa ja konsulteilla selviää, mutta omatunnon pesu näyttää olevan helpompaa kuin rahanpesu. Nyt olisi otettava lusikka kauniisti käteen Lahdessa ja aloittaa hallinnollisten rakenteiden uudistaminen, eikä vain puhuminen niistä. Vain sieltä löytyvät tarvittavat säästöt! Uudelle kaupunginjohtajalle on annettava mahdollisuus ja hyväveli verkostot turvat rullalle!

Kommentit pois päältä artikkelissa HYKY ja sen haasteet

Pyöräilevä Lahti – todellako?

Pyöräilin minäkin Lyseoon 50-luvulla. Oli pakko pyöräillä, kun julkista liikennettä ei ollut. Ei tosin ole vieläkään? Koulusta palatessa jaksoi vaihteettomalla pyörällä polkea Kivistönmäen ylös. Käyriäismäki ei sitten enää onnistunut kokonaan, vaan pahimmat paikat piti pyörää taluttaa. Nyt en enää jaksa sitäkään vertaa oli vaihteet tai ei. Tässä iässä eivät ne kauppakassitkaan oikein pysy pyörän sarvissa. Tiedättekö, missä Käyriäismäki on?

Lahden ikärakenne on sellainen, että yli 65-vuotiaita on n. neljännes ja saman verran on alle 25-vuotiata. Valitettavasti tilastot eivät kerro välimaastoa eli paljonko on esimerkiksi yli 60-vuotiata kohlakkoin eläkkeelle siirtymässä. Äänestysalueiden väestömäärän  perusteella voi päätellä, että keskustan laaksossa eli tasaisilla pyöräilyalueilla asuu noin 15–20 000 asukasta. Loput n. 100 000 asumme täällä periferioissa, joista on hankala sinne keskustaan pyöräillä. Siihen ei oikein auta minkäänlaiset älypyöräilyreititkään.

Monet eurooppalaiset kaupungit, joihin Lahtea verrataan, on rakennettu tasaisille paikoille jokien varteen. Vesitiet olivat ne valtaväylät, joilla Eurooppa ja monet muut maanosat on asutettu. Lisäksi kaupungit ovat vanhempia kuin Suomi ja keskustojen kadut oli suunniteltu hevosille ja jalankulkijoille. Tämä on varmaan se syy, jonka pohjalta Aleksi kavennettiin vastaamaan vaikkapa Düsseldorfin vanhan kaupungin olosuhteita. Lahden keskustaa piti siis vanhentaa, jotta saataisiin aitoa tunnelmaa.

Nyt sitten Veskulle aiotaan tehdä sama juttu. Aikoinaan sanottiin, että vanha Heinolantie sieltä Ahtialan kautta on ostettu käytettynä Saksasta. Oli vain käynyt pieni mittavirhe ja siitä oli tullut liian pitkä. Siksi se piti laittaa niin mutkaiseksi, että mahtui Lahden ja Heinolan välille. Kannattaisiko siis Lahden mieluummin ostaa jokin pikkuruinen vanha kaupunki Keski- Euroopasta, ettei tarvitsi itse vatuloida, kun ei kerran osata.

Aleksilla on kamerat, joiden avulla lasketaan jalankulkijoita ja kerrotaan veronmaksajille ihmeellisiä lukuja. Niiden oikeellisuudesta ei kuitenkaan ole minkäänlaisia todisteita. Eikö niillä samoilla kameroilla olisi helppo laskea myös pyöräilijöiden määrää? Vai eikö uskalleta, jottei totuus paljastuisi? Olipa niin tai näin, niin investoinnit pyöräilijöihin eivät ole missään suhteessa varhaiskasvatukseen, vanhusten hoitoon, koulutukseen, terveydenhuoltoon jne.

Koko touhusta puuttuu täydellisesti suhteellisuudentaju. Palveluiden tarjonnan on oltava oikeassa suhteessa kysyntään. Se ei voi olla joidenkin virkailijoiden päivän unelma ja täyte. Käykää naiset joskus Veskun ja Lahdenkadun risteyksessä katsomassa, kuinka liikenne siellä sujuu! Veskun kaventaminen on kuin kaataisi ämpäristä pulloon vettä!  Tuleehan se pullo täyteen, mutta paljon läikkyy ohi.

Kommentit pois päältä artikkelissa Pyöräilevä Lahti – todellako?

Vetovoimatekijöistä

Lahdessa on vuosikymmeniä ollut strategia, joka perustuu kaupungin väkiluvun kasvuun. Nastolan liittämistä lukuun ottamatta tämä toiveajattelu on pettänyt strategistit vuosi toisensa perään. On hyvin perustelua kysyä miksi? Tässä yhteydessä on puhuttu kaupungin vetovoimatekijöistä, mutta mitä ne oikeasti ovat? Onko kukaan kaupungin organisaatiossa miettinyt, miksi ihmiset muuttavat ja etenkin mitkä ovat kohderyhmät, jotka muuttoa harkitsevat?

Kohderyhmiä voisi kuvitella olevan ainakin kolme. Työn perässä muuttajat, paikkakunnalle opiskelemaan tulevat ja eläkeläiset. Mitä sitten ovat ne tekijät, jotka näitä ryhmiä kaupunkiin vetäisivät. Ensimmäinen ryhmä edellyttää työpaikkoja ja mielellään kilpailua työntekijöistä, jotta on mahdollisuus myös vaihtaa työpaikkaa paikkakunnalla. Seuraava edellytys on palkkaa sopivat asunnon saanti. Asumiskustannukset ovat kaikenlisäksi Laahdessa korkeat!

Työnperässä muuttajat ovat useimmiten nuoria lapsiperheitä, joille lasten tarpeet ovat tärkeitä. Miten tämä asia on hoidettu Lahdessa? Päiväkotipaikoista ja niiden henkilökunnasta on pulaa. Kouluissa toimitaan suuressa määrin parakeissa ja koulukuljetuksissakin on ongelmia. Lapset eivät kuulu työterveyden piiriin, joten terveys ja sosiaalipuolellakin mennään säästöt edellä. Kaiken lisäksi kiusaamista ei oikein ole saatu kouluissa hallintaan, mutta tämä on koko maan yhteinen ongelma. Houkutteleeko lapsiperheitä muuttamaan etenkin, kun niitä työpaikkojakaan ei tunnu tänne syntyvän suurin määrin???

Tutkimusten mukaan opiskelijat tulevat Lahteen käymään vaan, mutta ei olemaan. Kun valmistutaan, niin muutetaan sinne, missä työpaikkoja on eli Uudellemaalle, Tampereen seudulle, Turkuun, Ouluun jne. Opiskelijoiden verotuotto kaupungin kassaan ei sekään ole suuren suuri. Jos asiaa tutkittaisiin, niin saattaisi osoittautua, että opiskelijat kuluttavat enemmän kaupungin varoja, kuin maksavat veroja. Mutta onhan se niin hienoa, että Lahti voi kutsua itseään yliopistokaupungiksi. Eikö?

No, entäpä sitten eläkeläiset? Mikä heitä vetäisi Lahteen? Eläkeläiset tuskin kaipaavat omakotitontteja, vaan enemmän tulee mieleen edulliset asunnot. Asunnon sijainti hiljaisessa ja autiossa kaupungin keskustassa on tietenkin houkutteleva. Hinnatkaan eivät ole Helsinkiin verrattuna korkeita. Sitten tietenkin ryhdytään miettimään, että mitä Lahden korkeilla veroilla saa täällä palveluita. No eläkeläisellä, joka Lahteen muuttaa, ei eläke voi olla kovin pieni, mutta kyllä se vero kuitenkin on maan korkeimpia, vaikka voisikin käyttää yksityisiä palveluja. Se on katsokaas niin, että eläketulonvähennyksen tuloraja on 25 000 euroa. Sen ylittävistä eläkkeistä joutuu maksamaan täyden kunnallisveron!

Kaiken edellä olevan perusteella kaupungin päättäjät ovat toimineet juuri päinvastoin, kun strategioissa on esitetty ja toivottu. Jollei asia olisi niin vakava meidän vanhojen lahtelaisten veronmaksajien osalta, niin alkaisi naurattaa tällainen päätön touhu. Oikein kovasta naurattaisi, jos se tapahtuisi jossain kilpailevassa kunnassa. Mitä sitten pitäisi tehdä?

Niitä työpaikkoja olisi ensiksi saatava! Entisessä vilkkaassa teollisuuskaupungissa päätettiin 70-luvun lopulla tehdä strateginen päätös siirtyä teollisesta yhteiskunnasta jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan. Strategisia virheitä on siis tehty ennenkin. Tässähän toki seurattiin vaan maailmalla yleistyvää megatrendiä. Ideoiden ja tuotteidenkin kopiointi vaatii kuitenkin perusteellista harkintaa ja oman paikkakunnan vahvuuksien tunnistamista. Lahdessa ei ymmärretty sitä, että teollisuus on eniten jakovaraa tuottava yritysmuoto. Tästä hyvä esimerkki on Kreikka, joka yrittää selvitä palvelemalla turisteja.

Esitän lopuksi rakentava ehdotuksen, jonka olen jo aiemmin tuonut julki FB:ssani. Rakennetaan Lahteen radan varteen vaihteeksi asuntojen keskelle toimistokaupunki- Tämä siis BW Towerin esimerkin mukaan. Sen ehdottomat vetovoimatekijät ovat nopeat yhteydet Helsinkiin, Lentokentälle ja Pietariin. Tällä voisi houkutella jopa ulkomaisten yritysten edustustoja Lahteen. Koska teollisuutta ei näytä syntyvän lisää, niin tällä tavoin olisi mahdollista saada työpaikkoja ja jopa niitä veronmaksajia lisää kaupunkiin.

Kommentit pois päältä artikkelissa Vetovoimatekijöistä

Liikenteen päästöt

Liikenteen päästöt muodostavat Euroopassa noin 20 % kaikista päästöistä. Suomessa on yritetty monin eri tavoin vähentää liikenteen päästöjä, mutta 30 vuoteen ne eivät ole juuri vähentyneet. Erityisesti Suomessa liikenteen verotus on hyvin monimuotoista ja raskasta. Siksi liikenteen päästöjen vähentämisestä puhuminen on hyvin kaksinaismoraalista. Liikenteen verotulot ovat monissa maissa niin merkittäviä valtioiden talouksille, että niiden todellinen vähentäminen on vaikeaa.

Kun raha valtion kirstuun kilahtaa, niin päästöt ilmaan vilahtaa! Näin on varsin helppo todeta.

Erinomainen esimerkki verotuksen voimasta on vetyä käyttävien polttokennoautojen häviäminen markkinoilta pari vuosikymmentä sitten. Tuotekehittelyyn oli panostettu paljon, koska ilmaston kannalta vety oli täysin puhdasta. Vetyä poltettaessa syntyy käytännössä vain vettä. Vedyn valmistusteknologia on kaiken aikaa kehittynyt nopeasti ja nyt sitä voidaan valmistaa mm. aurinkokennojen avulla.

Suomessa kokeillaan parhaillaan myös hyvin edullista ja tehokasta vedyn valmistusta puuhakkeen avulla. Sen perustana saattaa olla vanha hiilen poltossa käytetty tekniikka, jolloin hiilitulen päälle sumutettiin vettä. Vesi muuttui korkeassa lämpötilassa vedyksi ja paransi huomattavasti hiilenpolton tehoa. Ongelma onkin nykyisin jälleen se, että vedyn valmistusta on vaikea verottaa. Jospa vaikka joku keksisi tuottaa vetyä kotona, niin sehän vastaisi pontikan keittoa. Tarvittaisiin vedyn valmistukseen kieltolaki.

Nyt on nouseva trendi sähköautot, mutta Suomessa sekin törmää kovaan ja monimutkaiseen verotukseen. Ensin verotetaan autoja erilaisilla veroilla, vaikka päästöjä ei olekaan. Sen lisäksi tulevat sähköverot ja siirtomaksut, jotka ovat kaksi kolmasosaa sähkölaskusta. No siinäkin on nyt avuksi tulleet aurinkosähkökennot, joilla polttoaine saadaan ainakin ilman veroja ja siirtomaksuja. Akkujen valmistus ei ole sekään saasteetonta, mutta siitä ei paljon puhuta.

Ministeri Orpo on kauhistuttavan ilmastoraportin myötä todennut, että ensi vuosikymmenellä on autovero poistettava Suomesta kokonaan, jotta tavoitellut liikenteen päästöt voitaisiin puolittaa. Tavoitetta nimittäin vaikeuttaa se, että Suomessa on Euroopan vanhin ja saastuttavin autokanta. Koska kuitenkin verotus on sillä tavoin nollasummapeliä, että jos jostain veroja vähennetään, niin jostain niitä on lisättävä. Tämä merkitsee sitä, että liikenteen polttoaineiden verotusta on korotettava.

Tässä tapauksessa häviäjä on aina autoilija, tehtiinpä mitä tahansa. Virossa autoissa ei ole kuin ALV eli Käibemaksu, mutta sielläkin on jouduttu nostamaan liikenteen polttoaineiden hintoja valtion muihin tarpeisiin. Kun on kyse valtion taloudesta ja veroista, niin toistaiseksi tilanne on kuin varis tervatulla laudalla, Jos ei ole nokka kiinni, niin on pyrstö. Vaikka planeetta pelastettaisiin tuleville sukupolville, niin verotukselta ei pelastu kukaan!

Kommentit pois päältä artikkelissa Liikenteen päästöt

Rakentamisen rakenteelliset ongelmat

Rakennusmestarien koulutus tapahtui aina 90-luvun puoliväliin asti teknillisissä kouluissa 3 vuotta kestävänä monipuolista rakennusalan koulutusta. Siihen sisältyi myös tienrakennus, LVI, sähkötyöt jne. Kesäloma oli 4 kuukautta, jolloin saatiin päivitettyä tietoa rakentamisesta ja hankittua säästöjä seuraavaa lukukautta varten. Koulutukseen vaadittiin vähintään kahden vuoden pituinen työskentely rakennustyömailla.

Opiskelemaan pääsivät myös työmailla kokemusta hankkineet ammattikoulun rakennusalan koulutuksen saaneet. Opetukseen pääsy ratkaistiin sitten tiukoilla pääsykokeilla, koska hakijoita oli paljon. Kaiken lisäksi ensimmäisenä jouluna heikosti menestyneet saivat lähteä.

Ammattikorkeakoulujen perustamisen 1995–1997 yhteydessä perinteinen rakennusmestari- eli rakennusalan teknikkokoulutus (120 ov) päättyi. Silloin ajateltiin, että AMK-insinöörit korvaavat rakennuksilla rakennusmestarit. Näin ei kuitenkaan käynyt useistakin syistä. AMK-insinööreillä ei ollut juurikaan alalta käytännön kokemusta. Toinen syy oli se, että insinööri-nimikkeellä on eräänlainen herrastatus, jonka edellytys on siisti sisätyö.

Käytännön syistä ja ilmeisesti rakennusliikkeiden painostuksesta johtuen, koulutus aloitettiin kuitenkin uudestaan vuonna 2007. Entinen koulutus korvattiin ammattikorkeakouluissa 160 opintoviikon tuotantopainotteisella koulutusohjelmalla, johon sisältyy 20 opintoviikon pituinen työpaikkaopintojakso. Tutkintonimike oli aluksi ”rakennusmestari”, mutta opiskelijoiden toivomuksesta perään lisättiin AMK

Rakennusmestarin nykymuotoista AMK tutkintoa ja teknikon tutkintoa ei voida rinnastaa toisiinsa, vaikka niihin viitataankin rakennusmestarin ammattinimikkeellä. Tämä johtuu koulutussisällön eroavaisuuksista. Nykymuotoisen rakennusmestaritutkinnon suorittaneiden henkilöiden toimimisesta pelkän AMK tutkinnon pohjalta esim. pientalohankkeen pääsuunnittelijana on rakennusalalla hyvin vähän kokemusta. Tämä johtuu koulutusohjelman suppeudesta ja koulutuksesta valmistuneiden henkilöiden vähäisestä määrästä. Nykyisen RKM AMK-tutkinnon voi suorittaa myös etänä netissä oman työn ohella.

Reilun 10 vuoden katkos koulutuksessa merkitsi myös ns. ”hiljaisen” tiedon katoamista opetuksesta. Ongelmaa vielä korostaa se, että opettajien käytännön rakentamisen osaaminen ei ole rakentamisen historian osalta ajan tasalla. Nämä ovat syyt siihen, miksi homeisia rakenteita ei osata korjata. Ei tunneta 1950 – 1970-lukujen rakennustapoja ja materiaaleja. Etenkin silloisten kosteuseristeiden elinkaari oli enintään vain 20 vuotta.

Historia eí tunnu liiemmin kiinnostavan nykyrakentajia. Päätelleen siitä, että vuosikymmenen alussa yritin lahjoittaa 6-osaisen 1960-luvulla painetun rakennusalan tietokirjan Lahden Tilakeskukselle. Kirjasarjassa esiteltiin kaikki rakennusalan käytössä olleet, materiaalit, rakennustavat, standardit ja hyvin paljon tietoa sen hetkisistä, laeista, asetuksista ja aiemmista rakennustavoista. Kirja olisi varmaan ollut hyödyllinen homekoulujen remontteja suunniteltaessa. Kirjasarja ei kelvannut, ei kiinnostanut, me osaamme nämä hommat.

Keskustelin asiasta myös silloisen viraston päällikön Kurosen kanssa. Hän kuitenkin totesi, että Tilakeskus ei kuulu hänen alaisuuteensa. Se on suoraan kaupunginhallituksen alainen ja käytännössä sitä johtaa kaupunginjohtaja. Myöhemmin hän ilmoitti kysyneensä asia, mutta vastaus oli myös – ei kiinnosta!

Se, että vain pyramidit ovat ikuisia, on unohtunut niin poliitikoilta kuin kuntien rakennusten huolloista vastaavilta. Vanha sanonta kuuluu, että tyhmyydestä sakotetaan. Mitä suurempi moka, siitä suurempi rangaistus! Miten meillä rakennetaan, kun viimeiset oikeat rakennusmestarit ovat eläkkeellä? Koko rakennusala tarvitsee suuria rakenteellisia muutoksia!

Kommentit pois päältä artikkelissa Rakentamisen rakenteelliset ongelmat

Maailmankirjat sekaisin

Tulevaisuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota heikkoihin signaaleihin, trendeihin ja megatrendeihin. Tärkeimpänä lähtökohtana pitkän vuosikymmenien päähän ulottuvat tarkastelun lähtökohtana on arvioida heikkojen signaalien kehittyminen megatrendeiksi. Siihen tarvitaan tarkkaa ja analyyttistä tilastojen arviointia, mutta myös pragmaattista lähestymistapaa.

Poliittisessa päätöksenteossa sen sijaan ei ajatella kuin sen hetkistä puolueen ja henkilökohtaista tilannetta seuraavissa vaaleissa. Monipuoluevaltioissa päätökset tehdään kompromisseina ja tämä yhtälö on demokratian suurin sudenkuoppa. Kompromisseilla rakennetaan pääasiassa kalliita hallintohimmeleitä, joita on erittäin vaikea purkaa. Viro on hyvä esimerkki puhtaalta pöydältä aloittamisesta, jossa on otettu oppia muiden virheistä.

Tällä hetkellä maailmalla tapahtuu paljon ja signaaleja ja trendejä on monissa eri vaiheissa. Nämä ovat poliittisia ja etenkin kauppapoliittisia heikkoja signaaleja on eri puolilla maailmaa. Lisäksi ilmaston muutos on vahvistumassa megatrendiksi, jota poliittiset ambitiot kasvattavat eksponentiaalisesti. Näitä vahvistavat myös eri tavoin ja eri suunnilla autoritääriset johtajat useissa eri maissa.

Ehkä kaikkein merkittävin on kuitenkin Kiinan kehitys kansainvälisillä areenoilla. Kiinan historia ja kiinalainen kulttuuri poikkeavat länsimaisesta kulttuurista kuin yö ja päivä. Yhdysvallat ovat nyt länsimaisen kulttuurin keihäänkärki ja mitä siellä tapahtuu? Nykyinen presidentti saa siellä enemmän tuhoa aikaan kuin yksikään vieraanvallan agentti. Jos Trump äänestetään vielä toiselle kaudelle, niin 2030-luvulla Yhdysvalloista on jäljellä vain savuavat rauniot.

Vaikka tulevat presidentit yrittäisivät palata ajassa aikaan ennen Trumpia, niin kuka enää uskoo Yhdysvaltoihin. EU:ssa tilanne ei ole käytännössä juurikaan parempi. Jäsenmaat ovat eripuraisia keskenään, koska alueella on yli 200 eri kulttuuria eli useita maiden sisällä. Kirsikkana kakun päällä on brexit ja tilanne Espanjan Kataloniassa. Länsimaisen markkinatalouden ja demokratian kohtalo näyttää siis hyvin kilpailukyvyttömältä mallilta johtamaan tulevaisuuden maailmaa.

Siinä missä länsimainen kulttuuri Eurooppa-lähtöisesti on ollut maailman valloittamista, on kiinalainen kulttuuri ja Kiina joutuneet puolustamaan itseään niin lännestä kuin idästäkin tulevia aggressioita vastaan. Kiina ei siis ole ollut valloittaja vaan valloitettu ja miehitetty maa. Tämä antaa täysin erilaisen näkökulman toiminnalle vieraiden valtioiden kanssa. Kiina tarjoaakin länsimaiselle markkinataloudelle vakavasti otettavan haasteen.

Se on kiinalainen markkinatalous. Tällaisessa markkinataloudessa päätökset tehdään nopeasti ja pääomat ovat välittömästi käytössä. On muistettava, että jo nyt Kiinan valuuttavaranto on likimain yhtä suuri kuin USA:n valtion velka. Toisaalta Kiina on myös rahoittanut kauppaansa Yhdysvaltoihin ja sen saatavat ovat melkoiset. Vaikka Yhdysvallat ovat iso kotimarkkina, niin Trumpin politiikalla eli sulkemalla itsensä, se ei pysty maksamaan velkojaan saati pitämään valtion talouttaan yllä.

Kiina on näyttänyt strategiansa, joka on pitkälle samanlaista kuin länsimaissakin, mutta ei niin aggressiivista. Perustetaan kiinalaisia yrityksiä hiljalleen tärkeimpiin kohdemaihin ja tullaan osaksi näiden maiden elinkeinoelämää. Kiinana valtio voi tukea strategisesti tärkeitä hankkeita hyvin nopeasti ilman monimutkaisia poliittisia koukeroita, joita länsimaissa harrastetaan. Tämä strategia on opittu lännestä, jossa myös raha ratkaisee. Tällä tavoin käytetään lännen omia aseita ja saadaan aikaan veretön vallan anastus, jos niin halutaan. Todennäköisesti Kiina ei kuitenkaan halua vallankumousta, vaan tehdä bisnestä etabloitumalla kohdemaihinsa.

EU:a perustettaessa parlamenttiin valittiin jäsenmaiden hallitusten toimesta täysin palvelleita vilttiketjun poliitikkoja. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että jäsenmaissa ei aluksi otettu koko unionia kovin vakavasti. Siksi valittiin poliitikkoja, joille näin haluttiin korvata heidän palvelunsa isänmaalleen. EU:n nykyistä tilannetta tarkasteltaessa tämä hällä-väliä-asenne johti nykyiseen sekasortoiseen tilanteeseen, jossa muodon vuoksi tehtaillaan erilaisia direktiivejä. Monet direktiivit eivät toimi samalla tavoin Välimeren maissa ja Skandinaviassa.

Talouskriisit osoittavat, että valvonta on ollut lepsua avustusten ja kansallisten talouksien suhteen. Myös lahjontaa ja muita väärinkäytöksiä on tullut ilmi, koska EU:n virkailijat ovat tottuneet niihin synnyinmaissaan. Kuten eräs saksalainen asiakkaani totesi jo 1970-luvulla, että Alppien eteläpuolelta ei ole koskaan tullut mitään hyvää. Tästä todisteena ovat nyt Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali. Vaikka talouskriisi alkoikin Yhdysvalloista, niin se paljasti väärinkäytökset myös Euroopassa.

Mitä sitten tulee EU:n direktiiveihin, niin niitä noudatetaan eri jäsenmaissa täysin eri tavoin. Tämä johtuu pääosin siitä, että direktiivien valvonta on annettu maan omille hallituksille. Toinen ongelma on, että direktiivien valvontaa ja niistä aiheutuvia kuluja ei korvata millään tavoin. Esimerkkinä voisi ottaa laivojen rikkipäästöjen valvonnan. Olen kuullut lähialueen maissa sanottavan, että ei ole varaa tällaiseen kalliiseen valvontaan. Jos EU palkkaa valvontajärjestelmän ja sen henkilöstön, niin kaikin mokomin. Suomessa ei kulujen perään kysellä, vaan kaikki vaan veronmaksajan piikkiin.

Venäjä muodostaa mielenkiintoisen arviointikohteen. Kun kävin Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin usean vuoden työasioissa eri puolilla Venäjää, niin tilanne oli aika samalla lailla sekasortoinen kuin Baltian maissa. Samanlaista kehitystä kuin, mitä tapahtui Virossa, ei ole tapahtunut lainkaan Venäjällä. Toki maa on paljon suurempi ja vaikeampi hallita. Virossa ei toki myöskään ollut niin paljon varastettavaa kuin Venäjällä. Venäjällä Jeltsinin jälkeen valittiin patriotismiin perustuva populistinen linja, jonka takuumiehinä olivat FSB, FSO ja vastaavat järjestöt.

Yksityistäminen hoidettiin niin, että maahan syntyi oligarkkiyhteisö. Siinä oli kaksi eri kerrosta. Parhaat lähtöasemat markkinatalouden ensimerkeistä hyötymiseen oli niillä, joilla oli vaikutusvaltainen virka kommunistisessa puolueessa. Nämä ”nomenklatuuraoligarkit” pystyivät valtuuksiensa avulla kohtelemaan Venäjän taloutta ikään kuin se olisi heidän yksityistalouttaan. He hyödynsivät eroa, joka vallitsi Venäjän alhaisten, kiinteiden hintojen ja ulkomaisten markkinaehtoisten hintojen välillä. Tämä hoidettiin niin, että vain he saivat vientilisenssejä, joita ei myönnetty yrityksille. Kun myytiin dollareissa ja ruplan arvo putosi kuin kivi, voitot olivat satoja prosentteja. Tiesin myös tapauksia, joissa myyjille ei maksettu lainkaan.

Oligarkkien kerman muodostavat nykyiset venäläiset miljardöörit. Heidän asemansa perustuu siihen, että he eivät osallistu politiikkaan ja ovat uskollisia presidentti Putinille. Putinin puolueen rahoituksiin ja muihin valtapuolueen rahoitusprojekteihin toki saa ja pitääkin osallistua. Totuus näiden Venäjän rikkaiden taustalla on se, että heidän alkupääomansa on tavalla tai toisella ”peritty” Neuvostoliiton valtion varoista. Samana yönä, kun Jeltsin nousi valtaan, Gosbankin (Neuvostoliiton valtion pankki) koko valuutta- ja kultavaranto lastattiin lentokoneisiin Sheremetjevon lentokentällä. Koneiden suuntana olivat Kypros, Malta, Gibraltar ja Sveitsi. Näin sadat miljardit dollarit löysivät uudet isännät. Joukossa oli epäilemättä näitä ”nomenklatuuraoligarkkeja”. Se vain kuitenkin on niin, että kannettu vesi ei kaivossa pysy!

Yhä yleistyvät mielenosoitukset ovat sellainen heikko signaali, joka mitä todennäköisimmin johtaa 2040 – 2050 luvulla megatrendiin. Noihin aikoihin viimeisetkin neuvostoliittolaiset kommunistit ja ”nomenklatuuraoligarkit” ovat siirtyneet neuvostoajasta ikuisuuteen. Valtaan ovat siirtyneet itsenäisen Venäjän aikana ja heidän jälkeensä syntyneet. Maan taloudessa on saatava aikaan täydellinen uudistuminen, jotta maan valtavat luonnonrikkaudet voidaan jalostaa kaupallisiksi tuotteiksi ja nostaa koko kansan elintasoa. Oligarkkien perilliset ovat joko onnistuneet jatkamaan isiensä töitä, tai laajemmissa suvuissa omaisuudet ovat jakautuneet sukupolvien vaihtuessa.

On mahdollista ja jopa todennäköistä, että uusi Venäjä valitsee yhteistyön lännen kanssa, koska Kiina on salakuljettamalla verottanut idässä venäläisiä metsiä ja korjannut näin jalostusarvon äiti Venäjältä. Yhteistyö saattaa jopa mennä niin pitkälle, että Venäjä liittyy EU:n jäseneksi noina vuosikymmeninä, ellei jo aiemmin. Energia on se, joka sitoo molempia yhteen.  Ken elää, hän näkee!

Kommentit pois päältä artikkelissa Maailmankirjat sekaisin

Investoinnit

Julkisuudessa ollaan jälleen kerran huolissaan investoinneista Suomeen ja kyseenalaistetaan osinkoja. Investoinneilla on kuitenkin omat aikataulusääntönsä, jotka eivät kriitikoille aina avaudu. Sellu- ja paperiteollisuus investoivat aina 1980-luvulle saakka nousukauden aikana. Siitä yleensä seurasi, että investoinnit valmistuivat laskukauden kynnyksellä. Tämä merkitsi sitä, että investoinneista ei saatu heti alussa täyttä hyötyä, vaan jouduttiin odottelemaan nousukautta. Se saattoi myös haitata huippukysynnän tuloksen tekoa.

Sittemmin tilanne on muuttunut. Mutta esiin on noussut toinen ongelma. Investointien aloittaminen laskukauden aikana rasittaa pahasti kassavirtoja. Näin ei ole kaikissa kilpailijamaissa. Viro on hyvä esimerkki, koska siellä voi hyvinä aikoina säästää tulevia investointeja varten, kun säästöistä ei tarvitse maksaa veroja.

Suomessa on asiasta keskusteltu, mutta sillä on niin kova vastustus, että tuskin se menee koskaan läpi. Sen sijaan voisi olla mahdollista lainmuutoksilla sallia yrityksille investointirahasto. Sinne voisi tuloksesta siirtää tietyn osan verotta tulevia investointeja varten. Myös suunnitelman mukaiset poistot ovat selvä ongelma investointeja ajatellen. Etenkin laskusuhdanteissa saattaa syntyä tilanteita, joissa poistot vievät tuloksen pahasti pakkaselle.

Suomen säännöt on laadittu valtion talouden kannalta, ei yritysten ja kansantalouden kokonaisuutta ajatellen. Jos lamakausien aikana olisi mahdollista käyttää investointeihin, niin myös työttömyys olisi paremmin hallinnassa. Verolakeja laadittaessa olisi ymmärrettävä kansantalouden kokonaiskuva, eikä vain tuijotettava yksittäisen lain valtiolle tuomiin hetkellisiin voittoihin. Taistelun voi helposti voittaa, mutta sodan hävitä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Investoinnit

WP Login