Archive for the ‘Esko Passila’ Category

Balladi kilpailukyvylle

Missä devalvoida emme nyt voi,
Emme tienneet kait silloin.
Minne tiemme tää johtaa voi,
Elo tää juoksuhaudoissa on,
Käskynä tuon globalisaation,
Ja kenties matkamme määrä,
Kansainväliseen kilpailuun kadota on,
Kun saapuu konsensus kentille taistojen,
On hiljaisuus yllä juoksuhautojen,
Jo painuu päät yritysten uupuvien,
Miehet kaupat nyt voi unohtaa.

Euroksi kun vaihtui markka jo,
Muuttui oudoksi kauppamiehen olo,
Uneen vaipuivat päättäjät kaikki,
Kun globalisaation hyinen tuuli soi,
Markkaa nyt tääl muistelen,
Suomi neidon poskella nään kyyneleen,
Jos markkinataiston kentälle jäisin,
Kuva Suomi neidon ois viimeinen,
Vientimies vain yksin muistelee,
Ja aatokset kotiin harhailee,
Nyt neito siel varmaan valvoo,
Huokaillen puolesta menetetyn kilpailukyvyn.

Kommentit pois päältä artikkelissa Balladi kilpailukyvylle

Puurakentamisen ongelmista

Ongelmat puukerrostalojen rakentamisesta alkoivat 1960-luvun alussa maaltamuuttoaallon harjalla. Tarvittiin nopeasti paljon uusia asuntoja ja kerrostalot olivat ainoa käytännöllinen ratkaisu. Se edellytti kuitenkin myös kokonaan uutta rakennustekniikkaa. Osana tätä muutosta tarvittiin uutta näkökulmaa myös paloturvallisuuteen.
Paloturvallisuusasiat joutuivat Sisäministeriön Paloturvallisuusosaston hoidettaviksi. Rakentamisessa oli siirrytty betonirakentamiseen ja mineraalivilla eristeisiin. Tätä rakentamista, materiaalien käyttöä ja paloturvallisuutta ei Suomessa kovin hyvin tunnettu. Silloin lämpöeriteitä ja betonielementtejä valmistavat yritykset alkoivat voimakkaasti lobata Paloturvallisuusosastoa. Ne saivat aikaan sellaisen yksinkertaisen ja muusta Euroopasta poikkeavan ratkaisun, että kaikki epäorgaaniset tuotteet luokiteltiin palamattomiksi ja orgaaniset tuotteet palovaarallisiksi.
Tästä ratkaisusta metsäteollisuus saa syyttää pitkälti itseään. Voi sanoa, että teollisuus nukkui onnensa ohi. Tällä oli kuitenkin jonkinlaista taloudellista taustaa, koska kotimaan kulutus sahatavarassa oli kovin pieni verrattuna vientiin. Vienti puolestaan veti säännöllisten devalvaatioiden voimalla, jotka aina aiheuttivat hetkellisen kulutuksen romahtamisen kotimaan kulutuksessa.
Näillä toimenpiteillä estettiin tehokkaasti puukerrostalojen rakentaminen Suomessa. Muualla maailmassa ei oltu näin yksisilmäisiä, vaan paloluokitus perustui luokituslaitoksissa tehtyihin testeihin. Suomessa kuitenkin edes osittaiseen heräämiseen tarvittiin liittyminen Euroopan Unioniin ja euroon. Vieläkään ei kuitenkaan olla tasaveroisessa tilanteessa betonirakentamisen kanssa.
Esimerkkinä paloluokitustyperyydestä on esimerkiksi Metsäliiton 1970-luvulla kehittämä Palo-Ilves-levy, joka oli täysin palamaton. Se kuitenkin sisälsi jonkin verran puuta. Siitä rakennettiin koirankoppi, jota kierrettiin esittelemässä eri puolilla Suomea mm. Metsäliiton myyntikonttoreissa. Paikalle kutsuttiin paikkakunnan paloviranomaisia. Koppi valeltiin yltympäri bensiinillä ja tuikattiin tuleen. Bensa paloi, mutta mökki ei. Tämä ei kuitenkaan ollut todiste levyn palamattomuudelle, koska levy sisälsi muutaman prosentin puuta.
Toinen esimerkki tulee Karhulasta, jossa sijaitsi Ahlströmin lasivillaeriste- eli Karhuntalja-tehdas. Tämä tuote oli luokiteltu täysin palamattomaksi. Kuitenkin täynnä tätä lämpöeristettä oleva varasto paloi maan tasalle muutamassa hetkessä. Palokuntakaan ei voinut asialle mitään. Paloa ihmeteltäessä selvisi, että tuotteessa oli käytetty sideaineena fenolihartsia, joka tällaisessa ilmavassa tuotteessa levisi kuin pensaspalo.
Vastaavia esimerkkejä typeristä paloturvallisuuspäätöksistä löytyy vaikka kuinka paljon. Tilanne tulevaisuudessa kuitenkin on se, että puukerrostalojen rakentamista ei voi, eikä ole tarvetta pysäyttää. On vielä muistettava, että kun betonimiehet vetoavat puurakentamisessa palokuormiin, niin huoneistoissa suurin palokuorma johtuu kalusteista. Niiden palaminen saattaa nostaa lämpötilan yli 800 asteeseen jolloin teräkset sulavat ja betoni hajoaa.
Kaikkein suurin paloriski on siis huonekaluissa. Puun palamista voidaan hidastaa monin eri keinoin. Pitäisikö myös kalusteilta vaatia samanlaista paloturvallisuutta, mitä vaaditaan laivojen kalusteilta? Laivoissa ulkokuori on palamatonta terästä, mutta silti kalusteiden on oltava palamattomia!

Kommentit pois päältä artikkelissa Puurakentamisen ongelmista

Digitaalidemokratia

Viimevuosituhannen aikana kehittynyt hierarkkinen hallintokulttuuri on vääjäämättä tullut tiensä päähän. Vanha hallintokulttuuri on hierarkkinen ja sisäänpäin kääntynyt. Sen periaate on ollut hallita hallintoalamaisiaan, ei tarjota kansalaisille palveluja. Vanha hallintokulttuuri ei ymmärrä, että kustannusten maksaja on asiakas. Tällaiseen tehottomaan toimintatapaan tarvitaan muutos!
Nopeasti muuttuvassa maailmassa ei ole enää tehokasta hallintoa odotella neljää vuotta vaaleja, Toisaalta on myös niin, että vaaleissa annetut lupaukset saattavat jo soittautua hallitusneuvotteluissa vanhentuneiksi. Miten silloin voidaan toimia kansan tahdon mukaan?
Megatrendiksi on myös muodostumassa nuorten katoaminen äänestyspaikoilta. Nuorille tärkeää on toimiminen somessa ja digitaalisessa mediassa, kuin toimia perinteisten puolueiden sisällä. Uusille ikäluokille on tarjottava uuden digitaalisen maailman tarjoamia nopeita mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Nyt on tutkimuksilla todettu, että vain varakkailla on mahdollisuus päästä eduskuntaan. Miten tämä palvelee demokratiaa?
Digitaalisuuden vastustaminen on poliitikkojen kannalta ymmärrettävää, koska se rajoittaa heidän valtaansa ja ansaintamahdollisuuksiaan. Uuden hallituksen tavoitteena on purkaa rakenteita. Se ei onnistu ilman hierarkioiden purkamista. Tarvitaan lisää dynaamisia systeemejä. Ne toimivat parhaiten spontaaneissa vuorovaikutusverkostoissa. Eri hallinnonalojen ristiinverkottuminen antaa mahdollisuuden toimia niin, että ylemmät hierarkia tasot eivät pysty kahlitsemaan toimintaa, tuo tehokkuutta, säästöjä ja lisää demokratiaa. Digitalisoituminen voisi vähentää julkishallinnosta jopa 25 %.
Nykyinen hierarkkinen rakenne pyrkii säilyttämään statuksensa ja toteuttamaan omaa autonomista etuaan. Tällaista organisaatiorakennetta ei ole luotukaan uudistuvaksi. Hajautettu valta organisaatiossa lisää oma-aloitteisuutta ja pystyy parhaiten tunnistamaan tarjonnan ongelmat. Niin julkisen hallinnon kuin yritystenkin organisaatioiden on nopeasti muuttuvassa maailmassa tultava joustavimmiksi ja itseohjautuvimmiksi. Lahden kaupungin sähköinen palaute on vain kosmetiikkaa, koska se ei vaikuta mitenkään päätöksentekoon.
Siirtyminen digitaalidemokratiaan merkitsee julkisella sektorilla sitä, että organisaatioihin perustetaan ainakin kolme uutta tietoportaalia eli verkkopalvelua (pilvipalvelua). Sisäisellä portaalilla varmistetaan se, että poikkihallinnollisesti kaikilla on mahdollisuus ottaa kantaa päätettäviin asioihin ja antaa niihin asiantuntemuksensa ja mielipiteensä. Ulkoinen portaali on eräänlainen talkooportaali, jossa alan asiantuntijat voivat asiantuntemustaan kuntansa hyväksi. Nämä verkkopalvelut toivottavasti alkavat hidastaa pinttynyttä ei-kuulu-mulle-kulttuuria.
Kolmas verkkopalvelu onkin se kaikkein kriittisin. Tässä verkkopalvelussa toteutetaan sveitsiläistä demokratiaa digitaalisesti eli annetaan kansalaisten alueellisesti ja valtakunnallisesti ilmaista mielipiteensä tärkeistä päätettävistä asioista. Kyseessä on siis eräänlainen neuvoa antava kansanäänestys. Niin Lahdessa kuin Nastolassakin on tehty kauaskantoisia ja kalliita päätöksiä yhden äänen enemmistöllä. Kansalta ei ole uskallettu tai haluttu kysyä mielipidettä, koska se vähentäisi niin puolueiden kuin poliitikkojenkin valtaa.
Vanha hierarkkinen ja byrokraattinen hallintomalli on ajanut Suomen ja sen kunnat velkakierteeseen, josta selviäminen vanhoilla konsteilla ei onnistu. Yhteisten asioiden hoitamisesta (politiikka) on tullut omien saavutettujen etujen valvontaa. Lenin sanoi aikoinaan, että valta ei kuulu kansalle vaan eliitille. Tämä näyttää olevan edelleen voimissaan Venäjällä, mutta Suomessa vanhoilla eväillä ei velkoja makseta!

Kommentit pois päältä artikkelissa Digitaalidemokratia

Raakamaito

Raakamaito eli pastöroimaton ja homogenisoimaton maito on noussut vahvasti julkiseen keskusteluun. Asiantuntijat suhtautuvat pääsääntöisesti tällaiseen maitoon aika nuivasti. Erityisesti sen terveysvaikutuksista väännetään kättä. Tämä nykyinen kaupan maito eli kurri, joka on pastöroitu ja homogenisoitu, sopii markkinatalouteen hyvin. Tällaisesta maidosta poistetaan mm. kaikki rasva ja maitohappobakteerit. Lopputulos on sellainen, että siihen on lisättävä jopa väriainetta, jotta käyttäjät mieltäisivät sen maidoksi. Tämän jälkeen rasvasta valmistetaan kermaa, voita, jogurtteja, rahkoja jne. Näihin sitten lisätään vitamiineja, maitohappobakteereja jne. Näin saadaan syntymään kannattava bisnes.

Koska tieto vanhenee varsin nopeasti, eikä nykyinen sukupolvi enää tiedä, kuinka ennen elettiin, niin havisutetaan vähän historian siipiä. Kun suuret ikäluokat ja heitä ennen syntyneet olivat kasvuiässä, niin pastöroimisesta ei tiedetty paljon mitään. Lehmät lypsettiin käsin kaksi kertaa päivässä. Viisastelijat sanovatkin, että tästä johtuen lehmällä on pitkä naama: kun kaksi kertaa päivässä puristellaan tissejä ja vain kerran vuodessa pääsee treffeille, niin kyllä siinä venyy kenen naama tahansa.

Lypsetty maito pyrittiin jäähdyttämään mahdollisimman nopeasti paikassa, jota kutsuttiin karjakeittiöksi. Talvella sahattiin järven jäästä isoja kappaleita, joita säilytettiin yleensä purussa koko kesä. Näitä jääpaloja sitten vietiin karjakeittiöön jäähdyttämään maitoa ja pitämään se kylmänä. Tällä menetelmällä maidon oman maitohappobakteerit ja rasvat säilyivät hygieenisesti kelvollisina. Sieltä ne sitten kuljetettiin yleensä tongissa meijereihin.

Maaseudulla lehmättömät ostivat maitonsa ns. tinkimaitona lehmätiloilta. Sieltä ne kuljetettiin hinkeissä kotiin. Nämä astiat olivat yleensä 3 litraa vetäviä alumiiniastioita. Kaupunkilaiset puolestaan ostivat maitonsa omiin astioihinsa maitokaupoista. Maitokaupoissa maito annosteltiin kuljetusastioihin pitkävartisella litran mitalla. Yön yli seisottuaan, kerma maidon pinnalle ja se voitiin siitä kaapia muuhun käyttöön. Maataloissa puolestaan oli käytössä separaattoreita eli sentrifugeja, joilla kerma erotettiin maidosta. Jäljelle jäävää maitoa kutsuttiin kurriksi, jossa kuitenkin oli enemmän rasvaa kuin nykyisessä kevyt maidossa.

Maidon jakeluketju ei ollut kovin hygieeninen, mutta on muistettava, että noihin aikoihin hygieniataso ei ollut muutenkaan kovin korkea. Ihmisten bakteerien sietokyky oli kuitenkin aivan toista, mitä se on tänä päivänä. Lapsien vastustuskyky on kasvuvaiheessa erittäin hyvä ja se muodostaa elinympäristössä oleville bakteereille vahvan puolustuskyvyn bakteerisierrätyksellä.

Nyt Suomesta on rakennettu niin hygieeninen yhteiskunta, että ei tarvitse mennä kuin entisiin itäblokin maihin, niin jo on pakki sekaisin. Suuret ikäluokat ja sitä ennen syntyneet eivät edes tienneet, mitä allergiat, korvatulehdukset, melanoomat jne. ovat. Syömään ryhdyttäessä ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta käsienpesuun jne. Heinätöitä tehtiin paahtavassa auringon paisteessa aamusta iltaan. Sanottiin, että siinä ihminen ahavoitui. Onko siis mahdollista, että liika hygieenisyys altistaa meidät pahoille tulehdustaudeille?

Kun nyt puhutaan raakamaidon aiheuttamista riskeistä, niin asia on jotenkin ristiriidassa ihmisen elinaikaodotusten kanssa. Suuria ikäluokkia syytetään nyt kestävyysvajeesta ja yhteiskunnan talousahdingosta. Nämä raakamaitoa nuoruudessaan juoneet kuitenkin ikääntyvät paljon vanhemmiksi kuin, mitä työeläkkeitä suunniteltaessa osattiin odottaa. Olen varma, että syy tähän löytyy siitä raakamaidosta!

No Comments »

Khazarian Imperiumi 650 – 1016

Ennen Putinin historian kirjoitusta Mustanmeren koillisnurkkaa hallitsi monikulttuurinen, monikansallinen ja monikielinen Khazarien valtakunta. Viranomainen saattoi olla kreikkalainen, turkkilainen, juutalainen, tai myös venäläinen (Rûs). Samalla tavoin eri uskonnot sekoittuivat alueella. Kristityt, juutalaiset, muslimit ja pakanat elivät alueella sulassa sovussa helleenisessä aatemaailmassa. Kuninkaat ja ylhäisö olivat kuitenkin juutalaisia.
Khazarian perustajat ovat todennäköisesti tulleet etelästä juutalaisten toisen ja viimeisen kuningaskunnan sekä Jerusalemin pyhän temppelin tuhoamisen jälkeen. Hyvien asevoimiensa ansiosta heidän valtakuntansa ja valtansa laajeni ja ulottui laajimmillaan Itävalta-Unkarista Kiovaan ja etelässä Kaspianmerelle ja Kaukasukselle alla olevan kuvan mukaisesti. Myös nykyinen Tshetshenia kuului khazarien valtakuntaan.

khazar03_01

Khazarit olivat erityisen kaupallisesti asennoitunut kansa ja tämä seikka vaikutti kansakunnan kaikkiin toimintoihin. He perustivat laajan kauppaverkoston, joka perustui Volgan, Donin, Donetsin ja Dneprin vesireitteihin lännessä ja pohjoisessa sekä vanhoihin karavaanireitteihin idässä, kaakossa ja lounaassa. Kauppapaikkoja (Trading Post) johtivat luotettavat emigranttijuutalaiset ja niiden suojana oli pieniä varuskuntia ja suojajoukkoina yleensä turkkilaisia sotilaita. Monietnisyys ja monikielisyys olivat eräitä kaupallisen kulttuurin ilmenemismuotoja ja antoivat hyvän mahdollisuuden laajaan kaupankäyntiin sekä idässä että lännessä.
Tämä ei vielä riittänyt laajempien tavoitteiden saavuttamiseksi vaan heidän edistyksellisyyttään osoittaa se, että he alkoivat kehittää kansainvälistä kauppakieltä ”lingua comercaa”. Ajatus oli sama kuin esperantolla, mutta kaupallisiin lähtökohtiin nojaava. Kieli käsitti sanoja varhaisgermaanisista, goottilaisista, itävaltalaisista, venäläisistä sekä frankkien puhumasta lingua francasta.
Venäjän vallan kasvu ja ortodoksisen uskonnon leviäminen, alkoivat kuitenkin murentaa Khazarien valtakuntaa ja sen vaikutusvaltaa. He selvisivät vielä mongoleista ja Iivana Julmasta liittoutumalla Krimin tataarien ja Turkin osmanien kanssa. Venäläisten tuhottua heidän pääkaupunkinsa Itilin khazarit polttivat kostoksi Moskovan 1571. Liekö ollut Jumalan johdatusta vai maallista viisautta, juutalaisylimystö oli kaupankäynnin ohella rahoittanut satojen vuosien ajan ruotsalais-suomalaisten sotia sekä venäjää että katolista Saksaa vastaan. Tällä huippudiplomaattisella operaatiolla he olivat saanet erikoisaseman (favoured jews) Ruotsissa. Khazaari- kauppiaat saivat näin myös erikoiskohtelun Birkassa (sijaitsi Björkön saarella), josta onkin löydetty runsaasti heistä kertovaa aineistoa. Samoin sieltä on löydetty runsaasti Khazariasta, Turkista, Persiasta ja Lähi-idästä peräisin olevia rahoja.

No Comments »

Keskustan kehittäminen

Alan kirjallisuudessa on jo vuosikymmeniä kerrottu hyvinkin perusteellisesti, kuinka vähittäiskaupan tulee sijoittua. Neuvo on seurata ihmisvirtoja eli missä ihmiset liikkuvat. Siellä, missä on eniten väkeä, on parhaat mahdollisuudet saada kuluttaja pyydykseen. Vuosikymmenien kuluessa tämä on myös toteen näytetty. Suomessa viimeinen erinomainen esimerkki on ABC. Kun liikkuu eri puolilla Suomea, niin ABC:n toimipisteet on sijoitettu paikkoihin, jossa liikenne on vilkkainta eli suurin risteyksiin, vilkasliikenteisten teiden varsille ja asutusalueilla sinne, missä on vilkkainta.
Toisaalta on myös näytetty toteen, että vaikkapa esimerkiksi vanha Helsingintie. Sen varsi oli täyteen kaikenlaista tarjontaa. Nyt se on käytännössä aivan hiljainen. Hyvä, jos löytää Lahden ja Mäntsälän välillä pari huoltoasemaa. Lahdessa tehtiin aikoinaan strateginen päätös Launeen alueen kehittämisestä monipuoliseksi kaupan- ja palveluiden keskittymäksi. Kesko lähetti miehensä Yhdysvaltoihin perehtymään sikäläisiin marketteihin, joita siellä kutsuttiin sanalla Mall. Sieltä tuotiin malli Launeelle, josta idea levisi läpi Suomen.
Aluksi ihmisvirrat houkuteltiin paikalle paitsi ennen näkemättömillä valikoimilla myös riittävällä ja ilmaisella pysäköintitilalla. Asiakasvirtojen lisääntyessä myös kauppojen määrä alkoi voimakkaasti lisääntyä. Tilannetta paransi uusi moottoritie, jonka syöttöliikenne kaupungista ja kaupunkiin kulki alueen läpi. Ohikulkuliikenne ja uusi tie Orimattilaan paransivat tilannetta entisestään. Pitkälle ennustettavissa olevaan tulevaisuuteen näyttää siltä, että Launeen asemaa ei horjuta mikään. Pikemminkin se leviää etelään ja Orimattilan suuntaan.
Jos Lahden keskustaa aiotaan kehittää, niin en ole nähnyt ainuttakaan markkinatutkimusta, joka antaisi suuntaa kehitykselle. On aivan selvää, että nykyiset kaupungin reuna-alueille kuten Launeelle sijoittuneet yritykset eivät palaa keskustaan. Keskustan asukasmäärän kasvaessa palvelut riittävät Triossa, Sokoksessa ja Paavolassa. Kun Alko oli aikoinaan Hämeenkadun alkupäässä, se vilkastutti erityisesti Sippipuistoa. Nyt Alkot ovat reuna-alueiden marketeissa ja Paavolassa. Nekin pyrkivät saamaan osansa asiakasvirroista. Linja-autoasema toi aikoinaan väkeä keskustaan, mutta sekin on siirtymässä rautatieaseman lähistölle eli etelään.
Edellä olevan perusteella vaikuttaa siltä, että keskustan kehittämistoimet ovat hyvin pahassa ristiriidassa. Uudisrakentamisella voidaan tuoda keskustaan muutamia satoja korkeintaan tuhatkunta uutta seniorikansalaista. Nuoret kun pyrkivät omakotitaloihin alueille, joita kaupunki kiivaasti kaavoittaa eri puolille kaupunkia. Eli kaupunki laajenee lähiöiden suuntaan. Tänä vuonna uusia asukkaita Lahti on houkutellut noin 6 / kk.
Kävelykeskustassa ihmiset yleensä etsivät kahviloita ja ruokapaikkoja sekä monenlaista viihdettä. Nykyihminen ei juurikaan tee ostoksia kävelyalueilla, koska enää ei viitsitä kanniskella kasseja pitkiä matkoja. Ostokset tehdään paikoissa, joista on korkeintaan muutaman kymmenen metrin matka autolle. Jo nyt kuuluu myös huhuja, että tori pitäisi pysyvästi siirtää sinne, minne se on nyt väliaikaisesti siirretty eli kirjaston ja teatterin läheisyyteen Paavolaan, joka on jo muutoinkin kaupungin uusi keskusta. Olisinkin kovin kiinnostunut tietämään jollain tavoin perusteltuna, minkälaista sellaista lisäarvoa keskustan kehittäjät tarjoavat, joka voisi tuoda alueelle kävelijöitä marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Tietysti kaupungin tarjoama ilmainen ja kuuma glühwein tai glögi voisi olla hyvä alku.

No Comments »

Pakkolunastus

Uuden Lahden kirjoituksessaan varatuomari Ratia käski minua poistumaan Lahdesta. Synnyin Nastolan kuntaan vuonna 1941. Elettiin sota-aikaa ja ankeaa oli. Pommikoneista ei silti tarvinnut välittää, koska ne tähtäsivät radiomastoja. Joulukirkkoon mentiin Nastolaan rekipelillä lammasnahkavällyjen alla. Loppumatkasta ajettiin kilpaa, jotta olisi saatu hevosparkki mahdollisimman läheltä kirkkoa.
Sodan jälkeen ajat olivat edelleen ankeat. Sotakorvauksia maksettiin, kaurapuuroa ja silakoita syötiin. Joskus sunnuntaisin sentään saatiin läskisoosia. Lahti ja ympäryskunnat kasvoivat karjalaisten muuton myötä. !950-luvulla Oulu alkoi kuitenkin kiilata väkimäärässä Lahden ohi. Tämä otti kovasti kaupunginjohtajan egon päälle. Pelastukseksi haettiin kaupungin rajalla olevien asuttujen Nastolan kunnan alueiden liittämistä kaupunkiin. Perusteluna oli kaupungin rakennusmaan tarve.
Muistan kuitenkin ja ilmeisesti se selviää tämän lehden arkistoistakin, kuinka kaupungintalolla laskettiin alueen väestöä nuppi nupilta. Laskennan tuloksena oli, että Oulu ohitettaisiin muutamalla sadalla hengellä. Kansanedustajana kaupunginjohtaja lobbasi eduskunnassa niin, että liitos lähti etenemään. Me liitosalueen asukkaat ja Nastolan kunta vastustimme kiihkeästi liitosta. Meille luvattiin maat ja taivaat. Luvattiin vedet, viemärit ja asfaltit teille. Ankaran taistelun jälkeen meidät pakko-otettiin Lahden kaupunkiin vuonna 1956. En siis ole koskaan itse halunnut lahtelaiseksi.
Liitoksen jälkeen maanviljelijät alkoivat myydä maitaan kaupungille ja muuttivat takaisin Nastolaan ja Orimattilaan. Herrasmannit olivat ensimmäisten joukossa ja he muuttivat Vihtiin ja muuttivat nimensäkin Löfgreniksi. Meillä omakotiasujilla ei tätä mahdollisuutta ollut. Me vain totesimme, että annetut lupaukset petettiin yksi toisensa jälkeen. Jotta nöyryytys olisi ollut täydellinen, rahapulassaan Lahden verotoimisto lähetti kaikille alueen yrityksille jälkiveron viideltä vuodelta taaksepäin. Peruste oli, että Nastolan kunta oli verottanut liian vähän. Kun KHO:n päätöksellä viisi vuotta myöhemmin ”pakkolaina” palautettiin, sen arvosta oli jäljellä 20 %.
Kesti 20 vuotta ennen kuin saimme alueelle vesijohdon ja viemärin, johon meidät pakotettiin liittymään. Kesti yli 20 vuotta ennen, kuin Kytölä rakennettiin. Kesti liki 30 vuotta ennen, kuin Ahtiala rakennettiin. Kesti 40 vuotta ennen, kuin Kariston aluetta tarvittiin. Kesti 50 vuotta ennen kuin Kytölän selkätien varteen ryhdyttiin rakentamaan. Pari vuotta sitten alue parturoitiin viimeistä risua myöten uusrakentamisen tieltä. Tästä huolimatta asfaltointia puuttuu noin 400 metriä ja juuri tämän Nastolan aikaisen asutuksen kohdalta!
Lahden kaupunki siis ryösti ja raiskasi meidät kuin siirtomaaherra. Edellisen perusteella meistä tehtiin toisen luokan kansalaisia. Suurin osa on jo manan majoilla, mutta meitä on muutamia jäljellä, jotka muistamme. Nämä asiat nousivat pintaan, kun nyt minua käsketään häipymään kaupungista. Meillä on edelleen nautintaoikeus olla eri mieltä Lahden päätöksistä, jotka ovat aiheuttaneet meille niin paljon mielipahaa.

No Comments »

EU:n potilasdirektiivi – pohdintoja

Tuleva EU:n potilasdirektiivi merkitsee käytännössä sitä, että potilaalle annetaan rahat käteen ja hän saa hakeutua hoitoon minne tahansa Suomessa tai toisessa EU-maassa. Monissa Euroopan maissa tämä toimii jo käytännössä raja-alueilla. Suomessa on kuitenkin odotettavissa isoja ongelmia. Voidaan jopa joutua samanlaiseen kurimukseen kuin autojen verotuksessa jouduttiin.
Suomessa on kaksiportainen järjestelmä, jossa potilas voi hakeutua joko kunnalliseen hoitoon tai yksityiseen. Yhteiskunta korvaa yksityisellä lääkärillä käynnistä vain murusia julkisessa palvelun kustannuksista. Eläkeläisten määrän lisääntyessä julkinen terveydenhuolto ruuhkautuu entisestään. Samanaikaisesti potilaiden määrän lisääntyessä kunnat vaativat julkisen puolen kustannuksia leikattaviksi. Tämä yhtälö on täysin mahdoton toteuttaa nykyisessä järjestelmässä ilman, että potilaita alkaa kaatua kuin Raatteen tiellä aikoinaan.
Eduskunnan ensimmäinen tehtävä tulee olemaan se, miten suhtaudutaan yksityisen terveydenhuollon kustannuksiin. Direktiivin henki on se, että yksityisen palvelun kustannukset pitäisi korvata samoin kuin julkisenkin puolen. Jo tämä aiheuttaa ongelmia. Lahdessa terveyskeskuksessa lääkärillä käynti maksaa 13,80 euroa. Direktiivin hengen mukaan yksityisellä lääkärillä käynti ei saisi maksaa enempää. Erotus pitäisi siis korvata julkisista verovaroista. Sitten alkavat ongelmat kasaantua. Erikoissairaanhoidon poliklinikalla käynti maksaakin 27,50. Suomessa tämäkin toimii samalla periaatteella kuin edellä, mutta toisessa EU-maassa tullaankin jo tulkintavaikeuksiin. Sairaala päivä maksaa puolestaan Lahdessa 32,60 euroa. Jos samaa korvauspolitiikkaa jatketaan, yksityinen sektori alkaa Suomessa menettää potilaita esim. Viroon.
Ulkomailla lääkäriin joutunut on tähän asti voinut hakea korvauksia Kelasta. Tähän asti Kelan tulkinta on ollut se, että Kela ei ole maksanut samaa korvausta ulkomailla lääkärissäkäynnistä kuin kotimaassa. Korvauskäytäntö on erinomaisen epäselvä, koska ulkomaiset lääkärit eivät hallitse Kelan koodijärjestelmää. Oman kokemukseni mukaan Kela on korvannut ulkomaiset lääkärikulut samassa prosentuaalisessa suhteessa kuin kotimaassa. Kun esim. Virossa lääkärissäkäynti maksaa vain murto-osan siitä mitä Suomessa, niin Suomen taksojen mukainen korvaus olisi useissa tapauksissa jopa korkeampi kuin lääkärin palkkio Virossa. Esimerkiksi Tallinnassa on nykyisin enemmän Suomea puhuvia lääkäreitä kuin Suomessa virolaisia suomea puhuvia lääkäreitä.
Kun uusi potilasdirektiivi asetetaan nykyiseen paikalliseen tai SOTE tilanteeseen, niin on odotettavissa pahin kaaos, mitä terveydenhuollossa on Suomessa nähty. Tätä taustaa vasten SOTE-uudistus pitäisi laittaa aikalisälle. Sama koskee myös paikallista kohinaa. Vaikka erityisesti Lahden demografisen rakenteen perusteella on ollut vuosikausia täysin selvää, että yrityksistä eläkkeelle siirtyvät tulevat kuormittamaan niin perusterveydenhuoltoa kuin erikoisterveyspuoltakin, niin kustannusten nousuun ei ole varauduttu mitenkään. Kun nyt housun puntista valuu lämmintä ja kosteaa nestettä, niin huudetaan kustannusten säästöjä. Kaupunginjohtajaa on jo vuosia varoitettu asiasta, mutta kuuleva korva ei kuule, eikä näkevä silmä näe. Potilaiden lisääntyessä ei sairaansijoja voida vähentää!
Paikallisesti voi ihmetellä, mikä on kaupunginsairaalan ja keskussairaalan tehtävien jako? Etenkin pitää ihmetellä, mikä on kaupunginsairaalan visio? Kokemukseni mukaan kaupunginsairaalassa on osaamista myös erikoissairaanhoidon tarpeisiin? Onko tämä täysin hyödynnetty, koska terveyskeskuksista laitetaan lähetteet joko yksityiselle tai keskussairaalaan. Kun Akuutti aloitti, niin kaupunginsairaalassa ei ole juuri päivystystäkään. Onko kaupunginsairaalasta tulossa vain vanhusten saattohoitopaikka? Kaiken kaikkiaan pitäisi ilmeisesti pohtia tarkkaan tehtävien jako akselilla terveyskeskukset-kaupunginsairaala-keskussairaala, muuten saattaa käydä niin, että potilaat kaikkoavat muualle EU:n alueelle ja koko kustannusten hallinta on pois poliittisilta päättäjiltä. Kaupunki vain maksaa tai itkee ja maksaa. Kela tuskin osallistuu kustannuksiin, vaikka sen osa on täysin auki uudessa direktiivissä.

No Comments »

Koulua käytiin ennenkin

Viimeaikainen keskustelu koulunkäynnin ja siihen liittyvien ilmiöiden välillä johtaa ajatukset väistämättä muistojen tielle. Kun aloitin koulun käynnin sodan jälkeen 6-vuotiana, niin silloin vallinneista olosuhteista vain harvoilla on enää käsitystä. Näihin eivät kuulu nykyisten kouluja käyvien vanhemmat eivätkä edes kaikki isovanhemmatkaan.
Kouluissa oli silloin yleensä vain kaksi luokkahuonetta. Yhdessä olivat luokat 1 – 3 ja toisessa loput. Opettajilla oli siis hyvin suuria vaikeuksia opetuksessaan, koska samaan aikaan piti opettaa eri tasoilla opiskelevia. Opetuksessa oli siis pakko keskittyä vain oleellisiin asioihin. Opetuksen taso muuttui vasta, jos onnistui pääsemään ammatti- tai oppikouluun. Niillekin, jotka eivät jatkoon päässeet, löytyi varmasti töitä maan jälleenrakentamisessa.
Maaseudulla koulumatkat saattoivat olla pitkiä. Minun koulumatkani oli reilut viisi kilometriä. Kesäisin kuljettiin jalan ja sitten polkupyörällä, kun sellaisia saatiin. Tosin pula-ajan pyöristä tahtoivat rungot katkeilla pienissäkin kuopissa. Talvella matka taittui umpihangessa tai reen jalaksien jäljissä taiteillen. Osa matkasta oli aivan umpihankea. Vain jänis oli jättänyt jälkensä. Koulukyytejä ei ollut, mutta jotain sentään. Yli 5 km koulumatkaajat saivat kunnalta kumisaappaat. Valitettavasti niiden alkuperä oli joku eksoottinen maa, koska ne eivät kestäneet pakkasta, vaan murenivat jalkoihin. Hyvä kun kotiin pääsi. Talvella koulumatka kesti usein liki kaksi tuntia suuntaansa.
Koulua käytiin kahdessa vuorossa. Lähellä asuvat kävivät aamuvuoroa 8 – 14/15, jonka jälkeen alkoi toinen vuoro, joka päättyi joskus kahdeksan maissa illalla. Koulua käytiin myös lauantaisin, joka tosin oli lyhin päivistä. Talvisin koulupäivä siis venyi melko pitkäksi jopa kymmentuntisiksi. Kotimatka kuljettiin siis tähtien valossa. Kun molemmat vanhemmat olivat töissä, niin piti itse hoitaa itsensä ajoissa kouluun. Aamupäivisin piti hoitaa läksyt ja laitella omat ruokansa. Tosin pula-aikana se ei ollut ongelma, koska vain kaurapuuroa oli liikaa. Lisäksi juotiin pahanmakuista kalanmaksaöljyä torjumaan keripukkia.
Koulut lämmitettiin yleensä haloilla ja lämmitykseen joutuivat vanhemmat oppilaatkin osallistumaan. Puut paloivat isoissa uuneissa ja ikkunoista veti. Homeesta ei kuitenkaan kukaan joutunut puukouluissa kärsimään. Jos eristeenä olevat purut jostain syystä kastuivat, niin ne myös kuivuivat toisin kuin nykyiset ”villat”. Sosiaaliset tilat olivat pihan perällä olevat puuseet. Oikein kovilla pakkasilla istuttiin luokissa ulkovaatteet päällä ja pipot päässä. Nastolankin kouluihin iloisen lisänsä toivat vilkkaat siirtolaiset Karjalasta. Kouluissa ei silloin ammuskeltukaan, koska sota oli niin lähellä ja karjalaislapset kertoivat siitä tarinoitaan.
Näiden muistelojen jälkeen joutuu väkisin ihmettelemään sitä, miten nykyajan ihmiset pärjäisivät noissa olosuhteissa. Olosuhteet ovat toki muuttuneet, mutta silloin ei jäänyt paljon aikaa eikä voimia koulukiusaamiseen. Kuri oli kouluissa tiukka, mutta se kasvatti sisua. Noustiin ylös, kun opettaja tuli luokkaan, eikä istuttu jalat pulpetilla. Hyvin pienestä tuli tukkapöllyä, karttakeppiä kynsille ja nurkassa seisomista. Myös rahaa opittiin kunnioittamaan, koska se oli itse hankittava tavalla tai toisella. Kesäisin oli heinän tekoa ja marjojen poimimista ja syksyllä nostettiin perunoita. Jopa kaupunkien koululaiset tulivat potun nostoon. Talvella myytiin joulukortteja ja lehtiä jne. Raha ei kasvanut seinissä!
Tämä on sitä hiljaista perimätietoa, jota oletamme, että nykysukupolvetkin kunnioittaisivat. Osin vikaa on meissäkin, kun olemme kattaneet teille valmiin pöydän, jossa riittää jaettavaa koko eteläiselle Euroopalle. Silloin kaikki mulle heti nyt ei ollut vielä edes ihmisen siemenissä. Nyt halutaan jopa sellaista, jota ei vielä ole edes keksitty, mutta keksittäviin juttuihinhan nykytalous perustuu..

No Comments »

Sukupolvenvaihdos

Etelä-Suomen Sanomissa olleeseen juttuun sukupolvenvaihdoksesta, jossa myös minun nimeni oli mainittu, haluan täsmentää asiaa. Vuonna 2005 hyväksytyssä väitöskirjassani esitin jatkotutkimukselle pohjaksi sukupolvenvaihdokseen liittyvän aiheen. Ohessa suora lainaus:

Hallitun sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi yrityksen ulkopuoliselle taholle tarvitaan tehokas järjestelmä, joka pyrkii löytämään potentiaalisia jatkajia olemassa oleville yrityksille.

 

Järjestelmä toimii seuraavasti:

1.      KTM:n ohjaukseen perustetaan ESR rahoituksen avulla yksikkö, joka toimii seuraavasti:

a)      Yksikkö pitää rekisteriä yrityksistä, jotka haluavat ulkopuolisen jatkajan. Yritykset ilmoittautuvat rekisteriin, ja niille luodaan profiili. 

b)      Halukkaat yrittäjät ilmoittautuvat omaan rekisteriinsä, ja heistä luodaan myös profiili.

c)      Tämän jälkeen suoritetaan matching-prosessi, jolla yritykset ja potentiaaliset yrittäjäehdokkaat saatetaan keskinäiseen yhteyteen.

d)      Yhteisymmärryksen syntyessä tehdään MBO sopimus, joka on purettavissa molemmin puolin määräajan kuluessa.

e)      Uudelle yrittäjälle luodaan henkilökohtainen koulutusohjelma – yrittäjäoppisopimusohjelma – jossa teoreettinen opetus hankitaan joltakin tarjoajalta ja täsmäkoulutuksen yritykseen  antaa luopuva yrittäjä.  Tältä noin kahden vuoden ajalta uusi yrittäjä saa osan palkastaan yritykseltä ja osan työvoimahallinnolta.

f)        MBO (management buy out) -sopimuksen edellytysten täyttyessä uusi yrittäjä ryhtyy jatkamaan luopuvan yrittäjän työtä.

2.      Yritysrekisteri luodaan toimialoittain toimialayhdistysten, kuten Puuteollisuusyrittäjät ry:n, avulla ja tuella, koska näillä on luottamukselliset yhteydet kenttään.

3.      Potentiaalisia uusia yrittäjiä etsitään:

a)      Eri alojen oppilaitoksista lanseeraten yrityksiä viimeisten vuosien opiskelijoille.

b)      Opiskelijoita perehdytetään yrityksiin insinööritöiden, progradutöiden, diplomitöiden yms. avulla.

c)      Panostetaan TE-keskuksien neuvontaan  jonkin tietyn alan investointeihin rahoitusta etsimään tulevia yrittäjiä matcahataan yritysrekistereihin.

d)      Finnvera toimii samoin rahoitusta hakemaan tulevien henkilöiden/yritysten kanssa.  Tässä tapauksessa myös fuusiot nuorempien omistajien hallitsemien yritysten kanssa ovat mahdollisia.

e)      Kiinnostuneet henkilöt voivat hakeutua mainittujen viranomaisten tai Internetin kautta suoraan sukupolvenvaihdos yksikköön.

f)        MBO järjestely ei vaatisi suuria määriä ulkopuolista rahoitusta, koska

g)      järjestelyyn liittyvät kiinteistöt voidaan vuokrata osto-optioin tai liisata samoin järjestelyin;

h)      konekannalle voidaan tehdä samoin;

i)        yhtiön lainat voidaan siirtää suoraan uudelle yrittäjälle;

j)        loppurahoitus voidaan järjestää vanhan ja uuden yrittäjän välisin laina- ym. järjestelyin.

4.      Järjestely takaa vanhalle yrittäjälle kohtuullisen myyntiarvon koneille ja kiinteistöille, jotka ovat pääomaverotuksen alaisia.

Mallin hyviä puolia ovat joustavuus ja se, että onnistuessaan malli takaa luopuvalle yrittäjälle lisätuloa eläkkeen lisäksi ja käyttöarvoa hyvin vastaavan arvon koneille ja kiinteistöille.  Uudelle yrittäjälle järjestelmä antaa lentävän lähdön, koska toimiva organisaatio, tuotteet ja asiakkaat ovat valmiina ja yritys on jo ylittänyt kuolemanlaakson.  Rahoitustarpeet eivät ole likikään samaa luokkaa kuin uutta yritystä perustettaessa, puhumattakaan uuden yrityksen riskeistä.

Yritys saa uudenlaista osaamista uuden yrittäjän mukana, joka on lisäksi täsmäytetty koulutuksella vastaamaan mahdollisimman tarkoin yrityksen ja yrittäjän tarpeita.  Uudella yrittäjällä saattaa olla myös valmis tuoteidea, jonka tuotanto voidaan aloittaa nopeasti.  Yrityksen toiminnan voi olettaa näin piristyvän, ja yritys kasvaa ja työpaikat lisääntyvät.

Haittapuoliksi voidaan katsoa uuden yrittäjän löytäminen ja usean julkishallinnon organisaation toiminnan yhteen sovittaminen.  Vahvatahtoisella yrittäjällä saattaa olla myös vaikeuksia aloittaa yhteistoiminta nuoremman sukupolven yrittäjän kanssa.

Yrityksen ohjattu sukupolvenvaihdos.”

Esko Passila TkT, yrittäjä

 

No Comments »

WP Login