Archive for the ‘Arkisto’ Category

Kansallinen epäonnistumisen päivä

Monissa asioissa voi epäonnistua ja epäonnistutaan. Urheilun epäonnistumiset ovat sellaisia joista ehkä saadaan suurimmat lööpit ja joita seurataan eniten. Ne yleensä ovat ohimeneviä ja unohtuvat tai kuitataan onnistumisilla. On kuitenkin valitettavia esimerkkejä, joissa urheilija on häpeäpuussa, mutta todelliset tekijät piilossa. On kuitenkin sellaisia epäonnistumisia, joissa henkilökohtaiset taloudelliset menetykset ovat valtavia, mutta joissa niissäkin todelliset syylliset palkitaan.

Tällainen tsunami tapahtui 1990-luvun talouslaman aikana, jolloin arviolta 35 000 yritystä tuhottiin, koska pankkijärjestelmä haluttiin pelastaa. Yrittäjät menettivät omaisuutensa ja monet myös mahdollisuutensa palata enää työelämään. Nämä tapahtumat jättivät yhtä syvät haavat kuin kansalaissota aikoinaan, vaikka tuhoutuneista yrittäjistä suurin osa jäi kasvottomiksi uhreiksi. On turha palata tässä yhteydessä syihin, koska niitä on paljon tutkittu.
Todellisia seurauksia ei sen sijaan ole koskaan tutkittu. Ihmetyttää miksi, koska yrittäjien kohdalla suurin kärsijä oli yhteiskunta eli valtio ja kunnat. Päättäjiltä on jäänyt täysin huomioonottamatta se, että kun velkojat saivat sen, mitä velkojille kuuluu, niin silloinen lainsäädäntö aiheutti sen, että yhteiskunnalle jäi Musta-Pekka käteen. Miten se oli mahdollista? Kun yrittäjä oli täysin puhdistettu omaisuudestaan, eikä työpaikkoja löytynyt, niin hän joutui sosiaaliturvan varaan. Monissa tapauksissa myös koko perhe joutui sosiaaliturvan varaan. Yhteiskunta joutui hankimaan asunnon, koska oma asunto oli pakkohuutokaupattu veloista. Oli myös maksettava asumistukea ja toimeentulotukea yms.-tukia, koska tuloja ei ollut. Olisiko syytä tutkia, paljonko tämä on tullut yhteiskunnalle maksamaan ja edelleen maksaa? Pankkitukea sekin!
Nyt ollaan samanlaisessa tilanteessa koko EU:ssa. Konkurssissa olevat valtiot vain ovat kohteena pankkien holtittoman lainanannon johdosta. Jälleen ollaan pankkeja pelastamassa, koska pelätään koko yhteiskunnan sortuvan, mikäli pankit kaatuvat. Maksajina ovat jälleen syyttömät muiden maiden veronmaksajat. Eivätkö nämä päättäjät koskaan opi? Mitähän mahtaa tulla seuraavaksi?

No Comments »

Omistajaohjaus

Omistajaohjaus on varsin kummallinen ilmiö. Sana on ollut käytössä jo reilusti toistakymmentä vuotta, mutta selkeää tieteellistä määritelmää sille ei ole taloustieteissä tehty. Kummalliseksi sen tekee myös se, että omistajaohjaukseen on suurin pyrkimys ja häly yhteiskunnan omistamissa ja verovaroilla rahoitetuissa osakeyhtiöissä. Osakeyhtiöissä lain mukaista valtaa käyttää yhtiökokous, joka valitsee hallituksen ja päättää tarpeen mukaan toimitusjohtajan ja hallituksen toimivallasta. Julkisesti omistetuissa yhtiöissä kaupunki tai valtio valitsee edustajat yhtiökokouksiin. Tällöin päätökset edustajista noudattavat poliittisia jakolinjoja. Myös yhtiökokoukset ovat näin ollen poliittisia ja hallituksen jäsenet valitaan samoin poliittisten voimasuhteiden mukaan. Ongelma tässä mallissa on se, että valituiksi eivät välttämättä tule parhaat mahdolliset talous- ja toimialan asiantuntijat. Tähän malliin ei virkamiesvetoinen omistajaohjaus sovi.

Missään laissa ei ole määritelty omistajaohjauksen pelisääntöjä tai henkilöille asetettuja vaatimuksia. Mikäli osakeyhtiölakia tulkitaan kirjaimellisesti, niin omistajaohjauksen voi määritellä vain yhtiökokous ja yhtiökokouksen on myös valittava henkilöt. Keskustelu omistajaohjauksesta on johtanut hyvin omituiseen tilanteeseen esimerkiksi Lahdessa. Lain mukaan omistajaohjauksesta kaupungin omistamissa yhtiöissä vastaa hallitus ja sen alaisuudessa toimiva toimitusjohtaja. Jos tämän laillisen organisaation ulkopuolelle valitaan johonkin virastoon sijoittuva omistajaohjauksesta vastaava virkamies, niin syntyy kaksi ongelmaa. Ensinnäkin tällainen menettely on selkeä epäluottamuslause yhtiökokouksen valitsemalle hallitukselle ja vähentää demokraattista kunnallista päätöksentekoa. Toisekseen kunnan organisaatiossa toimivalla virkamiehellä ei ole minkäänlaista juridista valtaa yhtiössä. Malli on ilmeisesti peräisin Neuvostoliitosta, jossa yrityksiin sijoitettiin politrukkeja vahtimaan intellektuelleja.

Osakeyhtiössä omistajaohjauksesta vastaa yhtiökokouksen valitsema hallitus. Mikäli omistaja ei ole tyytyväinen yhtiön toimintaan sen on ensin vaihdettava yhtiökokousedustajat, jotka sitten vaihtavat hallituksen. Joku ulkopuolinen omistajaohjaaja ei voi kävellä lain ylitse, vaan hänen tai heidän on toimittava yhtiökokouksen kautta lain määräämässä järjestyksessä. Hallituksella ja toimitusjohtajalla ei ole minkäänlaista juridista velvollisuutta ottaa huomioon ulkopuolisen omistajaohjaajan vaatimuksia tai määräyksiä. Tätä tilannetta voidaan muuttaa vain laatimalla uusi osakeyhtiölaki yhteiskunnan omistamille osakeyhtiöille tai purkaa osakeyhtiöt ja palauttaa se siihen tilaan, jossa se oli alun perin. Tämä merkitsisi sitä, että palattaisiin ajassa takaisin aikaan, jolloin nämä nykyiset osakeyhtiöt olivat kuntien, kaupunkien ja valtion toimialoja muiden toimialojen joukossa. Se ei taida kuitenkaan olla enää mahdollista.

No Comments »

Globbai-inflaatio

Ranskalainen BNP Paribas pankki on tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan maailman teollisuus alkaa käydä jo täydellä kapasiteetilla. Mistä ihmeestä näitä tällaisia tutkimuksia oikein tulee? Kuka niitä tekee ja mitkä ovat lähteet? Jos väite kuitenkin pitää paikkansa, joka täältä Suomesta katsoen ei näytä pitävän paikkaansa, niin se merkitsee inflaation kiihtymistä. Toisaalta se merkitsee myös BKT:n nousua. Tämä puolestaan saa poliitikot onnesta soikeiksi ja he ryhtyvät taputtamaan pieniä känsättömiä käsiään. Taas toistuu ilmeisesti sama lamaan johtava prosessi, joka on niin useasti toistunut. Tuijotetaan BKT:n kasvuun ymmärtämättä, että se on vain puolitotuus.

BKT:n kasvua ihailtaessa unohdetaan, että termin ensimmäinen sana on BRUTTO. Se ei siis ole sama kuin NETTO-kasvu niin, kuin bruttopalkkakaan ei ole sama kuin käteen jäävä. Bruttokansantuotteen rasitteena on inflaatio, joka nostaa hintoja ja samalla myös BKT:tä. BKT:n kasvun juhliminen ilman NKT:n eli todellisen kasvun arviointia, on suuri poliittinen puhallus. Ilman BKT- ja NKT-pariteetin kriittistä arviointia tuloksena on poliittistaloudellinen euforia, joka päättyy samanlaiseen lamaan, jonka nyt oletetaan olevan ohi. Taloudelliset syklit olivat aikaisemmin hyvin pitkiä jopa 7 – 10 vuotta. Globalisaatio on lyhentänyt näitä nousun ja laman välisiä syklejä ja ne tulevat edelleen lyhenemään.

Valtion taloudessa BKT:n kasvuun hurahtaminen on hyvin vaarallista. Lyhenevät syklit merkitsevät sitä, että lainanotolla taltutetun laman kustannuksia ei enää ehditä maksamaan nousukauden tuotoilla. Tämä taas johtaa nykyisellä EU:ssa noudatetulla politiikalla pysyvään valtioiden velkaantumiskierteeseen. Se myös tuo valtioiden johtamisen yhä lähemmäs liikkeenjohdon toimintamalleja, joissa politiikan teko ei paranna kannattavuutta. Suuret maat voivat toki pelleillä, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdään. Tämän otti puheessaan varovasti esille myös Yhdysvaltain presidentti Barak Obama. Hän vetosi varovasti puolueiden väliseen yhteistyöhön valtavan valtion velan poistamiseksi. Hän jätti sanomatta, että nykyisen menon jatkaminen johtaa siihen, että melko pian Kiina omistaa Yhdysvallat.

Nyt on Suomessakin pakko uskoa siihen, että sodan jälkeen käyttöön otetut kansantalouden opit eivät enää toimi. Näillä opeilla Suomeen rakennettiin infrastruktuuri, joka nyt on rapautumassa nopeasti, koska rahat eivät riitä teiden, rautateiden ja muun välttämättömän infrastruktuurin ylläpitämiseen. Hallintokoneisto syö yhä suuremman ja tärkeimmän siivun yhteiskunnan käytettävissä olevista varoista. Veropohjan laajentaminen ja verojen korottaminen eivät tilannetta korjaa, koska ne lisäävät hallintokustannuksia eksponentiaalisesti. Näin ollen infrastruktuurin ylläpitämiseen jää yhä vähemmän varoja. Pitkällä aikavälillä tämä johtaa siihen, että koko Suomen vientiteollisuuden on keskityttävä rannikoille ja suoraan laivojen kupeeseen, koska viennin logistiikan ongelmat sisämaassa rapauttavat yritysten kilpailukyvyn. Tällaisen tulevaisuudenko haluamme?

No Comments »

Jutta Urpilaisen teesit

Jo kolmatta kertaa demarit ottavat vaaliteemakseen 100 000 työpaikan luomisen. Esitys on sama, mutta naamat vaihtuvat. Aikaisemmat kerrat ovat jo todistaneet, että narulla on vaikea työntää. Se pitäisi ensin kastella ja sitten jäädyttää. Työpaikkojen luominen paperilla on helppoa. Poliitikoilta se ei näytä onnistuvat muuten kuin julkisella sektorilla. Sielläkin ne tahtovat mennä vääriin paikkoihin eli henkilökunta pyramidi on kääntymässä ylösalaisin. Johtoporras kasvaa kuin roskaruokapaikan asiakkaiden vyötäröt, mutta inkkareita ei tahdo löytyä millään, vaikka tarvetta olisi. Syynä kehitykseen saattaa olla se, että ihmiset koulutetaan kykenemättömyytensä tasolle kirjaviisaudesta.

Työpaikkojen ravintoketju on sellainen, että tehtaiden työntekijät tuottavat kaikkein eniten hyvää yhteiskuntaan. Tämä johtuu siitä, että yhdistämällä pääomia, työtä ja raaka-aineita syntyy kaikkein suurin lisäarvo. Vastapainona ovat sitten julkisen sektorin työpaikat, jotka kuluttavat enemmän kuin tuottavat. Väliin mahtuu suuri joukko eritasoisia työpaikkoja. Palvelusektorin työpaikkoja on melko helppo luoda, mutta niiden tarvitsema kysyntä ja ostovoima syntyvät vain avoimen sektorin tuottavien työpaikkojen kautta.

Puheenjohtaja Urpilaisella ei näytä olevan kovin selvää kuvaa siitä, kuinka työpaikkoja luodaan. Työpaikkojen synty edellyttää työvoiman kysyntää. Eli kansanomaisesti sanottuna, jossain pitää olla töitä, joihin tarvitaan työntekijöitä. Työpaikat ovat yrityksissä, jolloin yritysten pitää saada tilauksia, jotta työntekijöitä tarvittaisiin tekemään niitä. Globaalissa taloudessa tilauksista käydään kovaa kilpailua, jossa samalla viivalla eturintamassa suomalaisten yritysten kanssa ovat kaikki maailman kilpailijat. Yksinkertainen yhtälö on se, että työpaikat syntyvät Suomeen kansainvälisesti kilpailluilla markkinoilla. Poliittisen järjestelmän ainoa mahdollisuus vaikuttaa yhtälöön, on luoda sellainen toimintaympäristö, jossa yritykset pystyvät kilpailemaan kansainvälisesti.

Hallituksen on siis tasapainoiltava työpaikkojen ja hyvinvointiyhteiskunnan kustannusten välillä. Yhteinen nimittäjä on se, että mitä suurempi osa kansasta käy töissä, sitä helpompi on pitää yllä hyvinvointiyhteiskuntaa. Valintojen teko on vaikeaa ja se vaatii nykyisin avoimessa markkinataloudessa paljon enemmän tietoa ja taitoa poliittisilta päättäjiltä kuin oman valuutan aikoina.

No Comments »

Yrittäminen Suomessa ei kannata

Global Entrepreneur Monitorin (GEM) mukaan Suomi on juuri ja juuri yrittäjyydessä Meksikon edellä kaikista tutkituista maista. Jos Meksikossa kukoistava huumekauppa laskettaisiin mukaan, niin Suomi olisi viimeinen. Suomessa onkin oltu kovin hiljaa kaikenlaisista kilpailukyky- yms. mittareista kovin pitkään, koska sijoitukset ovat pudonneet rajusti kaikilla listoilla. Eihän näihin tilastoihin voi täysin luottaa, koska niiden kriteerit eivät ota huomioon kulttuurieroja ja maiden erilaisia taloudellisia rakenteita.

Huolestuttavaa sen sijaan on hallituksen ja eduskunnan asenne asiaan. Tutkimuksin on todistettu, että Suomesta katoaa suurten ikäluokkien mukana noin 40 000 pääosin teollista yritystä, koska niille ei löydy jatkajia. Kukapa haluaisi Suomessa yrittää, kun riskit ovat suuria ja tulostaan joutuu maksamaan saman veron kuin palkansaaja. Orjatyötä ilman julkista tunnustusta! Suomessa seurataan vain ulkoisia merkkejä ja unohdetaan kokonaan yrittäjyyden rakenteelliset ongelmat. Jo kymmeniä vuosia sitten Kauppalehti otsikoi ”Vain idiootit ryhtyvät yrittäjiksi”. Kuluneiden vuosien aikana ei yrittäjien asemaa ole helpotettu. Taakkaa on vain lisätty.

No Comments »

Perintöjen ja lahjojen verotuksesta

Suomessa on perintö- lahjaverotusta muutettu uudella lainsäädännöllä. Lainsäädännön ongelma tässäkin tapauksessa on se, että se ei huomio inflaatiota lainkaan. Jos taloutta ryhdytään uhkausten mukaan elvyttämään inflaation avulla, niin kohta ollaan ojasta allikossa. Näyttää olevan muitakin syitä, koska nämä verot puhuttavat veronmaksajia jatkuvasti. Näiden kuten monien muidenkin kertaluonteisten verojen perintä vaikeutuu kuitenkin yhä enemmän Euroopan yhdentyessä. EU:n perussopimus mahdollistaa pääomien vapaan siirron EU:n sisällä. Tämä puolestaan antaa mahdollisuuden hyvin monipuoliseen verosuunnitteluun. Sääliksi käy verottaja rukkaa.

Pankkitilejä voi vapaasti jo nyt avata jäsenmaissa kuten esimerkiksi Virossa. Virossa toimii monia pohjoismaisia pankkeja. Avaamalla siellä pankkitilin ja hankkimalla sille pankkikortin, voi jo tehdä monenlaisia operaatioita. Luottokorttia voi puolestaan käyttää kuka tahansa kortin tunnukset tietävä, kuten monet rikoksien uhreiksi joutuneet ovat huomanneet. Jos rahoja siirtää tälle omalla nimellään olevalle tilille, niin kellään ei ole mitään sanomista asian suhteen. Se, kuka tätä tiliä todellisuudessa käyttää, on sen jälkeen tilin omistajan oma asia.

Yhä useammat henkilöt muuttavat eläkepäivikseen ulkomaille etenkin Espanjaan. Espanjaan siirtyvät tällöin myös yksityisen sektorin maksamat eläkkeet, joiden verokohtelu on vielä erityisen edullinen. Kun tällainen henkilö poistuu keskuudestamme, niin perittävää omaisuutta on muuallakin kuin Suomessa. Voi jopa olla, että Suomeen ei ole jäänyt mitään perittävää. Tällöin perunkirjoitus ja perinnön verotus tapahtuu maassa maan tavalla. Käytännön kokemuksesta voin todeta, että kansallisissa verotoimistoissa jo pelkästään kielitaidon puute asettaa omat esteensä yli rajojen tapahtuvalle kommunikoinnille. Jos kuitenkin kaukaisista maista saadaan verotusta koskeva kysely, niin vastaamisen prioriteetti ei ole huikea.

EU:n sisällä, puhumattakaan sen ulkopuolella, kertaluontoisten tapahtumien verotus muodostuu verottajan kannalta erittäin vaikeaksi. Ne, joilla on runsaasti sijoitettavia pääomia, ovat jo hyödyntäneet tilannetta. Ulkomaille on perustettu hallintayhtiöitä, joiden nimiin voidaan hankkia pörssi- yms. osakkeita ja asunto-osakkeita ja jopa kiinteistöjä. Tällä tavoin voidaan jopa välttää varainsiirtoveroja.

Hiellä ja vaivalla hankitut varat eivät suomalaisessa verotuskulttuurissa saa valtiovallalta minkäänlaista armoa, joten miksi verovelvollisten pitäisi toimia yhtään epäitsekkäämmin? Verotuksen osalta on syytä olla varuillaan. Nykyisen verolain mukaan tositteita ei tarvitse (saa) lähettää verottajalle, vaan ne pitää säilyttää eli arkistoida kuusi vuotta. Nykyisen laman kustannuksia maksetaan hyvinkin kuuden vuoden kuluessa ja silloin katsotaan kenellä on kuitit tallella. Hankalaksi asian tekee se, että tuolloinkaan verottajalla ei itsellään ole kuin mikrofilmit alkuperäisistä veroilmoituksista. Verolainsäädäntö siis mahdollistaa verottajalle mahdollisuuden ”palata asiaan”, jos valtion kassan pohja alkaa paistaa.

Esimerkiksi Saksassa verottajan päätös on lopullinen ja vain verovelvollinen voi hakea siihen muutosta myöhemminkin. Tämä on demokraattinen ja oikeudenmukainen käytäntö.

No Comments »

Uusia uhkia

Liiketaloudessa ravintoketju tunnetaan paremmin arvoketjuna. Se kuvaa tuotteen arvon kasvua raaka-aineen lähteiltä aina kuluttajalle saakka. Tähän liittyy myös käsite arvoketju-johtaminen.  Arvoketjujohtamisen avulla pyritään aluksi optimoimaan tuotteen valmistus ja sen jälkeen valvomaan ketjun toimintaa. Optimoitaessa selvitetään oma ydinosaaminen ja sen jälkeen ulkoistamaan muut toiminnat niille, jotka suoriutuvat niistä tehokkaimmin.

Tästä johtuen edellisestä lamasta lähtien monet suomalaiset yritykset, Nokia etunenässä, ovat ulkoistaneet suuren osan aikaisemmin itse tekemistään töistä. EU:n myötä työnjaosta on tullut varsin kansainvälistä ja niin raaka-aineita kuin komponentteja tulee eri puolilta Eurooppaa ja jopa maailmaa. Suuret yhtiöt ovat varmistaneet oman selustansa ottamalla strategisiksi partnereiksi useamman samoja tuotteita toimittavan yrityksen. Kaikille tämä ei ole ollut mahdollista ja toimitusten siirtäminen toiselle toimittajalle ei kuitenkaan aina tapahdu hetkessä.

Nyt lama on alkanut koetella myös tätä järjestelmää. Arvoketjun alkupäässä olevat yritykset ovat alkaneet mennä konkurssiin eri puolilla Eurooppaa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta yritysten toimintaan Suomessakaan. Tämä merkitsee sitä, että toimitukset alkavat tökkiä ja se ei voi olla vaikuttamatta arvoketjun loppupäässä toimivien yritysten kassavirtoihin. Tämä saattaa tulla melkoisena yllätyksenä yrityksille, jotka ovat ulkoistaneet innokkaasti tuotantojaan. Strategisten partnerien ajautuminen konkurssiin saattaa aiheuttaa vakavaraisenkin yrityksen erittäin tukalaan tilanteeseen arvoketjun eri osissa.

Globalisaatio on pakottanut yritykset etsimään yhä suurempaa dynamiikkaa. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että yritykset ovat lisänneet riippuvuuttaan myös yli rajojen. Omassa Koto-suomessa kaikki alan ihmiset tuntevat toisensa ja hälytykset toimivat puskaradion kautta nopeasti. Rajojen ulkopuolella sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa saada ennakkotietoja mahdollisista riskeistä. Olivatpa suomalaiset yritykset myyjinä tai ostajina arvoketjussa, kassavirran hallinta muodostuu erittäin vaikeaksi. Jos kassavirran hallinta karkaa käsistä, oma konkurssikin alkaa olla lähellä.


No Comments »

Käsitteet sekaisin

Eduskunnan välikysymyskeskustelussa kävi tuskallisen selväksi, että kaikilta osapuolilta näyttävät käsitteet ja niiden myötä tavoitteiden asettelu olevan täysin hukassa. Hallitus ei ole ymmärtänyt, että ongelmassa on kaksi täysin erillistä kysymystä:

  • Verotulot

  • Eläkemaksut ja eläkkeet.

Hallitus puhuu samaan aikaan sekä nyt otettavien velkojen takaisinmaksajista, mutta unohtaa puhua selkeästi myös suurten ikäluokkien eläkkeiden maksajista. Työeläkkeiden maksajia ovat yritykset ja palkansaajat. Yhteinen tekijä näiden välillä on se, että mikäli eläkkeelle jäädään entistä myöhemmin sekä verotuloja että eläkemaksuja kertyy enemmän kuin nykyisessä vaihtoehdossa. Jos lähdetään siitä, että sekä eläkemaksuja että veroja joudutaan nostamaan ensi vuosikymmenellä, lopputuloksena on tilanne, että kellään ei ole enää varaa asua täällä. Ainoa vaihtoehto on hallinnon rakenteiden purkaminen ja dynamiikan lisääminen koko julkisella sektorilla.

Alla olevasta grafiikasta selviää, että hallituksen heittelemät eläkeiät ja miljardit ovat täysin tuulesta temmattuja. Ikärakenne ei ole enää lainkaan niin paha kuin se oli vielä 10 vuotta sitten. Perusteltua onkin olettaa, että koko eläkekeskustelulla yritetään peitellä paljon vaikeampia asioita.

Väestö iän mukaan 31.12.2007 (stat.fi)

Käsitteet sekaisin

Grafiikan mukaan verotulojen väheneminen ei ole likikään niin paha kuin, mitä sen on oletettu olevan. Eläkkeelle jäävät maksavat veroja siinä missä muutkin. Verotuloja kuitenkin pienentää se, että eläkkeet eivät ole yhtä suuria kuin palkkatulot, vaan ne ovat ehkä puolet aikaisemmista palkoista. Matemaattisesti on täysin mahdollista analysoida verotulojen määrä vuosittain. Se on jopa ministeriön tehtävä.

Eläkkeet muodostavat toisen ja suuremman ongelman, koska eläkkeistä ei makseta eläkevakuutusmaksua. Tähän ongelmaan ei juuri auta eläkeiän nosto muutamalla vuodella, koska eläkkeelle on mahdollista jäädä hyvin pitkällä aikajänteellä ja eri teitä. Voidaan ainoastaan sanoa, että jokainen vuosi työssä parantaa eläkkeellä olevien mahdollisuuksia saada eläkkeensä.

Suurin ongelma on kuitenkin se, että koko kansakunta on liian pieni ja ikärakenne väärä nykyiselle eläkejärjestelmälle. Jos asukastiheys Suomessa olisi sama kuin Saksassa, täällä asuisi 35 – 37 miljoonaa ihmistä nykyisen 5,4 miljoonan asemesta. Tämäkään ei vielä auta, koska koko Eurooppa on samassa tilanteessa – liian vähän työssä käyviä nuoria. Tärkeämpää kuin eläkeiän nosto on se, että kaikki ikäluokat ovat täysin työllistettyjä alkaen nuorimmasta päästä. Ikäluokissa 24 – 54 on noin kaksi miljoonaa henkilöä ja vastaavasti sitä vanhemmissa noin 700 000. Kaikkein tärkeintä olisi siis lyhentää koulutus aikoja ja saada ihmiset nopeammin työelämään mukaan.

Teoriassa kaikki on siis kutakuinkin järjestyksessä. Yksi iso mutta on kuitenkin olemassa ja se koskee työpaikkoja. Onko meillä riittävästi yrityksiä, jotka luovat työpaikkoja. Tunnetusti Suomessa yritysten määrä suhteessa väestöön on eräs EU:n pienimpiä. Selviäminen ensi vuosikymmenestä on siis huomattavasti monitahoisempi ongelma, kuin nyt julkisesti annetaan ymmärtää. Oy Suomi Ab olisikin otettava kokonaisuudessaan rakenteidensa osalta tarkasteluun. Olisi tutkittava, mihin pienellä syrjäisellä kansallisvaltiolla on tulevaisuudessa varaa.

Tulevaisuuden taloudelliseen tilanteeseen ei mitenkään sovi esimerkiksi uusi tupakanmyyntiä rajoittava laki. Ihmisiä tällaisten lakien vahtimiseen ei yksinkertaisesti riitä!

No Comments »

Mihin tarvitaan lääkelaitosta?

Lääkelaitoksen siirrosta Kuopioon käydään kovaa taistelua, mutta mihin Suomessa tarvitaan lääkelaitosta? Euroopassa on oma yhteinen lääkelaitos, joka on antanut ensimmäisen esimerkin toiminnastaan myöntämällä laihdutuslääkkeelle reseptivapauden. Reaktioiden perusteella kansallisella Lääkelaitoksella ei näytä olevan asiaan nokan koputtamista.

Euroopan lääkevirasto (EMEA)

Euroopan lääkevirasto (EMEA) on Euroopan unionin erillisvirasto, jonka päämaja on Lontoossa. Sen tärkein vastuuala on ihmisten ja eläinten terveyden suojelu ja edistäminen arvioimalla ja valvomalla näiden käyttöön tarkoitettuja lääkkeitä.

Virasto vastaa sellaisten eurooppalaisten lääkevalmisteiden myyntilupahakemusten tieteellisestä arvioinnista, jotka on tuotettu bioteknologian ja muun huipputeknologian avulla (”keskitetty menettely”). Kun käytetään keskitettyä menettelyä, yritykset toimittavat EMEAlle yhden ainoan myyntilupahakemuksen.

Kaikki bioteknologiaa käyttäen tuotetut ja muut huipputeknologian prosessien avulla tuotetut ihmisille ja eläimille tarkoitetut lääkevalmisteet on hyväksyttävä keskitetyssä menettelyssä. Sama koskee HI-viruksen/Aidsin, syövän, diabeteksen tai hermoston rappeutumissairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkevalmisteita sekä kaikkia harvinaisten sairauksien hoitoon tarkoitettuja harvinaislääkkeitä. Vastaavasti kaikki eläinlääkkeet, jotka on tarkoitettu suorituskyvyn parantamiseen eläinten kasvun edistämiseksi tai eläinten tuottavuuden lisäämiseksi on läpikäytävä keskitetty menettely.

Sellaisten lääkevalmisteiden osalta, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin ryhmiin, yritykset voivat toimittaa keskitetyn menettelyn mukaisen myyntilupahakemuksen EMEAlle edellyttäen, että lääkevalmiste on hoidollisesti, tieteellisesti tai teknisesti uutuustuote tai että tuote jollain muulla lailla edistää potilaiden tai eläinten terveyttä.

Viraston valvoo lääkkeiden turvallisuutta jatkuvasti lääkevalvontaverkoston avulla. EMEA ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin, jos lääkevalmisteen riski-hyötysuhteessa on muutoksia lääkevalmisteen haittavaikutuksia koskevien raporttien mukaan. Eläinlääkkeiden osalta viraston vastuulla on määrittää lääkejäämien turvallisuusrajat eläimistä peräisin olevissa ruoka-aineissa.

Virastolle kuuluu myös innovaatioiden ja farmakologisen tutkimuksen kannustaminen. EMEA antaa yrityksille uusia lääkevalmisteita koskevia tieteellisiä neuvoja ja avustaa niitä menettelyihin liittyvissä kysymyksissä. Virasto julkaisee laadun, turvallisuuden ja tehokkuuden testausvaatimuksia koskevia ohjeita. Vuonna 2005 perustettiin osasto, jonka tehtävänä on erityisesti avustaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Vuonna 2001 perustettiin harvinaislääkekomitea (COMP) , joka huolehtii sellaisten henkilöiden tai yritysten hakemusten käsittelystä, jotka aikovat kehittää lääkkeitä harvinaisia sairauksia varten, ns. harvinaislääkkeitä. Vuonna 2004 perustettiin rohdosvalmistekomitea (HMPC) , joka antaa tieteellisiä lausuntoja perinteisistä kasvirohdosvalmisteista.

Virasto kokoaa yhteen yli 40 eri toimivaltaisen viranomaisen tieteellistä asiantuntemusta 30 EU- ja ETA-EFTA-maasta. Tähän verkostoon kuuluu 4000 eurooppalaista asiantuntijaa. EMEA edistää myös Euroopan Unionin kansainvälistä toimintaa tehtävissään Euroopan farmakopean, Maailman Terveysjärjestön (WHO) sekä ICH:n ja VICH:n kolmenkeskeisten (EU:n, Japanin ja USA:n) yhdenmukaistamiskokouksien parissa, mm. kansainvälisten organisaatioiden ja aloitteiden osalta.

EMEAn johdossa on viraston johtaja. Virastolla on sihteeristö ja vuonna 2007 viraston henkilöstöön kuuluu yhteensä 440 henkilöä. Hallintoneuvosto, joka on vastuussa erityisesti talousarvioon liittyvistä kysymyksistä, on EMEAn valvova elin.

No Comments »

Ikääntyvien työntekijöiden hyödyntäminen

Kirjassaan The Living Company (1997) Arie de Geus toteaa, että maailman pisimpään toimineissa yrityksissä on löydettävissä neljä yhteistä tekijää. Eräs näistä tekijöistä oli yritysten ikärakenne. Kaikissa näissä yrityksissä toimi neljä eri sukupolvea. Suomessa tätä periaatetta ei ole sovellettu, vaan ikääntyvistä työntekijöistä on pyritty systemaattisesti eroon. Useissa maissa ollaan kuitenkin heräämässä ”baby boom”-ilmiön aiheuttamaan demografiseen ongelmaan.

Ikääntyvien ihmisten työllistäminen on hyvin monista seikoista riippuvainen. Työntekijän ikääntyessä työn fyysisen suorittamisen teho laskee. Samoin tapahtuu nopeasti uudistuvan tiedon omaksumisessa. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että kokemus korvaa usein suurelta osin nämä puutteet. Useissa kulttuureissa tilannetta on korjattu siirtymällä erilaisiin tulospalkkausmenetelmiin. Tämän taustalla on ajatus, jonka mukaan ikääntymisen aiheuttaman työtehon laskun pitää näkyä yhtiön kannalta työstä maksettavassa palkassa. Toisaalta se saattaa myös innostaa pitämään yllä yksilön tietotaitoa palkkatason säilyttämiseksi.

Myös yritysten koko vaikuttaa ikääntyvien ihmisten työssä pysymiseen. Monissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä henkilökunnan ikärakenne on vinoutunut siten, että ikääntyvät henkilöt muodostavat yhtiölle strategisen ongelman. Suuren joukon lähteminen eläkkeelle yhtäaikaisesti aiheuttaa yhtiölle kuitenkin vaikeasti ratkaistavan ongelman. Nuorien ja kokemattomien palkkaaminen aiheuttaa päällekkäisyyttä organisaatiossa ja rasittaa yrityksen kustannusrakennetta vaarallisesti. Nykyisin yritykset eivät edes noudata siirtymäkausia, vaan uudet ja kokemattomat istutetaan suoraan organisaatioon ja odotetaan heidän toimivan, kuin olisivat olleet siinä vuosikaudet.

Miksi seniorityöntekijöitä pitäisi työllistää:

* Seniorimarkkinat ovat kasvussa saavuttaen huippunsa ensi vuosikymmenen alussa.

* He ovat oppineet ja osaavat työnsä,

* Ikääntyvien henkilöiden määrä asiakaskunnassa lisääntyy nopeasti. Heidän palkkaamisensa osoittaa, että välität ikääntyvistä ja haluat palvella myös heitä. Monet ikääntyneet asiakkaat tuntevat olonsa luontevammaksi ikäistensä palvellessa heitä,

* Seniorit ovat yleisesti ottaen luotettavampia. He ovat tehneet uransa ja työpaikan vaihtaminen ei ole yleensä optio. Samoin heillä ei ole lapsia sairastumassa tai kouluikäisiä kyydittävinä kouluun ja harrastuksiin,

* He ottavat työnsä vakavammin. He ymmärtävät, että heidän on vaikeampi saada työtä ja siksi olemassa oleva työpaikka on heille tärkeämpi kuin nuorille, jotka vaihtavat paikkaa parempien etujen perässä herkästi. Kuinka paljon maksaa uuden työntekijän koulutus tai työntekijän erottaminen?

* Seniorit tietävät, että mikään työpaikka ei ole täydellinen ja heillä on myös kokemusta työskentelystä henkilöiden kanssa, jotka eivät ole täydellisiä. He tietävät, että asiakkaat eivät ole täydellisiä ja ovat oppineet tulemaan toimeen heidän kanssaan. Tästä johtuen he harvoin jättävät työpaikkansa siksi, että se ei ole täydellinen,

* Eläkkeellä olevien seniorien palkkaaminen projektitöihin on edullisempaa, koska työ on määräaikainen. Maksettavaa palkkiota voi myös alentaa saatava eläke. Mikäli palkataan ikääntynyt henkilö, hän pysyy paremmin työssään kuin nuoremmat ja heillä on yleensä vankempi ammattitaito, jolloin koulutusta ei tarvita samassa määrin,

* Vaikka senioreille romantiikka ei ole vierasta, on epätodennäköistä, että he haaskaavat työnantajan aikaa flirttiin työpaikalla. Emotionaalisesti stabiilien työntekijöiden tehokkuus on parempi kuin parempaa puoliskoaan tai vihreämpää laidunta etsivien,

* Seniorit ovat oppineet monta tärkeää läksyä työuransa aikana, joista huuli pyöreänä katsovat nuoret eivät edes osaa kuvitella seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen,

* Seniorit eivät ole yhtä vahvoja ja nopeita kuin nuoremmat, mikäli kuitenkin heille tarjotaan oikeat työkalut ja hieman apua raskaimmissa töissä, he todennäköisesti selviävät tehtävistään nopeammin, paremmin ja vähäisemmällä työnjohdolla,

* Seniorit muistavat ja ymmärtävät jokapäiväisen kohteliaisuuden merkityksen ja tehon asiakaspalvelussa. He ymmärtävät, että asiakas ei ole kiusankappale vaan syy siihen, että heillä on työpaikka,

* Etiikka on voimakkaammin mukana heidän työssään. Ystävällisyys, hymy ja kädenpuristus tuovat asiakkaan takaisin. He tietävät, että heidän työpaikkansa ei ole kiveen hakattu vaan, että työn tekeminen kunnolla on helpompaa kuin uuden työpaikan löytäminen.

Ikääntyvien työntekijöiden työllistämisen esteistä (tutkimus USA)

* Vanhemmat työntekijät kohtaavat useita haasteita säilyttääkseen työssä vaadittavat taidot,

* Työnantajien ongelmia pitää ja palkata vanhenevia työntekijöitä

Ø Työnantajilla saattaa olla ikääntyvistä ja ikääntyneistä poikkeuksellisia kuluja. Yhdysvalloissa sairasvakuutusmaksu on melkein kaksinkertainen yli 55-vuotiailla. Suomessa riskinä ovat puolestaan sairaseläkkeen kustannukset,

Ø Joillakin työnantajilla on kielteinen asenne seniorityöntekijöihin. 45 -74 vuotiaista työntekijöistä 2/3 ilmoittaa todistaneensa ikäsyrjintää,

* Vanhemmat työntekijät ilmoittavat tietyn työpaikkajoustavuuden auttavan heitä pysymään työkykyisinä pidempään

Ø Joustavat työjärjestelyt ja muut ei-taloudellisesti vaikuttavat työn rakenteelliset muutokset, ovat ikääntyneille tärkeämpiä kuin palkka,

Ø Vanhemmat työntekijät ilmoittavat myös toiveensa lyhyempään työaikaan ja pitempiin lomiin,

Ø Yli kolmannes tutkituista ilmoitti lyhyemmän työajan tärkeimmäksi työssäjaksamisen perustaksi.

* Työnantajat ovat alkaneet kehittää joustavia vaihtoehtoja ikääntyville työntekijöille

Ø Julkiset työnantajat ovat kehittäneet innovatiivisia eläköitymissuunnitelmia,

Ø Yksityiset yritykset ovat hitaasti kehittäneet vaihtoehtoja ikääntyville työntekijöille:

§ uudelleenkoulutus työpaikalla, työnvaihto-ohjelmat, osa-aikatyöt, työn jakaminen (job-sharing)

* Millaisia ovat seniorityöntekijöiden työn jatkamisen skenaariot?

Ø Yli 60-vuotiaiden määrä kasvaa yli 60 % vuoteen 2030 mennessä,

Ø Työvoimapula tulee aiheuttamaan kysyntää seniorityöntekijöistä ja toisaalta paineita pitempään työssäpysyvyyteen,

Ø Julkisen sektorinen demografinen rakenne on erittäin epäedullinen pienen vaihtuvuuden johdosta. Ulkomaisen kielitaidottoman työvoiman käyttö perustuslain edellyttämissä palvelutehtävissä on mahdotonta,

Ø Suuri osa johtotason henkilöistä niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla kuuluu suuriin ikäluokkiin. On syntymässä kokeneiden johtajien tyhjiö,

Ø Monet ikääntyvät haluavat jatkaa työelämässä. Työ on suurille ikäluokille ja heitä edeltäville ikäluokille elämän laadullinen tekijä. Se tarjoaa hyödyllisyyden tunteen, parantaa mentaalista terveyttä ja siten myös ylläpitää fyysistä kuntoa,

Ø Useiden yrittäjien osalta eläketurva ei ole riittävä ja edellyttää työnteon jatkamista. Eläkejärjestelmien väliinputoajilla on samankaltainen tilanne,

Ø Suuri joukko ikääntyneitä ei halua tai pysty jatkamaan työelämässä. Monet krooniset ja työperäiset sairaudet estävät työssä jatkamisen.

Suosituksia

Niin yritykset kuin julkinen sektorikin ovat lähitulevaisuudessa suurenevan ongelman edessä. Noin puolimiljoonaa suurten ikäluokkien työntekijää siirtyy eläkkeelle. Nyt on siis yhdestoista hetki tehdä, mitä on tehtävissä. Organisaatiot voivat käyttää seuraavia vaiheita määritelläkseen tilanteensa kohdatakseen tulevan osaamisvajeen:

* Analysoi työvoiman demografinen rakenne: Ammatillinen osaaminen nousee todennäköisesti merkittäväksi tekijäksi. On arvioitava osaamisen korvattavuus työvoiman tarjonnan puitteissa,

* Potentiaalisten ratkaisumallien identifioiminen: Parhaiden käytäntöjen löytäminen Suomessa saattaa olla vaikeaa, ellei mahdotonta. Muualta sen sijaan on löydettävissä best-practise-malleja,

* Sovella organisaation tarpeisiin: Tässä vaiheessa monet organisaatiot haluavat laskea sijoitettavan pääoman tuoton. Metodien identifioiminen ja onnistumisen mittaaminen ovat tärkeitä askeleita kohti ohjelmien kehittämistä ja ylläpitämistä. Sovellusten sopivuuden ja käytettävissä olevien resurssien pohjalta valitaan parhaiten sopivat ohjelmat ja niiden implementoinnin aikataulut,

* Suunnittele ohjelmien yksityiskohdat: Jokainen ohjelma on suunniteltava yksilöllisesti soveltumaan kohteeseensa,

* Kiinnitä erityinen huomio implementointiin: Monet hyvät ideat kompastuvat huonoon toteutukseen, eivätkä pysty tuottamaan potentiaalista hyötyjään,

* Valvo tuloksia ja ohjelmien hyödyntämistä: Käytä ennalta määriteltyjä mittareita/tavoitteita onnistumisen tason mittaamiseen,

* Evaluoi: Tarkkaile, mitä hyötyjä on saavutettu ja ovatko ne uhrattujen panosten arvoisia,

* Hienosäädä tarpeen mukaan: Useimmat ohjelmat edellyttävät hienosäätöä ja suuntausta toimintaympäristön muuttuessa. Yleensä kysymykseen tulee ohjelmien laajentaminen. Monet organisaatiot haluavat myös aloittaa testaamalla pienemmillä ohjelmilla ja mikäli ne tuovat suunnitellun hyödyn, laajentaa niitä matkan varrella.

Mahdollisuudet Suomessa

Kädentaitojen katoaminen Suomesta on monilla tahoilla todettu tosiasia. Oppipoika, kisälli ja mestari-järjestelmä on korvattu teoreettisella koulutuksella. Byrokratia puolestaan rajoittaa oppisopimusjärjestelmän käyttöä. Suomen kaltaisissa hyvinvointivaltioissa kulttuuri on muodostunut kovin erilaiseksi verrattuna liberaalitalouksiin. Tästä johtuen mahdollisuudet ovat ehkä rajoittuneempia kuin ko. maissa.

On olemassa selvää näyttöä siitä, että normaalisti eläkkeelle jäävät hyväkuntoiset ammattilaiset ovat palanneet takaisin työelämään ”vapaina taiteilijoina”. Monet sanovat, että ”eivät jaksa” olla eläkkeellä toimettomina. Yrityksissä on paljon tilapäisiä tehtäviä, joihin nykyisin palkataan vuokratyöntekijöitä eripituisiin töihin. Näissä töissä ammattitaito on yleensä tärkeää ja jaksamisen tarve lyhytaikaista.

Mahdollisia ikääntyvien tai eläkkeellä olevien henkilöiden työllistämiskohteita:

* Tilapäiset työt, joihin käytettäisiin vuokratyöntekijöitä,

* Vuokratyöyritykset,

* Lomien ja muiden vapaiden tuuraukset,

* Työhön opastaminen, johon yleensä organisaatiossa ei tahdo kellään olla aikaa, mutta joka esimerkiksi tapaturmavakuutuskorvauksia maksettaessa edellytetään ja saattaa aiheuttaa maksun lykkääntymisen tai peruuntumisen. Eläkkeellä olevilla ammattilaisilla on tieto ja taito tällaiseen työhön,

* Yritysten sisäinen koulutus: Organisaation eri tasoilla edellytetään monenlaista koulutusta, jota yrityksen entiset työntekijät tuettuina lisätiedoilla tai omalla kokemuksellaan voivat hoitaa,

* Oppisopimuskoulutus työpaikoilla. Kuten edellä toimivassa organisaatiossa ei usein tahdo olla aikaa oppisopimusoppilaiden koulutukseen. Etenkin teollisuudessa on runsaasti tehtäviä, joissa vain työssä oppimalla voi saavuttaa tarpeelliset taidot. Yhä enemmän valitetaan, että ammattikouluista ei valmistu osaajia tiettyihin töihin, koska näitä ammatteja ei enää opeteta lainkaan tai opettajilta puuttuvat vaadittavat taidot,

* Projektitehtävät: yrityksissä on yhä useammin erilaisia ja eriasteisia projekteja, joissa vaaditaan erityisosaamista ja taitoja. Tarina kertoo, että viimeisen lumimyrskyn aikana New Yorkissa ainoa työntekijä, joka selvisi aamulla töihin, oli seniori-nainen, joka tiesi miten tilanteessa tulee menetellä,

* Tiimityöt: yrityksissä tarvitaan myös yhä enemmän tiimien muodostamista ja tiimityötä, jossa vaaditaan hyvin monipuolisia asiantuntijoita,

* Ruuhka- ja sesonkihuippujen tasaamiseen: yritysten on kannattavuutensa ja olemassaolonsa kannalta yritettävä pitää toimitusaikansa asiakkaiden hyväksymissä puitteissa. Eioon myyminen ei ole kovin kauan hyväksyttävää. Asiakkaat menevät sinne, mistä tuotteita saa, eivätkä jää odottamaan,

* Markkinatutkimukset ja selvitykset,

* Seniorikansalaisten palvelussa. Eläkeläisten määrän lisääntyessä myös heidän määränsä asiakkaina lisääntyy. Moni vanhempi asiakas tuntee itsensä vaivautuneeksi rasta- tai harjastukkaisen purukumia jauhavan myyjän palvellessa. Nuorten ja vanhojen makutottumukset poikkeavat toisistaan myös tavalla, joita sukupolvien välinen raja ei ylitä,

* Nuorisotyö ja vanhustyö kuten isovanhemmuuspalvelut ja työt, joissa vanhat auttavat vielä vanhempia,

Vanheneminen on ihmisen eräs kaikkein yksilöllisimpiä ominaisuuksia. Toimintakykyyn vaikuttavat paitsi geenit myös elämän tavat. Kaliforniassa työskentelee sydän kirurgi, joka tekee 3 – 4 leikkausta viikossa. Hän on 92-vuotias. Itse asiassa vain mielikuvitus ja asenteet ovat ikäihmisten osaamisen hyödyntämisen esteinä. Suomessa on ehkä totuttu liikaa siihen, että yritykset saavat yhteiskunnalta kaiken tarvitsemansa työvoiman valmiina. Tämä vanhakantainen malli ei tulevaisuudessa enää toimi. Työvoimapulan lisääntyessä kilpailu siitä kiristyy. Ministeriöt, TE-keskukset ja työvoimaviranomaiset eivät pysty kilpailemaan työvoimasta työnantajien puolesta, vaan niiden on itsensä aktivoiduttava. Niiden on perustettava eläkkeellä olevien työntekijöidensä alumneja työhön halukkaista henkilöistä.

Tulevaisuuden työvoimakilpailussa nopeat voittavat hitaat. Valtion ja kuntien on varauduttava kilpailuun samalla tavoin kuin yritysten. Useissa tapauksissa yhteiskunta itse toimii omien tavoitteidensa vastaisesti. Yritykset voivat pahimmassa skenaariossa muuttaa toimintapaikkaansa, mutta yhteiskunta ei voi rajoilleen mitään. Yhteiskuntaorganisaatiot eivät voi hitaina ja byrokraattisina kilpailla palkoilla ja muilla eduilla. Niiden on varauduttava hyödyntämään niitä mahdollisuuksia, joita omat eläkkeelle siirtyvät tarjoavat.

No Comments »

WP Login