Työllistäminen

VM on jälleen ties kuinka monennen kerran julkaissut keinonsa työllisyyden lisäämiseksi. Monet lait ovat kuitenkin edelleen jyrkässä ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Eräs niistä on laki, joka edellyttää työnantajaa korvaamaan sairaseläkkeelle jäävän yli viisikymppisen eläkemaksut eläkeikään asti. Pahimmassa tapauksessa tällainen maksu saattaa olla jopa yli 25 000 euroa työntekijää kohden ilman työntekijän työpanosta. Myös eläkemaksu on 53 – 62 vuotiailta 1,5 prosenttia korkeampi kuin alle 53 ja yli 62-vuotiailta. Miksi siis kannattaisi palkata yli 50-vuotiaita? Edellä mainitut tekijät ovat  valtakunnan sisäisiä rakenteellisia ongelmia, jotka pitäisi ratkaista ennen, kuin aletaan esittää VM:n julkituomia työllistämiskeinoja!

Suomen kaltaisen vientivetoisen EU-maan työllisyys riippuukin tekijöistä, joihin valtiovalta voi kyllä halutessaan vaikuttaa. Tämä kuitenkin edellyttää aivan uudenlaista poliittista ajattelua ja konsensusta. Yritykset palkkaavat uusia työntekijöitä silloin, kun yrityksen tuotteiden kysyntä ylittää sen tuotantokapasiteetin. Sama pätee myös investointeihin. Tämä koskee niin palveluita kuin teollisuutta. On syytä muistaa, että englannin kielessä palvelut ovat ”service industry”. Olisiko meilläkin syytä sisäistää palvelut palveluteollisuudeksi?

Tarjonnan ylittävä kysyntä puolestaan edellyttää, että tuote on haluttu ja kilpailukykyinen. Tällaisessakin tapauksessa edellytyksenä on se, että yrityksellä menee hyvin ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Riskinä tosin on, kuten on todettu, että ulkomaiset sijoittajat tulevat pääomineen hanakasti ostamaan tällaisia yrityksiä. Kun on rahaa sijoittaa, niin on helpompaa ostaa toimiva yritys, kuin löytää idea ja ryhtyä itse perustamaan yritystä puhtaalta pöydältä. Teollisen yrityksen käynnistäminen kestää yleensä kolmisen vuotta ja siinä on ylitettävä karu ”kuoleman laakso”. Kun ulkomain en sijoittaja tulee ostoksille, niin yritys on jo todistanut ideansa!

Työllisyyden ohjaaminen ylhäältä ministeriöistä mahtikäskyillä, on melkoista toiveajattelua. Sitä on yritetty vuosikymmeniä ja tulokset ovat olleet laihoja, tai niitä ei ole ollut lainkaan. Tämä pitäisi jo olla kaikkien päättäjien ja viranomaisten tiedossa. Pään hakkaamisen seinään voisi jo lopettaa ja tunnustaa, että työllistämisessä on niin paljon sellaisia taustamuuttujia, joihin poliittiset päättäjät eivät vain löydä keskinäistä sopua. Pitäisi hyväksyä, että euro ja dollari ratkaisevat (money talks) viime kädessä työllisyyden.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että korkea veroaste ylläpitää nimenomaan rakenteellista työttömyyttä. Työllistämisen ja työllistymisen kivijalkoja ovat kysyntä ja kilpailukyky, joita ei voi kabineteista tulevilla mahtikäskyillä ohjailla. Täystyöllisyyteen voidaan toki päästä samoin kuin sosialistissa maissa, joissa kaikki olivat käytännössä valtion töissä. Valtio omisti Neuvostoliitossakin kaikki yritykset ja niissä saattoi olla jopa kaksi kertaa tarvittava määrä työntekijöitä. Siellä ei kuitenkaan yrityksillä ollut omaa kassaa. Kaikilla oli Moskovassa yhteinen kassa.

Viimeistään meneillään oleva pandemia todistaa, että Suomen hyvinvointivaltio on erittäin kallis ylläpitää. Se on rakennettu hyvin pitkälle yritysten kassavirtojen varaan. Tällainen strategia puolestaan heikentää kansainvälistä kilpailukykyä, joka hyvinvointivaltiota rakennettaessa perustui vain omaan valuuttaan ja omiin rajoihin. Omilla rajoilla saattoi kantaa tulleja ja ylläpitää rajoituksia, mutta nyt kotimarkkinoillakin joudutaan kilpailemaan ulkomaisten tuottajien kanssa. Nyt pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä kuten eteläiset naapurit tekivät. Se ei vain taida kuitenkaan käytännössä onnistua?

Comments are closed.


WP Login