Archive for syyskuu, 2020

Verotusviidakko

Kansainvälisillä verovertailuilla ei ole mitään käytännön merkitystä. Tämä johtuu siitä, että vertailukelpoisia parametrejä on mahdotonta löytää. Suomessa on veroluonteisia palkkoihin sidottuja maksuja kuten eläkemaksut, sotemaksut, työttömyysvakuutusmaksut, yle-maksut jne. Muissa maissa yleisesti ottaen ei tällaisia maksuja ole, joten esim. Eurostatin vertailuissa näkyvät vain tuloista maksettavat verot. Sen sijaan Eurostatista löytyy helposti erikseen lueteltuina yritysten maksettaviksi määrätyt maksut. Vertailuissa Tanska on yleensä kovimman verottajan maineessa. Siellä ei kuitenkaan työnantajilla ole mitään palkkaperusteisia maksuja.

Lähempänä totuutta on vertailu julkisten menojen suhteesta bruttokansantuotteeseen. Viimeisissä tilastoissa Suomen suhde oli reilut 50 %, joka on melko yleinen taso ns. hyvinvointivaltioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että veronmaksajilla on käytössään kulutukseen vain noin puolet palkastaan. Suomessa on ehkä maailman laajin veropohja, jossa seinät ovat kaukana toisistaan ja katto korkealla – kuten tavattiin markka-aikana sanoa. Lisäksi meillä on sekä progressiivinen- että tasavero. Tätä ei monista kilpailijamaista löydy.

Ongelma ei kuitenkaan ole varsinaisesti verotus vaan verovarojen käyttö. Suomen taloudessa verotulotkaan eivät riitä, vaan velkaa on otettu jatkuvalla syötöllä lisää hallituspohjasta riippumatta. Näiden varojen käyttö huolestuttaa. Jos rahat eivät riitä terveydenhuoltoon ja koulutukseen, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Mihin ne kaikki rahat oikein menevät? Onko poliittinen priorisointi karannut kuin mopo käsistä?

Nokia veti Suomen nousuun 90-luvun lamasta. Tutkimukset toteavat, että se tapahtui liian nopeasti, jotta rakenteita olisi ollut pakko korjata. Nyt hallitus pelkää, että koronan vuoksi joudutaan taas purkamaan hallinnon himmeleitä ja lapioi rahaa joka puolelle. Rahaa mätetään kotimaahan ja ympäri EU-aluetta, välittämättä oikeusvaltioperiaatteista tai hupiloivista hallinnoista. Jossain vaiheessa pitää ottaa lusikka kauniisti käteen ja miettiä, mihin meillä on varaa. Jos rahaa pitää jakaa miljarditolkulla rajojen ulkopuolelle, niin on katsottava peilistä, mihin meillä on varaa täällä Suomessa.

Verotuksessa on myös valtavia ristiriitaisuuksia. Suurimmat ristiriidat ovat verotuksen ja viheragendan välillä. Jos halutaan vähentää liikennepäästöjä niin, miksi biodieseliä rangaistaan verotuksella ja käyttövoimaverolla? Miksi käyttövoimaveroa peritään myös sähkö-, kaasu- ja vetyautoilta. Pitäisi ilmeisesti palata häkäpyttyautoihin?

Kansainvälisissä vertailuissa (OECD Tax Policy Studies: Taxation an Employment 12.10.2011) todetaan, että myös korkea verotus ja työttömyys korreloivat keskenään. Tähän on kaksi merkittävää syytä. Hyvinvointivaltioiden sosiaaliset tuet ja korkeaveroaste vähentävät halukkuutta työntekoon ja työnantajat ovat haluttomampia palkkaamaan uusia työntekijöitä. Merkittävä tekijä on myös se, että korkea verotus rajoittaa kulutuskysynnän kasvua ja aiheuttaa näin työttömyyttä.    

Suomen verorakenteessa on myös pahoja valuvikoja. Ne ovat seurausta Devalvaatio-Suomen erilaisten hallituskokoonpanojen sulle-mulle-jakopolitiikasta. Punamultahallitukset kunnostautuivat erityisesti tässä konsensusrakentelussa. Ensimmäinen punamultahallitus perustettiin 12.3.1937 ja niitä jatkui aina vuoteen 2007. Asiaan palattiin sitten Rinteen ja Marinin hallituksissa, joiden suurin vitsi oli ”vappusatanen”. Vieläkään ei haluta myöntää, että veropohjan laajennuksilla ja veronkorotuksilla viedään Suomen kilpailukykyä lahtarin penkille.

Kilpailukykyvertailut ovat ihan oma huumorilajinsa. Kilpailuissa kun on vain yksi voittaja, joka tekee diilit! Muut sijoitukset ovat täysin katteettomia! Kilpailukyvyn matemaattinen kaava on: Suomen kilpailukyky on kaikkien suomalaisten yritysten kilpailukyvyn summa! Suomen viennin arvo BKT:sta vuonna 2019 oli n. 40 % ja tuonti likimain saman verran. EU-oloissa on muistettava, että kotimaan kaupassa suomalaiset yritykset joutuvat myös kilpailemaan ulkomaisten yritysten kanssa. Tämä iso kuva näyttää usein unohtuneen työsopimusneuvotteluissa!    

Kommentit pois päältä artikkelissa Verotusviidakko

Kaiken takana on kulutus (kysyntä)

Kansantaloustieteiden ainoa lähtökohta on ollut koko sen historian ajan kulutus ja sen kasvu. Toistaiseksi en ole nähnyt ainoatakaan teoriaa siitä, miten kansantaloudet menestyisivät ja pystyisivät ylläpitämään kansallista hyvinvointia ilman kulutusta ja sen jonkinlaista kasvua. Tänä koronakautena maailman ylikulutuspäivä lykkääntyi muutamalla viikolla normaalista, mutta silti ylikulutamme maapalloa vuosi vuodelta. Väestönkasvu ja tuotteiden elinkaarien tarkoituksellinen lyhentäminen, ovat kulutuksen ylläpitäviä tekijöitä!

Talousteorian isänä pidetään 1700-luvulla elänyttä Adam Smithiä. Tähän saumaan osui myös höyrykoneen keksiminen. Siitä lähti hiljalleen tuotanto kääntymään suuremmaksi kuin kysyntä. Kysyntää ja kulutusta piti siis alkaa stimuloimaan. Uranuurtajana kulutuksen merkityksen oivaltajana oli autonvalmistaja Henry Ford. Hän rakensi uuden tehtaan, jonka tuotanto perustui linjatuotantoon entisen käsityön asemesta. Käsityöhön verrattuna linjatuotantoprosessi lisäsi valtavasti kapasiteettia ja laski yksikkökustannuksia.

Autoja alkoi valmistua sellaisella nopeudella, että varastot täyttyivät, joten jotain piti tehdä. Henry huomasi, että työajat eivät jättäneet ihmisille vapaa-aikaa, jolloin autoja olisi mahdollista käyttää. Hän teki rohkean päätöksen ja vähensi työaikaa yhdellä päivällä viikossa ja piti palkat ennallaan. Autokauppa alkoi piristyä ja muut tehtailijat ja alat seurasivat Henryn esimerkkiä. Näin kulutus nousi aivan uusiin lukemiin. Alkoi varsinainen kulutukseen perustuva taloustiede, joka vaikuttaa nyt kaikkialle yhteiskunnassa aivan globaalisti.

Julkinen sektori ottaa velkaa maailmanlaajuisesti ja siten osaltaan ylläpitää kulutusta ja toimeentuloa, kuten koronapandemian laajat avustuspaketit ovat osoittaneet. Likimain kaikki valtiot, talousmahteja myöten, rahoittavat yrityksiä, väestöä ja sitä kautta ylläpitävät utopiaa ikuisesti jatkuvasta ja kasvavasta kulutuksesta. Jossain vaiheessa pää tulee vetävän käteen! Maapallo ei toistaiseksi voi ottaa luonnonvaroja muilta planeetoilta. Siellä kyllä on kaikenlaisia jopa outojakin mineraaleja. Rautaa satoi taivaalta meteoriiteissa jo ainakin 10 000 vuotta sitten tai ehkä jopa miljardeja vuosia.  Egyptistä on löytynyt todisteita paljon ennen rautakautta faaraoille tehdyistä tikareista.

Kiertotaloudella yritetään jonkin verran lievittää ylikulutusta, mutta se on niin vähäistä, että se ei juuri näy tilastoissa. Oleellinen ongelma on tuotteiden elinkaaret ja niihin pohjaava kulutuksen ylläpito ja kasvu. Vielä 1960-luvulla tehtyjä UPOn pesukoneita käytetään tänäkin päivänä, koska ne tehtiin kestämään. Nykyiset koneet kestävä 3 – 5 vuotta, jonka jälkeen ne on uusittava. Yleinen takuuaika EU:ssa on 2 vuotta, jota on yritetty pidentää.

Kulutuksen vähentäminen tuotteiden elinkaarta pidentämällä takuuajan puitteissa, on erittäin vaikea dilemma. Jos kulutus alkaa laskea, niin maailman talous alkaa sakata. Verotulot pienenevät ja päättäjät joutuvat vaikeiden valintojen eteen. Veroja on korotettava, jonka seurauksena kulutus laskee. Toisessa ääripäässä on julkisten palveluiden karsiminen, jolloin hyvinvointiyhteiskuntien perustukset alkavat murentua. Korkean verotuksen maissa joudutaankin miettimään koko palvelutarjonta uusiksi!

Suomi onkin tässä eturintamassa, koska veroja nostetaan jatkuvasti ja luotetaan siihen, että tuotteiden ja palveluiden vienti pystyy pitämään kotimaan kulutusta yllä. Nykyisen hallituksen verolinjaukset osuvat kuitenkin hyvin pahasti myös vientiin! Odotankin toiveikkaasti taloustieteilijöiden, ekonomistien ja besserwisserien selviytymisteorioita kulutuskysynnän laskiessa. Kyseessä ei nimittäin tule olemaan suhdannetaantuma, vaan pysyvä tulevaisuuden suuntaus!  

Kommentit pois päältä artikkelissa Kaiken takana on kulutus (kysyntä)

Työllistäminen

VM on jälleen ties kuinka monennen kerran julkaissut keinonsa työllisyyden lisäämiseksi. Monet lait ovat kuitenkin edelleen jyrkässä ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Eräs niistä on laki, joka edellyttää työnantajaa korvaamaan sairaseläkkeelle jäävän yli viisikymppisen eläkemaksut eläkeikään asti. Pahimmassa tapauksessa tällainen maksu saattaa olla jopa yli 25 000 euroa työntekijää kohden ilman työntekijän työpanosta. Myös eläkemaksu on 53 – 62 vuotiailta 1,5 prosenttia korkeampi kuin alle 53 ja yli 62-vuotiailta. Miksi siis kannattaisi palkata yli 50-vuotiaita? Edellä mainitut tekijät ovat  valtakunnan sisäisiä rakenteellisia ongelmia, jotka pitäisi ratkaista ennen, kuin aletaan esittää VM:n julkituomia työllistämiskeinoja!

Suomen kaltaisen vientivetoisen EU-maan työllisyys riippuukin tekijöistä, joihin valtiovalta voi kyllä halutessaan vaikuttaa. Tämä kuitenkin edellyttää aivan uudenlaista poliittista ajattelua ja konsensusta. Yritykset palkkaavat uusia työntekijöitä silloin, kun yrityksen tuotteiden kysyntä ylittää sen tuotantokapasiteetin. Sama pätee myös investointeihin. Tämä koskee niin palveluita kuin teollisuutta. On syytä muistaa, että englannin kielessä palvelut ovat ”service industry”. Olisiko meilläkin syytä sisäistää palvelut palveluteollisuudeksi?

Tarjonnan ylittävä kysyntä puolestaan edellyttää, että tuote on haluttu ja kilpailukykyinen. Tällaisessakin tapauksessa edellytyksenä on se, että yrityksellä menee hyvin ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Riskinä tosin on, kuten on todettu, että ulkomaiset sijoittajat tulevat pääomineen hanakasti ostamaan tällaisia yrityksiä. Kun on rahaa sijoittaa, niin on helpompaa ostaa toimiva yritys, kuin löytää idea ja ryhtyä itse perustamaan yritystä puhtaalta pöydältä. Teollisen yrityksen käynnistäminen kestää yleensä kolmisen vuotta ja siinä on ylitettävä karu ”kuoleman laakso”. Kun ulkomain en sijoittaja tulee ostoksille, niin yritys on jo todistanut ideansa!

Työllisyyden ohjaaminen ylhäältä ministeriöistä mahtikäskyillä, on melkoista toiveajattelua. Sitä on yritetty vuosikymmeniä ja tulokset ovat olleet laihoja, tai niitä ei ole ollut lainkaan. Tämä pitäisi jo olla kaikkien päättäjien ja viranomaisten tiedossa. Pään hakkaamisen seinään voisi jo lopettaa ja tunnustaa, että työllistämisessä on niin paljon sellaisia taustamuuttujia, joihin poliittiset päättäjät eivät vain löydä keskinäistä sopua. Pitäisi hyväksyä, että euro ja dollari ratkaisevat (money talks) viime kädessä työllisyyden.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että korkea veroaste ylläpitää nimenomaan rakenteellista työttömyyttä. Työllistämisen ja työllistymisen kivijalkoja ovat kysyntä ja kilpailukyky, joita ei voi kabineteista tulevilla mahtikäskyillä ohjailla. Täystyöllisyyteen voidaan toki päästä samoin kuin sosialistissa maissa, joissa kaikki olivat käytännössä valtion töissä. Valtio omisti Neuvostoliitossakin kaikki yritykset ja niissä saattoi olla jopa kaksi kertaa tarvittava määrä työntekijöitä. Siellä ei kuitenkaan yrityksillä ollut omaa kassaa. Kaikilla oli Moskovassa yhteinen kassa.

Viimeistään meneillään oleva pandemia todistaa, että Suomen hyvinvointivaltio on erittäin kallis ylläpitää. Se on rakennettu hyvin pitkälle yritysten kassavirtojen varaan. Tällainen strategia puolestaan heikentää kansainvälistä kilpailukykyä, joka hyvinvointivaltiota rakennettaessa perustui vain omaan valuuttaan ja omiin rajoihin. Omilla rajoilla saattoi kantaa tulleja ja ylläpitää rajoituksia, mutta nyt kotimarkkinoillakin joudutaan kilpailemaan ulkomaisten tuottajien kanssa. Nyt pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä kuten eteläiset naapurit tekivät. Se ei vain taida kuitenkaan käytännössä onnistua?

Kommentit pois päältä artikkelissa Työllistäminen

WP Login