Archive for toukokuu, 2020

Lääkkeiden hinnoittelusta

Meillä toimii sellainen kumileimasin organisaatio, joka myöntää myyntilupia lääkkeille, joille jo EU:n oma organisaatio on jo luvat myöntänyt. Organisaation nimi on Fimea. Fimea ei voi kieltää lupia sellaisilta lääkkeiltä, joille luvan on jo myöntänyt EMA (European Medicine Agency). Fimea kyllä kikkailee asialla ja vaatii erillistä maksua lääkkeille, joille EMA on luvan jo myöntänyt. Maksun hakee asiakkaan puolesta apteekki ja ne 30/50 euroa. Näitä lisämaksuja ei korvaa Kela!

Tällaisia lisämaksuja ei peritä muualla EU-maissa. Jos tällainen lääke sattuu kohdalle, niin kannatta tarkistaa hinta jostain EU:n nettiapteekista. Yleensä ostos tulee näin huomattavastikin halvemmaksi. Nyt pitää myös muistaa, että Kela korvaa myös EU-alueelta ostettuja lääkkeitä, mutta vain jos ne on itse ko. maassa ostettuja. Lääkepulan vuoksi on nyt tutkittu mahdollisuutta korvata myös postitse toisesta maasta lähetettyjä lääkkeitä. Toistaiseksi päätöksiä ei ole vielä saatu. Kotimaan nettiapteekeista postitse lähetetyistä lääkkeistä korvauksen saa samoin kuin apteekeista.

Kun nyt tilaa lääkkeitä vaikka saksalaisista apteekeista, niin kannattaa vaatia, että postituskuluja ei laskuteta erikseen, vaan ne sisällytetään hintaan. Silloin voi hakea Kela-korvausta ja katsoa, mitä tapahtuu. Yleisesti ottaen lääkkeet ovat muissa EU-maissa halvempia kuin Suomessa. Kun hintoja vertailee, niin hinnat näyttävät olevan Suomen Kelakorvuksen verran halvempia ja ehkä hieman enemmänkin. Vertailuja on helppo tehdä esim. saksalaisiin hintoihin, joita netistä löytyy runsaasti.

Lääkkeiden hinnoittelu perustuu ostovoimapariteettiin. Se  tarkoittaa, että lääkeyhtiöt hinnoittelevat tuotteensa kohdemaan ostovoiman perusteella. Yleisin käytössä oleva mittari on hampurilainen. Maailman laajuinen indeksi löytyy googlaamalla Big Mac Index. Suomessa lääkkeiden hinnoittelussa otetaan kuitenkin huomioon Kelan lääkkeistä maksama korvaus. Vain vapaassa kaupassa myytäviin lääkkeisiin käytetään ostovoimapariteettia. Näin esim. Aspiriini on vaikkapa Virossa halvempaa. Siis hampurilainen määrittelee suurimman osan tuotteiden hinnoista maailmanlaajuisesti. Kun siis liikutte maailmalla, niin voitte nopeasti arvioida maan hintatason vertaamalla paikalisen hampurilaisen hintaa Suomessa myytävien hampurilaisten hintaan!

Edellä olevasta voi siis loogisesti vetää sen johtopäätöksen, että Kela-korvaukset ovat valtava rahansiirto veronmaksajilta lääkeyhtiöille, joiden tulot valuvat veroparatiiseihin. Meitä lyödään siis hampurilaisella ympäri korvia. Veronmaksajien kannalta olisikin keksittävä kokonaan toisenlainen järjestelmä, jossa lääkkeiden hinnat tulisivat muodostumaan todellisen ostovoiman eli Big Mac Ideksin mukaisesti. 

Kommentit pois päältä artikkelissa Lääkkeiden hinnoittelusta

Pandemian jälkeinen aika

Nykyistä tilannetta ei voi verrata 1990-luvun kriisiin, joka oli todistetusti itse aiheutettu. Se oli todistetusti seurausta täysin taitamattomasti hoidetusta finanssipolitiikasta. Devalvaatioita oli vuosikymmenien saatossa yritetty vaimentaa mm. hintasuluilla, siinä onnistumatta. 80-luvulla valittiin strategiaksi markan arvon vahvistaminen eli revalvointi. Vajaassa kymmenessä vuodessa markan arvo esim. Saksan markkaan vahvistui yli 30 %. Vuosikymmenen puoli välissä tämä hullaannutti päättäjät vapauttamaan valuuttaluotot.

Suurin virhe tapahtui siinä, että valuuttaluottoja vapautettaessa olisi pitänyt laskea markka kellumaan eli määräytymään markkinoiden pelisääntöjen mukaan. Näin ei tehty, vaan markkaa revalvoitiin edelleen. Vuosikymmenen vaihteessa tämä johti siihen, että jopa Suomen metsäteollisuus oli ajautua konkurssiin. Suomen Pankissa ei ymmärretty tilannetta lainkaan. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) lainaus Suomen Pankin johtoryhmän kokouksesta: ”Nyt saavat metsäteollisuuden vuorineuvokset tulla polvillaan kerjäämään devalvaatiota. Sitä ei tule!”. Ei mennyt vuottakaan, kun markka jouduttiin devalvoimaan 30 %. Sekään ei riittänyt, vaan markka jouduttiin nopeasti laittamaan kellumaan markkinoiden myrskyjen armoille.

Vieläkin on suuri joukko henkilöitä (populisteja), jotka väittävät, että Suomi liittyi euroon vapaaehtoisesti. Edellä oleva todistaa, että näin ei käynyt. Suomi oli ajanut itsensä nurkkaan selkä seinää vasten ja joutui pyssy ohimolla liittymään euroon. Suomi oli lisäksi niin velkainen, että sitä ei hyväksytty euroon sellaisenaan ennen, kuin eläkeyhtiöiden miljardivarallisuudet oli hyväksytty Suomen valtion omaisuudeksi! Tästäkin on oltu melko hiljaa?

Kun sitten Nokian vetämänä talous alkoi elpyä 90-luvun puolivälin jälkeen, niin ryhdyttiin miettimään, miten kymmenien tuhansien kaatuneiden yritysten tilalle saataisiin uusia yrityksiä. Tilastokeskuksen tilastoissa on sellainen ongelma, että ”yrityksiksi” luetaan myös asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt. Vuonna 2018 Suomessa oli yrityksiä n. 286 000, joista asunto- ja kiinteistöyhtiöitä oli yli 120 000. Nämä yritykset eivät juuri mene konkurssiin. Jos siis yrityksistä menee 10 % konkurssiin eli 28 000, niin se on aivan eri asia kuin 10 % 160 000. Kun puhutaan yrityksistä tilastollisesti, niin olisikin syytä puhua vain vapailla markkinoilla toimivista yrityksistä.

Hallitus keksikin parannuskeinoksi rahoittaa yliopistoille ”yrittäjyysprofessuureja”. Yliopistot tarttuivatkin hanakasti uuteen rahoitukseen ja kaikkiin yliopistoihin ilmestyi yrittäjyyden professoreita. Ongelma vain oli se, että näillä professoreilla ei ollut mitään kokemusta käytännön yrittämisestä. Ainoastaan Kuopion Yliopistossa oli Lahdessa toisen polven kodinkonekaupassa yrittäjänä toiminut Mauri Laukkanen (professori emeritus). Jokunen professori oli toiminut yrityksissä, mutta ei omalla riskillään. Menin itse yliopistoon yli 50-vuotiaana 1990-luvun lopulla ja se oli erittäin ahdistava kokemus. Vuosikymmenten kokemusta suurten yritysten palveluksessa ja yrittäjänä, ei yliopistomaailmassa juuri arvostettu – sitä pikemminkin pilkattiin.

Tämän jälkeen ainoita yritystoimintaa edistäviä toimenpiteitä ovat olleet yrityksen perustamisen helpottaminen. Yrityksen perustamista ei juuri enää voi helpommaksi tehdä. Sen sijaan pandemiaa seuraavan konkurssiaallon jälkeen varsinaista yrityksen päivittäistä toimintaa pitäisi helpottaa.  Nyt on nimittäin niin, että nykyiset liiketoimintaa säätelevät lait ja asetukset ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Jopa niin, että toisen lain mukaan kirjaimellisesti toimittaessa, sen on rikoslaissa rikos! Voidaankin perustellusti sanoa, että jokainen yrittäjä rikkoo ainakin viikoittain lakeja yrittäessään toimia niiden mukaan!

Voimassa olevat lait ovat pitkälti viime vuosisadalta, jolloin ne laadittiin suurten yritysten ehdoilla. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä alkoi syntyä vasta sotien jälkeen, kun niitä tarvittiin sotakorvausten maksuun. Yksinyrittäjyys puolestaan on vasta tämän vuosituhannen aikaansaannosta. Pienten ja keskisuurten ongelma onkin edelleen se yleinen käytäntö, että iso yritys on aina vähän enemmän oikeassa kuin pieni yritys tai yksinyrittäjä.

Nyt, kun ollaan uuden kriisin kynnyksellä, olisikin syytä nopeasti aloittaa koko yritystoimintaa säätelevien lakien päivitys tälle vuosituhannelle, tähän digiaikaan ja globaaliin talouteen. Myös Verohallintoon tulisi perustaa erillinen valtakunnallinen asiantuntijayksikkö kansainvälisten verotusongelmien käsittelyyn

Kommentit pois päältä artikkelissa Pandemian jälkeinen aika

V U L- skenaariot

Valtiovarainministeriö piti tiedotustilaisuuden 16.4. Siinä arvioitiin talouden tulevia näkymiä koronapandemian jälkeen. Ekonomisteilla on VUL-skenaariot. V merkitsee nopeaa laskua ja nopeaa nousua. U puolestaan hieman pidempää pohjalla oloa ja sen jälkeen nopeaa nousua. L sen sijaan on se pahin skenaario, jossa nopean laskun jälkeen jumiudutaan pitkään jatkuvaan taantumaan. Minua jäi kuitenkin ennusteissa vaivaamaan muutama asia. Pahimmissa ennusteissa on väläytelty jopa 100 000 yrityksen konkurssia pandemian seurauksena. Tämä ei noussut esiin VM:n ennusteissa. Näin suurta konkurssien määrä ei kansallinen talous kestä! Tärkeää olisi myös arvioida, mihin pahin isku kohdistuu.

Ensimmäisenä ovat todennäköisesti tulilinjalla juuri aloittaneet yritykset ja suuri osa start uppeja. Tämä on tietysti hirmuisen paha ja tulee vaikuttamaan yrittämishalukkuuteen pitkälle tulevaisuuteen. On arvioitu asiantuntijoiden taholta, että vaikka hallituksella riittää nyt halua yritysten tukemiseen toisin kuin 90-luvun laman aikana, niin byrokratia saattaa vaikuttaa käytännön päätöksiin niin, että rahoitus ei ehdi ajoissa.

Kaikilla yrityksillä on myös sellainen ongelma edessään, että kesälomien maksuaika lähenee. Saattaa siis käydä niin, että avustukset menevätkin loma- ja lomaltapaluurahojen maksuun. Tällöin ei jää varoja toiminnan uudelleen käynnistämiseen ja jatkamiseen. On myös otettava huomioon, että työntekijä voi valita pitääkö kesäloman lomautusten sijaan vai nostaako päivärahoja. Epävarmuus tulevasta voi siirtää lomat hamaan tulevaisuuteen. Silloin yritysten uudelleen käynnistyminen saattaa venyä pitkälle loppuvuoteen.

Vientiyritysten tulevaisuus on myös hyvin niljakas. Pandemia on tietysti force majour sekä myyjän että ostajan kannalta. Riippuu hyvin paljon eri maiden ja asiakkaiden tilanteista, kuinka kaupat saadaan jälleen käynnistettyä. 70-luvun öljykriisin jälkeen, länsiviennissä hinnat putosivat useita kymmeniä prosentteja ja asiakkaista käytiin veristä kilpailua. Silloin pelastajana oli idän kauppa. Öljyn hinnan noustessa, itään piti toimittaa maksuksi yhä enemmän tuotteita.

Konkursseissa on se paha puoli, että maan lakien mukaan, ketään ei voi hyljätä täysin oman onnensa varaan. Kun henkilökohtainen konkurssi ei ole mahdollinen ja voudit vahtivat joka euroa, niin historia on todistanut, että töihin meno ei kannata. Työpaikan saantikin on konkurssin tehneelle Suomessa vaikeaa. Amerikassa sanotaan, että henkilö on valmis yrittäjäksi vasta kolmannen konkurssin jälkeen. Olisi siis hyvä miettiä tätä henkilökohtaista konkurssia, kun konkurssien  kustannuksia jaetaan kansantaloudessa. Suuri elätettävien määrä ei ole yhteiskunnalle ja veronmaksajille halpa juttu!

Jos pitää etsiä kriisistä jotain positiivista, niin sellaistakin löytyy. On nimittäin käytännössä todistettu, että uusien tuotteiden tuominen markkinoille, on laman aikana helpompaa kuin noususuhdanteen aikana. Psykologia piilee siinä, että on enemmän aikaa kuunnella myyjiä ja etsiä jotain sellaista uutta, jossa ei vielä ole armotonta kilpailua. Nyt kannattaakin kaivella muistin sopukoista jotain sellaista, joka on ehkä aikaisemmin tyrmätty markkinoilla ja alkaa etsiä uusia ideoita tuotekehittelyyn!

Kommentit pois päältä artikkelissa V U L- skenaariot

Vallattomat viranhaltijat

Julkisuudessa vaikuttaisi käsiteltävän vain n. 80 % koronaa? Hyödyntääkö paikallinen virkakoneisto tilannetta lobbaamalla itseään työllistäviä ehdotuksia päättäjille? Yhdysvalloissa ennustetaan pandemian aiheuttavan 20 m% työttömyyden ja talouden ajautuvat 1930-luvun vaikeuksiin. Meillä puolestaan kaikenlaiset päivystävät dosentit esittävät mielipiteitään ilmeisen julkisuushakuisesti.

Aivan ensimmäiseksi pitää muistaa, mitä tapahtui 90-luvun laman alkaessa hellittää. Silloin ennusteltiin aika yksimielisesti, että nyt lähtee kulutus nousuun. Mitä päättikään kansa? Päättivätkin pitkän laman jälkeen lähteä etelän lämpöihin lomille. Nyt tilanne on vähän toinen. Kokonaisia toimialoja on suljettu ja matkustaminen on käytännössä kielletty. Ei ole sellaista gurua, ei Suomessa puhumattakaan Lahdesta, joka pystyisi ennustamaan, kuinka ja millä aikataululla tästä noustaan, jos ylipäätään noustaan seuraavan kymmenen vuoden aikana!

 Paikallisesti tämä on ankara ja arvaamaton paikka kaupungin päättäjille. Kaupunki on rakentanut kuntakonsernin, jossa on jopa yli 60 osakeyhtiötä. On perusteltua kysyä, ovatko nämä yritykset perustettu vain osakeyhtiölain tietosuojan piiriin. Hyvin usein joka tapauksessa vedotaan liikesalaisuuksiin, kun halutaan tietoja niiden toiminnasta ja tuloksellisuudesta. Nyt on tilanne kuitenkin toinen. Onko päättäjillä kenties sellainen lapsellinen käsitys, että pandemian aiheuttama lama ei vaikuta näihin yrityksiin ja ne vain porskuttavat? Todellisuudessa kaupunki on sellaisessa tilanteessa, jossa ei edes kaunis kirje joulupukille auta!

Julkisuudessa on ollut kuntaliiton tietoihin perustuvia arvailuja siitä, paljonko kaupunki menettää tuloja. Olen arvioinut Face Bookissa, että kaupungin verotulot pienenevät n. 13 – 18 %. Tämä merkitsisi 2019 tilinpäätöstietojen perusteella 60 – 80 milj. euroa. Asetelmassa on kuitenkin paljon epävarmuustekijöitä. Jos avautuminen alkaa kesäkuussa, niin edessä ovat kesälomat, jotka vientimarkkinoilla jatkuvat ainakin elokuun loppuun. Silloin ahdingon pituudeksi tulee jopa puoli vuotta.

Kaikista näistä arvioista puuttuvat konserniyhtiöiden mahdolliset tappiot. Tietääkö Mäntylän johtama konserni- ja tilajaosto tilanteesta yhtään mitään? Ei ainakaan julkisuudessa ole mitään arvioita. Sen sijaan kaupungin hallitus päätti jo avustaa Koko Lahti Oy:n surkeutta 2 milj. lisälainanottovaltuuksilla. Jos sama koskee kaikkia konserniyhtiöitä, niin siinä meni jo yli 100 milj. mahdollisesti sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon. Paljonkohan se tekee sitten veroäyrille? Vastaus on selvä: PALJON! Ensimmäisenä ehdotetaan kiinteistöveron korotuksia!

Kaikesta tästä huolimatta vallattomat viranhaltijat rakentelevat täysin imagopohjalta älypyöräteitä. Tämäkin hanke rahoitetaan pääosin EU:n tuella – paljonko se tuki on? Vaikka keskustan kehä on jo tyrmätty, niin virkakoneisto painaa päälle kuin valtakunnansyyttäjä oman työllisyytensä turvaksi. Entä sitten Paavolan kampus? Kiiliäisvuoren luonnon monimuotoalue on jo puoliksi tuhottu ja se piti sitten rahapulassa jättää kesken. Muita kaavahommia kuitenkin ilmeisesti jatketaan ja niiden kunnallistekniikkaan kuluu rahaa. Niitä kun ei vielä voi tehdä digitaalisesti!

Pitäisikö kaupunkiin perustaa määräaikainen hätätilahallitus, kun kerran on iso hätä odotettavissa? Nykyiset päättäjät näyttävät olevan housut kintuissa täysin aseettomina?  Nyt näyttää vahvasti siltä, että häntä heiluttaa koiraa?

Kommentit pois päältä artikkelissa Vallattomat viranhaltijat

WP Login