Archive for joulukuu, 2019

Tietokoneen vankina


Ostin ensimmäisen tietokoneeni 1982. Se oli juuri markkinoille tullut legendaarinen Commodore 64. Siinä oli 64 kt keskusmuisti ja taulukkolaskentaohjelma. Tämä laite ja matriisikirjoitin maksoivat silloin reilut 3000 euroa nykyrahaa. Jos tästä laskee kilotavun hinnan, niin nykyiset koneet maksaisivat varmaan miljardeja. Rakensin itse tähän koneeseen palkkalaskenta- ja laskutusohjelmat, kun niitä ei vielä silloin ollut myynnissä. Tästä alkoi kehitys, jonka jälkeen koneet ovat kehittyneet nopeammin kuin ihmisen evoluutio.

Kehitykselle on useita yhteisiä piirteitä. Kapasiteetti on lisääntynyt kiihtyvällä vauhdilla ja koneet ovat pienentyneet kooltaan. Commodoren alkuaikoina ei ollut nettiä, eikä sähköposteja. Ne ovatkin tuoneet uuden haasteen koneiden kapasiteetille. Ongelma on ollut myös vanhojen koneiden tietojen siirto uusille koneille.

Alussa tiedot siirrettiin ns. lerpuille erillisessä asemassaa. Sitten vaihdettiin korppuihin ja tietojen siirto oli hyvin hankalaa, ellei mahdotonta. Sitten tulivat CD:t ja taas sama juttu. Nyt nämäkin ovat poistuneet ja samalla, kun koneet ovat ohentuneet, ovat käyttöön tulleet USB-liittimet ja pienemmät HDMI:t. Samalla USB paikkojen määrä on vähentynyt ja tarvitaankin erillinen USB-telakka.

Mustalla viikolla vanhaan koneeseeni tuli ilmoitus, että Windows 7 päivitykset loppuvat ja nyt voi ladata Windows 10 ilmaiseksi. Kaiken lisäksi koneeseen oli alkanut iskeä jonkinasteinen dementia. Aamusella ehti hyvin juoda aamukahveet koneen heräillessä. Pelkäsin vähän, että miten kone jaksaisi herätä uudessa käyttöjärjestelmässä.

Ei siis ollut vaihtoehtoja, vaan piti alkaa ladata Win 10 koneeseen. Ensimmäisenä päivänä petti hermot ja piti keskeyttää homma. Seuraavan päivänä varasin enemmän aikaa ja lataus kestikin 5 tuntia. Asennus alkoi sitten jauhaa ja kun tunnin päästä oli asentunut vain 10 %, niin päätin jättää sen asentumaan yöksi. Koko homma lienee kestänyt kymmenisen tuntia. Varmaan 5G olisi tehnyt ihmeitä.

Aamulla sitten jännityksellä availemaan konetta ja niinhän siinä kävi, että ehti lukea vielä aamun lehdenkin. Kaikki näytti kuitenkin toimivan, kunnes piti printata. Kone ei saanut yhteyttä printteriin millään. Teimme kaksi päivää töitä printterin valmistajan kanssa yrittäen päivittää ajureita, vaan ei onnistunut. Lopulta ei auttanut, kuin lähteä mustan torstain ostoksille hankkimaan uutta konetta. Kaupassa tarjoutuivat siirtämään vanhan koneen tiedostot uuteen. Otin kuitenkin koneen kotiin esitarkasteluun.

Siirsin varmuuden vuoksi kaikki vanhan koneen tiedot ulkoisiin muisteihin ja pakkasin kaikki laitteet kuten ulkoisen näytön, telakan, vanhan koneen ja kaikki ulkoisten laitteiden kaapelit kauppaan. No siellä sanottiin, ettei näitä ulkoisia muisteja tarvita. Nyt laitetaan kaikki pilveen! Minä en nyt oikein diggaa näitä pilviä. Kun on poutapilviä, sadepilviä, ukkospilviä, Microsoftin pilviä, ASUS pilviä, Gigantin pilviä ja vaikka mitä pilviä. Mistä sen tietää ja muistaa, mihin pilveen tiedot ovat menneet.

No se asennus alkoi sitten kestää ja laitoin tekstaria, että ei ole kiire, kunhan tulee hyvin tehtyä. Kun sitten sain koneet kotiin, niin koneelta ei löytynyt mitään vanhaa. Kaikki oli jossain pilvessä, joka alkoi huutaa, että tila on loppu, osta lisää tilaa. No onneksi minulla oli nämä ulkoiset muistit, mutta vieläkään en ole saanut kaikkia uudelle koneelle. Pelkästään työpöydän linkkien uudelleen rakentelu vei pari päivää.

Kun nyt vaaditaan ikääntyneitäkin siirtymään digiaikaan, niin kuka sitten vastaa tällaisista vaihdoksista, kun tohtorillekin ottaa koville?

Kommentit pois päältä artikkelissa Tietokoneen vankina

Palkat ovat vain osa työvoimakustannuksia


Näin lakkouhkien alla on syytä muistaa muutama asia. Pohjoismaissa on kaksi täysin vastakkaista työvoimakustannuksiin liittyvää järjestelmää.  On ns. Tanskan malli, jossa palkat muodostavat pääosan työvoimakustannuksista. Työnantaja ei maksa palkkojen lisäksi mitään palkkoihin sidottuja kustannuksia. Kaikki eläkkeet, sotumaksut, yms., kerätään muina veroina. Tästä johtuen verovertailuissa Tanska johtaa tuloverotilastoja.

Täysin vastakkainen malli on meillä Suomessa oleva palkkoihin perustuva tilkkutäkki, jossa kaikki mahdolliset maksut on sidottu veroluonteisina palkkoihin. Nämä maksut muodostavat merkittävän osan suomalaisten yritysten työvoimakustannuksista. Jokainen voi miettiä mielessään, mikä näiden kulujen merkitys on verrattaessa maiden kilpailukykyä.

Pitkässä juoksussa Tanskan mallin suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut korkea tuloveroprosentti. Se on vaikuttanut siten, että jossain kohden verotus on yltänyt tasolle, jossa ei enää kannata tehdä täyttä työviikkoa. Tanskassa onkin nyt paljon yrityksiä, joissa on tupla henkilöstö, joka tietysti myös vähentää työttömyyttä maassa. Työttömyys Tanskassa onkin hyvin alhainen verrattuna Suomeen.

Kun Suomessa neuvotellaan palkankorotuksista, niin asia on täysin toinen verrattuna Tanskaan, jossa työvoimakustannukset nousevat vain palkankorotuksen verran. Suomessa tilanne on toinen, koska pakolliset palkkoihin sidotut kustannukset ovat prosentteja palkasta. Tämä merkitsee sitä, että kun palkkoja nostetaan, niin nämä palkkojen sivukulut nousevat samassa suhteessa Euroina, vaikka sivukulujen prosentit eivät muutu.

Kun nyt keskustellaan vaikkapa eläkemaksujen korotuksista, niin vakuutusmatemaatikot unohtavat tahallaan, että eläkevakuutusyhtiöiden tulot nousevat jokaisen palkankorotuksen myötä. Samoin nousevat valtion kassaan kilisevät maksut.  Voisi kuvitella, että edes EK olisi tutkinut näiden palkkasidonnaisten kulujen nousua palkankorotusten yhteydessä!

Palkankorotukset olisivat työnantajillekin helpompia, jos työvoimakustannukset nousisivat vain palkankorotusten verran. Toisin on kuitenkin päätetty ja tämähän on perua Suomen markan ajoilta, jolloin nämä ongelmat korjattiin devalvaatioilla. Nyt on kuitenkin toiset ajat ja säälimätön verinen kansainvälinen kilpailu.

Kansainvälisillä markkinoilla on niin paljon tarjontaa, että suomalaisen maan tavan mukaiset toimitusten viivästyttämiset lakoilla, eivät kiinnosta asiakkaita pätkääkään. Tilaukset siirtyvät pysyvästi kilpailijoille, koska Suomi ei voi hyvittää asiakkaita edes halpuuttamalla hintoja. Kun asiaa ei ole yleisesti tutkittu, niin päättäjienkin isokuva on hämärtynyt ja yritetään selvitä vain vanhan kaavan mukaan.

Edes Veronmaksajien keskusliittokaan ei verovertailuissaan laske palkansaajan todellista veroastetta, joka ottaisi huomioon verovelvollisen itse maksettavat palkkoihin sidotut maksut. Jos vaikka työntekijän oma TEL-maksu laskettaisiin valtionveron ja kunnallisveron, niin Suomi voisi olla verovertailuissa hyvin korkealla ellei ihan keulilla.

Tällaisen itsepetoksen syitä voi arvailla, mutta sen juuret ovat varmaan EU-käytäntöjen syvissä poliittisissa juurissa. Pitkässä juoksussa kuitenkin on olemassa vaara, että Suomi tuhoaa lopullisesti kilpailukykynsä ja verottaa itsensä hengiltä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Palkat ovat vain osa työvoimakustannuksia

WP Login