Archive for lokakuu, 2019

?Kuntien ahdinko


Venäjän keisarillisella määräyksellä Suomeen annettiin kuntalaki reilut 150 vuotta sitten. Asukkaita maassa oli silloin n. 1,8 milj. ja läänejä kahdeksan, joista Wiipurin lääni ei enää ole Suomen alueella. Tämän jälkeen kuntalakia on tuunattu moneen kertaan. Yleisenä suuntana on ollut siirtää valtion tehtäviä kunnille. Tämä on ollut pelkkää valtiontalouden kasvojen pesua, koska säästöjä ei ole syntynyt juuri lainkaan. Tästä on todisteena kuntien jatkuva kriisiytyminen.

Valtio on ollut olevinaan kuntia kohtaan armollinen lisäämällä valtionapuja kunnille. Avut eivät kuitenkaan korvaa lisättyjä tehtäviä kokonaisuudessaan. Loogisesti herää kysymys, miksi tällaisia siirtoja taskusta toiseen tarvitaan, kun niistä ei käytännön taloudessa ole mitään hyötyä. Tämä johtuu siitä, että valtio ei ole edes pitänyt lupaamiaan osuuksia sopimusten mukaisesti!  

Eduskuntien perimmäinen tarkoitus on ollut kait vähentää valtion kuluja. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, koska kuntien verot ovat nousseet, eikä valtion vero ole juurikaan laskenut. Sen vähäisen, mitä valtion verotus on laskenut, kunnat ovat joutuneet omia verojaan korottamaan. Valtion osuuksia on aluksi lisätty, mutta heti kohta niitä on leikattu. Kuntien kansanedustajilla ei ole ollut aikaa (halua) pohtia, mihin kunnilla ja yhteiskunnalla on varaa. Periaatteella poissa silmistä, poissa mielestä on menty!

Useimpien Suomen kuntien kunnallisvero on jo nyt korkeampi kuin Eestin tulovero. Tästä ei Suomessa paljon huudella, koska Eestissä on 20 % tasavero, eikä siellä ole kunnallisveroa lainkaan! Kun tarkastellaan Suomen verotusta suhteessa muihin EU-maihin, niin kunnallisverosta ei tilastoissa juuri mainita. Kunnallistalous onkin valtion ongelmien kaatopaikka, joten kunnallistalous onkin valtiontalouden jakojäännös. Tämä on ilmeisesti sitä vihreiden ihannoimaan kierrätystä?

Kaikkein merkillisintä tässä talousvenkoilussa on se, että päätöksiä tekevät täsmälleen samat henkilöt, jotka kuntien valtuustoissa ja hallituksissa valittelevat kuntien ahdinkoa. Mikä mahtaa olla syy moiseen kaksinaismoraaliseen käytäntöön? Epäilemättä vanha suomalainen sanonta, että sitä herraa kuuleminen, joka palkan maksaa. Kansanedustajat saavat kunnista vain kokouspalkkioita, kun kansanedustajan työ on täysipäiväinen palkkatyö. Jos tämä ei ole kaksinaamaista kansalaisten vedättämistä, niin mikä sitten?

Kaiken tämän pelleilyn huippu on se, että EU:n puheenjohtajamaan edustaja Lintilä on joutunut lähettämään paimenkirjeen huonosta talouden pidosta Suomen valtiovarainministeri Lintilälle – siis itselleen. Jos tämä ei ole kaikkien aikojen rimanalitus, niin mikä sitten? Tämä kirjehän on ollut hallituksen tiedossa jo budjettia tehdessä.

90-luvun laman aikana vahvistunut trendi siirrellä valtion tehtäviä kunnille, on johtanut suuren määrän kuntia konkurssin partaalle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kurjistaja eli eduskunta, joutuu lopulta pelastamaan kunnat valtion kassasta. Kuntien ongelmien kasaantuminen on ollut tiedossa jo hyvin pitkään, koska suuret ikäluokat siirtyvät hyvin lyhyen ajan kuluessa työterveydenhuollosta kuntien masettaviksi. Tämän oivalluksen pohjalta ryhdyttiin rakentamaan sotea jo 13 vuotta sitten.

Sote onkin niin suuri poliittinen uudistus, että mittasuhteessa Brexitkin jää toiseksi. Ongelmia on ainakin kaksi. Perutuslaki ja poliittinen tahto, jotka aiheuttavat päättäjissä suurta erimielisyyttä aivan perusrakenteista alkaen. Edellisen hallituksen jarruhenkilönä toimi kuningatar Krista Kiuru, joka nyt on joutunut vaikeaan asemaan oppositiopuheittensa kanssa. Vaalilupauksia demarit ovat joutuneet siirtämään aina seuraavien hallituksen kiusaksi asti.

Ollaan lähestymässä tilannetta, jossa koko nykyinen kuntajärjestelmä pitää miettiä uusiksi. Ensi vaiheessa tämä tarkoittaa valtion ja kuntien tehtävien jaon uudelleen arviointia. Koska radikaalit uudistukset eivät poliittisesti onnistu, niin voitaisiin aloittaa siirtämällä sotepalvelut ja koulutus ensimmäisinä valtion hoidettavaksi.

Kommentit pois päältä artikkelissa ?Kuntien ahdinko

Maakuntavero

Kun veropohjan laajentamisen rajat ovat tulleet vastaan, niin pitänee lisätä kerroksia. Kun puhutaan maakuntaverosta, niin ei puhuta lainkaan siitä pitäisikö sitä kompensoida kunta- vai valtion verosta. Se onkin kaksijakoinen asia, koska verot ovat rakenteeltaan erilaisia. Kuntavero on tasavero, kun valtion vero on progressiivinen.

Yleinen maan tapa on ollut, että uusia veroja laadittaessa, vanhoihin veroihin ei ole puututtu. Näin todennäköisesti tulee käymään nytkin ja maakuntaverosta tulee taas yksi vero lisää. Jos ja kun näin käy, heijastusvaikutukset kansalliseen talouteen tulevat olemaan suuret. Ostovoima sakkaa ja kulutus alkaa laskea. Se puolestaan heikentää yritysten kannattavuutta ja johtaa irtisanomisiin ja lomautuksiin. Tämänhän poliitikot varsin hyvin ymmärtävät?

Maakuntaverosta keskusteltaessa on myös unohdettu yleinen sairausvakuutusmaksu, jota peritään eläkeläisiltä, palkansaajilta ja yrityksiltä. Tällä maksullahan on tarkoitus kattaa sotekuluja kuten maakuntaverollakin. Pitää myös muistaa, että maakuntavero aiheuttaa kustannuksia, koska on taas rakennettava yksi hallintohimmeli ja virkamieskunta hallinnoimaan sitä. Tämän lisäksi tietysti tarvitaan myös luottamushenkilölauma muka johtamaan viranomaisia.

Koko maakuntahallinto ideana on jo sinällään epäonnistunut. Poliittinen lähtökohta on hyvin subjektiivinen ja sillä pyritään vain lisäämään poliittista vaikutusvaltaa. Käytännössä tämä ei lisää alueellista tasa-arvoa näin suuressa maassa, jossa asutus harvenee ja etäisyydet kasvavat pohjoiseen mentäessä. Onko siis ajatuksena, että maakuntavero on Uudellamaalla 10 % ja Lapissa 20 %?

Onko esim. Valtion Taloudellinen Tutkimuskeskus tai ministeriö laskenut, mikä maakuntaveron suuruus pitäisi olla ja mikä sen jälkeen tulisi olemaan kokonaisvero eli kunnallis-, maakunta- ja valtionvero yhteensä? Onko tutkittu muiden EU-maiden malleja? On maita, joissa koko terveyden huolto hoidetaan valtion toimesta. Ovatko päättäjät edes kuulleet, mikä on NHS? 

On muistettava, että globaalissa maailmassa ja yhteisvaluutassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se, että yleisissä verovertailuissa käsitellään yleensä vain valtionveroja ja unohdetaan kokonaan kunnallis- ja kirkollisverot, ei enää oikein tahdo toimia. Kun Eestissä on vain yksi verokanta, eikä siellä ole lainkaan kunnallisveroa, niin tilastotieteilijät julkeavat väittää, että Suomessa verotus on kevyempää kuin Eestissä.

Wahlroos on asiallisesti ottaen aika pitkälle oikeassa siinä, että politiikalta sinänsä on karannut mopo käsistä. On liian monta vaikutusvaltaista intressipiiriä, jotka eivät tajua sitä, että globalisaation käki on alkanut munia lintukodon pesään!

Kommentit pois päältä artikkelissa Maakuntavero

Eläkejärjestelmät tulevaisuudessa

Kun nykyistä eläkejärjestelmää luotiin, niin Suomi eli suuren muutoksen aikaa. Agraariyhteiskunta oli teollistumassa ja kaupunkeihin muutto muistutti kansainvaellusta. Hallitus ja eduskunta, joka lait siunasivat, olivat syntyneet 1900-luvun alkuvuosina. Heille se oli suuri muutos, koska agraariyhteiskunnassa perheet olivat suuria, jossa lapset ja kyläyhteisö huolehtivat toisistaan.

Eläkejärjestelmä oli siis suunniteltu lähinnä suurille ikäluokille ja heidän jälkeläisilleen. Tämä aiheutti sen, että 1940-luvulla ja heitä ennen syntyneet eivät päässeet täysimääräisesti hyötymään työeläkejärjestelmästä. Ennen 1960-lukua eläketurva oli vain harvojen oikeus. Hallitukset olivat ns. punamultahallituksia ja liekö se ollut syy, että vasta 1970 astui voimaan yrittäjien YEL. Rinnakkaisena järjestelmänä vanhemmille ikäluokille toimii kansaneläkejärjestelmä.

Työeläkejärjestelmä on  ollut koko historiansa jatkuvasti keskustelujen tikun nenässä. Peruskysymys on ollut, riittävätkö eläkerahastot tuleville sukupolville. Jo kymmeniä vuosia sitten eläkematemaatikot väittivät vakavissaan, että eläkemaksut on nostettava yli 40 % palkoista. Mikäli näin kävisi, niin Suomi voitaisiin lakkauttaa saman tien. Kilpailukyky on jo nyt tiukoilla ja työvoimakustannusten ehkä suurin rasite on juuri yritysten eläkemaksu.

Useimmissa maissa eläkemaksut kerätään veroina ja lisänä ovat erilliset eläkevakuutukset, joita yritykset tarjoavat työntekijöilleen tai ne maksetaan yksityisesti. Tanska ja Hollanti ovat esimerkkejä siitä, kuinka yrityksiä ja kilpailukykyä ei kuormiteta suurilla palkkojen sivukuluilla, vaan ne on jaettu koko yhteiskunnan kannettaviksi.

Kun tarkastellaan eläkejärjestelmiä pitkällä aikavälillä, niin muuttujia on useita. Vähäinen syntyvyys, suuret ikäluokat ja elinajanodotteen nousu ovat vain joitakin muuttujia. Lääketiede kuitenkin kehittyy jatkuvasti ja 100-vuotiaiden määrä kasvaa tulevaisuudessa nopeasti. Onko tulevaisuudessa korkea ikä tai peräti kuolemattomuus mahdollista? Lääketieteen trendit näyttäisivät menevän siihen suuntaan. Jos viimeinen suomalinen syntyy 2050-luvulla, niin mikä on hänen elinaikaodotteensa ja miten hänen eläkkeensä hoidetaan.

On epätodennäköistä, että nykyinen järjestelmä toimii edes kymmeniä vuosia, vaan joudutaan yhteiskuntapohjaiseen eläkejärjestelmään ja joustavaan eläköitymiseen. Pystyvätkö nykyiset päättäjät tiedostamaan muutokset riittävän ajoissa, vai ajaudutaanko taas tilanteeseen, missä syntyy eläkesotku?

Kommentit pois päältä artikkelissa Eläkejärjestelmät tulevaisuudessa

Julkisen sektorin sähköiset palvelut

Kun lääkärin määräämät lääkkeet ovat pitkään olleet Suomesta loppu, jouduin tilaamaan niitä Saksasta. Sielläkään ei ollut samannimistä lääkettä, mutta korvaavia löytyi. Se oli kuitenkin alkuperäistä kotimaassa joskus myynnissä ollutta lääkettä n. kolme kertaa kalliimpaa. Päätinkin kokeilla, kuinka Kelasta haetaan tuontilääkkeelle korvausta.

Menin siis kela.fi/lomakkeet-sivustolle etsimään sopivaa lomaketta. Sieltä löytyi kuitenkin vain lomakkeita, joiden selitys alkoi: Jos olet ollut ulkomailla. Ne eivät kuitenkaan näyttäneet soveltuvan netistä tilattujen tuontilääkkeiden korvaushakemuksiksi. Laitoin sitten palautuskaavakkeeseen asiasta palautetta ja lisäsin loppuun oman sähköpostiosoitteeni. Olin varsin tietoinen, että kun palautteessa ei ollut palautteen palautteelle osoitetta, niin todennäköisesti niitä ei lue kukaan.

No menin sitten kohtaan sähköiset palvelut ja kirjauduin pankkitunnuksilla. Ensimmäiseksi pyydettiin tarkistamaan omat yhteystiedot. Sieltä avautui lomake, jossa oli nimeni, vaimoni nimi ja katuosoite.  Lisäsin siihen puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen ja klikkasin lähetä. Sitten ilmestyikin vihaisen oloinen punainen teksti: Lisää päivämäärä. Ilmoita avopuolison tiedot. Ja tosiaan lomakkeessa kysyttiin avopuolison nimeä, henkilötunnusta, osoitetta ja eroamispäivää. Mitä ihmettä, vaatiiko Kela siis, että pitää olla vaimon lisäksi avovaimokin.

No kun en saanut yhteystietojani lähetettyä ilman avovaimoa, niin palasin takaisin viestiosioon ja kirjoitin sinne viestini. Mutta siihenkin tuli vastaus: On tapahtunut virhe. Yritä uudelleen tai kirjaudu ulos! Yritin tätä useana päivänä, mutta koskaan en saanut viestiä läpi. Sitten huomasin ilmoituksen: jos sinulla on vaikeuksia, niin ota yhteyttä tekniseen palveluun.

Klikkasin käskystä teknistä palvelukohtaa, mutta sieltäkään ei löytynyt yhteystietoja. Sivulla oli ainoastaan nämä tyypilliset logot esim. Facebook. No klikkasin sitten sitä ja kun se avautui, niin siellä oli teknisetpalvelut@? Laitoin sitten ongelmani Facebookiin ja lähetin vielä viestin osoitteeseen teknisetpalvelut@kela.fi. Viesti ei ole palautunut, joten se on mennyt perille, mutta viikkoon ei ole kukaan vastannut?

Henkilökohtaista palvelua varten olisi pitänyt Kelan paikallisesta toimipisteestä varata aika, mutta kun sinnekään ei olut sähköpostia. Yritin soittaa, mutta: olette jonossa sijalla …. 11! Kirsikkana kakun päälle sain postista sähköpostia:” Osoitteeseen XXX on tulossa lähetys XXX seuraavien päivien aikana (arkisin klo 8:00-16:00). Jos et ole paikalla, se viedään noudettavaksi Kauppakatu 13, Lahti. Jos haluat muuttaa toimitustapaa, pääset vaihtoehtoihin tästä: https://isms.fi/a/P1luxuT   vastaus tänään klo 18:00 mennessä. Valitettavasti en sattunut olemaan kotona tänään!

Koneeni Norton ilmoitti, että linkki ei ole turvallinen. Päätin kuitenkin kokeilla. Siellä oli kolme vaihtoehtoa; lähetyksen voi toimittaa pakettiautomaattiin, jos mahtuu. Automaatin osoitetta ei ollut, eikä kysytty. Toinen lähetyksen voi jättää oven ulkopuolelle ja lähetti voi itse kuitata lähetyksen luovutetuksi. Mitä ihmettä? Onko tämä edes postilain mukaan mahdollista. Tuli aika turvaton olo, joten jäin odottelemaan, tuleeko lähetys perille, tuleeko ilmoitus postitse vai tekstiviestinä. Nyt on useampi päivä odoteltu toimitusta lähipäivinä. Katsoin vielä postin seurannasta. Siellä oli viesti, että asiakkaalle on ilmoitettu sähköpostilla, mutta ei ole vastattu. Mitä olisi pitänyt vastata?

Jos joku edellisen perusteella ajattelee, että julkiset sähköiset palvelut ovat pelkkä vitsi, niin hän on varmaan aivan oikeassa. Hallitusta myöden kansalaisia kehotetaan käyttämään sähköisiä palveluita ihan karttakepillä huitoen. Se on niin väärin, kun julkinen sektori ei edes itse osaa luoda niitä sähköisiä palveluitaan!

Kommentit pois päältä artikkelissa Julkisen sektorin sähköiset palvelut

Kotimaisen kulutuksen merkitys

VVM alentaa tulevan vuoden ennusteitaan kuukausittain. Jos kasvuennuste on 1 % tai sen alle, niin käytännössä se merkitsee sitä, että tarjonta alkaa ylittää kysynnän. Kun näin käy niin, mitkään palkkatuet eivät saa yrityksiä palkkaamaan lisää työvoimaa. Miksi ihmeessä pitäisi työllistää, jos tuotteet eivät mene kaupaksi ja kilpailu alkaa laskea hintoja? Vientikään ei auta, kun euroalue on menossa samaan suuntaan.

Kotimaan kulutusta pitävät yllä palkkatulot, jotka ovat n. 55 miljardia vuodessa. Maksetut eläkkeet puolestaan ovat indeksillä leikattunakin puolet edellisestä eli n. 27 miljardia. Näillä rahoilla kansa kuluttaa. Jos palkkasummaa kovasti nostetaan, niin kilpailukyky heikkenee ja kansallistalous ja yritykset kärsivät. Onko vaihtoehtoja saada kotimaista kulutusta kohennettua?

Varmaa keinoa ei ole, mutta yhtä voisi yrittää. Eläkkeet eivät vaikuta kilpailukykyyn, mutta eläkkeellä olevat ovat kasvaneet säästäväisiksi, joten heidän kulutuksensa on arvailujen varassa. Eläkkeiden korottaminenkin on vaikea yhtälö. Kaikkein pienimmät eläkkeet eli kansaneläkkeet menevät näet valtioin budjetista. Työeläkkeet sen sijaan maksetaan reilun 200 miljardin säästöpossusta.

Kulutusta voisi nostaa erityisesti kansaneläkkeiden korotus, mutta siihen eivät toteutumattomat vappusatasetkaan oikein riitä. Eläkejärjestelmässä on ns. kahden kerroksen väkeä. Kun työeläkejärjestelmä otettiin käyttöön, niin siinä unohdettiin vanhemmat ikäluokat tylysti ja jätettiin kansaneläkkeen varaan. Täyttä kansaneläkettä saavia on n. 75 000 ja joukko tietenkin vähenee nopeasti.

Sitten on noin 500 000 eläkeläistä, jotka saavat vähennettyä kansaneläkettä, eli saavat pientä työeläkettä. Tällaisia henkilöitä ovat he, jotka olivat yli viisikymppisiä työeläkelain tullessa voimaan. Suomen eläkejärjestelmä ei siis ole mikään yksiviivainen järjestelmä, vaan siinä on voittajia ja häviäjiä. Tätä tausta vasten on vaikea ymmärtää 10-tuhansien eläkkeitä, joita ei saaja ehdi kuluttaa, vaan varat siirtyvät perintönä seuraaville sukupolville.

Muutos pitäisi saada, mutta se on vaikeaa, koska ylisuuria eläkkeitä saavat ovat poliittisestikin vaikutusvaltaisia ja pitävät hyvin puoliaan. Tässä tarvittaisiin nyt sitä talvisodan henkeä, jolla pidettäisiin heikommista huolta ja saataisiin aikaan työpaikkoja turvaavaa kulutuksen kasvua! Toinen skenaario on hyvinvointivaltion lopullinen alasajo!    

Kommentit pois päältä artikkelissa Kotimaisen kulutuksen merkitys

Lahjuksia, please!

Lahjonta ja lahjuksen otto on Suomen laissa kriminalisoitu. Kuitenkin sitä on pakko harjoittaa, jos aikoo pysyä kilpailussa mukana. Kun Neuvostoliitto hajosi ja markkinat Venäjälle vapautuivat, alkoi kaupanteossa lahjonta rehottaa. Pahimpia kilpailijoita olivat Saksa ja Itävalta. Saksa oli sopimuksin sidottu rakentamaan Itä-Saksasta palaaville joukoille kasarmeja ja asuntoja.

Saksassa katsottiin tuolloin, että lahjonta on markkinointikulu ja sen saa vähentää verotuksessa. Suomi jäi tässä vaiheessa pois kyydistä ja idänkauppa romahti. Hiljalleen päästin takaisin mukaan, kun ryhdyttiin käyttämään agentteja tai konsultteja, jotka hoitelivat turvapalvelut ja viranomaisten lahjomiset. Tästä aiheesta käytiin mittava oikeudenkäyntikin, jossa yritettiin oikeudelle vakuuttaa, että agentti on lahjonut ostajan ja tämä on sitten agentin päämiehen rikos.

Suomessa ei ole koskaan ymmärretty sitä, että lahjuksen maksaa aina ostaja osittain tai kokonaan. Yksikään yritys ei lahjo ostajan edustajaa mennäkseen itse konkurssiin. Kyllä lahjus on sisällytetty hintaan, koska lahjuksen ottaja on yleensä se, joka tilauksen tekee. Tämä on johtanut jopa lahjushuutokauppaan tietyissä korruptoituneissa maissa.

Itse olen joutunut sivusta seuraamaan tällaista lahjuskauppaa sivusta. Pomoni tuli Lontooseen hyvin hermostuneena. Olin sopinut ostajan kanssa kaupat seuraavalle vuodelle ja olin menossa niitä tekemään Dubliniin. Jostain syystä pomo halusi mukaan, vaikkei muuten ollut juuri tässä kaupassa mukana. Hän soitteli kaiken päivää Deutsche Bankin Lontoon konttoriin ja lopulta meni käymään siellä. Ihmettelin kovasti, mistä oli kysymys. Se selvisi seuraavana päivänä hotellin hississä, kun esimieheni ojensi asiakkaalle paksun ruskean kirjekuoren.

Asiakas lähti saman tien hissillä takaisin ja minä kysyin, että mitä hittoa tuo oli. Piti antaa vähän rahaa, että saatiin kauppa kotiin. Kysyin häneltä, että paljonko siinä oli? 25 000 £! Sanoin hänelle, että nyt sinua vedätettiin. Kaupat oli jo sovittu ja nyt oli vain tarkoitus syödä illallista ja lyödä kättä päälle. Hän alkoi väittää, että ostaja oli soittanut hänelle pari päivää sitten ja nimenomaan antanut ymmärtää, että kauppa ei tule pientä avustusta.

Koko kuvio selvisi minulle aikojen saatossa. Rahat tulivat isolta asiakkaalta Saksasta. Summa oli hyvitetty hänelle reklamaationa, joka oli sitten toimitettu filmivanerin muodossa. Lahjomissa käytetään yleisesti sellaisia menetelmiä, joiden jäljille ei edes oma yrityskään pääse. Tässä tapauksessa lahjus ei ollut lainkaan tarpeen. Enemmän oli kyse siitä, että esimieheni halusi nolata minut ja nostaa omaa egoaan kovana kansainvälisenä bisnesmiehenä.      

Kommentit pois päältä artikkelissa Lahjuksia, please!

WP Login