Archive for heinäkuu, 2019

Lääkkeiden saatavuus


Euroopan yhteinen lääkevirasto EMA valvoo keskitetysti EU-alueen lääkkeiden turvallisuutta ja saatavuutta. Suomessa Fimea on eräänlainen päällekkäisorganisaatio, joka tekee kansallista valvontaa eli samoja asioita kuin EMA. Miksi? Fimean voimattomuus nykyiseen lääkepulaan on nyt paljastunut, kun suuria määriä tärkeitä ja välttämättömiä lääkkeitä ei ole Suomessa saatavilla. Fimea on täysin voimaton tilanteen edessä. Se voi ainoastaan heristellä sormeaan tukkureille ja apteekeille.

Sormen heristely ei kuitenkaan auta mitään. Suomi on lääketeollisuudelle pieni syrjäalue, jonne lääkkeitä saadaan silloin, kun laajemmilta markkinoilta riittää. Mielenkiintoista tilanteessa on se, että jossain päin Suomea lääkkeitä saattaa olla. Kun Lahden apteekeista lääke oli loppu, googlasin lääkettä nimellä. Kuinka ollakaan lääkettä oli saatavana Yliopiston Apteekista Kemissä.

Ongelma kuitenkin oli, että lääke olisi pitänyt käydä hakemassa sieltä henkilökohtaisesti. Minun olisi siis pitänyt matkustaa hiilineutraalisti Lahdesta Kemiin noutamaan lääke. Kela kieltäytyi maksamasta matkakustannuksia. Näin meistä huolehditaan kohdusta hautaan! Olisikohan ideaa perustaa kansallinen tietopankki, jossa olisi kaikki maassa olevat lääkkeet? Apteekit voisivat sitten lähettää niitä toisilleen. Apteekkien nykyisillä katteilla lähetyskulut eivät voi olla este.

Mitä sitten lääkkeiden hinnoitteluun tulee, niin kaikki kansainväliset yhtiöt käyttävät hinnoittelussaan kohdemaan ostovoimaa olipa tuote mikä tahansa. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. hampurilainen on Suomessa kalliimpi kuin Eestissä tai Latviassa, koska suomalaisilla on enemmän rahaa käytössään. Kansainväliset yritykset käyttävät hintoja suunnitellessaan ns. Mac Indeksiä (https://themacindex.com/). McDonalds ylläpitää tätä indeksiä, koska sillä on tarvittava tieto eri puolilta maailmaa. Näin hinnoitellaan myös lääkkeet.

Poikkeus lääkkeiden hinnoittelussa tapahtuu silloin, kun lääkepatentti on vielä voimassa. Silloin hinnat eivät riipu ostovoimasta, vaan ne ovat kustannuspohjaisia ja niissä on ”kermankuorintalisä”. Suomessa lääkkeiden hinnoittelussa on otettu huomioon myös Kelakorvaus. Kun vertaa hintoja eurooppalaisiin nettiapteekkien hintoihin, niin niiden hinnat ovat jotakuinkin Suomen Kelakorvausta edullisempia. Jos Suomessa haluttaisiin mittavia säästöjä, niin kannattaisi hieman miettiä asiaa.

Jos vaikka otettaisiin mallia Eestistä? Toisaalta, kun tilaa vaikkapa saksalaisesta apteekista lääkkeen, niin Kelakorvauksen voi hakea Kelasta jälkikäteen. Oma kokemukseni kuitenkin vuosien takaa on, että Kela ei maksa samaa rahallista korvaus kuin suomalaisesta apteekista ostetussa lääkkeessä. Minulle korvattiin kyllä sama prosentuaalinen summa kuin suomalaisesta lääkkeestä, mutta rahassa se oli pienempi, koska lääke oli halvempi. Toivottavasti käytäntö on muuttunut.

Suomi on ollut jo pitkään EU:n jäsen, mutta meillä on edelleen käytäntöjä, jotka ovat ajalta ennen jäsenyyttä. Olen suurimman osan ikääni kiertänyt maailmaa ja joskus ovat lääkkeetkin päässet loppumaan. Silloin olen mennyt lääkepurkkini kanssa paikalliseen apteekkiin ja aina olen saanut lääkkeet ilman reseptiä. Maailmalla hätä ei lue lakia! Voisin vielä kertoa tarinan kiinalaisesta apteekista, jossa ovat rinnakkain resepti- ja modernit lääkkeet ja tuhansia vuosia vanhat kiinalaiset luonnon lääkkeet, mutta se onkin jo toinen juttu. Tosiasia on kuitenkin se, että suurin osa lääkkeistä on syntetisoituja luonnon johdannaisia.    

Kommentit pois päältä artikkelissa Lääkkeiden saatavuus

Kuinka kauan kasvu voi jatkua

Koko maailmantalous perustuu vain yhteen ja ainoaan teoriaan. Se on teoria jatkuvasta kasvusta. Vaan entä jos ei kasva? Tätä teoriaa ei toistaiseksi ole kyseenalaistaneet edes talouden nobelistitkaan. Ainoastaan Ricardo ja Malthus parisataa vuotta sitten. Heidän pessimisminsä perustui kuitenkin maatalouteen ja maa-alan rajallisuuteen. Poliittiset päättäjät eivät tapahtumassa olevaa muutosta ehkä huomaa, koska päättämiskaudet ovat liian lyhyitä. Seuraavan vuoden budjetointi on aivan liian lyhyt. Neuvostoliitossa tehtiin 5 vuoden suunnitelmia, eikä sekään riittänyt

Muutos on alkanut jo Euroopassa ja ehkä myös Japanissa. Vuonna 2017 lähes viidennes (19 %) EU:n väestöstä oli 65-vuotiaita tai sitä vanhempia. Vuoteen 2080 mennessä 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuuden odotetaan kaksinkertaistuvan ja nousevan 13 senttiin koko väestöstä. Tämä muuttaa radikaalisti kulutuskysyntään ja sen rakenteeseen. Päijät-Hämeessä se vaikuttaa mm. hyvinvointiyhtymän toimintaan.

Kulutus siirtyy voimakkaasti kulutushyödykkeistä palveluihin ja etenkin terveys- ja hoivapalveluihin. Koska etenkin meillä Suomessa syntyvyys laskee todella rajusti, se merkitsee, että kotimaan kulutus alkaa pitkässä juoksussa laskea. Vientivetoisessa kansantaloudessa se on suuri uhka, koska myös vientiteollisuuden työvoiman saanti vaikeutuu. Tätä menoa edes 100 % työllisyysaste ei tule riittämään. Tätä taustaa vasten nykyisen hallituksen tavoitteista suurin osa on väärin kohdistettuja.

Jos tarkastellaan koko maailmantaloutta, niin se on pahoin polarisoitunut. Siellä, missä väestönkasvu on suurinta, ostovoima on heikointa. Tämä johtuu siitä, että luonnonrikkaudet eivät päädy kuluttajille, koska keskiluokat eivät kasva. On hämmästyttävää, kuinka suuryhtiöt eivät huomaa, että tulouttavat voittonsa sellaisille alueille, joissa kulutus tulee vähenemään alueilta, joilla kulutus voisi kasvaa. Ainoastaan Kiina näyttää olevan asiasta perillä. Jo kymmeniä vuosia sitten eräs isokokoinen ja korkea-arvoinen brittiläinen liike-elämän johtaja totesi minulle, että nämä pienet kiinalaiset ovat hyvin fiksuja.

Kiinalaiset liikkuvat raaka-aineiden perässä, koska ne ovat seuraavat kulutusta rajoittavat tekijät. Maapallohan ei kasva ja tärkeät raaka-aineet hupenevat. Kiertotalous saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun Kiina ja useat muut maat kieltäytyvät ottamasta vastaan länsimaista tulevia jätteitä. Kierrätys ei ole välttämättä halpaa, mutta siihen on pakko sopeutua yhä useampien maiden. Kierrätyskään ei tulevaisuudessa riitä!

Maailman talouden kasvu on jo pitkään perustunut siihen, että tuotteiden elinkaaret ovat lyhentyneet. Vielä 60-luvulla valmistettiin tuotteita, joiden elinkaaret olivat 20 vuota ja jopa ylikin. Tuotteiden elinkaarten lyhentäminen on myös yksi syy ilmastopäästöjen lisääntymiseen. Asia on varmasti tiedossa, mutta siitä ei julkisesti puhuta. Tuotteiden elinkaarten pidentäminen merkitsee päästöjen vähenemisen lisäksi työpaikkojen katoamista, kulutuksen vähenemistä ja bruttokansantuotteiden laskua. Ilmastonmuutoksessa näperrellään lillukan varsissa, kuten älylaitteiden päästöistä, mutta suuriin linjoihin ei halua puuttua kukaan.

Nyt olisikin syytä talousnobelistien kärkkyjien keskittyä miettimään, mitä tapahtuu, kun luonnonvarat ehtyvät, kulutus laskee, työpaikat vähenevät ja velkaisten valtioiden bruttokansantuotteet alavkat syöksyä.  

Kommentit pois päältä artikkelissa Kuinka kauan kasvu voi jatkua

WP Login