Archive for kesäkuu, 2019

Koulutuksen tavoitteet

Sorsan hallituksen ajoista on tavoitteena ollut kouluttaa mahdollisimman suuri osa nuorista yliopistoissa. Itä-Suomen Yliopisto määrittelee tavoitteet näin: ”Yliopistossa opiskelun tavoitteena on tieteellinen ajattelu ja ongelmanratkaisu. Koko korkeakoululaitosta koskee puolestaan tieteellinen tutkimus, siihen kytkeytyvä korkein opetus ja erilaiset palvelutehtävät. Nämä luovat yhdessä akateemista kulttuuria ( https://www.uef.fi/fi/)”

Vastaako tavoite työelämän vaatimuksia? Missä ovat ne työpaikat, joissa voidaan suorittaa pelkkää tieteellistä tutkimusta ja ongelmien ratkaisua? Opiskelijoiden kannalta tärkeämpää olisi asettaa koulutuksen tavoitteeksi muuttuva toimintaympäristö ja tulevaisuuden työpaikat. Tätä puolustaa yritysten hätähuuto kohtaamattomuudesta. Työpaikkoja on, mutta niihin ei löydy osaajia. Hallitusten tavoitteena näyttää olleen akateeminen loppututkinto – ei työhön soveltuvuus!

Pitäisikö siis koulutuksen tavoitteita muuttaa? Se edellyttäisi myös sitä, että professorin virkaan ei hyväksyttäisi ilman avoimen sektorin työkokemusta. Vain sellainen kokemus ja yhteydet antaisivat edes jonkinlaisen kuvan työelämän tarpeista. Toinen ongelma on se, että työtehtävät muuttuvat niin nopeasti ja koulutusohjelmat hitaasti, että yhtälö on hyvin vaikea ratkaistava pelkän teorian avulla.

Ammattikoulu-uudistus oli vahva esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ei ole mitään käsitystä markkinoiden vaatimuksesta. Uudistuksessa työnopettajien eli käden taitojen opettajien koulutusvaatimukseksi asetettiin AMK-insinööri? Pystyykö tällainen insinööri opettamaan kädestä pitäen sorvausta, muurausta, hitsausta, LVI-töitä jne.? Se on nyt nähty, ettei pysty. Yritykset eivät halua ottaa palvelukseensa suoraan koulusta valmistuneita. Näin ollen on perusteltua kysyä, mitä tähän auttaa toisen asteen pakko-opetus? Ammatillisia perustaitoja on opetettava sellaisten ammattilaisten, jotka itse osaavat esimerkillään ohjata! Nämä osaajat ovat nyt yrityksissä!

Akateemisia työttömiä on n. 40 000, joista suuri osa on insinöörejä. Savupiippujen myötä näyttävät katoavan myös insinöörien työpaikat? Työttömyysluvut eivät edes kerro sitä, kuinka moni on koulutustaan vastaamattomissa töissä. Tällaiset luvut viittaavat siihen, että jossain vaiheessa jollain tavalla joudutaan suorittamaan muuntokoulutusta. Siihen kuluu turhia työttömyysvuosia ja paljon rahaa. Suomalainen koulujärjestelmä on rakennettu siten, että valmistuvat olisivat suoraan valmiita töihin.

Ennen oli pääasiassa näin, mutta ei enää. Yrityksillä ei ole jätetty tähän oppimiseen mitään osaa. Tämä on varmistettu työehtosopimuksilla, joilla on määritetty palkkataso riippumatta siitä, onko henkilö pätevä tehtävään. Oppipoika, kisälli ja mestari tuotti maahan paljonosaajia. Kunnianhimoiset opettajien pätevyysvaatimukset ja totaalinen ymmärtämättömyys työelämän nykyvaatimuksista, on ohjannut ammatillisen koulutuksen täysin väärille urille. Tavalla tai toisella yhteys muuttuvaan ja robotisoituvaan tuotantoelämään on järjestettävä. Kunnianhimoisen koulutuksen tavoite on oltava työpaikka valmistuville!

Kommentit pois päältä artikkelissa Koulutuksen tavoitteet

Suomen talous on viennistä riippuvainen

Otsikon slogania on toisteltu vuosikymmenet mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Suomen viennin historiaa ei kuitenkaan kovin yleisesti tunneta. Useimmiten Suomen viennin katsotaan alkaneen joskus 1500-luvulla tervan viennistä. Terva olikin ensimmäinen teollinen vientituote ja innovaatio. Tuotanto perustui kuivatislausmenetelmään, jonka oli kait saattanut alkuun evoluutio. Suomalaisella tervalla tervattiin käytännössä kaikki eurooppalaiset sota- ja kauppalaivat. Arkangelilaiset yrittivät vähän häiriköidä, mutta ei merkittävin tuloksin.

Suomen markkinaosuus tervamarkkinoilla oli siis aivan ylivoimainen. Sitten tulivat kuitenkin rautalaivat ja niitä ei sitten enää tervattu. Seuraava likimain samanlaisiin markkinaosuuksiin päässyt tuote oli Nokian puhelimet. Nokialle kävi kuitenkin vanhan englantilaisen viisauden kohtalo: Mitä suurempia ne ovat, sitä kovemmalla rytinällä ne kaatuvat!

Suomen vienti alkoi kuitenkin jo 1000 vuotta ennen tervan tehtailua. Länsi-Rooman valtakunta tuli tiensä päähän ja merirosvot valtasivat Välimeren. Kiinasta Länsi-Eurooppaan jatkunut silkkitie joutui merirosvojen armoille. Jokunen vuosi siinä vierähti ennen, kuin saatiin aikaan Idän Silkkitie. Se alkoi Konstanttinopolista ja kulki joki reittejä pitkin Staraja Ladogaan, josta reitti jatkui Suomenlahtea Tukholman esi-kaupunkiin Birkaan ja sieltä edelleen maa- ja merireittejä länsimarkkinoille.

Varustamoina toimivat eri maiden viikingit, jotka tarjosivat myös turvapalveluja kauppiaille. Säistä riippuen viikinkialukset kulkivat joko pohjoista reittiä Suomen rannikon suojassa tai eteläistä reittiä Eestin rannikkoa. Metsissään elelevät suomalaiset näkivät näiden uljaiden laivojen lipuvat rannikoillaan ja halusivat tietää, mitä laivoissa kuljetetaan. Niinpä he toivat rantakallioille pyytämiään kaikenlaisia turkiksia kuten oravan nahkoja. Kun tämä muinainen kirppis oli täytetty, sytytettiin rantakalliolle mainostuli herättämään ohikulkijoiden mielenkiinnon.

Kokeneet kauppiaat ottivat heti tilaisuudesta vaarin ja tulivat katsomaan, mitä rannalla tapahtuu. No turkiksethan olivat kovaa kauppatavaraa  ja täplikkäät erityisesti ruhtinaiden ja kuninkaiden suosikkeja. Suomalaiset katselivat puiden kätköistä, miten kauppa alkaa sujua. Silkkitien kauppiaat jättivät sitten kallioille suolaa, koruja, kultaisia kolikoita, tekstiilejä jne. maksuksi ja palasivat takaisin laivoilleen. Suomalaiset puolestaan tulivat katsomaan onko maksu riittävä. Jos kaupoista syntyi yhteisymmärrys, niin suomalaiset korjasivat maksut talteen ja poistuivat rannalta. Kauppiaat tulivat laivoiltaan ja korjasivat vuodat talteen.

Tällainen kaupankäynti alkoi noin 500 luvulla jaa. Idän silkkitie sulkeutui joskus 1000-luvun alussa. Turkikset olivat kuitenkin vuosisatojen kuluessa tehneet Suomen tunnetuksi vuodistaan ja asiasta kiinnostuivat Hansa-kauppiaat ja turkiskauppa jatkui. Lounais-Suomeen alkoi myös tulla maahanmuuttajia, jotka kotiutuivat tänne. He olivat pääasiassa saksalaisia ja ruotsalaisia kristittyjä. Näitä kristittyjä ruotsalaiset ristiretkeläiset käyttivät tekosyynä ja tulivat muka kastamaan suomalaisia pakanoita.

Syy oli kuitenkin aivan toinen! Ortodoksit olivat tulossa idästä valtamaan Suomen uskontomarkkinoita ja tätä Vatikaani ei voinut hyväksyä. Näihin tarpeisiin syntyivät Viipurin linna ja Savon linna, joiden avulla saatiin uskontomarkkinoille rauha ja maajako. Taloudellisesti Suomen ongelma on kuitenkin siinä, vetääkö vienti vai ei. Nahkojen viennillä ei ollut tarvetta rahoittaa hallintohimmeleitä, joita Suomi on nyt kurkkua myöden täynnä. 

Suomen vienti on ollut hieman yksipuolista ja ennen näitä tietokonepelejä keskittynyt investointituotteisiin. Kulutustuotteiden myynti on hyvin vaikeaa, eikä perustu enää siihen, että kyllä hyvä tuote aina itse itsensä myy. Sen sijaan insinöörituotteet ovat toinen juttu. Kun insinööri myy insinöörille, niin ei aina tarvita edes yhteistä kieltä. Piirustukset ja kuvat pöydälle ja siitä se lähtee. Toisaalta tutkimusten mukaan markkinointitaitoisia insinöörejä tarvittaisiin lisää parituhatta vuosittain.       

Kommentit pois päältä artikkelissa Suomen talous on viennistä riippuvainen

Ristiriitaisia vetovoimatekijöitä


Lahteen halutaan lisää veroja maksavia asukkaita. Vetovoimatekijät ovat kuitenkin ristiriidassa toiminnan kanssa. Yliopistoa on hehkutettu laajasti, mutta mikä on totuus? LUT tuli Lahteen Lappeenrannasta. Lappeenrannan väkiluku on kasvanut vuoden 1980 68 814 asukkaasta 72 909 asukkaaseen vuonna 2017. Kasvu on ollut siis keskimäärin 110 henkeä vuodessa. Perustellusti voisi sanoa, että yliopisto ei ole asukaslukua liiemmälti kasvattanut, joten voi olettaa, että Lahdessakaan ei näin käy.

Opiskelijat eivät myöskään tuo suuremmin verotuloja kaupunkiin. Suurin kaupunkiin jäävä tulo onkin varmaan vuokratulo. Koska Lahdessa ei ole myöskään akateemisen tutkinnon suorittaneille juurikaan työpaikkoja, niin valmistuneet kaikkoavat muualle. Näin se on mennyt Lappeenrannassakin. LUT taisi etsiä Lahdesta kokonaan jotain muuta kuin pelkkää yhteistyökumppania?

Tilanne ei ole kuitenkaan muuttunut kovin paljon 1990-luvulta, jolloin aloitettiin koulutus insinööristä diplomi-insinööriksi. Koulutuksen tarkoitus oli houkutella lahtelaiset yritykset jatkokouluttamaan työntekijöitään, mutta homma lässähti pahasti. Yrityksiä ei homma kiinnostanut! Kurssi laitettiin avoimeen hakuun ja muutama jopa valmistui.

Asukkaita houkutellaan myös kaavoituksella. Kaavoitetaan maata kerrostaloille, omakotitaloille ja rivitaloille. Jotenkin kaavoitus vaikuttaa kuitenkin tekosyyltä avohakkuille, jotka nekään eivät kaupungintaloutta hetkauta sinne eikä tänne. Sen sijaan mahdollisia asukkaita näky ei houkuttele paitsi, jos se näkyy hinnassa. Lisähoukuttimina ovat tietysti kaukolämmön maksut, joita ei voi kilpailuttaa. Kilpailua koetetaan vielä torjua maalämpöä vainoamalla. Kaavoituksessa on myös kaksi selvää linjaa radanvarsi hesalaisten houkuttimena ja Ranta-Kartano eläkeläisten kaupunkiin saamiseksi. Kuinka mahtaa käydä?

Varsinainen vetovoimatekijä on myös paikallinen sähkönsiirto. Kun havaittiin, että sähkölämmitys ei nyt enää kasva, niin alettiin rassata kilpailulta suojattuja siirtohintoja taivaisiin. Lahti Energian sähkö kulki suurimmaksi osaksi maan alla, jo ennen, kuin asiasta alettiin hälistä. Kilpailu sähkön hinnasta on niin kova, että sen tuottaminen ei ole paikallisesti oikein kannattavaa. Siksi kaupungin intressi oli nostaa siirtohinnat huippuunsa. Koska omakotiasujia halutaan ehdottomasti lisää, niin omakotiasujille laitettiin vielä varmuudeksi tehomaksu, että varmaan menisivät tontit kaupaksi.

Kaupunki rakastaa erityisesti lapsiperheitä siitähän kertovat jo kaupungin eripuolilla olevat parakkikoulut. Keskustaan rakennetaan sitten mammuttilukio, joka on saanut alan ammattilaisten piirissä jopa niin kovaa kritiikkiä, että oikeusasiamiehen apuakin on tarvittu. Pahin ongelma näyttää kuitenkin olevan se, että opettavia suita on vähemmän, koska resurssit häipyvät turpoavaan hallintoon. Mihinkähän on unohtunut priorisointi? Kumpi on tärkeämpi oppilas vai kasvoton hallinto?

Kirsikkana vetovoimakakun päällä, ikään kuin kukkulan kunkkuna, on suurten kaupunkien korkein veroäyri. Sehän ei missään nimessä ole kaupungin päättäjien syytä. Hehän ovat uhri! He ovat uhrauttaneet itsensä hyvinvointiyhtymälle. Eihän se ole päättäjien vika, että kaupungin väestö vanhenee ja tarvitsee enenevässä määrin terveydenhoidon palveluita? Vai olisiko sittenkin? Kun perusterveys oli kaupungin sisäinen juttu, ei kustannuksista, palvelusta ja säästöistä ollut oikein tarkkaa kuvaa. Nyt ne pahuksen kulut tulevat laskuina yhtymältä. Kauhea poru on siitä, että kun ei Lahti saa budjetoitua yhtymän kustannuksia kohdalleen. Mistähän tämä menneisyyden taakka oikein kertoo?

Summa summarum: Tervetuloa asumaan Lahteen.   

Kommentit pois päältä artikkelissa Ristiriitaisia vetovoimatekijöitä

Onko sairauksilla hinnasto?

Olen niin perin juurin kyllästynyt kuntien ja Etlarin marmatukseen yhtymän budjettiylityksistä. Näyttää siltä, että yhtymän hallituksessakaan ei ymmärretä, että sairaanhoidon tai hyvinvoinnin budjettia ei voi rakentaa kuten kuntien tai yritysten budjetteja. On joko mentävä sen mukaan kuin kuluja kertyy, tai rakennettava budjetti normaalista poikkeavin perustein.

Historiallisesti on todistettu, että niin kuntien kuin valtionkin budjetit rakennetaan lyhyellä tähtäimellä, joka yleensä on vaalikausi. Tämä ei päde terveydenhuollossa. Viimeistään 90-luvulta alkaen on ollut selvää, että suuret ikäluokat tulevat poistumaan työterveyshuollosta. Tämän hoitomuodon rahoittajia ovat olleet yritykset ja Kela (valtio/veronmaksajat) Tältä osalta syntyy säästöjä, mutta niistä ei kukaan pukahda mitään.

Lyhyellä aikavälillä kaikki nämä kulut siirtyivät kunnille ja nyt kuntayhtymille. Soten kaaduttua valtionavut menetettiin ainakin lyhyellä tähtäimellä. Suuret ikäluokat syntyivät n. 5-7 vuodessa, jonka jälkeen syntyvyys ”normalisoitui”, Yhtä lyhyessä ajassa tapahtui siirtymä julkiselle sektorille. Yksityisiä terveyspalveluja käyttävien joukko on marginaalinen. Lukumääräisesti siirtyvien joukko on 400 – 500 tuhatta. Tämä on kuntien rahoitukselle melkoinen jytky!

Tämä siirtymä on tilastollisesti ollut kaikkien päättäjien nähtävissä! Olisiko tähän voitu varautua, on ollako vaiko ei olla-kysymys. Yksikään kunta tai edes kuntayhtymä ei olisi yksin pystynyt varautumaan tähän. Eri hallituksilla olisi ollut mahdollisuuksia varautua tilanteeseen ainakin osittain. Kelalle syntyy säästöjä siirtymästä ja ne olisi voitu siirtää kuntien tai sotejärjestelmän hyväksi. Tämä olisi saattanut onnistua, jos sote olisi onnistunut ensi yrittämällä. Nyt kuitenkin aikaa tärvättiin siihen, kenen hattuun sulka tulee. Vaan eipä tullut takkia, eikä edes kukkaroa. Nyt onkin kysymys vain siitä, minkä puolueen vaipat kestävät.

Nyt julkisen terveydenhuollon budjetoinnissa on otettava huomioon:

  1. Yhtymän alueen ikääntymisennuste,
  2. Edellisen perusteella ikäluokkien yleisin tautien kehityspolku,
  3. Ko. tautien kustannusennusteet,
  4. Oman kokonaisuutensa muodostavat sitten kodeissa selviytyminen ja siihen liittyvät kustannustekijät,
  5. Oman osansa muodostavat myös rakenteelliset tekijät eli se, missä potilaita hoidetaan – lähellä vai keskitetysti.

Näiden tekijöiden pohjalta voisi lähteä liikkeelle ja kannatettavaa olisi saada aiheista väitöskirjatasoista tutkimusta.

Perinteinen kuntien budjetointi suoritettiin arvioimalla tulevan vuoden inflaatio, jota sitten sopivasti ”nokitettiin”. Nykyisessä tilanteessa on joko suunniteltava asiat terveydenhuollon asiakkaiden tarpeiden perusteella tai itkettävä ja maksettava. Ne ovat ainoat vaihtoehdot!

Kommentit pois päältä artikkelissa Onko sairauksilla hinnasto?

WP Login