Archive for toukokuu, 2019

Ilmastonmuutoksen syyt


Ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa syitä löytyy rajattomasti aina keskustelijan mielipiteistä tarkoituspohjaisiin syihin. Asiassa ei ehkä nähdä metsää puilta. Suurin syyllinen julkisessa keskustelussa on se kuuluisa savupiippu, joka työntää taivaalle sakeanaan kaikenalisia myrkkyjä. Luonto ei aina kuitenkaan myrkyty, vaikka niin väitetään.

Hyvä esimerkki on vuosikymmenien takaa Ruhrin teollisuusalueelta. Siellä oli savupiippuja kuin puita viidakossa. Ne työnsivät taivaalle mustaa savua peittäen taakseen kaiken. Yksi asia kuitenkin ihmetytti. Se oli hevoskastanja, joka vain rehotti entistä enemmän. Kun tiedemiehet alkoivat tutkia asiaa, niin selvisi, että myrkkyjen laskeuduttua puun lehdille tapahtui tuntematon kemiallinen reaktio. Puun lehti muutti myrkyt itselleen sopivaksi ravinnoksi.

Nyt Ruhrin taivas on kirkas ja silti siellä kasvaa vielä hevoskastanjoita ja enemmän myös muuta kasvillisuutta. No eiväthän hevoskastanjat voi koko maailmaa pelastaa, mutta ovat yksi esimerkki luonnon evoluutiosta. Ilmastonmuutoksen syyt ovat kuitenkin aivan ruohonjuuritasolla, mutta niistä halutaan vaieta monista syistä.

Ensimmäinen perustavaa laatua oleva syy on eläke. Maissa, eli siis monissa kehittyvissä maissa, ei ole minkäänlaista eläkejärjestelmää. Näissä maissa on evolutionäärinen eläkejärjestelmä, jollainen oli Suomessakin pitkään vielä sotien jälkeen. Perheisiin syntyi paljon lapsia, joiden perinteinen tehtävä oli huolehtia vanhemmistaan heidän ikääntyessään. Kehittyvissä Afrikan ja Aasian maissa tämä on edelleen ainoa eläketurva.

Jos todella halutaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen, niin kansainvälisesti näihin maihin pitäisi järjestää kansaneläkejärjestelmä vaikkapa YK:n kautta. Pitkällä aikavälillä maapallon väestö alkaisi vähentyä. Kiinan yhden lapsen politiikkaa ei näihin maihin saada aikaiseksi, johtuen poliittisista järjestelmistä. Yhden lapsen politiikalla saatiin Kiinassakin vain aikaan tilanne, jossa ikäpyramidi kääntyi päälaelleen.

Toinen perustavaa laatua oleva syy on globaali jatkuvan kasvun tavoittelu. Globaalille taloudelle ei riitä vain korvaava tuotanto, vaan vaaditaan lisää kulutusta. Kasvava kulutus voi valistuneen arvion mukaan lisätä ilmastopäästöjä saman verran, kuin niitä sopimuksilla vähennetään. Jatkuvaan kasvuun eivät halua puuttua valtiotkaan, koska niille on tärkeä BKT, koska jos BKT laskee, niin myös verotulot laskevat ja sehän ei passaa. Jos verotulot laskevat, niin poliittiset päättäjät joutuvat koviin ristipaineisiin kansalaisten ja hallintohimmeleiden väliin.

Lopuksi on siis pakko todetta, että ilmastokysymyksissä ollaan kuin se kuuluisa tikka tervatulla laudalla – jos ei ole nokka kiinni, niin sitten on pyrstö!  

Kommentit pois päältä artikkelissa Ilmastonmuutoksen syyt

Bakteerit ja terveys


Ihmisen suolistossa elelevät bakteerit ovat nisäkkäiden evoluution kannalta välttämättömiä. Sika on erinomainen esimerkki suolistobakteerien tärkeydestä. Sika voi syödä ihan mitä tahansa, eikä sapuskastaan sairastele. Vuosituhansia siat ovat syöneet Suomessakin mm. ruoan tähteitä. Sitten iski täällä taas kerran hygieniavimma ja ruoantähteiden syöttäminen sioille kiellettiin. Suurin kärsijä tässä kiertotalouden helmessä oli Puolustusvoimat.

Ihmisen suolistossa tärkeitä ovat maitohappobakteerit. Eri muodissaan niitä on ollut käytössä vuosituhansia eri puolilla maailmaa. Täällä pohjoisella pallonpuoliskoilla maitohappobakteerien lähteitä ovat olleet mm. maito, hapanjuureen tehty leipä, hapankaali ja suolakurkku. Hapankaali ei ole meillä yhtä yleinen kuin Saksassa ja Itä-Euroopassa. Hapankaali oli kuitenkin merenkulkijoille elinehto. Se nimittäin maitohappobakteerien lisäksi sisälsi C-vitamiinia, jolla torjuttiin pitkillä merimatkoilla keripukkia.

Kaupungistuminen ja teollinen vallankumous aiheuttivat sen, että hapattamalla ja juuriin tekemällä edellä mainitut elintarvikkeet ryhdyttiin valmistamaan nopeammilla tavoilla. Leivontaan ratkaisu oli hiiva, jolla taikina saatiin paistovalmiiksi nopeasti ja ilman suurta vaivaa – teollisesti. Kaupassa on herkkukurkkuja ja suolakurkkuja. Herkkukurkkujen valmistukseen käytetään etikkaa ja sokeria, jolla saadaan käyttäjän makuaisti helposti huijattua. Suolakurkun valmistus pitäisi tapahtua maitohappojen avulla, mutta mene ja tiedä. Hapankaalin kanssa pitää olla varovainen, koska teollisesti valmistettaessa siihen käytetään etikkaa.

Mielenkiintoinen kehitys on tapahtunut Eestissä, jossa hapankaali, hapanleipä ja suolakurkut olivat yleistä ravintoa Neuvostotaikana. Silloin oli 2-tyypin diabetes melko tuntematon käsite. Nyt 2000-luvulla se on räjähtänyt Eestissä käsiin. Valmisruoat ja roskaruoka eivät sisällä tarvittavaa maitohappobakteerien määrää, joten yhteys diabetekseen on aika ilmeinen. Toki asiasta löytyy tutkimustakin.

Maitohappobakteeri, mistä sitä sitten saadaankin, kiinnittyy suolen sisäpintaan ja tehostaa suoliston omien bakteerien toimintaa. Yleisin lähde on kuitenkin purkkitavaraa, mutta maku ei kyllä pärjää leivälle, kurkulle ja hapankaalille. Ulkomaanmatkoille purkkitavaraa voi ottaa mukaan ja kokeilla toimiiko se paikallisessa bakteeriympäristössä. Luonnollisesta ravinnosta saatu maitohappobakteerikanta on kuitenkin todistettu toimivaksi vuosituhansien saatossa. Pillerit ovat kovin nuori, mutta Mooses on Mooses ja bisnes on bisnes!

Hapanjuureen leipominen on perinteisesti siirtynyt suvussa äidiltä tyttärille, mutta viime vuosikymmeninä ketju on alkanut pätkiä. Etelä-Suomen Sanomien ruokalassa järjestettiin 11.5. lauantaina perinnettä elvyttävä koulutustilaisuus. Osallistujista vain kolme oli miehiä, mutta tasa-arvoisuuden vuoksi voisihan leipomisperinne siirtyä myös isiltä pojille – eikö? Asiasta ei varsinaisesti keskusteltu, mutta itse koin osallistumiseni nyrkin puimisena teollisuudelle. Jos ette valmista meille juureen leivottuja leipiä, niin sitten leivomme leipämme itse!

Kommentit pois päältä artikkelissa Bakteerit ja terveys

Potilaan hoitoketju

Henkilö kirjoitti nimimerkillä Etelä-Suomen Sanomissa vaimonsa suolistosyövän diagnosointiongelmista. Tarina oli täsmälleen samanlainen kuin minun kohdallani vuonna 2011. Siis 8 vuotta sitten. Silloin perusterveydenhuolto kuului kaupungille, mutta nyt perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat yhtä ja samaa organisaatiota. Tästä huolimatta mitään kehitystä ei ole tapahtunut?

Omalta kohdaltani olen nämä vuodet asiaa ihmetellyt ja tutkinutkin. Ensimmäinen ihmettelyn aihe on, miksi tällaisissa tapauksissa ei oteta verikokeissa syöpämarkkereita, kun kuitenkin otetaan kaikenlaisia muita kokeita? Tulokset voisivat saada jopa keikkalääkärinkin kellot soimaan. Se sijaan otetaan RTG ja ultrat, joissa vain hyvin harvoin jos koskaan suolistosyövät paljastuvat.

Mitkä ovat näiden tapausten ne kuuluisat hyvät käytännöt – vai onko niitä? Jostain syystä ainakin Lahdessa on perusterveydenhuoltoon iskostunut ajatus, että tulee ylemmältä taholta moitteita, jos lähetetään keskussairaalaan TT-kuvauksiin. Kuten kirjoittaja totesi, näin ei todellakaan synny säästöjä. Tällainen toimintamalli lisää paitsi kuoleman riskiä myös valtavasti kustannuksia.

Tällaiset esimerkit kertovat, että pallo ei todellakaan ole kenenkään hallussa. Ainoa tapa löytää säästöjä on tämän hoitoketjun kustannusrakenne selvitettävä potilaan vastaanotolta aina kuntoutukseen asti. Ongelmana tietenkin on, onko osaamista tällaisen kartoituksen tekemiseen? Se näyttää ainakin selvältä, että terveyskeskuksissa ei ole osaamista vaikeiden tautien diagnosointiin. Ainoa ratkaisu tähän pulmaan on lähete keskussairaalaan, jos terveyskeskuksessa menee sormi suuhun.

Lahden kaupungin sairaalassa on RTG-laitteet ja ultra. Pitäisikö myös olla laitteet tietokonekuvauksiin vai käyttää vuokrauspalvelua. Jonot keskussairaalaan saattavat olla liiankin pitkiä. Yhtymää lyötiin kasaan hellurei ja hellät tunteet-meiningillä, joka vain pahensi tilannetta entisestään. Maan hallitus jo totesi sote-uudistuksen liian suureksi kertaprojektiksi ja erosi. Kuntayhtymän hallituskin erosi kunnallisvaalien tuloksena. Nytkin näyttää hallituksessa tulevan muutoksia todennäköisten ministerinimitysten johdosta.

Näinkin suuria maakunnallisia uudistuksia ei tehdä sormia napsauttamalla. Ne tehdään pitkäjänteisellä suunnitelmallisella työllä. Hyvinvointiyhtymässä olisikin jäsenkuntien mietittävä hallituksen kokoonpanoa ainakin kokonaisen vaalikauden ajaksi. Hyvätkään pätkäjäsenet eivät pysty viemään tällaista hanketta maaliin. Osaajia pitäisi etsiä muualtakin kuin Lahdesta. Poliittiset mandaatit eivät saa olla etusijalla. Vain osaaminen aikaansaa tarvittavia säästöjä!  

Kommentit pois päältä artikkelissa Potilaan hoitoketju

Arvon mekin ansaitsemme

Veteraaneja on taas juhlittu arvokkain menoin. On kuitenkin pari ryhmää, jotka ovat jääneet vaille huomiota. Talojen emännät ja sota-ajan kakarat. Sodan aikana talojen emännät pyörittivät tiloja ja pitivät elintarvikehuoltoa yllä. Tuontiruokaa ei maahan saatu, koska Suomi on saari vähän samalla tavoin kuin Krim. Emäntien lisäksi kotitiloillaan olivat lapset, jotka aivan pienestä pitäen joutuivat mukaan talojen töihin kykyjensä mukaan.

 
Separaattorin veivaaminen ja kirnun jynssääminen onnistuin jo hyvin nuoriltakin. Sota-aikana käytössä oli vielä puisia pystykirnuja. Varsinainen veivi oli puinen keppi. Sen päässä oli pyöreä puinen laikka, jossa oli parin tuuman reikiä. Kun sen laittoi tuvan lattialle ja itse seisoi tuvan penkillä, niin ihan kolmevuotiaskin pystyi kirnuamaan voita.

Maatiloilla oli runsaasti kanoja, lampaita, sikoja, lehmiä ja hevosia. Kanojen ruokinta oli muuten mukavaa, mutta mustasukkainen kukko vähän ärhenteli. Rattaitakin pystyi kuljettamaan, kun oli hevoselle ystävällinen. Heinätöissä tarvittiin myös apua. Siellä piti seipäiden nappuloita kanniskella heinän korjaajille. Maatalossa oli kaikenlaista puuhaa ihan pienille lapsillekin. Talot olivat yleensä kaukana toisistaan, joten leikkikavereita ei ollut lähellä. Työ korvasi leikit.


Näiden lisäksi ovat vielä ne naiset, jotka pitivät elintärkeät tehtaat pyörimässä. Käytännössä siis koko sota-ajan ikäluokat ovat veteraaneja ja arvostuksensa ansainneet. Kyllä heillekin pitäisi suoda oma liputus päivä. Emme ole täällä enää pitkään.

Kommentit pois päältä artikkelissa Arvon mekin ansaitsemme

Vappumietteitä – Kansantalous

Vappumietteitä:
Hallitusneuvottelujen yhteydessä käydään taas kovaa vääntöä kansantaloudesta. Kun istuin kymmenien muiden opiskelijoiden kanssa Lappeenrannassa yliopiston auditoriossa kuuntelemassa kansantaloustieteen luentoa, niin minua yli 40 vuotta nuoremmat opiskelijat olivat hipi hiljaa. Päätin sitten esittää professorille kysymyksen. Miksi yhä puhumme itsenäisen Suomen kansantaloudesta (National Economy), kun meillä ei ole omaa valuuttaa eikä täydellistä määräysvaltaa omaan talouteemme? Minua ainakin 15 vuotta nuorempi professori katsoi minua pitkää, keräsi kansionsa ja poistui auditoriosta. Sainkin hänestä vaikutusvaltaisen vihamiehen koko opiskelun ajaksi.
Kansantaloustiedettä on opetettu Suomessa kaikissa yliopistoissa. National Economy käsite on kuitenkin suometettu eli muunnettu suomalaisiin olosuhteisiin sopivaksi. Alkuperäinen teoria perustuu kuitenkin taloustieteeseen maissa, joissa valuutta määräytyy kansainvälisillä markkinoilla ja globaali kilpailu toimii. Suomi on elänyt tätä aikaa vasta vajaat 20 vuotta. EU:n jäsenenä Suomi on ollut reilut 20 vuotta. Tämä on ilmeisesti ollut suurelle osalle valtion virkamiehiä ja taloustieteilijöitä liian lyhyt aika oivaltaa, että vanhat talouden pelisäännöt eivät enää päde.
Hallitusneuvotteluja käytäessä olisi syytä muistaa, että elämme EU:ssa ja globaalissa kilpailussa, jonka ehtoja ei voi päättä kolmikantaisesti. AY-liikkeelle asia on hyvin vaikea hyväksyä, vaikka se ymmärrettäisiinkin. Tästä kertovat viimevuoden lakkopäivät. Kehittyneempien talouksien maissa tällaista ei tapahdu. Suomi voi parantaa omaa talouttaan vain hyväksymällä globaalitalouden reunaehdot. Kreikan esimerkki kertoo, että pitää elää yhteisten sääntöjen mukaan, tai itkeä ja elää.

Lomakkeen yläreuna

Lomakkeen alareuna

Kommentit pois päältä artikkelissa Vappumietteitä – Kansantalous

WP Login