Archive for helmikuu, 2019

?Onko syytä olla huolissaan?


Teknillisissä oppilaitoksissa lopetettiin rakennusmestarien koulutus 29.3.1996.  Ammattikorkeakouluissa käynnistettiin 20 insinööritutkintoon johtavan suuntautumisvaihtoehdon rinnalle kokeiluluonteisesti 160 opintoviikon tuotantopainotteinen rakennusalan koulutusohjelma, Tutkintonimikkeeksi tuli rakennusmestari (AMK). Väliaikana koulutettiin rakennusinsinöörejä (AMK) joiden tarkoitus oli korvata rakennusmestarit työmailla.

Alan järjestöt näkivät kuitenkin jo tuolloin, etteivät ns. tuotantopainotteiset (TUPA) insinöörit tule korvaamaan työmailla vanhan opetusohjelman mukaista rakennusmestareiden työnjohto-osaamista. Tuolloin rakennusteollisuus ei vielä kiinnittänyt asiaan huomiota, vaikka työmailla jo tiedettiin tosiasia, että AMK-insinöörit ”viihtyvät” työmaiden työnjohtotehtävissä vain lyhyen ajan. Kiersin konsulttina 2000-luvun toisella puolella kymmeniä rakennustyömaita. Vanhoilla mestareilla oli jo silloin huoli tulevaisuuden osaajista.

Uusi rakennusalan työnjohdon koulutusohjelma alkoi syksyllä 2007 kuudessa ammattikorkeakoulussa, mutta perinteinen ja arvostettu rakennusmestarien koulutuspaikka Lahti, ei ollut näiden joukossa. Merkittävää on se, että syksyllä 2007 käynnistyneet työnjohdon koulutusohjelmat ovat täysin uusia ohjelmia. Ne eivät ole entistä teknikkokoulutusta korvaavia opetusohjelmia. Uuden rakennus- ja talotekniikan tuotantojohdon koulutusohjelman, tutkintonimike rakennusmestari (AMK), koostuu 210 opintopisteestä sekä kuuden kuukauden pakollisesta ennakkoharjoittelusta. Lisäksi tutkinnon voi suorittaa myös etänä.

Aiemmassa koulutuksessa vaadittiin 24 kuukauden kokemus rakennusalalta ja koulutus kesti 3 vuotta. Kaksi 4 kuukauden kesälomaa työskenneltiin rakennustyömailla eri tehtävissä.  Rakennusalalta poistuu luonnollisen ikääntymisen vuoksi joka vuosi noin 750–900 alan ammattilaista. Heistä merkittävä osa on toiminut työmaan vastuullisissa työnjohdon ja projektin johtamistehtävissä. Näihin tehtäviin ei käytännöllisesti ole maassamme koulutettu vuoden 2000 jälkeen yhtään henkilöä. Ensimmäiset uudet rakennusmestarit valmistuivat syksyllä 2011.

Rakennettu ympäristömme luo puitteet lähes kaikille toiminnoillemme ja vaikuttaa jokaisen päivittäiseen elämään. Rakennettu omaisuus muodostaa kaksi kolmasosaa kansallisvarallisuudestamme ja on keskeinen osa kulttuuriperintöämme. Tehtyjen tutkimusten mukaan nykyiset rakennusmestarit (AMK) eivät omaa pätevyyttä edes omakotitalojen suunnitteluun. Miten sitten tullaan tulevaisuudessa takaamaan rakentamisen laatu ja rakentamisen perinteen jatkuvuus?

Remonteissa on jo nähtävissä kalliita epäonnistumisia, koska 12 vuoden tauko koulutuksessa katkaisi hiljaisen tiedon siirtymisen sukupolvilta toisille. Erityisesti julkisten rakennusten huollossa tehdyt säästöt kostautuvat nyt miljardiluokassa. Suuri syy näissäkin on osaamisessa, koska ei tunneta vanhoja rakennustapoja ja materiaaleja.

Säästöt näin tärkeässä asemassaa olevien rakentajien koulutuksessa osoittavat päättäjien välinpitämättömyyttä alan vaatimuksista. Kuinka monta kattoa pitää romahtaa ja taloa sortua ennen, kuin koulutuksen rakenne saadaan vastaamaan alan tarpeita?   

Kommentit pois päältä artikkelissa ?Onko syytä olla huolissaan?

Julkisen sektorin tulevaisuus


Julkisen sektorin palveluksessa on n. 600 000 työntekijää eli siis neljännes työssä käyvästä väestöstä. Ennen sanottiin, että leipä on pitkä mutta kapea. Tämä heijastui siten, että julkisen sektorin työsuhteet olivat pitkiä ja vaihtuvuus vähäinen. Tämä merkitsee sitä, että eläkkeelle lähtee aivan lähivuosina runsaasti väkeä.

On arvioitu, että lyhyen ajan sisällä siirtyy eläkkeelle lähinnä kunnilta jopa parisataatuhatta työntekijää. Tämä aiheuttaa suuren ongelman, koska se synnyttää kilpailua työvoimasta yksityisen sektorin ja julkishallinnon välillä. Kilpailua näyttää jo syntyneen, koska valtionhallinnossa yleisin työnimike on erikoisasiantuntija. Palkkataulukoissa ei tällaista nimikettä ole, joten palkat ilmeisesti sovitaan vapaan kilpailun mukaan.

Eläkkeelle lähtevien määrä on kuitenkin lyhyen ajan sisällä niin suuri, että uusien rekrytoinnissa tulee suuria ongelmia. Vaihtoehdotkin ovat vähissä. Jos lähdetään kilpailemaan palkoilla, niin veroäyri joutuu kovaan paineeseen. Toisaalta, jos tämä alkaa haitata yksityisen sektorin kilpailukykyä, niin yritykset alkavat sijoittua edullisempiin maihin. Näin on jo tapahtunutkin, mutta ei välttämättä ole nähty kuin jäävuoren huippu.

Ongelman ratkaisuun ei ole kovin monia keinoja. Digitalisaatio alkaa vaikuttaa pidemmällä aikavälillä, kun käyttäjien taidot lisääntyvät tulevien sukupolvien myötä. Suomen ongelma on kuitenkin se, että digitalisoituminen julkishallinnossa on kuin sillisalaatti. Erilaisia ohjelmistoja on tuhansia ellei jopa kymmeniä tuhansia. Olisi tarvittu keskitetty ohjaus. Tämä johtuu siitä, että hallitukset, eduskunta ja tämä vanha eläkkeelle jäävä virkakunta ei ole aikoinaan tajunnut asiaa. Olisi pitänyt toimia kuten Virossa, joka pääsi hyötymään Suomen ongelmista puhtaalta pöydältä.

Toinen vaihtoehto on nopea rakenteiden purku, jonka poliittinen toteutus näyttää olevan todella vaikeaa. Perinne Suomessa näyttää olevan, että muutoksia tehdään vasta, kun on jo niin sanotusti housuissa. SOTE on tästä erinomainen esimerkki. Väestön siirtyminen suurin joukoin työterveydenhuollosta julkiselle puolella oli tiedossa jo 1990-luvulla. Suhtautuminen oli kuitenkin sama, kuin tähänkin muutokseen eli ei kuulu meidän ikäluokan päätettäviin. Tämä muutos on kuitenkin niin lähellä, että se iskee seuraaviin hallituksiin hyvin kipeästi.

Muutokseen ei riitä pelkkä höyläys, vaan alas on ajettava kokonaisia virastoja. Näitähän meillä riittää, koska monilla aloilla on täysin päällekkäisiä toimintoja EU:n virastojen kanssa. Viro on viisaasti selvinnyt jättämällä tietyt asiat EU:n päätösten varaan. Kaikkein mahtavin paradoksi on nyt julkisuuteen nostettu vanhusten hoito. Isoveli valvoo kaikkea mahdollista, mutta näyttää siltä, että vain muodollisesti. Tämäkin vähäinen valvonta voitaisiin hoitaa digitaalisesti paljon tehokkaammin!


Kommentit pois päältä artikkelissa Julkisen sektorin tulevaisuus

WP Login