Archive for tammikuu, 2019

Vaihtoehtona konserni?

Konsernirakenne alkoi vakiintua kuntayhteisöissä käyttöön 1990-luvulla. Sen loppuvuosina konsernien rakentelu kunnissa suorastaan räjähti. Samaan aikaan valtio säästösyistään alkoi siirtää omia tehtäviään kunnille. Valtio pyrki kompensoimaan näitä rahoituksellaan, mutta eihän säästöjä synny, jos kaikki olisi kompensoitu täysin.

Mielenkiintoista tässä operaatiossa on se, että kaikki päätöksien tekijät istuivat kuntien valtuustoissa ja hallituksissa. Tämä on loogisesti ajatellen jotenkin ristiriitaista, kuntien luottamusmiehet päättävät itse lisätä kuntien kustannuksia. Pääarkkitehti hommassa oli silloinen pääministeri Paavo Lipponen. Siirtoja tehtiin ja konserneja rakennettiin niin kovalla kiireellä, että julkisen hallinnon avoimuus siirtyi suoraan osakeyhtiölain liikesalaisuuksien piiriin. Konserneissa kyse lienee piilottaa suorien verojen korotukset osakeyhtiöiden tuotoilla? Vastassa on kuitenkin avoimen sektorin kilpailu!

Vaikeaksi tällaisen yhtälön tekee myös se, että mahdolliset valitukset osakeyhtiöistä on tehtävä maksullisiin käräjäoikeuksiin. Jos ne olisivat kuntien omia tehtäviä, niin valitustiet olisivat täysin toiset. Aina vain mutkikkaammaksi tilanne muuttuu, jos sotessa ryhdytään yhtiöittämään sairaanhoitoyksiköitä. Minne silloin valitetaan ja kuka valvoo osakeyhtiöiden toimintaa?

Kuntien täysin omistamien osakeyhtiöiden asema on monessa muussakin mielessä hyvin kyseenalainen. Ensinnäkin niillä saatetaan vaarantaa kilpailua yksityisten yhtiöiden kanssa. Kilpailuviranomaiset valvovat tilannetta, mutta on runsaasti esimerkkejä siitä, että prosessit ovat liian pitkiä ja usein myös kalliita. Kun on kyse osakeyhtiöstä, niin silloin maksetaan voitoista myös verot. Kunnat eivät ole verovelvollisia, joten jos tehtävät hoituisivat kunnan omana toimintana, vältyttäisiin veroilta.

Veroja voidaan tietysti kiertää, kuten ulkomaiset yhtiöt tekevät eli konsernipankilla ja sen perimillä ylisuurilla koroilla. Näinhän tehdään myös Lahdessa. Useimmissa tapauksissa menestyvät yritykset saisivat lainaa suoraan pienemmillä koroilla, mutta silloin verot olisivat suuremmat ja osingot pienemmät. Sitten on konserniyhtiöitä, joille ei pitäisi konsernipankista antaa luottoja ollenkaan, koska konkurssissa kaupunki eli veronmaksajat kantavat tappiot. Onko kukaan missään laskenut hyötyjä?

Merkittävin Lahden konserniyhtiö on Lahti Energia ja sen tytäryhtiö LE-sähköverkko Oy. Sähkönsiirto on alueellinen monopoli, jota valvoo Energiavirasto. Tilanne mutkistui sähkönkäyttäjien kannalta, kun sähkö vapautettiin kilpailulle, mutta sähkönsiirtoa ei. Syntyi tilanne, jossa sähkön myynnin tappioita oli mahdollista kompensoida siirtohintoja nostamalla. Kun tähän yhtälöön vielä ympättiin kaapelointivelvoite, niin Energiavirasto on kyllä aika pahan paikan edessä. Ollaan tilanteessa, jossa sähkönkäyttäjät eri puolilla maata ovat täysin eriarvoisessa asemassa.

Lahdessa LE-sähköverkko Oy ei ole itsenäinen yhtiö, kun kaikki sen hallituksen jäsenet ovat Lahti Energian toimihenkilöitä? Yhtiön on siis eräänlainen kumileimasin, jonka tarkoituksena lienee pönkittää emoyhtiön taloutta? Tytäryhtiön tuotot olivat 2013 7,2 milj., 2014 6,2 milj., 2015 3,5 milj., 2016 7,6 milj. ja 2017 9,3 milj. Vuoden 2015 jälkeen yhtiön tulos on siis parantunut n. 60 %. Tästä voisi päätellä, että suurimmat investoinnit on tehty 2013 – 2015 ja loppu on sitten siirtohinnoittelun kerman kuorintaa, jonka avulla yritetään välttää kaupungin kalliiden rakenteiden uudistaminen.

Jotta ahneus ei loppuisi tähän, niin siirryttiin rankaisemaan erityisesti sähkölämmitteisiä omakotitaloja tehomaksuilla. Tämä on vähintäänkin kaksinaismoraalista, koska ihmisiä suorastaan houkuteltiin käyttämään sähkölämmitystä. Sellainen perustelu, että tällaisissa rakennuksissa voidaan säännellä kulutushuippuja, on todella kuluttajien pitämistä tyhminä! Kyllä se on pakkasherra, joka sen huipun määrittelee. Vähän tietysti helpottaa, jos ei lämmitä saunaa kovilla pakkasilla!

Kommentit pois päältä artikkelissa Vaihtoehtona konserni?

Toiveajattelun kustannukset

Etelä-Suomen Sanomissa oli 13.1.2019 laajasti faktaa Lahden väestökehityksestä. Silmiinpistävintä oli kuitenkin kaupungin valtapuolueiden toivomukset siitä, että tavoitteena on nosta asukasmäärä 150 000 vuoteen 2030 mennessä. Kommenteissa todettiin, että tavoitteet on asetettava riittävän korkealle.

Tavoitteita asetettaessa on kuitenkin otettava huomioon myös realiteetit. Tässä yhtälössä tärkeä taustamuuttuja on Lahtelaisten ikärakenne. Kuntaliiton tietojen mukaan vuoden 2017 lopussa Lahden väestöstä yli 65-vuotiaita oli n. 28 000 ja heistä yli 75-vuotiaita n. 3 000. Vuoteen 2030 on aikaa 12 vuotta. Se merkitsee, että silloin samoilla prosenttiluvuilla laskettuna yli 77-vuotiaita on mahdollisesti 28 000, joista sitten yli 87-vuotiaita n. 3 000.

Suurten ikäluokkien elinajanodote on kuitenkin miehillä 82 vuotta ja naisilla 87 vuotta.  Nämähän ovat kuitenkin tilastollisia keskiarvoja, joiden perusteella voi vain ennakoida, että muiden elämää lyhentävien tekijöiden kanssa 2030-luvulla poistuu kaupungin väkirakenteesta ainakin 20 000 asukasta. Väestön lisääntyminen ei siis ole mikään lineaarinen tapahtuma, kun vielä samaan aikaan syntyvyys laskee.

Väestön lisäystä ennusteltaessa on siis otettava huomioon myös väestön poistuma, jossa on suurten ikäluokkien johdosta odotettavissa kansan- ja kaupungintaloudellinen tsunami, jollaista Suomi ei ole kokenut kuin lähinnä sodissa. Suurten ikäluokkien siirtyminen työterveyshuollosta julkiseen terveydenhuoltoon aiheutti jo ennakoimattomuudellaan pakkosoten! Tilastollisesti asia oli hyvinkin tiedossa, mutta ilmeisesti odoteltiin, että ongelmat hoituvat itsekseen.

Tällaiseen ajattelumalliin löytyy myös yo. kirjoituksista ja sinänsä piilotettua kritiikkiä. Viranhaltijat maanhankinta ja kaavoitusosastoilla ottavat tavoitteet tosissaan, koska on varauduttava siihen, että infrastruktuuri on valmis tällaiseen väestön lisäykseen. Tarvitaan kaavoitettua maata, jotta voidaan rakentaa asuntoja lisääntyvälle väestölle. Tämä aiheuttaa kaupungille kuluja. Kaupunki joutuu nimittäin korvaamaan energia- ja vesiyhtiöille niiden tekemät työt, joista kaupunki itse saa korvauksen vasta luovuttaessaan tontit. Kuinka paljon kaupungin taseessa on tällaisia sijoituksia jo nyt?

Maanhankinta- ja kaavoitusosastolla ei ole kovin paljon kaupallista ajatteluakaan. Sieltä tuli juuri tieto satojen tonttien kaavoittamisesta Kymijärven pohjoisrannoille. Kuinkahan moni tontti esim. Kytölän alueen sadoista tonteista jää myymättä, kun kilpailijana ovat Kymijärven kauniit rannat ja maisemat? Toivottavasti näitä alueita ei hakata aukoiksi ja pilata siten kauniit maisemat ja myyntivaltit!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Toiveajattelun kustannukset

WP Login