Archive for lokakuu, 2018

Kabinettidemokratiaa

Suomen teollisuuden historia ei ole kovin pitkä. Kun tervanpolttoa ei lasketa, niin metsäteollisuus alkoi 1800-luvun lopulla. Ruotsin vallan aikana oli hankalaa, koska Ruotsi pyrki kantamaan ”vientitulleja”. Venäjän vallan aikakausi olikin liberaalimpaa Joka tapauksessa ammattiyhdistysliike syntyi suuryritysten katveeseen. Ensimmäinen yleislakko viime vuosituhannen alussa säikäytti yritykset ja valtiovallan, koska Euroopasta oli tullut useita varoittavia esimerkkejä.

Varsinaisesti Työehtosopimuslaki syntyi 7.6.1946. Silloinkaan osapuolina ei ollut pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Ennen sotia ei juuri ollut muuta kuin maatalousyrittäjiä ja kauppaliikkeitä. Näitä alkoi syntyä vasta sotakorvausten myötä, kun suurten yritysten voimat eivät yksinään riittäneet sotakorvauksia täyttämään. Sotakorvausten toimittamisissa olivat myös työntekijät kovilla ja koko kansa meni talkoohengellä.

Kun sitten sotakorvaukset oli maksettu, työväestö halusi päästä tulevaisuudessa jaolle tuloksista ja siihen tarvittiin jälleen yleislakko. Tästä alkoi sitten kabinettidemokratia eli kolmikanta, jossa valtio toimi varsin äänettömänä jäsenenä. Muina osapuolina SAJ ja sittemmin SAK ja työnantajapuolelta EK:n edeltäjä SYT ja myöhemmin EK. Suomen Yleinen Työnantajaliitto on hieman harhaanjohtava, koska siihen eivät kuuluneet pienet yritykset eli nykyisin Suomen Yrittäjiin kuuluvat yritykset.

Tätä rakenteellista ongelmaa ei ole saatu korjattua ja siksi niin työlainsäädäntö kuin työmarkkinaneuvottelutkin osoittautuvat enemmän kahden kerroksen toiminnaksi, kuin koko yrityskenttää yhdistäväksi toiminnaksi. Pienet yritykset kuitenkin kahlittiin yhteisiin pelisääntöihin ay-liikkeen toimesta kirjaamalla sopimuksiin yleissitovuus. Tällainen pykälä ei silloin merkinnyt SYT:lle mitään ja ay-liike sai pienistä ja keskisuurista yrityksistä niskalenkin.

Nyt kuitenkin koko yrityskentän rakenne on muuttunut. EK:n jäsenistön ulkopuolisissa yrityksissä on enemmän työntekijöitä, kuin EK:n jäsenistössä. Tästä huolimatta Suomen Yrittäjiä on vieroksuttu ja katsottu nenän vartta alaspäin. Tällainen asenne on demokratian vastaista ja siihen on tultava muutos!

Kolmikannan konsensusmalli rakensi työmarkkinoille ja kansantalouteen syklisen mallin. Malli muodostui jatkuvista inflaatioista ja devalvaatioista. Kotimarkkinoilla toimiville yrityksille tämä oli raskasta aikaa. Kolmikannassa tehtiin tyhmiä päätöksiä, mutta mitä väliä. Kun talous alkoi sakata, niin devalvaatiota peliin. Ironista tämä on siksi, että ay-johtajat tiesivät varsin hyvin, mihin ylisuuret palkankorotukset ja muut edut johtavat. Selityskin jäsenille oli helppo: eihän me devalvaatiolle mitään voida ja taas meni ostovoima viemäristä alas.

Koiviston presidenttikaudella pyrittiin sitten inflaatiota hillitsemään. Pääministerinä hän teki ensimmäisen devalvaation syksyllä 1967. Sen vaikutuksia yritettiin rajata hintasäännöstelyllä, joka epäonnistui. 1980-luvulla otettiin käyttöön toinen keino. Markkaa ryhdyttiin keinotekoisesti vahvistamaan jopa revalvoinnilla. Tämä oli täysin amatöörimäistä toimintaa ja johti markan vahvistumiseen päävaluuttojen suhteen noin 35 % vajaassa 10 vuodessa.

1990-luvun alussa jopa SYT:n jäsenet horjuivat konkurssien porteilla. Suomen Pankissa uhottiin VATT:n tutkimusten mukaan, että saavat tulla vuorineuvokset polvillaan kerjäämään devalvaatiota. Sitten kupla puhkesi, eikä edes devalvaatio auttanut enää. Markka piti panna kellumaan ja sen arvo palasi 10 vuotta taaksepäin. Valuuttalainat muuttuivat markoissa yrityksille ylivoimaisiksi ja yli 40 000 yritystä joutui konkurssiin. Tämä johti lopulta siihen, että markasta jouduttiin luopumaan ja siirtymään €uron siipien suojaan! Tämä oli ainoa nopea puolustuskeino korporatismia vastaan.

EK lähti neuvottelupöydistä, mutta SAK ja muut ay-liitot jäivät kärvistelemään kolmikannan hiilloksille. Nyt on kuitenkin niin, että yhteisvaluutassa markkinavoimat lopulta päättävät, missä kaappi seisoo. Ay-liikkeen on joko suostuttava joustoihin työnantajien kanssa tai sitten itkettävä ja nöyrryttävä. Tällainen poteroista ammuskelu ei ole tätä aikaa ja johtaa vain siihen, että automaatio, robotismi ja siirtyminen helpompiin toimintaympäristöihin, vievät työpaikat ja johtavat kansallistalouden matokuurille!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Kabinettidemokratiaa

HYKY ja sen haasteet

Kuntayhtymän perustaminen meni pieleen alusta alkaen. Näin isoa organisaatioiden yhteen hitsaamista ei voida toteuttaa hajoita ja hallitse periaatteella. Yhdistymisessä oli mukana useita eri toimintakulttuureita ja jopa erilaisia palkkaus- ja tietojärjestelmiä. Ihan tavallisella järjellä olisi ollut perusteltua saada kaikki samalle viivalle, mutta oli liian kiire. Lahden kaupungin sosiaali- ja terveysjärjestelmät olivat täydellisessä kaaoksessa ja rahapulassa. Lahti käytti suurta päätösvaltaa ja sen päättäjät aloittivat säästöt lopettamalla ja sulkemalla yksiköitä täysin mielivaltaisesti ja vastuuttomasti.

Toinen suuri virhe koko järjestelmässä on se, että kuntien budjettisäästöt ratkaisevat yhtymän ja keskussairaalan rahoituksen. Missä on sellainen saman kokoluokan yhtiö maailmassa, jossa osakkaat päättävät yhtiön budjetista. Yleinen tieto tässäkin on se, että Lahti on vuosikausia alibudjetoinut toimialan rahoituksen. Sitä ei ole suinkaan tehty juustohöylällä vaan pajavasaralla.

Oikea tapa lähteä budjetoimaan tällaista palvelualaa, on perehtyä alueen ja kuntien ikärakenteeseen ja arvioida sen tulevaa kehitystä. Tilastotietoa on kyllä tarpeeksi! Esitin vuosituhannen alussa parillekin Lahden kaupunginjohtajalle kysymyksen, miten on sosiaali- ja terveydenhuollossa otettu huomioon suurten ikäluokkien siirtyminen työterveydenhuollosta julkiseen terveydenhuoltoon. En saanut minkäänlaista vastausta. Nykyiseen ongelmaan, jossa neljännes kaupungin asukkaista on yli 65-vuotiaita ja määrä kasvaa nopeasti, ei haluttu varautua. Asenne oli, se on sen ajan murhe. Se aika on NYT!

Lahti etunenässä syytetään nyt yhtymää tuhlailusta ja hallinnon suuruudesta. Hyökkäys on paras puolustus etenkin silloin, kun on vaalit tulossa ja osa tunareista pyrkii eduskuntaan. Päättäjät ottavat hyvin harvoin jos koskaan syyt omille niskoilleen. Jos on oikein vaikea paikka, niin otetaan konsultit avuksi ja annetaan heille tarkat ohjeet. Kun sitten menee pieleen, niin voi aina syyttää ”asiantuntijoita” virheistä antamalla heille lisää tehtäviä. Entisillä yhtymän päättäjillä on vakava peiliin katsomisen paikka.

On tietysti myös muistettava, että taustamuuttujana on myös sote-uudistus. Ilmeisesti on laskettu sen varaan, että se syntyy ajallaan ja päästää Lahden pälkähästä. Nyt ei vain näytä käyvän niin, vaan aloitus siirtyy vuodella tai kahdella. On myös se vaara, että uudistus ei toteudu lainkaan ja Äiti-Lahti on todellisesti nesteessä. Ei riitä uhkailu ja pelottelu veroäyrin ja kiinteistöverojen yms. nostoilla. Silloin alkaa olla lähellä case Karkkila eli ministeriön ihmiset tulevat kertomaan, missä kaappi seisoo.

Pajulahdessa pidettiin valtuustoseminaari ja säästösyistä hyvä niin. Näissä seminaareissa olisi kuitenkin syytä pysyä asialinjoilla, eikä tilata sinne puhujia joille on istutettu ylioptimistinen Lahti Ensin-fantasiamaailma puheisiinsa. Rahalla saa ja konsulteilla selviää, mutta omatunnon pesu näyttää olevan helpompaa kuin rahanpesu. Nyt olisi otettava lusikka kauniisti käteen Lahdessa ja aloittaa hallinnollisten rakenteiden uudistaminen, eikä vain puhuminen niistä. Vain sieltä löytyvät tarvittavat säästöt! Uudelle kaupunginjohtajalle on annettava mahdollisuus ja hyväveli verkostot turvat rullalle!

Kommentit pois päältä artikkelissa HYKY ja sen haasteet

Pyöräilevä Lahti – todellako?

Pyöräilin minäkin Lyseoon 50-luvulla. Oli pakko pyöräillä, kun julkista liikennettä ei ollut. Ei tosin ole vieläkään? Koulusta palatessa jaksoi vaihteettomalla pyörällä polkea Kivistönmäen ylös. Käyriäismäki ei sitten enää onnistunut kokonaan, vaan pahimmat paikat piti pyörää taluttaa. Nyt en enää jaksa sitäkään vertaa oli vaihteet tai ei. Tässä iässä eivät ne kauppakassitkaan oikein pysy pyörän sarvissa. Tiedättekö, missä Käyriäismäki on?

Lahden ikärakenne on sellainen, että yli 65-vuotiaita on n. neljännes ja saman verran on alle 25-vuotiata. Valitettavasti tilastot eivät kerro välimaastoa eli paljonko on esimerkiksi yli 60-vuotiata kohlakkoin eläkkeelle siirtymässä. Äänestysalueiden väestömäärän  perusteella voi päätellä, että keskustan laaksossa eli tasaisilla pyöräilyalueilla asuu noin 15–20 000 asukasta. Loput n. 100 000 asumme täällä periferioissa, joista on hankala sinne keskustaan pyöräillä. Siihen ei oikein auta minkäänlaiset älypyöräilyreititkään.

Monet eurooppalaiset kaupungit, joihin Lahtea verrataan, on rakennettu tasaisille paikoille jokien varteen. Vesitiet olivat ne valtaväylät, joilla Eurooppa ja monet muut maanosat on asutettu. Lisäksi kaupungit ovat vanhempia kuin Suomi ja keskustojen kadut oli suunniteltu hevosille ja jalankulkijoille. Tämä on varmaan se syy, jonka pohjalta Aleksi kavennettiin vastaamaan vaikkapa Düsseldorfin vanhan kaupungin olosuhteita. Lahden keskustaa piti siis vanhentaa, jotta saataisiin aitoa tunnelmaa.

Nyt sitten Veskulle aiotaan tehdä sama juttu. Aikoinaan sanottiin, että vanha Heinolantie sieltä Ahtialan kautta on ostettu käytettynä Saksasta. Oli vain käynyt pieni mittavirhe ja siitä oli tullut liian pitkä. Siksi se piti laittaa niin mutkaiseksi, että mahtui Lahden ja Heinolan välille. Kannattaisiko siis Lahden mieluummin ostaa jokin pikkuruinen vanha kaupunki Keski- Euroopasta, ettei tarvitsi itse vatuloida, kun ei kerran osata.

Aleksilla on kamerat, joiden avulla lasketaan jalankulkijoita ja kerrotaan veronmaksajille ihmeellisiä lukuja. Niiden oikeellisuudesta ei kuitenkaan ole minkäänlaisia todisteita. Eikö niillä samoilla kameroilla olisi helppo laskea myös pyöräilijöiden määrää? Vai eikö uskalleta, jottei totuus paljastuisi? Olipa niin tai näin, niin investoinnit pyöräilijöihin eivät ole missään suhteessa varhaiskasvatukseen, vanhusten hoitoon, koulutukseen, terveydenhuoltoon jne.

Koko touhusta puuttuu täydellisesti suhteellisuudentaju. Palveluiden tarjonnan on oltava oikeassa suhteessa kysyntään. Se ei voi olla joidenkin virkailijoiden päivän unelma ja täyte. Käykää naiset joskus Veskun ja Lahdenkadun risteyksessä katsomassa, kuinka liikenne siellä sujuu! Veskun kaventaminen on kuin kaataisi ämpäristä pulloon vettä!  Tuleehan se pullo täyteen, mutta paljon läikkyy ohi.

Kommentit pois päältä artikkelissa Pyöräilevä Lahti – todellako?

Mikroyrittäjän toimintaympäristö

Kun nyt niin kiivaasti syytellään yrittäjiä ahneiksi voiton tavoittelijoiksi, niin laitetaan pieni käytännön esimerkki yksin yrittäjän eli mikroyrittäjän ansioista.

Yksityiset remonttimiehet laskuttavat keskimäärin noin 53 euroa tunnilta. Siitä maksetaan ALV:a 24 % eli 12,72. Muita maksuja ja kuluja kuten puhelimet, auto, vakuutukset jne. ovat n. 22,00 euroa. Omaksi ansioksi (palkaksi) jää 18,28 euroa, josta menee yrittäjän eläkemaksua n. 4 euroa. Jos kuukaudessa on joka päivälle töitä, niin kuukausi palkaksi jäisi n. 1800 euroa. Tästä sitten verottaja ottaa veroja n. 480 eli käteen jää 1320 euroa kuussa.

Yksinyrittäjä on monessa tapauksessa verrattavissa pätkätyöläiseen, koska töitä ei välttämättä ole joka päivä ja joka viikkokaan. Vuositulo saattaa siis hyvällä onnellakin jäädä n. 10 000 euroon käteen jääviä euroja. Tämä on myöskin Tilastokeskuksen tieto yksinyrittäjien tulosta. Poliitikot kuitenkin kannustavat kaikkia ryhtymään yrittäjiksi. Tässäkin on se ongelma, että avustuksilla voisi hankkia enemmän tekemättä muuta kuin hakemuksia.

Jos kuitenkin yrityksellä riittää töitä niin, että pitäisi palkata vaikkapa yksi henkilö auttamaan, niin yhtälö on seuraava. Yrittäjän liikevaihto 53 euron tuntiveloituksella olisi vuodessa noin 90 000 euroa verollisena. Jos uusi työntekijä otetaan, niin töitä pitäisi olla niin paljon, että liikevaihto nousisi 220 000 euroon. Kaksinkertainen liikevaihto ei riitä, koska ulkopuolinen aiheuttaa yrittäjältä esim. työterveydenhuoltoa. Mikäli liikevaihto ei kasva tarpeeksi, se on kaikki pois yrittäjän omasta tulosta.

Jos tähän tulee siis vielä kallis irtisanomisprosessi, niin voi olla konkurssi lähellä. Olen toiminut yrittäjänä Suomen lisäksi Ruotsissa, Englannissa ja Virossa. Suomi on näistä kaikkein vaikein paikka. Jos yrityksellä on yksi ulkopuolinen työntekijä, niin opittavaksi tulee yli 7 500 lakia, asetusta ja muuta sääntöä. Esimerkiksi Virossa yksinyrittäjän ALV-raja vastaisi Suomessa n. 50 000 euron liikevaihtoa/myyntiä. Sekin helpottaisi yksinyrittäjän elämää. Virossa ei myöskään ole yrittäjäeläkemaksua.

Tällaista yhtälöä ei voi kutsua ahneudeksi ja riistämiseksi.

Kommentit pois päältä artikkelissa Mikroyrittäjän toimintaympäristö

Vetovoimatekijöistä

Lahdessa on vuosikymmeniä ollut strategia, joka perustuu kaupungin väkiluvun kasvuun. Nastolan liittämistä lukuun ottamatta tämä toiveajattelu on pettänyt strategistit vuosi toisensa perään. On hyvin perustelua kysyä miksi? Tässä yhteydessä on puhuttu kaupungin vetovoimatekijöistä, mutta mitä ne oikeasti ovat? Onko kukaan kaupungin organisaatiossa miettinyt, miksi ihmiset muuttavat ja etenkin mitkä ovat kohderyhmät, jotka muuttoa harkitsevat?

Kohderyhmiä voisi kuvitella olevan ainakin kolme. Työn perässä muuttajat, paikkakunnalle opiskelemaan tulevat ja eläkeläiset. Mitä sitten ovat ne tekijät, jotka näitä ryhmiä kaupunkiin vetäisivät. Ensimmäinen ryhmä edellyttää työpaikkoja ja mielellään kilpailua työntekijöistä, jotta on mahdollisuus myös vaihtaa työpaikkaa paikkakunnalla. Seuraava edellytys on palkkaa sopivat asunnon saanti. Asumiskustannukset ovat kaikenlisäksi Laahdessa korkeat!

Työnperässä muuttajat ovat useimmiten nuoria lapsiperheitä, joille lasten tarpeet ovat tärkeitä. Miten tämä asia on hoidettu Lahdessa? Päiväkotipaikoista ja niiden henkilökunnasta on pulaa. Kouluissa toimitaan suuressa määrin parakeissa ja koulukuljetuksissakin on ongelmia. Lapset eivät kuulu työterveyden piiriin, joten terveys ja sosiaalipuolellakin mennään säästöt edellä. Kaiken lisäksi kiusaamista ei oikein ole saatu kouluissa hallintaan, mutta tämä on koko maan yhteinen ongelma. Houkutteleeko lapsiperheitä muuttamaan etenkin, kun niitä työpaikkojakaan ei tunnu tänne syntyvän suurin määrin???

Tutkimusten mukaan opiskelijat tulevat Lahteen käymään vaan, mutta ei olemaan. Kun valmistutaan, niin muutetaan sinne, missä työpaikkoja on eli Uudellemaalle, Tampereen seudulle, Turkuun, Ouluun jne. Opiskelijoiden verotuotto kaupungin kassaan ei sekään ole suuren suuri. Jos asiaa tutkittaisiin, niin saattaisi osoittautua, että opiskelijat kuluttavat enemmän kaupungin varoja, kuin maksavat veroja. Mutta onhan se niin hienoa, että Lahti voi kutsua itseään yliopistokaupungiksi. Eikö?

No, entäpä sitten eläkeläiset? Mikä heitä vetäisi Lahteen? Eläkeläiset tuskin kaipaavat omakotitontteja, vaan enemmän tulee mieleen edulliset asunnot. Asunnon sijainti hiljaisessa ja autiossa kaupungin keskustassa on tietenkin houkutteleva. Hinnatkaan eivät ole Helsinkiin verrattuna korkeita. Sitten tietenkin ryhdytään miettimään, että mitä Lahden korkeilla veroilla saa täällä palveluita. No eläkeläisellä, joka Lahteen muuttaa, ei eläke voi olla kovin pieni, mutta kyllä se vero kuitenkin on maan korkeimpia, vaikka voisikin käyttää yksityisiä palveluja. Se on katsokaas niin, että eläketulonvähennyksen tuloraja on 25 000 euroa. Sen ylittävistä eläkkeistä joutuu maksamaan täyden kunnallisveron!

Kaiken edellä olevan perusteella kaupungin päättäjät ovat toimineet juuri päinvastoin, kun strategioissa on esitetty ja toivottu. Jollei asia olisi niin vakava meidän vanhojen lahtelaisten veronmaksajien osalta, niin alkaisi naurattaa tällainen päätön touhu. Oikein kovasta naurattaisi, jos se tapahtuisi jossain kilpailevassa kunnassa. Mitä sitten pitäisi tehdä?

Niitä työpaikkoja olisi ensiksi saatava! Entisessä vilkkaassa teollisuuskaupungissa päätettiin 70-luvun lopulla tehdä strateginen päätös siirtyä teollisesta yhteiskunnasta jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan. Strategisia virheitä on siis tehty ennenkin. Tässähän toki seurattiin vaan maailmalla yleistyvää megatrendiä. Ideoiden ja tuotteidenkin kopiointi vaatii kuitenkin perusteellista harkintaa ja oman paikkakunnan vahvuuksien tunnistamista. Lahdessa ei ymmärretty sitä, että teollisuus on eniten jakovaraa tuottava yritysmuoto. Tästä hyvä esimerkki on Kreikka, joka yrittää selvitä palvelemalla turisteja.

Esitän lopuksi rakentava ehdotuksen, jonka olen jo aiemmin tuonut julki FB:ssani. Rakennetaan Lahteen radan varteen vaihteeksi asuntojen keskelle toimistokaupunki- Tämä siis BW Towerin esimerkin mukaan. Sen ehdottomat vetovoimatekijät ovat nopeat yhteydet Helsinkiin, Lentokentälle ja Pietariin. Tällä voisi houkutella jopa ulkomaisten yritysten edustustoja Lahteen. Koska teollisuutta ei näytä syntyvän lisää, niin tällä tavoin olisi mahdollista saada työpaikkoja ja jopa niitä veronmaksajia lisää kaupunkiin.

Kommentit pois päältä artikkelissa Vetovoimatekijöistä

Liikenteen päästöt

Liikenteen päästöt muodostavat Euroopassa noin 20 % kaikista päästöistä. Suomessa on yritetty monin eri tavoin vähentää liikenteen päästöjä, mutta 30 vuoteen ne eivät ole juuri vähentyneet. Erityisesti Suomessa liikenteen verotus on hyvin monimuotoista ja raskasta. Siksi liikenteen päästöjen vähentämisestä puhuminen on hyvin kaksinaismoraalista. Liikenteen verotulot ovat monissa maissa niin merkittäviä valtioiden talouksille, että niiden todellinen vähentäminen on vaikeaa.

Kun raha valtion kirstuun kilahtaa, niin päästöt ilmaan vilahtaa! Näin on varsin helppo todeta.

Erinomainen esimerkki verotuksen voimasta on vetyä käyttävien polttokennoautojen häviäminen markkinoilta pari vuosikymmentä sitten. Tuotekehittelyyn oli panostettu paljon, koska ilmaston kannalta vety oli täysin puhdasta. Vetyä poltettaessa syntyy käytännössä vain vettä. Vedyn valmistusteknologia on kaiken aikaa kehittynyt nopeasti ja nyt sitä voidaan valmistaa mm. aurinkokennojen avulla.

Suomessa kokeillaan parhaillaan myös hyvin edullista ja tehokasta vedyn valmistusta puuhakkeen avulla. Sen perustana saattaa olla vanha hiilen poltossa käytetty tekniikka, jolloin hiilitulen päälle sumutettiin vettä. Vesi muuttui korkeassa lämpötilassa vedyksi ja paransi huomattavasti hiilenpolton tehoa. Ongelma onkin nykyisin jälleen se, että vedyn valmistusta on vaikea verottaa. Jospa vaikka joku keksisi tuottaa vetyä kotona, niin sehän vastaisi pontikan keittoa. Tarvittaisiin vedyn valmistukseen kieltolaki.

Nyt on nouseva trendi sähköautot, mutta Suomessa sekin törmää kovaan ja monimutkaiseen verotukseen. Ensin verotetaan autoja erilaisilla veroilla, vaikka päästöjä ei olekaan. Sen lisäksi tulevat sähköverot ja siirtomaksut, jotka ovat kaksi kolmasosaa sähkölaskusta. No siinäkin on nyt avuksi tulleet aurinkosähkökennot, joilla polttoaine saadaan ainakin ilman veroja ja siirtomaksuja. Akkujen valmistus ei ole sekään saasteetonta, mutta siitä ei paljon puhuta.

Ministeri Orpo on kauhistuttavan ilmastoraportin myötä todennut, että ensi vuosikymmenellä on autovero poistettava Suomesta kokonaan, jotta tavoitellut liikenteen päästöt voitaisiin puolittaa. Tavoitetta nimittäin vaikeuttaa se, että Suomessa on Euroopan vanhin ja saastuttavin autokanta. Koska kuitenkin verotus on sillä tavoin nollasummapeliä, että jos jostain veroja vähennetään, niin jostain niitä on lisättävä. Tämä merkitsee sitä, että liikenteen polttoaineiden verotusta on korotettava.

Tässä tapauksessa häviäjä on aina autoilija, tehtiinpä mitä tahansa. Virossa autoissa ei ole kuin ALV eli Käibemaksu, mutta sielläkin on jouduttu nostamaan liikenteen polttoaineiden hintoja valtion muihin tarpeisiin. Kun on kyse valtion taloudesta ja veroista, niin toistaiseksi tilanne on kuin varis tervatulla laudalla, Jos ei ole nokka kiinni, niin on pyrstö. Vaikka planeetta pelastettaisiin tuleville sukupolville, niin verotukselta ei pelastu kukaan!

Kommentit pois päältä artikkelissa Liikenteen päästöt

WP Login