Archive for kesäkuu, 2018

Maakunnan liikelaitos?

Ismo Rautiainen kirjoittaa 13.6 Uusi Lahdessa, että jos maakuntauudistus tulee, niin maakuntavaltuusto ja hallitus päättävät mm. sotepalveluista. Tätä tarkoitusta hoitamaan perustetaan maakunnan liikelaitos. Sen vastuulle tulevat viranomaispäätökset kuten erikoissairaanhoito, erikoissotepalvelut jne.

Juridisesti tällainen muutos on varsin suuri, mutta muutoksen juridisista seurauksista en ole nähnyt puhuttavan missään. Liikelaitoksesta puhuttaessa oletan, että kyse on samanlaisesta osakeyhtiöstä, kuin nykyiset kuntien konserniyhtiöt ovat. Jos tämä on tarkoitus, niin tarvitaan runsaasti muitakin lakimuutoksia. Liikelaitoksen on mm. pidettävä oy-lainmukainen kirjanpito.

Kuntien konserniyhtiöissä on jo totuttu siihen, että asioita salaillaan liikesalaisuuksien nojalla. Sopiiko tällainen salailu sotepalveluihin? Tällaisen maakunnan liikelaitoksen tulos ei muodostu samalla tavoin kuin yleensä osakeyhtiöissä, vaan se perustuu suurimmalta osaltaan valtion rahoitukseen. Miten tällainen yhtiö voi toimia, kun sen hallintoelimet eivät päättää vapaasti tuloistaan ja menoistaan? Millaiset ovat ohjeet potilaiden priorisointiin?

Ongelmaksi muodostuvat myös asiakkaiden valitukset eli reklamaatiot varsinaisesta palvelutoiminnasta. Tähän asti on käytössä ollut potilasasiamies ensimmäisessä vaiheessa. Hänen valtuuksillaan on tosin päässyt vain siirtämään asioita organisaation sisällä takaisin lähtöruutuun. Varsinainen valitustie ovat sitten olleet Valvira, Potilasturvakeskus ja muut hallintohimmelit ja lopulta hallinto-oikeus. Osakeyhtiömallissa ei näitä polkuja voi enää kulkea.

Mahdolliset valitukset osakeyhtiön toiminnasta tekevät ensivaiheessa Kuluttajavalituslautakunta, josta asiat sitten siirtyvät käräjäoikeuksiin. Tietenkin on myös mahdollista varojen salliessa, haastaa liikelaitos suoraan oikeuteen. Tällaisessa tapauksessa on kuitenkin se vaara, että asiakas joutuu itse maksamaan oikeudenkäyntikulut. Vastuut myös muuttuvat, koska käräjäoikeusjärjestelmä ei silittele päitä.

Edellisen perusteella onkin syytä kysyä, millainen potilasturva on maakunnan liikelaitoksen asiakkailla? Auttaako tässä ongelmassa palvelulupaus, joka maakuntahallituksen ja –valtuuston suunnitelmissa nyt on? Siinä maakuntahallinto antaa lupauksen, liikelaitos lunastaa lupauksen ja valtio maksaa. Vaikuttaa melkoisen ongelmalliselta yhtälöltä.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Maakunnan liikelaitos?

Kansainvälistyminen

Vienti johtaa ajan mittaan tavalla tai toisella myös kansainvälistymiseen. Muitakin syitä toki on. Vaikka Nokian vienti oli suurta ja muodosti merkittävän siivun Suomen kokonaisviennistä, niin Nokian liikevaihdosta n. 80 % oli tuontikomponentteja. Näin on monilla muillakin aloilla. Tässäkin taas kuitenkin vaikuttaa suuruuden ekonomia. Logistiikka rajoittaa jälleen kustannustehokasta tuontia, jos tuote on tarkoitettu vientiin.

Kansainvälistymisessä suomalaiset yritykset ovat tehneet paljon virheitä etenkin lähialueilla kuten Venäjällä ja Baltiassa. Ruotsikaan ei ole aivan ongelmaton kohdemaa. Suomalaiset ovat yleensä tottuneet siihen, että sana ja kättä päälle-sopimukset pitävät. Näin ei valitettavasti ole. Syitä on monia. Kansainvälisessä kanssakäymisessä on yleensä melko selkeät pelisäännöt ja kohdemaissa on yleensä lainsäädäntö, jonka mukaan mennään.

Baltian maissa lainsäädäntöä vasta opetellaan ja suurin ongelma ovat tuomioistuimet. Tuomioistuimissa on vasta vanha sukupolvi vaihtumassa ja vanhat neuvostokäytännöt ovat vielä tuomareiden aivokurkiaisissa. Kun maat liittyivät EU:in, niin tuomioistuinten henkilökuntaa ei koulutettu lainkaan länsimaisiin oikeuskäytäntöihin. Monet suomalaiset tekivätkin yhteisyrityksiä 90-luvun alkupuoliskolla vain, koska yrityksillä oli määräaikainen verovapaus. Maan toimintaympäristöä ei ajateltu lainkaan.

Tehtiin sopimus paikallisen yrityksen kanssa ja annettiin alkupääomaa. Kun tultiin kuukauden päästä katsomaan, niin pihassa oli johtajan Mersu ja kassa oli tyhjä. Menestyneet yritykset laittoivat Suomesta omaa henkilökuntaa oppimaan ja valvomaan toimintaa alusta alkaen. Kaikissa näissä maissa on kansainvälisiä tilitoimistoja, jotka hoitavat kaikki tarvittavat rahankäyttöön liittyvät tehtävät laskutuksesta palkan maksuun. Tällä tavoin päästään jo aika pitkälle ja samalla opitaan ja sopeudutaan paikalliseen kulttuuriin. Parasta on, jos kaappaa kohdemaasta 2-3 paikallista alan osaajaa ja perehdyttää heitä Suomessa yrityksen kulttuuriin ja suomalaisten tapoihin 6 – 12 kk.

Venäjä on sitten kokonaan oma juttunsa. Ne poliitikot ja virkamiehet, jotka Neuvostoliiton hajottua, suorastaan yllyttivät yrityksiä sijoittumaan Venäjälle, eivät todella ymmärtäneet, mitä tekivät! Sanonta, että venäjällä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy, pitää täysin paikkansa. Sellainen liiketoiminta, joka on teknistä ja jota on suhteellisen vaikea oppia, on siellä aika turvassa. Tämä johtuu siitä, että venäläinen luonne ei ole kovin pitkäjänteinen. Ulkomaisia yrityksiä voidaan ihan viranomaisten suojeluksessa kaapata, eikä oikeuslaitoksesta ole mitään apua. Venäläisten suurin ongelma näissä kaappauksissa kuitenkin on se, että kannettu vesi ei pysy kaivossa.

Kansainvälistymisessä on sitten vielä huomioitava Suomen verottaja. Paikalliset verotarkastajat eivät juuri osaa kieliä, eivätkä liioin ymmärrä kansainvälisestä toiminnasta tai EU:n yleisistä käytännöistä ja säännöistä. Ainoastaan Uudellamaalla on yksikkö, jolla on jotain osaamista kansainvälistymisessä. Tiedän tapauksen, jossa paikallinen verottaja katsoi yksityisen henkilön saaneen virolaisesta yrityksestä peiteltyä osingonjakoa. Ensinnäkin Suomen verottajalla ei ole oikeutta tehdä tällaista päätöstä ulkomaisen yrityksen osalta. Tässä tapauksessa ko. henkilö ei ollut edes yrityksen osakas, verottaja oli vain olettanut, että henkilö on osakas. Vuoden 2002 verotus päättyi mittavien KRP:n tutkimusten jälkeen vasta vuonna 2005, kun hovioikeus päätti asian verottajan tappioksi.

Kansainvälisen toiminnan yhteydessä puhutaan myös paljon ns. siirtohinnoista. Näiltä verottajan päätöksiltä on vaikea säästyä. Tämä johtuu siitä, että Suomen verottajalla ei ole oikeutta tarkastaa ulkomaisen yhtiön kirjanpitoa tai edes tilinpäätöstä. Näin ollen jälleenmyyntihinta on pystyttävä todistamaan jollain muulla tavoin. Verottaja vertaa siirtohintaa kotimaan myyntihintoihin, joilla ei ole globaalissa kaupassa mitään tekemistä kohdemaan hintojen kanssa.

Kansainvälistyminen on aina mittava operatiivinen ratkaisu, eikä siihen pidä ryhtyä sinisilmäisesti.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kansainvälistyminen

Kiinnostaako vienti?

Vuosituhannen vaihteessa teimme Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa useita vuosia kestävän tutkimuksen Kaakkois-Suomen puuteollisuusyritysten kiinnostuksesta vientiin. Vain muutama prosentti oli kiinnostunut ja vain muutama aloitti viennin. Pääviesti oli, että kun menee hyvin, niin menköön. Merkittävä syy tähän oli yrittäjien ikärakenne. Pienteollisuudessa omistajien ikä alkaa lähennellä eläkeikää.

Julkisuudessa ja etenkin poliittisissa piireissä yrityksiä suorastaan yllytetään aloittamaan vientitoiminta. Nämä henkilöt eivät yleensä tiedä viennistä mitään. Vienti on hyvin yrityskohtainen asia ja näin globaalina digi-aikana se on myös hyvin toimialakohtainen. Meillä on aloja, jotka toimivat hyvin verkossa, mutta myös aloja, joilla tekniikka ja kuljetuskustannukset näyttelevät suurta osaa.

Tässäkin on taas todettava, että maantieteelle emme voi mitään. Tämä johtaa siihen, että pienin kuljetusyksikkö on yksi 20 jalan merikontti. Sekin olisi saatava mahdollisimman täyteen. Tuskaa voisi hieman helpottaa Tallinnan tunneli, mutta se on vielä aika pitkässä puussa. Teollisuudella haasteena on siis riittävä tuotanto viennin aloittamiseksi.

Suomen kotimarkkina on hyvin pieni turvaamaan selustaa viennille. Peukalosääntö yleensä on, että vientiin ei saisi mennä tuotannosta yli 50 %. Jos vienti jostain syystä romahtaa, niin tämän suhteen kanssa voi vielä jotenkin elää. Pieni tuotanto rajoittaa kaiken lisäksi kohdemaiden määrää, eikä sekään ole hyvä asia.

Nokian menestyksen salaisuus oli verkostovalmistus. Muilla kilpailijoilla oli oma tuotanto, mittava henkilökunta ja kalliit rakennukset. Nokian verkosto oli joustava ja erittäin nopea. Uuden mallin prototyypin valmistus kesti n. 48 tuntia. Tähän eivät kilpailijat pystyneet. Samanlainen verkostoituminen pk-teollisuudessa voisi avata merkittäviä vientimahdollisuuksia. Verkostotoiminnassa on kuitenkin oltava aina ”veturiyritys”, joka koordinoi ja vastaa toiminnallisesta kokonaisuudesta.

Viennin aloittaminen edellyttää perusteellista selvitystä kilpailusta kohdemarkkinoilla. Ensimmäiseksi on valittava sopivia kansainvälisiä messuja, joilla on alan toimijoita. Messuilta saa hyvän käsityksen oman alan kilpailutilanteesta, tuotteista ja niiden trendeistä. Messuja on kierrettävä ainakin parina vuonna, jotta saa riittävästi tuntumaa.

Nykyisin on myös tärkeää laatia omat nettisivut. Niiden on oltava riittävän informatiivisia mielenkiinnon herättämiseksi. Pelkkä fi-pääte ei ole aina riittävä, vaan on laadittava myös sivusto kohdemaan päätteillä ja/tai .com. Nämä voidaan linkittää omalle kotisivulle, jossa on riittävä kielivalikoima eli kohdemaiden kielistä tekstiä. Nettisivut ovat kuitenkin vain digitaalinen käyntikortti, jolla potentiaaliset asiakkaat saadaan kiinnostumaan tuotteista ja palveluista. Sivuja pitää myös päivittää!

Vienti ei myöskään ala maata polkemalla. Usein siihen menee vähintään 2 – 3 vuotta. Riippuen tuotteesta, saatetaan myös tarvita paikallista agenttia tai muuta samantyyppistä paikallista asiantuntemusta. On myös otettava huomioon, että maksuajat viennissä saattavat venyä, jolloin viennin rahoitus on oma ongelmakenttänsä. Sen sijaan markka-ajasta valuuttariskit ovat pienentyneet huomattavasti. Ennen euroon liittymistä 80-luvun lopulla monet viejät joutuivat ahdinkoon, kun markkaa keinotekoisesti vahvistettiin muutamassa vuodessa yli 30 %. Sellaista määrää ei millään alalla pystytä tehostamistoimilla kuromaan umpeen.

Vientiä ei voi myöskään harjoittaa oto. Siihen on panostettava osaavaa henkilökuntaa. Pelkästään logistiikka on vaativa ja tärkeä osa viennin kokonaisuutta. Tavarat on saatava asiakkaalle mahdollisimman edullisesti ja sovittuun aikaan. Koska nykyisin käytetään kuljetuksissa paljon kontteja, niin niiden rahdit etenkin mannerten välillä vaihtelevat suuresti. Tämä johtuu mannerten välisestä kuljetusten tasapainosta. Jos esimerkiksi Kiinasta tulee Eurooppaan enemmän kontteja, kun täältä menee takaisin Kiinaan, niin rahdit ovat jopa puolta halvempia täältä Kiinaan kuin Kiinasta tänne.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kiinnostaako vienti?

WP Login