Archive for helmikuu, 2018

Kaasusumuttimet

Kun 90-luvun alussa kuljin asuntoautollani työmatkoilla Venäjällä, Valkovenäjällä, Baltiassa ja Ukrainassa, niin aina piti olla mukana kaasusumutin. Useimmiten sain yöpyä asiakkaan vartioidussa pihassa portivahdin kopin kupeessa. Joskus kuitenkin oli pakko yöpyä ihan katujen varsillakin. Silloin yleensä jätin radion  hiljaa päälle, jolloin ohikulkijat luulivat, että autossa oli useampia ja hereillä. Koskaan ei tarvinnut suihketta käyttää, mutta pelottelemaan joutui etenkin Pietarissa.

Kun Pietarissa pysähtyi katuvaloihin, niin siellä oli näitä tuulilasinpesijöitä. Ne tulivat roikkumaan siihen kuskin ikkunaan ja jos ei suostunut maksamaan tuulilasinpesusta, niin spreijasivat tuulilasin maalilla. Silloin kun avasi ikkunan ja vilautti kaasusumutinta, niin kyllä häipyivät.

Poliisitkin tulivat liikennevaloissa kyselemään ja jos sattui olemaan apukuskin ovi auki, niin kaveri nappasi istuimelta, mitä siinä sattui olemaan. Yleesä siinä oli kokista ja jatoin purtavaa. Poliisit myös pysäyttelivät aiheettomasti ja yrittivät saada käsiinsä ajokortin. Jos sattui antamaan, niin lähtivät oitis ja heitä piti seurata poliisiasemalle, jossa sitten pyydettiin rahaa. Piireissä tieto kuitenkin kulki nopeasti ja pantiin ovet lukkoon ja painettiin ajokortti ikkunaruutuun.

Sumuttien kanssa ongelma kuitenkin oli se, että Suomessa sumuttimet olivat jo silloin kiellettyjä, mutta ei ollut missään paikkaa, jossa niitä olisi voinut laillisesti säilyttää seuraavaa matkaa varten. Piti vain rikkoa lakia ja piilotella sumutinta!

Kommentit pois päältä artikkelissa Kaasusumuttimet

Onko Yk saavuttanut kykenemättämyytensä huipun?

Kansainliitto perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtävänään aseistariisunta, valtioiden välisten asioiden ratkaisu ja elinolosuhteiden ylläpito. Yhdistyneet kansakunnat korvasi Kansainliiton toisen maailmansodan jälkeen. Kansainliitto sortui siihen, että sen päätöksillä ei ollut enää mitään käytännön merkitystä. Valtiot kuittasivat päätökset olankohautuksella.

Esimerkkinä tästä oli mm. se, että joulukuussa 1939 Kansainliitto tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen. 14. joulukuuta 1939 se jopa erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään, mutta tämä ei saanut Neuvostoliittoa pysäyttämään hyökkäystään. Talvisota paljasti yleisen näkemyksen mukaan sen, miten vähän Kansainliitto pystyi tekemään sellaisissa tilanteissa, joissa joku valtio lähti röyhkeän hyökkäyspolitiikan tielle. Ukrainassa eletään nyt vastaavanlaisessa tilanteessa.

Yhdistyneet Kansakunnat (YK) perustettiin Kansainliiton raunioille jotakuinkin samoista lähtökohdista kuin Kansainliitto aiemmin. Se on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö ja perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa nimenomaan Kansainliiton korvaajaksi. Maailmanjärjestö perustettiin toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia. Toisin sanoen melkein samoilla sanoin kuin Kansainliitto vuosikymmeniä aikaisemmin.

YK on ajautunut nyt jotakuinkin samaan tilaan kuin Kansainliitto aikoinaan. Israel ei ole noudattanut kymmeniin vuosiin Yhdysvaltojen suosiollisella passiivisuudella YK:n sille asettamia velvoitteita. Tämä perustuu Turvaneuvoston veto-oikeuksiin, joiden avulla suurvallat pyrkivät tukemaan omia liittolaisiaan ja vaikutusvaltaista sotateollisuuttaan. Syyrian sota on kestänyt vuosia ja myös siviilejä on kuollut satoja tuhansia. Veto-oikeus näyttää olevan yhtä, kuin lupa sotia!

YK:n on uudistuttava. Sitä perustettaessa esim. terroristeista ei tiedetty käytännössä mitään. Nyt terroristiliikkeet ovat näkymätön maailman mahti. Neuvostoliiton hajoaminen synnytti valtatyhjiön, jossa oikein kukaan ei pysty kontrolloimaan tiettyjä asioita. Kaipuu Neuvostoliittoon on vielä monien sydämissä länsimaissakin.

Veto-oikeutta ei voi poistaa. Voitaisiin kuitenkin harkita samaa tapaa, jota käytetään tennisotteluissa. Veto-oikeutta voisi käyttää vain esimerkiksi 3 kertaa vuodessa. Ei tämäkään välttämättä poista ongelmia, mutta ehkä se lisäisi harkintaa kimppakäytöksissä ja lisäisi äänestys aktiivisuutta. Veto-oikeutta ei välttämättä kannata käyttää liittolaisen puolesta, jos sitä saattaa joutua käyttämään omiin tarpeisiinsa!

Ammuttiinko tämän vuosisadan uudet Mainilan laukaukset Itä-Ukrainassa? Toimiiko Venäjä samoin kuin Neuvostoliitto loppuvuodesta 1939 ja jättää noudattamatta itse hyväksymänsä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman? Minskin sopimus on vain sanoja paperilla. Onko YK:lla riittävästi voimaa erottaa Venäjä YK:sta, koska sanktiotkaan eivät näytä auttavan  Venäjää johtaa entinen vakooja ja hehän saavat tehdä mitä tahansa saavuttaakseen tavoitteensa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Onko Yk saavuttanut kykenemättämyytensä huipun?

Demokratiaa vai näennäisdemokratiaa?

Demokratiaa pidetään kehittyneiden maiden yhtenä peruspilarina. Käytännössä demokratia eri kulttuurien välillä kuitenkin vaihtelee runsaasti ja rajanveto on vaikeaa. On olemassa hyvin liberaalia demokratiaa ja toisaalta hyvinvointiyhteiskunnan kehdosta-hautaan-demokratiaa. Tässä voisi vertailukohtana pitää Yhdysvaltoja ja pohjoismaisia hyvinvointivaltioita.

Demokratia suomalaisessa kulttuurissa on teoriassa 100 vuotta vanha. Sitä ennen olimme Ruotsin siirtomaa ja Venäjän suuriruhtinaskunta. Mielenkiintoista on, että Suomen teollisuus ja liike-elämä alkoivat kehittyä voimakkaasti vasta Tsaarin vallan alaisuudessa. Ruotsi on pitänyt huolen omista eduistaan ja kantoi Suomen viennistä erilaisia tulleja. Tämä rokotti raskaasti esimerkiksi tervan vientiä.

Nykyiselleen yhteiskunta alkoi kehittyä vasta suurlakon jälkeen, jolloin vasemmisto otti voimakkaan otteen poliittisesta kentästä. Toisaalta demokratiaa haittasi pahasti Kekkonen, joka eväsi kokoomukselta pääsyn hallituksiin vuosikymmenten ajan. Kekkosen politiikka johti maan eräänlaiseen näennäisdemokratiaan hyvä-veli-verkostojen kautta. Esimerkiksi idänkauppaan pääsivät mukaan vain ne yritykset, jotka Kekkonen hyväksyi.

Näistä ajoista jälkikaikuina ovat vielä poliittiset nimitykset, joihin kansan äänestystulokset alkavat vaikuttaa vuosikymmenien viiveellä. Virkamieskunta vaihtuu pääasiassa vain eläkkeelle siirtymisten kautta. Vapaaehtoista vaihtuvuutta julkiselta yksityiselle sektorille on hyvin vähän. Etenkin nykyaikana lyhyempi työvuosi korvaa pienet palkkaerot.

Kun siis menemme vaaliuurnille ja äänestämme valtaan uudet henkilöt ja uudet puolueet, niin välttämättä mikään ei muutu. Valtuutetuille, kansanedustajille ja hallituksille tarjoillaan pöytiin esityksiä vuosikymmeniä sitten poliittisesti valittujen virkailijoiden asenteiden pohjalta. Nämä virkailijat elävät vielä ajassa, jossa rahalla ei ollut suurta merkitystä. Viennin kilpailukyky korjattiin devalvaatioilla, kotimaan ongelmat painamalla lisää markkoja ja inflaatio pani köyhät kyykkyyn. Rikkaiden omaisuus sen sijaan päivittyi inflaation mukana.

Nämä harmaat taustavoimat puolestaan estävät tämän vuosituhannen edellyttämät rakenteelliset muutokset ja päivitykset julkisessa hallinnossa. Nykyinen lainsäädäntökin on rakennettu niin, että vahtikoiria tarvitaan joka puolella, koska kaikkia ja kaikkea pitää vahtia ja valvoa kehdosta hautaan. Kun Valvira esimerkiksi sanoo, että synnyttäminen jossain sairaalassa on lainvastaista, mutta maantiellä autossa se ei sitä ole, niin säätely on kyllä aivan poissa tolaltaan. Suomalaisessa hallintokulttuurissa on järjen käyttö kielletty!

Mitä sitten tulee vaaleihin, niin äänestäjät eivät voi valita joukoistaan parhaita henkilöitä hoitamaan heidän asioitaan. Ne henkilöt, joita saamme valita, valitaan puolueiden sisäpiiriireissä. Väitetään, että ehdokkaat valitaan jäsenäänestyksillä, mutta onko näissä äänestyksissä puolueettomia ulkopuolisia tarkkailijoita? Ei ole! Näin ollen ääntenlaskennassa voidaan käytännössä päättää, kuka pääsee ehdokkaaksi ja kuka ei!

Kun meillä on puolueiden valitsemat edustajat ja vanhan vallan aikaisten poliittisten mandaattien perusteella valitut virkailijat, niin elämmekö ihan oikeissa demokratiassa vai vaihtoehtoisessa demokratiassa?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Demokratiaa vai näennäisdemokratiaa?

WP Login