Archive for heinäkuu, 2017

Suomi keulii

Sään suhteen Suomi on ollut varmaan tänä kesänä maailman huono-onnisin maa. Ilmaston muutosta on hehkutettu iät ja ajat jopa niin, että nyt täällä pitäisi jo kasvaa rehumaissia suurin määrin. Vähän on kuitenkin ollut vaisua lämpimien alueiden kasvien leviäminen Suomeen.

Olisikohan syynä se, että päästöt Suomessa ovat jo niin alhaiset, että täällä ei ilmastonmuutos enää toimi? Päästöt ovat täällä jo niin pienet, että muut maat vain kateellisina seuraavat ja yrittävät panna kapuloita rattaisiin. Savupiiput ovat hävinneet ja lopuissa on sellaiset suodattimet, että saasteet pois.

Metsien hiilinielut tehostavat saasteiden torjuntaa niin tehokkaasti, että muut maat haluavat Suomen vähentävän hakkuita, jotta Suomi ei pääsisi kukkoilemaan. Minkähän laisia tieteilijöitä niissä kokouksissa on Suomesta ollut neuvottelemassa. Kiinnostaisi nimittäin tietää, miksei ole pyritty ottamaan nettohakkuujärjestelmää käyttöön?

Suomessahan velvoitetaan hakkuut korvaamaan uusilla istutuksilla, jotta tulevaisuudessakin olisi metsiä. Kyllä kait nämä kasvavat puut vähentävät ilman hiilidioksidia suhteessa ehkä jopa enemmän kuin yli-ikäiset metsät? Suomea sorsivat maat puolestaan laskevat varmaan niin, että nykymenolla Suomesta loppuvat metsät kohlakkoin kokonaan. Sitten ei enää ole nieluja.

Nyt Suomi on kuitenkin peruuttanut koko ilmastonmuutoksen. Kohta on alettava työntämään lisää hiilidioksidia ilmakehään. LUT:ssa tutkijat ovat tehneet hiilidioksidista syötävää proteiinia. Se on vielä kaikenlisäksi ihan luomua, jos sähkö tuotetaan auringolla. LUT:n katot ovat laidasta laitaan täynnä aurinkopaneeleita. Niitä on jopa parkkikatoksien katoilla. Se on varmaan innoittanut? Wau!

Tässä keksinnössä saattaa kuitenkin olla sellainen vaara, että kun ihmisen nielusta tulee hiilinielu, niin Suomessa kesäkelit eivät tästä parane. Jaakkokin pääsee kortistoon. Ilmaston tutkijoilla taisi mennä sormi syvälle suuhun ja ovat aivan hiljaa. Miettivät varmaan, että mistä nyt saisi rahoitusta tutkimuksiin. Rahoitustahan saa tutkimuksiin vain silloin, kun aihe on oikein pelottava.

Eikä tässä kaikki! Vielä suurempi merkitys on rokotekeksinnöllä, jolla voidaan hillitä 1. tyypin diabetesta.  Vielä suurempi juttu olisi rokote tyypin 2. Diabetekseen. Sen torjuntaan ei oikein ole muuta keinoa kuin eines- ja roskaruokien myynnin kieltäminen. Neuvostovirossa tyypin 2 diabetes oli hyvin harvinainen. Kuuleman mukaan se on nyt räjähdysmäisesti kasvanut. Olisikohan syynä muutos ruokailutavoissa. Ennen noudatettiin Gostin normia kaikissa neuvostomaissa.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Suomi keulii

Russofobialle ei ole perusteita

Pari sotaa lyhyen ajan sisällä ja sen jälkeinen tehovalvonta pahoittavat tehokkaasti kansalaisten mielet ja syntyy vihasuhde. Historia kuitenkin pyrkii tasaamaan näitä kuiluja ja asettamaan asiat oikeisiin suhteisiin. On myös muistettava, että kansakunnat ja kansalaiset eivät ole sama asia! Tavallinen kadun mies tai kylätien tallaaja ei välttämättä edusta samoja näkemyksiä kuin poliittiset päättäjät ja sotien aloittajat.

Näin 100-vuotiaassa Suomessa venäläisistä puhuttaessa on hyvä muistaa, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden, jota hitaimmat kansakunnat eivät heti tunnustaneet. On epäilty, että Lenin, vaikka toimikin protokollan mukaan,  maksoi tavallaan velkoja suomalaisilta saamastaan hyvästä palvelusta ja ehkä jopa henkensä pelastamisesta. Stalin puolestaan oli eri mieltä ja lavasti Mainilan laukaukset.

Vierailin ensimmäisen kerran nuorena merimiehenä silloisessa Leningradissa vuonna 1957 eli 60 vuotta sitten. Eihän meille paljon siellä näytetty ja sotilaat valvoivat laiturilla laivaan menijöitä ja tulijoita. Se, mitä näimme, oli tosi lohdutonta eikä jälleenrakentamisesta raunioiden keskellä näkynyt merkkejä. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne oli jo aivan toinen ja Inturist hoiteli turisteja. Palvelua ei kuitenkaan voinut kehua.

Tuolla matkalla sain ensimmäisen kosketuksen tavalliseen venäläiseen. Istuimme odottamassa jotain purtavaa kaverini kanssa paikallisessa ravintolassa. Lähellämme oli pitkä pöytä, jossa aivan ilmeisesti vietettiin häitä. Pöydästä nousi vanhempi mies, joka asteli meidän luoksemme. Heikolla englannillaan hän arveli, että olemme suomalaisia, koska ei tuohon aikaan vielä paljon muita turisteja ollut. Hän pyysi meidät seurueeseensa, koska heidän pöydässään tarjottiin parempia eväitä kuin, mitä ravintolan listalta löytyi. Hieman epäröiden liityimme hääseurueeseen ja ruoka olikin todella maukasta – vodkasta ja samppanjasta puhumattakaan.

Sen jälkeen vierailin epäsäännöllisesti Neuvostoliitossa turistina ja muistakin syistä, kunnes Neuvostoliiton romahtamisen aikoihin jouduin työni puolesta vierailemaan säännöllisesti ensin Neuvostoliitossa ja sitten synnytystuskia kärsivällä Venäjällä. Vietin näillä matkoilla usean vuoden ajan nelisen kuukautta vuodessa 1 – 2 viikkoa kerrallaan. Matkat veivät aina Uralin taakse jopa Altaille asti. Pääasiassa kuljimme etäkohteisiin lentäen ja junalla. Kohteissa asiakkaamme hoitivat kuljetukset ja majoitukset.

Kombinaattien ja tehtaiden johtajat olivat puolueen jäseniä, mutta kuten he itse totesivat, ei Moskovassa tiedetä, että olemme edes olemassa. Näissä henkilökohtaisissa tapaamisissa sekä pomojen että tavallisten työntekijöiden kanssa, minulle tuli käsitys ystävällisistä, avuliaista ja vieraanvaraisista ihmisistä. Monissa kombinaateissa oli henkilökuntaa kaikkialta kommunistisesta maailmasta Vietnamia myöden. Suuret kombinaatit asuttivat jopa 12 – 15 000 ihmistä ja lähimpään varsinaiseen kaupunkiin saattoi olla mataa 500 kilometriä.

Tällainen eri kansallisuuksista ja kulttuureista kostuva yhteisö ei toimi ilman keskinäistä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Kun kaukaisesta Suomesta saapui joukko ihmisiä, kaikki halusivat kuulla, mitä ”lännessä” tapahtuu. Mieleeni jäi erityisesti, kun kaukana Altailla Sibirski Pravdan toimittaja kysyi; mitä meistä ajatellaan maailmalla? Tuli elävästi nuoruus mieleen, kun Suomessa oltiin huolissaan siitä, mitä meistä ajatellaan muualla. En kehdannut sanoa, että ei mitään, koska ei oikein kukaan muualla tiedä, missä Altai on.

Lähialueilla aina Uralia myöden liikuin asuntoautolla. Hotelleja ei kaikkialla ollut ja jos oli, niin ne olivat täynnä pieniä otuksia, jotka pakenivat listojen alle, kun valot syttyivät. Autoni sain aina tehtaan portinvartijan kopin viereen, josta sai sähköt ja suojelun. Paluumatkalle lähtiessä tankki täytettiin ilman korvausta. Pitkillä matkoilla sattui myös kaikenlaista. Välillä loppui polttoaine tai tuli muuta kremppaa. Aina löytyi avuliaita auttajia ja matka pääsi jatkumaan. Koskaan ei pyydetty korvausta, mutta yleensä minulla oli mukana kahvipaketteja ja ne otettiin kiitollisina vastaan. Kerran tuli jopa kuormuri kylkeen ja piti tulla auton kanssa rekalla kotiin.

Aika usein kutsuttiin myös kylään, kun oltiin samassa paikassa useampia päiviä. Kontrasti suttuisesta porraskäytävästä asuntoon, oli mykistävä. Asunnot olivat siistejä ja kodikkaita vaikka pienessä huoneistossa saattoi asua kolmekin sukupolvea. Pöytä notkui ruokaa ja juomia ja ateriaan osallistui koko suku. Pöydän antimista saattoi päätellä, että niitä oli koottu pitemmän aikaa. Siitä voi päätellä, kuinka vieraita arvostettiin. Antimiin oli uhrattu myös paljon ruplia ja se teki olon vähän kiusaantuneeksi, kun ei oikein voinut tätä vieraanvaraisuutta korvata.

Venäläinen perusluonne muistuttaa jossain mielessä suomalaista melankoliaa. Melankolisen Uralin pihlajan ja pirtsakan Katinkan välillä on kuitenkin vain muutama vodka ryyppy. Vodkan vaikutusta kompensoidaan rasvaisella ruoalla ja suolakurkuilla, joita nautitaan pitkään ja hartaasti. Paukkujen välillä pidetään myös paljon puheita. Joskus ravintolassa joku saattoi nousta ja kajauttaa ilmoille laulun, Nyt kuulemma karaoke on saavuttanut suuren suosion.

Valtioiden poliittiset eliitit seurustelevat keskenään diplomatian pelisäännöillä. Tavallista kansalaista ei kuitenkaan pidä tuomita heidän tekojensa perusteella!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Russofobialle ei ole perusteita

Heräteverotus

Kaikkihan tuntevat käsitteen heräteostos. Maailman sivu verotus on myös perustunut erilaisiin ahaa-elämyksiin. Ministeriön virkailijat ovat kahvitunneillaan miettineet, että mistähän voisi vielä verottaa? Tai sitten ovat kävelleet vaikka Tammelan torilla ja huomanneet, että hei täällähän ei makseta myynnistä alveja.

Tämä on johtanut mm. Suomessa tilanteeseen, jos veropohja on niin laaja, että seinät ja katto ovat niin kaukana horisontissa, että niitä on mahdotonta nähdä. Siksi veropohjan laajentaminen alkaakin jo kysellä mielikuvituksen rajoja. Nykyisen hallituksen aikana on esitetty erityisen paljon uusia veroja ja sitten vedetty niitä takaisin.

Kaikki alkoi aikoinaan siitä, että veroja maksettiin tavaroina eli veroparseleina. Näitä veroja kannettiin kruunulle, kirkolle, paikalliselle hallinnolle ja oikeudenkäytölle. Veroksi katsottiin myös se, kun kuninkaalle annettiin ratsu ja ratsumies 30-vuotiseen sotaan. Joskus 1600-luvulla verotusoikeus siirtyi aatelistolle, joiden läänitykset perustuivat verotukseen. Se oli silloin Ruotsin vallan aikana ja Venäjän vallan aikana herätteet olivat toisenlaisia.

Vuonna 1915 kansalla oli jo niin hauskaa, että tsaari päätti panna vähän jarruja päälle ja lanseerasi Huviveron. Sitä kannettiinkin aina vuoteen 1981 saakka, joten joku saattaa sen vielä muistaakin. Huviveron piiriin kuuluivat mm. konsertit, lavatanssit, teatterit, elokuvat ja tivolit. Huviveron tarkoitus oli velvoittaa huvitilaisuuksien järjestäjät ja välillisesti myös yleisö osallistumaan yhteiskunnan palvelujen kustannuksiin. Kalleimmillaan vero oli jopa 40 % lipun hinnasta. Veroa kyllä kierrettiin lausumalla runoja tai siis laulamalla ilman nuotteja.

Oli siinä verotarkastajilla töitä, kun kävivät kaikki latojen latotanssit kyttäämässä ympäri Suomea. Taisi siinä hyytyä hymy niin kansalta kuin verottajaltakin. Nyt huvivero on aivan ilmeisesti korvattu YLE-verolla, joka sekin saa kansan suupielet alaspäin. Lisäksi ehdokkaina ovat olleet venevero, moottoripyörävero ja mitä niitä nyt olikaan. Kaikkien tarkoitus on kuitenkin ollut yleisen ja julkisen ilonpidon ja hymyilyn hyydyttäminen. Kansalle leipää ja sirkushuveja on unohtunut?

Elokuvien verotus päättyi Suomessa kuitenkin vasta paljon huviveron kaatumisen jälkeen vuonna 1994. Useimmat kovan verotuksen luokkaan asetetuista elokuvista olivat eroottisia. Mitä enemmän oli paljasta pintaa ja seksiä, sen korkeampi oli vero. Veron tuoton pudottivat kuitenkin vhs-videoiden yleistyminen myös Suomessa 1990-luvulla. Tästä syystä elokuvavero ei enää juurikaan kerryttänyt valtionkassaa.

Vanhanpojan ja -piian vero tarkoitti Suomessa kovennettua verorasitusta 24 vuotta täyttäneille naimattomille, lapsettomille kansalaisille. Veron tarkoitus oli kannustaa ihmisiä naimisiin ja hankkimaan lapsia. Lisäksi ajateltiin, että yksineläjillä oli varaa maksaa enemmän veroja. Veron suuruus oli asteittainen. Kovin veroluokka oli naimattomilla, jotka maksoivat veroa tuloista riippuen 3–6 %. Seuraavaksi eniten maksoivat veroa naimisissa olevat lapsettomat pariskunnat.

Vanhanpojan vero tuli voimaan 1935 ja se poistui vuonna 1975 henkilöverotuksen kokonaisuudistuksen yhteydessä. Syntyvyyden laskiessa rajusti, olisi tässä kohden varmaan herätteen paikka, jossa veropohjaa voisi laajentaa. Eronneita, karanneita ja sinkkuja voisi kevättalvisin ratsata Lapin huvittelukeskuksissa. Viime vuonna eläkkeelle jäi jo puolet enemmän kuin syntyi uusia kansalaisia. Jos peittoja ei saada heilumaan, niin kohta täällä on enemmän muita kuin meitä. Siinä sitä olisi persuille pureskelemista.

Pelikorttivero syntyi autonomisessa Suomessa vuonna 1842. Jokaisesta pelikorttipakasta oli maksettava osuus valtiolle. Muistan tämän, koska pelikortteja salakuljetettiin laajasti mm Ruotsista ja Ruotsin laivoilta. Tämäkin vero poistui vasta 1983. Koiraverosta on juttua likimain jokaisessa näppiksessä, joten se lienee tuttu kaikille.

Kyllä sitä osattiin muuallakin. Saksassa 1700-luvulla perittiin niin sanottua varpusveroa. Koska varpuset söivät paljon siemeniä, niiden määrää tahdottiin vähentää. Tätä voisi käyttää heräteverona lokkien osalta. Kiinassa alettiin kerätä partaveroa, kun parta 1300-luvulla yleistyi seurapiireissä. Keisari Ming-Taizu Hongwu halusi uuden kesäpalatsin ja keksi uuden veron kerätäkseen varoja. Tätä en suosittele, koska se saattaisi johtaa partakapinaan.

Sitten Euroopassa oli myös peruukkivero, tiilivero, puuterivero jne. Nämähän ovat edelleenkin verotettuja Suomessa, koska kaikista mitä myydään, on maksettava arvonlisävero. Maailmalla on yleinen verotuksen kohde ollut ylellisyydestä verottaminen. Sekin on Suomessa edelleen käytössä tuloveron progression muodossa. Ei siis mitään uutta verotuksen maailmasta! Me tulemme aina olemaan valtaapitävien verotuksen uhrilampaita! Ja verojen lisäksi vielä pitää ottaa velkaa.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Heräteverotus

WP Login