Merkkivuosi

Kun Suomi täytti vuonna 1967 50 vuotta, valmistui Lahden teknillisestä oppilaitoksesta joukko rakennusmestareita. Opiskelu oli noihin aikoihin täysin toisenlaista kuin nykyisin. Ei ollut opintotukia eikä valtion takaamia opintolainoja. Opiskeltiin pääasiassa omin varoin. Onneksi meillä oli 4 kuukauden kesälomat, jolloin ansaittiin rakennuksilla varoja talven opiskelua varten.

Silloin ei myöskään ollut tietokoneita tai edes laskimia. Kaikki laskettiin käsin laskutikun avulla. Laskutikun käytössä oli erityisen tärkeää määritellä pilkun paikka laskelmissa. Silloin laskelmat myös tarkastettiin rakennusvalvonnassa käsin. Nyt tietokoneohjelmat tekevät lujuuslaskelmat ja rakennuksia tuppaa sortumaan.

Silloin pidettiin myös tiukasti kiinni opetusohjelmista. Meille opetettiin mm. pärekaton teko juurta jaksain. Lopuksi opettaja kuitenkin sanoi, että pärekatot kiellettiin palolaissa jo 5 vuotta sitten, mutta on pakko opettaa, kun on opetusohjelmassa. Sen sijaan elementtirakentaminen ei ollut ohjelmassa, koska se oli ollut käytössä vain muutamia vuosia. Kuitenkin se mainittiin kuriositeettina. Käytännössä perehdyimme siihen kesätöissä.

Maaltamuutto oli Lahdessakin niin kiivasta, että nostureita oli niin paljon, että yleisin lintu oli nostokurki eikä lokki. Rakennusbuumi myös yhdisti markkinoilla ahneuden, kun täysin testaamattomia uusia materiaaleja otettiin käyttöön. Uusia materiaaleja valmistettiin maailmalta tuoduilla opeilla, mutta ilman muutoksia perinteisissä rakennustavoissa, niistä muodostui riski. Viranomaiset vain löivät leimoja papereihin. Kiertävä lause Lahdessakin oli: joka toiselle kuoppaa kaivaa ja joka toiselle rakentaa!

Eräs nykyisin suurta murhetta aiheuttava materiaali oli lämpöeriste. Lämpöeristeet valmistettiin joko lasivillasta tai ”vuorivillasta”. Sitten valettiin tehtailla kahden betonilevyn väliin ja siitä syntyi elementti. Niitä kuljetettiin suojaamattomina sateessa ja samoin varastoitiin työmaille suojaamattomina. Kun kostumista epäiltiin ja valmistajilta kysyttiin ohjeita, vastaus oli: nehän ovat mineraalia, eiväthän ne kastu. Jos olisi testattu ja tiedetty, mitä nyt tiedetään, niin villat olisi voinut ainakin käsitellä homeenestoaineilla.

Paloluokituksessakin sääntöjä sorvattiin ja nämä villat luokiteltiin palamattomiksi. Olivathan ne mineraalia. Mitään palotestejä ei ilmeisesti tehty, koska 80-luvulla Karhulassa paloi koko eristevarasto. Palo oli niin voimakas, että palokuntakin seurasi vain katseella. Asiaa peiteltiin kaikin tavoin julkisuudelta. Syy paloon selvisi kuitenkin varsin nopeasti. Villoissa käytettiin sideaineena fenolihartsia, joka on erityisen hyvin palava materiaali.

Villaeriteiden kosteusongelmia ryhdyttiin karsimaan kosteussuluilla, jotka asennettiin eristeiden lämpimälle puolelle. Tämä johtui siitä, että kosteus kondensoituu sellaisiin pintoihin, joissa kylmä  ja lämmin kohtaavat. Tämä toimi sellaisissa rakenteissa varsin hyvin, joissa oli painovoimailmastointi eli ilmanpoistohormit ja venttiilit. Kun tällaisiin tiloihin ryhdyttiin asentamaan koneellisia ilmastointeja, niin vanha rakennustekniikka unohdettiin. Seurauksena oli rakenteiden hidas kostuminen ja homehtuminen.

Noista ajoista rakentaminen on totaalisesti muuttunut. Ennen rakennusliikkeillä oli omia ammattilaisia suurin joukoin. Nyt kaikki on ulkoistettu niin, että vastaavilla työnjohtajilla on vaikeuksia tietää, missä mennään. Tämä voi alentaa kustannuksia, mutta laatua se ei paranna, eikä takaa. Etenkin julkisessa rakentamisessa ainoa mahdollisuus välttää nykyiset ongelmat, on elinkaarirakentaminen.

Meillä vanhoilla mohikaaneilla on paljon tietoa entisten aikojen rakentamisesta ja siitä, mitä pitäisi ottaa huomioon remontteja suunniteltaessa ja tehtäessä. Tämän lehden palstoilla Lahden Tilakeskuksen edustaja pyysi ottamaan yhteyttä suoraan heihin. On otettu, mutta meille ei ole vaivauduttu vastaamaan. Olisikohan se siitä kiinni ilmaisten neuvojen antajalla ei ole varaa tarjota ilmaisia lounaita? Kyllähän Tilakeskuksen pitäisi kuulua jo tähänastisen näytön teknisen toimialan alaisuuteen, eikä asiantuntemattomaan poliittiseen ohjaukseen kaupunginjohtajan kainalossa.

Viisikymmentä vuotta olemme siis Suomea ja muitakin maita rakentaneet, joten paljon onnea meille!

Comments are closed.


WP Login