Archive for huhtikuu, 2017

Markan kaipuu

Se näyttää olevan niin, että alle nelikymppisiltä on vanhan oman markan aikaiset tapahtumat pahasti kadoksissa. ”Jos meillä olisi oma valuutta, niin kikyä ei olisi tarvittu” paljastaa koko asian. Asian äänen sanonut varmaan koetti hakea lausahduksellaan ihan jotain muuta kuin etsiä tietä markan paluulle.

Ihan vain muistin virkistämiseksi vielä 1970-luvulla työmatkoilla ulkomailla liikkuvat joutuivat anomaan matkavaluuttansa Suomen Pankilta. Anomuksen käsittely kesti viikkoja. Suomalaiset Eurocardit eivät kelvanneet vielä 1980-luvun alussa ulkomailla ostosten tekoon. Ne kelpuutettiin vain joissakin hotelleissa ja ravintoloissa. Kotimaan pankissa sai valuuttaa vaihtaa vain sen verran, että sillä yöpyi kaupunkihotellissa Euroopassa vain kaksi yötä.

Markka-aika oli ketju devalvaatio-palkkavaatimukset-inflaatio ja jälleen devalvaatio. Tällä ketjulla oli monenlaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja kansantalouteen. Ensinnäkin se takasi työllisyyden ay-liikkeen puuhamiehille ja organisaatiossa eläville. Jatkuvat palkkaneuvottelut ja lakot pitivät siitä huolen.

Vastapuolella se vaikutti esimerkiksi metsäteollisuuteen niin, että käytännössä tuotekehitys laitettiin hyllylle odottelemaan kovempaa kilpailua. Kauppaa hoidettiin keskitetysti yhdistysten kautta ja yritysten vientimiehet olivat vain asiakkaiden viihdyttäjiä.

Pienemmille yrityksille markka merkitsi jatkuvaa valuuttariskien pelkoa. Vientiasiakkaat eivät ostaneet mitään Suomen markoissa. Kustannukset nousivat aina devalvaatiota kohti ja kannattavuus laski. 1980-luvulla rahapolitiikka vedettiin tappiin, kun markan annettiin keinotekoisesti vahvistua yli 30 %. VAT:n tutkimukset 90-luvulta osoittavat, että ilman markan kellutusta, meillä ei enää olisi metsäteollisuusyrityksiä lainkaan.

Devalvaatioaikakauden paras esimerkki olivat ns. suhdannesahat. Ne aloittivat aina sahauksen devalvaation jälkeen ja painoivat terät punaisina aina siihen asti, kun inflaatio söi katteet. Sitten pantiin sahat seisomaan. Varsinainen sahateollisuus puolestaan myi olosuhteiden pakosta tuotteensa päämarkkinoille Ruotsin kruunuissa ruotsalaisten määrätessä hinnat.

Sen sijaan euroon liittyminen laittoi liikkeelle massiivisen tuotekehityksen, jonka tuloksia saamme nyt ihastella. Suuria tehtaita nousee eri puolille niin, että huolestuneimmat pelkäävät jo metsävarojen loppuvan. Puujätteistä tehdään energiaa aina polttoaineita myöden. Lisääkin on tulossa pitkässä juoksussa, joten uusiutuvat raaka-aineet eli metsät nostavat Suomen vielä kukoistukseen, vaikka EU:n jarrumiehet kuinka vastustaisivat kehitystä.

Vasemmistollehan euro on tietysti katkera paikka, koska devalvaatiot aina kasvattivat kansan mielestä karvoja vasemmiston rintaan. Devalvaatioiden jälkeisissä neuvotteluissa ei haluttu rehvastella sillä, että tuleva inflaatio syö kyllä palkkojen ostovoiman hyvin nopeasti. Sen sijaan raharikkaiden porvareiden omaisuuden arvoon inflaatio ei pystynyt. Inflaatio vain nosti kiinteän omaisuuden arvoja ja useimmiten omaisuuden päivitys oli enemmän kuin inflaation määrä. Kuinkas kävi, duunari hävisi aina ja kunnon kapitalisti voitti.

On hyvin surullista, että politiikassa tyhmyys pakkaa tiivistyä. Oma ja puolueen etu ovat tärkeämpiä kuin maan etu.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Markan kaipuu

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöittäminen

Osakeyhtiön perustaminen on nykyisin varsin yksinkertainen prosessi. Sen sijaan otsikossa mainitunlaisen yrityksen perustaminen on hyvin monimutkainen tehtävä. Hallitus kuitenkin aikoo lähteä tälle tielle, mutta en ole missään nähnyt perustamismallia. Päijät-Hämeessä ollaan asiassa etunojassa, mutta täälläkään en ole nähnyt minkäänlaisia kommentteja juridiikan asiantuntijoilta?

Osakeyhtiön perustamisessa ´lähtökohtana ovat sijoittajat ja pääoman tarve eli osakepääoman suuruus. Tässä tapauksessa osakkaita ovat alueen kunnat, jotka ovat halukkaita sijoittamaan pääomia yhteiseen yhtiöön. Osakeyhtiön osakkaaksi pakottaminen ei onnistu!

Seuraava ongelma on, mitä sijoitetaan? Sijoitetaanko silkkaa kahisevaa vai kiinteää omaisuutta? Rahan sijoittamien vaatisi ilmeisesti lainan ottoa, koska tällaisia summia ei kuntien kassoista taida löytyä. Sen sijaan kunnilla on terveyskiinteistöjä, joita voidaan sijoittaa apporttina osakepääomaan. Jos omaisuudella on kaupallista arvoa, niin suurta ongelmaa ei ole. Nyt kuitenkin esim. vuodeosastoja on lakkautettu, joten niitä ei voida käyttää apporttiomaisuutena.

Suuri ongelma tulee myös olemaan tällaisen omaisuuden arvon määrittely, koska Heinolan tapauksessa on nähty, että sairaalakiinteistön myynti ei ole helppo tehtävä, eikä arvo vastaa kustannuksia. Jos kuitenkin jonkinlainen arvo löytyy ja omaisuus hyväksytään sijoitukseksi, niin joka tapauksessa omaisuuteen kohdistuvat velat jäävät osakkaan kontolle. Jos yhtiö ottaisi velat vastatakseen, niin silloinhan olisi kyseessä nollasummapeli, eikä ainakaan äänioikeutta syntyisi.

Kun velat siis jäävät sijoittajan vastuulle, niin sijoitukselle on saatava tuottoa, jotta sijoituksista voidaan huolehtia. Tämä puolestaan edellyttää, että yhtiön on tuotettava voittoa. Kun yhtiön tarkoitus on tuottaa palveluita omistajilleen ja muille halukkaille kuluttajille, niin palveluiden hinnoittelu tulee olemaan haastava tehtävä. Jos yhtiö myy palvelujaan omistajilleen halvemmalla kuin ulkopuolisille, niin verottaja katsoo sen peitellyksi osingonjaoksi. Tästä syntyy mielenkiintoinen ongelma, koska kunnathan eivät ole verovelvollisia. Tällainen hinnoittelu voi myös vääristää markkinoita.

Sitten koko tilanne muuttuu jälleen, kun valtio astuu maakuntien kautta kuvaan mukaan ja alkaa rahoittaa osakeyhtiön toimintaa. Osakeyhtiön osakkaiden valtaa yhtiössä voi muuttaa ainoastaan, jos valtio tai maakunta ostaa koko yhtiön. Toinen vaihtoehto on sosialisointi Venäjän öljy-yhtiöiden malliin. Tällaisessa tapauksessa sosialisoija joutuisi kyllä ottamaan myös velat vastattavakseen, mutta siitä se soppa syntyisi. Varmaankin pitäisi asettaa totuuskomitea arvioimaan, paljonko kunnilta velkoja siirretään. Olisiko Lahdessa vastapeluri konsernipankki?

Sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtiöittämisessä on siis vielä hyvin paljon avoimia kysymyksiä, jotka pitäisi ratkaista laillisesti ja oikeudenmukaisesti. Toistaiseksi joudutaan menemään vanhalla tilaaja-tuottajamallilla. Tässä mallissa PHHYKYssä on valtuusto ja hallitus, mutta mallin muuttaminen osakeyhtiöksi ei ole mikään läpihuutojuttu. Valtakin muodostuu täysin uudelta pohjalta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöittäminen

Tietotekniikan vangit

Onko meistä tullut tietotekniikan vankeja? Ostin ensimmäisen Applen Commodoren 1983. Sen keskusmuisti oli 64 kb ja siinä oli taulukkolaskentaohjelma. Tämä laite ja matriisiprintteri maksoivat silloin 20.500 suomalaista markkaa. Ilman printteriä hinta oli noin 300 markkaa/kb. Nyt hinta liikkuu jossain 0,0006 markkaa/kb. Reilussa 30 vuodessa hinta on siis laskenut jonkin verran.

Tällaisella keskusmuistilla varustettuun laitteeseen rakensin laskutusohjelman, palkkalaskentaohjelman, Keran lainanhakuohjelman ja hinnoittelu- ja jälkilaskentaohjelmat. Jonkin ajan kuluttua siihen sai myös kirjanpito-ohjelman. Kun ajattelee, mitä tällaisella primitiivisellä laitteella pystyi jo silloin tekemään, niin on pakko miettiä, mihin kaikkeen me tarvitsemme nykyisten kannettavien ominaisuuksia ja kapasiteettia.

Noihin aikoihin ei ollut verkkoja, mutta ilmeisesti jonkun mielessä oli jo World Wide Web. Webissähän on tietysti paljon hyviä ominaisuuksia, mutta vanhoissa laitteissa ei tarvinnut mietiskellä tietosuojaa eikä hakkereita. Nyt meillä on nettiin liittyvää rikollisuutta, valeuutisia, kyberuhkia, verkkosodankäyntiä ja vaikka mitä uhkia. Kaiken lisäksi somemaailma ja nettipelit riivaavat ihmisiä ja panevat heidän päänsä täysin pyörälle.

Toinen samanlaisen kehityskaaren käynyt laite on puhelin. Ihan ensimmäiset kannettavat puhelimet olivat tangenttipuhelimia. Ne olivat parannettuja laitteita sotilasradioista. Niissä oli vain yksi puhesuunta kerrallaan eli yhtä aikaa ei voinut puhua. Painettiin tangenttia, kun haluttiin itse puhua ja vapautettiin, kun toinen sai puhua. Joskus toivoo, että vieläkin olisi niin. Nämä laitteet tulivat markkinoille myös 1980-luvun alussa.

Nokia ja Eriksson olivat ensimmäiset eurooppalaiset laitteet. Ne olivat ”luuripuhelimia”, joissa oli suuri kannettava akku. TV:ssä oli jopa kotimainen sarja, jossa bisnesmies kuljeskeli ympäriinsä kanniskellen tätä puhelinlaitetta mukanaan. Sittemmin siihen tuli varusteet, joilla sitä voi käyttää myös autoissa. Tätäkin laitetta pystyi jo vakoilemaan, koska se toimi radioaalloilla.

Minun ensimmäinen NMT 450-puhelimeni oli Eriksson ja hankin sen joskus 1984. Se maksoi silloin 18.500 markkaa eli n. 3000 euroa. Näiden hintojen perusteella voi sanoa, että inflaatio ei ole vaikuttanut puhelimien ja tietokoneiden hintoihin, vaan asialla on ollut voimakas deflaatio.

Vuonna 1987 myyntiin tullut Mobira Cityman 900 oli Nokia-Mobiran ensimmäinen matkapuhelin. Se painoi kuitenkin vielä liki 800 gr. ja maksoi 24 000 markkaa (n. 4000 euroa). Tämä puhelin kantoi myös lempinimeä halko. Näiden laitteiden kanssa päivän vietettyään, ei tarvinnut harkita punttisalilla käyntejä. Kyllä ne mainiosti kävivät käsipainoista.

Noista ajoista maailma on muuttunut niin paljon, että kaikilla on älypuhelimet, läppärit tai tabletit, joissa on kaikenkarvaisia applikaatioita ja ominaisuuksia. Olemme maailmanlaajuisesti reaaliajassa yhteydessä toisiimme kaikenlaisten verkkojen kautta ja meitä valvovat isot veljet ja kuka ties mitkä muut tahot.

Tiedemiehet sanovat, että tekninen kehitys on miljoona kertaa nopeampaa kuin ihmisen evoluutio. Kun tähän vielä lisätään robotit, niin me alamme olla kehittämämme tekniikan vankeja. Joillakin on panta jalassa, mutta useimmilla se on taskussa. Kun puhelin on avoinna, meidän kulkumme on tiedossa!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Tietotekniikan vangit

WP Login