Archive for helmikuu, 2017

Unohdetaan kansantalous

Viime vuosien tapahtumat finanssikriisin jälkeen ovat osoittaneet, että kaikki euromaat hoitavat talouttaan omilla perinteisillä tavoillaan. Yhteistä kuitenkin on, että jäsenmaat noudattavat omia kansallisia sovelluksiaan 1930-luvulla kehitellyistä kansantalousteorioista. Kreikka, Italia, Espanja, Portugali, Irlanti jne. ovat osoittaneet, että vanhat konstit eivät enää toimi! Mistä tämä johtuu? Syynä ovat paitsi maailman talouden globalisoituminen että myös euro.

Maiden luovuttua omista valuutoistaan ja ottaessaan käyttöön euron, ne unohtivat sen, että vanhat käytännöt eivät enää toimi eurotaloudessa. Paitsi, että valtiot unohtivat tämän faktan, niin eurotalous unohtui myös Euroopan komissiolta ja Euroopan Parlamentilta. Siellä oltiin sen harhaluulon vallassa, että ”kyllä pappa maksaa” ja valvonta oli onnetonta. Pappa oli tässä tapauksessa Euroopan Keskuspankki eli EKP.

Tähän sitten ajauduttiin ja euroja alettiin painaa lisää ja taistelu koko EU:n ja euron pelastamiseksi alkoi. Samalla unohdettiin myös se, että EU:ssa on yli 200 erilaista kulttuuria kansallisten kulttuurien sisällä, joilla kaikilla on omat päämääränsä ja tavoitteensa. Näillä kaikilla on myös omat edustustot Brysselissä lobbaamassa ja valvomassa omia etujaan. Näiden lisäksi harmaina toimijoina ovat EU:n laaja virkamieskunta, joka valvoo omia etujaan kehittelemällä satoja mitä ihmeellisimpiä uusia direktiivejä (terva, saunapalvi jne.) Useiden direktiivien ongelmana on ymmärtämättömyys maiden eroavaisuuksista.

Mitä sitten tulee direktiiveihin, niin Alppien pohjoispuolella niitä noudatetaan melko säntillisesti. Sen sijaan eteläpuolella täysin todistetusti ja kiistattomasti, niille on viitattu märällä rukkasella. Siellähän ei oikein kintaita tunneta. Kinnastalous on Välimeren maissa hyvin vieras käsitys. Sen sijaan maissa, joissa on neljä selkeästi toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa, kinnastalous on opettanut, että lämpimien aikojen tuotteet on pitänyt säästää kylmien aikojen tarpeisiin. Hälläväliä talous ei olisi jättänyt täällä juuri ketään hengissä seuraavaan satokauteen.

Näistä uusista eurohaasteista maat ovat selvinneet eri tavoin toiset kantapään kautta ja toiset säilyttämällä oman valuuttansa, jolla voivat manipuloida omaa kilpailukykyään. Mikäli muistini palvelee minua oikein, niin tässä asiassa Ruotsi höynäytti Suomea oikein todella komiasti. Se vetkutteli europäätöstään ja antoi suomalaisten neuvottelijoiden uskoa, että myös Ruotsissa otetaan euro käyttöön. Kun Suomi teki päätöksensä, niin Ruotsi ilmoitti järjestävänsä asiasta kansanäänestyksen.

Ruotsin menestyminen ei ole ollut pelkästään kruunun varassa, vaan ruotsalaisilla on aina ollut parempi pelisilmä näissä asioissa kuin suomalaisilla. Yksi merkittävä tekijä on LU, joka on ymmärtänyt paremmin sen, että ilman kilpailukykyä ei ole yrityksiä. Ilman yrityksiä ei ole myöskään yhteiskuntaa, koska vain yritykset tuottavat sitä lisäarvoa, josta veroja maksetaan. Näin saatiin Ruotsiin joustavat työmarkkinat, joiden perään Suomessa haikaillaan.

Mitä sitten tulee Saksaan, niin sielläkin oli kovat haasteet sopeutumisessa EU-talouteen ja sen haasteisiin. Ensin piti maksaa kovat lunnaat Itä-Saksan yhdistämisestä Neuvostoliitolle. Sen lisäksi Itä-Saksan infrastruktuurin ja jopa rakennusten korjaaminen vaati oman erillisen veron länsisaksalaisilta.  Saksassa kuitenkin maailma opetti ja järki voitti.  Kilpailukyky pantiin kuntoon yhteistyöllä ja nyt talous kukoistaa. Vaikka nyt vaaditaan palkankorotuksia, niin nyt on helpompi arvioida, mitä kilpailukyky kestää.

Suomessa on toisin – tai ainakin siltä näyttää. Kilpailukyky tanssiaiset näyttävät johtavan entistä syvempiin juoksuhautoihin ja ymmärrys eurotalouden toiminnasta ja rakenteista on täysin hukassa poliittisilta päättäjiltä. Yrittäjä-pääministeri ei ole joutunut urallaan tekemisiin lattiatason duunareiden kanssa. Hänen työväkensä on ollut korkeasti koulutettua väkeä, jonka käsitys maailman menosta poikkeaa täysin tavallisen duunarin arjesta ja käsitysmaailmasta. Tätä tietoisuutta manipuloivat opportunistiset tahot, jotka toimivat duunareiden jäsenmaksuilla muka heidän edukseen.

Taloustieteilijätkään eivät ole liikkeellä puhtain paperein. Muistan hyvin, kuinka aina devalvaation jälkeen inflaatiota yritettiin hillitä kaikin keinoin. Viimeinen yritys oli 1980-luvun vahvan markanpolitiikka, joka johti katastrofiin, markan kellutukseen ja lopulta pakotti Suomen liittymään Euroopan Unioniin ja euroon.

Nyt osittain samat taloustieteilijät suorastaan itkevät inflaation perään. Mikä on aiheuttanut palttoonkäännön? Kun kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat nousevat. Samalla lisätään tuotantoa, jolloin tarvitaan lisää työntekijöitä. Kun hinnat nousevat ja inflaatio kiihtyy, niin samalla nousee BKT ja valtion velkojen suhde bruttokansatuotteeseen pienenee ja valtio ehkä selviää rahoittajiensa ja EU:n holhouksesta. Entisestä vihollisesta, inflaatiosta, onkin näin tullut liittolainen. Miten tässä nyt pääsi näin käymään?

Nyt sitten odotellaan soittaako valtioneuvoston sinfoniaorkesteri pääministeri Sipilän johdolla meille kesäillan kiky-valssia vai Tuntemattoman sotilaan valssia Kusessa ollaan?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Unohdetaan kansantalous

Verojen jatke

Olen ollut pro Lahti Energia jo vuosikymmeniä, mitä tulee kaupungin riistopolitiikkaan. Nyt kuitenkin alkaa luottamukseni horjua yhtiön päätöksen tekoon. Siihen on tullut trumpistisia piirteitä eli vaihtoehtoisia totuuksia. Yhtiöltä tulleet tiedotteet ja sopimukset antavat vahvan kuvan nautinnollisesta monopolistisesta päätöksenteosta.

Ensimmäinen tiedote sähkönsiirron uusista rakenteista ja hinnoista oli päivätty 25.11.2016. Sitten tuli 1.12.2016 päivätty kirje, jossa kerrottiin, että edellisessä kirjeessä oli virheitä, jotka tällä uudella kirjeellä korjataan.

Tarina muuttui yhä merkillisemmäksi, kun 2.2.2017 päivättynä tuli sopimus, joka oli kuitenkin astunut voimaan laskun mukaan jo 1.1.2017. Kummastusta herättivät etenkin sopimuksen ehdot. Ensimmäisenä oli asiakkaan valitsemat tuotteet. En kuitenkaan ollut valinnut mitään tuotteita, koska en ollut saanut mitään ehdotustakaan.

Ehto 6. Sopimuksen voimaantulo: ”Mikäli sopimus poikkeaa asiakkaan kanssa sovitusta, tulee asiakkaan tehdä huomautus sisällöstä kolmen (3) viikon kuluessa vahvistuksen lähettämisestä. Muuten sopimusvahvistus astuu voimaan tämän sisältöisenä.” Siis mitä on sovittu ja kuka on sopinut? Sopimushan oli astunut voimaan jo ennen, kuin se oli lähetetty asiakkaalle!

Ehto 7. Sopimuksen peruminen: ”Etämyynnissä kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilmoittamalla siitä 14 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä syytä ilmoittamatta. Jos kuluttaja on pyytänyt sähköntoimituksen aloittamista ennen peruuttamisajan päättymistä, kuluttajan on maksettava jakeluverkonhaltijalle peruuttamisilmoituksen tekemiseen mennessä sähkön siirrosta sopimusvahvistuksen mukainen korvaus.” Kenelle tämä ehto on tarkoitettu ja mitä se mahtanee tarkoittaa suomeksi?

Ehto 8. Sopimuksen irtisanominen: ”Sopimus on voimassa toistaiseksi ja asiakas voi sanoa sopimuksen irti kahden viikon irtisanomisajalla.” Miten niin voi sanoa irti? Lahden kaupungin alueella on vain yksi sähkön jakelija LE-sähköverkko Oy, joka on Lahti Energian tytäryhtiö. Minun käsittääkseni sopimuksen irtisanominen merkitsee sitä, että valot sammuvat? Kyseessä on siis monopoli, josta ei eroon pääse, kun ei ole minkäänlaisia vaihtoehtoja.

Yllätykset eivät loppuneet tähän. Pari päivää sitten sain sähköpostia, joka alkoi hei Esko. Onko nyt niin, että Suomessa voi tehdä sinunkaupat jo kasvottoman yrityksenkin kanssa? Voinhan minä olla vähän hei, mutta mitähän se kuuluu Lahti Energialle? Viestissä ilmoitettiin, että määräaikainen sähkösopimukseni loppuu 31.5.2017 ja se jatkui: ” Perusmaksu 0,00 e/kk Energiamaksu 4,50 snt/kWh. Hinnat sisältävät arvonlisäveroa 24 %. Hinnat ovat sähkön myyntihintoja, eivätkä sisällä sähkön siirtoa (verkkopalvelua). Sopimusehdot löytyvät osoitteesta. Hyväksy tarjous.”

Kun sitten aioin ilmoittaa, että muualta saa toki halvemmalla, niin sähköpostiin ei voinutkaan vastata. Lähettäjän osoite oli no-reply. Kuvitelkaa no-reply. Siinä oli kyllä sitten linkki, jossa oli sopimus valmiina hintoineen päivineen. Olen tehnyt kauppaa yli 50 vuotta ympäri maailmaa, mutta koskaan en ole lähettänyt, enkä saanut tarjousta, jossa toivotaan, että älä nyt vain ala väittämään vastaan?

Koko edellä olevasta viestiketjusta tuli mieleeni muurarin rukous: ”Herra ota pois minulta tämä katkera kalkki, muuraan vastedes pelkällä sannalla.” Edellä olevasta tulee väistämättä mieleen, että näin ennen vaaleja yhtiön hallituksessa istuvat politrukit haluavat oikein kunnolla nöyryyttää veronmaksajia ja äänestäjiä. Älkää vain äänestäkö meitä, tai …!

Sellainenkin johtopäätös on mahdollinen, että sähköntuotanto Lahdessa ajetaan alas. Jäljelle jäisivät vain monopolit eli sähkönjakelu ja kaukolämpö. Sähköverkkojen hinnoittelua valvotaan, mutta kaukolämpöön Lahdessa pakotetaan kaavoituksella, eikä sitä valvo Erkkikään. Näin voitaisiin sähköverkot helposti myydä ja ajaa sähköntuotanto alas. Sitten voisikin kaupunginjohto nostaa jalat pöydälle ja korotella kaukolämmön hintoja – Verojen jatkeena!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Verojen jatke

Kasaa-itse kalusteet (D-I-Y)

Tehdessäni lopputyötäni 1972 Markkinointi Instituuttiin Helposti kasattavien kalusteiden viennistä Britanniaan, en osannut kuvitellakaan, että nyt 2000-luvulla joutuisin itse kasaamaan liki kaikki ostamani kalusteet. Eipä silloinen työnantajanikaan Isku, korviaan lotkauttanut D-I-Y-ajatukselle. Nyt likimain kaikki puulevyistä valmistetut kalusteet, ostipa ne myymälästä tai netistä, on itse koottava.

Kasattaville kalusteille on myös ollut maailman markkinoilla tarve. Muuttaessamme Englantiin, tarvitsimme lipaston. Menimme läheiseen myymälään ja hämmästyksemme oli suuri. Mitään ei ollut varastossa. Toimitusaika oli 6-8 kuukautta, mutta maksaa piti heti. Kyllähän se sitten aikanaan tuli, mutta tällaiseen palveluun eivät asiakkaat olleet tyytyväisiä.

Selkeän signaalin uudelle trendille antoi öljykriisi, joka laittoi kuljetuskustannukset huimaan nousuun. Tällaiseen kehitykseen olisi voitu varautua myös Suomessa. Kansainvälisissä yrityksissä tulevaisuuden tutkimus alkoi jo 1960-luvulla. Silloin sen otti käyttöön RAND-yhtiön matemaatikkona toiminut Olaf Helmer. Suomalaisessa teollisuudessa tulevaisuuden tutkimuksesta huolehti pitkään devalvaatio. Mikä lienee tilanne nyt?

Helposti (?) koottavien kalusteiden valmistus UK:ssa alkoi 1970-luvun puolessa välissä keittiökalusteista. Britanniassa, samoin kuin monessa muussa maassa, kiinteätkään kalusteet eivät sisälly uuden asunnon hintaan. Ne piti hankkia ja asennuttaa itse. Siksi ne olivat otollinen tuote aloittaa D-I-Y. Suomessa tällaista käytäntöä oli vaikea ymmärtää. Nyt suomalaisilla rakentajilla Venäjällä, on myös tällainen vaihtoehto. Suomalaiset roudasivat pitkään suuria komuutteja tanskalaisiin jakelukeskuksiin.

Kasattavien kalusteiden pienet pakkauskoot mahdollistivat kokonaan toisenlaisen ja laajemman markkinointialueen. Tässä kehityksessä suomalaiset jäivät lähtökuoppiin ja markkinat avautuivat ulkomaisille tuotteille ja myyntiketjuille. Näistä voi mainita laajoilla markkina-alueilla toimivat Ikean ja Jyskin.

Suomessa alan ”vanhan” teollisuuden ongelma on ollut pitkään se, että markkinointihenkilöstöä on pidetty välttämättömänä pahana. Heitä ei ole kuunneltu riittävästi ja he ovat pääsääntöisesti olleet ”insinöörien jaloissa”. Kyllä hyvä tuote aina itse itsensä myy! Palkat ovat myös olleet suhteessa muihin pieniä. Näin yhteydet asiakkaisiin ja markkinoihin ovat olleet hakusessa.

Ehkä on myös laajemmin insinöörien syyksi luettava se, että kalusteiden kokoamisohjeet ovat edelleen hakusessa. Olen joutunut itse kasaamaan vuosien varrella kymmeniä kalusteita ja kokoamisohjeissa on ollut havaittavissa suuria puutteita. Joissakin tapauksissa ohjeita ei ole ollut lainkaan. Yleisin puute on, että ohjeissa luetellaan numeroittain osat, mutta osissa ei ole vastaavia numeroita. Ruuvit ja helat saattavat olla samassa pussissa kaikki ja niitä saattaa puuttuakin. Koita siinä sitten huonosta kopiosta selvittää, mikä osa kuuluu mihinkin.

Tällaisena digi-aikana asia olisi helposti korjattavissa. Kaikilla on nykyisin nettisivut, jonne kasausohjeet voisi laitta videoina. Välttämättä ei tarvitsisi edes kymmenkielisiä kasausohjeita, kun laittaisi vain nettiosoitteen kasaussivulle. Niitä tehdessä insinöörikin voisi saada jonkun ”ahaa-elämyksen”. Tällainen käytäntö on jo pitkään ollut käytössä esim. lentokoneiden huollossa. Uudet osat saattavat vaatia uutta tekniikkaa, jolloin video-opastus on välttämätön apukeino.

Myymälöistä ostettaessa on helppo marssia takaisin, jos ongelmia esiintyy. Netistä ostettaessa ainoa keino on sähköposti tai ehkä puhelin. Näillä välittäjillä on vain yleensä sellainen ongelma, että ”en osaa sanoa, pitää kysyä valmistajalta”. Odottele siinä sitten päiviä tgai viikkoja! Myymälöissä mallikalusteet on aina kuitenkin joku koonnut, joten sieltä löytyy helpommin neuvoja. Myymälöistä saa nykyisin myös asennuspalveluita. Kalusteiden kasaajat ovat siirtyneet tehtaista pyörien päälle! Tässä olisi laajempikin businessidea.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Kasaa-itse kalusteet (D-I-Y)

Opitut kielet unohtuvat

 

Ruotsin kielen oppimisesta eli pakkoruotsista on väitelty vuosikymmenet. Varsinaisia perusteluja ei kuitenkaan ole esitetty, vaan on menty täysin mutu-pohjalta. On ehkä haluttu säilyttää muistot Ruotsin satoja vuosia kestäneestä miehityksestä.

Empiiristä näyttöä on kuitenkin runsaasti olemassa siitä, että kielitaito passivoituu, ellei sitä käytetä säännöllisesti. Opittu kieli myös katoaa ensimmäisenä ihmisen vanhetessa, vaikkei muistissa muuten olisi vikaa. Äidin maidossa opittu kieli, eli äidinkieli, säilyy koko elämän ajan.

Lähdin 1950-luvun lopulla Ruotsiin. Kielitaitoni oli surkea, koska oppikoulussa opetettiin etupäässä kielioppia ja sanoja ja etenkin sanojen taivutusta. Puheen opetus oli vähän kuin aapisen tankkaamista. Ensimmäisessä työpaikassani Ruotsissa työnjohtaja sanoi, että täällä puhutaan sitten vain ruotsia, tai muuten tulee lopputili. Meitä oli samoissa töissä unkarilaisia, suomalaisia, tanskalaisia jne. Ohjattiin vain ilmaisille kielikursseille

Ohjeena oli, että siellä voi käydä opiskelemassa ruotsia iltaisin. Kävin siellä muutaman kerran ja totesin, että paremmin oppii puhumalla ja laittamalla osaamiaan sanoja peräkkäin. Se ruotsin kieli, jota siellä käytännössä puhuttiin päivittäin, ei muistuttanut meille koulussa opetettua kieltä pätkääkään.

Opin Ruotsissa muutamassa kuukaudessa enemmän kieltä kuin viidessä vuodessa Lahden Lyseossa. Palailin sieltä sitten Lahteen opiskelemaan, kun tiskaaminen ja voileipien voiteleminen ei oikein tuntunut omalta jutulta. Kauppaopistossa jouduin sitten heti vaikeuksiin ruotsin kielen lehtorin kanssa. Minun ääntämykseni ei kelvannut hänelle. Suomessa ei puhuta ruotsia tuolla tavoin.

Kokeissa pärjäsin hyvin, mutta arvosana oli aina 5. Kaiken huippu oli, kun loppukokeissa oli 2000 sanan sanakoe. Minulla oli oikein 1994 sanaa, mutta arvosana oli 5-. Päästötodistuksessakin oli viitonen. Se ei minua haitannut, koska kielitaitoni riitti kyllä omiin tarpeisiin. Koulun jälkeen en joutunut koskaan käyttämään ruotsia työurani aikana maailman turuilla. Englanti oli se kieli, jota maailman kaupassa käytetään. Joitakin maita oli, joissa arvostettiin, jos edes yritti puhua paikallista kieltä.

Tosin englannin kielessä on suunnaton määrä murteita. Pitäessäni ensimmäistä myyntipuhettani Amerikassa, asiakkaani istui hiiren hiljaa ja kuunteli. Ajattelin, että olin sanonut jotain väärin ja keskeytin puheeni. Hän katsoi minuun oudosti ja sanoi: ”jatka vaan. Tuo vanhan maan englanti kuulostaa niin eksoottiselta.” Minun aksenttini ei kyllä ollut posh-englantia, mutta olihan se mieleen jäävä kommentti.

Jos sitten palataan tähän pakkoruotsiin, niin sen opettaminen pakollisena on suurta resurssien tuhlausta. Mikäli kieltä ei käytetä aktiivisesti vähintään viikoittain, niin taito unohtuu hyvin nopeasti. Viimeiseksi jää lukutaito. Sitä auttavat suuresti digitaaliset sanakirjat. Kieli myös muuttuu ja kehittyy ajan myötä. Vanhaa ruotsia, venäjää tai mitä tahansa kieltä kutsutaan ”emigranttikieleksi”.

Viime vuosituhannen lopussa jouduin yliopistossa virkamiesruotsin uhriksi. Ajattelin, että pääsen läpi puhumalla ja menin tapamaan rovaniemeläistä ruotsin kielen opettajaa. Hän halusi kuulla minun puhuvan ruotsia, joten siinä sitten haastelimme. Lopuksi hän totesi, että ruotsin kieleni on ”historiallista” ja kehotti osallistumaan muutamille tunneille. Jo ensimmäisellä tunnilla totesin, että mihin on unohtunut kielioppi ja sanojen taivutukset yms.?

Päivitetyssä ruotsissa oli mutkat vedetty suoriksi. Sellaista ruotsia ei puhuttu edes Tukholman kaduilla 1950-luvulla. Sitä paitsi Ruotsissa saa englannin kielellä paremman palvelun kuin, että jos huomaavat suomalaiseksi. Tätä voi kysyä vaikka ahvenanmaalaisilta. Kaiken sotkee vielä lisäksi kansainvälinen some-kieli, josta lainataan sanoja ja lyhenteitä kaikkiin kieliin. Englanti on globaalin kanssakäymisen kieli!

Kommentit pois päältä artikkelissa Opitut kielet unohtuvat

WP Login