Archive for marraskuu, 2016

Työllistymisen rakenteelliset ongelmat

Suomea on sanottu titteliyhteiskunnaksi. Jotta Suomessa työllistyisi, pitää ensin olla tarkoitukseen sopiva oppiarvo. Vasta sen jälkeen aletaan arvostaa kokemuksen ja elämänkokemuksen tuomaa osaamista. Monissa muissa Euroopan maissa kokemusta pidetään suuremmassa arvossa. Näissä maissa Pisatutkimuksen tulokset eivät ole niin yliarvostettuja kuin meillä. Tämä varmaan johtuu osaksi siitä, että Suomessa on varsin massiivinen koulutusjärjestelmä.

Tittelien palvontaa ei ole tieteellisesti paljon tutkittu, mutta voisi olettaa, että se on juurrutettu suomalaisten geeniperimään Ruotsin- ja Tsaarinvallan satavuotisen historian saatossa. Vuosikaudet ylioppiolas oli korkea herra ainakin, jos Suomi Filmin elokuviin on uskomista. Siitä on sitten koulutus kehittynyt niin, että nyt on tohtoreitakin työttöminä.

Koulutuksella ja kokemuksella on nykymaailmassa yksi merkittävä ero. Koulutustarjonta on niin laajaa, että oikean alan valitseminen on melkoista lottoamista. Peruskoulun jälkeen kouluttautumiseen menee helposti alasta riippuen ainakin 5 – 8 vuota. Nykyisessä globaalissa maailmassa tässä ajassa ehtii hävitä jo monta ammattia. Sitten on myös mahdollista, että haluamalleen alalle ei pääse ja joudutaan tyytymään sellaiseen koulutuksen, johon sattuu pääsemään

Kokemuksen kautta hankittu osaaminen perustuu työntekoon. Siihen hakeudutaan olemassa olevien mahdollisuuksien mukaan. Tällöin erikoistuminen saattaa alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja tarpeen vaatiessa voi vaihtaa alaa. Uusia aloja on nyt niin paljon, että kaikille ei voi edes kouluttautua. Ongelmana kokemuksen hankkimisessa on se, että jossain vaiheessa urakehitystä vaaditaan myös teoreettista osaamista.

Kokemuspohjalta teoreettiseen opiskeluun hakeutuminen oli pitkään vaikeaa, mutta mahdollisuudet ovat parantuneet ja digitaalisuus on vielä lisännyt mahdollisuuksia. Netistä voi tänä päivänä oppia melkein mitä tahansa. Työnantajille tällaiset opinnot eivät kuitenkaan aina riitä. Tässä on se suuri rakenteellinen ongelma. Tähän pitäisi saada jonkinlaisia näyttötutkintoja myös kädentaitojen ulkopuolelle.

Puuttumatta mitenkään kannustinloukkuihin, niin paljon muitakin esteitä on työllistymisessä. Näistä ensimmäisenä tulee mieleen ikäsyrjintä. Sekin perustuu kokemuksen väheksyntään ja koskee melkein kaikkia ammattiryhmiä. Kuitenkin laajat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että hiljaisen tiedon siirtyminen organisaatiossa on sen menestyksen tae.

Tutkimukset osoittavat, että tällaisissa yrityksissä on jopa 3 – 4 sukupolvea töissä samaan aikaan. Tällä taataan se, että kokemuksen myötä karttunut hiljainen tieto siirtyy organisaatiossa sukupolvelta toiselle kuin lumivyöry. Mielenkiintoista on, että maailman vanhin yhtiö on Stora-Enso, jonka emo oli Stora Kopparberget. Dokumentoitunakin yhtiön ikä on reilusti yli 700 vuotta, mutta todellisuudessa yli 1 000 vuotta. Vastaavan strategian noudattajia ovat olleet japanilaiset yritykset mm. Sumitomo Group.

Suomi on myös itse rakentanut omat järjestelmänsä syrjimään ikääntyviä työntekijöitä. Strategiat ovat lähteneet siitä, että työntekijät ovat haluttomia jatkamaan töissään ikääntynienä. Näin on päätetty porkkanana korottaa eläkeikää. Vastaavasti työnantajille on puolestaan tehty sellainen järjestelmä, joka lisää kustannuksia työntekijän ikääntyessä.

Käytännössähän tämä tarkoitta sitä, että työllistäjät karttavat sellaisia työntekijöitä, joiden työllistämiskustannukset ovat nuoria korkeampia. Toisaalta tietenkin voidaan ajatella, että on kyse säästöistä. Eläkkeethän pienenevät, kun eläkeikää nostetaan, mutta työllistymismahdollisuuksia ei ole. Tämä perustuu siihen, että eläke karttuu vain ja ainoastaan työvuosien myötä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Työllistymisen rakenteelliset ongelmat

Piiloverotuksen välineet

Kaukolämpöverkkoon liittyminen tuli alueellamme mahdolliseksi 2012. Koska öljylämmityskalusto oli tullut elinkaarensa loppumetreille ja koska olin ollut suunnittelemassa Kymijärvi 1, päätin liittyä kaukolämpöön. Sopimusta tehtäessä oli yhtiöllä jo tiedossa kovat korotukset hintoihin, mutta minulle siitä ei kerrottu sopimusta tehtäessä.

Ensimmäisen laskun jälkeen tuli sitten kirje, jossa kerrottiin hintojen korotuksesta. Vedin tästä sen verran herneen nenään, että ryhdyin kirjaamaan lämmön kulutuksen, laskun loppusumman ja kuukauden keskilämmön kuukausittain Exceliin. Lämmön hinta oli vuodelle 2012 nostettu jo reippaasti ja se oli 70, 95. Sitten se nostettiin 74,95 ja 81,33 €/MWh. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Lämmön hinta on jaksotettu siten, että talvikuukausina se on kalliimpi ja kesäisin halvempi. Lisäksi tulee perusmaksu, joka yleensä kesällä on korkeampi kuin itse energiamaksu.

Jokainen talous on kuitenkin erilainen, joten omat laskut ratkaisevat. Minun kohdallani perusmaksu ja energia olivat 2013 72,75 €/MWh, 2014 78,63 €/MWh ja 2015 79,77 €/MWh. Tästä vuodesta on kulunut vain osa, mutta lokakuun loppuun mennessä hinta on jo nyt 80,79€/MWh ja kaksi pahinta kuukautta on vielä jäljellä. Pelkkä yhtiön ilmoittama hinta ja sen korotus eivät kerro asiakkaalle juuri mitään, koska mukaan pitää laskea myös perusmaksu, kuukausittaiset hinnat ja lämpötilojen vaihtelut.

Hintojen korotukset ihmetyttävät, koska samaan aikaan fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat olleet jyrkässä laskussa. Koska henkilöstökuluilla ei ole suurta merkitystä kaukolämpötuotannossa, niin korotusten syy löytynee sähkön myyntihintojen kovasta kilpailusta ja suhteellisesta alhaisuudesta. Suuri syy on myös omistajan eli Lahden kaupungin vaatimat ylisuuret osinkovaatimukset. Jotka liikkuvat hyvin harmaalla alueella ja saattavat olla jopa lainvastaisia. Tästähän eivät M+M (ei Musti ja Mirri) juuri piittaa, koska eihän korppi korpin silmää noki.

Tarkemmin tämä Troijan hevonen selviää, kun tarkastellaan maksettuja osinkoja pitkällä aikavälillä. Vuodesta 2006 alkaen Lahti Energia ei ole voinut maksaa osinkojaan Osakeyhtiölain mukaan, vaan pääomistaja on pakottanut sen maksamaan osinkoja jopa otattamalla velkaa osingon maksuun. Osinkoja on maksettu 2006 – 2015 noin 160 miljoonaa euroa, johon tuloksen perusteella ei olisi ollut varaa. Viimeisin osoitus tästä on esitys 60 milj. euron pääomalainasta yritykselle uusinvestointeihin.

Tämä on sitä täydellistä hölmöläisten peiton jatkamista. Lypsetään yritys köyhäksi ja sitten investoinnit tehdään velkarahalla. Tämä puolestaan johtaa siihen, että kaupunki harjoittaa myös verokikkailua. Suuri osa lainoista otetaan konsernipankin kautta ja niistä veloitetaan ylikorkoa. Maksetut korot saa vähentää liiketoiminta kuluina, joten ne pienentävät tulosta ja yhtiön veroja. Kaupunki ei puolestaan ole verovelvollinen, joten mitä väliä! Lahden kaupungin veroparatiisi on yhtä lähellä kuin konsernipankki.

Lahden Tarkastuslautakunta arvioi tilannetta vuoden 2015 kertomuksessaan. Viimeisen neljän vuoden aikana Lahti Energia on maksanut osinkoja 37,3 milj. euroa enemmän, kuin sen tulos olisi vastaavana aikana edellyttänyt. Samaan aikaan LE on investoinut merkittävästi ja suunnitteilla 200 milj. euron voimalainvestointi. Koska osinkoja on maksettu enemmän, kuin laki sallii, niin investointi lisää yhtiön velkoja.

Tarkastuslautakunta jatkaa, että kaukolämmön hintaa on nostettu Lahdessa suurista kaupungeista eniten. Kaukolämmön korkea hinta on selvempää selvempääkin piiloverotusta, joka kohdistuu epätasa-arvoisesti kaukolämmön käyttäjiin. Asiasta on huomautettu valtuustossa jo ainakin vuodesta 2008 ja Tarkastuslautakuntakin useamman kerran. Kaukolämpö ei siis kuulu Lahden vetovoimatekijöihin.

Helpoin tapa tasoittaa tilannetta omakoti- ja rivitaloissa, on harkita erilaisten lämpöpumppujen hankintaa. Ilmalämpöpumppujen hinnat ovat jo merkittävästi laskeneet ja käyttösuhteet parantuneet. Itselläni on jo yksi ja aion hankkia vielä toisen. Nyt kun on ilmastokin lämpenemässä, niin näillä pumpuilla voi kesällä myös viilentää sisäilmaa. Pumppujen energian hinnan voi kilpailuttaa, mutta kaukolämpö ei!

Konserniyhtiöiden kautta tapahtuva piiloverotus kohdistuu kuntalaisiin hyvin eri tavoin. Se on siis kaikista verotusmuodoista epädemokraattisin ja epäoikeudenmukaisin. Täytyy vain ihmetellä, että miten diplomi-insinööri voi syyllistyä tällaiseen taloudenpitoon?

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Piiloverotuksen välineet

Populismi

Populismi juontuu latinankielisestä sanasta populus, joka tarkoittaa yksinkertaisesti kansaa. Populismin yleinen määritelmä on: ”Hyve asuu yksinkertaisissa, tavallisissa ihmisissä, joita kansasta on valtaosa, ja heidän kollektiivisissa traditioissaan.”  Kun politiikka otti populismin omakseen, niin se käänsi koko ylevän asian päälaelleen ja alkoi pilkata populusta eli kansaa.

Nyt voikin hyvällä syyllä kysyä, mitä tapahtuu politiikalle? Voi myös kysyä, mitä tapahtuu demokratialle? Venäjä, Unkari, Puola, UK/Brexit, Yhdysvallat ovat maita, joissa on syyllistytty kansan halveksuntaan. Läntisissä demokratioissa on totuttu siihen, että julkisen sanaan voi luottaa. Etenkin some sekoittaa nyt pakkaa.

Sanotaan, että tekniikan kehitys on miljoona kertaa nopeampaa kuin tavallisten kansalaisten aivojen eli vastaanottokyvyn kehitys. Tekniikka on mahdollistanut sen, että kansalle voi totuuksina syöttää mitä tahansa, kunhan se on lyhyttä, iskevää ja tajuntaan menevää. On myös aiheellista kysyä, onko mikään paperille tai someen kirjoitettu puolueetonta, vai onko se enemmän tai vähemmän subjektiivista. Toisaalta tiedon tulva ja sen ristiriitaisuus sekoittaa terävimmätkin päät.

Maailma on muuttunut niin monimutkaiseksi, että se perhosen siipien värähdys Brasilian viidakossa voi täällä Euroopassa aiheuttaa mitä tahansa. Tällainen värähtely eri puolilla maailmaa aiheuttaa sen, että täysin puolueetonta viestintää ei ehkä voi enää edes olla. Globalisaatiossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, kun joka puolella värähtelee!

Demokratian merkittävin saavutus on byrokratia. Ilman byrokratiaa demokratia ei toimi, koska demokratialla tavoitellaan tasa-arvoa ja toimiakseen edellyttää tulojen jakoa. Tulojenjako puolestaan vaatii sitä enemmän byrokratiaa, mitä enemmän tuloja halutaan jakaa. Tämä tulojenjako toimii siis myös byrokratian mittarina. Suomessa tämä mittari on pahasti punaisella. Tilannetta kuvaa hyvin se, että työvoiman määrä syyskuussa 2016 oli n. 2,6 milj. Tästä määrästä julkinen sektori työllisti 671 000 henkeä eli n. 26 %.

Kymmenen Suomen suurinta työnantajaa, joiden mukaan ei ole laskettu Itellaa ja VR:ä, työllistää vajaat 100 000 henkeä. Näistäkin osa työskentelee Suomen rajojen ulkopuolella. Julkinen sektori on siis ylivoimaisesti Suomen suurin yksittäinen työllistäjä. Näin valtava julkinen sektori vaatii maailman laajimman veropohjan, jotta kaikki julkisen sektorin työntekijät saisivat palkkansa tilipäivänä. Suurin syy näin laajaan hallintoon on monihierarkkisuus. Valtion hallinto, aluehallinto ja kunnallishallinto toimivat osittain päällekkäin ja kyttäilevät toinen toisiaan.

On melkein mahdotonta välttää ajatusta, että demokratia nykyisellään on noussut kykenemättömyytensä tasolle. Ollaan tultu tilaan, jossa hallintohimmelit eivät edes tajua, minkä toisen himmelin kanssa pitäisi keskustella. Karmeimpana esimerkkinä vaikkapa lastensuojelu. Vanha sanonta, että byrokratia kasvattaa itse itseään, näyttää pitävän paikkansa. Valitettavasti hiivana näyttäisi toimivan demokratia, jossa kansan valitsemien edustajien pitää voidella äänestäjiään taatakseen asemansa.

Tällaisessa maaperässä populismi alkaa rehottaa. Suomessakin kansa odottaa jo aikaa, jolloin joku tulee, lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo, että s-tana nyt riittää! Kansa alkaa olla verokuormansa alla valmis muutokseen, mutta onko järjestelmä? Toistaiseksi byrokratian purkaminen ei ole onnistunut juuri missään. Populismille on siis olemassa erinomainen kasvualusta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Populismi

Politiikkaa ja kvanttifysiikkaa

Mitä ihmeen yhteistä voi olla kvanttifysiikalla ja politiikalla? Äkkiseltään ajatellen ei mitään. Eihän niitä kumpaakaan ymmärrä edes Erkkikään. Entäpä jos kuitenkin on? Voisihan sitä ajatella, että poliittinen päättäjä on atomi ja äänestäjä on fotoni.

Politiikan ymmärtämiseksi on ymmärrettävä, että kvantittuneiden asioiden ymmärtämisen kannalta oleellista on ymmärtää, että keskeisiä asioita tapahtuu kunhan niihin ei kiinnitetä huomiota, mittaa niitä…

Eräs yhteinen tekijä saattaisi olla lomittuminen. Siinä erossa olevat atomit ja fotonit käyttäytyvät kuin olisivat yhteydessä toisiinsa. Politiikassakin äänestäjät ja poliitikot ovat tavallaan yksi ja sama kokonaisuus. Poliitikot olettavat olevansa vuorovaikutuksessa äänestäjien kanssa. Äänestäjät puolestaan eivät aina tunne samoin. Kvanttifysiikassa tämä yhtälö päätyy manipulointiin. Näinhän se on politiikassakin.

Kvanttifysiikassa käytetään mittauslaitteita, joita politiikassa vastaavat vaalit. Vaaleilla pyritään ennustamaan ja vaikuttamaan tulevaisuuteen. Vaaleissa puolestaan on suuri joukko passiivisia tarkkailijoita, jotka jättävät äänensä käyttämättä. Myös kvanttifysiikassa on passiivisia tarkkailijoita, jotka vain tarkkailevat, mutta eivät osallistu.

Kun hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä liikkuu erilaisia esityksiä hallituksen suuntaan ja nämä esitykset yhtyvät, syntyy esitysten summa-aalto. Tätä periaatetta kutsutaan kvanttifysiikassa superpositioksi. Tähän liittyy myös politiikassa ilmenevä takinkääntö eli samanaikainen ristiriitainen toiminta eli vatulointi.

Toisin sanoen, jos väittämän todenperäisyyttä ryhdytään tutkimaan, niin väittämä romahtaa eli sitä ei ole koskaan tapahtunut. Tällaista tapahtuu tulevien vaalien alla, joissa käytetään superposition käsitettä lupaamalla samanaikaisesti useissa eri asioissa toisensa poissulkevia ratkaisuja. Tämä voidaan tulkita siten, että poliitikon väittämä tai sanoma on samanaikaisesti tosi ja epätosi.

Suprajohtavuus on politiikassa uusi ilmiö. Se voidaan yhdistää kuitenkin täysin someen. Twitterissä, Instagramissa, Facebookissa jne, tieto liikkuu ajatusta nopeammin ja se myös varastoituu Internetiin ikuisiksi ajoiksi. Kvanttifysiikassa suprajohtavuus liittyy esim. sähkön siirtoon ja varastointiin ilman minkäänlaista hävikkiä. Yhtäläisyyttä ei siis voi kyseenalaistaa.

Eroja sen sijaan politiikan ja kvanttifysiikan välillä on oppimisessa. Kvanttifysiikassa tapahtuu jatkuvaa oppimista, mutta politiikassa ei näköjään opita edes tehdyistä virheistä. Oppimisprosessin huipentumana ollaan tosi lähellä kvanttitietokoneen käynnistämistä. Se tullee korvaamaan kaikki tähänastiset poliittiset prosessit, protokollat ja hallitukset.

Tutkimusten mukaan demokratia onkin tullut tiensä päähän ja vaaditaan sen tilalle sympaattista yksinvaltiutta. Tähän tilanteeseen sopii kvanttitietokone, joka johtaa robottikuntaa maapallolla. Mutta mihin ihmeeseen meitä ihmisiä ja ihmiskuntaa sitten enää tarvitaan? No voihan tosin olla, että YK onnistuu uusiutumaan enne, kuin sille käy kuin Kansainliitolle. Aivan käsittämätöntä kyllä olisi, jos EU:in syntyisi jonkinlainen superpositio ja ongelmat ratkeaisivat kuin itsestään.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Politiikkaa ja kvanttifysiikkaa

Digiloikka

Katselin keittiön ikkunasta kaamosmaisemaa, kun yhtäkkiä orava hyppäsi pitkän loikan palotikkailta suoraan lintulaudalle keskelle auringonkukan siemeniä. Toi oli varmaan se digiloikka, tuli heti mieleeni. Ammattilaisena orava tietysti osui maaliinsa, mutta kuka tietää, mihin digiloikka päättyy? Onko kenties kyse loikasta tuntemattomaan?

Digiloikallahan pyritään lisäämään tehokkuutta ja saavuttamaan säästöjä. On todettu, että siirtymävaiheessa on suuria ongelmia monistakin eri syistä. Organisaatioissa ei ole kouluteta riittävästi ja osa eläkettään varttuneiden asenteista on EVVK. Täydellinen hyödyntäminen vaatii mitä ilmeisimmin myös sukupolviloikan.

Jonkin verran kyseenalaista on myös haave tehokkuuden lisääntymisestä. Yksityinen mesettely työaikana ja roikkuminen naamakirjoissa sun muissa applikaatioissa, on aika lailla työnantajan valvonnan ulottumattomissa. Voi siis olla, että se mikä yrityksen toimintojen digitalisoinnissa voitetaan, hävitään somelle.

Katselin shanghailaisessa metrossa, kuinka jokaisella matkustajalla oli kännykkä kädessä ja sitä näplättiin sivuille vilkuilematta. Suomalaisten peliyritysten menestys ja siirtyminen kansainvälisiin omistuksiin, varmistaa tilanteen. Vielä parivuosikymmentä sitten ihmiset lukivat joukkoliikennevälineissä lehtiä ja kirjoja ja Suomessakin jopa juttelivat keskenään. Sellainen kulttuuri on katoamassa maapallolta.

Kotona Britanniassa tehtiin laaja tutkimus. Siinä todettiin, että eläköityvät ikäluokat osaavat lukea paremmin kuin kouluista valmistuvat. Suomessa taas tutkimusten mukaan jopa 10 % koulusta valmistuvista pojista ei pärjää lukutaidoillaan työelämässä. Vastaavia tutkimustuloksia saadaan eri puolilta kehittyneitä länsimaita.

Viimeisimpänä niittinä olivat Yhdysvaltain presidentinvaalit, joissa gallup-tutkimukset menivät täysin pieleen. Kun tohtori George Horace Gallup aloitti lehtien levikkien tutkimukset 1935 ja äänestäjien tutkimusmittaukset vuotta myöhemmin, tutkimukset tehtiin kasvokkain (face to face). Nyt tehdään vastaavat tutkimukset sähköisesti. Nämä vaalit todistivat, että amerikkalaiset punaniskat (rednecks) eivät perusta sähköisistä kyselyistä. Taitaa Suomessakin olla niin, että perustotuudet löytyvät sieltä huoltoaseman baarista.

Edellä olevilla perusteilla voisi heittää pitkän varjon monille nykypäivän mielipidekyselyille. Joku ihmeellinen ohjelma latasi itsensä läppärilleni, Kun poistin sen, niin se esitti mielipidekyselyn. Otti niin päähän, että valehtelin sinne kaiken mahdollisen ja ajattelin, että repikää siitä. Näitä kyselyjä tulee sähköisesti nyt niin paljon, että alkaa raivostuttaa.

Sähköiset ja digitaaliset toiminnot eivät siis taida olla pelkkää hunajaa. Jos digitaalisuus vähentää lukutaitoa niin, on varsin todennäköistä, että se vähentää myös kirjoitustaitoa. Kun nyt vielä kaunokirjoituskin poistetaan oppiaineista ja siirrytään sormenjälkitunnistukseen eli takaisin puumerkkiin, miten säilytetään korkea sivistystaso? Kuka osaa kirjoittaa muutaman ajan kuluttua kynällä paperille?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Digiloikka

Kiky

Kiky sopimus on jonkinlainen kangastus sisäisestä devalvaatiosta eli kilpailukyvyn parantamisesta. Sen suurimmat ongelmat ovat hitaus kapea-alaisuus. Näin käy yleensä konsensukseen perustuvissa toimintamalleissa. Markka-aikana kilpailukyky ratkaistiin yhdellä nopealla päätöksellä yleensä maanatain vastaisena yönä.

Sisäisen devalvaation suorittamisessa on mahdollisuus kulkea useampia polkuja. Viron malli oli yksi tapa toteuttaa sisäinen devalvaatio. Viron kruunu pysyi hyvin kiinteänä muihin valuuttoihin nähden koko olemassaolonsa ajan. Työskennellessäni Virossa, kirjoitin kolumnia Äripäev-lehteen. Pariin eri otteeseen ihmettelin, miksi kruunua ei devalvoida Suomen mallin mukaan, koska tarve oli ilmeinen.

Tätä ihmettelivät myös monet siirtymätalouksien asiantuntijatkin. Ajatusmallissa oli kuitenkin yksi oleellinen ajatusvirhe, jota ei läntisissä markkinatalouksissa osattu ottaa huomioon. Virossa ja myöskin Latviassa oli samaan aikaan kaksi erilaista ostovoimapariteettia. Virossa Harjun maakunta ja Tallinna muodostivat muusta Virosta poikkeavan talousalueen. Tämän alueen hintataso oli huomattavasti korkeampi kuin muualla Virossa.

Helppo tapa verrata hintaa oli päivällinen tallinnalaisessa hotellissa ja esimerkiksi etelävirolaisessa Pölvassa. Samalla hinnalla, jolla Tallinnassa sai pihvin ja oluen, Pölvassa sai kolme pihviä ja kuusi olutta. Annoksetkin olivat tuhdimpia. Vertaus ei tietenkään päde kaikkiin tuotteisiin, mutta toimii esimerkkinä suurista sisäisistä hinnoittelueroista. Näin suuret hintaerot eivät ole tavanomaisia useimmissa muissa maissa Euroopassa.

Ongelma selittyi taksimiehen totuudella. Hänen mukaansa Tallinnaa ei olisi ilman suomalaisia turisteja. Niin hotellien, ravintoloiden kuin kauppojenkin hinnoittelu perustui pitkälti suhteeseen Suomen ostovoimapariteettiin. Hinnoilla pyrittiin mittaamaan suomalaisten maksuhalukkuutta, ei varsinaisesti virolaisten. Kätevä mittari tämän seuraamiseen oli matkustajatilastojen tarkka seuraaminen. Mikäli turistien määrä väheni oleellisesti, alueella tehtiin sisäinen devalvaatio.

Tällaisessa tilanteessa kruunun devalvointi olisi toiminut ko. alueella, mutta olisi haitannut suurta osaa muuta Viroa. Tallinnassa ja Harjun maakunnassa tehtiinkin useita sisäisiä devalvaatioita eli laskettiin hintoja. Kuulin usein hotelleissa, kuinka työntekijöille annettiin kaksi mahdollisuutta. Huomenna palkat laskevat 15 % tai sitten ei ole työpaikkaa. Tätä voisi kutsua markkinaehtoiseksi sisäiseksi devalvaatioksi. Asiat hoidettiin yrityskohtaisesti!

Toinen esimerkki on Latvia. Latvia oli päästänyt taloutensa tosi kuralle ja sen tie Euroon oli noussut pystyyn. Itsenäistymisen alkuvuosina useat ulkomaiset yhtiöt investoivat voimakkaasti Riikaan ja sen lähistölle. Rakennettiin hotelleja ja liiketiloja. Investointi-intoon vaikutti ilmeisesti suorat liikenneyhteydet Moskovaan. Tämä buumi päättyi kuitenkin lyhyeen, mutta se sai latvialaiset unohtamaan markkinatalouden realiteetit.

Latvian talouden kääntyminen vahvaan nousuun 2011 ja 2012 on aika kova todiste siitä, että säästö/leikkauslinja toimi talousviisaiden elvytyslinjaa paremmin. Näin ainakin uskoo Latvian pääministerin neuvonantajana toiminut Anders Åslund. Asiaa on kuitenkin mahdotonta yleistää, koska jokainen tapaus on erilainen.

(http://www.bloomberg.com/news/2013-01-07/why-austerity-works-and-fiscal-stimulus-doesn-t.htmll).

Vapauden makuun päässeet latvialaiset elivät jopa enemmän yli varojensa kuin kreikkalaiset. Velkaantuminen Latviassa perustui yksityisen sektorin velkaantumiseen. Pankkien huomattua, mitä oli tapahtumassa, ne sulkivat lainahanansa. Se johti siihen, että Riikan ympäristössä oli tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia pankkien takavarikoimia leasing-autoja myytävänä.

Latvian nopea elpyminen kuitenkin perustui siihen, että kansa uskoi hallituksen tekemiin nopeisiin ratkaisuihin, jolla aloitettiin sisäinen devalvaatio. Latviassa kilpailukyky parani dramaattisesti 2009, kun maan joustavat työmarkkinat tekivät mahdolliseksi laskea yksikkötyökustannuksia jopa 20 %. Tähän verrattuna meidän Kiky on melko maho.

Euromaa Suomi on aivan toisenlaisessa tilanteessa. Kilpailukyvyn parantamisen perusehto ovat joustavat työmarkkinat ja paikallinen sopiminen. Joustavien työmarkkinoiden rekyyli on verotulojen lyhytaikainen lasku ja sosiaalimenojen kasvu. Tämä on kiky-sopimuksen pahin ongelma – liian vähän, liian myöhään. Kikyn elvyttävistä vaikutuksista ei kukaan osaa sanoa mitään varmaa. Aikajänne on niin pitkä, että koko sopimus saattaa rapautua ennen, kuin toimenpiteet alkavat vaikuttaa.

Suomen ongelma on siinä, että ei pystytä tekemään kipeitä ratkaisuja riittävän nopeasti. EK on vetäytynyt työmarkkinasopimuksista, joten miten kolmikanta toimii tämän jälkeen? Neuvotteleeko hallitus ay-liikkeen kanssa suoraan sopimukset? Latviassa päätettiin lopettaa jatkuva kitinä kertarytinällä. Suomalainen maan tapa saattaa pahimmillaan viedä tuhkatkin pesästä!

Kommentit pois päältä artikkelissa Kiky

WP Login