Palaathan oi armain

Oi armain taas kuulet sä kutsun
kaukaisen nyt viuluin huilujen
se yli kantaa vuorten, halki laaksojen
pois sua se kutsuu nyt luotain mun.

Kun vuorten huippuin varjot pitenee
ja laaksot kätkeytyvät taas pimeyteen.
Kun lehdet puiden leijuu hiljalleen
ja maahan mustaan ujostellen putoilee.

Ja kun lumi kietoo vaippaan valkoiseen
laakson hiljaisen ja laen harjanteen
oi armain silloin mentävä taas sinun on,
mun kohtaloin kaipaamaan sua jäädä on.

Vaan kun poistuu kylmyys talven hyisen
ja kevät jälleen lyhentää nuo varjot vuorten
palaathan oi silloin armain luoksein mun
Oi armain saanhan silloin jälleen nähdä sun.

Kesä jälleen kultaa huiput vuorten
ja laakso peittyy alle kedon kukkien
sua ootan silloin alla vanhain vaahterain
Oi saavuthan sä jälleen luoksein armahain.

Surge, propera, amica mea, columba mea, formosa mea, et veni, iam enim hiems transiit.
Nouse, kiirehdi, rakkaani, kyyhkyseni, kaunottareni ja tule, sillä talvi on jo mennyt

Comments are closed.


WP Login