Archive for syyskuu, 2016

Strategia vai tragedia?

Strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Strategian päämääränä kilpailumarkkinoilla on saavuttaa kilpailuetua suhteessa kilpailijoihin. Tragedia eli murhenäytelmä on näytelmäkirjallisuuden muoto, jossa henkilöt kohtaavat murheellisen kohtalon.

”Lahden visio: Menestymme kansainvälisesti rohkeana ihmisten ja yritysten ympäristökaupunkina. Lahden strategia perustuu Lahden ja Nastolan yhdistymissopimukseen ja se on yhteisesti ja vuorovaikutteisesti laadittu tahtotila kaupungin kehittämisen suunnista.”

Lahden visio oli 1970-luvulla se, että kaupungissa siirrytään jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan, eikä tänne tarvita lisää savupiippuja! Näin kerrottiin kaupunkiin pyrkivälle teollisuudelle. Tämä visio on toteutunut erinomaisesti, siitä kunnia kaikille poliittisille puolueille tasapuolisesti.

1970-luvulla Lahden työvoimasta oli 75 % teollisuuden palveluksessa ja 25 % muissa töissä ja myös palveluissa. Nyt palveluissa on 75 % ja teollisuudessa hädin tuskin 25 %. Veroäyri on seurannut muutosta siten, että se on noussut samassa suhteessa, kuin väkeä on siirtynyt palveluihin.

Tähän on olemassa selkeä tutkimuksiin perustuva selitys. Useat akateemiset tutkimukset mm. professori Kanniaisen Helsingin yliopistossa tekemä tutkimus osoittaa, että teollisuus tuottaa kansantalouteen eniten jakovaraa. Siinä yhdistyvät raaka-aineet, pääoma ja työ kaikkein tuottavimmalla tavalla.

Kun Lahdessa päätettiin sulkea savupiiput, niin jo silloin talousviisaat varoittelivat, että ”toistemme paitoja pesemällä emme selviä.” Tämä on nyt valitettavasti näytetty toteen eripuolilla maailmaa. Palveluteollisuutta (service industry) tarvitaan toki yhtenä osana kansantaloutta, koska ilman sitä eivät teollisuudenkaan tuotteet päädy Suomenkaltaisesta saaresta maailman markkinoille. Se ei kuitenkaan yksin riitä ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa. Yhteen ideologiaan ei kuitenkaan pitäisi hurahtaa.

Digitalisoinnin myötä on myös muodostunut palveluteollisuuteen aloja, joiden sijainnilla ei ole merkitystä tuotteiden markkinointiin. Tällainen on esimerkiksi peliteollisuus. Se on kuitenkin hyvin herkkä ala, joka voi nopeasti siirtyä vaikka Kiinaan. Isommat toimijat tarjoavat perustajille niin paljon rahaa, että tarjouksesta ei voi kieltäytyä.

Lahden alue oli 1970-luvulla huonekaluteollisuuden keskittymä, jonka alueella toimi yli 500 puutuote- ja huonekalualan yritystä. 1990-luku vei mennessään näistä yrityksistä yli 300 ja nyt on jäljellä vain muutama kymmen. Samanlaisia keskittymiä on eri puolilla Eurooppaa, mutta ne ovat selvinneet Lahtea paremmin. Suomessa oli toinenkin alan keskittymä Pohjanmaalla ja myös se on selvinnyt paljon Lahtea paremmin. Sopiikin kysyä, oliko Lahden visio oikea, kun se päätti luopua teollisuudestaan?

Vuosikymmeniä on Lahdessa rakennettu visioita ja strategioita niiden toteuttamiseksi. Visiot ovat vain olleet impivaaralaisia päiväunia, joita virkamiehet ovat poliitikoille syöttäneet pilke silmäkulmissaan. On täysin perusteltua olettaa, että virkamiesten suunnitelmat ovat perustuneet oman uran auvoon, alaisten määrän kasvuun ja palkatason nousuun. Mutta, kuten sanotaan, tyhmä ei ole se, joka pyytää.

Lahden tähänastisten visioiden toteuttamisstrategiat ovat olleet varsin rönsyileviä, tuhlailevia, huolettomia ja huolimattomia. Ne ovat nyt johtaneet kaupungin tragediaan, jossa nykyiset päättäjät joko syystään tai ilman omaa syytään ovat nyt murhenäytelmän surullisen tähden ritareita. Väestökehitys, jota on saatu lisättyä vain kuntaliitoksella osoittaa, että kaupungin kilpailukyky ja vetovoima eivät ole toteutuneet toivotulla tavalla.

Nyt, kun jopa päätoiminen hallituksen puheenjohtaja pyytää avoimesti apua, niin tarjotaan nyt sitten uudenlainen yksinkertainen visio. Lahden kaupungin visio on tuottaa lakisääteiset palvelut kuntalaisille mahdollisimman hyvin Kauniaisten veroprosentilla 16,5 %! Strategian tähän voivat sitten miettiä ne, jotka Lahden ovat tähän tilaan saattaneet. Todettakoon, että tämä ei ole sitä puskista huutelua

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Strategia vai tragedia?

Rahattomat Frankussa

Muistoja 1970-luvulta:

Päättivät herrat viisaudessaan,

että myyntikonttori Saksaan

on aika nyt perustaa,

johon markkinatutkimus tarvitaan

siis kaksi parasta miestä tehtävän saa.

Toinen Helsingistä Frankfurtiin lennätettiin,

kun taas toinen Lontoosta saapui maisemiin.

Saavuin ensimmäisenä Intercontinental-hotelliin ja  kiiruhdin reseptioniin.

Siitä jatkoin hissillä kerrokseen

ja majoituin tupla huoneeseen.

Päätin paikkoja vähän katsella

ja huonetta paremmin tarkastella.

Ensin kuitenkin laukut purettiin

ja vaatteet henkariin laitettiin.

Sitten vaatekomeron avasin

ja ovessa kyltin havaitsin.

Ryhdyin ohjeita tutkimaan

ja  oitis myös manaamaan.

Ol nimittäin hinnat siihen merkitty,

jotta matkamies ei heti yllätty.

Nopea päässälaskutoimitus,

jonka tulos ei ollut yllätys.

Vain vuorokautta puolitoist

mulla varaa täällä olla ois.

No ei hätää vaan oottamaan,

kun kaveri saapuu Lontoosta

taskut rahaa pullollaan

ja päästää minut pälkähästä.

Vain tovi siinä vierähti,

kun kaveri huoneeseen pyrähti.

Ei aikaa nyt esipuheisiin,

kun kaapin oveen jälleen katsottiin.

Mun pelkoni nyt toteutui,

kun naapurinkin naama kalpeni.

Nyt rahat yhteisetkään ei riittää vois,

vaan loppuviikosta ois muutto pois.

Pienet neuvoa antavat paikallaan nyt,

jos aukeis vaikka mieli järkkynyt.

Nyt pian lisää rahaa tarvitaan,

vaan mistä sitä nyt hätään tähän taiotaan?

Kas ei matkailu ole ain ollut kuten nyt

ei aina ole Visa vinkunut ja höylännyt,

vaan meitä Suomen Pankki vartioi

ja ohjeitaan kuin Kremli loi.

Ei silloin rahaa maasta viety pois,

vaikka kuinka mieli tehnyt ois

vain muutama tonni sallittiin

ja enempään jo luvat tarkat vaadittiin.

No jälkeen pohdinnan niin ankaran

ja tuopin ehkä muutaman

me strategia laadittiin

ja heti toimiin ryhdyttiin.

Mä siitä heti soitin agentillein Englantiin

ja tilanteen tän surullisen hälle selitin

et rahaa pian ja paljon tarvittiin

nyt DB:n Intercontin konttoriin.

No problems, kuului heti vastaus

ja laukes huuliltani helpotuksen huokaus

lähtis rahat matkaan heti huomenna

ja perillä jo varmaan keskiviikkona.

Nyt kolleegani myös samoin teki

ja hänellekin rahat luvattiin heti,

vaan emme kumpikaan arvanneet ois,

kuinka kauan rahojen tulo kestää vois.

Minulle rahat tulivat kuten sovittiin,

muta naapurin rahoja päiviä ooteltiin

ja lopulta konsulaattiin marsittiin

kuin sailorit rannalle jääneet niin.

No ol konsuli kokenut kauppamies

ja pulmamme oitis arvas ja ties

kuinka tahansa isojen talojen pojat Suomessa

ei paljon paina, jos rahat loppuu Euroopassa.

Tyylikkäästi kuitenkin meille vippi järjestyi

ja vihdoinkin myös rahat Lontoosta ilmestyi.

Me laina takaisin konsulaattiin maksettiin

Ja vihdoin viimein itse työhön päästiin.

Kommentit pois päältä artikkelissa Rahattomat Frankussa

WP Login