Julkiset osakeyhtiöt

Kunnat ovat kiihtyvällä tahdilla rakentaneet ns. kunnallisia osakeyhtiöitä. Näistä on sitten muodostunut kuntakonserneja. Yhtiöittämisen taka-ajatuksena ovat ilmeisesti olleet mahdollisesti syntyvät säästöt. Säästöjen tai tappioiden syntyminen ei ole kuitenkaan ollut veronmaksajien nähtävissä. Tästä on pitänyt huolen osakeyhtiölain liikesalaisuuskäytäntö.

Säästöjen syntyminen on ollut myös kyseenalainen siksi, että yleensä henkilökunta on siirtynyt uuteen osakeyhtiöön vanhoina työntekijöinä. Miten vanha henkilökunta voisi yhtäkkiä muuttua uuden nimen alla tehokkaaksi ja voittoa tuottavaksi? Nyt on nähtävissä esimerkkejä, että tehokkuutta ja markkinointiosaamista ei ole löytynytkään. On myös nähty, että kunnallinen kunnia ei anna yhtiöiden mennä konkurssiin. Ne ajetaan alas ja veronmaksajat maksavat viulut.

Edellä olevista asioista on julkisuudessa keskusteltu jonkin verran, mutta osakeyhtiölakiin ei ole saatu tarvittavia muutoksia. Eräs asia on tässä keskustelussa jäänyt kokonaan vaille huomiota. Julkisen vallan toimintoja ja toimijoita on mahdollisuus haastaa oikeuskanslerin, oikeusasiamiehen ja hallinto-oikeuden kautta käytännössä ilmaiseksi. On luotu kokonainen oikeudellinen järjestelmä, joka tutkii mahdolliset väärinkäytökset ja avoimuuden puutteet. Toki rangaistus on vain pään silitys ja ankarimmillaan vastakarvaan.

Kun kaikki kunnan toiminnot on sitten siirretty osakeyhtiöihin, niin niissä ne ovat sitten piilossa. Kansalaisten perustuslailliset oikeudet hävitetään, eikä edellä mainittuihin instituutioihin ole enää mahdollista valittaa. Osakeyhtiön toiminnasta voi valittaa kuluttajaviranomaisille tai tehdä tutkintapyynnön. Kun poliisia on rajusti saneerattu, niin he tutkivat, jos tutkivat ja syyttäjä syyttää, jos syyttää.

Haasteen antamiseen osakeyhtiölle ei tavallisella kansalaisella ole juuri varaa. Tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien käräjäkulut eivät juuri houkuttele haastamaan yhtiöitä käräjille. Onko tämä kehitys tarkoitushakuista ja tarkoitettu kaventamaan nimenomaan demokraattista päätöksentekoa. Demokratia ei ole läpihuutojuttu ja se on joskus päätöksentekijöille kiusallista.

Tilanne muuttuu entistä hankalammaksi, kun soteuudistuksen myötä koko terveydenhuollon kenttä yhtiöitetään. Yksityisen puolen yleinen hoitotason tarkastelu kuuluu AVI:lle, mutta kaikki muu on vain osittain kuluttajasuojalain alaista toimintaa. Käytännössä asia on kuitenkin niin, että yhteiskunnallisten terveydenhoitoyhtiöiden toiminnasta voi ainoastaan tehdä ilmoituksen poliisille tai ryhtyä itse käräjöimään.

Nykyisellä oikeusjärjestelmällä ei vain taida olla osaamista tällaisissa kysymyksissä, kun valelääkäritkin aiheuttavat melkoista pään vaivaa. Miten käy nykyiselle potilasasiamiesjärjestelmälle? Mihin tarvitaan sitten hallinto-oikeusjärjestelmää, kun koko julkinen hallinto on yhtiöitetty? Mihin kansalainen voi yhtiöittämisen jälkeen valittaa hoitovirheistä? Mitkä ovat kansalaisten perustuslailliset oikeudet yhtiöittämisen jälkeen?

Asiaa on syytä pohtia myös tulevien yhtiöiden ja etenkin nykyisen henkilökunnan osalta. Mikä on tällaisen terveydenhoito-osakeyhtiön oikeudellinen asema ja mikä on sen henkilökunnan oikeusturva ja korvausvastuu? Entä sitten myös työehtosopimukset ja nykyisten voimassaolo? Siirtyminen kahden kerroksen järjestelmästä yhtenäiseen järjestelmään, on kannatettavaa. Asioita on kuitenkin vielä paljon auki, eikä vähiten perustuslaillisia!

Comments are closed.


WP Login