Archive for elokuu, 2016

Vero vai maksu

Palkat eivät Suomessa ole korkeita, mutta työvoimakustannukset ovat. Tämä johtuu siitä, että muihin kilpailijamaihin verrattuina meillä on eniten maailmassa pakollisia palkkasidonnaisia veroja, joita kutsutaan maksuiksi. Tein 1990-luvun lopulla LUT:ssa tutkimuksen EU-maiden vastaavista maksuista. Osa maista ei suostunut lainkaan paljastamaan näitä kilpailullisista syistä, mutta sain niitä kuitenkin kaupallisten edustajien kautta. Tuolloin Suomessa oli kappalemääräisesti 23 erilaista palkkaan sidottua maksua. Seuraavan maana oli Portugal, jolla oli 5 vastaavaa maksua.

Toisessa ääripäässä oli Tanska, jossa ei ole lainkaan työnantajamaksuja. Välille mahtuu monia maita, joissa maksuja on 2-3. Tanskan malli luotiin 1970-luvulla parantamaan Tanskan kansallista kilpailuasemaa. Siellä mentiin jopa niin pitkälle, että tuntipalkkaisten kesäloma-ajan palkkakin lisättiin tuntipalkkaan. Mitään erillistä lomakorvausta tai lomaltapaluurahaa ei ole. Kuukausipalkkaisille maksetaan palkka loma-ajalta. Tällä toimenpiteellä saatiin nimenomaan pk-yritysten kilpailukykyä ja kassavirtaa parannettua.

Sailaskin tilasi tutkimuksen ministeriöön, mutta eipä siitä toimenpiteitä seurannut. Kolmikanta päätöksiin ei voinut kajota.

Tällainen rakenne on omiaan vääristämään verovertailuja. Esimerkiksi pyynnöistä huolimatta Veronmaksajain keskusliitto tekee vertailunsa vain virallisesti tilastollisesti hyväksyttyjen verojen perusteella. Onkin syytä kysyä, miksi pakollisia palkkasidonnaisia maksuja ei Suomessa kutsuta veroiksi, vaikka ne aivan selvästi niitä ovat? Palkkaperusteiset pakolliset maksut ovat yhteensä työntekijältä ja työnantajalta yli 35 % palkoista, hieman työntekijän iästä riippuen. YEL yrittäjillä tämä on korkeampi, koska yrittäjä joutuu maksamaan itse myös työntekijän (oman) osuuden eläkemaksusta.

Tanskassa kaikki palkkasidonnaiset maksut siirrettiin muihin veroihin. Kuitenkin Tanskan keskimääräinen tulovero on vain noin 4 % korkeampi kuin Suomessa. Verovertailut eivät ole oikeudenmukaisia mittareita vertailtaessa kansallisia veroasteita. Kussakin maassa veroja kerätään eri tavoin. Suomessa veronluoteisia maksuja on eniten, mutta kansainvälisiin verovertailuihin ne eivät päädy. Eräs selkeä esimerkki on eläkemaksujärjestelmä. Useimmissa maissa veroilla kerätään peruseläke ja sen  lisäksi yksityisrahoitteisia eläkevakuutuksia.

Kun Suomen sosiaaliturvaa ryhdyttiin rakentamaan, niin kolmikanta päätti rakentaa sen pitkälti palkkatulojen varaan. Lähtökohta oli ilmeisesti se, että kansantaloudessa palkkatulojen arviointi oli huomattavasti helpompaa, kuin verotulojen arviointi. Tämä helpotti julkisten budjettien tekoa. Asialla ei ollut maan elintärkeiden vientitulojen kannalta suurtakaan merkitystä, koska devalvaatioilla saatiin kilpailu kilpailukyky ”tuunattua” kuntoon yön yli. Vaikutus oli kuitenkin sama kuin, jos olisi pissannut pakkasella housuihinsa. Nyt euro toimii vaippana. Enää ei ole edes hetken helpotusta!

Kansaa huijattiin saamalla verot näyttämään kansainvälisissä vertailuissa hyväksyttäviltä, kun suurta osaa veroista kutsuttiin maksuiksi. Nyt ollaan pisteessä, jossa veroja ja maksuja ei ole mahdollista enää nostaa. Joskus markka-aikana sanottiin, että katto on korkealla ja seinät kaukana toisistaan. Tämä korttitalo on nyt romahtamaisillaan. Miten aloittaa puhtaalta pöydältä, kas siinäpä kysymys!

Tanskan mallillakin on omat kuvionsa. Veroprogressio on siellä niin korkea, että monet työntekijät tekevät lyhyempää työviikkoa, koska nettotulot eivät siitä juurikaan pienene. Tämä puolestaan on merkinnyt sitä, että monet tuotantoyritykset ovat siirtyneet 6- tai 7-päiväisiin viikkoihin. Osittain tästä johtuen Tanskan työttömyys nyt noin 4,2 %. Toisaalta yritysten kilpailukyky parani, koska käyttöaste nousi.

Kilpailukykyä ei siis rakenneta pelkästään kiky-sopimuksilla. Sopii myös kysyä, kuinka suuri on 1 % kasvuennusteissa tilastollinen virhe? Suomessa tarvitaan todellinen suursiivous, jolla saadaan julkisten sektorien kulut kuriin ja niin vero- kuin maksuastekin kilpailukykyiseksi. Mistä löytyy se poliittinen päättäväisyys, joka löytyi Tanskassa liki 40 vuotta sitten?

Kommentit pois päältä artikkelissa Vero vai maksu

Lahtelainen paradoksi

Lahtelaiset päättäjät tekevät ristiriitaisia päätöksiä. Samat päättäjät, jotka yrittävät elvyttää keskustaa suurella rahalla, elvyttävät myös eteläistä keskustaa vielä suuremmilla summilla. Keskustan elvyttämisen perusteena on ainoastaan, että niin tehdään muuallakin Euroopassa. Lahdessa vain on unohdettu se, että keskustat Euroopassa ovat vähintään 500 vuotta vanhempia ja niiden kadut nykyliikenteelle vaikeita ellei mahdottomia. Kävely sen sijaan näissä keskustoissa onnistuu.

Tämä on johtanut Lahden päättäjät kaventamaan keskustan katua eli entistä Hämeen härkätietä siten, että vain Viipurin suunnasta pääsee kulkemaan katua länteen. Itään pääsyä joutuu käyttämään muita reittejä kuten uutta eteläistä kehätietä. Kehätie puolestaan on päätetty rakentaa kulkemaan Keskon Citymarketin ja Hämeenmaan Prisman kulmilta. Tämä kehätien linjaus on kallis ja se kilpailee keskustan eheytyksen kanssa.

Historiallinen näyttö on siksi vahva, että vaikka keskustan julkisivut kullattaisiin, niin keskustan vetovoima ei tule riittämään eteläisen kehätien vetovoimalle. On myös kovasti korostettu sitä, että kehätien varteen tulee sitten lisää tilaa rakentaa uusia marketteja, jotka sitten houkuttelevat asiakkaita keskustasta ja muualtakin Suomesta. Ei puutu kui8n, että Ikea panisi sinne pytinkinsä pystyyn. Sen jälkeen voisi torille pystyttää suuren ristin, jossa lukisi: Tässä lepää entinen Lahden keskusta!

Tästä on jo julkisesti varoittelut alueen kauppiaitakin keskustan eheytystä johtava Viitamies. Hän ei kuitenkaan kertonut, miten kauppiaat voisivat asiaan varautua. Paikkaan sidottu kivijalkakauppa ei voi juuri houkutella asiakkaita ilmaisella pysäköinnillä tai halvoilla hinnoillakaan. Ainoa apu tähän voisi löytyä kiinteistön omistajilta vuokria laskemalla.

Huomattavasti halvempi kehätien linjaus olisi kulkenut Ala-Okeroisten tietä Renkomäkeen, mutta eihän Lahdelle kelpaa mitkään halpisratkaisut. Veronmaksajilla kun on rahaa niin, ettei pytylle taivu. Toisaalta alueella toimivilla yrityksillä ei ole ollut yhtä paljon lobbausvoimaa kuin Keskolla ja SOK:lla. Vähän tietysti helpottaa sisääntulotien nelikaistaistaminen. Kauppojen löytämiseksi pitääkin sitten laittaa tarpeeksi korkea pylon, jotta näkyy ohitielle.

Minun nuoruudessani Lahden keskustassa oli hyvin vilkasta kävelyliikennettä. Tosi ei autojakaan vielä ollut kovin paljon. Jengi käveli Mariankatu, Aleksi, Rautsikka, Hämeenkatu ja takaisin Sinuhen eteen. Ei silloin tarvinnut edes käyttää suojateitä. Nyt Lahden väki harmaantuu kovaa vauhtia, eikä oikein ole kiinnostunut katselemaan kivijalkakauppojen näyteikkunoita. Nuorisokin näyttää viihtyvän ihan kiusaksi asti Trion lämpimissä tiloissa. Rollaattorilla liikkuminen torilla on hankalaa, koska silmälasit eivät tahdo pysyä nenällä.

Kuluttajilla on valinnan vapaus. He voivat valita tasan tarkkaan, missä käyvät kuluttamassa. Siihen ei pakottaminen tai hurskaat toiveet auta.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Lahtelainen paradoksi

Vallankumous

Maanantaina 19.8.1991 astuin Lahdessa Leningradiin menevään iltajunaan. Saavuin Leningradiin iltakymmenen aikoihin ja ihmettelin, miksi siellä oli niin hiljaista ja autiota. Sain sentään asemalta taksin ja lähdimme ajamaan kaupungin etelälaidalle. Kaupungin kadut olivat täysin autiot ja tyhjät, mutta kaikissa ikkunoissa loistivat valot. Lahdesta lähtiessäni ei ollut mitään tietoa, mitä oli mahdollisesti tapahtumassa tai tapahtunut.

Kuskin puheessakaan ei ollut yhtään tuttua sanaa, josta olisi päässyt jyvälle. Kun saavuin lentokentän lähellä olevaan majapaikkaani, siellä olevat kollegat ihmettelivät, miksi olin tullut. Olin tullut kuten oli sovittu.  Vasta silloin he alkoivat yhteen ääneen selittää, että Moskovassa on meneillään vallankumous. Televisiosta ei aiheesta tullut juuri mitään, mutta radion kaupallinen ranskalainen musiikkikanava lähetti koko ajan uutisia tapauksesta.

Kuulimme, että Moskovan suunnalta oli tulossa panssaridivisioona kohti Leningradia. Pelättiin ilmeisesti mellakoita kaupungissa, joka oli kuitenkin täysin autio ja hiljainen. Isäntäni kuitenkin lähettivät jonkun tankkaamaan minulle pakoautoa, koska pahimmassa tapauksessa julkinen liikenne pysähtyisi ja Suomeen pääsy niillä olisi mahdotonta.

Aamuyöstä kuitenkin saimme huojentavan tiedon, että Anatoli Sobtšak, Leningradin pormestari, oli onnistunut pysäyttämään panssarit Leningradin rajalle. Hän oli saanut komentajan vakuuttuneeksi siitä, että Leningrad oli rauhallinen, eikä ketään ollut kaduilla. Uutisista saimme myös kuulla, että kapina oli kukistettu ja Jeltsin puhui joukoille panssarivaunun päältä.

Matkaohjelma meni kuitenkin uusiksi, koska liikenne oli sekaisin, emmekä päässeet suunnitelman mukaan Siperiaan Uralin taakse. Paikalla oli virolainen kollegani, jonka mukana päätin lähteä Tallinnaan, koska paluu junalla Suomeen oli epävarmaa. Lähdimmekin lounaan jälkeen ajelemaan kohti Tallinnaa. Matkalla meiltä ei juuri kyselty mitään, vaan miliisit istuivat kopeissaan.

Jöhvissä etelästä Pihkovasta tuleva tie liittyy Narva-Tallinna tiehen. Liittymän jälkeen alkoi tien varressa olla kaikenlaista matkalle hyytynyttä kuljetuskalustoa lähinnä autoja ja miehistönkuljetuskalustoa. Tankatessamme kuulimme, että venäläinen panssarikolonna oli matkalla Pihkovasta kohti Tallinnaa. Romua oli matkalla kuitenkin niin paljon, että pani hämmästelemään, mitä kaikkea Tallinnaan asti on selvinnyt. Pani myös miettimään, että tätäkö armeijaa länsi on vuosikymmenet pelännyt.

No oli sinne TV-aseman mäelle selvinnyt muutamia panssariajoneuvoja, joita oli runsas joukko tallinnalaisia vastassa. Olivat vaunujen miehistöt kyselleet, että missähän maassa olemme? Oli varmaan laitettu johtovaunun navigaattoriin vain tv-torni kohteeksi. Tallinnassa oli varsin rauhallista ja majoituin iltasella Viru hotelliin. Seuraavana aamuna selvisi, että venäläiset olivat sulkeneet sataman, joten jouduin olemaan internoituna hotelliin. Parissa päivässä virolaiset kuitenkin saivat neuvoteltua venäläiset pois satamasta ja laivaliikenne palasi aikatauluihinsa ja pääsin takaisin Suomeen.

Nyt TV-aseman ylätasanteella toimii hieno gurme-ravintola, josta on kirkkaalla ilmalla huikeat näköalat. Sisääntuloaulassa sen sijaan on historiaa ja valokuvia edellä mainitusta tapahtumasta.

Vallanvaihdon jälkeen sanoin Pietarin henkilökunnallemme, että menee 15 vuotta ennen, kuin täällä demokratia saadaan mallilleen. Minulle vastattiin, että viisi vuotta riittää. Olimme molemmat väärässä. Nyt on tästäkin kulunut 25 vuotta. Syynä on ehkä se, että insinööri Jeltsinin suurin saavutus oli nostaa Venäjän tennis kansainväliselle tasolle.

 

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Vallankumous

Mamut

Minua kovasti ihmetyttää tämä mamuttelu. Mitä ovat suomalaiset ja mistä me olemme tulleet. Ketä täällä asui ennen meitä? Onko missään maailman kolkassa alkuperäiskansojen enemmistöjä? Eipä taida olla. Toisten alueille muuttamista on tapahtunut siitä asti, kun nomadit pysähtyivät viljelemään maata ja laittoivat ensimmäiset merkkipaalut maahan ja sanoivat, että tämä on minun maani.

Suomeen on tullut asukkaita jääkauden jälkeen Norjan kautta Keski-Euroopasta. Samoihin aikoihin tuli väestöä kaakosta, Ukrainasta ja Etelä-Venäjältä, ja he sekoittuivat lännestä tulleeseen väestöön. Näistä muuttoaalloista ovat syntyneet saamelaiset. Geneettisesti he ovat lähellä baskeja. Vasta tämän jälkeen alkoi maahan tulla Volgan mutkasta suomalais-ugrilaisia maahanmuuttajia.

Historian saatossa suomalaisia on sitten muuttanut täältä eri puolille maailmaa. Ulkosuomalaisia eli suomalaisia mamuja on jo reilusti yli miljoona ihan kaikkialla. Suurin osa on lähtenyt täältä työnperässä, mutta myös perheenyhdistämisiä on joukossa. Hekin ovat kohdemaissaan mamuja! Ei siis kannattaisi ampua omaan jalkaan.

Brittiläiset ovat ennen ajanlaskun alkua saaneet vieraita Rooman valtakunnasta. Sen jälkeen tulivat saksit ja viikingit. Lisäksi Britanniassa on paljon baskien sukulaisia, joiden juuret ovat Balkanilla. Sieltä heitä ajoivat pois roomalaiset, jotka vallatessaan aluetta tappoivat kaikki tieltään naiset ja lapsetkin. Näitä geneettiseltä perimältään balkanilaisia kutsutaan kelteiksi ja heitä on Espanjassa Baskimaalla, Walesissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Tätä kautta he vaelsivat aikoinaan myös Norjan kautta Fennoskandiaan.

Kun sitten mennään meren yli Pohjois-Amerikkaan, niin yli 90 % nykyisten asukkaiden esi-isistä on maahanmuuttajia. Monet olivat lähteneet pakoon tuomioitaan ja osa oli elintasopakolaisia. Muuttajat ovat jättäneet taakseen Euroopan ja ajaneet alkuperäiskansat eli intiaanit pois heidän mailtaan ja ryöstäneet maat. Sen jälkeen Ranska ja Britannia kävivät vielä reviirisotaa vuosikymmenet.

Euroopassa on puolestaan ollut useita kansainvaelluksia Roomanvallan romahtamisen jälkeen. Germaanien kansainvaellus on kait tunnetuin, mutta myös goottien kansainvaellus oli mittava. Lähi-idästä on tultu Eurooppaan kahta eri reittiä. Rooman vallan aikana muutettiin suorinta tietä roomalaisten tiekartan mukaan. Tuhatluvun alussa sen sijaan juutalaisia muutti Fennoskandiaan ja etenkin Ruotsiin Idän Silkkitietä ennen sen sulkeutumista. Sitten juutalaiset ottivat väkisin Palestiinan.

Australiassa aboriginaalit puolestaan ajettiin ahtaalle brittiläisten perustettua koko mantereen vankileiriksi ja lähetti sinne vankeja, vankien vartijoita ja tietysti byrokraatteja hoitamaan hallintoa. Entäpä sitten Etelä ja Keski-Amerikka? Siellähän valloittajia olivat portugalilaiset, joilta oli kartta hukkunut ja luulivat tulleensa Intiaan. Perinnöksi jäivät Länsi-Intian saaret.

Jos oikein pitkälle taaksepäin katsotaan ja uskotaan geneettiseen tutkimukseen, niin kaikkien ihmisten koti oli Afrikassa. Sieltä on sitten lähdetty asuttamaan tyhjää planeettaa. Käytännössä olemme siis kaikki mamujen jälkeläisiä. On vielä syytä muistaa se historiallinen tosiasia, että maailmassa ovat aina alueelliset ja valtatyhjiöt täyttyneet ulkopuolisista tulijoista. Ainoa keino hillitä kansainvaelluksia on diktatuurien alasajo ja demokratian lisääminen. Kehitys näyttää vain olevan päinvastainen.

Nykytilanteessa ei siis ole mitään muuta yllättävää kuin, että se tapahtuu 2000-luvulla tässä ja nyt!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Mamut

Julkiset osakeyhtiöt

Kunnat ovat kiihtyvällä tahdilla rakentaneet ns. kunnallisia osakeyhtiöitä. Näistä on sitten muodostunut kuntakonserneja. Yhtiöittämisen taka-ajatuksena ovat ilmeisesti olleet mahdollisesti syntyvät säästöt. Säästöjen tai tappioiden syntyminen ei ole kuitenkaan ollut veronmaksajien nähtävissä. Tästä on pitänyt huolen osakeyhtiölain liikesalaisuuskäytäntö.

Säästöjen syntyminen on ollut myös kyseenalainen siksi, että yleensä henkilökunta on siirtynyt uuteen osakeyhtiöön vanhoina työntekijöinä. Miten vanha henkilökunta voisi yhtäkkiä muuttua uuden nimen alla tehokkaaksi ja voittoa tuottavaksi? Nyt on nähtävissä esimerkkejä, että tehokkuutta ja markkinointiosaamista ei ole löytynytkään. On myös nähty, että kunnallinen kunnia ei anna yhtiöiden mennä konkurssiin. Ne ajetaan alas ja veronmaksajat maksavat viulut.

Edellä olevista asioista on julkisuudessa keskusteltu jonkin verran, mutta osakeyhtiölakiin ei ole saatu tarvittavia muutoksia. Eräs asia on tässä keskustelussa jäänyt kokonaan vaille huomiota. Julkisen vallan toimintoja ja toimijoita on mahdollisuus haastaa oikeuskanslerin, oikeusasiamiehen ja hallinto-oikeuden kautta käytännössä ilmaiseksi. On luotu kokonainen oikeudellinen järjestelmä, joka tutkii mahdolliset väärinkäytökset ja avoimuuden puutteet. Toki rangaistus on vain pään silitys ja ankarimmillaan vastakarvaan.

Kun kaikki kunnan toiminnot on sitten siirretty osakeyhtiöihin, niin niissä ne ovat sitten piilossa. Kansalaisten perustuslailliset oikeudet hävitetään, eikä edellä mainittuihin instituutioihin ole enää mahdollista valittaa. Osakeyhtiön toiminnasta voi valittaa kuluttajaviranomaisille tai tehdä tutkintapyynnön. Kun poliisia on rajusti saneerattu, niin he tutkivat, jos tutkivat ja syyttäjä syyttää, jos syyttää.

Haasteen antamiseen osakeyhtiölle ei tavallisella kansalaisella ole juuri varaa. Tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien käräjäkulut eivät juuri houkuttele haastamaan yhtiöitä käräjille. Onko tämä kehitys tarkoitushakuista ja tarkoitettu kaventamaan nimenomaan demokraattista päätöksentekoa. Demokratia ei ole läpihuutojuttu ja se on joskus päätöksentekijöille kiusallista.

Tilanne muuttuu entistä hankalammaksi, kun soteuudistuksen myötä koko terveydenhuollon kenttä yhtiöitetään. Yksityisen puolen yleinen hoitotason tarkastelu kuuluu AVI:lle, mutta kaikki muu on vain osittain kuluttajasuojalain alaista toimintaa. Käytännössä asia on kuitenkin niin, että yhteiskunnallisten terveydenhoitoyhtiöiden toiminnasta voi ainoastaan tehdä ilmoituksen poliisille tai ryhtyä itse käräjöimään.

Nykyisellä oikeusjärjestelmällä ei vain taida olla osaamista tällaisissa kysymyksissä, kun valelääkäritkin aiheuttavat melkoista pään vaivaa. Miten käy nykyiselle potilasasiamiesjärjestelmälle? Mihin tarvitaan sitten hallinto-oikeusjärjestelmää, kun koko julkinen hallinto on yhtiöitetty? Mihin kansalainen voi yhtiöittämisen jälkeen valittaa hoitovirheistä? Mitkä ovat kansalaisten perustuslailliset oikeudet yhtiöittämisen jälkeen?

Asiaa on syytä pohtia myös tulevien yhtiöiden ja etenkin nykyisen henkilökunnan osalta. Mikä on tällaisen terveydenhoito-osakeyhtiön oikeudellinen asema ja mikä on sen henkilökunnan oikeusturva ja korvausvastuu? Entä sitten myös työehtosopimukset ja nykyisten voimassaolo? Siirtyminen kahden kerroksen järjestelmästä yhtenäiseen järjestelmään, on kannatettavaa. Asioita on kuitenkin vielä paljon auki, eikä vähiten perustuslaillisia!

Kommentit pois päältä artikkelissa Julkiset osakeyhtiöt

WP Login