Mikä on lehdistön tulevaisuus?

Ammoisista ajoista lähtien on some day tarkoittanut ”jotain päivää” tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin sanoille on tullut uusi merkitys #someday. Se tarkoittaakin somepäivää. Some päivä ei ole mikä tahansa päivä, vaan se on joka päivä. Some on tullut ja se elää valtoimenaan ja syytää eetteriin myös täysin huuhaata.

Tulevaisuuden tutkimuksessa pyritään arvioimaan megatrendejä, trendejä ja heikkoja signaaleja. Kun some oli vielä heikko signaali, sille ei osattu oikein asettaa selkeitä rajoja. Nyt, kun se on megatrendi, sen hillitseminen on käytännössä mahdotonta. Sitä käyttävät terroristit, tiedustelupalvelut, tietovuotajat jne. Somessa olevan tiedon varmistaminen on vaikeaa ja siksi kaikenlaiset trollit ja muut väärän tiedon levittäjät mellastavat Internetissä mielin määrin.

Miten lehdistö asemoituu tähän uuteen tilanteeseen. Onhan niinkin, että meillä Suomessa on pitkät perinteet itsesensuurista neuvostoaikojen perintönä. Tätä jatkui niin pitkään, että perimä vaikuttaa vieläkin. Päivälehdet trollaavat, ehkä tiedostamattaankin, jopa päivittäin. Lehdissä julkaistaan kaupungin, kuntien ministeriöiden jne. viranomaistahojen tiedotteita juurikaan niitä arvioimatta. Toisin sanoen samaa tavaraa, jota julkaistaan somessa 24/7.

Siitä huolimatta, että taloudelliset paineet ovat kovat, lehdistöllä ei liene muuta mahdollisuutta, kuin palata takaisin sen alkuperäiseen tehtävään eli kolmanneksi valtiomahdiksi. Monissa asioissa tosin on vastapuolena raha eli pitää aavistella mainostajien mielipiteitä ja harjoittaa sen kaltaista itsesensuuria. Lukijoiden tilausmaksut eivät pidä lehdistön taloutta yllä. Siihen tarvitaan mainostuloja.

Nyt on kuitenkin myös niin, että myös mainokset siirtyvät nettiin kaikenlaisten luettujen blogien kylkiin. Se tulee entisestään vaikeuttamaan lehdistön asemaa. Toinen puoli lehdistöä ovat iltapäivälehdet, jotka elättävät itsensä näyttävillä lööpeillä. Niillä tuntuu omalla strategiallaan olevan melko tukeva lukijakunta.

Huhuja liikkuu myös siitä, että ilmaiset kaupunkilehdet ovat kasvattaneet suosiotaan etenkin eläkeläisten joukossa. Päivälehtien tilaajamaksut kun ovat jo kovin korkeita ja pienillä eläkkeillä niihin ei ole varaa. Niitä selataankin enimmäkseen kahvioissa ja kuppiloissa. Joskus sotien jälkeen ehkä 1950-luvulla, liikkui kaupungilla huhu, jonka mukaan Ossi Kivekäs on ostanut Etelä-Suomen Sanomat, maksoi kuulemma vain pari markkaa, kun oli irtonumero.

M ikä sitten kiinnostaa tulevaisuuden lukijaa? Nyt näyttäisi olevan trendiksi muodostumassa viranomaisten salaiset päätökset eli todellisten perusteiden peittely. Nyt näyttäisi olevan esillä eteläisen kehätien linjaus, joka on noin 100 miljoonaa vanhaa vaihtoehtoa kalliimpi. Julkinen sana ei ole selvittänyt asiaa. Sen sijaan samanlainen pienemmän mittakaavan päätös keskustan katujen hoidosta on saanut aikaan melkoisen pörinän.

Isommassa kuvassa selitystä ja analyysiä kaipaa myös valtakunnan talous. Miksi Suomessa on maailman korkeimmat sisäiset tulonsiirrot. Miksi Suomi on niin kallis? Miksi emme pärjää maailman markkinoilla, vaan vientimme laskee koko ajan? Kysymyksiä riittää, mutta vastauksia ei tule. Onko lehdistökin joutunut rakenteellisen korruption motittamaksi?

Comments are closed.


WP Login