Archive for maaliskuu, 2016

Tulonsiirto

Tulonsiirrolla tarkoitetaan kansantajuisesti rahan siirtämistä taskusta toiseen. Aikoinaan, kun markka oli vielä käytössä, niin palkkarahat laitettiin tilipussiin ja annettiin työntekijälle käteen. Sitten tilipussi vietiin avaamattomana kiltisti kotiin ja ennettiin vaimolle, joka päätti rahojen käytöstä. Palkansaajan oli sitten kirjallisesti, mieluummin kahtena kappaleena, anottava rahat lauantaipulloon. Tämä oli kotitalouksien tulonsiirto. Sitten otettiin käyttöön tämä ”palkka pankkiin”-systeemi ja kaikki muuttui.
Kansantalous toimii periaatteessa samalla tavoin. Yhteiskunta kerää enemmän rahaa niiltä, joilla luulee sitä eniten olevan. Monimutkaisen ja byrokraattisen, mutta työllistävän järjestelmän kautta, vähemmillä tuloilla tai kokonaan ilman tuloja olevat voivat sitä kerättyä rahaa sitten anoa omaan käyttöönsä. Koska järjestelmä on hyvin monimutkainen, kerätyn rahan jakamiseen tarvitaan noin 650 000 ihmistä. On myös turha luulo, että asiasta selvittäisiin kahdella kappaleella hakemuksia. Ei, hakemuksia tarvitaan satoja erilaisia ja hyvin moniin paikkoihin.
Koko järjestelmä perustuu hyvin monimutkaiseen lainsäädäntöön, josta ovat päättäneet vallassa olleet poliitikot. Poliitikot puolestaan jakavat mielellään sellaista rahaa, jota eivät ole nähneet, eivätkä ole itse ansainneet. Oman markan aikana tällainen tulojen jakaminen perustui siihen, että jakajat halusivat itselleen suosiota, ääniä ja valtaa. Tulojen siirrot eivät perustuneet kovin laajalti tarpeeseen vaan siihen, että haluttiin olla kaikkien kanssa kavereita.
Vuosikymmenien kuluessa kehiteltiinkin sellainen tulonsiirtojärjestelmä, että niin laajaa ei ole missään muualla maailmassa. Nyt, kun omaa markkaa ei enää ole, on Suomen kansantalous tulonsiirtoineen jäänyt menneisyytensä panttivangiksi. Suurin ongelma, jota kansan on vaikea ymmärtää, on se, että nyt ei saa itse painaa mielin määrin rahaa. Tavaroita ja palveluita pitäisi viedä enemmän, kuin niitä tuodaan. Nyt ei näin ole. Nyt ollaan tilanteessa, että pitää lainata rahaa ulkomailta, jotta voitaisiin tulla toimeen.
Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa työntekijäpuoli on syytellyt kovasti, että kyseessä on tulonsiirto työntekijöiltä työnantajille, porvareille ja kapitalisteille. Tässä onkin melkoinen väärinkäsitys. Jos työnantajat laittaisivat rahat omiin taskuihinsa, niin eihän se kilpailukyky siitä paranisi. Näillä tulonsiirroillahan on laskettava hintoja, jotta se kilpailukyky paranisi. Näin ollen tässä tapahtuukin tulonsiirto suomalaisten yritysten asiakkaille eri puolilla maailmaa – eikö? Se, saadaanko tällä tavoin luotua uusia työpaikkoja, riippuu sitten siitä, kuinka paljon näillä tulonsiirroilla saadaan tavaraa menemään. Kyllä tässä globalisaatio riistää niin työnantajaa kuin työntekijääkin!

Kommentit pois päältä artikkelissa Tulonsiirto

Talouden kiemuroista

Inflaatio merkitsee kansantajuisesti hintojen nousua. Hintojen nousu puolestaan heikentää ostovoimaa. Ostovoiman heikentyminen puolestaan huutaa palkankorotuksia. Palkankorotukset nopeuttavat inflaatiota jne. Tämä on siis noidankehä, jossa markan aikoina elimme. Silloin kilpailukykyvaje korjattiin devalvaatiolla, joka nopeutti inflaatiota ja johti rankkoihin kolmikantaneuvotteluihin.
Totta kai kaikki päättäjät tiesivät, miten tämä noidankehä toimii, mutta mitä väliä. Kun devalvoitiin, niin ay-pomot totesivat, että emmehän me mitään voi devalvaatiolle. Samalla he nauroivat sisäänpäin, että kohta kiillotetaan kilpiä yötä myöten käytävissä palkkaneuvotteluissa. Sitä he eivät kertoneet, että devalvaation jälkeinen inflaatio syö palkansaajien palkankorotukset aamupalaksi. Ihan kuin ottaisi lapselta tikkarin. Kuka huijasi ja ketä?
Inflaatio ei kuitenkaan pystynyt nakertamaan omaisuuden arvoa, vaan ne arvot päivittyivät inflaation myötä ajan tasalle. Asiasta tietämättömät palkansaajat olivat tyytyväisiä, kun palkat nousivat. Kapitalistit olivat tyytyväisiä, kun vienti veti ja omaisuuden arvot säilyivät tai nousivat. Kaikki olivat tyytyväisiä poliitikkoja myöden, jotka pystyivät jakamaan kansalle inflaation mukanaan tuomaa olematonta hyvää.
Kyllähän hallituksetkin yrittivät parhaansa. Koiviston hallitus asetti hintasulun suurimmalle osalle kotimaisia tuotteita 1967 devalvaation jälkeen. Tuontitavaroillehan ei kuitenkaan voinut hintasulkua asettaa, koska tuonti olisi tyssännyt siihen. Mutta mikään ei ole niin viisas kuin bisnesmies. Alettiin laivata Turusta terästä Tukholmaan. Siellä se sitten tullattiin laivassa ja tuotiin Suomeen takaisin ruotsalaisena hintasäännöstelystä vapaana tavarana. Tullejakaan ei sopimuksen mukaan tarvinnut maksaa. Tämän edessä hallitus oli voimaton ja rakennuskustannukset nousivat.
Kaikilta tämäkään ei onnistunut. Niinpä sementin valmistajat keksivät sekoittaa sementtiin Lahti Energian lämpövoimalan tuottamaa tuhkaa. Ensimmäiset tuhkat tosin tuotiin minun tontilleni, koska ne eivät kelvanneet vielä Partekille. Tuhkan lisääminen lisäsi tietysti menekkiä, koska sellaista sementtiä oli määräysten mukaan käytettävä enemmän kuin ihan pudasta. Hintoja ei kuitenkaan tarvinnut nostaa. Saksassa messuilla jopa puolalaiset nauroivat tällaiselle sementille. Ei ole totta!
No, kun tämäkään kikkailu ei toiminut, niin sitten 1980-luvulla päätettiin devalvaation jälkeen nostaa keinotekoisesti markan arvoa. Näin piti saada tuonti-inflaatiota kuriin ja pidettyä vientikilpailukykyä yllä. Kun jahtaa kahta jänistä yhtä aikaa, niin ei saa kumpaakaan. Vahva markka laittoi Suomen polvilleen ja historia toisti itseään. Aina, kun valtiovarainministeri sanoi perjantai ehtoolla, että devalvaatiota ei tule, niin sunnuntaiehtoolla se sitten tuli. Vaan 1990-luvulla ei devalvaatiokaan riittänyt, vaan markka joutui kellumaan pelastusrenkaan varassa. Hämärissä kabineteissa oltiin paniikissa ja henkeä ahdisti. Pakko oli liittyä rahaliittoon ja luopua omasta valuutasta.
Nyt on kuitenkin kaikki muuttunut. Euroopan keskuspankkia myöden kaikki kaipaavat inflaatiota. Kun kysyntä on heikkoa, niin inflaatio pysyy piilossa. Pikemminkin se on miinusmerkkinen eli deflaatio. Ongelma on siinä, että kaikki taloustieteen teoriat ja Nobelit on myönnetty siinä uskossa, että kasvu on ikuista. Nyt ollaan sormi suussa, kun kasvua ei ole. Kuka tekisi teorian nollakasvun pohjalta? Suomen kilpailukykyä ei pelastanut edes euron yli 30 % devalvoituminen.
Tällä haluan todistella, että devalvaatio on kansantalouden itsepetoksen korkein potenssi! Olipa meillä käytössä sitten markka tai euro, niin inflaatiokaan ei ole omissa käsissämme. Yli 60 % kauppojen tiskin yli myytävistä tuotteista on tuontitavaraa. Tästä johtuen, edes ostovoiman lisääminen ei työpaikkoja lisää – Suomessa!

Kommentit pois päältä artikkelissa Talouden kiemuroista

Investoinnit ja työpaikat

Yhteiskuntasopimuksen jouduttua vähintäänkin jäähylle, on syytä palauttaa mieliin, mitä kansainväliset tutkimukset asioista sanovat. Hallitus, eduskunta, poliitikot, puolueet ja kaikenlaiset kaikkitietävät besserwisserit eivät voi luvata investointeja eivätkä työpaikkoja edes juhlapuheissaan. Kansainväliset tutkimukset (esim. Porter) todistavat, että valtiovalta voi ainoastaan luoda puitteet investoinneille ja niiden mahdollisesti synnyttämille työpaikoille.
Michael Porterin julkaisi kirjansa kansojen kilpailukyvystä (The Competitive Advantage of Nations) vuonna 1990. Hänen helposti ymmärrettävä selvityksensä kansallisista kilpailueduista (competitive advantage) sisältää käsityksen mm. avainasemassa olevasta maantieteellisestä sijainnista. Se on ristiriidaton yhä kasvavan tutkimusten määrän kanssa siitä riippuvuussuhteesta, joka vaikuttaa yritysten, teollisuuden, julkisten ja kvasi- julkisten instituutioiden innovaatioihin ja kasvuun alueellisissa keskittymissä.
Porterin työ käsittää case-tutkimuksia useiden maiden kilpailukyvystä todisteita yritysten ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta yritysten kasvuun ja innovaatioihin. Yhdysvaltalainen tutkimus on kaiken kaikkiaan enemmän sidoksissa käytäntöön kuin meillä Suomessa. Porterin ja muiden tutkijoiden tutkimukset osoittavat selvästi, että globaaleilla markkinoilla toimittaessa valtiot, niiden hallitukset ja poliittiset toimijat voivat vain luoda edellytykset kilpailukykyisen toimintaympäristön kilpailukykyisille yrityksille. Innovaatiot puolestaan liikkuvat pääomien perässä.
Valitettavasti Suomi ei kuulu globaalien kilpailukykyisten valtioiden joukkoon oman valuutan ja devalvaatiomahdollisuuksien siirryttyä historiaan. Maan rajojen ulkopuolelta on kyllä yritetty ohjeistaa Suomea uuteen uljaaseen globaaliin markkinatalouteen. Nämä asiantuntijat eivät ole kuitenkaan osanneet ottaa huomioon sitä, että Suomi on oman valuutan aikana rakennettu hyvinvointivaltioksi, jota on käytännössä mahdoton purkaa.
1990-luvun lamasta alkaen on rakenteita yritetty muuttaa mitä erilaisimmin keinoin. Yhteiskuntasopimus 2.0 näyttää sekin epäonnistuvan. Tämä todistaa kiistatta sen, että valta ei ole kansan valitsemalla eduskunnalla. Valta on Suomessa työntekijöiden valitsemalla ammattiyhdistysliikkeellä. Vain vastuut on delegoitu kansan demokraattisesti valitsemalle eduskunnalle.
Demokratian irvikuva tässä nykyisessä järjestelmässä on vielä sekin, että suurimman osan työssä kävijöistä työllistävät pienet- ja keskisuuret yritykset on täysin sivuutettu neuvottelupöydistä. Tätä yritettiin muuttaa paikallisella sopimisella, mutta laihoin tuloksin. Käteen jäi vain luu. Paikallisesti voidaan edelleen sopia vain konkursseista!
Eräs hyvin vaikea taustatekijä koko rakennelmassa on se, että ammattiyhdistysliike on niin vauras, että vaikka jäseniä ja jäsentuloja ei olisi lainkaan, niin nämä organisaatiot voivat toimia maailman tappiin. Siis vaikkei niillä olisi ainuttakaan jäsentä. Tämä mahdollistaa sen uhon, jota saamme nyt seurata.
On syytä pitää mielessä, että yritykset toimivat ja investoivat silloin ja siellä, missä toteavat investointien kannattavan. Uusia työntekijöitä palkataan samoin silloin, kun se on toiminnan ja tuottavuuden kannalta kannattavaa. Suurten suomalaisten yritysten liikevaihdosta jo yli 80 % tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolelta. Nykyisessä tilanteessa pienten yritysten, jotka ovat etupäässä teollisia yrityksiä, toiminta tutkimusten mukaan loppuu kokonaan.
Moneen kilpailijamaahan verrattuna Suomessa yritysklustereita on vähän. Yksityisen sektorin rakenne on melko köyhä, joten se ei tarjoa riittävää suojaa kansantaloudellemme. Teollisuus ja rakentaminen ovat kaikkein eniten kansantalouteen jakovaraa tuottavia aloja. Jos ja kun pienet teolliset yritykset katoavat markkinoilta, maamme on entistä alttiimpi globalisaation haittavaikutuksille. Historia on todistanut, että uhoa seuraa aina tuho. Se olisi syytä muistaa nyt ennen, kuin on liian myöhäistä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Investoinnit ja työpaikat

Devalvaatio – puhallus

Jos tarkastellaan Suomessa suoritettuja devalvaatioita, niin kyseessähän on valtava puhallus. Ensinnäkin siinä tapahtuu valtava tulonsiirto palkansaajilta reaaliomaisuutta omistaville. Palkkojen ostovoima laskee, mutta kiinteän omaisuuden reaaliarvot säilyvät markkamääräisten arvojen noustessa. Erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa tiskin ylitse siirtyvät tuotteet ovat noin 65 % tuontitavaraa. Devalvoitaessa näiden hinnat nousisivat vähintään devalvaation verran. Devalvaatioista seurasivatkin aina kovat palkankorotusvaatimukset, jotka puolestaan lisäsivät inflaatiota ja johtivat seuraavan devalvaatioon. Ay-liikkeelle devalvaatio sopi hyvin, koska se vain levitteli käsiään ja sanoi, että emmehän me mitään voi devalvaatiolle. Sulkia tuli hattuun, kun taas päästiin öitä myöden neuvottelemaan uusista palkankorotuksista. Eikä tarvittu yhteiskuntasopimuksia.

Teollisuudellekin devalvaatio oli kaksiteräinen miekka. Sahateollisuus möi ennen euroa kaikkiin tärkeimpiin vientimaihin sahatavaraa Ruotsin kruunuissa. Toinen syy oli se, että asiakkaat näin halusivat, koska Ruotsi oli pahin kilpailija, eivätkä ostajat halunneet ottaa valuuttariskiä. Kotimaan teollisuudelle kuten puusepänteollisuudelle ja huonekaluteollisuudelle asia oli kuitenkin ongelmallinen. Tämä johtui siitä, että tuolloin vallitsevien kartellien lisäksi sahatavaran, vanerien, lastulevyjen jne. hinnat nousivat vientihintojen tasalle. Usein kävi myös niin, että kotimaahan ei riittänyt tavaraa edes niillä hinnoilla, vaan piti maksaa enemmän. Tällainen itsekäs myyntipolitiikka johti mm. siihen, että Suomessa ei koskaan saatu aikaiseksi näiden tuotteiden vientiä samassa määrin kuin Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Tämän lisäksi Neuvostoliiton kanssa oli sopimus, että sieltä ei voi puuraaka-aineita tuoda Suomeen ilman lisenssiä ja lisenssejä ei myönnetty. Raaka-aineen saannissa olimme siis tyhjiössä, kun ruotsalaisiakaan ei kiinnostanut Suomeen vienti.

Devalvaatiokaudella Suomessa oli runsaasti kestokulutushyödykkeitä kuten kodinkoneita valmistavia yrityksiä ja niissä kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Kaikki nämä valmistajat hävisivät Suomesta viimeistään 1980-luvulla jatkuvista devalvaatioista huolimatta. Viimeiset vientiyritykset vei vahvan markan politiikka, joka vahvisti Suomen markan arvoa 1980-luvulla yli 30 %. Näille yrityksille markan kellutus tuli jo liian myöhään. Holkerin hallitus ei halunnut devalvoida, eikä ay-liikekään sitä vaatinut. Seurasi 1990-luvun lama!

Tämä inflaatio-devalvaatio kierre myös aiheutti nykyisen kuplatalouden mahdollistamalla ansaitsemattoman hyvän jakamisen niin työmarkkinoilla kuin julkishallinnossakin. Jos Suomessa olisi jouduttu kilpailemaan vaikkapa kelluvalla omalla valuutalla, niin ehkä nyt ei oltaisi tässä tilanteessa. Julkitulleet tiedot yhteiskuntasopimuksesta eivät meitä pelasta. Suomen on nähtävästi mentävä täysin polvilleen ennen, kuin muutoksia tapahtuu. Sopii vain kysyä, että onko sitten enää aikaa tehdä uudistuksia.

Devalvaatioiden todellisista vaikutuksista ei ole tieteellistä tutkimustietoa, Miksikähän ei ole? Minä olen kuitenkin nähnyt ja kokenut kaikki 1950-luvun jälkeiset devalvaatiot niin suurten puunjalostusyhtiöiden palveluksessa kuin yrittäjänäkin. Se oli sitä aikaa, mutta nyt devalvaatioiden ihannoiminen on kuin suoraan kumpujen yöstä. Globalisaatiossa oma valuutta ja toistuvat devalvaatiot koristaisivat vain ay-liikkeen pomojen sädekehää, mutta panisi duunarit kyykkyyn. Devalvaatiot ovat siis kansantaloudellisen itsepetoksen korkein potenssi!

Kommentit pois päältä artikkelissa Devalvaatio – puhallus

WP Login