Brexit

Perinteisesti on sanottu, että historia toistaa itseään. Nykyisin ei tarvitse enää olla näin, vaan erilaisista tulevaisuuden skenaarioista voidaan valita paras vaihtoehto. Historia on kuitenkin tässä mukana siten, että sieltä löytyvät trendit ja megatrendit, joiden perusteella suunnitellaan tulevaisuutta. Esimerkkinä vaikka ilmastonmuutos. Valitettavasti tämä ei näytä toimivan politiikassa. Poliittinen muisti on liian lyhyt. Ilmeisesti tästä johtuen poliittiset lupaukset keskittyvät vain vaalien alle ja ne on helppo unohtaa.
Britannia oli 1970-luvun lopulla täydellisessä kaaoksessa ja joutumassa Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) hallintaan. Moskovasta johdettu Hiilityöläisten liitto käytännössä sammutti Britanniasta valot. Hiilityöläiset lähtivät kaduille ja henkiäkin menetettiin. Muutama työntekijä autotehtaan maalaamossa pysäytti käytännössä koko tehtaan ja 15 000 työntekijää joutui pakkolomalle. Kansa kyllästyi tilanteeseen ja ensimmäiseksi antoi hiilityöläisille porttikiellon valtakunnan pubeihin. Jopa työväenpuolue alkoi vieroksua ammattiliittojen anarkiaa.
Tätä taustaa vasten Margaret Thatcherin maanvyörymävoitto vaaleissa ei ollut ihme. Hiilityöläiset yrittivät vielä kerran, mutta Thatcher olikin hoitanut hiilivarastot täyteen kaikessa hiljaisuudessa tuontihiilellä ja lakko tyrehtyi siihen. Tämän lisäksi selvisi, että silloinen hiilityöläisten puheenjohtaja sai rahoitusta suoraan Moskovasta. Näistä tapahtumista ei suomalaisessa mediassa kovin suurilla otsikoilla kerrottu.
Kun Thatcher tuli valtaan, niin valtionyhtiöt tienasivat vähemmän kuin kuluttivat. Tämän rahoittamiseksi painettiin puntia koneet punaisena. Tämä puolestaan johti siihen, että punnan arvo oli pudonnut yli 40 % vähän samaan malliin kuin Suomen markka parikymmentä vuotta myöhemmin. Ison-Britannian talous oli niin kuralla, että kansan keskuudessa kulki vitsi: sanokaa vain Britannia ja unohtakaa se iso (Great).
Ensi töikseen Thatcher aloitti valtionyhtiöiden yksityistämisen. Alkuperäinen ajatus oli, että valtionyhtiöihin palkataan paras mahdollinen johto. Kävi kuitenkin niin, että melko nopeasti paikat jaettiinkin poliittisesti ansioituneille puolueiden jäsenille. Samalla syntyi moninkertainen miehitys tarpeeseen verrattuna.
Yksityistäminen onnistui hyvin monessa mielessä. Britanniaan syntyi yksityistämisen seurauksena liki 25 miljoonaa uutta osakesäästäjää. Käytännössä siis jokainen perhe oli osakesäästöissä mukana. Thatcher perusti myös TEM:tä vastaavaan ministeriöön erillisen osaston taistelemaan pienten- ja keskisuurten yritysten kohtaamaa byrokratiaa vastaan. Kaikki uusia yrityksiä perustavat saattoivat ottaa ongelmissaan yhteyttä ja saada asiansa hoidettua nopeasti. Tällä tavoin puolessatoista vuodessa saatiin synnytetyksi yli 2 miljoonaa uutta yritystä.
Britannia kuului 1980-luvulla Eftaan ja Suomen kanssa Finneftaan. Britannia oli liittynyt myös Euroopan talousyhteisöön (EEC) 1973 Charles de Gaullen ankaran vastustuksen jälkeen. Tämän jälkeen vuonna 1975 järjestettiin kansanäänestys Britannian kuulumisesta EEC:n. 67 % äänestäjistä kannatti jäsenyyttä. Thatcher oli kuitenkin valtaan noustessaan sitä mieltä, että Britannia maksaa jäsenyydestään liikaa. Vuonna 1984 hän saikin jäsenmaksuihinsa alennusta takomalla käsilaukkuaan pöytään ja sanomalla: I want my money back!
Tässä yhteydessä pitää kuitenkin muistaa, että Thatcher oli merkittävä taloustieteilijä ennen pääministeriksi tuloaan. Hän oli eri tutkimusten perusteella tehnyt johtopäätöksen, että Välimeren maiden ja Alppien pohjoispuolisten maiden kulttuureissa oli ylipääsemättömän suuret erot talouden pidossa. Tällä perusteella hän ei halunnut Britannian joutuvan maksumieheksi. Myöhemmin Maastrichtin sopimuksesta päätettäessä Britannia sai säilyttää oman valuuttansa.
Viimeinen vuosikymmen on osoittanut Thatcherin skenaarion kulttuurieroista paikkansa pitäväksi ihan kantapään kautta. Tähän eivät ole pelkästään syyllisiä velaksi eläneet valtiot vaan koko EU:n hallinnollinen järjestelmä. Niin EU:in kuin euroonkin on otettu mukaan valtioita, joiden pääsymahdollisuuksia on katsottu läpi sormien. Kun nyt puhutaan Brexitistä, niin ei voi olla miettimättä, elääkö Rautarouvan perintö edelleen.
Tulee myös miettineeksi, mikä mahtaisi olla tilanne, jos Thatcher ja Merkel olisivat olleet vallassa samaan aikaan? Keskusteltaisiinko mahdollisesti Frexitistä eli Ranskan erosta? Itse uskon, että Brexitiä ei tule.

Comments are closed.


WP Login