Archive for helmikuu, 2016

Brexit

Perinteisesti on sanottu, että historia toistaa itseään. Nykyisin ei tarvitse enää olla näin, vaan erilaisista tulevaisuuden skenaarioista voidaan valita paras vaihtoehto. Historia on kuitenkin tässä mukana siten, että sieltä löytyvät trendit ja megatrendit, joiden perusteella suunnitellaan tulevaisuutta. Esimerkkinä vaikka ilmastonmuutos. Valitettavasti tämä ei näytä toimivan politiikassa. Poliittinen muisti on liian lyhyt. Ilmeisesti tästä johtuen poliittiset lupaukset keskittyvät vain vaalien alle ja ne on helppo unohtaa.
Britannia oli 1970-luvun lopulla täydellisessä kaaoksessa ja joutumassa Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) hallintaan. Moskovasta johdettu Hiilityöläisten liitto käytännössä sammutti Britanniasta valot. Hiilityöläiset lähtivät kaduille ja henkiäkin menetettiin. Muutama työntekijä autotehtaan maalaamossa pysäytti käytännössä koko tehtaan ja 15 000 työntekijää joutui pakkolomalle. Kansa kyllästyi tilanteeseen ja ensimmäiseksi antoi hiilityöläisille porttikiellon valtakunnan pubeihin. Jopa työväenpuolue alkoi vieroksua ammattiliittojen anarkiaa.
Tätä taustaa vasten Margaret Thatcherin maanvyörymävoitto vaaleissa ei ollut ihme. Hiilityöläiset yrittivät vielä kerran, mutta Thatcher olikin hoitanut hiilivarastot täyteen kaikessa hiljaisuudessa tuontihiilellä ja lakko tyrehtyi siihen. Tämän lisäksi selvisi, että silloinen hiilityöläisten puheenjohtaja sai rahoitusta suoraan Moskovasta. Näistä tapahtumista ei suomalaisessa mediassa kovin suurilla otsikoilla kerrottu.
Kun Thatcher tuli valtaan, niin valtionyhtiöt tienasivat vähemmän kuin kuluttivat. Tämän rahoittamiseksi painettiin puntia koneet punaisena. Tämä puolestaan johti siihen, että punnan arvo oli pudonnut yli 40 % vähän samaan malliin kuin Suomen markka parikymmentä vuotta myöhemmin. Ison-Britannian talous oli niin kuralla, että kansan keskuudessa kulki vitsi: sanokaa vain Britannia ja unohtakaa se iso (Great).
Ensi töikseen Thatcher aloitti valtionyhtiöiden yksityistämisen. Alkuperäinen ajatus oli, että valtionyhtiöihin palkataan paras mahdollinen johto. Kävi kuitenkin niin, että melko nopeasti paikat jaettiinkin poliittisesti ansioituneille puolueiden jäsenille. Samalla syntyi moninkertainen miehitys tarpeeseen verrattuna.
Yksityistäminen onnistui hyvin monessa mielessä. Britanniaan syntyi yksityistämisen seurauksena liki 25 miljoonaa uutta osakesäästäjää. Käytännössä siis jokainen perhe oli osakesäästöissä mukana. Thatcher perusti myös TEM:tä vastaavaan ministeriöön erillisen osaston taistelemaan pienten- ja keskisuurten yritysten kohtaamaa byrokratiaa vastaan. Kaikki uusia yrityksiä perustavat saattoivat ottaa ongelmissaan yhteyttä ja saada asiansa hoidettua nopeasti. Tällä tavoin puolessatoista vuodessa saatiin synnytetyksi yli 2 miljoonaa uutta yritystä.
Britannia kuului 1980-luvulla Eftaan ja Suomen kanssa Finneftaan. Britannia oli liittynyt myös Euroopan talousyhteisöön (EEC) 1973 Charles de Gaullen ankaran vastustuksen jälkeen. Tämän jälkeen vuonna 1975 järjestettiin kansanäänestys Britannian kuulumisesta EEC:n. 67 % äänestäjistä kannatti jäsenyyttä. Thatcher oli kuitenkin valtaan noustessaan sitä mieltä, että Britannia maksaa jäsenyydestään liikaa. Vuonna 1984 hän saikin jäsenmaksuihinsa alennusta takomalla käsilaukkuaan pöytään ja sanomalla: I want my money back!
Tässä yhteydessä pitää kuitenkin muistaa, että Thatcher oli merkittävä taloustieteilijä ennen pääministeriksi tuloaan. Hän oli eri tutkimusten perusteella tehnyt johtopäätöksen, että Välimeren maiden ja Alppien pohjoispuolisten maiden kulttuureissa oli ylipääsemättömän suuret erot talouden pidossa. Tällä perusteella hän ei halunnut Britannian joutuvan maksumieheksi. Myöhemmin Maastrichtin sopimuksesta päätettäessä Britannia sai säilyttää oman valuuttansa.
Viimeinen vuosikymmen on osoittanut Thatcherin skenaarion kulttuurieroista paikkansa pitäväksi ihan kantapään kautta. Tähän eivät ole pelkästään syyllisiä velaksi eläneet valtiot vaan koko EU:n hallinnollinen järjestelmä. Niin EU:in kuin euroonkin on otettu mukaan valtioita, joiden pääsymahdollisuuksia on katsottu läpi sormien. Kun nyt puhutaan Brexitistä, niin ei voi olla miettimättä, elääkö Rautarouvan perintö edelleen.
Tulee myös miettineeksi, mikä mahtaisi olla tilanne, jos Thatcher ja Merkel olisivat olleet vallassa samaan aikaan? Keskusteltaisiinko mahdollisesti Frexitistä eli Ranskan erosta? Itse uskon, että Brexitiä ei tule.

Kommentit pois päältä artikkelissa Brexit

Potilaspalveluiden tietojärjestelmät

Erilaisia potilaiden tietopalvelujärjestelmiä on maassamme kehitetty miljardeilla euroilla. Suurin osa rahoista on mennyt hukkaan. Sote-uudistusta on rakennuttu vuosia väellä ja voimalla. Nyt on kuitenkin vasta vedetty suuria linjoja. Käytännön tasoon, kuten esimerkiksi näihin digipalveluihin ei ole juuri ollut aikaa paneutua. Uusiakin on kehitteillä. Näitä ovat Apotti, Una ja Spotti. Keskustelevatko nämä keskenään eli siirtyvätkö tiedot järjestelmästä toiseen, ei taida olla kenenkään tiedossa. Mutta rahaa palaa! Miksi ei saada yhtä valtakunnallista järjestelmää, joka olisi kaikille yhteinen, kun Sote-uudistus valmistuu?
Nyt on käytössä kaksi valtakunnallista järjestelmää. Hyvis (hyvis.fi) on useiden sairaanhoitopiirien käyttämä järjestelmä. Siihen voi kirjautua mm. pankkitunnuksilla. Tietokantaan voi laittaa omat henkilö- ja potilastietonsa. Olen kuitenkin todennut, että lääkärit ja sairaanhoitajat eivät sieltä juuri vaivaudu potilaan tietoja hakemaan. Tällä hetkellä järjestelmässä voi lähinnä varata lääkärin lähetteellä tulevien laboratorionäytteiden ottopaikan ja ajan.
Toinen Hyviksen ongelma on se, että kun lääkäri laittaa sinne lähetteen näytteiden ottoa varten vaikkapa toukokuulle 2016. Hyvikseen tulee kuitenkin tieto, että näytteidenoton pitää tapahtua ennen huhtikuuta 2017. Eli aikaan tulee noin vuosi lisää. Vasta, kun tulee kirjallinen kutsu vastanotolle, voi Hyviksestä varata haluamansa laboratorion ja ajan netin kautta. Toisin sanoen tässä on tavallaan kaksinkertainen työ etenkin kroonikoiden osalta. On vain odotettava sitä kirjallista kutsua ja ohjeita laboratoriokäynnille.
Sekaannuksia on syntynyt. Kun Lahden ja PHKS:n laboratoriot yhdistettiin, niin keskussairaalaan ei enää tarvitse mennä näytteiden ottoon. Uusi konserniyhtiö ei voi kuitenkaan antaa asiakkaalle ”vapaita” käsiä, vaan näytteiden ottoon on mentävä kaupunginsairaalaan. Tämä johtuu siitä, että uudenkaan Lahden käyttämä Pegasus-tietojärjestelmä ei seurustele kenenkään tai minkään muun järjestelmän kanssa. Nastolan perukoiltakin joudutaan ajelemaan Lahteen näytteiden ottoon. Kaiken lisäksi kaupunginsairaalan näytteiden otto on ”parkkimaksullinen”.
Toinen valtakunnallinen järjestelmä on Kelan ylläpitämä Kanta (omakanta.fi) järjestelmä. Se on paljon laajempi ja sinne tulevat lääkärissä käynnit potilaskertomuksineen, laboratorionäytteiden tulokset, sähköiset reseptit jne. Nettisivulla on myös mahdollisuus antaa palautetta kuten Hyviksessäkin. Kanta-ohjelma palautteeseen reagoidaan nopeasti ja ohjelmaa muokataan kaiken aikaa asiakaslähtöisempään suuntaan. Hyviksen palaute puolestaan katoaa johonkin mustaan aukkoon, josta ei leviä minkäänlaisia gravitaatioaaltoja ohjelmaa ylläpitävälle Hyvis-ICT-yhtiölle.
Huvittavaa tässä on se, että laboratorioajat pitää varata Hyviksestä, mutta tulokset tulevat Omakantaan. Olisikohan syntynyt säästöjä, jos nämä järjestelmät olisi yhdistetty? Miksi ihmeessä Suomessa pitää kaikki tehdä näin monimutkaiseksi? On toki niin, että kun digiloikassa liikkuu paljon rahaa, niin jokainen kynnelle kykenevä haluaa siitä osansa. Mitä useampi projekti on vireillä, sitä useampi niistä hyötyy myös rahallisesti. Mitä väliä, kansa maksaa!
Kuitenkin kaikkein suurin ongelma näissä julkisen puolen tietojärjestelmissä on se, että ne suunnitellaan aina ylhäältä alaspäin. Hallinnon organisaatiot tilaavat, mitä luulevat toiminnan tehostamiseksi tarvittavan. Ohjelmistojen tekijät lisäävät yhtälöön omat luulonsa ja niillä mennään. Tässä systeemissä kukaan ei kuuntele asiakasta eli lopullista käyttäjää. Siihen voisi auttaa vain asiakkaan mahdollisuus interaktiiviseen palautteeseen, joka myös otettaisiin vakavasti. Siihen saattaa kuitenkin olla esteenä se, että projektien kustannukset ovat kertaluonteisia. Palautteen kautta ohjelman saaminen toimivaksi, merkitsee lisäkustannuksia.
Ehkä nyt olisi aika harkita näissä suurissa ja kalliissa ohjelmistojen kehittelyssä myös elinkaarimallin käyttöönottoa. Tätä puolustaisi se, että nykyinen konsensusmalli ei toimi, koska tärkein osapuolia eli asiakas, ei ole mukana. Toki ohjelmia olisi mahdollista testata asiakasnäkökulmasta, mutta eihän sellainen nähtävästi ole byrokratiassa soveliasta. Avoimella sektorilla tällaiseen töpeksi-miseen ei olisi varaa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Potilaspalveluiden tietojärjestelmät

Saavutetut edut

Nuoremmat sukupolvet ovat muuttaneet käsitystä yrittäjistä ja yrittäjyydestä. Siitä huolimatta julkisessa sanassa yrittäjiin kohdistuu edelleen melkoista kritiikkiä. Näppiksessäkin on päivittäin ainakin yksi yrittäjiä ja johtamista koskeva tölväisy. Puolustavia kommentteja ei paljon näy. Somesta ei kehtaa edes puhua.
Kun nyt yritetään sorvata jälleen kerran yhteiskuntasopimusta, niin ay-liikkeessä ymmärretään Suomen vaikea tilanne, mutta… Sen jälkeen mielipiteet alkavat olla kuin kumpujen yöstä. Puheet johtavat aina saavutettuihin etuihin ja paikalliseen sopimiseen. Paikallisesta sopimisesta halutaan keskustella vain EK:n kanssa, koska se edustaa vain pientä murto-osaa Suomen yrittäjistä. Ilmeisesti pelätään, että jos pelisäännöt tulevat hallitukselta, niin kaiken kokoiset yritykset ja yrittäjät pääsisivät päättämään omista asioistaan.
Käännetäänpä siis koko asia toisinpäin, eli mistä kaikista saavutetuista eduista yrittäjä joutuisi tai suorastaan haluaisi luopua. Yrittäjillä ei ole yleissitovaa työehtosopimusta eikä minimipalkkaa. Yrittäjiä ei koske työaikalaki, joten työaika on vähintään 18/7. Kun ei siis ole työaikaa, niin ei ole ylityökorvauksiakaan. Rekkayrittäjillä kyllä on työaikarajoituksia. Entä sitten kesälomat? Lomalaki ei koske yrittäjiä, joten kesälomat ovat enimmillään muutama pitkä viikonloppu. Ei ole lomarahoja, joten lomat on itse kustannettava ja loma-aikojen mahdolliset tulonmenetykset kärsittävä. Eläkkeetkin on maksettava itse eli lisättävä tuotteen hintoihin.
Sitten vielä tämä riskipuoli. Yrittäjä yrittää omalla riskillään. Pankkiherrojen ensimmäinen kysymys onkin lainaa tarvittaessa, että asunto sitten kaniin. Senkin oikeasta arvosta huolitaan vain puolet. Jos yritys menee nurin, niin työntekijä saa korvauksen palkkaturvasta, mutta yrittäjä ei mistään. Sen sijaan tulee vouti. Ei ole vaikea ymmärtää tavallisen ay-liikkeen jäsenenkään, että yrittäjä haluaisi luopua kaikista edellä olevista saavuttamistaan eduista enemmän kuin mielellään.
Vuosikymmenten saatossa ei yrittäjillä ole ollut puolustajia. Heidät on tässä konsensus Suomessa suljettu kolmikannan ulkopuolelle. Silloin, kun suuret ikäluokat rakensivat yrityksiään, niin kolmikanta oli ay-liike, punamulta ja EK. Näitä osapuolia ei tavallinen yrittäjä kiinnostanut. Sanotaan, että sitä niittää, mitä kylvää. Nyt on tullut niiton aika. Suomesta on parhaillaan häviämässä noin 50 000 teollista yritystä ja ainakin 200 000 työpaikkaa. Uusia ei synny tilalle, koska uudetkaan yrittäjät eivät voi luopua entisten yrittäjien saavuttamista eduista. Miksi siis ottaa riski perustamalla teollinen yritys?

Kommentit pois päältä artikkelissa Saavutetut edut

E-Kirjat

Mahtaako ketään kiinnostaa tuotantoni ekirjoina. Vastaukset passilaesko@gmail.com
Puusta Katsoen,
Matkalla Markkinatalouteen,
Johtaminen Globalisaatiossa teoria ja käytäntö,
Tehokas liiketoiminnan johtaminen,
Kuole tänään – Maksa huomenna

Kommentit pois päältä artikkelissa E-Kirjat

Euro ja EU

Jälkiviisauden korkein potenssi tuntuu olevan populismi. Suomessa on jatkuvasti tahoja, jotka haaveilevat markan paluusta. Nämä haaveilijat jakautuvat kahteen ryhmään. On vahva ryhmä populismin perässä hiihtäjiä, jotka eivät varsinaisesta tiedä asiasta mitään. Sitten on myös vaarallinen ryhmä, jonka markan palauttaminen nostaisi takaisin valtansa kukkuloille.
Suuri osa nykyisistä päättäjistä ei tiedä lainkaan sitä, että Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja EMU:n pyssy ohimolla! Kaikki alkoi kehittyä vuoden 1982 devalvaation jälkeen. Silloin päätettiin mm. Suomen Pankissa, että devalvaatio-inflaatio kierre pitää pysäyttää. Tähän tarpeeseen syntyi vahvan markan politiikka, jota noudatettiin aika lailla perusteettomasti jopa revalvoimalla markka 1989.
Koko 1980-luvun talous kävi kuumana ja rakensi vahvan markan kuplaa. Inflaatio laukkasi kaikista torjuntayrityksistä hyvin korkeana. Asuntolainojen korot olivat jopa 15 %. Rahamarkkinoiden vapauttaminen kiihdytti entisestään talouden kuumenemista. Valuuttalainoja pankit suorastaan tyrkyttivät yrityksille järjestämällä kaikenlaisia iltatilaisuuksia, joissa tarjoilusta ei säästelty. Siellä pantiin nimiä velkakirjoihin ja aamulla olivat rahat tilillä. Ja krapula!
Yrityksillä, jotka eivät käyneet ulkomaankauppaa, ei ollut mitään käsitystä valuuttalainojen riskeistä. Samaa voi sanoa myös suurimmasta osasta valuuttalainoja jakavista pankeista ja pankkien johtajista. Suomen Pankin osaamattomuus rahamarkkinoiden vapauttamisessa johti siihen, että pankin valuuttavarannot olivat käytännössä olemattomat tultaessa 1990-luvulle. Rahaa yritettiin saada markkinoille nostamalla yliyön korkoja jopa 30 %. Yritykset, joilla oli hyvä kassavirta, sijoittivatkin perjantaina ylimääräiset rahansa viikonlopuksi näille korkean koron tileille.
Meno oli niin hurjaa, että VATT:n raportin mukaan Suomen Pankin nuoret ekonomistit vakuuttivat, että ”nyt saavat metsäteollisuuden vuorineuvokset tulla polvillaan rukoilemaan devalvaatiota!” Lopulta kuitenkin kävi niin, että vuorineuvokset eivät menneet polvilleen, vaan polvilleen meni Suomi. Vahvan markan tarina päättyi lopulta devalvaatioon, josta valtiovarainministeri Iiro Viinanen oli moneen kertaan vannonut ja vetoakin lyönyt siitä, että devalvaatiota ei tule.
Lopulta devalvaatiokaan ei riittänyt. Neuvostoliitto romahti ja samoin teki idän kauppa. Olosuhteet kääntyivät Suomea vastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla ja markka jouduttiin laittamaan kellumaan eli markkinoiden määriteltäväksi. Vuoden 1982 jälkeen markka oli vahvistunut yli 30 % ja devalvaatio ja kelluttaminen pudottivat markan arvoa vielä 40 %. Tämä merkitsi valuutta lainaa ottaneille sitä, että lainaa olikin aamiaiselle mentäessä liki puolet enemmän.
Tästä seurasi yksityisen sektorin sopeuttaminen uusin olosuhteisiin. Avoimelta sektorilta hävisi noin 550 000 työpaikkaa ja noin 50 000 yritystä poistui markkinoilta. Tämä oli se todellinen vahvan markan krapula! Julkisen hallinnon rakenteita ei kuitenkaan ehditty VATT:n raportin mukaan uudistamaan, koska Nokia alkoi nostaa Suomen taloutta pinnalle pari vuotta liian varhain. Jos nousu olisi alkanut 1997, meillä ei todennäköisesti olisi nyt näitä ongelmia joiden ymmärtämisessä eri osapuolilla näyttää olevan kovin vähän yhteisymmärrystä.
Tätä markaako konkaripoliitikko Paavo ”VäyVäy” Väyrynen haluaa takaisin? Sanotaan, että sitä niittää, mitä kylvää. Nyt on globaali halla korjannut sadon ja pellot on kynnettävä uuteen kasvuun. Toivottavasti siemenviljaa on vielä jäljellä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Euro ja EU

WP Login