Verosuunnittelu

Yhdysvalloissa tutkittiin jo viime vuosisadan puolessa välissä verotuksen toiminnallisuutta. Tutkimuksen yksiselitteinen tulos oli, että yhden verodollarin uudelleen jakaminen maksaa noin kaksi dollaria. Verotusjärjestelmä eli yhteiskunnan sisäiset tulonsiirrot maksavat siis enemmän kuin tuottavat. Toisaalta erityisesti ns. hyvinvointiyhteiskunnat eivät voi toimia ilman verotuloja.
Suomen ongelma on se, että aloimme 1950-luvun lopulla rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Se aloitettiin kopioimalla Ruotsia. Kopioidessa pitäisi kuitenkin ymmärtää, mitä kopioidaan ja miksi. Pitäisi ymmärtää laajemmat kokonaisuudet. Mikä sitten on verosuunnittelua? Mielestäni suurin aiheuttaja verosuunnitteluun on Suomessa Valtiovarainministeriön alainen Verohallinto. Sen tärkein tehtävä on maksimoida verotulot ja veropohja.
Verosuunnittelu on myös yleisintä niissä yhteiskunnissa, joissa veropohja on laajennettu äärimmilleen ja järjestelmän evoluutio on kehittänyt sen erittäin monimutkaiseksi. Verojärjestelmien evoluutio poikkeaa esimerkiksi EU:n sisällä hyvin radikaalisti johtuen erilaisista kulttuureista ja demokratian asteista. Vasemmiston vaalima yhteiskuntien ja valtioiden tasavertaisuus ei siis toteudu riittävässä määrin. Joukossa on aina joitakin, jotka haluavat hyötyä muista. Tästä esimerkkinä eurokriisi.
Esimerkki: 1970-luvulla Saksassa aiottiin poistaa ravintoloiden edustuslaskut yritysten liiketoimintakuluista. Tutkimuksen mukaan se olisi aiheuttanut noin 2,5 milj. henkilön työttömyyden, joten aikeesta luovuttiin.
Mitä sitten tulee Suomeen, niin ihan ensimmäiseksi on todettava, että Suomessa 90 % yrityksistä ei harjoita verosuunnittelua, koska ei ole mitään suunniteltavaa. Näiden 90 % suunnittelu kohdistuu selviytymiseen ja kannattavuuteen tulevaisuudessa. Suuret kansainvälisesti toimivat yritykset sen sijaan harrastavat verosuunnittelua. Niiden on pakko selvitäkseen kansainvälisessä kilpailussa. Se, mitä kussakin kilpailijamaassa katsotaan liiketoiminnan kuluiksi, vaihtelee suuresti. Pitää myös ymmärtää, että kaikissa maissa ei saa kaikkia Suomessa vähennyksiksi hyväksyttäviä kuitteja. Ymmärtääkö verottaja edes kaikkia venäjän- tai arabiankielisiä kuitteja?
Kysyin Lontoossa lounaalla joskus vuosikymmeniä sitten, erään suuren metsäyhtiön johtajalta, että miten teitä verotetaan? Teettekö joka vuosi veroilmoituksen kuten pienemmätkin yritykset? Teillähän on raaka-ainevarastoja metsissä, tienvarsissa ja missä tahansa. Vuorineuvos vastasi, että me menemme lääninverovirastoon juttelemaan edellisen vuoden verotuksesta. Siellä sitten tehdään jonkinlainen kompromissi niillä tiedoilla, joita on käytettävissä. Keskisuuret ja pienet yritykset joutuvat säännöllisesti verotarkastusten kohteeksi. Onko tämä perustuslain edellyttämää tasapuolisuutta vai, eikö tasapuolisuus koske yrityksiä?
Esimerkki: Britanniassa yrityksen verotuksen ja kirjanpidon tarkastaa auktorisoitu tilitoimisto. Verottaja puuttuu asiaan vasta, jos on perusteltua syytä epäillä ”vilunkia”. Näissäkin tapauksissa verottajan on mentävä asiassaan alioikeuden kautta ja saada ensin sieltä hyväksyntä jälkiverotukseen.
Kun yhteisöveroa alennettiin, niin kaikki asioista vähänkin perillä olevat tiesivät, että nykyisessä tilanteessa sillä lisätään vain osingonjakovaraa. Tätä yritetään nyt sitten korjata korottamalla osinkojen verotusta. Tämä muistuttaa vähän sitä kuuluisaa tikkaa tervatulla laudalla: jos ei ole nokka kiinni, niin on pyrstö..
Esimerkiksi Viron malli ei Suomessa toimisi sellaisenaan, koska Virossa on mm. vapaat poistot. Virossa ei noudateta IAS-standardeja kuten Suomessa, vaan Virossa esim. vaihto-omaisuuserät voidaan arvostaa kirjanpidossa melko vapaasti. Näillä ei ole verottajan kannalta merkitystä, koska veroja peritään vasta voittoja maksettaessa yrityksestä osinkoina. Näin ollen ei ole tarvetta myöskään tutkia peiteltyä osingonjakoa.
Kansantalouden sisäiset tulonsiirrot ovat Suomessa kansainvälisesti huippuluokkaa. Tästä huolimatta valtio ja kunnat velkaantuvat kiihtyvällä vauhdilla. Suomen hyvinvointia on rakennettu kuin tilkkutäkkiä näkemättä kokonaisuutta tai tulevaisuutta. Puheilla miljardien verojen menetyksistä harmaan talouden vuoksi, ovat vain poliittisten kilpien kiillotusta ja tehtyjen virheiden peittelyä. Tosiasiassa Suomen verotus niin henkilö kuin yritystasollakin, on niin monimutkaista, että suurimmassa osassa yrityksistä tapahtuu vahinkoja monimutkaisista säännöksistä johtuen.
Suomi on siis elänyt ja elää yli varojensa. Suomi on kuin Oy Yritys AB, joka ottaa velkaa maksaakseen osinkoja vihaisille osakkailleen! Seurauksena tällaisesta on aina selvitystila. Aiheuttajina ovat ne ahneet kapitalistiomistajat. Suomen tapauksessa aiheuttajina ovat puolestaan saavutettujen etujen ahneet puolustajat. Pitää kuitenkin aina muistaa, että ilman yrityksiä ei ole elämää. Kun jaettavaa ei ole, niin sitä ei ole!

Comments are closed.


WP Login