Archive for tammikuu, 2016

Hopeatarjotin

Ay-liike toimii suurelta osin vapaamatkustajan asemassa. Suomi on ainoa maa koko maailmassa, jossa työnantajat keräävät, tilastoivat ja tilittävät ay-liikkeelle työntekijöiden jäsenmaksut. Ay-liike ei edes maksa tästä työstä koituvia kuluja yrityksille. Kaikki muut yhdistykset Suomessa keräävät itse omat jäsenmaksunsa.
Syytön osapuoli tässä ei ole myöskään EK ja sen edeltäjä. Jäsenmaksunperintäsopimus eli työnantajien velvollisuus periä ja tilittää ay-jäsenmaksut tuli yhtenä osana v. 1968 solmittuun LIINAMAA I-tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun ja on siitä lähtien kuulunut vakiolausekkeena ammattiliittojen solmimiin työehtosopimuksiin. Siis ns. yleissitovuuden piiriin kuuluviin sopimuksiin, joita kaikki yritykset joutuvat noudattamaan!
Lukuisista vaatimuksista vuosien varrella huolimatta, ei nykyinen EK ole suostunut edes neuvottelemaan tästä työnantajien velvoitteesta. Alkuperäinen ajatus on näköjään sukupolvien vaihtuessa unohtunut. Sopimusta tehtäessä oli tarkoitus, että näin pystytään hallitsemaan joukkoja ja estämään lakkoja. Viime vuodet ovat kuitenkin todistaneet, että tämä toive ei ole täyttynyt.
Kun nyt katselee yhteiskuntasopimusneuvotteluja ja pakkolakien valmistelua, tulee auttamatta tunne, kuin olisi teatterissa katsomassa jotain näytelmää. Näytelmät roolit ja juoni ovat hyvin selvillä, mutta kuka on käsikirjoittaja ja kuka ohjaa tätä maamme tuhoon johtavaa näytelmää? Tästä ei ainakaan voi syyttää Euroopan Unionia. Mutta kuten vanhemmilla tutkijoilla on tapana sanoa: Seuraa rahaa!
Olisiko aika jo Suomessakin siirtyä 2010-luvulle ja laittaa ammattiyhdistysliike liike keräämään omat jäsenmaksunsa ja luopumaan vapaamatkustajan asemastaan? Kaikenlainen yritysten orjuuttaminen on lopetettava!

Kommentit pois päältä artikkelissa Hopeatarjotin

Maitoa kiitos!

Kaikkien lehmien äiti varmaan kääntyisi haudassaan, jos tietäisi, mitä maidoille nykyisin tehdään meijereissä. En uskalla edes kuvitella, mitä nykyiset lehmät sanoisivat, jos osaisivat puhua, tai tekisivät, jos osaisivat lentää. Koko sota-aikaisen nuoruuteni nautin maidosta ja kirnupiimästä naturel. Välillä sitä nautittiin lämpimänä, mutta useimmiten karjakeittiössä viilennettynä. Hyvää oli!
Lopetin kuitenkin maidon juomisen kuin seinään, kun meijerissä pomona työskennellyt kaverini kertoi, mitä maidolle siellä tehtiin. En minä oikein ymmärtänyt, millä eri tavalla Suomessa maito pastöroidaan. Sen kuitenkin ymmärsin, että ensin maito tapetaan viimeistä maitohappobakteeria myöden.
Sitten sitä aletaan jalostaa eri tuotteiksi. Erityisesti mieleen jäi tämä kevyt maito, joka tosin ei ole vettä kevyempää, mutta niin kevyttä, että siihen pitää lisätä väriaineita. Ennen vanhaan tätä sanottiin kurriksi, eikä se oikein kelvannut edes kissoille. Nykyisissä meijereissä mennään niin pitkälle, että kukaan ei sitä ostaisi ilman värjäystä.
Muihin maitotuotteisiin lisätään sitten kemiallisesti niitä aineita, jotka siitä on tapettu ja ripaus vitamiineja ja kauppa käy. No meijerien tarkoitushan on tehdä bisnestä ja mikäpä siinä, jos kuluttajat sitä haluavat. Tässä meidän maidossa on vain sellainen vaara, että jos sitten ulkomailla juo paikallista maitoa, niin siitä voi tulla vatsanpuruja. Tästäköhän ne Suomen jääkiekkoilijatkin Moskovassa kärsivät? Tosin siellä voi vodkakin olla erilaista.
Kun asustelimme Englannissa, niin siellä tuotiin aamusella maitopullot portaille. Voitakin sai, jos tilasi. Ihmettelin siellä kovasti, miten se maito maistui niin erilaiselta kuin suomalainen maito. Kertoivat taas jotain siitä, että Suomessa maito pastöroidaan toisin kuin Britanniassa. Voisikohan sitä brittiläistä maitoa ryhtyä tuomaan Suomeen. Saattaisihan se kyllä olla, että suomalaiset hygienia fanaatikot määräisivät sen tullissa tapettavaksi. Tosin brittiläiset kyllä ostivat riemurinnoin halpaa suomalaista voita.
Se on tämä maito aika merkillinen tuote. Sillä on kuulemma kaikenlaisia lääketieteellisiä vaikutuksiakin. Sen pitäisi vahvista luustoakin jos päivät pääksytykseen sitä juo. Toisilla taas, ja aika suurella ja kasvavalla joukolla, on maitoallergiaa. En muista koskaan lehmän maitoa juoneiden sellaiseen sairastuneen. Maitoahan myytiin tonkista maitokaupoissa omiin astioihin. Siinä oli tämä kuljetusketjukin aika riskaabeli.
Joku lääkäri kyllä joskus sanoi, että kun sitä nuorena elää kunnon bakteerikylvyssä, niin siitä se vastustuskyky kasvaa. Maidossahan niitä terveyttä edistäviä bakteereja oli ennen, kuin ne tapettiin. Eivät taida nämä synteettiset korvata sitä aitoa. Maatiloilta sitä aitoa vielä saa. Voi vaikka parantaa maitoallergiankin. Mistä sitä tietää? Mistähän saisi sitä entisajan ”tinkimaitoa”?

Kommentit pois päältä artikkelissa Maitoa kiitos!

Verosuunnittelu

Yhdysvalloissa tutkittiin jo viime vuosisadan puolessa välissä verotuksen toiminnallisuutta. Tutkimuksen yksiselitteinen tulos oli, että yhden verodollarin uudelleen jakaminen maksaa noin kaksi dollaria. Verotusjärjestelmä eli yhteiskunnan sisäiset tulonsiirrot maksavat siis enemmän kuin tuottavat. Toisaalta erityisesti ns. hyvinvointiyhteiskunnat eivät voi toimia ilman verotuloja.
Suomen ongelma on se, että aloimme 1950-luvun lopulla rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Se aloitettiin kopioimalla Ruotsia. Kopioidessa pitäisi kuitenkin ymmärtää, mitä kopioidaan ja miksi. Pitäisi ymmärtää laajemmat kokonaisuudet. Mikä sitten on verosuunnittelua? Mielestäni suurin aiheuttaja verosuunnitteluun on Suomessa Valtiovarainministeriön alainen Verohallinto. Sen tärkein tehtävä on maksimoida verotulot ja veropohja.
Verosuunnittelu on myös yleisintä niissä yhteiskunnissa, joissa veropohja on laajennettu äärimmilleen ja järjestelmän evoluutio on kehittänyt sen erittäin monimutkaiseksi. Verojärjestelmien evoluutio poikkeaa esimerkiksi EU:n sisällä hyvin radikaalisti johtuen erilaisista kulttuureista ja demokratian asteista. Vasemmiston vaalima yhteiskuntien ja valtioiden tasavertaisuus ei siis toteudu riittävässä määrin. Joukossa on aina joitakin, jotka haluavat hyötyä muista. Tästä esimerkkinä eurokriisi.
Esimerkki: 1970-luvulla Saksassa aiottiin poistaa ravintoloiden edustuslaskut yritysten liiketoimintakuluista. Tutkimuksen mukaan se olisi aiheuttanut noin 2,5 milj. henkilön työttömyyden, joten aikeesta luovuttiin.
Mitä sitten tulee Suomeen, niin ihan ensimmäiseksi on todettava, että Suomessa 90 % yrityksistä ei harjoita verosuunnittelua, koska ei ole mitään suunniteltavaa. Näiden 90 % suunnittelu kohdistuu selviytymiseen ja kannattavuuteen tulevaisuudessa. Suuret kansainvälisesti toimivat yritykset sen sijaan harrastavat verosuunnittelua. Niiden on pakko selvitäkseen kansainvälisessä kilpailussa. Se, mitä kussakin kilpailijamaassa katsotaan liiketoiminnan kuluiksi, vaihtelee suuresti. Pitää myös ymmärtää, että kaikissa maissa ei saa kaikkia Suomessa vähennyksiksi hyväksyttäviä kuitteja. Ymmärtääkö verottaja edes kaikkia venäjän- tai arabiankielisiä kuitteja?
Kysyin Lontoossa lounaalla joskus vuosikymmeniä sitten, erään suuren metsäyhtiön johtajalta, että miten teitä verotetaan? Teettekö joka vuosi veroilmoituksen kuten pienemmätkin yritykset? Teillähän on raaka-ainevarastoja metsissä, tienvarsissa ja missä tahansa. Vuorineuvos vastasi, että me menemme lääninverovirastoon juttelemaan edellisen vuoden verotuksesta. Siellä sitten tehdään jonkinlainen kompromissi niillä tiedoilla, joita on käytettävissä. Keskisuuret ja pienet yritykset joutuvat säännöllisesti verotarkastusten kohteeksi. Onko tämä perustuslain edellyttämää tasapuolisuutta vai, eikö tasapuolisuus koske yrityksiä?
Esimerkki: Britanniassa yrityksen verotuksen ja kirjanpidon tarkastaa auktorisoitu tilitoimisto. Verottaja puuttuu asiaan vasta, jos on perusteltua syytä epäillä ”vilunkia”. Näissäkin tapauksissa verottajan on mentävä asiassaan alioikeuden kautta ja saada ensin sieltä hyväksyntä jälkiverotukseen.
Kun yhteisöveroa alennettiin, niin kaikki asioista vähänkin perillä olevat tiesivät, että nykyisessä tilanteessa sillä lisätään vain osingonjakovaraa. Tätä yritetään nyt sitten korjata korottamalla osinkojen verotusta. Tämä muistuttaa vähän sitä kuuluisaa tikkaa tervatulla laudalla: jos ei ole nokka kiinni, niin on pyrstö..
Esimerkiksi Viron malli ei Suomessa toimisi sellaisenaan, koska Virossa on mm. vapaat poistot. Virossa ei noudateta IAS-standardeja kuten Suomessa, vaan Virossa esim. vaihto-omaisuuserät voidaan arvostaa kirjanpidossa melko vapaasti. Näillä ei ole verottajan kannalta merkitystä, koska veroja peritään vasta voittoja maksettaessa yrityksestä osinkoina. Näin ollen ei ole tarvetta myöskään tutkia peiteltyä osingonjakoa.
Kansantalouden sisäiset tulonsiirrot ovat Suomessa kansainvälisesti huippuluokkaa. Tästä huolimatta valtio ja kunnat velkaantuvat kiihtyvällä vauhdilla. Suomen hyvinvointia on rakennettu kuin tilkkutäkkiä näkemättä kokonaisuutta tai tulevaisuutta. Puheilla miljardien verojen menetyksistä harmaan talouden vuoksi, ovat vain poliittisten kilpien kiillotusta ja tehtyjen virheiden peittelyä. Tosiasiassa Suomen verotus niin henkilö kuin yritystasollakin, on niin monimutkaista, että suurimmassa osassa yrityksistä tapahtuu vahinkoja monimutkaisista säännöksistä johtuen.
Suomi on siis elänyt ja elää yli varojensa. Suomi on kuin Oy Yritys AB, joka ottaa velkaa maksaakseen osinkoja vihaisille osakkailleen! Seurauksena tällaisesta on aina selvitystila. Aiheuttajina ovat ne ahneet kapitalistiomistajat. Suomen tapauksessa aiheuttajina ovat puolestaan saavutettujen etujen ahneet puolustajat. Pitää kuitenkin aina muistaa, että ilman yrityksiä ei ole elämää. Kun jaettavaa ei ole, niin sitä ei ole!

Kommentit pois päältä artikkelissa Verosuunnittelu

Varhaiskasvatus

Nykyisen julkisenhallinnon eräs suurimmista ongelmista on se, että se on kasvanut niin suureksi, että kokonaisuutta ei hallitse enää kukaan. Tämä on johtanut siihen, että kannattaa painaa vai omaa baanaa ohituskaistalla välittämättä oman prosessin vaikutuksista kokonaisuuteen toisin sanoen kokonaiskustannuksiin.
Etelä-Suomen sanomissa haastettiin keskustelemaan varhaiskasvatuksesta. Se onkin helppo poliittisen rinnan röyhistelyn paikka, joten keskustellaan sitten. Varhaiskasvatuslaki tuli voimaan 1.4.1973 ja presidentti Niinistön uudenvuoden puheeseen vedoten, se tuli voimaan pahimman öljykriisin aikoihin, jolloin jaettavaa ei ollut. Näin kuitattiin etu, joka oli vielä saavuttamatta. Lakia on sen voimaan tulon jälkeen muutettu 34 kertaa ja viimeinen muutos oli 8.5.2015.
Nyt käyty keskustelu kohdistuu pelkästään päiväkoteihin ja sen kenttätyöhön. Se on ehkä se pienin kustannus koko prosessissa. Näissä keskusteluissa hallinto jää kokonaan huomiotta.
”8 §
Lasten päivähoidon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat opetus- ja kulttuuriministeriölle. Aluehallintovirastolle kuuluvat lasten päivähoidon suunnittelu, ohjaus ja valvonta toimialueellaan.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ohjaa aluehallintovirastojen toimintaa niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi päivähoidon ohjauksessa ja valvonnassa. Lisäksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ohjaa ja valvoo päivähoitoa erityisesti silloin, kun kysymyksessä ovat:
1) periaatteellisesti tärkeät tai laajakantoiset asiat;
2) usean aluehallintoviraston toimialuetta tai koko maata koskevat asiat;
3) asiat, joita aluehallintovirasto on esteellinen käsittelemään.
Sosiaali- ja terveysministeriö laatii Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston kanssa tulostavoiteasiakirjan päivähoitoon liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi sovittuaan tulostavoitteista opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.”
Yllä oleva on suora lainaus Varhaiskasvatuslaista. Tästä kuitenkin puuttuvat kunnalliset elimet kuten Eero Vainion organisaatiot. Tässä voi jopa olla sellainen tilanne, että hallinnossa on enemmän väkeä kuin kasvatettavia lapsia. On myös selvää, että kun jo hallinnon yläpäässä tehtävät on jaettu yhdelle ministeriölle ja monelle eri hallintoalueiden virastolle, niin on suorastaan ihme, että varhaiskasvatus yleensä toimii.
Minä kuulun siihen ikäluokkaan, joka ei ole kuulunut minkäänlaisen varhaiskasvatuksen tai päivähoidon piiriin. Sodan jälkeen kaupunkioloissa molemmat vanhemmat olivat yleensä töissä 6 päivää viikossa vähintään 7 – 16. Käytännössä tämä tarkoitti, että lasten oli jo ekaluokalta hoidettava aamutoimensa ja selvittävä kouluun. Tämä kasvatti omatoimisuuteen ja oma-aloitteisuuteen. Näillä eväillä Suomi rakennettiin hyvinvointivaltioksi, jonka saavutetuista eduista nyt väännetään kättä.
Varhaiskasvatus perustuu ilmeisesti siihen sosialistiseen ajatusmaailmaan, jossa yhteiskunnan on holhottava kansalaisiaan kehdosta hautaan. Keskustelussa pitäisi ottaa huomioon myös varhaiskasvatuksella saavutetut tulokset. Googlettamalla ei löydy ainuttakaan tieteellistä tutkimusta. Tutkimus onkin tosin vaikeaa, koska tulokset näkyvät vasta hyvin pitkän ajan kuluttua.
Pisa-tutkimus tuli ja meni. Nyt Suomessa tehdyt tutkimukset osoittavat aika ankeita tuloksia. Lukutaidottomuus, lukemisen ymmärtäminen, kirjoittamisen osaamattomuus jne. lisääntyvät huolestuttavasti. Jos tarkastellaan some-ilmiötä, jossa suurin osa somettajista on nimenomaan varhaiskasvatuksen saaneita, niin se ei todellakaan mairittele sivistyksen mittarina. Tästä syytellään vanhempia, joilla ei ole aikaa lapsilleen, eivätkä he tiedä, mitä lapset puuhaavat.
Mutkat suoriksi vetäen voisikin sanoa, että varhaiskasvatuksesta hyötyvät enemmän vanhemmat, jotka elävät siinä käsityksessä, että yhteiskunta pitää huolen lapsista imetysiästä lähtien. Tosin tämäkin on nyt muuttumassa. Viimeiset tilastot osoittavat, että lapsia ei enää haluta saattaa maailmaan. Tämä ilmiö on yleistynyt etenkin suurissa kaupungeissa. Olisikohan liikaa muuta huvia tarjolla? Joku voisi vaikka vääntää aiheesta väitöskirjan. Tätä menoa me suomalaiset olemme kohta vähemmistö omassa maassamme?

Kommentit pois päältä artikkelissa Varhaiskasvatus

WP Login