Maatalouden puolustus

Suuren maaltapakoaallon jälkeen on syntynyt kaksi sukupolvea. Etenkin tältä jälkimmäiseltä sukupolvelta on napanuora maatalouteen katkennut täysin. Tämä näkyy selvästi lukuisista mielipide- ja lehtikirjoituksista. Erityisesti arvostellaan maataloustukia. Maataloustukia on tosin arvosteltu jo kymmeniä vuosia. Suuri polemiikki käytiin suuren suomalaisen voivuoren purkamisesta. Voita myytiin vientiin markalla kilo, kun hinta kotimaan kaupoissa oli moninkertainen. Muualla Euroopassa oli mm. viinijärviä, joiden tyhjentämistä tuettiin samalla tavoin.
Noista päivistä maatalous on muuttunut täysin. Ennen pienetkin tilat olivat omavaraisia. Oli kanoja, lampaita, sikoja ja lehmiä. Ainoa, mistä oli puutetta, oli käteinen raha. Noilta ajoilta on peräisin vanha sanonta: vaikka on kuinka ison talon poika niin, kun ei ole rahaa, niin ei ole rahaa. Käteistä saatiin siinä määrin, kuin oli toimittaa maitotonkkia tienvarren maitolaitureille. Talvella kaadettiin metsästä puita ja vietiin ne hevospelillä tienvarteen. Nyt eivät metsäyhtiöt lähde edes muutaman sadan tukin perässä metsään.
Maataloudesta on tullut teollisuutta. Sen investoinnit ovat samaa suuruusluokka kuin keskisuuren teollisuuslaitoksen. Raaka-aineista suurin osa joudutaan ostamaan ulkopuolelta. Aidatuissa metsissä ei kesällä näy karjaa kuleksimassa. Suurin ero teollisuuteen on siinä, että teollisuus voi myydä tuotteensa vapaasti minne haluavat. Ne voivat viedä tuotteitaan maailman turuille siinä määrin, kuin kykenevät. Maatalousteollisuudessa on asia toisin. Tuotteiden ostajia on vähän. Myllyt, teurastamot, meijerit jne. ostavat pääosan tuotannosta. Vaikka varsinaisia kartelleja ei olisikaan, niin vapaat eurooppalaiset markkinat sanelevat hinnat.
Jokainen maataloustuotteiden arvoketjun toimija pyrkii maksimoimaan tuloksensa paitsi varsinainen alkutuottaja. Suora vienti on vaikeaa, koska ala on kaikkialla maailmassa hyvin säännösteltyä. Kun tulleja alennetaan, niin erilaisella sääntelyllä pyritään tuontia säännöstelemään. Hyvä esimerkki on Venäjä, jopa ennen nykytilannetta. Lisäksi Suomessa on aivan järkyttävä byrokratia. Pelkkä byrokratia on niin laajaa, että ministeriön olisi syytä palkata kiertävä byrokraatti tekemään byrokratian vaatimia tehtäviä tiloille. Samalla tavoin, kuin nyt on lomittajia.
Esimerkkinä voin kertoa, että eräässä työpaikassa saimme aivan ilmeisesti vahingossa telefaksilla tiedustelun, jossa piti erääseen arabimaahan toimittaa satoja tuhansia kanoja. Ohjeena oli, että kanoilta pitää uskonnon vaatimuksesta taittaa niskat käsin. Kurkun katkaisu ei ollut sallittua. Ilmoitimme, että sellainen ei ole Suomessa mahdollista. Nyt yritetään avata Kiinan markkinoita possuille. Vaikka niitä ei istutettaisikaan Finnairin Businessluokkaan, niin kalliiksi tulee rahtaaminen ja varmaan edellyttää jonkinlaista tukea.
Edellä todetut seikat antavat myös perusteet toiseen näkökulmaan maatalouden tukiaisista. Tukiaiset eivät jää alkutuottajien kukkaroihin, vaan ne menevät tuotteiden jalostajille, jakelijoille ja kauppojen tiskeille. Kun puhutaan teollisuuden ja yksityisten alojen kilpailukyvystä, niin sama koskee myös maatalouden kilpailukykyä. Maatalouden on tuotteillaan taisteltava etenkin eurooppalaista tuontia vastaan, joka on myös eri tavoin tuettua. Karjasuojienkin rakentaminen on Suomessa jopa kolme kertaa kalliimpaa kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Suomen maataloustuotannon arvo on tilastojen mukaan reilut 6 miljardia euroa. Jos maataloustuotanto Suomessa lopetettaisiin kokonaan, niin arvoketjua tarkasteltaessa tuonnin määrä olisi jossain 12 – 15 miljardia euroa. Pelkästään valuuttatasapainon säilyttämiseksi tarvittaisiin saman verran lisää vientiä. Kun suomalaisten yritysten kilpailukyky on nykyisellään, mikä se on niin, mistähän tällainen lisävienti löytyisi? Poliitikot ja muut innokkaat amatöörit vaativat pk-yrityksiä kansainvälistymään. Lukuisat akateemiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että suomalaiset pk-yritykset ovat pääsääntöisesti liian pieniä vientimarkkinoille jo pelkästään logistisesti.
Suomalaiset mepit eivät ole riittävästi tuoneet esille sitä, että yli 90 % suomalaisista yrityksistä mikroyrityksiin. Alla oleva taulukko selittää myös sen, miksi vain murto-osa suomalaisista yrityksistä vastaa suurimmasta osasta vientiä. Ville Niinistön kuuluttamia korkealle jalostettuja tuotteita valmistetaan varmasti näissä yrityksissä, mutta kun yhden vientitilauksen arvo saattaa olla puolet tai jopa enemmän mikroyrityksen liikevaihdosta, niin vienti yleensä tyssää siihen.

Yrityksen koko Henkilöstö Vuosiliikevaihto Taseen loppusumma
PK-yritys < 250 ja joko ? 50 M€ tai ? 43 M€ Pieni yritys < 50 ja joko ? 10 M€ tai ? 10 M€ Mikroyritys < 10 ja joko ? 2 M€ tai ? 2 M€ On ymmärrettävää, että monien kaupunkilaisten kuva maataloudesta on hämärtynyt vuosien saatossa. Raha, kun tulee seinästä ja ruoka Hesestä tai kaupasta, niin maatalouden tukeminen vaikuttaa tuhlaamiselta. Tukiaisia voi toki pienentää, jos poliittista tahtoa löytyy byrokratian purkamiseen. Useimmissa maatalouspitäjissä on vapautumassa tuotantohalleja. Kunnat voisivat ottaa näitä ja perustaa niihin maataloustoreja, joissa paikalliset ja lähiseutujen maataloustuottajat voisivat myydä tuotteitaan. Jalostusprosessi voitaisiin myös kääntää päälaelleen ja teettää jalostus tilan alihankintana, jolloin saataisiin alkutuottajalta hirttosilmukka kaulasta ja lähituotteille niille kuuluva oikeudenmukainen hinta.

Comments are closed.


WP Login