Archive for syyskuu, 2015

Sisäiset devalvaatiot

Tallinnan ja Harjun maakunta ovat kuin valtio valtiossa. Kustannustaso ja hinnat ovat olleet muuta viro yli 30 % kalliimmat aina 1990-luvun puolivälistä alkaen. Tämän on aiheuttanut pääelinkeinon toiminut turismi. Esimerkkinä voin mainita, että vuosituhannen alussa Tallinnassa hiusten leikkuu maksoi noin kruunua, mutta Rakveressä vain noin 120. Vörussa illallinen ravintolassa maksoi vain kolmanneksen siitä, mitä se maksoi Tallinnassa.
Kun turistivirrat alkoivat ehtyä Tallinnaan, niin työntekijöille ilmoitettiin mm. hotelleissa, että palkkoja lasketaan 15 % tai huomenna ei ole työpaikkaa. Tämä on tapahtunut vuoteen 2010 mennessä ainakin neljä kertaa. Mackien ja Hesburgereiden käyttämä ostovoimapariteettiin perustuvat hinnoittelu opittiin Tallinnan alueella nopeasti. Hintoja verrattiin Suomen hintoihin ja hinnoiteltiin tuotteet riittävän kiinnostaviksi.
Virossa sisäinen devalvaatio oli pakko tehdä, koska valuuttaa ei haluttu devalvoida. Kruunu pidettiin hyvin kiinteänä suhteessa Saksan markkaan. Suomalaiset kansantalous- ja taloustieteilijät hokivat koko ajan, että nyt on Viron devalvoitava. Sitä he eivät kuitenkaan huomanneet, että niinhän siellä tehtiinkin – sisäisesti. Kruunu pysyi vakaana, mutta kustannustaso laski tarpeen niin sanellessa. Muualla Virossa sen sijaan inflaatio oli matala, eikä sisäisiä devalvaatioita laajassa mitassa jouduttu käyttämään.
Otin kirjassani Kuole tänään – maksa huomenna Latvian teoreettiseksi esimerkiksi kansallisvaltion konkurssista. Kirjan ilmestymisen jälkeen Latviassa tehtiin mittava devalvaatio ja maan talous saatiin eurokelpoiseksi ja euro otettiin käyttöön. Latviassa oli hieman samanlainen ilmiö kuin Virossakin. Riikan alueen hinnat olivat huomattavasti korkeampia kuin muualla Latviassa.
Kun Lissabonissa sovittiin, että EU on maailman kilpailukykyisin alue vuoteen 2010, kirjoitin Kanava-lehteen (Kanava 7/05 Lissabonin tavoitteet) artikkelin, jossa totesin sen olevan mahdotonta. Tämä siksi, että kansallisvaltioiden lisäksi EU:ssa on yli 200 erilaista kulttuuria, joiden taloudelliset toimintamallit poikkeavat alueellisesti ja kansallisesti toisistaan. Kilpailukykytavoite lienee todistettu nyt epäonnistuneeksi.

Kommentit pois päältä artikkelissa Sisäiset devalvaatiot

Suomi rämpii suossa

Mennyttä aikaa muistelen, muta en mielelläni. Suurin osa työssä käyvästä väestöstä ei tiedä milloin ja miksi lomaltapaluuraha eli lomaraha syntyi. Tai miten hyvinvointivaltio on rakennettu. Mauno Koiviston ollessa Rafael Paasion hallituksessa valtiovarainministeri, hän joutui devalvoimaan Suomen markan reilulla 30 % vuoden 1967 syksyllä. Tämä aiheutti sen, että työntekijöiden reaalipalkat laskivat. Tästä syystä Suomesta alkoi kansainvaellus Ruotsiin.
Työntekijät lähtivät lomillaan Ruotsiin etsimään töitä, eivätkä niiltä lomiltaan palanneet entisiin työpaikkoihinsa. Tämä aiheutti työvoimapulan ja työttömyyskin laski alle 5 % vuosikymmenen vaihteessa. Niinpä sitten ay-liike, Metalliliitto keulilla, saivat aikaan sopimuksen, jonka mukaan lomalta takaisin entiseen työpaikkaansa palaville maksettiin lomaltapaluusta 50 % bonus lomarahan määrästä. Tämä oli kuitenkin vain vatsahaavan parantamista laastarilla.
Koska 1970-luvun alussa ja edellisen kymmenen lopussa devalvaatio sai aikaan taloudellista kasvua, punamultahallitukset laittoivat rahaa palamaan hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen. Suomessa hyvinvointivaltiollinen laaja universaalinen ja uudelleenjakava sekä täyttä turvaa takaava sosiaalipolitiikka alkoi kehittyä rajulla vauhdilla. 1970-luvulla saatiin aikaan mm. päivähoitolaki, kansanterveyslaki, vuosilomalaki, työttömyyseläke, isyysloma, asumistuki, opintotuki, työaika lyheni ja yrityksiä yritysdemokratian suuntaan tehtiin.
Myös nyt etenkin pienille yrityksille kallis eläkejärjestelmä kehittyi täyteen mittaansa ja kansaneläkkeisiin nojaava peruseläkejärjestelmä sai väistyä ansioeläkkeiden tieltä, jotka toteutettiin suomalaisena poliittisena kompromissina: järjestelmä oli valtiollinen ja pakollinen, mutta rahastot jäivät yksityisille eläkevakuutusyhtiöille. Näiden hallituksissa sitten istuvat kovilla palkoilla työmarkkinaosapuolten edustajat. Onneksi eivät ole puuttuneet pahemmin sijoitustoimintaan.
Sitten vuonna 1973 tuli kansainvälinen öljykriisi ja kaikki romahti. Työttömyys nousi korkeimmilleen ollen vuonna 1975 noin 18 %. Tätä lukua tulee verrata nykyisiin TEM:n lukuihin. Sitten tehtiin pikkudevalvaatioita, joilla tilannetta saatiin parannettua. Suurena apuna oli myös vaihtokauppa Neuvostoliiton kanssa, joka kasvatti vientiä itään öljyn hinnan noustessa. Historiallinen totuus on siis se, että koko teollisen historiansa ajan Suomi on aina korjannut kilpailukykynsä devalvaatioilla, ei rakenteita uudistamalla!
Kun nyt tarkastellaan näiden muutosten aiheuttamia seurauksia, niin syyllisten penkille voidaan asettaa SDP, Keskustapuolue, SKDL, Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto. Tällaista hallitusta kutsuttiinkin aikoinaan punamultahallitukseksi. Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että tästä joukosta päätöksiensä seurauksista vastaamaan on noussut vain Keskustapuolue ja Maalaisliitosta eronneen SMP seuraaja Perussuomalaiset. SDP ja SKDL:n seuraajapuolue Vasemmistoliitto käyvät sen sijaan asemasotaa juoksuhaudoissaan.
Vasemmistolle ja suomalaiselle ay-liikkeelle ei näytä olevan tärkeää se, että Suomi säilyttäisi sen vähänkin itsemääräämisoikeuden, joka meillä vielä on. Pitäisi muistaa myös se, että vuoden 1967 devalvaatiossa oli mukana myös ay-liike edustajiensa kautta. Kuinka ollakaan, suuri joukko jäsenistöstä äänesti jaloillaan ja muutti pois maasta. Tätäkö ay-liike nytkin haluaa?

Kommentit pois päältä artikkelissa Suomi rämpii suossa

Balladi kilpailukyvylle

Missä devalvoida emme nyt voi,
Emme tienneet kait silloin.
Minne tiemme tää johtaa voi,
Elo tää juoksuhaudoissa on,
Käskynä tuon globalisaation,
Ja kenties matkamme määrä,
Kansainväliseen kilpailuun kadota on,
Kun saapuu konsensus kentille taistojen,
On hiljaisuus yllä juoksuhautojen,
Jo painuu päät yritysten uupuvien,
Miehet kaupat nyt voi unohtaa.

Euroksi kun vaihtui markka jo,
Muuttui oudoksi kauppamiehen olo,
Uneen vaipuivat päättäjät kaikki,
Kun globalisaation hyinen tuuli soi,
Markkaa nyt tääl muistelen,
Suomi neidon poskella nään kyyneleen,
Jos markkinataiston kentälle jäisin,
Kuva Suomi neidon ois viimeinen,
Vientimies vain yksin muistelee,
Ja aatokset kotiin harhailee,
Nyt neito siel varmaan valvoo,
Huokaillen puolesta menetetyn kilpailukyvyn.

Kommentit pois päältä artikkelissa Balladi kilpailukyvylle

WP Login