Archive for elokuu, 2015

Puurakentamisen ongelmista

Ongelmat puukerrostalojen rakentamisesta alkoivat 1960-luvun alussa maaltamuuttoaallon harjalla. Tarvittiin nopeasti paljon uusia asuntoja ja kerrostalot olivat ainoa käytännöllinen ratkaisu. Se edellytti kuitenkin myös kokonaan uutta rakennustekniikkaa. Osana tätä muutosta tarvittiin uutta näkökulmaa myös paloturvallisuuteen.
Paloturvallisuusasiat joutuivat Sisäministeriön Paloturvallisuusosaston hoidettaviksi. Rakentamisessa oli siirrytty betonirakentamiseen ja mineraalivilla eristeisiin. Tätä rakentamista, materiaalien käyttöä ja paloturvallisuutta ei Suomessa kovin hyvin tunnettu. Silloin lämpöeriteitä ja betonielementtejä valmistavat yritykset alkoivat voimakkaasti lobata Paloturvallisuusosastoa. Ne saivat aikaan sellaisen yksinkertaisen ja muusta Euroopasta poikkeavan ratkaisun, että kaikki epäorgaaniset tuotteet luokiteltiin palamattomiksi ja orgaaniset tuotteet palovaarallisiksi.
Tästä ratkaisusta metsäteollisuus saa syyttää pitkälti itseään. Voi sanoa, että teollisuus nukkui onnensa ohi. Tällä oli kuitenkin jonkinlaista taloudellista taustaa, koska kotimaan kulutus sahatavarassa oli kovin pieni verrattuna vientiin. Vienti puolestaan veti säännöllisten devalvaatioiden voimalla, jotka aina aiheuttivat hetkellisen kulutuksen romahtamisen kotimaan kulutuksessa.
Näillä toimenpiteillä estettiin tehokkaasti puukerrostalojen rakentaminen Suomessa. Muualla maailmassa ei oltu näin yksisilmäisiä, vaan paloluokitus perustui luokituslaitoksissa tehtyihin testeihin. Suomessa kuitenkin edes osittaiseen heräämiseen tarvittiin liittyminen Euroopan Unioniin ja euroon. Vieläkään ei kuitenkaan olla tasaveroisessa tilanteessa betonirakentamisen kanssa.
Esimerkkinä paloluokitustyperyydestä on esimerkiksi Metsäliiton 1970-luvulla kehittämä Palo-Ilves-levy, joka oli täysin palamaton. Se kuitenkin sisälsi jonkin verran puuta. Siitä rakennettiin koirankoppi, jota kierrettiin esittelemässä eri puolilla Suomea mm. Metsäliiton myyntikonttoreissa. Paikalle kutsuttiin paikkakunnan paloviranomaisia. Koppi valeltiin yltympäri bensiinillä ja tuikattiin tuleen. Bensa paloi, mutta mökki ei. Tämä ei kuitenkaan ollut todiste levyn palamattomuudelle, koska levy sisälsi muutaman prosentin puuta.
Toinen esimerkki tulee Karhulasta, jossa sijaitsi Ahlströmin lasivillaeriste- eli Karhuntalja-tehdas. Tämä tuote oli luokiteltu täysin palamattomaksi. Kuitenkin täynnä tätä lämpöeristettä oleva varasto paloi maan tasalle muutamassa hetkessä. Palokuntakaan ei voinut asialle mitään. Paloa ihmeteltäessä selvisi, että tuotteessa oli käytetty sideaineena fenolihartsia, joka tällaisessa ilmavassa tuotteessa levisi kuin pensaspalo.
Vastaavia esimerkkejä typeristä paloturvallisuuspäätöksistä löytyy vaikka kuinka paljon. Tilanne tulevaisuudessa kuitenkin on se, että puukerrostalojen rakentamista ei voi, eikä ole tarvetta pysäyttää. On vielä muistettava, että kun betonimiehet vetoavat puurakentamisessa palokuormiin, niin huoneistoissa suurin palokuorma johtuu kalusteista. Niiden palaminen saattaa nostaa lämpötilan yli 800 asteeseen jolloin teräkset sulavat ja betoni hajoaa.
Kaikkein suurin paloriski on siis huonekaluissa. Puun palamista voidaan hidastaa monin eri keinoin. Pitäisikö myös kalusteilta vaatia samanlaista paloturvallisuutta, mitä vaaditaan laivojen kalusteilta? Laivoissa ulkokuori on palamatonta terästä, mutta silti kalusteiden on oltava palamattomia!

Kommentit pois päältä artikkelissa Puurakentamisen ongelmista

WP Login