Yhteiskuntasopimus

Yhteiskuntasopimusta suunniteltaessa pelkkä työajan lisääminen ei välttämättä riitä:
1. AY-liike vastusti 90-luvulla palkkojen leikkaamista. Kentällä kuitenkin yrityksissä tiedettiin seuraukset. Kun työttömyys alkoi vähentyä luvun lopulla, se ei näkynyt tilastoissa samassa suhteessa. Tutkijat ihmettelivät asiaa. Käytännössä kuitenkin kävi niin, että työttömiä uudelleen rekrytoitaessa heidän palkkansa laski noin 20 % siitä, mitä he olivat ansainneet työttömiksi joutuessaan. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että ketään ei palkattu takaisin töihin pitkän työttömyyden jälkeen ”vanhoina” työntekijöinä. Sama tulee tapahtumaan nyt,
2. Työajan pidentäminen eli käytännössä palkkojen laskeminen ei vaikuta kaikilla aloilla samalla tavoin. Ei ole lainkaan varmaa, että se parantaa nimenomaan vientikilpailukykyä, koska palkkojen osuus liikevaihdosta vaihtelee 8 – 70 %. Kemiallisessa metsäteollisuudessa 5 % alennus merkitsee siis vain noin 0,4 – 0,5 % kilpailukyvyn parantumista. Jossain peliteollisuudessa ja palveluteollisuudessa se merkitsee ehkä 2,5 – 3,5 % parannusta kilpailukykyyn. Pidentämällä työaikaa ei siis saavuteta toivottua 5 % parannusta kilpailukykyyn,
3. Työajan pidentäminen kohdistuu myös hyvin erilailla eri palkansaajaryhmiin. Valkokaulussektorilla noudatetaan jo nyt hyvin epäsovinnaisia työaikoja, johtuen lähinnä työsopimuslainsäädännöstä. Työaikalaki ei koske päälliköitä. Tästä johtuen yritysten toimistokerroksissa on kaikenlaisia päälliköitä jopa niin, että kun kotimaiset päälliköt loppuivat, käyttöön otettiin amerikkalaiset managerit,
4. Yhteiskuntasopimuksessa on edellä olevista syistä johtuen tarkasteltava koko työvoimakustannusten rakennetta. Vuosituhannen vaihteessa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa Suomessa oli yli 20 erilaista palkkasidonnaista pakollista kustannusta eli veroa. Portugalissa oli samaan aikaan viisi ja Taanskassa niitä ei ollut lainkaan. Vaikka näiden keräilyä ja tilastointia on digitalisoitu, niin ne aiheuttavat pienillekin yrityksille yli 10 000 euron vuosittaiset kulut. Tätä vaivaa lisää se, että kaikilla alle 10 hengen yrityksillä ei ole varaa hankkia kalliita tietokoneohjelmia, vaan työt tehdään manuaalisesti,
5. Tanskan mallista on aika ajoin keskusteltu hyvin subjektiivisesti. Tanskassa työnantajilta poistettiin kaikki palkkoihin sidotut kustannukset liki 40 vuotta sitten. Tämä paransi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä. Kustannukset siirrettiin kerättäviksi muilla yleisillä veroilla. Tämä pitäisi muista, kun keskustellaan Tanskan korkeasta verotuksesta. Suuri osa aiemmista kustannuksista on tuloverojen progressiossa. Työttömyys on Tanskassa Suomeen verrattuna olematon. Tämäkään tilasto ei kerro täyttä totuutta. Hyvin suuri joukko tanskalaisia tekee lyhyttä työviikkoa korkean progression vuoksi. Tiedän teollisuuslaitoksia, joissa on kaksinkertainen miehitys. Tunteja kuitenkin tehdään jotakuinkin sama määrä kuin yksinkertaisella miehityksellä. Tällainenkin vaihtoehto kuitenkin pitää työllisyyttä yllä.
6. Kaikki asioista vähänkin perillä olevat tiesivät, että yhteisöveronlasku lisäsi vain osingonjakovaraa. Työllisyyteen ja kilpailukykyyn sillä ei ollut mitään vaikutusta. Suomessa puhutaan Viron mallista, mutta ei kuitenkaan tajuta sen kokonaismerkitystä. Viron mallilla voidaan yritykseen rakentaa puskureita huonoja aikoja varten. Tällä tavoin voidaan välttää lomautuksia ja irtisanomisia. Voidaan välttää myös yrityksen konkurssi pahimmassa skenaariossa. Viron mallissa ovat myös poistot vapaat. Näin ollen poistoja ei ole pakko tehdä, kun niihin ei ole varaa. Verotuksia vertailtaessa ei voida nostaa esiin vain yhtä asiaa, vaan on tarkasteltava kokonaisuutta.

Comments are closed.


WP Login