Archive for heinäkuu, 2015

Yhteiskuntasopimus

Yhteiskuntasopimusta suunniteltaessa pelkkä työajan lisääminen ei välttämättä riitä:
1. AY-liike vastusti 90-luvulla palkkojen leikkaamista. Kentällä kuitenkin yrityksissä tiedettiin seuraukset. Kun työttömyys alkoi vähentyä luvun lopulla, se ei näkynyt tilastoissa samassa suhteessa. Tutkijat ihmettelivät asiaa. Käytännössä kuitenkin kävi niin, että työttömiä uudelleen rekrytoitaessa heidän palkkansa laski noin 20 % siitä, mitä he olivat ansainneet työttömiksi joutuessaan. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että ketään ei palkattu takaisin töihin pitkän työttömyyden jälkeen ”vanhoina” työntekijöinä. Sama tulee tapahtumaan nyt,
2. Työajan pidentäminen eli käytännössä palkkojen laskeminen ei vaikuta kaikilla aloilla samalla tavoin. Ei ole lainkaan varmaa, että se parantaa nimenomaan vientikilpailukykyä, koska palkkojen osuus liikevaihdosta vaihtelee 8 – 70 %. Kemiallisessa metsäteollisuudessa 5 % alennus merkitsee siis vain noin 0,4 – 0,5 % kilpailukyvyn parantumista. Jossain peliteollisuudessa ja palveluteollisuudessa se merkitsee ehkä 2,5 – 3,5 % parannusta kilpailukykyyn. Pidentämällä työaikaa ei siis saavuteta toivottua 5 % parannusta kilpailukykyyn,
3. Työajan pidentäminen kohdistuu myös hyvin erilailla eri palkansaajaryhmiin. Valkokaulussektorilla noudatetaan jo nyt hyvin epäsovinnaisia työaikoja, johtuen lähinnä työsopimuslainsäädännöstä. Työaikalaki ei koske päälliköitä. Tästä johtuen yritysten toimistokerroksissa on kaikenlaisia päälliköitä jopa niin, että kun kotimaiset päälliköt loppuivat, käyttöön otettiin amerikkalaiset managerit,
4. Yhteiskuntasopimuksessa on edellä olevista syistä johtuen tarkasteltava koko työvoimakustannusten rakennetta. Vuosituhannen vaihteessa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa Suomessa oli yli 20 erilaista palkkasidonnaista pakollista kustannusta eli veroa. Portugalissa oli samaan aikaan viisi ja Taanskassa niitä ei ollut lainkaan. Vaikka näiden keräilyä ja tilastointia on digitalisoitu, niin ne aiheuttavat pienillekin yrityksille yli 10 000 euron vuosittaiset kulut. Tätä vaivaa lisää se, että kaikilla alle 10 hengen yrityksillä ei ole varaa hankkia kalliita tietokoneohjelmia, vaan työt tehdään manuaalisesti,
5. Tanskan mallista on aika ajoin keskusteltu hyvin subjektiivisesti. Tanskassa työnantajilta poistettiin kaikki palkkoihin sidotut kustannukset liki 40 vuotta sitten. Tämä paransi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä. Kustannukset siirrettiin kerättäviksi muilla yleisillä veroilla. Tämä pitäisi muista, kun keskustellaan Tanskan korkeasta verotuksesta. Suuri osa aiemmista kustannuksista on tuloverojen progressiossa. Työttömyys on Tanskassa Suomeen verrattuna olematon. Tämäkään tilasto ei kerro täyttä totuutta. Hyvin suuri joukko tanskalaisia tekee lyhyttä työviikkoa korkean progression vuoksi. Tiedän teollisuuslaitoksia, joissa on kaksinkertainen miehitys. Tunteja kuitenkin tehdään jotakuinkin sama määrä kuin yksinkertaisella miehityksellä. Tällainenkin vaihtoehto kuitenkin pitää työllisyyttä yllä.
6. Kaikki asioista vähänkin perillä olevat tiesivät, että yhteisöveronlasku lisäsi vain osingonjakovaraa. Työllisyyteen ja kilpailukykyyn sillä ei ollut mitään vaikutusta. Suomessa puhutaan Viron mallista, mutta ei kuitenkaan tajuta sen kokonaismerkitystä. Viron mallilla voidaan yritykseen rakentaa puskureita huonoja aikoja varten. Tällä tavoin voidaan välttää lomautuksia ja irtisanomisia. Voidaan välttää myös yrityksen konkurssi pahimmassa skenaariossa. Viron mallissa ovat myös poistot vapaat. Näin ollen poistoja ei ole pakko tehdä, kun niihin ei ole varaa. Verotuksia vertailtaessa ei voida nostaa esiin vain yhtä asiaa, vaan on tarkasteltava kokonaisuutta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Yhteiskuntasopimus

Rasismi

Rasismista 70 % johtuu tietämättömyydestä ja 30 % suvaitsemattomuudesta. Molempien taustalla on suomalainen kulttuuri, joka on ollut avoimena vasta noin 20 vuotta. Kouluissa ei opeteta suvaitsevaisuutta, josta esimerkkinä on lisääntynyt koulukiusaaminen. Myöskään muiden kulttuurien tapoja ei opeteta. Oppilasvaihto, joka muuttaisi tilannetta radikaalisti, on suurten massojen ulottumattomissa.
Suomalaisten valtava lomamatkailu ulkomailla ei sekään ole paljon lisännyt tietämystä ja sietämistä. Syy siihen on varmaankin vähäinen kiinnostus paikallisiin kulttuureihin ja viehätys edullisiin alkoholijuomiin. Tietämättömyyttä kyllä lisää omalta osaltaan maan tapa, jossa vain valkopestään omaa omaatuntoa kehitysavulla ja vastaanottamalla pakolaisia. Ilman minkäänlaisia visioita ja strategioita.
Julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella voi päätellä, että kansan syvätkin rivit ovat tällaisina aikoina kiinnostuneita siitä, paljonko perusväestö maksaa kaikesta tästä. Kehitysapuun käytetyt eurot ovat jotakuinkin tiedossa, mutta se paljonko turvapaikanhakijat meille maksavat, ei näytä olevan kenenkään tiedossa. Työperäiset maahanmuuttajat ovat oma luokkansa. He tuovat verotuloja heti muuttonsa jälkeen ja lisäävät innovatiivisuutta.
Olen itse työskennellyt ja asunut vuosikymmenten aikana useissa eri maissa. Varsinaista rasismia en ole kohdannut. On tietysti eri asia olla pakolainen, kuin töihin menevä tai töitä aktiivisesti hakeva. Ainoa kotoutusta en ole saanut missään. Ainoa tapaus oli, kun työnantaja sanoi, että täällä puhutaan sitten ruotsia tai ei puhuta lainkaan. Antoi ruotsinkielenkurssin osoitteen ja lisäsi, että tuolla voit opiskella ilmaiseksi ruotsia. No jossain minua ovat intialaiset kutsuneet nimityksellä WOG (Western Origin Gentleman), joka oli aikoinaan englantilaisten pilkkanimi Intiassa.
Käsittääkseni täällä Suomessa kotouttamisjakso on varsin pitkä. Tunnen erään yrittäjän, joka tarvitsi työntekijöitä, kun täällä oli kova pula. Hän rakennutti useamman rivitalon, koska halusi, että työntekijät pääsevät heti töihin. Kävi kuitenkin niin, että viranomaiset sanoivat, että ei ainakaan kolmeen vuoteen töihin. Sen verran kestää kotoutus. Näistä työntekijöistä ei jäänyt muuta kuin vuokratulot, jotka yhteiskunta maksoi.
Tällaisena aikana, kun työttömyys on huipussaan, ulkopuolelta tulevien kotouttaminen aiheuttaa katkeruutta, vaikka ei olisi rasistikaan. Toisaalta taas ainakin alueellisesti kuolleisuus on ylittänyt jo syntyvyyden, joten väestön vähenemin alkaa muuttua trendiksi. Tämä puoltaa erityisesti työperäisen maahan muuton lisäämistä. Jostain syystä EU:n sisällä ei näytä olevan Viroa lukuun ottamatta kovin paljon tänne muuttavia.
Historian kuluessa tällaiset autioituvat alueet ovat aina täyttyneet muualta tulijoista. Suomeen muuttajista jotain kertoo se, että meillä on toista sataa suomalaiseen geeniperimään liittyvää perinnöllistä sairautta. Tämä kertoo siitä, että riittävää kanssakäymistä muihin yhteisöihin ei ole ollut. Myös tämä puoltaa monikulttuurisuuden lisäämistä maassamme. Terveitä Suomessa syntyneitä lapsia ei kait kukaan kehtaa syrjiä, vaikka tällaistakin näkyy olevan liikkeellä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Rasismi

Talous ja tiede

Voiko taloustiede toimia nykyisessä nopeasti muuttuvassa globaalissa maailmassa? Kaikilla taloustieteen eri suunnilla on yksi yhteinen nimittäjä. Se on politiikka. Poliittiset suuntaukset puolestaan muokkaavat yritysten toimintaympäristöjä niin, että mitkään teoriat eivät toimi sellaisenaan erilaisissa hallintokulttuureissa. Tätä todistaa erityisen hyvin nykyinen tilanne EU:ssa. Erilaisia kulttuureja on Euroopassa yli 200 eli kulttuurieroja on valtioiden sisällä. Esimerkkinä mainittakoon Espanja ja Katalonia.
Poliittisessa taloudessa on olemassa yksi yhteinen megatrendi. Se on mantra jatkuvasta kasvusta. Kasvumantraa hokevat jotakuinkin kaikki maailman poliitikot poliittisista suuntauksista riippumatta. Se, onko ikuinen kasvu mahdollista, ei kiinnosta edes suurinta osaa taloustieteilijöistä. Jos joku kyseenalaistaa ikuisen kasvun, niin hän on kerettiläinen ja taantumuksellinen. Tosiasia on myös se, että edes Nobelin talouspalkinnon saaneet, eivät ole pystyneet kehittämään jatkuvasta kasvusta poikkeavia teorioita.
Lamat ja finanssiromahdukset ovat toistuneet vuosisatojen saatossa ja johtaneet jopa maailman laajuisiin sotiin. Kun likimain kaikki on tuhottu, on taas ollut kasvulle tilaa ja usko ikuiseen kasvuun on vahvistunut. Taloushistoria ei tarkasti kerro, mistä talouden merkittävyys alkoi. Loppu on ehkä helpompi visioida. Mikäli väestönkasvu maapallolla jatkuu nykyistä vauhtia ja pitää yllä jatkuvaa kasvua, niin jollain aikavälillä maapallosta tulee ontto, kun kaikki on kulutettu!
Jo reilut 2000 vuotta EEA Egyptissä käytiin torikaupan lisäksi monipuolista kauppaa. Noin 350 vuottaa EEA Kreikassa myönnettiin lainoja laivanvarustajille, jotka kuljettivat tukkeja Egyptiin ja toivat sieltä viljaa. Idän silkkitie kukoisti ja vilkasta kauppaa käytiin sen avulla Kiinasta Brittein saarille.
Kun Länsi-Rooman valtakunta hajosi 300-luvulla, niin merirosvot valtasivat Välimeren. Tästä huolimatta kaupankäynti jatkui. Uusi reitti kulki Istanbulista jokia myöden Novgorodin ja Staraja Ladogan kautta Suomen rannikkoa pitkin Ruotsin Birkaan. Se sijaitsi Björkön saarella nykyisen Tukholman länsipuolella. Sen sanotaan olleen Ruotsin ensimmäinen kaupunki. Sieltä idän tuotteet matkasivat muualle Alppien pohjoispuolelle.
Varsinainen talouden tieteellistäminen alkoi höyrykoneen keksimisen jälkeen. Brittiläinen Adam Smith aloitti poliittisen taloustieteen julkaisemisen ja sillä tiellä ollaan edelleen. Karl Marx ei ollut taloustieteilijä vaan yhteiskuntafilosofi. Hänet on kuitenkin yhdistetty vahvasti kommunismiin ja suunnitelmatalouteen. Hänen tavoitteensa oli kuitenkin parantaa työntekijöiden asemaa ja ehkä luoda keskiluokka. Lenin kuitenkin muunsi Marxin oppeja ja käytti häntä takapirunaan myydessään omia oppejaan bolshevikeille.
Toisen maailmansodan jälkeen keynesiläisyys alkoi nostaa päätään Euroopassa. Sotien väliin sattunut maailman laajuinen talouskriisi pani hänet miettimään uusia yhteiskuntavetoisia talousmalleja. Mallit olivat sinänsä hyviä, mutta politiikka pilasi niiden käytön. Poliitikot eivät halunneet noudattaa Keynesin ratkaisevaa ideaa ja säästää hyvinä aikoina, jotta lamojen aikoina olisi ollut mahdollista elvyttää. Jakamalla kaikki mahdollinen hyvä hyvinä aikoina, sahattiin samalla oma oksa.
Keynesin jälkeen taloustieteissä on myönnetty Nobel-palkintoja kymmenille tieteilijöille, joiden teoriat ovat keskenään pitkittäin, poikittain, päällekkäin, limittäin ja keskenään ristiriidassa. Taloustieteilijätkin haluavat päästä lööppeihin, koska se tietää lisää mainetta ja mammonaa. Vaikka teoriat olisivat kuinka hyviä tieteellisesti, niin politiikka luo kuitenkin lopulliset pelisäännöt (rajat) taloudelliselle toiminnalle. Politiikan arvaamattomuus estää sen sijoittaminen talousteorioihin.
Viimeisin julkisuuteen noussut taloustieteilijä on ranskalainen Thomas Piketty kirjallaan Capital in the 21st Century. Hänen todistelunsa perustuu pitkälti siihen, että tuloerot ovat tälläkin vuosituhannella kasvaneet. Maailman 80 rikkainta omistaa saman verran kuin 3,5 miljardia maailman köyhintä. Ongelma tässä ikuisesti jatkuvan kasvun kannalta on se, että kuitenkaan nämä 80 rikkainta eivät kuluta yhtä paljon kuin 3,5 miljardia köyhintä.
Mutkia suoraksi vetämällä Pikettyn kirjasta voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että kasvun lisäämiseksi on keskiluokkaan kuuluvien määrä saatava kasvuun. Hänen mielestään tämä onnistuu yhteiskunnallisen säätelyn ja verotuksen avulla. Kulutus ei kuitenkaan synny pakottamalla. Kasvua syntyy vain ja ainoastaan kysynnän ja tarjonnan kautta. Parhaat kasvualustat löytyvät Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. Niiden keskiluokat ovat kuitenkin vielä liian pieniä. Tilanne voi muuttua ainoastaan silloin, kun demokratia kaataa diktatuurit.
Suomalaisessa toimintaympäristössä Pikettyn teorioiden Akilleen kantapää on Suomen nykyinen sääntelyhelvetti, jossa on noin 7 500 eriasteista yritystoimintaa sääntelevää pykälää. Suurin osa tästä sääntelystä on peräisin punamultahallitusten poliittisesta pokeripelistä. Riittääkö professori Pikettyn mielikuvitus lisäämän tähän sääntelyyn vielä jotain?

Kommentit pois päältä artikkelissa Talous ja tiede

Osaammeko myydä?

On historiallinen tosiasia, että Suomessa osataan valmistaa hyviä ja korkealaatuisia tuotteita. Vähintään yhtä selvää on se, että emme oikein osaa riittävän laajalla tasolla myydä näitä tuotteitamme. Siitä kertoo nykyinen edelleen paheneva tilanne, jossa kaikki päättävät tahot vaativat palaamista kasvu-uralle ja työpaikkojen luomista. Tällaiset vaatimukset ovat osoitus siitä, että globalisaatiota ei vieläkään ymmärretä riittävästi.
Kasvu edellyttää sitä, että valmistamillamme tuotteilla on kysyntää. Kysyntä ei synny itsestään. Ruotsalaiset ja saksalaiset pärjäävät kohtalaisesti, koska he ilmeisesti osaavat myydä paremmin kuin me. Suomalaiset osaavat myydä sellaisia tuotteita, joita insinöörit keskenään ostavat ja myyvät. Kodinkoneet ja kestokulutushyödykkeet sen sijaan ovat kokonaan kadonneet muille maille. Naapurissa Venäjällä arvostetaan suomalaisia tuotteita ja niistä ollaan valmiita maksamaankin, mutta tällaisia tuotteita myyviä tuotteita ei ole oikein siihen suuntaan avattu. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hyvää mainettamme ei osattu hyödyntää riittävän nopeasti.
Suomalainen kansan perinne eli maan tapa on ollut historiallisesti se, että kyllä hyvä tuote aina myy itse itsensä. Näin olikin kyläseppien aikaan, mutta ei enää. Minulla on karmaiseva esimerkki Oulusta vuodelta 1967. Myyntimies meni esittelemään arkkitehdille uutta tuoteta. Kun arkkitehti alkoi kysellä tarkemmin, tämä myyntitykki loihe lausumaan: ”On se hyvä, että olette jo niin vanha mies, että kuolette kohta pois, niin ei tarvi tätäkään tuotetta käyttää!”
Oliko syy myyntimiehen? Ei välttämättä, koska hän ei ehkä edes halunnut myyntihommiin. Hänet oli vain määrätty. Olen toiminut myyntitehtävissä yli 40 vuotta eri puolilla maailmaa. Kokemukseni on se, että suuretkin yritykset valitsevat myyntihenkilöstöään suoraan yliopistoista ja korkeakouluista täysin kokemattomia ”kirjanoppineita” mm. vientimiehikseen. Valitettavasti vain myymään ei opita kirjoja lukemalla. Niistä on apua silloin, jos on jo jonkinlaista kokemusta myyntitehtävistä.
Nyt uskotaan myös vahvasti sähköiseen myyntiin ja markkinointiin. Jos suljetaan luvuista pois varsinaiset sähköiset kaupat, niin kotisivujen taso on aika alhainen. Kotisivuja tarkasteltaessa huomaa selvästi, että sellainen on tehty, koska muutkin niin tekevät. Kotisivujen tekijöille ei ole osattu kertoa sitä, mitä kotisivuilla halutaan tavoitella. Ehkä tästä johtuen myös päivitykset ovat usein jääneet tekemättä. Muulle kuin sähköiselle kaupankäynnille tarkoitetut kotisivut ovat käyntikortti ja esite.
Hyvin paljon on myös sellaista käytäntöä, että kotisivuilta tuleviin sähköposteihin ei vaivauduta vastaamaan, jos ne menevät vähänkin sivuun omalta toimialalta. Tätä on ehdottomasti vältettävä! Sähköposteihin on aina vastattava, koska asiakkaiden kyselyt saattavat hyvinkin olla uuden innovaation alku. Asiakkaan yhteydenotto on aina se halvin tapa saada yhteys mahdolliseen potentiaaliseen asiakkaaseen, joka saattaa olla myös kiinnostunut yrityksen muista tuotteista.
Minulla itselläni oli usean vuoden kokemus kotimaan myyntityöstä, kun minulle ilmoitettiin eräänä torstaina, että lähdet sitten sunnuntaina Lontooseen. Kielitaitoni oli kauppaopiston pohjalta, joka 1960-luvulla oli sitä kieliopin pänttäämistä. Kielitaidon voi aina oppia, mutta myyminen on joko tai. Useiden vuosien vientikokemusten jälkeen minut sitten nimitettiin suuren suomalaisen yhtiön myynnin johtotehtäviin Lontooseen. Olin varmaan ainoa merkonomi niissä tehtävissä. Kaikki kollegani olivat kaupallisia metsänhoitajia, maistereita ja ekonomeja.
Kun myydään face-to-face millä tahansa markkinoilla, niin silloin pitää joko olla kokemusta tai hankkia sitä nöyrästi asiakasta kuunnellen. Meillä tahtoo olla aika paljon sellaista käytäntöä, että maisterit ja diplomi-insinöörit joko menevät pomppa levällään asiakkaisiin tai sitten pelätään asiakasta. Pelätään, että jospa minä en tunne tuotetta riittävästi. Useimmiten asiakas on kuitenkin otettu, jos hän saa neuvoa ja opastaa. Tuote on kuitenkin hyvä tuntea perin pohjin ja myös sen valmistusprosessi. Pitää osata kertoa, miksi meidän tuotteemme on parempi ja kalliimpi.
Mikäli tähän tilanteeseen saadaan parannus, niin ehkä se kasvu-ura löytyy jostain ja työpaikat alkavat lisääntyä. Nykyinen käytäntö ei näytä sitä saavan aikaan.

Kommentit pois päältä artikkelissa Osaammeko myydä?

Velipuolen asemassa

Jokainen kreikkalainen vauvasta vaariin on nyt velkaa 30 000 euroa. Uuden paketin myötä tämä velka on nousemassa 38 000 euroon. Jokainen suomalainen vauvasta vaariin on nyt velkaa 17 840 euroa (velkakello.fi). Tämän lisäksi jokaisella lahtelaisella vauvasta vaariin on konsernivelkaa 8526 euroa. Lahtelaisen vauvankin velka on siis 26 366 euroa. Jos unohdetaan vauvat ja vähävaraiset eläkeläiset, niin jokaisella työssä käyvällä lahtelaisella on kannettavanaan noin 65 915 euroa.
Jokainen voi laskea, kuinka paljon tämä tekee omaa perhettä kohden. Velkahan on aina maksettava eikös juu? Velan maksavat ne sukupolvet, joilta sitä tullaan vaatimaan!
Lahtelaisilla sanotaan olevan vastapuolella huomattava omaisuus. Lahden omaisuus on kuitenkin kuten ison talon pojalla, kun ei ole rahaa, niin ei ole rahaa. Omaisuus muuttuu rahaksi vasta, kun se on myyty. Varsinainen rahasampo on Lahti Energia, mutta sen myynti on lypsävän lehmän tappamista. Muun omaisuuden osalta kirjanpitoarvot voivat poiketa käytännön arvoista esim. Tevin talon osalta, homekoulujen osalta ja markkinatilanteen osalta.
Velkaa haluavat ottaa vielä lisää Arhinmäen ja Tuomiojan joukot. Heidän mielestään solidaarisuus saa maksaa, mitä vain. Eikö nyt olisi jo aika myöntää, että kun oma pesäkin on sekaisin, niin uudella velalla ei kannata solidaarisuuspinnoja ostaa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Velipuolen asemassa

Digitaalidemokratia

Viimevuosituhannen aikana kehittynyt hierarkkinen hallintokulttuuri on vääjäämättä tullut tiensä päähän. Vanha hallintokulttuuri on hierarkkinen ja sisäänpäin kääntynyt. Sen periaate on ollut hallita hallintoalamaisiaan, ei tarjota kansalaisille palveluja. Vanha hallintokulttuuri ei ymmärrä, että kustannusten maksaja on asiakas. Tällaiseen tehottomaan toimintatapaan tarvitaan muutos!
Nopeasti muuttuvassa maailmassa ei ole enää tehokasta hallintoa odotella neljää vuotta vaaleja, Toisaalta on myös niin, että vaaleissa annetut lupaukset saattavat jo soittautua hallitusneuvotteluissa vanhentuneiksi. Miten silloin voidaan toimia kansan tahdon mukaan?
Megatrendiksi on myös muodostumassa nuorten katoaminen äänestyspaikoilta. Nuorille tärkeää on toimiminen somessa ja digitaalisessa mediassa, kuin toimia perinteisten puolueiden sisällä. Uusille ikäluokille on tarjottava uuden digitaalisen maailman tarjoamia nopeita mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Nyt on tutkimuksilla todettu, että vain varakkailla on mahdollisuus päästä eduskuntaan. Miten tämä palvelee demokratiaa?
Digitaalisuuden vastustaminen on poliitikkojen kannalta ymmärrettävää, koska se rajoittaa heidän valtaansa ja ansaintamahdollisuuksiaan. Uuden hallituksen tavoitteena on purkaa rakenteita. Se ei onnistu ilman hierarkioiden purkamista. Tarvitaan lisää dynaamisia systeemejä. Ne toimivat parhaiten spontaaneissa vuorovaikutusverkostoissa. Eri hallinnonalojen ristiinverkottuminen antaa mahdollisuuden toimia niin, että ylemmät hierarkia tasot eivät pysty kahlitsemaan toimintaa, tuo tehokkuutta, säästöjä ja lisää demokratiaa. Digitalisoituminen voisi vähentää julkishallinnosta jopa 25 %.
Nykyinen hierarkkinen rakenne pyrkii säilyttämään statuksensa ja toteuttamaan omaa autonomista etuaan. Tällaista organisaatiorakennetta ei ole luotukaan uudistuvaksi. Hajautettu valta organisaatiossa lisää oma-aloitteisuutta ja pystyy parhaiten tunnistamaan tarjonnan ongelmat. Niin julkisen hallinnon kuin yritystenkin organisaatioiden on nopeasti muuttuvassa maailmassa tultava joustavimmiksi ja itseohjautuvimmiksi. Lahden kaupungin sähköinen palaute on vain kosmetiikkaa, koska se ei vaikuta mitenkään päätöksentekoon.
Siirtyminen digitaalidemokratiaan merkitsee julkisella sektorilla sitä, että organisaatioihin perustetaan ainakin kolme uutta tietoportaalia eli verkkopalvelua (pilvipalvelua). Sisäisellä portaalilla varmistetaan se, että poikkihallinnollisesti kaikilla on mahdollisuus ottaa kantaa päätettäviin asioihin ja antaa niihin asiantuntemuksensa ja mielipiteensä. Ulkoinen portaali on eräänlainen talkooportaali, jossa alan asiantuntijat voivat asiantuntemustaan kuntansa hyväksi. Nämä verkkopalvelut toivottavasti alkavat hidastaa pinttynyttä ei-kuulu-mulle-kulttuuria.
Kolmas verkkopalvelu onkin se kaikkein kriittisin. Tässä verkkopalvelussa toteutetaan sveitsiläistä demokratiaa digitaalisesti eli annetaan kansalaisten alueellisesti ja valtakunnallisesti ilmaista mielipiteensä tärkeistä päätettävistä asioista. Kyseessä on siis eräänlainen neuvoa antava kansanäänestys. Niin Lahdessa kuin Nastolassakin on tehty kauaskantoisia ja kalliita päätöksiä yhden äänen enemmistöllä. Kansalta ei ole uskallettu tai haluttu kysyä mielipidettä, koska se vähentäisi niin puolueiden kuin poliitikkojenkin valtaa.
Vanha hierarkkinen ja byrokraattinen hallintomalli on ajanut Suomen ja sen kunnat velkakierteeseen, josta selviäminen vanhoilla konsteilla ei onnistu. Yhteisten asioiden hoitamisesta (politiikka) on tullut omien saavutettujen etujen valvontaa. Lenin sanoi aikoinaan, että valta ei kuulu kansalle vaan eliitille. Tämä näyttää olevan edelleen voimissaan Venäjällä, mutta Suomessa vanhoilla eväillä ei velkoja makseta!

Kommentit pois päältä artikkelissa Digitaalidemokratia

WP Login