Kansantalous

Taloustieteilijä Adam Smith määritteli 1700-luvun puolivälissää kansantalouden. Sen keskeiseksi parametriksi tuli yksittäisen maan maantieteellisten rajojen sisällä tapahtuva tuotannon ja palvelujen arvo eli bruttokansantuote BKT. 1930-luvulla John Maynard Keynes julkaisi omat teoriansa kansantaloudesta, joka on sen jälkeen jakautunut erilaisiin aateryhmiin. Etenkin yhdysvaltalaiset taloustieteilijät heittelevät ohjeitaan, vaikka hyvinvointivaltioiden taloudelliset rakenteet poikkeavat täysin heidän teoreettisesta tietoisuudestaan.
Kun kansantaloutta määriteltiin, olivat ajat täysin toisenlaiset kuin nyt. Suurin ero nykyiseen oli alueen eli valtion rajojen antama suoja, jonka taloudesta päätti pitkälle maan hallitus. Käytännössä hallitus päätti siitä, mitä tuotteita ja palveluja maassa oli mahdollista tarjota maan rajojen ulkopuolelta ja mihin hintaan. Maahan tuotavien tuotteiden hintoja kontrolloitiin tulleilla. Oma raha puolestaan antoi mahdollisuuden suojella omien tuotteiden kilpailukykyä.
Miten kansantalous määritellään Suomessa nyt? Ei mitenkään! Suomi kuuluu EU:in ja markkinat ovat globaalit. Suomi päätti ennen jäsenyyttään noin 5 miljoonan ihmisen kansantaloudesta. Nyt olemme osa 500 miljoonan globaalia taloutta. Koska kaikki EU-maat ovat rakenteiltaan ja toimintamalleiltaan täysin erilaisia, ei jäljelle jää perinteisistä kansantalouden teorioista oikeastaan mitään. Lissabonin päätös tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin markkina-alue, on viimeistään nyt osoittautunut haaveeksi. Vaikka kansantaloudesta puhuvatkin edelleen taloustieteilijät ja professorit yliopistoissa, niin käytännön todellisuudessa sitä ei enää ole!
Nyt on syytä puhua vain kansallistaloudesta, joka on suuressa määrin alisteinen Brysselissä yhteisesti tehdyistä päätöksistä ja globaaleista markkinoista. Näitä voi toki yrittää juosta karkuun, mutta piiloon ei pääse. Euro määräytyy markkinoilla, mutta sitä on viimeisten vuosikymmenien aikana manipuloineet USA:n dollari ja Kiinan renminbi. EKP antoi jääräpäisesti euron vahvistua kilpailukyvyttömäksi toisten painaessa lisää rahaa koneet punaisina.
Suomessa on useita taloudellisia tutkimuslaitoksia, jotka seuraavat ja ennustelevat talouden kehitystä. Mielestäni nämä eivät ole täysin vielä tiedostaneet sitä tosiseikkaa, että kansantaloudesta teoriat eivät enää toimi kuten ennen. Yleisesti hyväksytään, että devalvaatiota ei voida enää käyttää Suomen Pankin niin halutessa.
Yhteisvaluutta määräytyy markkinoilla ja Euroopan Keskuspankissa (EKP). Erityisen vaikeaa tämän tajuaminen näyttää olevan Palkansaajien tutkimuslaitokselle (PT). Tämä ”tutkimuslaitos” pyrkii edelleen tarkastelemaan taloutta subjektiivisten saavutettujen ja ay-liikkeen etujen näkökulmasta.
Jotta Suomi saataisiin säilytettyä ja ehkä jopa nousuun, olisi heti riisuttava yltä kansantalouden vanhentunut haarniska ja ryhdyttävä laatimaan nykyiseen taloudelliseen todellisuuteen perustuvaa strategiaa. Osa tätä strategiaa on hallituksen esittämä yhteiskuntasopimus. Se on kuitenkin vain osa ja koko kansallistalouden taustamuuttujat ja parametrit on tutkittava, tunnustettava ja muokattava toiminnalliseksi malliksi.
Vanhaa fraasia käyttääkseni Suomi on tilanteessa, jossa se joko sopeutuu uuteen taloudelliseen maailmaan tai itkee ja sopeutuu. Jos ay-liike haluaa tehdä Suomesta Lakkolandian ja lakkoilla viimeiseen työpaikkaan asti, niin sitten koko Suomi itkee. Edellä olevan perusteella herää vain yksi kysymys: onko Suomen kaltaisella pienellä maalla yleensä enää varaa entisen kaltaiseen politikointiin?

Comments are closed.


WP Login