No Kia

Olen käytännössä koko työurani eli yli 40 vuotta joutunut toimimaan insinöörien ja kauppamiesten tulkkina, koska minulla on molemmat koulutukset. Toiminta oli hyvin aktiivista puunjalostusteollisuudessa 1960-luvulla, kun uusia tuotteita lanseerattiin markkinoille. Hieman sen jälkeen Suomeenkin iski trendi, jonka mukaan asiakas on kuningas ja teollisuuden pitäisi suunnitella asiakaslähtöisiä tuotteita.
Tässä vain pääsi käymään niin, että tuotteita insinöörit kyllä suunnittelivat, mutta asiakkaat pääsääntöisesti lähtivät. Se, että asiakkaat äänestivät jaloillaan, johtui kahdesta syystä. Suomalaiset insinöörit suunnittelivat liian hyviä tuotteita. Niiden elinkaaret olivat hyvinkin 20 – 30 vuotta. Globaaliteollisuus alkoi kuitenkin suunnitella liedet, pesukoneet, pölynimurit jne. vain 3 – 5 vuotta kestäviksi.
Lyhyt elinkaariset tuotteet olivat huomattavasti halvempia ja kilpailivat hinnoilla suomalaisten tuotteiden kanssa. Hyvien tuotteiden myyminen edellyttää täysin toisenlaista markkinointia, kuin mihin suomalaiset olivat tottuneet. Suomi oli tässä suhteessa jäänyt paljon jälkeen Ruotsista ja Keski-Euroopasta. Vielä 1970-luvulla ei edes Helsingin Kauppakorkeakoulussa voinut suorittaa ekonomin tutkintoa pääaineena markkinointi. Tämän johdosta yritysmaailma perusti yksityisen Markkinointi-Instituutin omiin tarpeisiinsa
Sen pienoinen ongelma oli, että se oli tarkoitettu tukku- ja vähittäiskaupan tarpeisiin. Teollisuuden markkinointiin eli varsinaisille tuotteiden alkulähteille se ei paljon apua tarjonnut. Markkinoinnin periaatteet tosin saatiin iskostettua, mutta se asiakaslähtöisyys jäi arvailujen varaan. Vientimarkkinointi olikin sitten vielä suurempi ongelma. Kulttuurien vaikutus asiakkaiden tarpeisiin ja markkinointiin tulivat vain hieman esiin joissakin suomennetuissa oppikirjoissa.
Brändäys oli myös aivan outo asia suomalaisessa kansainvälistymisessä. Vieläkin asiakas voi todeta vaikkapa shoppaillessaan Triossa, Karismassa, Itä-Keskuksessa jne., että ruotsalaiset ovat brändäämisessä meitä valovuosia edellä. Kuluttajatuotteissa oikeastaan ainoa kansainvälisesti tunnettu brändi taitaa olla Marimekko. Jotenkin se tunnistetaan suomalaiseksi designketjuksi.
Tunnetuin brändi oli tietenkin Nokia, mutta kansainvälisessä mittakaavassa sen katsottiin olevan aasialainen, japanilainen tai jopa ruotsalainen, joka oli sinällään jo loukkaus. Eiväthän globaalit markkinat tienneet, että Nokia on suomalainen paikkakunta. Kaiken lisäksi kansainvälisessä kielenkäytössä Nokia alkoi ääntyä No Kiaksi, joka vielä hämäsi lisää Nokian todellista alkuperää.
Nokian uho ja tuho on johdettavissa yllä olevasta pitkästä aasinsillasta. Nokian alku perustui visioon puhelinliikenteen langattomuudesta. Aina vuosituhannen vaihteeseen asti kaikki meni tämän vision mukaan. Sitten tapahtui se tyypillinen suuruuden ongelma eli sortuminen omahyväisyyteen. Muut kansainväliset kilpailijat näkivät asiakkaiden tarpeiden kasvun ja uusien trendien syntymisen.
Nokian insinöörit näkivät myös tämän, mutta ylin johto ja hallitukset ilmeisesti eivät. Silmissä kiilsivät vain optiot. Markkinoille tulivat kosketusnäytöt ja ne iskivät Nokiaan kuin nyrkki nenään. Nokian puhelimia ei pelastanut edes valmistuksen siirtäminen halpatuotannon maihin. Se on kuitenkin fakta, että ilman Nokiaa, matkapuhelimet olisivat tulleet nykyisessä määrin markkinoille 10 – 15 vuotta myöhemmin.
Kun Suomesta hävisivät kestokulutushyödykkeiden valmistajat liian hyvän laadun vuoksi, niin jotain sentään jäin. Sellaiset tuotteet joita insinöörit myyvät insinööreille, pitävät nyt Suomen lippua ylhäällä. Nämä edustavat raskasta metalliteollisuutta ja porskuttavat pörssilistojen kärjessä. Näiden tuotteiden markkinointi on kuitenkin pitkälle riippuvainen globaalien markkinoiden suhdanteista. Suhdanteita on myös mahdollista tasoittaa. Näin on tehnyt esimerkiksi hissiyhtiö Kone. Silloin, kun markkinat vetävät henkeä, niin hissejä ja muita laitteita huolletaan ja korjaillaan.
Kilpailu kuitenkin kiristyy jatkuvasti. Jo kymmenkunta vuotta sitten Lappeenrannassa tehtiin arvio, jonka mukaan Suomessa tarvittaisiin noin 2000 markkinointitaitoista diplomi-insinööriä vuosittain pelkästään pitämään yllä sitä tuotantoa, mikä meillä nyt on. Tuotantotaloutta on koulutettu jo vuosikymmeniä ja hyvä niin. Teknisesti yhä vaativammat tuotteet vaativat kuitenkin teknisesti osaavia markkinoijia, joita on ryhdyttävä kouluttamaan ennen, kuin on liian myöhäistä.
Hyvä tuote ei enää myy itse itseään, vaan se on pystyttävä perustelemaan asiakkaalle vakuuttavasti!

Comments are closed.


WP Login