Poissa silmistä poissa mielestä

Megatrendiksi muodostunut kuntien tehtävien ulkoistaminen ja toimintojen yhtiöittäminen ei ole sujunut kaikilta osiltaan odotusten mukaisesti. EU direktiivi edellyttää kilpailuttamista tietyn suurusluokan hankkeista. Kilpailuttamisessakin on ollut monia ongelmia, mutta pahin on se, mitä direktiivi ei edellytä. Kokemus on tähän mennessä osoittanut, että kun sopimus on tehty kilpailuttamisen jälkeen, niin toteutumista ei valvota millään tavoin.
Lahdessa on selviä esimerkkejä mm. tienpidosta, että valvonta on ulkoistettu kuntalaisille. Viranomaiset tulevat katsomaan vasta suuren porun jälkeen jos silloinkaan. Mihin perustuu se luottamus, että ilman valvontaa urakoitsija tekevät juuri niin kuin on sovittu. Kuntalaiset puolestaan eivät voi valvoa sopimuksia, koska heillä ei ole sopimusehtoja tiedossaan, eivätkä he ole sopimusosapuolia.
Myös puunkaato tai metsänhoito, on nostettu kaupunkilaisten huomioon. Sekin toiminta on näköjään ulkoistettu. Valittelin siitä muutama vuosi sitten, kun Kiiliäisvuoren reuna-alueita siivottiin. Meni siihen pari vuotta ennen, kuin tukit ja risut korjattiin luontopolulta pois. Pusikoiden lävitse piti rämpiä, jos halusi luontoreitille päästä. Totta on myös se, että viime vuosikymmenien aikana Lahden metsät pääsivät kasvamaan liian vanhoiksi ja siksi niitä pitää nyt kaataa aika raa’alla kädellä.
Valvonnan puute kumoaa kilpailutuksen hyödyt täysin. Kilpailun voittanuthan voi ilman valvontaa jättää soveltuvilta osiltaan sopimusehtoja täyttämättä. Tällöin on selvää, että kaupunki tuhlaa veronmaksajien veroeuroja tehottomaan toimintaan. Tällainen valvomattomuus saattaa olla jopa hengenvaarallista silloin kun sitä tapahtuu esim. ulkoistetuissa terveyspalveluissa. Kuka valvoo terveyskeskuksissa ulkoistettuja palveluita, vai valvooko kukaan. Jonkinlainen valvonta olisi paikallaan etenkin silloin, kun lääkäri on suomea taitamaton ulkomaalainen.
Yhtiöittämisen ongelma puolestaan on siinä, että yleensä sama henkilöstö jatkaa uuden konserniyhtiön palveluksessa. Mihin ihmeen ajatukseen perustuu sellainen ajatus, että jos ei ole oltu tyytyväisiä yhtiöitettävän elimen toimintaan, niin se jotenkin paranisi, kun toiminta yhtiöitetään. Vanha sananlasku väittää, että vanha koira ei opi uusia temppuja. Lahdessakin on maksettu konserniyhtiöiden tappioita miljoonia euroja. Ne kertovat toiminnan tehottomuudesta ja huonosta johtamisesta.
On myös perusteltua näyttöä siitä, että apuun kutsutut kallispalkkaiset konsultit venyttävät uskottavuuttaan ja tekevät raporttejaan tilaajan toiveiden mukaan. Tämä on inhimillistä sinänsä, koska se takaa lisää töitä kaupungilta. Konsulttien käytöstä saadut hyödyt ovat siis varsin kyseenalaisia. Kansan valitsemilla edustajillakaan ei juuri ole sanan valtaa, kun konsulttien raportit esitetään Jumalan sanaa vastaavana totuutena.
Yritysmaailmassa ei tällaista tapahdu juuri lainkaan, koska siellä konsulttien on näytettävä ja todistettava osaamisensa, jotta tilaaja voisi heidän työstään hyötyä. Onnistuminen takaa yleensä lisää töitä. Kuntien konsultoinneissa sen sijaan epäonnistumista ei muista kukaan. Virkamiehillä ei ole taloudellista vastuuta asioiden mennessä pieleen. Hallinto-oikeus korkeintaan nuhtelee.
Ainoa taho, joka voisi asioihin puuttua, on media. Medialla on kuitenkin hyvin pitkät itsesensuurin perinteet, joista eroon pääseminen kestää muutaman sukupolven. Toinen haitta on myös tietysti se, että YLEä lukuun ottamatta media on ajettu verotuksella ahtaalle. Sillä ei ole aikaa eikä varaa tutkivaan journalismiin. Liian paljon joudutaan menemään niiden tiedotteiden mukaan, joita julkiselta taholta saadaan. Median riski onkin siinä, että maksavat tilaajat alkavat ottaa kantaa jaloillaan.

Comments are closed.


WP Login