Pk-yritysten kansainvälistyminen

Yritysten kansainvälistyminen näyttää olevan jonkinlainen Suomen talouden pelastusrengas aina vaalien alla. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa suoritettiin vuosituhannen alussa EU-rahoitteinen kolmen vuoden tutkimus Kaakkois-Suomen puutuotealan kansainvälistymisestä. Lopputulos oli ankea. Suomalaisittain katsottuna isotkin yritykset olivat liian pieniä harjoittamaan vientiä. Tämä johtui pääasiassa liian pienistä kotimaan markkinoista.
Olen toiminut teollisten pk-yritysten kansainvälisissä markkinointi- ja johtotehtävissä 1970-luvulta alkaen. Yksityisen sektorin rakenne on Nokian myötä muuttunut suuresti noista ajoista. Monilla aloilla voidaan nykyisin aloittaa kansainvälistymien tyhjästä, mutta perusteollisuudessa se ei ole mahdollista. Silloin, kun voidaan toimia netissä, pelisäännöt ovat toiset.
Teollisuuden osalta tilannetta helpottaa huomattavasti euroon siirtyminen, mutta se ei korvaa kuitenkaan sitä, että viennissä pienin yksikkö on yksi kontti tai rekkakuorma. Alle 10 hengen yrityksille tällainen määrä on ylipääsemätön este. Tämän esteen voittamiseksi tarvitaan riittävän suuri kotimarkkina, jotta tuotteelle saadaan riittävä pohja kansainvälisille markkinoille lähtemiseen. Tämä olisi huomattavasti helpompaa, jos Suomi ei olisi saari.
Myös viennin rahoitus on pk-yritysten kansainvälistymisessä eräs kynnys. Maksuajat määrää yleensä huomattavasti vientiyritystä suurempi asiakas kilpailutilanteen perusteella. Jos omia pääomia ei ole riittävästi, niin kaikki ulkopuoliset rahoitusvaihtoehdot ovat byrokraattisia ja hitaita. Monissa tapauksissa kilpailija on vienyt kaupat ennen, kuin Suomessa on saatu päätös rahoituksesta aikaiseksi.
Kansainvälistymien vaatii myös huomattavasti laajempaa osaamista, kuin tehtaan johtaminen, vaikkei sekään Suomen byrokratiassa ole helppoa. Kielitaito on aina välttämätön vientikaupoissa. Sen lisäksi on hallittava moniportainen logistiikka tuotteiden saamiseksi asiakkaille. On myös varauduttava aivan lähinaapureidenkin erilaisiin ja poikkeaviin yrityskulttuureihin, joissa ainakin kokeillaan pitkätukkaisen vedättämistä. Valitettavasti näitä taitoja ei kouluissa osata Suomessa opettaa. Oppi on löydettävä muualta!
Kansainvälistyminen opitaan yleensä kantapään kautta. Muitakin vaihtoehtoja on etenkin, jos sattuu olemaan tuttavia tai tuttavien tuttavia, jotka ovat toimineet viennin parissa. Jos on varaa palkata oma kokenut vientihenkilö, niin se tietysti auttaa paljon. Usein kuitenkin 10 – 20 hengen yrityksille vientihenkilön palkkaaminen on iso kustannus. Palkkoihin on vielä lisättävä melkoisesti matka- yms. kuluja. Osittainen vaihtoehto on provisioagenttien käyttö, mutta hyvän agentin löytäminen ei ole sekään helppoa.
Kuten edellä selviää, kansainvälistyminen on yritykselle suuri strateginen prosessi, joissa eivät poliitikkojen pilvilinnat auta. Vientiin ryhtyminen on tutkittava, suunniteltava, laskettava ja toteutettava perusteellisesti. Olen liian monta kertaa nähnyt niin Suomessa kuin Virossakin, kuinka yritys on mennyt alta, kun on lähdetty soitellen sotaan.

Comments are closed.


WP Login