Näin meitä verotetaan

Verotusjärjestelmä Suomessa on erittäin monimutkainen. Vaikka Suomi menestyy kohtuullisen hyvin verovertailuissa, niin vertailut eivät ota huomioon toisistaan poikkeavia järjestelmiä jopa EU-alueella. Erityisesti verojärjestelmä poikkeaa ns. Tanskan mallin kanssa. Tanskassa ei työnantaja siis yritys maksa minkäänlaisia palkkaan perustuvia pakollisia kuluja. Tämä suosii erityisesti pieniä yrityksiä. Työttömyysaste Tanskassa oli lokakuussa 2014 6,4 %!
Suomen järjestelmä lähti omille teilleen yleislakon jälkeen, kun hyvinvointi Suomea ryhdyttiin rakentamaan. Valtio tarvitsi menoihinsa ja hyvinvointikilpailuun helposti ennustettavissa olevia tuloja. Koska yritysten maksamat verot eivät olleet kovinkaan hyvin ennustettavissa, niin rakennettiin palkkoihin perustuvat pakolliset maksut. Kaikki poliittiset päätökset tehtiin suurten yritysten lähtökohdista. Pk-yrityksiä ei juuri ollut, eikä niillä ollut sananvaltaa päätöksiä tehtäessä.
Järjestelmästä tuli eräänlainen kansainvälisen ja myös EU:n tilastojen ulkopuolelle sijoittuva piiloverojärjestelmä. Tilastokeskus pystyi melko tarkoin ennustamaan vuotuiset palkkojen kokonaismäärät annettujen muuttujien perusteella. Jo 1950-luvulta alkanut työvoiman lisääntyminen paransi ennustettavuutta ja kasvatti jaettavaa pottia. Näin ollen oli valtion kannalta järkevää rakentaa palkkoihin osittain perustuva verotusjärjestelmä. Inflaatio oli tiedossa ja palkoista sovittiin ennakkoon kolmikannassa.
Palkansaajilta kerätään taulukkoverojen lisäksi keskimäärin 8,5 % palkkoihin perustuvia maksuja. Nämä ovat siis veroluonteisia maksuja varsinaisen tuloveron lisäksi. Toisin sanoen, jos palkansaajalta pidätetään verotaulukon mukaan esimerkiksi 30 %, niin todellinen vero palkasta on n. 38,5 %. Tätä ei kansainvälisissä verovertailuissa oteta lainkaan huomioon. Tällä verolla Suomi olisi kirkkaasti kovin verottaja vertailuissa. Tästä ollaan kuitenkin Veronmaksajien keskusliittoa myöden hipi hiljaa?
Yritykset ovat vielä ankeammassa tilanteessa. Yritykset joutuvat maksamaan erilaisia maksuja ja korvauksia kesälomista, sairauslomista, äitiyslomista jne. eri laskutavoista riippuen jopa yli 100 % palkkojen päälle. Tanskassa esimerkiksi tuntipalkkaisten kesälomakorvaukset sisältyvät palkkoihin, eikä mitään erillistä korvausta kesälomasta makseta. Eli siis syö tai säästä periaate. Näiden lisäksi yritys joutuu maksamaan palvelumaksuja esim. ay-liikkeelle, eläkeyhtiöille, verottajalle jne. keräämällä omalla kustannuksellaan jäsenmaksuja ja tilittämään ne. Tutkimuksissa nämä kustannukset ovat pk-yrityksille jopa reilut 20 000 euroa vuodessa. Näihin kuluu myös monen yrittäjän ”vapaa-aika”.
Tavallista palkansaajaa siis hämätään kutsumalla veroja maksuiksi. Nämä piiloverot nakertavat pahasti suomalaisten yritysten vientikilpailukykyä verrattuna moniin muihin maihin. Tällaisia pakollisia ”piiloveroja” on Suomessa yrityksien kerättäväksi säädetty yli 20. Tanskassa ei ole yhtään tällaista maksua eli siis tanskalaisen yritys selviää huomattavasti pienemmällä byrokratialla ja sen aiheuttamilla kustannuksilla. Tutkimuksessa lähimpänä Suomea oli Portugal, jossa maksuja oli 5 kappaletta.
Suomalaiseen verotuskulttuuriin kuuluu myös se, että säädetään määräaikaisia ja tilapäisiä lakeja. Kun kansalaiset ovat tottuneet niihin, niin niistä tehdään pysyviä. Näitä on lukuisa määrä, mutta esimerkkinä nyt vaikka autoilu. Tämä hallitus on nostanut perusturvaa, mutta samalla asumiskustannukset ovat nousseet jopa enemmän. Valtio on ottanut omansa takaisin nostamalla sähköveroa, polttoaineveroja, jätemaksuja (veroja), kiinteistöveroja, vähentänyt oman asunnon korkojen vähennysoikeuksia jne.
Toisaalta Suomessa on myös hyvin työllistävä ennätysmäinen verojen vähennysviidakko. Monissa muissa maissa, joissa verot ovat alhaisempia, ei vähennyksiä ole lainkaan. Tällaisia ovat muiden muassa Britannia ja Viro. Olisikin mielenkiintoista, jos Valtiovarainministeriö tekisi laskuharjoituksen kaikkien vähennysten poistamisen vaikutuksista kansallistalouteen. Tällainen harjoitus tosin vaatii korkeampaa matematiikkaa, koska veroja vähennetään niin valtion- kuin kuntienkin veroista. Soten mukana tulevat kunnallisverojen korotukset merkitsevät sitä, että Suomi siirtyy yhä enemmän tasaveroon. Ei kuitenkaan perustuslain edellyttämään tasavertaiseen verotukseen.
Yritysten kilpailukyvyn kannalta haitallisinta Suomessa on se, että Suomalaisessa systeemissä maksuja (veroja) joudutaan maksamaan koko vuoden kuukausittain, vaikka yritys ei tuottaisi mitään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös tappiollisesta toiminnasta verotetaan. Yleinen käytäntö markkinatalousmaissa on se, että verot peritään tuloksen perusteella eikä maksettujen palkkojen perusteella.
Elämme vapaan kilpailun globaaleilla markkinoilla, mutta meidän yrityksemme joutuvat vielä elämään suljetun Suomen sosialistisessa byrokratiassa. Jos kolmikannasta ei siirrytä demokraattiseen päätöksentekoon eduskunnassa, niin kilpailukykymme ei parane tulevaisuudessakaan. Tuleva hallitus on todella suurten haasteiden edessä, joten siteeratakseni presidentti Ahtisaarta ”miettikää, ketä äänestätte”.

Comments are closed.


WP Login