Archive for helmikuu, 2015

Remonttien sudenkuopat

Kasvava määrä taloyhtiöitä on mittavassa remonttien tarpeessa. Suuri maaltamuutto aalto alkoi 50-luvun lopulla ja jatkui aina 80-luvulle saakka. Nyt nämä rakennukset vaativat mittavia peruskorjauksia. Kun vanhoja kiinteistöjä ryhdytään peruskorjaamaan, niin on välttämätöntä tietää, kuinka ne on rakennettu. Useimmissa tapauksissa ei ole olemassa alkuperäisiä piirustuksia, työselityksiä eikä työmaakokousten pöytäkirjoja, joista talon rakennushistoria selviäisi.
Taloyhtiöiden ongelmat remonttien suhteen johtuvat pitkälti siitä, että yhtiöiden hallituksissa ei ole rakennusalan osaamista. Hallitukset valitaan useimmiten muilla kuin ammattitaidollisilla perusteilla. Siksi olisikin syytä valita taloyhtiöiden hallituksiin ainakin remonttien ajaksi henkilöitä, joilla on edes jonkinlaista tietoa rakentamisesta. Asiat heitetään useimmiten isännöitsijälle, joka ei välttämättä ole rakennusalan osaaja.
Joissakin tapauksissa rakennuksen purkaminen on edullisin vaihtoehto. Koulurakennukset ovat Lahdessakin hyvä esimerkki tällaisista rakennuksista. Nämäkään rakennukset eivät välttämättä olisi vielä purkukunnossa, mutta ne on matkan varrella pilattu osaamattomalla hoidolla. Jos remonttien suunnittelijoilla olisi ollut tiedossa valmistustekniikat ja sen aikaiset rakennusmateriaalit, niin ehkä nämäkin rakennukset olisi voitu pelastaa. Hyvä keino on myös ennen varsinaista remonttia avata vähän rakenteita sieltä täältä. Silloin voi päätellä, miten edetä.
Myös hiljainen tieto eli perimätieto on katoamassa, eikä jäljellä olevaakaan arvosteta. Suuren 90-luvun laman aikana hallitus päätti suuressa viisaudessaan nostaa rakentamisen tasoa ja lakkautti rakennusmestarien koulutuksen. Ajatus oli, että AMK-insinöörit korvaavat työmailla rakennusmestarit.
Kiertäessäni Suomen rakennustyömaita työmailla oli vain vanhenevia eläkettä odottavia vanhan koulun rakennusmestareita. AMK-insinöörejä oli vain vastaavista työnjohtajista muutama prosentti. Useammalla työmaalla minulle sanottiin, etteivät insinöörit tänne tule säiden armoille. Insinöörin habitukseen kuuluu komea kirjoituspöytä ja liikennevalot ovella.
Perinteinen rakennusmestarien koulutus, josta Lahtikin oli aikoinaan kuuluisa, oli jo lähtökohtaisesti erilainen. Päästäkseen edes pääsykokeisiin piti olla 24 kuukauden työkokemus rakennustöissä. Suurin osa opiskelijoista tulikin opiskelemaan käytyään ensin alan ammattikoulun ja oltuaan muutaman vuoden töissä. Motivaatio ja lähtökohdat olivat tyystin erilaiset kuin nyt.
Rakennustekniikka ja materiaalit ovat radikaalisti muuttuneet vuosien varrella. Kun näitä nyt kosteusvaurioista ja homeesta kärsiviä julkisia rakennuksia rakennettiin, niin mineraalivillaeristeet olivat juuri tulossa markkinoille. Ne tulivat Suomeen täysin erilaisista sääolosuhteista. Eristeiden valmistajillakaan ei ollut minkäänlaista käsitystä tai ohjeistusta niiden käytöstä. Sanottiin vain, että ei kosteus mitään haittaa, nehän ovat mineraalia, eivätkä mätäne!
Alussa tehtiin monenlaisia virheitä, mutta nopeasti tuli muovinen kosteussulku lämpöeristeen lämpimälle puolelle. Tämä toimikin hyvin alkuperäisissä painovoimailmastoiduissa rakennuksissa. Korvausilmaa tuli rakenteiden raoista ja sisäilma meni hormeista ulos. Sisällä oli siis lievä ylipaine ja kosteus tiivistyi kosteussulkuun.
Sitten keksittiin koneellinen ilmanvaihto ja vanhoihin rakennuksiin otettiin yleensä käyttöön ensin ilmanpoisto. Tämä synnytti sisätiloihin lievän alipaineen, joka muutti kosteuden kulkusuunnan niin, että kosteus alkoikin tiivistyä kosteuseristeen väärälle puolelle ja imeytyi mineraalivillaeristeisiin. Kun ilmastoinnin suunnittelijat eivät tunteneet rakennuksen fysiikkaa, niin lopputulos on nyt nähtävissä – ja maksettavissa.
Rakenteiden turmeleminen ei kuitenkaan päättynyt tähän, vaan seuraavaksi poistoilmaa alettiin korvata syöttämällä koneellisesti myös korvausilmaa. Sitten jossain vaiheessa keksittiin, että tällainen ilmastointihan on kallista, eikä sitä tarvita öisin ja viikonloppuisin ja ilmastointi suljettiin. Kun rakennukset oli rakennettu, niin niitä ei ollut suunniteltu lainkaan koneelliselle ilmastoinnille. Muistan, että asiasta varoiteltiin jo aikoinaan, mutta varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Ajateltiin, että mitä ne huru-ukot horisevat. Hurumestarit olivat kuitenkin oikeassa. Kun toimii veronmaksajien piikkiin, niin ei tarvitse kuunnella kuin itseään.
Suurin vastuu on kuitenkin aina rakennuttajalla. Kaupungin rakennuttajaorganisaation osaamattomuus tulee ilmi jokaisessa käänteessä aina ilmastointien suunnittelusta remontteihin ja niiden valvontaan. On aivan selvää, että urakoinnissakin tilaisuus tekee varkaan ja mutkia vedetään suoriksi, ellei kukaan valvo työtä. Nykyisinhän ei ole rakennuttajan puolesta edes valvojaa työmailla. Yleensä takuuaika on niin lyhyt, että pahatkaan mokat eivät paljastu takuuaikana. Voimmekin luottavaisina odottaa, että tulevaisuudessa tulemme näkemään vielä lisää kalliita remontteja ja rakennusten purkamisia.
Sitä purkaa, minkä huonosti rakentaa! Väärässä paikassa säästäminen näkyy sitten budjeteissa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Remonttien sudenkuopat

Velkaelvytys

Paitsi että hallituskaudella, niin myös näin vaalien alla käydään kovaa vääntöä elvytyksen ja säästöjen välillä. Eikä pelkästään Suomessa, vaan muuallakin EU:ssa. Kun rahaa ei ole, niin silloin pitää elvyttää velaksi. Nämä elvyttäjät ovat vain ymmärtäneet Keynesinsä väärin tai sitten unohtaneet Keynesin opit. Voi myös olla niin, että muisti on muuttunut selektiiviseksi ja tarkoitushakuiseksi.
Keynesin elvytysteorian pääpointti oli se, että hyvinä aikoina kerätään puskureita, joilla sitten huonoina aikoina voidaan elvyttää. Suomessa kuitenkin on toimittu hyvinä aikoina niin, että kun ollut sitä jakovaraa, niin sitten on jaettu. Huomisesta viis. Tämä muistuttaa sitä pissaamista pakkasella housuihinsa.
Kun rahat on sitten jaettu hyväuskoisille äänestäjille, niin sitten on selitysten ja syyttelyjen vuoro. Vaaditaan säästöistä ja leikkauksista luopumista ja velanoton lisäämistä elvytykseen. Tässä unohtuu taas se, että velka on veli otettaessa, mutta velipuoli maksettaessa. Tätähän Kreikkakin nyt yrittää muuttaa. Kun Kreikka liittyi unioniin ja euroon, niin kaikki olivat veljiä keskenään. Kun maksun aika on tullut, niin veljistä on tullut velipuolia.
Suomen ja Kreikan perusrakenteissa on kuitenkin suuri ero. Kreikassa verotus näyttää olevan hallinnolle jonkinlaista harrastustoimintaa. Velkaa on saatu jäsenyyden perusteella helposti, joten verot on voitu jättää vain halukkaiden maksettaviksi. Suomessa puolestaan ei ole enää jäljellä mitään, mistä ei verotettaisi. Tapahtui niin, että hyvinvointivaltion pelastamiseksi, kaikki mahdollinen oli verolle pantava. Ihan julkisestikin puhutaan vieläkin veropohjan laajentamisesta. Nyt on kuitenkin seinä vastassa.
Verotusta ei ole mahdollista kiristää, eikä veropohjaa laajentaa. Miten siis velkaelvytykseen tarvittavat lainat voitaisiin maksaa takaisin? Ainoa keino on lisätä työteon määrää vaikkapa sillä 200 000 uudella työpaikalla, jotka taas ovat vaalien alla luvassa. Mutta, kun verotus on kireää ja yhä etsitään uusia verotuskohteita, niin mihin ne työpaikat syntyvät? Kiinnostaako ulkomaisia tai edes kotimaisia investoijia lyhytjänteinen verotuspolitiikka ja villien lakkojen maa? Yritysten perustamisen puolesta puhuvat eniten ne, jotka yrittämisestä vähiten tietävät.
Kun Suomessa saa lakkoilla pientä osallistumismaksua vastaan koska tahansa ja mistä tahansa syystä, niin kuka tällaiseen maahan haluaa investoida ja luoda 200 000 uutta työpaikkaa? Velkaelvytyskin voisi toimia, jos olisi jotain takeita siitä, että velat pystytään maksamaan velipuolen niitä vaatiessa. Nyt kuitenkin eletään globaalissa kilpailussa ja käydään kauppasotaa kaikkia muita valtioita vastaan. Valtiollisen toiminnan pitkäjänteisyys ja ennustettavuus ovat investoijien tärkeimpiä kriteereitä!
Edellisessä näin tiukassa paikassa oltiin sotakorvauksia maksettaessa. Sota oli köyhdyttänyt maan, eikä mistään saatu rahaa sotakorvauksien maksamiseen. Silloin ihmiset luovuttivat vihkisormuksensakin sormistaan sotakorvausten maksamiseksi. Hyvinvointiyhteiskunnassa kukaan ei halua luopua mistään! Halutaan vain kaikki mulle heti nyt! Ennen sanottiin, että verot kansan verta juo. Nyt voi lisäksi sanoa, että holhousyhteiskunta kansan verta juo. Kansa siis juo omaa vertaan? Tähän on tultu.
Näillä eväillä tuleva hallitus on polvillaan jo ennen nimittämistään. Onko meillä tarpeeksi viisautta selvitä tästä ahdingosta?

Kommentit pois päältä artikkelissa Velkaelvytys

Muistin ongelmia

Kun ihmislapsi syntyy, niin hänen varpaassaan ei ole lappua, jossa olisivat käyttöohjeet ja monenko Gigatavun muisti lapsella on. Käyttöohjeita ei ole myöskään maailman kuulussa äitiyspakkauksessa, vaikka yhä ilmeisemmin sellainen näyttäisi olevan tarpeen.
Ihmisellä on erilaisia muistiyksiköitä. On sellaisia muisteja kuin, näkömuisti, numeromuisti, nimimuisti, lihasmuisti jne. Useimmilla meistä ei ole näitä kaikkia. Lihasmuisti on yleistä esim. muusikoilla. Minun lihasmuistini sen sijaan muistaa vain eilisen päivän lenkin. Ihmisen muisti muuttuu elinkaaren myötä. Alussa se kasvaa ja lisääntyy ja ikään kuin imee tietoa itseensä. Ihan ilman tallenna painiketta. Sitten jossain vaiheessa muisti alkaa taantua ja pätkiä.
Muistin taantumisen ei tarvitse välttämättä johtua jostain muistisairaudestakaan. Nykyisin kaikenlaisten älylaitteiden vaikutus muistin heikkenemiseen on aika tutkimaton, mutta aivan ilmeinen asia. Minun sukupolveni piti aikoinaan muistaa ulkoa kymmeniä ja jopa satoja puhelinnumeroita. Puhumattakaan kasvien latinalaisista nimistä ja heimoista. Nyt muistan ainoastaan, että ensimmäinen lankapuhelin numeromme oli 254 ja seuraava 25469. Tämän lisäksi muistan juuri ja juuri nykyisen oman puhelinnumeroni, joka on ollut käytössäni reilut 30 vuotta.
Nykyisin puhelinnumerot omistajiensa nimineen ja osoitteineen ovat kännyköissä, tietokoneissa ja pilvipalveluissa. Niitä ei tarvitse muistella. Kohta juuri mitään ei tarvitse muistaa. Navigaattori puhelimessa ohjaa kotiinkin. Kaikki tarvittava aivan hälytyksiä myöden voidaan taltioida erilaisiin vempaimiin. Tämän on pakko vaikuttaa muistia heikentävästi.
Muistia voidaan eri tavoin treenata ja kehittää erilaisilla ärsykkeillä. Nykyisin on paljon erilaisia ohjelmia ja ohjeita erityisesti muistisairaille ja heikentyvälle muistille. On erilaisia liikunta-, elintapa- ja ruokavalio-ohjelmia. Perustellusti voi olettaa, että näiden vaikutus perustuu verenkierron paranemiseen. Monilla henkilöillä, joilla on ollut veronkiertohäiriöitä tai aivokasvaimia, on viimeiseksi jäänyt muistiin esim. oma äidinkieli. Kaikki myöhemmin opitut kielet ovat kadonneet. Tämä on eräs suuri ongelma nykyisessä vanhusten hoidossa Ruotsissa.
60-luvun alussa palatessani Ruotsista, tulin toimeen oikein hyvin ruotsinkielellä. Sen jälkeen en ole joutunut käyttämään kieltä kuin satunnaisesti ja kielitaitoni on ”ruostunut”. En myöskään osaa enää laskea funktioita, joita nuorena osasin. Jollain tavalla aivot näyttävät tekevän tilaa uudelle ja syrjäyttävän sellaisia osaamisalueita, joita harvemmin tarvitaan. Puhelinnumeroita ei tarvitse välttämättä muistaa, joten ne unohtuvat. Muistista tulee siis selektiivinen.
Lähimuistin katoaminen on suuri mysteeri. Miten on selitettävissä, että vanhat asiat ja tapahtumat muistuvat mieleen, mutta eivät alkuviikosta tapahtuneet? Onko muistikapasiteetti täyttynyt? Onko olemassa jokin mekanismi, joka poistaa lähimuistia? Auttaisiko tähänkin esim. kantasolupäivitys muistin virkistämiseksi? Kantasoluteknologiahan näyttää toimivan ihmisen päivitysohjelmana?
Kuriositeettina voi mainita, että ns. koulussa opittu pakkoruotsi unohtuu muutamassa kuukaudessa, jos sitä ei joudu käyttämään säännöllisesti. Muutoinkin aletaan olla lähellä tilannetta, missä nämä älyvempaimet tulkkaavat puhetta simultaanisesti. Omattu kielitaito tulee kuitenkin arvostettu ainakin siihen asti, kun muisti alkaa pätkiä. Omasta kiintolevystä kannattaa siis pitää hyvää huolta. Muut huolehtivat sitten ulkoisista muisteista.

Kommentit pois päältä artikkelissa Muistin ongelmia

Viha ja rasismi

Kun esisuomalainen rakensi joen törmälle hirsimajaansa, hän näki, kuinka joen yläjuoksulta kellui puun lastu alavirtaan. Hän kirosi itsekseen ja lähti kirves olalla etsimään tunkeilijaa. Kun Suomi alkoi muuttua agraariyhteiskunnaksi, talot rakennettiin tilojen keskelle, toisin kuin muualla. Muualla maailmassa tilat olivat kylien ympärillä. Suomalainen on siis jo aikojen alusta ollut tarkka reviiristään. Heimosodat ovat suomalaista historiaa. Suomalainen ei ole vieläkään oikein sopeutunut kerrostaloasujaksi.
Vihanpito muuttuu rasismiksi silloin, kun se alkaa kohdistua erilaisuuteen ulkonäössä, kulttuurissa, käytöksessä jne. Kun Suomi alkoi vaurastua sotakorvausten jälkeen, alkoi ulkomaanmatkailu kasvaa. Koska Suomessa alkoholijuomat olivat verotuksen vuoksi hyvin kalliita, matkoilla ryypättiin. Halpa viina oli suuri houkutustekijä ja koska se oli halpaa, sitä piti juoda varastoon kuin kamelit vettä.
Tämä alkoholiturismi aiheutti sen, että ei juuri jäänyt aikaa tutustua ulkomaisiin kulttuureihin ja kansoihin. Ulkomaalainen oli vain joku, joka kantoi halpaa viinaa pöytiin. Sodan käynyt sukupolvi ryyppäsi unohtaakseen. Mutta kun kehitys kehittyy, niin nyt roudataan Virosta viinaa kotiin. Uusien sukupolvien mukana on kehitystä tapahtunut parempaan suuntaan kielitaidon ja juomatapojen parantuessa.
Eräs yrittäjäystäväni tarvitsi 1970-luvulla työvoimaa, jota silloin ei Suomesta ollut saatavilla. Hän päätti rekrytoida ulkomaista työvoimaa, mutta heille piti rakentaa asuntoja. Hän rakensi useamman rivitalon. Kun sitten näitä työperäisiä maahanmuuttajia alkoi saapua, niin tulivat myös sosiaaliviranomaiset. He määräsivät, että työntekijöitä pitää kotouttaa Suomeen ja he voivat aloittaa työt vasta kahden vuoden kuluttua. Homma meni siis niin sanotusti poskelleen ja lietsoi pienellä paikkakunnalla vihaa.
Itselläni on ollut useita maahanmuuttajia vuokralaisina. Heidän vuokransa on maksanut koko ajan sosiaalitoimi. Vuokralaiset olivat hyviä ja pitivät asunnot siisteinä ja kunnossa. Naapurusto kuitenkin kyräili, koska suomalaisten piti käydä töissä, kun maahanmuuttajat elivät heidän kustannuksellaan. Tämä lietsoi kateutta. Syyllinen oli kuitenkin auttava yhteiskunta, ei pakolainen.
Itse olen asunut ja työskennellyt useissa eri maissa. Työni puolesta olen joutunut matkustelemaan ympäri maailmaa. Aloitin Ruotsista 1960-luvun alussa. Me suomalaiset olimme silloin mamuja. Me siivosimme, tiskasimme, olimme töissä viinatehtaissa ja muissa sellaisissa töissä, jotka eivät ruotsalaisille kelvanneet. Meitä ei sinänsä kohdeltu rasistisesti, mutta ylenkatsottiin kyllä. Sen jälkeen muualla minua on kohdeltu hyvin ja vertaisena. Joskus pubimikko on jopa huutanut, että hei täällä on suomalainen. Sitten sitä onkin hukkunut kysymysten tulvaan.
Minut on siis nykytermien mukaan sierrätetty. Mahdolliselle suomalaiselle rasismille on varmaan monia syitä, mutta yksi suuri syy on valtion maahanmuuttopolitiikka, joka mahdollistaa kateuden syntymisen. Jos itse joutuu seisomaan ruokajonossa, kun maahanmuuttaja pakolainen saa kaiken sossusta kuin apteekin hyllyltä, niin suomalaisella alkaa pistää vihaksi. Parasta kotouttamista on työ. Olisikin syytä harkita maahanmuuttajien työllistymisen tukemista.
Olen toiminut luennoitsijana eri korkeakouluissa eri kulttuureista tuleville ihmisille. Minua alkoi ihmetyttää se, että vaikka he olivat saaneet työpaikan Suomessa, niin valmistumisen jälkeen heidän piti poistua maasta ja hakea työlupaa kotimaastaan käsin. Täysin idioottimaista. Suomalaiset yritykset tarvitsevat ihmisiä, jotka ymmärtävät ja osaavat toimia vieraissa kulttuureissa, mutta kakkua ei voi syödä ja säästää!.
Mitä sitten tulee näihin somen vihapuheisiin ja viesteihin, niin epäilen suuresti, että siellä on myöskin jokin trolliryhmä, joka ahkeroi näiden kanssa. Joistakin näkemistäni viesteistä voi päätellä, että suomi on aika heikkoa ja heikompaa kuin Pietarin trolleilla. Saattaakin olla niin, että kyseessä on pieni ryhmä elämässään jalkoihin jääneitä, jotka hakevat vihaansa lohtua rasismista ja vihaavat kaikkea, minkä katsovat vievän jotain heiltä.
Suomi tarvitsee tulevaisuudessa etenkin työperäisiä maahanmuuttajia. Tulevan hallituksen onkin katsottava hyvin tarkkaan peiliin, ettei syrji kantaväestöä pakolaisia paapomalla. Jos näin on pakko tehdä, niin asiat pitää perustella niin, että kaikki ymmärtävät. Varsinainen sierrätys on aloitettava jo peruskoulusta viemällä kouluihin ihmisiä eri kulttuureista kertomaan itsestään ja kotimaastaan.

No Comments »

WP Login