Unelma kasvusta

”Minua on helppo pettää, olen iloinen, kun minua petetään.” Näin kirjoitti Pushkin. Jotenkin sanoma sopii myös nykyiseen poliittiseen maisemaan, jossa ainoa kateissa oleva onnellisuustekijä on kasvu. Kasvu on kuitenkin jo hyvin pitkään ollut hyvin hataralla pohjalla. Pankit ovat ylläpitäneet ylikansallista kasvua hulvattomalla lainanannolla ja teollisuus valmistamalla yhä nopeammin käytöstä poistuvia hyödykkeitä.
Vanhoissa teollisuusmaissa markkinat ovat olleet kyllästettyjä ja kulutus on perustunut maahan muuttoon ja kodinkoneiden uusimiseen. Saksaan muutti tänä vuonna noin 200 000 asukasta rajojen ulkopuolelta. Näille tarvitaan uudet kodit koneineen ja laitteineen. Se pitää yllä jo jonkinlaista kasvua. Suomen kasvukin kiihdyttäisi tämän suuruinen työperäinen maahanmuutto.
Suuret monikansalliset yritykset puolestaan siirtävät logistisista- ja kustannussyistä tuotantojaan sellaisille alueille, joilla kasvu on riittävää. Tällaisia on nyt esim. Kaakkois-Aasiassa. Näillä alueilla keskiluokka kasvaa ja sen ostovoima lisääntyy. Suurimmalla osalla suomalaisia pk-yrityksiä ei ole mahdollisuuksia tällaisiin yritysvaelluksiin (vrt. kansainvaelluksiin). Ne ovat pitkälle sidottuja juurilleen.
Historiallisista syistä Suomen koko hallinnollinen ja lainsäädännöllinen toimintaympäristö on rakennettu suurten yritysten ehdoilla. Veturina on toiminut ensin metsäteollisuus ja sittemmin myös metalli- ja elektroniikka. Kuvaavaa on se, että esimerkiksi Suomen yrittäjillä ei ole työehtosopimusten neuvotteluoikeuksia, vaikka sillä on jäseniä noin 120 000, kun EK:n ilmoituksen kukaan Suomessa on noin 260 000 yrittäjää. EK:ssa kuitenkin määräävät perinteisesti suuret teollisuusliitot (yritykset).
EK toistaa hallituksen linjaa, että Suomeen on saatava lisää ”50–249 henkilöä työllistäviä yrityksiä. Näiden yritysten osuus yrityskannastamme on vain noin prosentti, kun se esimerkiksi Saksassa on noin 2,5 prosenttia. Rahoitus- ja yritysjärjestelyosaamisen kehittämiseen on panostettava.” Nämä lauseet ovat selvä osoitus suomalaisen toimintaympäristön tuntemisen puutteesta.
Saksassa on melkein joka kolkassa 200 km säteellä noin 20 miljoonaa potentiaalista asiakasta, Suomessa tällaista aluetta ei ole. Ei tarvita kovin suurta loogista päättelykykyä kumoamaan edellä olevaa toivetta. Niin hallitus kuin EK voisivat kertoa, miten tämän kokoisia yrityksiä voidaan saada lisää Suomeen, kun potentiaalisia asiakkaita on vain siellä täällä harvakseen ja Suomi on EU-markkinoiden kannalta logistisesti saari. Kun tähän vielä lisätään suomalainen sääntely ja verotus, niin tehtävä on hyvin, hyvin haastava.
Kaikki, mitä Suomessa on toistaiseksi tehty yritysten lisäämiseksi, on ollut helpottaa yhtiöiden perustamista. Sen sijaan alkavien yritysten ja jo toimivienkin pk-yritysten elämisen helpottamiseksi ei ole tehty mitään. Päinvastoin byrokratiaa on vain lisätty. Esimerkiksi Britanniassa puuseppä ja moni muu ammatinharjoittaja saa tehdä töitään vaikkapa omassa autotallissaan. Sekä Britanniassa että myös Saksassa on rakennettu ja edelleen rakennetaan EU:n avustuksella teollisuushalleja vuokrattaviksi yrityksille. Yrittäjät pääsevät valmiisiin tiloihin edullisilla vuokrilla. Suomi nukkui tämän vaiheen ohi.
Kovasti huudetaan myös kotimaan kulutusta apuun. Mitä on kotimaan kulutus EU Suomessa? Jopa puolet Suomen kotimaan kulutuksesta tulee Suomen rajojen ulkopuolelta. Suomalaiset yritykset joutuvat kilpailemaan EU:n yritysten kanssa Suomen kotimarkkinoilla! Toisin sanoen puolet Suomen kulutuksesta hyödyttää Suomen ulkopuolella toimivia yrityksiä ja yhteiskuntia.
Kaiken edellisen perusteella kasvu on vain poliitikkojen märkä päiväuni. Siitä on kiva puhua kavereiden kanssa ja antaa toiveikkaita lausuntoja kritiikittömälle medialle. Ainakin jälleen vaalien alla! Vaalien jälkeen sitten vedetään peittoa korville ja palataan toivotaan, toivotaan euforiaan.

Comments are closed.


WP Login