Archive for joulukuu, 2014

Unelma kasvusta

”Minua on helppo pettää, olen iloinen, kun minua petetään.” Näin kirjoitti Pushkin. Jotenkin sanoma sopii myös nykyiseen poliittiseen maisemaan, jossa ainoa kateissa oleva onnellisuustekijä on kasvu. Kasvu on kuitenkin jo hyvin pitkään ollut hyvin hataralla pohjalla. Pankit ovat ylläpitäneet ylikansallista kasvua hulvattomalla lainanannolla ja teollisuus valmistamalla yhä nopeammin käytöstä poistuvia hyödykkeitä.
Vanhoissa teollisuusmaissa markkinat ovat olleet kyllästettyjä ja kulutus on perustunut maahan muuttoon ja kodinkoneiden uusimiseen. Saksaan muutti tänä vuonna noin 200 000 asukasta rajojen ulkopuolelta. Näille tarvitaan uudet kodit koneineen ja laitteineen. Se pitää yllä jo jonkinlaista kasvua. Suomen kasvukin kiihdyttäisi tämän suuruinen työperäinen maahanmuutto.
Suuret monikansalliset yritykset puolestaan siirtävät logistisista- ja kustannussyistä tuotantojaan sellaisille alueille, joilla kasvu on riittävää. Tällaisia on nyt esim. Kaakkois-Aasiassa. Näillä alueilla keskiluokka kasvaa ja sen ostovoima lisääntyy. Suurimmalla osalla suomalaisia pk-yrityksiä ei ole mahdollisuuksia tällaisiin yritysvaelluksiin (vrt. kansainvaelluksiin). Ne ovat pitkälle sidottuja juurilleen.
Historiallisista syistä Suomen koko hallinnollinen ja lainsäädännöllinen toimintaympäristö on rakennettu suurten yritysten ehdoilla. Veturina on toiminut ensin metsäteollisuus ja sittemmin myös metalli- ja elektroniikka. Kuvaavaa on se, että esimerkiksi Suomen yrittäjillä ei ole työehtosopimusten neuvotteluoikeuksia, vaikka sillä on jäseniä noin 120 000, kun EK:n ilmoituksen kukaan Suomessa on noin 260 000 yrittäjää. EK:ssa kuitenkin määräävät perinteisesti suuret teollisuusliitot (yritykset).
EK toistaa hallituksen linjaa, että Suomeen on saatava lisää ”50–249 henkilöä työllistäviä yrityksiä. Näiden yritysten osuus yrityskannastamme on vain noin prosentti, kun se esimerkiksi Saksassa on noin 2,5 prosenttia. Rahoitus- ja yritysjärjestelyosaamisen kehittämiseen on panostettava.” Nämä lauseet ovat selvä osoitus suomalaisen toimintaympäristön tuntemisen puutteesta.
Saksassa on melkein joka kolkassa 200 km säteellä noin 20 miljoonaa potentiaalista asiakasta, Suomessa tällaista aluetta ei ole. Ei tarvita kovin suurta loogista päättelykykyä kumoamaan edellä olevaa toivetta. Niin hallitus kuin EK voisivat kertoa, miten tämän kokoisia yrityksiä voidaan saada lisää Suomeen, kun potentiaalisia asiakkaita on vain siellä täällä harvakseen ja Suomi on EU-markkinoiden kannalta logistisesti saari. Kun tähän vielä lisätään suomalainen sääntely ja verotus, niin tehtävä on hyvin, hyvin haastava.
Kaikki, mitä Suomessa on toistaiseksi tehty yritysten lisäämiseksi, on ollut helpottaa yhtiöiden perustamista. Sen sijaan alkavien yritysten ja jo toimivienkin pk-yritysten elämisen helpottamiseksi ei ole tehty mitään. Päinvastoin byrokratiaa on vain lisätty. Esimerkiksi Britanniassa puuseppä ja moni muu ammatinharjoittaja saa tehdä töitään vaikkapa omassa autotallissaan. Sekä Britanniassa että myös Saksassa on rakennettu ja edelleen rakennetaan EU:n avustuksella teollisuushalleja vuokrattaviksi yrityksille. Yrittäjät pääsevät valmiisiin tiloihin edullisilla vuokrilla. Suomi nukkui tämän vaiheen ohi.
Kovasti huudetaan myös kotimaan kulutusta apuun. Mitä on kotimaan kulutus EU Suomessa? Jopa puolet Suomen kotimaan kulutuksesta tulee Suomen rajojen ulkopuolelta. Suomalaiset yritykset joutuvat kilpailemaan EU:n yritysten kanssa Suomen kotimarkkinoilla! Toisin sanoen puolet Suomen kulutuksesta hyödyttää Suomen ulkopuolella toimivia yrityksiä ja yhteiskuntia.
Kaiken edellisen perusteella kasvu on vain poliitikkojen märkä päiväuni. Siitä on kiva puhua kavereiden kanssa ja antaa toiveikkaita lausuntoja kritiikittömälle medialle. Ainakin jälleen vaalien alla! Vaalien jälkeen sitten vedetään peittoa korville ja palataan toivotaan, toivotaan euforiaan.

No Comments »

Banaanin makuinen vihta

Etelä-Suomen Sanomissa oli kiinnostava juttu pettuleivästä ja sen valmistuksesta. On hyvä, että joskus nostetaan vanhoja asioita uudelleen esille, koska niille saattaa löytyä aivan uudenlaista käyttöä. Kaikkihan muistavat kuinka pettuleipä toimi suuren kuitupitoisuutensa vuoksi erinomaisena rohtona painonhallintaan. Suuri kuitupitoisuus piti suoliston puhtaana ja toimivana.
Nyt, kun metsäteollisuus on ahtaalla ja etsii uusia pitkälle jalostettuja tuotteita, niin pettujauho olisi erinomainen tuote maailman laajuiseen levitykseen. Insinöörien on vain keksittävä laite, jolla nila erotetaan kuitumännystä prosessin yhteydessä. Tämän pitäisi olla insinööreille pikku juttu (piece of cake). Sen jälkeen kuivaus ja jauhatus eivät pitäisi olla mikään ongelma.
Sitten kaikenlaiset hampurilais- ja pizzapaikat voisivat alkaa käyttää pettujauhoa tuotteissaan ja kertaheitolla tehdä roskaruoasta terveellisiä pikaruoka-annoksia. Jos vielä puita alettaisiin jalostaa edelleen ja saataisiin niihin erilaisia makuja kuten mustikka, mansikka, omena, päärynä jne., niin saataisiin leipomotkin mukaan kehittelemään terveellisiä ja maukkaita leivonnaisia. Näin kansa alkaisi laihtua ja terveyskeskukset ja sairaalat ammottaisivat tyhjyyttään.
Meillä on ollut sellainen komento, että jos vihtaa käytetään saunassa, niin pudonneet lehdet on korjattava välittömästi pois lauteilta ja lattioilta. Oikein nousee välillä kylmä hiki kuumassa saunassa, kun tätä ajattelee lehtien siivousta. Niin kovasti alkaa ahistaa. Koivussahan on jo itsessään sokeria ja jos siihen saataisiin vielä jalostettua banaanin maku, niin voisi joulunakin vihtoa rentoutuneena. Ei kun vihtomisen jälkeen vain nuoleskelemaan lehdet lauteilta ja pieni hörppy jouluista glögiä lehden painikkeeksi.
Katajan kuitenkin jättäisin rauhaan. Jos katajaa ryhdyttäisiin maustamaan, niin sen jälkeen Gin ei olisi enää Gin. Siitä saataisi kehittyä vaikkapa joku Vana Helsinki yrttijuoma. Nimestään huolimatta tällainen yrttijuoma ei varmaankaan olisi yhtä terveellinen juoma kuin Gin.
Yksi ongelma tällaisen tuotteen lanseeraamisessa kotimarkkinoilla voi syntyä. Saattaa nimittäin käydä niin, että THL tai joku muu byrokraatti oman päivätyönsä puutteessa luokittelee pettujauhon terveystuotteeksi. Silloinhan sen ostoon vaadittaisiin resepti ja myynti siirtyisi apteekkeihin. Kun apteekkien varastot eivät pystyisi palvelemaan leipomoita ja muita suurasiakkaita, niin se olisi sitten siinä. Mutta ei hätää, vientimarkkinat kävisivät kuumina.
Samalla selviäisi koko maailmalle se, miten Suomi aina selviää pahimmistakin lamoista. Ja luottoluokituskin palaisi AAA-tasolle – olipa hallitus millainen tahansa.
Hamish McTavis

No Comments »

Onko Lahti rikki?

Itsenäisyyspäivänä saimme lukea Etelä-Suomen Sanomista matkakeskuksen rakentamisesta. Jutussa kerrottiin myös, kuinka kustannusarvio ei tule pitämään paikkaansa. Syy tähän oli projektipäälliköiden mukaan se, että kustannusarvio oli tehty ennen, kuin yksikään suunnitelma oli valmiina. Tarkastuslautakunta tutkii asiaa. Vastaava tapaus oli myös Sibeliustalon rakentaminen, johon jouduin osallistumaan ulkopuolisena asiantuntijana.
Tällaiset Rakenna ja Ratkaise tapaukset ovat yleisiä, kun rakennusprojektiin lähdetään arkkitehtikilpailun pohjalta. Tällaisissa tapauksissa suunnittelijalle ei yleensä jätettä riittävästi aikaa detaljien tuloksiin, vaan projektiin hypätään 3D visualisointien pohjalta. Siitä seuraa yleensä myös se, että urakkasopimus on puutteellinen ja kustannukset täydentyvät rakentamisen myötä. Sibeliustalon kohdalla tästä seurasi monivuotinen oikeustaistelu.
Samassa lehdessä uutisoitiin myös, että Telan ja YIT välinen optiosopimus umpeutuu vajaan kuukauden päästä, eikä uusia 2,5 milj. euron tavoitehintaan ole löytynyt ylittäjiä. Miksi olisikaan? Lahdessa on satoja myymättömiä asuntoja, runsaasti tyhjää toimisto- ja liiketilaa. Tällaisessa markkinatilanteessa on vaikea löytää halukkaita tarjoajia. Peliin onkin heitetty kirsikaksi kakun päälle vasta miljoonilla remontoitu sähkölaitoksen rakennus.
Valitettavasti Tevin rakennuksen ongelma on se, että tilat ovat hyvin hankalasti käyttöönotettavissa. Ne vaatisivat sellaisen remontin, että purkaminen olisi edullisin vaihtoehto. Sähkölaitoksen rakennuksen ongelma on puolestaan se, että se on suojeltu kohde, jota ei voi purkaa. Kirsikkaa ei siis voi syödä, vaan se pitää säästää. Tässä saattaa käydä samanlainen kämmi kuin torigrillin kohdalla. Kun ei tiedä sopimusta tarkemmin, niin joutuu epäilemään, että koko esisopimus YIT:n kanssa saattaa purkautua. Ainakin mikäli on hallinto-oikeudesta palautuneisiin käsittelemättömiin päätöksiin luottamista.
Nyt joudutaan sitten odottelemaan Myllyvirran Mausoleumin uutisia. Sieltäkin on kuulunut, että kustannukset nousevat arvioista jopa runsaasti. Nehän voidaan yrittää kätkeä liikesalaisuuksien piiriin, mutta taseet ovat julkisia. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten ylimääräiset kustannukset pyritään kätkemään yhtiön taseisiin. Sinnehän menivät jo pilaantuneen maanpoistonkustannukset ja siinä samalla osa ajoluiskan kustannuksista. Uskaliainta olisi tietenkin yrittää piilottaa ne suoraan kaupungin tileihin, kuten ilmeisesti tehdään alatorin valoteokselle.
Kun tämän taustan pohjalta tarkastelee vaikkapa Aleksin tulevaa mylläämistä, niin tähänastinen näyttö kaupungin osaamisesta ei vakuuta. Kun tähän vielä lisätään sote-uudistus ja muut tulevat rakennemuutokset, niin kaupungin johdon olisi syytä hakeutua välittömästi kriisinhallintakursseille.

No Comments »

WP Login