Käänteiset strategiat

Lahdessa on jo vuosien ajan väännetty kättä keskustan kehittämisestä ja kävelykeskustasta. Etenkin näistä ovat ilmeisesti puhuneet ne, jotka eivät tiedä, että Lahdessa on jo ollut kävelykeskusta. Aina 1950-luvun alkuvuosiin asti Lahden keskustassa kävelivät ihmiset ja hevoset sulassa sovussa. Puhtaanapidosta huolehtivat linnut popsimalla kadulta kokojyvämunkkeja. Asiaa auttoivat myös mummot, jotka korjasivat niitä kukkiensa lannoitteeksi.

Vuosikymmenen lopulla kuitenkin tapahtui kaksi suurta muutosta. Ensin alkoi maaltamuutto kaupunkeihin. Lahteenkin tuli runsaasti uutta väkeä kasvavan teollisuuden tarpeisiin. Samanaikaisesti vapautettiin myös autojen maahantuonti lisenssipakosta ja autoistuminen alkoi vauhdilla. Tämä yllätti jopa valtakunnan päättäjätkin pahanpäiväisesti. Matka autolla Helsinkiin kulki vielä reittiä Orimattila, Mäntsälä, Järvenpää ja Tuusulan kautta Helsinkiin. Se oli varsin hidas ja pitkä lenkki nykyiseen moottoritiehen verrattuna.

Väestön kasvu vaati runsaasti lisää asuntoja. Niinpä Lahden oligarkit ja johtavat virkamiehet päättivät seurata maailmalla megatrendiksi noussutta lähiörakentamista. Ensin kaavoitettiin alue Möysään ja siitä alkoi ns. Ruolan alueen rakentaminen. Sitä seurasivat Mukkula, Liipola, Tonttila, Laune jne. Lähiöt nousivat ja kasvoivat kovalla vauhdilla ja jopa teollisuus rakennutti työntekijöilleen asuntoja.

Keskusta alkoi hiljalleen muuttua myös kauppojen rakennemuutoksen myötä. Keskustassa oli ennen neljä rautakauppaakin. Starkki tuli sodan jälkeen Alatorin kulmaan. Muita olivat Teräs, Alsta ja Lahden Osuuskauppa. Teräs oli nykyisen Yliopiston apteekin tiloissa. Alsta oli Keskustalon eli Pyymäen pyydyksen kohdalla ja Osuuskauppa sijaitsi nykyisen Sokos- tavaratalon kohdalla Rautatienkadun mäessä. Pankkeja oli Aleksilla joka toisessa korttelissa ja kivijalkaelintarvikekauppoja melkein joka korttelissa.

Varsinaisen kaupan rakennemuutoksen aloitti Lahdessa Launeen Citymarket. Sen liikennevirtojen perässä Launeelle alkoi muodostua vähittäiskaupan keskittymä, joka vain jatkaa kasvuaan. Murroksen syynä oli autoistuminen ja yhteen tasoon rakentamisen edullisuus verrattuna kaupan sijoittaminen kerroksiin. Kun pysäköintipaikoista alkoi keskustassa olla pulaa, keksittiin niistä tehdä kaupungille rahastuskeino. Tämä ei kuitenkaan istunut oikein autoistuneen kansan ajatuksiin, kun tarjolla oli maksuttomia paikkoja ja markettien laajat valikoimat.

Nyt sitten haikaillaan paluuta takaisin juurille. Hevoset ja jalkamiehet ovat hävinneet keskustasta, mutta parkkimaksut jatkavat kallistumistaan. Keskustassa asuvat ihmiset eivät haastattelujen mukaan halua elävää ja metelöivää keskustaa. Joutuu väkisinkin ihmettelemään, miksi keskustaa pitäisi jotenkin eheyttää? Sellaisia palveluja kuten pankkeja, jotka houkuttelisivat ihmisiä keskustaan, ei enää sinne saada. Pullakahville ei keskustaan kannata mennä, koska pysäköinti tuplaa pullakahvin hinnan.

Jos todella haluttaisiin väkeä keskustaan, niin keskustan pysäköintimaksut pitäisi poistaa kokonaan ja toriparkissa tarjota ilmaiset pysäköintipaikat. Vastaavasti pitäisi nostaa pysäköintimaksuja Paavolassa ja muuttaa kaikki Launeen ulkopysäköintipaikat maksullisiksi. Tämä vain ei taida onnistua, koska takaa löytyy enemmän vaikutusvaltaa kuin puolueista. Toisaalta alueella olevaa tavarapaljouttakaan ei millään voi siirtää kaupungin keskustaan.

Taitaakin olla niin, että koko keskustan eheytys on vain pelkkää poliittista taustahälyä, jonka avulla puolueet pyrkivät tekemään kaikenlaisia lehmänkauppoja kaikista muista asioista. Tässä voisikin ottaa pienen aikalisän ja odottaa saako toriparkin käyttöönotto aikaan toivottuja muutoksia. Siihen on upotettu niin paljon rahaa, että jos se ei houkuttele väkeä keskustaan, niin sitten ovat vetovoimatekijät vähissä.

Comments are closed.


WP Login