Archive for elokuu, 2014

Onko Suomen hyvinvointi krapulassa?

Suomi on jäätynyt alkaa Raine Tiessalon tutkimuksen johdanto. Ensimmäisen kerran on saatu ymmärrettävää tietoa taloudellisen kurimuksen seurauksista EU-maissa. Tutkimuksessa on analysoitu muutaman EU-maan talouden haaksirikkoa ja joutumista sisäisen devalvaation kynsiin. Yksi maa raportista puuttuu, koska sen ahdinko ajoittui jo 1970-luvun lopulle. Britannia oli juuri ennen Thatcherin valtaan nousua joutumassa IMF:n valvontaan.

Muistan, kun Viron itsenäistyessä eräs sikäläinen asiakkaani totesi minulle, että taloudessa ajamme Suomen ohi 10 vuodessa. En oikein uskonut häntä ja menihän siihen sitten tupla aika. Nyt Viron velkaantuminen on EU:n alhaisinta. Kirjoitin vuosituhannen vaihteessa useaan otteeseen kolumnia Äripäev-lehteen, jossa ihmettelin, miksi Viro ei devalvoi, vaikka inflaatio laukkasi pahimmillaan liki 15 %. Vastaus tähän piili tallinnalaisen taksikuskin kommentissa, että Tallinnaa ei olisi ilman suomalaisia turisteja.

Viro ei painanut velkajarrua kerralla, eikä myöskään devalvoinut. Virallisesti ei puhuttu sisäisestä devalvaatiosta, mutta se kuitenkin toimi. Jos turistivirta Suomesta alkoi kuihtua, niin Tallinnassa laitettiin palkat ja hinnat takaisin sellaisiksi, että turistit palasivat. Hintaero Tallinnan, Hrajun maakunnan ja muun Viron välillä olikin usein moninkertainen. Etelä-Virossa samalla rahalla asui hotellissa viikon, millä Tallinnassa asui kaksi päivää. Kruunun pitäminen vakaana vaati kaikesta huolimatta velkaantumisen jarruttamista jo 1990-luvulta alkaen. Tästä vallitsi suuri poliittinen yksimielisyys.

Vuosina 2008 – 2009 suuri kupla puhkesi finanssikriisin myötä ja asunnon ostajakin sai henkilöauton kaupan kylkiäisenä. Sisäinen devalvaatio iski rajusti ylikuumenneeseen talouteen. Keväällä 2014 velkasääntö lopulta kirjattiin lainsäädäntöön ja se koski paitsi valtion budjettia myöhemmin myös koko julkista sektoria. Aluehallinto eli siis myös kunnaton sidottu 60 % velkakattoon. Velkajarrun käyttöön ottoon vaikutti myös se, että pienellä kansakunnalla ei ollut mahdollisuutta kovin korkeaan verotukseen.

Tämä on ensimmäinen poikkeama Suomeen. Suomen valtio yrittää puhdistaa omaa velkataakkaansa EU:n asettamiin raameihin siirtämällä kulujaan kunnille. Tämä herättää kysymyksen siitä, koskeeko EU:n 60 % velkakatto myös kuntia? Hallintokulttuurit ovat kovin erilaisia EU-maissa. Jos EU yllättäen päättääkin, että 60 % sääntö koskee koko hallintoa, niin silloin ollaan jo viimeisellä rannalla!

Viro leikkasi vuonna 2009 – 2010 menojaan n. 1,63 miljardia euroa ja se vastasi noin 12 % BKT:sta. Tähän päästäkseen jouduttiin saavutettuja etuja leikkaamaan surutta. Julkisen sektorin toimintoja karsittiin, palkkoja ja sosiaaliturvaa leikattiin kovalla kädellä. Tämän johdosta työttömyys singahti korkeuksiin ja huhtikuussa 2010 se oli jo 19,2 %. Myös BKT romahti 14 %, mutta jo 2011 BKT nousi aikaisemmalle tasolleen. Viime vuonna julkisen talouden alijäämä oli enää 0,2 %. Vertailussa Viro on nyt EU:n paras, kun Suomi on sijalla 13. Jos kuntien talous otetaan huomioon, niin Suomi on vielä syvemmällä.

Belgiassa on käytössä myös budjettisääntö, jota kutsutaan kultaiseksi hamsteriksi. Luxemburgin veroparatiisi on oma lukunsa. Siellä ylijäämät siirretään rahastoon, josta niitä voidaan tarpeen vaatiessa ottaa käyttöön. Periaatteessa kaikki EU-maat ovat sitoutuneet noudattamaan budjettikuria, mutta koska valvonta on perustunut luottamukseen, niin joissakin maissa on lipsuttu pahasti. Sveitsi päätti kansanäänestyksessä 85 % ylivoimalla velkajarrusta, jolla poliitikoille pantiin suitset.

 

Sisäinen devalvaatio

Pahimmillaan rakenteita on jouduttu uusimaan pakon edessä. Esimerkkinä pohjakosketuksesta ovat Latvia ja Espanja, jotka molemmat joutuivat tekemään sisäisen devalvaation ainoan keinona ulos kriisistä. Tässä menetelmässä alku on raju. Palkat laskevat reippaasti, ostovoima katoaa ja työttömyys nousee. Näkyvä esimerkki viime vuosikymmenen lopulla olivat useat tuhansien liisingautojen varastot eri puolilla Riikaa. Autot olivat palautuneet rahoittajille.

Latviassakin laskettiin palkkoja, leikattiin julkisia menoja ja uudistettiin rajusti rakenteita. Noin puolet valtion virastoista suljettiin ja jopa 29 % virkakunnasta irtisanottiin eli kaikkiaan 23 000 virkamiestä. Julkisen alan palkkoja laskettiin vuodessa jopa neljännes, Ministerien palkkoja alennettiin kolmanneksella ja valtionyhtiöiden johtajille määrättiin palkkakatto. Myös yli puolet maan sairaaloista suljettiin. Myös yksityisen sektorin palkat laskivat, joskaan eivät yhtä paljon. Nyt sitten odotellaan kasvun alkua.

Espanjassa puhkesi asuntokupla samoin kuin aikoinaan Irlannissa. Espanjassa yritykset toimivat pääosin kotimarkkinoilla, joten kansainvälisellä kilpailukyvyllä ei ollut suurta merkitystä. Tänään Espanjan vienti on ennen kokematonta! Kasvu oli 2013 kolmen neljänneksen aikana nopeinta Ison-Britannian ja Kiinan jälkeen.

Sisäisen devalvaation ansiosta Espanja kasvattaa vientiään suurten EU-maiden kustannuksella. Viennin nousun taustalla on palkkojen lasku, jonka on parantanut etenkin Espanjan teollisuuden kilpailukyvyn aivan uudelle tasolle. Neljän vuoden aikana yksikkötyökustannukset ovat laskeneet 7,3 % ja teollisen työn yksikkökustannukset jopa 15 %. Tämä on pitkälti seurausta työmarkkinauudistuksista, joilla parannettu paikallista sopimista ja helpotettu irtisanomisia.

Espanjan teollisuudessa on myös tapahtunut suuri rakenteellinen muutos. Salaatti ja hedelmäkauppiaasta on tullut ns. välituotevalmistaja eli Euroopan teollisuuden alihankkija. Myös autoteollisuutta on tulossa maahan Seatin rinnalle lisää. Renault alkaa valmistaa uusia mallejaan Espanjassa. Sisäinen devalvaatio on alkanut nostaa myös BKT:a, jonka ennustetaan olevan vuonna 2017 jo 3 %!

Kun tarkastelee edellä olevaa, niin joutuu pakosti miettimään sitä, mitä tapahtuu päättämättömyyden tilassa olevassa Suomessa? Voittaako poliittinen pelkuruus kaiken, vai toimitaanko ajoissa? Korjataanko rakenteet nyt vai joudutaanko todella raskaisiin palkan alennuksiin ja irtisanomisiin eli sisäiseen devalvaatioon. Globalisaatiota voi juosta karkuun, mutta piiloon sitä ei pääse!

No Comments »

Eläkkeiden indeksikorotukset

Taas on pakko ihmetellä Valtiovarainministeriön asesorien järjen juoksua! Eikö siellä lainkaan tunneta nykyistä eläkejärjestelmää?  Jatkuvasti halutaan tehdä leikkauksia indeksikorotuksiin ikään, kuin raha olisi pois valtion kassasta.

 

Meillähän on kaksi eläkejärjestelmää eli vanha kansaneläke, joka on häviävää kansaperinnettä ja työeläkejärjestelmä. Kansaneläkkeet menevät vielä Kelan (valtion) pussista, mutta yhä yleisempi on työeläke, joka tulee yksityisistä eläkerahastoista eikä suinkaan valtion budjetista. Kun eläkkeitä korotetaan, niin valtion verotulot kasvavat ja nämä verotulot tulevat pääosin työeläkekassoista, koska kansaneläke on käytännössä 0-verollinen.

 

ETK:n mukaan eläkkeitä maksetaan noin 18 miljardia vuodessa. Jos keskimääräinen vero % olisi vaikkapa 25 %, niin valtiolle kertyisi eläkkeistä verotuloja noin 4,5 miljardia. Jos taas eläkeindeksiä ei leikattaisi ja 0,4 % asemesta käytettäisiin oikeaa 1,7 % korotusta, niin ostovoima lisääntyisi n. 234 milj. euroa vuodessa. Valtion verotulojen lisäys olisi puolestaan saman kaavan mukaan 58,5 milj. euroa. Tämä olisi siis tulonsiirto yksityisiltä eläkerahastoilta valtiolle! Mikä tässä on niin vaikeaa?

 

Mikä tässä sitten oikein mättää? Miksi hallitus ei hyväksy ostovoiman lisäystä yksityisistä eläkerahastoista 234 milj. eurolla ja 58,5 milj. euron verotulojen lisäystä. Jollain on jossain laput silmillä. Tämä kaipaisi uskottavaa selitystä hallitukselta ja Valtiovarainministeriöltä etenkin, kuun vaalit ovat ovella!

 

 

No Comments »

Koirani ja minä

Etelä-Suomen Sanomien Näppispalsta täyttyy yleensä naapureita ja koiria parjaavista viesteistä. Näillä molemmilla on yksi yhteinen nimittäjä nimittäin urbanisoituminen eli kaupunkilaistuminen. Ennen maatalousvaltaisessa Suomessa talot olivat hajallaan ympäri pitäjiä, kun Keski-Euroopassa talot ovat keskitetysti kylissä ja pellot ympärillä – sosiaalisesti. Jokaisessa maalaistalossa oli koira tai kaksi. Kaupungeissakin asuttiin aika isoilla tonteilla ja myös koiria oli runsaasti.

Suurin osa koirista on luotu liikkumaan, jopa sylikoiratkin. Etenkin isojen koirien pito ahtaissa asunnoissa, ei välttämättä tee koiraa onnelliseksi. Koira tarvitsee päivittäistä liikuntaa. Sen sijaan kaupunkiin kerrostaloon muuttaneen ihmisen, pitäisi sopeutua elämään kaupungissa – naapureiden keskellä. Ihmisen muutto toisenlaiseen elinympäristöön on tietoinen valinta, koiran sen sijaan ei. Maaltamuutto oli kiivaimmillaan 1960-luvulla, joten aikaa on kulunut jo parin sukupolven verran. Voisi siis perustellusti olettaa, että sopeutuminen olisi jo tapahtunut. Mutta ei. Kait se on sitten geeneissä.

Minullakin oli nuorena poikana koira. Olin varmaan jotain viiden vanha, kun se tuotiin meille. Isä laski pienen pennun pihatielle ja alkoi hakata sitä remmillä. Kun hyökkäsin väliin ja otin koiran syliini, isä tokaisi, että niille pitää jo pienestä näyttää kuka on isäntä talossa. Minä vietin kesäni ikkunattomassa ja lämpöeristämättömässä varastokomerossa. Vein pennun sinne ja hoidin sitä koko kesän. Sen jälkeen se seurasi minua aina kaikkialle muualle paitsi kouluun.

Se pystyi seuraaman jopa polkupyörän jälkiä. Lähdin kerran uimaan Alasenjärvelle. Riisuin vaatteeni rannalle ja uin Potilanjoen lahden pohjukan yli tapaamaan kavereita. Vartin päästä tuli koira paikalle. Vesi oli peittänyt jäljet, joten se istui vartioimaan vaatteita. Naapurin ukko sattui paikalle ja päätteli, että minä olin varmaan hukkunut ja polkaisi kotiin kertomaan. Olin juuri pukeutumassa, kun vanhemmat tulivat rantaan. Kerroin, että olin ollut uimassa. No siitä tuli sitten kuritusta oikein kunnolla. Kait siksi, etten ollutkaan hukkunut.

Toisen kerran koira lähti rannalta uimaan veneen perässä, kun ei päässyt kyytiin. Se ei antanut periksi ennen, kuin nostin sen veneeseen. Siellä se sitten istui perätuhdolla ja katseli ympärilleen kuin Euroopan omistaja. Koska meillä oli iso tontti, niin koira sai olla siinä vapaana. Koirat saivat olla vapaana yleensä vain metsästyskaudella. Tämä koira oli kuitenkin niin tarkka, että se ei oikein ilman seuraa poistunut tontilta. Jos sitten vaikka jänis sattui tulemaan aidan väärälle puolen, niin tuli äkkilähtö. Kerran yksi jänö istahti aidan toiselle puolelle ja alkoi tapittaa koiraa silmiin. No, jänön kantti petti ensin.

Koirani ei ollut rasisti. Se teki pentuja minkä rotuisten koirien kanssa tahansa. Koska sekarotuiset pennut eivät juuri kelvanneet kellekään, ne jouduttiin lopettamaan. Kerran se sitten sai 10 puhdasrotuista pentua ja piilotti ne metsään halkopinon taa. Ilmeisesti se pelkäsi, että nekin tapetaan. Seurasin koiraa ja hain ne kotiin. Siinä oli vilskettä ja vilinää ruokakupilla.

Ensimmäisellä luokalla Lyseossa sain ehdot ainekirjoituksesta. Eihän noina aikoina maalaiskansakoulussa oikein ainekirjoitusta opetettu. Kesäkuun aikana piti kirjoittaa 5 ainetta ja ehtolaiskokeissa yksi aine, joka piti valita annetuista aiheista. Yksi aihe oli koira. Olin kirjoittanut kotiaineissa aineen Koirani ja minä, joten kirjoitin sen ulkomuistista ja läpihän se meni.

Lopulta koirani sai peräsuolisyövän ja se kärsi kovasti. Eläinlääkäri sanoi, että vaihtoehtoja ei ole. Koira on lopetettava. Koirani lähti samaa tietä kuin oli tullutkin. Portilla se kääntyi ympäri ja katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin hyvästiksi. Menetys oli niin raskas, että en ole tohtinut toista koiraa ottaa. Se oli minulle kuin isosisko ja se oli paras ystäväni. Vaikka koirani kuolemasta on kulunut liki 60 vuotta, se on mielessäni päivittäin. Koirani ei koskaan pannut vastaan ja oli aina yhtä innoissaan kohdatessamme.

 

No Comments »

WP Login