Oppimisen paradoksi

Ihan uteliaisuuttani ryhdyin osapäivätoimiseksi yliopisto-opiskelijaksi yli 55-vuotiaana. Minun ei tarvinnut uhrata aikaa sen miettimiseen, mitä ryhtyisin opiskelemaan. Valmistuminen diplomi-insinööriksi kesti oman työn ohella 25 kuukautta. Nuorilla opiskelijoilla saattoi pelkästään suunnitteluun ja päätöksen tekoon kulua jopa vuosi. Pitkän työuran eri puolilla maailmaa tehneenä, minua kyllä kovasti ihmetytti, miksi opintolinjoja on niin mieletön määrä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa koulussa opittu tieto on jo vanhaa silloin, kun tutkintotodistuksen saa käteensä.

Työelämässä olen huomannut, että kouluista tulevat eivät tiedä riittävästi käytännöstä, vaan heitä on opetettava vuosi pari ennen, kuin käytännön tehtävät hallitaan jotenkuten. Herää siis kysymys siitä, kuinka paljon vanhentunutta spesifistä tietoa kannattaa jakaa. Olisiko perustellumpaa antaa harvemmilla linjoilla perusvalmiudet työssä oppimiseen? Kunnon yleissivistävä pohja saadaan jo lukiossa ja sitä voisi täydentää kielillä, eri kulttuurien tuntemuksella ja tietyillä suuntautumisvaihtoehdoilla.

Tuntemissani yliopistoyksiköissä myös suurin osa professorikuntaa on käytännön proseduureja tuntemattomia. Tällaiset professorit eivät ole käytännössä työskennelleet koskaan koulujen ovien ulkopuolella ”oikeissa töissä”. Ura on ollut ensin ylioppilaaksi, sitten yliopistoon, assariksi, tutkijaksi, jatko-opiskelijaksi ja professoriksi. Itse ihmettelin eniten sitä, kun vielä opetetaan kansantaloutta aivan, kuin Euroopan Unionia, euroa ja globaalia markkinataloutta ei olisi olemassakaan. On helpompi jatkaa vanhaa genreä, kuin miettiä, miten uudessa tilanteessa tulisi toimia.

Kaikki alkoi siitä, kun Sorsan hallitus aikoinaan asetti tavoitteeksi koulutta yliopistoissa kaikki ikäluokat. Ei mietitty lainkaan sitä, ketkä rakentavat talot ja myyvät tuotteet kuluttajille. Aikoinaan ammattikouluissa vanhat osaajat opettivat kädentaitoja nuorille. Muurarit opettivat muuraamaan, maalarit maalaamaan, putkimiehet putkitöitä, sähkömiehet sähkötöitä jne. Nyt opettajien pätevyysvaatimukset on muutettu siten, että näitäkin aineita opettavilla pitää olla korkeakoulututkinto. Tähän sallitaan poikkeuksia, mutta en ole kuullut, että valintatilanteissa olisi työnäytteitä annettu. Jos olisi annetukin, niin kuka olisi osannut arvioida?

Nyt kun ammattikoulusta valmistuu oppilaita, niin harva muurariksi nimetty tietää, että kahta kuivaa tiiltä ei saa laittaa vastakkain. Olen haastatellut useita rakennus- ja konealan nuoria, jotka eivät ole valinneet 3-vuotista ammattikoulua, vaan työssä oppimisen joko oppisopimussuhteessa tai ilman. Parissa vuodessa he olivat oppineet ammatin kohtuullisen hyvin sen sijaan, että olisivat tuhlanneet ammattikoulussa 3 vuotta. Toisaalta työssä opittaessa myös hankkii jotain, kun ammattikoulussa ei. Omasta kokemuksesta voin myös todeta, että teoriaa on huomattavasti helpompi omaksua, kun tietää, miten asiat käytännössä toimivat.

Olen toiminut myös opettajana ja luennoitsijana niin suomen- kuin englanninkielillä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Suomessa koulutetaan paljon ulkomaisia opiskelijoita. Suurin osa koulutuksesta menee suomalaisten veronmaksajien pussista. Ehkä siksi meillä on paljon ulkomaisia opiskelijoita aina Nepalista Norsunluurannikolle asti. Monissa muissa maissa esim. Britanniassa yliopisto-opetus on maksullista. Omat kansalaiset kuitenkin voivat suorittaa maksun stipendeillään. Sen sijaan ulkomaisille opiskelijoille myönnetään valituille opiskelijoille stipendit. Näin voidaan siististi kiertää EU:n määräyksiä ja ottaa maksu ulkomaisilta opiskelijoilta.

Opetuksen hallinnossa on tyypilliseen suomalaiseen tapaan monikerroksinen hallinto. On opetusministeriö, opetushallitus, rahoituksesta päättävä Valtiovarainministeriö ja monet paikalliset toimijat. Kaikilta näiltä puuttuu tahto ja osaaminen kysyä avoimelta sektorilta sitä, minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan. Kun ei tee mitään, niin ei tee myöskään virkavirhettä. Virkavirheeksi, kun ei lueta toimettomana olemista. Mielestäni koko koulutusjärjestelmämme olisi päivitettävä tähän aikaan. Sen voisi aloittaa laajalla kartoituksella tulevaisuuden osaamistrendeistä. Varmaa on kuitenkin se, että kaikkien nuorien kouluttaminen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ei vastaa tulevaisuuden tarpeita.

Comments are closed.


WP Login